Taiteen edistämiskeskus, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimipiste
Kirjoituskilpailu 2017 Parhaat tekstit
SISÄLTÖ Sata sanaa kirjoittamisesta
1
Palkitut tekstit: 1. palkinto: Nimetön teksti, Silja Vuorikuru
3
2. palkinto: Maja, Petri Rautiainen
4
3. palkinto: Nimetön teksti, Leena Saleva
5
Kunniamaininnan saaneet aakkosjärjestyksessä: Marja Davidsson: Köysi
6
Merja Heikkinen: Koirahko
7
Pekka Peltonen: Sen suven suloisuutta
8
Mirja Purhonen: Ikkuna
9
Vilja Siitonen: Pysäkillä
10
Sata sanaa kirjoittamisesta Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston vuoden 2017 kirjoituskilpailussa haettiin sadan sanan kirjoituksia. Määräaikaan mennessä kilpailuun lähetettiin 502 tekstiä. Kesäyliopiston järjestämää vuosittaista kilpailua voi pitää valtakunnallisena ja jopa kansainvälisenä: eniten tekstejä tuli Helsingistä (13 %) ja ulkomailtakin (6 %). Tuomariston tehtävä oli tänä vuonna haastava: raati katsoi, että olisi voinut päätyä erilaiseenkin loppuratkaisuun. Tuomaroinnin haastavuudesta kertoo se, että tuomareiden palkittaviksi nostamien tekstien hajonta oli suuri. Tuomaristo päätyi kuitenkin yksimielisesti valitsemaan kolme palkittua mutta vain viisi kunniamainittua. Yleislausumana tuomaristo totesi, että sadan sanan tekstin kirjoittaminen ei ole helppoa. Tekstejä tuli kiitettävästi, mutta niihin olisi toivonut enemmän sävyjä ja yllätyksellisyyttä. Lyhyt muoto houkutteli anekdootteihin. Mutta toisaalta tekstit osoittivat kirjallisten keinojen hallintaa. Parhaissa teksteissä näkyi oivallus ja kerroksellisuus, tiiviys. Tasainen taso kielii kirjoittajakoulutuksesta. Vuoden 2017 tuomaristoon kuuluivat kirjailija Tommi Parkko, kirjailija, FM Pauliina Vanhatalo, kirjoittajaohjaaja, FM Marja-Riitta Vainikkala sekä puheenjohtajana Taiteen edistämiskeskuksen Oulun toimipisteestä erityisasiantuntija, FM Ulla Lassila. Kilpailun sihteerinä oli Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston koulutussuunnittelija, KM Merja Kuure. 1. palkinto Helsinkiläinen Silja Vuorikuru sai ensimmäisen palkinnon Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston vuoden 2017 kirjoituskilpailussa nimettömällä tekstillään. Vuorikurun tekstissä on paljon pienessä: vaikka virkkeet ovat lyhyitä, teksti on lujaa. Vuorikurun tekstissä on taidokas rytmi. Teksti on myös lyyristä mutta ei sentimentaalista. Katkeruuden variointi on taidokasta. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 300 euroa.
