Policy by Policy

POLICY 3 ¤ 2012

Kenestä USA:n presidentti? » 12

Vaarallista taidetta »7

Miehityksen vaiennettu ääni » 17

päätoimittajilta § lainatut

esä tuli ja meni, uudet fuksit on saatu integroitua onnistuneesti voomaiseen yhteisöön, ja kohta kauppojen näyteikkunoihin ilmestyy joulukoristeet. Ei kannata kuitenkaan säikähtää ajan nopeaa kulumista, vaan ottaa kaikki ilo irti näistä pimenevistä syysilloista ennen loskakelejä. Pieni rentoutuminen hektisen syksyn keskellä olisi varmasti tarpeen meille kaikille. Suosittelemme ainakin kynttilöitä ja kumisaappaita, ja miksei vaikka Policyn selailemista sohvannurkassa. Tähän lehteen olemme jälleen saaneet koottua hienon kokoelman voolaisia kiinnostavia aiheita. Numeron pääjutussa Veera ja Pauli pureutuvat Israelin siirtokuntiin Palestiinassa, ja selvittävät, mitä ajaa BSD-liike. Maailmanpolitiikkaa käsittelee myös Joonaksen juttu Kiinassa sananvapautta puolustavasta Ai Weiweistä. Onkin virkistävää saada luettavakseen jotakin muuta kuin jokapäiväisessä mediassa pyöriviä tavallisimpia teemoja Syyrian tilanteesta tai Yhdysvaltojen politiikasta. Jälkimmäiseen tosin palataan myös tässä lehdessä, kun yhdysvaltalainen vaihtari avaa hieman USA:n presidentinvaaleja. Jutussa Voolainen, tutustu tutkimukseen! on meitä kaikkia opiskelijoita ilahduttava uutinen; viimein opiskelijat ja oppiaineemme henkilökunta voivat kohdata loistavalla areenalla. Uuden konseptin myötä voit keskustella sinua kiinnostavista valtiotieteellisistä kysymyksistä alan asiantuntijoiden kanssa innoittavassa seurassa. Kirjatentit ja itsenäinen opiskelu ovat yliopistoopiskelun irvikuva. Tiedettä tulisi harjoittaa yhteisössä, eikä yksinäisessä lukunurkassa. Valitettavasti monet ovat kokeneet jo pitkään, että henkilökunnan ja opiskelijoiden välinen kuilu on liian suuri, eikä henkilökunnalla tunnu olevan aikaa opiskelijoiden kohtaamiseen. Mutta, he ovat kuitenkin myös meitä varten. Pitäkää siis kiinni oikeudestanne saada tyydyttää uteliaisuuttanne muillakin keinoilla kuin kuluneilla oppikirjoilla. On ollut aivan mahtavaa saada tämän numeron tekemiseen mukaan niin paljon uusia kasvoja, kiitos kaikille kirjoittajille, kuvittajille ja taittajille! Lehteä ei syntyisi ilman teitä.

Rakkaudella, Hannele Tulkki ja Salla Huttunen

”Aina on syytä onnitella, kun joku palkinnon saa. Rauhahan on iloinen asia, ei siinä mitään. Osoittaa suhteellisuudentajua, ettei talouden Nobelia myönnetty.” Timo Soini Helsingin Sanomat 12.10.2012 ”Viime viikonloppuna hän vihdoin pääsi vierailemaan Malaya Vereikan kylässä, jonne pystytettiin joukkohauta Nazisin taisteluissa menehtyneille. ” mtv3.fi 11.10.2012 ”Lähden demokraattisesta asetelmasta. Jos meillä on homopropagandaa -- niin meillä pitäisi olla myös heteropropagandaa vastaavissa määrin. Jos meillä on yksi homomarssi Pride, niin sitten pitäisi olla ehkä viisi heteromarssia, niin silloin elettäis demokratiassa.” Johan Bäckman Radio Rock 17.10.2012 ”Valtion asemaa pystytään puolustelemaan monilla argumenteilla, kuten resursseilla, mutta loppupeleissä monet kysymykset ovat sellaisia, että ne voitaisiin ratkaista muualla kuin ministeriössä. Joskus ongelma voisi ratketa sillä, että ihmiset itse tekisivät päätöksiä.” EVAn tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto Yle, 17.10.2012

sisällys 2 Päätoimittajilta & lainatut 4 Uutisaukeama 6 Kuukauden kurssi 7 Vaarallista taidetta 10 Napit vastakkain 12 An insight to the US

presidential elections

16 Voolainen, tutustu tutkimukseen! 17 Miehityksen vaiennettu ääni 22 Kolumnit 24 Mistä on fuksisyksy tehty? 26 Oma koti kullan kallis? 29 Elämän syviä totuuksia 30 Horoskoopit 31 Jos olisin... päätoimittajat: Salla Huttunen ja Hannele Tulkki / taitto: Salla Huttunen, Niko Ruostetsaari, Sara Sandström, Hannele Tulkki/ toimittajat: Joonas Aitonurmi, Chris Ajemian, Maija Anttila, Ville Aula, Ada Holli, Pauli Huotari, Jannica Jääskeläinen, Pessi Marttunen, Riku Niemi, Iris Pitkänen, Jasmiini Pylkkänen, Santeri Somervaara, Iiro Toikka, Veera Vilokkinen / Kannen kuva: White House / julkaisija: Valtio-opin opiskelijat ry. PL 54 00014 Helsingin yliopisto / Policy saa HYY:n järjestötukea / palaute ja tilaukset: policy@voo.fi

KALENTERIT ESIIN !

