Viimeistä viedään

Tätä hetkeä kartoin

Tätä väistin

Tätä niin pelkäsin

Sen on tultava loppuun

Nyt on aika

Viimeiseen tiima(wappuun).

Edessäni on viimeinen oikea wappuni opiskelijana. Vaikka aloittaisin toiset opinnot, niin sitä samaa en silti voisi koskaan saavuttaa.

Vaikka tuo tuntuukin surulliselta, niin samalla se on yhtä luonnollista kuin kuolema. Jokaisen aikakauden tulee loppua ja hyvä niin. Vaikka kaiho vanhaan tulee näkymään silmissäni, on katseeni silti toiveikas. Haluan toivoa jokaiselle muulle opiskelijalle yhtä hyviä wappuja ja varsinkin ystävyyssuhteita kuin itse sain opintoni aikana

Wappumuistoja voisin listata tähän vaikka koko lehden mitan verran, mutta valikoin tähän vain muutaman jotka ovat muuttaneet elämääni jotenkin pysyvästi.

Ensimmäinen wappu oikeastaan kokonaisuudessaan, myöskin se kun itkin Valkean aulassa puolenyön aikaan väsymystäni ja surua etten jaksa enää valvoa ja nauttia parhaimpien kavereideni seurasta. Vaikka olin tuntenut porukan kunnolla vasta muutamia kuukausia, tuntui että olin löytänyt itselleni toisen perheen

Toinen wappu oli kokonaisuudessaan railakas ja tietyllä tapaa objektiivisesti paras. Tapahtumia tuli kierrettyä oikein olan takaa ja toinen perhe oli kasvanut entistä tärkeämmäksi. Tapasin tuolloin myös uusia ihmisiä, joiden vaikutus elämääni on ollut mittaamattoman suuri.

Wappuun liittyy niin monta ihanaa ja myös hieman surullista muistoa Wappu on ikään kuin opiskelijoiden uusivuosi jonka jälkeen ihmiset tekevät melko isojakin muutoksia elämään; osa lopettaa opiskelut, osa vaihtaa alaa, toiset häviävät muutamaksi kuukaudeksi ja osa vähentää bilettämistä taas muutamaksi kuukaudeksi.

Tämän horisevan päätoimittajan kirjoitus ja ajatus voi olla hanka hoksata joten teen vielä loppuun tiivistelmän ja ohjeen mitä voi noudattaa tai ei. Pidä hauskaa, kokeile eri tapahtumia, juttele tuntemattomille, pidä huoli kavereistasi, kysy - ja tarjoa apua, aloita keskustelu lipastuksen kanssa ja nauti yhteisöllisyydestä