Neljän tähden illallinen TEKSTI JA KUVAT AAPO OKKOLA JA JASKA VEPSÄLÄINEN
Mitä tapahtuu, kun neljä cockaavaa pörssiläistä päättää tarjota toisilleen illallisen, jokainen vuorollaan ja tyylillään? Kaksiosaisesssa juttusarjassa Silja, Laura, Jaska ja Aapo loihtivat herkkupöydät notkeaksi opiskelijan lompakollekin sopivalla 20 euron budjetilla! Ensimmäisessä osassa Aapo ja Jaska aloittavat humanistisilla ja karjalaisilla ruokateemoillaan.
Aapon ilta Teema: Humanismi Päätin aloittaa juttusarjan jollakin selkeällä teemalla, ottaen kuitenkin huomioon itselleni ominaisen kikkailun elämässä ja ruokaa laittaessa. Pitkän pähkäilyn jälkeen teema kuitenkin hiukan hajosi, onhan kassler aina kassleria ja kukapa ei suklaamoussesta pitäisi?
Menu ALKUUN Aluksi alkumalja, johon ripoteltu kukkien terälehtiä. Itseleivottu hamppusämpylä vuohenjuustolla, rucolalla ja hunajalla P Ä Ä RU O K A Kasslerpihvi ja uuniperuna, täytteenä punajuurivuohenjuustokastiketta sekä lisäkkeenä uunikasviksia J Ä L K I RU O K A Suklaamousse ja uunibanaani O H J E L M A N U M E RO Onnellisten runojen lausuntaa
30
Pörssikurssi II/14
SILJAN ARVOSANA AAPOLLE: 3½. Alkupalassa pidin erityisestä itse leivotusta sämpylästä ja vuohenjuustosta, se ei vain mielestäni sopinut hunajan ja rucolan kanssa. Pääruuan uuniperuna ei ollut täysin kypsä, ja uunikasviksissa ei oikein ollut makua. Jälkiruoka oli herkullista, mutta itse suolaisen ystävänä en saanut sitä kaikkea alas. Ohjelma oli erittäin hauskaa ja teemaan sopivaa! Kaiken kruunasi pienet yksityiskohdat kuten kukkaseppeleet sekä alkujuomat, joissa oli kukkien terälehtiä. SEISKA ARVOSTELEE: 4. Illallinen oli taidokkaasti kasattu kokonaisuus, jossa maut ja esteettisyys toimivat harmoniassa. Erityismaininta ruokalajien välissä esitetyistä kauniista ja onnellisista runoista, sekä illallisen kruununa toimineesta jalu-koivunhalosta. LAURAN ARVOSANA AAPOLLE: 4. Ilta oli todella mukava ja tyylikäs, toi vähän luksusta muuten tavalliseen sunnuntaihin. Alkupala oli hyvää, mutta pääruuan uuniperuna oli jäänyt vähän raa’aksi. Millään muulla ei kuitenkaan ollut oikeastaan mitään väliä, koska jälkiruoka oli kuin sylitanssia makunystyröille ja kaikki muu unohtui. Ohjelmaruno oli ihana ja koskettava, ja sopi hyvin tunnelmaan.