Aku Ankk a N:o

MITÄ VOOSTA TIEDETTIIN? Voo piti yhdessä valtio-opin seniorien kanssa suosittua ständiä valtsikan karnevaalijuhlassa 9.5.2012. Kiinnostuneet saivat mukaansa Voon julkaiseman Policyn uusimman numeron sekä tietoa Voon ja Sennujen tominnasta. Lisäksi jaossa oli valtiotieteellisen yhdistyksen Politiikka-lehden näytekappaleita. Ständillä kävijät pääsivät myös osallistumaan Voo-visaan, jonka palkinnossa yhdistyi vuosijuhlien teema-hedelmä ananas ja presidentti Kekkosen naamavärkki. Kysymysten melko triviaalista luonteesta johtuen kukaan visan 33 vastaajasta ei vastannut kaikkiin kysymyksiin oikein. Jopa Voon viime vuoden puheenjohtajan rivi kaatui kevään 2012 hakijamäärää koskeneeseen kysymykseen. Palkinto päädyttiinkin arpomaan kaikkien 3/4 oikein vastanneiden kesken. Voittajaksi selvisi Verneri Aalto, onnittelut! Muut eniten oikein vastanneet olivat: Anni Nelimarkka Jaakko Kalske Iiro Toikka Marianna Kupias Miika Mäki

Kunnallisvaalien lisäksi lähestyvät nimittäin myös meidän opiskelijoiden elämäämme hieman konkreettisemmin vaikuttava rypäs vaaleja. HYY:n edarivaaleissa valitaan 6.-7.11. edustajat ylioppilaskuntaan, ja listoilta on bongattu useampikin kourallinen voolaisia. Viikolla 47 taas on vuorossa Kannun vaalikokous, huhutaan jopa voolaisesta puheenjohtajaehdokkaasta… Sokerina pohjalla hehkutettakoon 13.11. olevaa Voon vaalikokousta, jossa valitaan Voolle uusi hallitus ja Policylle uusi päätoimitus. Muistakaa käyttää äänioikeuttanne viisaasti! Aamen.

Fuksitoimikunta on jälleen valittu, tällä kertaa hyvinkin voomaisella profiililla. Toimikunnan puheenjohtaja on tänä vuonna Johannes Anttila ja rahastonhoitaja Niko Ruostetsaari. Tässä lehdessä päästämme lukijamme tutustumaan hieman pintaa syvemmälle näihin kahteen herrasmieheen, kun Oma koti kullan kallis –sarjassa tunkeudumme heidän kaikkein pyhimpiin soppeihinsa. Johannes lähettää terveisensä Policyn lukijoille: Voon fuksi, olet ihana. Ja kyllä, myös sinä n:n vuoden Voolainen, olet ihana. Uuden ja uljaan Fuksitoimikunnan megalomaaninen tavoite on saada koko valtsika tajuamaan tämän ihanuuden vallitsevan meissä jokaikisessä Kannunvalajassa. Jos Sinulla on ehdotus miten voisimme pyrkiä kohti tätä tavoitetta, tule ja kerro se meille! Pus och kram, Johannes

malla kulttuurija Facebook -väen kansalaisliikeboomilla?

os mutkat vedetään oikein suoriksi, ja jos maailmanhistorian kehitystä tarkastelee nautintoaineiden vaikutuksen näkökulmasta, voidaan sanoa että teen suosion nousulla Euroopassa 1700-luvulla oli tärkeä rooli Englannin imperialismin ja teollistumisen kannalta. Näin saarivaltio sai osittain teen ansiosta mahdollisuuden nousta ensimmäiseksi supervallaksi maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Teen saapuessa Eurooppaan 1600-luvulla siihen hurahtivat Englanti ja Alankomaat. Muut siirtomaavallat valitsivat kahvin, vaikka teetä juotiin sielläkin. Teestä tuli osa politiikkaa ja pörssitoimintaa Britanniassa siksi, että sen siirtomaat sijaitsivat teetä tuottavissa maissa, kun taas Ranskan ja Saksan siirtomaat sijaitsivat kahvista tunnetuilla alueilla Etelä-Amerikassa ja Afrikassa.

Nykyään Isossa-Britanniassa

U U T I s a

Ihmisoikeudet tulivat tutuiksi kehitysyhteistyöviikolla

HYY:n kehitysyhteistyövaliokunta järjesti 8.-14.10. jokavuotisen Kehitysyhteistyöviikon Helsingin yliopistolla. Tänä vuonna viikon teemana olivat ihmisoikeudet, ja tapahtuma paisui ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Viikon aikana kampuksella järjestettiin yli 40 tapahtumaa, jotka käsittivät kaikkea dokkari-illoista joogaan ja paneelikeskusteluista Reiluimpiin sitseihin. Policy kävi haastattelemassa mukana järjestelyissä olleita voolaisia. Tapahtuman koordinaattori Anniina Peltola on, pienen laskutuokion tuloksena, neljännen vuoden voolainen. “Parasta viikossa on ehdottomasti ollut kaikki ihanat ihmiset ja hyvä tiimi, joka on tehnyt töitä aidosti sydämellä. On hienoa, kun kaikki tapahtumat ovat olleet niin laadukkaita, ja osallistujia on parhaillaan ollut toista sataa. Meillä on ollut mahtavia puhujia!” Kehitysyhteistyöviikko järjestetään vuosittain kahdeksassa ylioppilaskunnassa ympäri Suomea samaan aikaan, vapaaehtoisten ja valiokuntalaisten voimin. Tänä vuonna mukana oli noin 30 aktiivia, jotka pistivät kaiken peliin tapahtuman onnistumiseksi. “Koko viikko on menty neljän tunnin yöunilla, tosi hektistä tämä kyllä on ollut! Kaikkea sitä pääseekin tekemään, esimerkiksi hirmusen painavaa popcorn-konetta on kannettu ympäri kampusta maanantaista asti”, naureskelee Nora Stenius, nejännen vuoden hottilainen ja kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtaja.

Viikkoon ja sen organisoimiseen on kuulunut ainakin tuhansia sähköposteja, sitsien chilinen maissipuuro ja yksi hajonnut tietokone. Kuningasidea-bändin viime hetken peruminen saatiin sekin hoidettua kunnialla. “Ensimmäinen tapahtuma oli maanantai-aamuna kymmeneltä, ja paikalla oli joku kymmenen osallistujaa. Siinä vaiheessa vähän mietittiin, että tuleeko tästä yhtään mitään”, voolaiset avautuvat. Jälkikäteen vastoinkäymisillekin voi kuitenkin nauraa, ja molemmilla tytöillä onkin hymy herkässä. “On mahtavaa, miten ihmiset ovat lähteneet tähän hommaan mukaan! Esimerkiksi valokuvakilpailuun on osallistunut 160 kuvaa. Ihanaa myös, että ihmiset ovat antaneet niin paljon hyvää palautetta, kaikki työ on ollut vaivan arvoista. Yliopistolaiset ovat taas askeleen tietoisempia kehitysyhteistyön ja ihmisoikeuksien moniulotteisesta suhteesta”, Stenius fiilistelee kulunutta viikkoa. No, saadaanko Kehitysyhteistyöviikosta tulevaisuudessakin nauttia näin suuressa mittakaavassa? “Hanke saa UM:n rahoitusta, ja juuri nyt on vireillä jatkohankehakemus vuosille 2013–2014. Eiköhän sama meininki jatku ensi vuonnakin!” Peltola lupailee ja toivottaa yhdessä Steniuksen kanssa kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi mukaan työstämään viikkoa taas ensi vuonna.

