PÄÄTOIMITTAJA · KATARINA MUSTONEN
"Mä en voi uskoo, että mulla on vihdoin haalarit! Mä oon niin onnellinen!" eräs fuksimme hihkui ja hyppäsi halaamaan minua. Kaikkialla ympärillä näkyi fuksiaisrasteilta selvinneitä tuoreita pörssiläisiä, jotka auttoivat toisiaan solmimaan ylle puhtaanvalkoisia haalareita. Vaikka Pörssi-logot eivät olleetkaan selässä aivan kohdillaan ja puntit lepattivat ilman särmäreitä, jokaisen kasvoilta paistoi aito ilo. Sitä katsellessa ei voinut muuta kuin iloita itsekin. Pari päivää fuksiaisten jälkeen saimme muutaman hallitustoverini kanssa kunnian käydä esittelemässä yhdistyksemme nykytoimintaa 80-luvun Pörssinbileissä. Vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen nämä Jyväskylässä opiskelleet ekonomit järjestivät yhteisen tapahtuman ja muistelivat yhdessä yliopistovuosiaan. Yksi heistä oli tuonut näytille kaikkien aikojen ensimmäiset Pörssin haalarit, joita myös me tämän päivän pörssiläiset pääsimme ihastelemaan. Vaikka kyseisten haalareiden sävy oli kaukana puhtaanvalkoisesta, niiden omistaja oli niistä yhtä ylpeä kuin meidän fuksimme omista haalareistaan. Molemmissa haalarikohtaamisissa konkretisoitui Pörssivala, jonka fuksit vuosittain vannovat Harjun laella fuksiaisten päätteeksi. Tästä
4
Pörssikurssi IV/17
KUVA: HANNA KAIJALAINEN
Pääkirjoitus
pätkä kuuluu seuraavasti: ”-- Pörssin haalareita tulen aina kantamaan ylpeydellä. Lupaan kontata varovasti kotiin ja pitää haalarini polvet ehjinä ja puhtaina. -- Tästä päivästä alkaen, siihen saakka kunnes kuolen, tulen aina olemaan pörssiläinen.” Miksi valkoisesta haalarista sitten ollaan ylpeitä ja onnellisia? Kun pörssiläiseltä kysyy, mikä
ainejärjestössämme on parasta, vastauksena on lähes poikkeuksetta yhteisö – ja valkoinen haalari on merkki tähän yhteisöön kuulumisesta. Kyse ei ole vain ylpeydestä omaa alaa tai ainejärjestöä kohtaan, vaan ennen kaikkea kuulumisesta yhteen suureen Pörssiperheeseen. Valkoinen väri yhdistää meitä paitsi opiskeluaikana, myös vuosia ja jopa vuosikymmeniä myöhemmin. Tämän lehden sivuilla kurkataan hiljattain haalarinsa saaneiden ensimmäiseen kuukauteen yhteisössämme. Suuressa roolissa ovat fuksikuun tapahtumat aina tutustumisillasta lähtien, mutta valokeilaan pääsevät myös muut fuksien ensimmäiset kokemukset opiskelijaelämästä. Toisaalta tämä lehti tuo esiin kuluneemmissa haalareissa kulkevien (tai ne kaappiin jättäneiden) arkea, sillä juttuja löytyy myös vujuviikosta, työelämästä, Selkkarin historiasta sekä 80-luvun Pörssistä. Olivat haalarisi siis minkä väriset tai missä kunnossa tahansa, nämä sivut eivät jätä ketään kylmäksi. Vuoden neljäs Pörssikurssi on omistettu yhteisöllemme.