1
2. palkinto Turkulainen Petri Rautiainen sai toisen palkinnon tekstillään Maja. Rautiaisen tekstissä tunnelma rakentuu taitavasti. Taitavasti rakentuva teksti pitää sisällään arvoituksellisuutta. Rautiaisella on hyvä kielen taju. Tekstissä on rytmiä ja ilmavuutta. Toinen palkinto on suuruudeltaan 200 euroa. 3. palkinto Joensuulainen Leena Saleva sai kolmannen palkinnon nimettömällä tekstillään. Salevan teksti on taidokkaasti kerrottu tunnistettavasta tilanteesta. Teksti laajenee eleettömästi kohti yleistä. Siinä on myös hyvä kerronnallinen ote. Kolmas palkinto on suuruudeltaan 100 euroa. Viisi kunniamainintaa Kunniamaininnan arvoisen tekstin kirjoittajat ovat aakkosjärjestyksessä seuraavat: Davidsson Marja, Kouvola, Köysi Heikkinen Merja, Belgia, Koirahko Peltonen Pekka, Saksa, Sen suven suloisuutta Purhonen Mirja, Helsinki, Ikkuna Siitonen Vilja, Turku, Pysäkillä. Kunniamaininnan saaneet saavat kunniakirjan. Arvonta Kirjoittajien kesken arvottiin kirjapalkinto, jonka saa Jenni Siponen Helsingistä. Onnittelemme kaikkia voittajia ja kiitämme kilpailuun osallistuneita! Raadin puolesta Ulla Lassila 2
1. palkinto Silja Vuorikuru, Helsinki
Nimetön teksti Joutsenet palaavat, rannalla tanssitaan häitä. Miniä hyväilee lasta vaaleassa auringossa. Taidettu opettaa sylikissaksi. Punainen aurinko loimottaa laiturille, juhannusruusut hohkaavat. Appiukko kuoli kuten sukupolvensa miehet: veri kangistui suonten seinämiin. Lapsi huutaa, kuikka vastaa suurelta rannalta. Taidettu passata turhan hyvälle. Metsäpolku pimenee toisiinsa kietoutuneiden alla, onnelliset eivät saata hihitykseltään tyyntyä. Miniä väsyy seiniin ja pimeään aurinkoon, anoppi käy kylässä. Taidettu oppia laiskuriksi. Salaa jaksaa, jos ajattelee joutsenia. Talvitaivaan särkee kajastus hetkenä, jona mihinkään vähiten uskoo. Päivämäärä on jo päätetty. Miniä nauraa lapsen leikille vaaleassa auringossa, heittää hiuksia niin kuin tyttönä. Taidettu kasvattaa keskipisteeksi. Joutsenet palaavat, rannalla tanssitaan häitä.
3
2. palkinto Petri Rautiainen, Turku
Maja Rakennan majan loppuun. Kun taas pystyn kuljettamaan kättä puun pinnalla. Kuuntelen puhelimessa ääntäni, joka on omani. Toistan sanat, aristan hiljaisuutta. Siirryn sukulaisen nimeltä toiselle. Poistan ostoilmoitukset tori.fistä. Pinoan, paketoin, varastoin. Tyhjään. Koitan nukkua aamujen ohi, kestää kunnes kestän. Lukea mainoskuvastoa ja kiinnostua televisioiden teräväpiirto-ominaisuuksista ja alennetuista hinnoista. Välillä ei jaksa ja sen muistaa, miten näissä käsissä jokainen gramma painoi kilon ja se veti sylissä minut alas ja makasin olkkarin lattialla, missä sille oli jo tehty tilaa ja kaikelle. Rakennan majan loppuun. Istun sen laidalla ja kuiskaan, mitä pitää varoa. Annan yön laskea, mustelmien, jotka eivät ehtineet tulla.
4
3. palkinto Leena Saleva, Joensuu
Nimetön teksti Ennen ilahduin kohtuuttomasti, kun näin Paulin nimen ilmestyvän puhelimen näyttöön. Nykyään pitkitän vastaamista. Silti mietin, laittaako hän merkille, että minusta ei ole kuulunut. Pitääkö hän minua kiireisenä. Kun tapaamme pitkästä aikaa Toisella linjalla, viihdyn hänen seurassaan. Mutta en halua kohdata Paulin katseessa hidastuvia hetkiä, kun sanottava alkaa harveta ja hän etsii tapaa kertoa, että aikoo lähteä. En halua nähdä, kun viihtyminen loppuu ja mutta-sana alkaa. Sanon, että alkaa tulla nälkä, pitää mennä, vaikka kumpikaan ei pidä paikkaansa. Kun sanoo asioita, joita ei tarkoita, epäilee usein muidenkin tarkoitusperiä. Kotimatkalla näen vaaleanpunaisten kukkien kasvavan metron raiteiden välistä. Sellaisia ihan tavallisia kurotuksia jotakin toista kohti.
5
Kunniamaininta Marja Davidsson, Kouvola
Köysi Liiterin orressa oli köysi, veneen kokasta irrotettu, auringon ja ahavan kuluttama. Se roikkui tyhjän panttina, mutta ei sitä kukaan tohtinut irrottaa. Oli vähän niin kuin muistona ukista. Tykkäsin leikkiä liiterissä. Hyppäsin puupinon päältä, otin köyden lenkistä kiinni ja tiputtauduin purujen päälle. Sai olla tarkkana, että irrotti oikeaan aikaan. Kalevi ei osannut irrottaa. Silmukka kiristyi sen sormien ympärille ja mursi hennot luut. Poika huusi kuin porsas, kun sahasin karheita kuituja poikki. Köysi irtosi orresta. Kalevi juoksi parkuen sisälle. Minä kuuntelin halkopinon takana kuinka auton ovi losahti kiinni, renkaat rahisivat pihan sepelillä ja joku katkaisi koivusta oksan.