ässä eräänä päivänä Unicafessa huomasin taas pyytäväni lounaskahvikuittia, vaikka aioinkin juoda teetä. Jostain syystä ”lounastee” on sen verran vaisu sanayhdistelmä Unicafen jonossa, että sen saattaa joutua toistamaan usean kerran. Suomessa teen juoja on kuin IsoBritannian saarivaltio Euroopassa. Suomalaisethan ovat kahvia rakastavaa kansaa ja pysyttelevät maailmanlaajuisesti tilastojen kärjessä kahvinkuluttajamaana. Kahvi on normi ja konsensus, ja kun kuumaa vettä ei olekaan tai teepussit vanhuuttaan hajoavat käsiin, teenjuojan huomautukset hukkuvat kuin Englannin kanaaliin. Toisaalta britit eivät tunnetusti ole äänekkäitä valittelijoita, eivätkä suomalaiset teenjuojatkaan usein uskalla pitää meteliä poikkeavasta piristevalinnastaan. Mutta mitä yhteistä voikaan olla Englannin saarivaltiolla, suomalaisilla teenjuojilla ja vihreiden presidenttiehdokkaan odottamattoman suosion aiheuttamalla kulttuurija Facebook -väen

a u k e a m a

K u u k a u d e n k u r s s i

Suomalainen teatteri ja draama syksy 2012 teksti: MAIJA ANTTILA

os metsään haluat mennä nyt...

Niin takuulla yllätyt! Haluatko opiskella psykologiaa, merihistoriaa tai vaikkapa Aasian tutkimusta? Siinä tapauksessa Helsingin yliopisto on juuri oikea paikka sinulle, sillä muiden tiedekuntien opintoja voi pääsääntöisesti opiskella vapaasti sivuaineena. Taideihmisenä olen huumaantunut erityisesti humanistisen tiedekunnan tarjonnasta, ja opintoihini kuuluukin niin kirjallisuusaineiden, elokuva- ja televisiotutkimuksen kuin teatteritieteen opintoja. Kuukauden kurssina esittelen kurssin ”Suomalainen teatteri ja draama”. Opintojaksoon kuuluivat luennot kerran viikossa, luentopäiväkirja, näytelmien lukeminen sekä teos ”Suomen teatteri ja draama”. Luennoilla käsiteltiin laajasti Suomen teatterihistoriaa ulkomaisia vaikutteita unohtamatta. Perehdyimme niin Kansallisteatterin johtajakriisiin, ensemble-näyttelemiseen, Svenska Teaternin kansallistamiseen kuin työväenteattereihin. Näytelmistä saimme luettavaksemme muun muassa Aleksis Kiven Nummisuutarit, Eeva-Liisa Mannerin Poltetun oranssin, Jussi Parviaisen Jumalan rakastajan sekä Hella Wuolijoen Niskavuoren naiset. Kaunokirjallisten teosten lukeminen oli varsin virkistävää vaihtelua faktapohjaisen valtio-opin rinnalle. Luennoilla perehdyttiin myös teatterin ja kirjallisuuden merkkihenkilöihin, kuten Kaarlo Bergbomiin, Ida Aalbergiin, Minna Canthiin ja Mika

Waltariin. Kurssi nivoutui hyvin Suomen historian yleisiin kehitysvaiheisiin ja Suomen taideoloihin. Oli mielenkiintoista kuulla, miten eri taidesuuntaukset, kuten ekspressionismi ja romantiikka, näkyivät teatteriesityksissä. Ekspressionismille oli tyypillistä korostetun epärealistinen näyttelijäilmaisu ja lavastus, romantiikka puolestaan oli subjektiivista rönsyilyä, sekä mielikuvituksen, tunteen ja vaiston ylistystä. Parasta antia olivat ehdottomasti vetäjän hullunhauskat tarinat ja viihdyttävät yksityiskohdat: Ida Aalbergin esittely ”aikansa Kekkosena”, Maiju Lassilan lukuisat salanimet sekä 1920-luvun ekspressionisti Lauri Haarlan romaanin juonikäänne, jossa päähenkilö hyppää sukelluspuku yllään merenpohjaan. (Tähän opettaja Mikko-Olavi Seppälä totesi, että Haarla on unohdettu kirjailija – syystä!) Huippuhauskaa oli myös nähdä videopätkiä ja vertailla eri versioita näytelmistä. Mikko Kivisen ja kumppanien esittämä Nummisuutarit-teatterishow veti kyllä vertoja! Suosittelen kurssia lämpimästi kaikille teatterista innostuneille. Huomasin itse, että teatterin opiskelu avaa uusia ovia myös teatteriesitysten maailmaan ja syventää tämän maailman ymmärrystä. Ainoana miinuksena oli kurssin sinänsä historiapainotteinen lähestymistapa, itse olisin kaivannut enemmän nimenomaan teatteriesitysten analysointia. Suurena plussana oli tutustuminen muiden tiedekuntien opiskelijoihin. Eli avoimin mielin kokeilemaan!

Vaarallista taidetta teksti: joonas aitonurmi kuvat: joonas aitonurmi & wikimedia commons

Helsingin kansainvälinen filmifestivaali Rakkautta ja anarkiaa tarjosi yhdessä Amnesty Internationalin kanssa tärkeän elokuvan Ai Weiwei: Never Sorry. Dokumentti antaa todentuntuisen kuvan absurdista arjesta epädemokraattisessa valtiossa ja todistaa, ettei sananvapaus ole vieläkään itsestäänselvyys.

i Weiwei, länsimaissa ehkä tunnetuin kiinalainen nykytaiteilija, toisinajattelija sekä ihmisoikeus- ja sananvapausaktivisti, on pääosassa esikoisohjaaja Alison Klaymanin dokumentaarissa Never Sorry. Dokumentissa esitetään Ain henkilökuva ja käsitellään hänen taidettaan, mutta suurimmaksi osaksi taltioinnissa keskitytään Ain taisteluun kiinalaista byrokraattista hallintokoneistoa, sensuuria, propagandaa ja virkavaltaa vastaan. Klaymanin dokumentti on elokuvana ja toteutukseltaan helppo, mutta elokuvan sisältö on tärkeämpi kuin sen yksinkertainen muoto. Elokuva kuvaa kolmen vuoden ajan Ain taistelua kiinalaista byrokratiaa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan sekä hänen omalta osaltaan että erityisesti vuoden 2008 Sichuanin maanjäristyksen uhrien ja heidän omaisten puolesta. Elokuva paljastaa, mitä kaikkea hallintokoneisto pyrkii tekemään vaientaakseen miehen, jonka muun muassa ArtReview-lehti valitsi vuoden 2011 vaikutusvaltaisimmaksi taiteilijaksi.

arkka ja taiteellaan erinomaisen osuvia huomioita yhteiskunnasta tekevä Ai on omalla panostuksellaan nostanut Kiinan ihmisoikeus- ja sananvapausasioita suuremman länsimaisen yleisön tietoisuuteen. Sinologi, antikvaarinen kirjakauppias Pertti Seppälä tuntee Ai Weiwein ja Kiinan tilanteen erinomaisesti. Seppälä korostaa Ain ja muiden aktivistien tekevän vaarallisen arvokasta työtä kiinalaisten ihmisoikeuksien eteen. ”Tavalliset kansalaiset yrittävät elää kuin eläisivät ilman diktatuuria. He kritisoivat keskenään hallintoa ja ilmaisevat mielipiteensä hyvin suoraan”, kertoo Seppälä ja toteaa aina Kiinan

vierailuillaan haastattelevansa suorasukaisia taksikuskeja. ”Barrikaadeille nousu on vaarallista, sillä kiinalaiset eivät halua menettää elämäänsä, perhettään tai mahdollisuutta työhön, mikä on tietenkin ymmärrettävää. Tämä kuitenkin korostaa entisestään aktivistien merkittävyyttä.” Ai Weiwein ja muiden aktivistien merkitystä Kiinassa on kuitenkin vaikea arvioida: virallisessa mediassa Ai on persona non grata. ”Mikroblogi Twitter, jota Ai kuvaa ”kotikaupungikseen”, on kuitenkin erittäin merkittävä väline aktivismille. Twitterissä hänellä on paljon seuraajia ennen kaikkea Kiinassa. Aihan ei ollut tunnettu länsimaissa ennen Sichuanin katastrofin jälkeistä työskentelyään”, Seppälä huomauttaa. ”Internet on avannut Kiinaan suuret mahdollisuudet: palomuuri on mahdollista purkaa ostamalla muutaman euron hintainen ohjelma. Netissä kiinalaiset lukevat

Vaikka puoluetta ja hallintoa vastaan asettautuminen on vaarallista, demokratiavaatimukset ja ”arabikevään henki” ovat olemassa Kiinassa. erityisesti pohjoisamerikkalaisia uutissivuja ja muun muassa China Digital Timesia (Berkeleyn yliopisto) ja South China Morning Postia (Hong Kong). Kiinalaisiin lehtiin ei luoteta niiden sisältämän propagandan vuoksi”, kertoo Seppälä, jonka kiinalaisten tuttavaperheiden lapsilla on jo kaikilla profiili kielletyssä Facebookissa. Seppälä kysyykin, miksi sensuuria ylläpidetään, vaikka sen läpäiseminen on

helppoa ja yleistä.

iinalaista sensuuria Seppälä kuvailee samoin kuin hän kuvaa diktatuuria yleisestikin: muuttuvaksi ja mielivaltaiseksi. On hyvin vaihtelevaa ja jopa sattumanvaraista, mikä asia tai teos asetetaan milloinkin sensuurin piiriin. Kiinan kokoisessa maassa edes puolue ei voi olla kaikesta etukäteen perillä, jolloin myös sattuma vaikuttaa hallinnon päätöksiin. Ai Weiwei kuvaa usein kiinalaista byrokratiaa kafkamaiseksi. Vertailun vuoksi Seppälä kertoo erään virolaistaitelijan kuvanneen Neuvosto-Viroa ”vaaralliseksi dadaistiseksi kokeiluksi”. Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen korostaa, että demokratian ja kapitalismin välillä on jännite. Hän kysyy kuitenkin, onko näitä kahta mahdollista sovittaa yhteen Kiinassa ja missä määrin kapitalismi avaa Kiinassa mahdollisuuksia demokraattisille uudistuksille. Kiinalla on oma käsityksensä ihmisoikeuksista, kuten diktatuureissa on tapana olla. Kiinalaisessa ihmisoikeusajattelussa korostetaan hyveitä ja konkretiaa, esimerkiksi jokaisen mahdollisuutta leipään ja taloon. Käytännössä tämä ei kuitenkaan toteudu koko kansan kohdalla. Kansainvälisillä areenoilla Kiinalla on usein tapana vedota ihmisoikeuksissa ”maan sisäisiin asioihin”, mitä Seppälä ja Teivainen pitävät ongelmallisena. Relativismin vaara on olemassa, kuten Teivainen toteaa: ”Autonomisuutta ja suvereeniutta käytetään omien autoritaaristen tarkoitusten edistämiseen.” Vaikka puoluetta ja hallintoa vastaan asettautuminen on vaarallista, demokratiavaatimukset ja ”arabikevään henki” ovat olemassa Kiinassa. Virkamiehiä, ympäristöongelmia ja ongelmallisia maakauppoja vastaan Kiinassa pidetään eritasoisia mielenosoituksia keskimäärin

500 päivässä, mikä viestii yleisestä tyytymättömyydestä, kertoo tutkimusta tehnyt Seppälä. ”Arabikevään vaikutus kytee myös Kiinassa, tosin ei ulkoapäin, vaan systeemi itsessään on pedannut kapinaa. Mielipide kaikkialla on demokratiaa toivova”, Seppälä sanoo. Tärkeimmiksi tavoitteiksi demokratian kannalta Seppälä mainitsee erityisesti riippumattoman oikeuslaitoksen ja monipuoluejärjestelmän, joka takaisi monologin sijaan dialogin.