6
Kunniamaininta Merja Heikkinen, Belgia
Koirahko Hankin työmatkalta Itä-Euroopasta lapsille tuliaisiksi koiran, joka ei tainnut olla koira laisinkaan. Pään tilalla sillä oli häntämäinen luikero ja hännän tilalla suolistomainen aukko. Käpäliä sillä oli vain kolme ja puoli. Ei se kauan elänytkään, kun emme oikein tienneet, mihin aukkoon sitä piti ruokkia. En kehdannut kertoa sitä lapsille, kun ne kuitenkin olivat jotenkin siihen kiintyneet. Niin täytin eläimen ja pistin sisään automaattiohjaimen. ”Se oli robotti alun perinkin, sanoin lapsille, jotka hämmästelivät koiran surinaa ja lonksuntaa. ”Ettekö muka huomanneet? Täydestä meni, häähää.” Ja kun lapseni itkivät ja nauroivat yhtä aikaa, ajattelin, miten raskas on vanhemman rooli; sen osa, joka tietää.
7
Kunniamaininta Pekka Peltonen, Saksa
Sen suven suloisuutta Äiti laulaa lypsäessä, pääliina niskasta solmittuna. Maito kuohuu ämpärissä. Hätistelen hyttysiä leppävarvulla. “Jo joutui armas aika ja suvi suloinen”. Lehmät kirmaavat laitumelle. Päästötodistuksessa ei ole kehumista. Sinä sait hyvän, mutta et lähtenyt lukioon. Kaduitko emännäksi rupeamista? Isä makaa sontapellolla kasvoilleen kaatuneena ja lippalakki päästä pudonneena, kuin peltoaan suudellen ja sille päänsä paljastaen. Haudalla veisataan “Sen suven suloisuutta”. Enää ei maito kuohu ämpärissä, laitoin lypsykoneen. Enää eivät seiso sontakasat pellolla, laitoin lietelannan. Velkaa tuli, terveys meni. Ei tarvita lypsykonetta eikä lietelantaakaan. Pellot on pantu puuta kasvamaan. Tänään sinulle veisattiin “Sen suven suloisuutta”. Kohta sitä veisataan minullekin. Kesä kurkistaa huoneeseeni sairaalan ikkunasta.
8
Kunniamaininta Mirja Purhonen, Helsinki
Ikkuna Siitä ikkunasta olen tuijotellut ulos lukemattomia kertoja, niin kauan että osaisin unessa taikoa maiseman täydellisenä esiin. Näkyy taivasta, näkyy metsää. Ja vettä. Joka venyy kilometrikaupalla jokaiseen ilmansuuntaan ja joka on aina liikkeessä. Tätä vettä en ole koskaan nähnyt seisahtuneena, paikoillaan ja hiljaa kuin odottaisi jotain. Tämä vesi on elämän lailla liikkeessä koskaan pysähtymättä. Lumen ja kylmän tullen vesi jatkaa kulkuaan piilossa pimeässä sameiden jäiden alla. Laineet ja tyrskyt vaihtelevat päivien muuttuessa öiksi ja öiden aamuiksi. Pintaan heijastuvat puut väreilevät veden ja tuulen mukana, kesällä loputtoman vihreinä, talvella kovina kuin synkkä yö. Se kaikki näkyy siitä ikkunasta.
9
Kunniamaininta Vilja Siitonen, Turku
Pysäkillä Ritva nuokkuu Tuomiokirkon bussipysäkillä kengät auki. Hänellä valuu räkä punakasta nenästä, jota hän pyyhkii harmaalla vantullaan. Silmät lurpahtavat kiinni ja pää retkahtaa rinnalle. Ohikulkijat eivät voi olla vilkaisematta Ritvaa. Hän nostaa päänsä ja kietoo kätensä tiukemmin pullonsa ympärille. Ei hän sentään nukahtanut. Bussi saapuu viimein pysäkille ja Ritvan äiti työntää rattaat bussin sivuovesta sisään.
10