uolimatta haastattelunantokiellostaan Ai on viime aikoina antanut haastatteluja muun muassa South China Morning Postille ja The Guardianille. Haastatteluissa ja uutisoinnissa on käynyt hyvin selväksi, että Ain elämää hankaloitetaan jatkuvasti. Häneltä on evätty passin takaisin saaminen ja hänen yrityksensä on suljettu. Hänellä on myös 15 miljoonan yuanin sakot maksettavanaan, tosin tuhannet Ain kannattajat ovat esittäneet tukensa Aille maksamalla sakoista jopa 8,45 miljoonaa yuania. Ai on kieltäytynyt maksamasta sakkoja vedoten sakkotuomion syiden perättömyyteen: ”No great nation should play dirty tricks on its citizens.” ”Mutta mikäli hän ei lähde ulkomaille, jonne hän ei siis pääse matkustamaan, on vain ajan kysymys, milloin Ai joutuu vankilaan. Tämän hän myös itse tietää”, Seppälä sanoo huolestuneena. ”Aita vuodet suojellut sukutausta ja jopa mahdollinen tuki korkealta yhteiskunnan tasolta eivät enää välttämättä riitä.” Milloin Kiina sitten demokratisoituu? ”Uskon hitaan prosessin olevan meneillään ja loppu on vain ajan kysymys. On mielenkiintoista nähdä, mihin kehitys vie”, toteaa Seppälä.

Ai Weiwei on noussut Kiinan ihmisoikeustilanteen symboliksi.

Ailta on evätty passin takaisin saaminen ja hänen yrityksensä on suljettu. Hänellä on myös 15 miljoonan yuanin sakot maksettavanaan.

Tällä kertaa ideologisten titaaniemme jänkkäämisen aiheena ovat yritys- ja maataloustuet sekä kehitysapu. Kestäkää heitä vielä jonkin aikaa. Ajallemme tyypillinen postideologinen valtavirta tukahduttaa pian nämäkin aatteen soturit. TEKSTI: PESSI MARTTUNEN & IIRO TOIKKA KUVAT: HANNELE TULKKI

Napit

Pessi: Voi aikoja ja tapoja... Tiesitkö Ipe, että EU:lla on oma kalatalousrahastokin? Ja saunailloissa kautta maakuntien nyhdetään yritystukia veronmaksajain kustannuksella niin kiihkeällä antaumuksella, että kvartaalisosialismin rattaat jo lipsuvat vodkavoitelun ansiosta – soraa kaipaisivat, ja isolla kädellä! Tämä tukiaishömpötys on kyllä lähtenyt lapasesta jo niin ettei Dimitrikään enää jaksa yllättyä. Voin kyllä hyvällä omallatunnolla sanoa astuvani jokaista vastaantulevaa Tukiaista vastaan! Iiro: O tempore, o mores! Kävisit Työväen Akatemian kursseilla, niin osaisit sinäkin lausahdella latinaksi sivistyneen ihmisen tavoin. EU:n kalatalousrahasto on varmastikin erinomaisen tarpeellinen ja tehokas instituutio, eivät sitä muuten viisaat europäättäjämme olisi luoneet, Pepe hyvä. Mitä yritystukiin tulee, niin ne ovat vallan välttämättömiä pitämään yllä hauraiden maakuntien ontuvaa taloutta ja pitämään kansa töissä ja leivässä! Isoista käsistä en juuri tiedä, mutta mieluummin elän kvartaalisosialismin kosteassa vodkavoitelussa kuin anarkistisessa ”vapaa”markkinafantasiassasi.

Pessi: Kah, varmastikin nämä rahastot ja virastot suojatyöpaikkoineen ovat erinomaisen tarpeellisia pöyhkeille veroparasiiteille ja veronimijöille, joita viisaiksi päättäjiksi kutsut. Toki kulutusjuhlia, haluttomuutta sopeutumiseen ja pölhöjä bisnesmanöövereitä voidaan pumpata kuin apinaa konsanaan – mutta aina jonkun kukkaronnyörien kautta. Yrittäjyyden tulisi olla luova prosessi, jatkuvaa etsimistä ja riskien tiedostamista. Vähän niinkuin siinä Johnny Deppin merirosvoleffassa, siis ilman rosvoamista, please. Otaksun, ystävä hyvä, että olet myötämielinen myös etelän ja pohjoisen välisen tullimuurin, eli maataloustukiaisten, ylläpitoa kohtaan. Ai niin, terveisiä Keravalta. Rane soitti ja olivat kollien kanssa potkimassa tullimuuria jo täyttä vauhtia kumoon. Iiro: Yrittäjyys luova prosessi! Nyt meni Rafaellot ja Rockefellerit sekaisin. Mutta maataloustuista puheen ollen, niin niitähän voi vastustaa vain totaalinen diletantti. Maataloustuet takaavat ahkeralle maanviljelijälle mahdollisuuden ruokkia työtätekevää kansaa! On tärkeä säilyttää omavaraisuus siltä varalta, että imperialistikapitalistisiat yrittävät tukahduttaa loistokkaan vallankumouksemme katkaisemalla elintarvikkeiden tuonnin maahan. Sitä paitsi suomalaisen maatalouden tukeminen mahdollistaa luomun ja lähiruoan nauttimisen. Kyse on eettisyydestä ja ekologiasta! Mutta mitäpä mäntsäläläinen (tai keravalainen) ymmärtäisi näiden arvojen päälle. Kapinoivia oikeistohihhuliautoilijasaastuttajia kaikki tyynni! Pessi: Kyllä tämä omavaraisuuskeskustelu nyt haiskahtaa hieman vanhentuneelta. Viimeksihän tiedemiehet kasvattivat jo pekoniakin laboratoriotuubeissa – ja eikös tämän

vastakkain Unionimme ykkösfunktio ollut rauhan ja vapaiden sisämarkkinoiden ylläpitäminen ad infinitum? Ehkäpä nämä kapitalistisiat haluaisivat vain myydä mauttomien sulatejuustojen turruttamille makunystyröillemme jotain laadukasta ja terveellistä lusikoitavaa. Vieläpä järkihintaan, kunhan hintatuet heitetään roskakoppaan. Eettisyydestä kun puhumme, haluaisinkin puhua tilastoista. Nimittäin CNE:n laskelmien mukaan tämä tullimuurimme aiheuttaa liki 7 000 ihmisen kuoleman päivässä täräyttämällä päin kehitysmaiden ainoaa suhteellista etua kansainvälisessä kaupassa. Kai siinä ranskalainen maajussi sitten pistelee patonkinsa poskeen hyvillä mielin. Voisinpa vielä siteerata joko Milton Friedmania tai Arnold Schwarzeneggeria, mutta en oikeastaan osaa valita. Siispä sanailen Aku Ankan malliin: ”Nyt otti ohraleipä! Sieltä pyyhältää Kepuli, ja pyrstöni istuu akselinreiässä kuin sinappi rinnuksissa! Mikä neuvoksi?”

dellisista vaikutuksista keskusteltiin, ei ollut Paavo paikalla. Kaivoon kannettu vesi ja nykyinen korruptoiva kehitysapu eivät nyt kyllä oikein nappaa, kuten ei kalakaan jos ei ensin opettele kalastamaan. Haastan hallinnollisen eliitin maakuntaekskursiolle kehittyvään maahan x. Sillä välin stadilaiset voivat vaikka opetella lypsämään maalaisten kanssa muutakin kuin kaupungin ja valtion tukia.

Iiro: Itse voisin siteerata Paavo Väyrystä, mutta tyydyn itsekin Aku Ankkaan: ”Mitä hömpöttiä?” Tilastoja voi väännellä miten haluaa, mutta faktahan on, että ilman maataloustukia maaseutu näivettyy ja ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Onko tämä reilua syrjäisempien kuntien kunnanjohtajia ja muuta hallinnollista eliittiä kohtaan? Ei, ma kerron! Ja kysynpä vain: haluatko sinä muka, että maalainen muuttaa sinun naapuriisi? Minun Helsinkini on stadilainen, ei hesalainen! Ja jos, neoliberaali ystäväni, olet huolissasi kehitysmaiden kärsimyksestä, niin varmastikin yhdyt mielipiteeseeni koskien kehitysavun nostamista 3,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta?

Pessi: Varsin lennokasta ideointia, sitä en kiellä. Mutta jos nyt ensin öljyäisimme itsemme kun kerran oluthuoneella olemme. Ja nyt sitä ison Arskan sitaattia peliin: ”Milk is for babies. When you grow up you have to drink beer.”

Pessi: Taisi käydä taas niin, että kun kehitysavun todellisista talou-

Iiro: Hallinnollinen eliitti on liian kiireinen osallistuessaan opintomatkalle Monacoon, jossa he tutkivat Presidentti Niinistön ”Ihan tavallisia asioita” -kampanjan toimivuutta käytännössä. Ja kehitysavun korruptiohan on vain byrokratian tehottomuutta. Asian korjaamiseksi tulee palkata tuplamäärä virkamiehiä nykyiseen nähden, jotta kapitaali saadaan tehokkaasti liikkumaan perille asti. Ei se laatu, vaan se määrä! Sitten vielä muutama voolainen huipulle rattaita öljyämään ja a vot! Maailma pelastettu.

Iiro: Olen kerrankin kanssasi samaa mieltä. Skål!

An I

to the

Presidential

Insight

Elections The American Presidential Election: What are the facts, what has changed about the US political landscape in this election, and how does Europe play into it? teksti: Chris Ajemian The writer is an exchange student from the United States in the department of Political Science

t seems like it was not too long ago since President Obama was elected into office. Only four years ago a madness of campaigning, speeches, debates, and finally celebrations flooded television screens throughout the United States. A historical moment came for all Americans when we elected our first black president in history. However, as the US is simultaneously coping with conflict in the Middle East and an economy that is still recovering from a horrible recession, it is apparent that the ’honeymoon’ period for Obama has long passed. We find ourselves again in a frenzy of debate over who will be the next leader of United States.

n the beginning of the year it seemed that Mitt Romney was off to a slow start. He had finished a long primary campaign season with little momentum and with less campaign spending money than his democratic counter-part. Many commentators believed that President Obama had such a financial advantage and a clear head start on his rival that Romney could not muster the resources to close the gap between them. Clearly the critics have been wrong. Both candidates are closely locked in a deadlock, with no one candidate gaining any more than a 7 % advantage over the other. As we are entering the final phase of the election cycle it appears that a brief lead held by Obama after the Democratic Party Convention is diminishing. In the wake of the recent attacks in the Middle East, the death of the US ambassador Christopher Stevens, Obama’s loss in the first presidential debate, and the increasing violence through ’insider attacks’ in Afghanistan Obama only holds a small lead. The election is beginning to seem like the presidential debates and the final momentum will be decisive it in the campaign cycle.

he story of the election has been made more complicated by a change in the rules and regulations regarding elections in the United States. The most important of these was a Sup-

As we are entering the final phase of the election cycle it appears that a brief lead held by Obama after the Democratic Party Convention is diminishing.

reme Court decision called Citizens United v. Federal Election Commission, which was decided in 2010. This ruling makes it legal for corporations (including foreign ones) to donate unlimited amounts of money to political organizations anonymously, through the use of ’political action committees’ (PACs). As a result hundreds of millions of dollars are privately being raised, by both major parties, to fund television advertisements in strategic voting areas. In addition the Euro crisis also has complicated the situation. Since any economic problems in the EU are quickly felt in the USA, and the economy is still the number one issue in the election, any further destabilization of the European economy will definitely hurt Obama’s success in the presidential election.

The election is beginning to seem like the presidential debates and the final momentum will be decisive it in the campaign cycle.

ltimately the fate of the election will be decided by certain ’swing states’ where there are large amounts of electoral votes and an undecided demographic. Since the US operates on an electoral election system rather than a popular vote, states such as Florida, New Hampshire, Ohio, Iowa, and Virginia are going to be the key to the election. At the current state of polls if Obama can win the state of Florida he will most likely win the election. Obama does have an advantage among many important demographics in that state, specifically Latin Americans and the elderly. However, Florida was badly hurt during the recession and is governed by a popular republican governor, so the results are somewhat nebulous on what will happen. If Obama loses Florida, Romney does have a possibility to eke out a small electoral lead on Obama and win the election, provided that he can win other ’swing states’ as well. So, as usually is the case with American election cycles, months of both preparation and perspiration are beginning to culminate into a climactic showdown across the USA. Although predictions are showing a close race, with Obama slightly in the lead, the results cannot really be known for sure until Election Day 6th of November.

teksti ja kuva: Jasmiini Pylkkänen

Voolainen, tutustu tutkimukseen! S

yksyllä 2012 valtio-opin opiskelijoille on luvassa tilaisuuksia keskusteluun, väittelyyn, ja uusiin ideoihin luentoja rennommassa ilmapiirissä. Konsepti on nimeltään Tutustu tutkimukseen!, ja vetäjinä toimivat oman oppiaineemme henkilökunta, tutkijat sekä jatko-opiskelijat. Tarkoituksena on saattaa porukkaa yhteen yli linja- ja vuosikurssirajojen sekä tuoda oppiaineen tutkimuskohteet ja tutkijat vähän tutummiksi. Paikalle saa tulla sekä kyselemään ja osallistumaan aktiiviseen keskusteluun että pelkästään kahvittelemaan ja kuuntelemaan. Toiveita käsiteltävistä teemoista ja vetäjistä sekä kysymyksiä voi lähettää sähköpostilla Voon opintovastaavalle sekä tilaisuuksien Facebook-ryhmään, joka löytyy nimellä Tutustu tutkimukseen - valokeilassa valtio-oppi. Ensimmäinen tilaisuus järjestettiin syyskuun viimeisellä viikolla, ja teemana oli Yhdysvaltain politiikka – erityisesti tulevat presidentinvaalit. Kahvin ja pullan lisäksi akvaarioluokkaan pakkautuneet lähes 30 voolaista saivat paljon uutta ajateltavaa. Vetäjinä toimineet Erkki Berndtson ja Hanna Wass antoivat katsauksen Yhdysvaltain vaalijärjestelmään sekä kertoivat omista taustoistaan ja tutkimustintresseistään. Voolaisilta sateli paljon kysymyksiä ja kommentteja, ja tilaisuuden aikana päästiin myös muun muassa vertailemaan eri tavoin vaikuttaneita presidentinvaalimainoksia vuosien varrelta. Seuraava Tutustu tutkimukseen! -tilaisuus järjestetään tiistaina 6.11. klo 16.30–18.30 osoitteessa Aleksanterinkatu 7 (Teologinen tiedekunta 5. kerros, luentosali 5: sisäänkäynti yliopiston Tiedekulma-kahvilan vierestä). Tilaisuuden teemana on poliittinen taloustiede ja vetäjinä toimivat Ville-Pekka Sorsa ja Lauri Holappa. Voo järjestää tilaisuuteen kahvia, pullaa sekä muuta tarjottavaa, joten ennakkoilmoittautumista toivotaan. Ilmoittautua voi jo nyt lähettämällä sähköpostin Voon opintovastaavalle osoitteeseen jasmiini.pylkkanen[ät]helsinki.fi tai vaihtoehtoisesti lähempänä tilaisuutta voo-l:n ja Facebook-ryhmän välityksellä jakoon tulevaan elomakkeen kautta. Kolmas tilaisuus järjestetään tiistaina 20.11. klo 16.30–18.30 (Aleksanterinkatu 7, 5. kerros, luentosali 5). Vetäjät eivät ole vielä varmistuneet, joten toiveita saa esittää! Hankkeelle on saatu HYY:n innovatiivisten oppimismuotojen tukea.

Miehityksen vaiennettu ääni Olemme tottuneet saamaan tietoa Lähi-idän tilanteesta uutisista ja artikkeleista, joissa Palestiinan kysymys liitetään länsimaille merkittävään ulkopoliittiseen tai taloudelliseen intressiin. Mitä palestiinalaisalueiden miehitys tarkoittaa käytännössä ja millaisena se näyttäytyy palestiinalaiselle tai juutalaiselle päivittäin?

Veera VIlokkinen

Etsimme vastauksia kahdelta paikalliselta kansalaisaktivistilta: palestiinalaiselta Samia Botmehilta (oik.) sekä israelin-venäläiseltä Inna Michaelilta (vas.). Botmeh edustaa Palestiinan suurinta kansalaiskattojärjestöä Boycott National Committeeta, joka koordinoi boikottikampanjaa Israelin ihmisoikeusrikkomuksia vastaan. Michaeli puolestaan kuuluu Coalition of Women for Peace -järjestöön, jonka projekti Who Profits tiedottaa miehitettyjen alueiden taloudellisesta hyväksikäytöstä. Botmeh ja Michaeli olivat vierailevia puhujia Suomessa 2.10. järjestetyssä Rauhanfoorumi-keskustelutapahtumassa.

ichaelin suku muutti Israelin Haifaan Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.

– Aloin saada kriittistä tietoa tilanteesta yliopisto-opintojeni sekä perheeni aktiivisuuden kautta, vaikka olisi ollut ”sopivaa” pysyä pimennossa. Jokapäiväinen rasismi kyllä näkyi kaduilla, ja busseja räjähteli, mutta kukaan ei puhunut kriittisesti siitä, miksi tämä tapahtui. Samia Botmeh on puolestaan kokenut miehityksen palestiinalaisen näkökulmasta. – Minulle oli luonnollista alkaa vastustaa sortoa. Lähes kaikki palestiinalaiset tekevät sitä eri tavoin jokapäiväisessä elämässään jo pelkästään olemalla miehitetyillä alueilla huolimatta lukuisista rajoituksista, kuten kotiintuloajoista, koulujen sulkemisista tai murroista koteihin. – Elämä miehitetyillä alueilla on jatkuvaa epävarmuutta ja pelkoa arkipäiväisessä elämässä. Tiesulut saattavat estää lapsia pääsemästä kouluun ajoissa, ja heidät voidaan pidättää tai jopa ampua koulumatkalla. Kaikki arkiaskareet, kuten ostoksilla tai lääkärissä käynti, ovat hyvin vaikeita toteuttaa ja lisäksi niihin liittyy

aina väkivallan uhka, Botmeh kertoo. Samia Botmeh nostaa huolestuttavaksi esimerkiksi synnyttävien äitien eriarvoisen kohtelun. – Palestiinalaisilla odottavilla äideillä on vaihtoehtoina synnyttää kotona, sairaalassa tai tarkastusasemalla, koska häntä ei ole päästetty ajoissa sairaalaan. Millaisen turvallisuusriskin synnyttävä äiti voisi luoda yhteiskunnalle? Botmeh ihmettelee. – Ihmiset selviävät tästä eri tavoin, toiset traumatisoituvat enemmän. Kaiken kaikkiaan ihmisten elinpiiri pysyy hyvin pienenä. Matkustusrajoitukset ja lokalisaatio vaikeuttavat etenkin elintärkeää lasten ja nuorten koulutusta. Lisäksi ”infrastruktuurin tuplaaminen” on onEihän voi olla mahdollista, että kaikki yliopistotutkijat tai opiskelijat, jotka yrittävät päästä ulkomaille viimeistelemään tutkintojaan, olisivat turvallisuusriskejä Israelin hallitukselle.

gelma miehitetyillä alueilla. Kansainvälinen yhteisö rakentaa omia sairaaloita tai kouluja lokalisaation vuoksi todella pieniin yhteisöihin. Tämä on selkeää resurssien tuhlausta, vaikka se näyttäytyisi hyväntekeväisyytenä, Botmeh harmittelee. Median ”totuus” Botmeh nostaa esiin eurooppalaisen syyllisyyden, joka hänen mukaansa edelleen ohjaa merkittävästi näkemyksiämme tilanteesta. – Juutalaisten sortaminen ja sen kulminoituminen joukkotuhoon loi eurooppalaisille syyllisyyden tunteen, joka käsiteltiin erittäin ongelmallisesti ohjaamalla loput juutalaiset ikään kuin arabien huoleksi. Mielestäni tämä on erittäin rasistista, koska juutalaisvaltion perustaminen osoitti, etteivät eurooppalaiset hyväksy juutalaisia mantereen alkuperäisiksi asukkaiksi pitkästä historiasta huolimatta. Nyt länsimaat yrittävät lieventää palestiinalaisten kärsimän sorron vaikutuksia sen sijaan että puuttuisivat alkuperäisiin syihin ja tuomitsisivat sortotoimenpiteet. Botmehin mukaan tilanteen subjektiivinen uutisointi lähtee nimenomaan siitä,

kun miehitys esitetään konfliktina. – Kyseessä on kansainvälisen normiston mukaan laiton miehitys, jossa harjoitetaan selkeää apartheid-politiikkaa, ei tasaväkinen konflikti, joka liittyisi maakiistoihin, kuten media yleensä esittää. Tämän vuoksi ratkaisuehdotukset, joissa molempien osapuolten pitäisi ottaa yhtäläinen vastuu tapahtuneesta, eivät vastaa todellisuutta. Lähtökohta on, että kansainvälisen median pitäisi esittää tämä vallan epätasapaino todenmukaisena.

– Euroopan valtiot voisivat painostaa Israelia paljon voimakkaammin ja vastustaa laittomia rajoituksia esimerkiksi ihmisten liikkuvuudelle. Eihän voi olla mahdollista, että kaikki yliopistotutkijat tai opiskelijat, jotka yrittävät päästä ulkomaille viimeistelemään tutkintojaan, olisivat turvallisuusriskejä Israelin hallitukselle. Euroopasta ei löydy tarpeeksi poliittista tahtoa tai keinoja tämän selkeän epäkohdan tunnustamiseksi. Me haluamme ensisijaises-

Michaelin mukaan kansainvälisen valtamedian ongelma piilee myös siinä, että uutisoinnissa keskitytään ainoastaan hallitustason toimiin, eikä aktiivisen kansalaistoiminnan potentiaalia painoteta.

ti vapautta ja omien oi-

– Kansalaistoiminnan kautta saadaan mahdollisuus asioiden kriittiseen tarkasteluun. Ilman tällaista tietoa emme voi tehdä itsenäistä poliittista analyysia tilanteesta.

pieniä rahasummia.

sia ja pieniä rahasummia. Sekä Michaeli että Botmeh korostavat erityisesti opiskelijoiden roolia muutoksen eturintamassa, sillä opiskelijoilla on mahdollisuus kriittiseen tiedon analysointiin ja hyödyntämiseen. Ratkaisun avaimina molemmat painottavat myös aktiivista kansalaisyhteiskuntaa, jossa tuodaan esille kriittinen informaatio ja painostetaan hallituksia vastustamaan sortotoimenpiteitä sekä noudattamaan kansainvälistä oikeutta ilman kompromisseja.

keuksiemme tunnustamista ennemmin kuin hyväntekeväisyystempauksia ja

Opiskelijat avainasemassa

Botmeh kritisoi myös länsimaista hyväntekeväisyyskulttuuria, jolla hänen mukaansa paetaan todellista vastuuta.

Miten eurooppalaiset voisivat vaikuttaa tilanteeseen oikealla tavalla? Inna Michaeli puhuu ensin hallitusvastuusta.

– Me haluamme ensisijaisesti vapautta ja omien oikeuksiemme tunnustamista ennemmin kuin hyväntekeväisyystempauk-

KOMMENTTI Pauli Huotari

Boikotteja, disinvestointeja ja taloudellisia pakotteita – kansalaisyhteisön mahdollisuus vaikuttaa politiikkaan Miksi Suomessa käydään keskustelua Israelin siirtokuntatuotteiden merkitsemisestä? Entä miksi Suomen ja Israelin välinen asekauppa on herättänyt suhteellisen mittavaa julkista vastustusta viime vuosina? Kyseessä on kansalaisyhteiskunnan äänten voimistuminen niin Suomessa kuin ympäri maailmaa. Uutisointi Israelin miehittämistä alueista Palestiinan puolella ja näiden alueiden hyväksikäytöstä on yleisesti ottaen hyvin pinnallista. Esimerkiksi miehitettyjen alueiden surkea ihmisoikeustilanne jää uutisoinnissa usein yksittäisten väkivallantekojen varjoon. Usein keskustelu myös juuttuu väittelyyn terrorismista, joka on kuitenkin vain oire koko konfliktissa. Myös uskonnolliset jännitteet alueella saavat liian suuren roolin keskustelussa, joka koskee miehitettyjen alueiden poliittista tilannetta. Kansainvälinen yhteisö on tunnustanut vuoteen 1967 asti voimassa olleet rajat, minkä jälkeen Israel miehitti Länsirannan, Gazan kaistan ja Golanin kukkulat. Israel alkoi siirtää kansainvälisen lain vastaisesti siviiliväestöään

Esimerkiksi miehitettyjen alueiden surkea ihmisoikeustilanne jää uutisoinnissa usein yksittäisten väkivallantekojen varjoon.

miehitetyille alueille jo heti toisen maailmansodan jälkeen ja on siitä lähtien tiukentanut otettaan miehitetyistä alueista muun muassa laajentamalla jatkuvasti siirtokuntiaan Länsirannalla ja ItäJerusalemissa. Osa kontrollia on myös Israelin rakentama eristysmuuri, joka anastaa noin kymmenyksen Länsirannasta Israelille. Kansainvälinen tuomioistuin määritti sen laittomaksi vuonna 2004. Palestiinalaiset ovat vastustaneet miehitystä monin tavoin, sekä aseistetulla vastarinnalla että väkivallattomalla vastarinnalla. Väkivallaton vastarinta on aina ollut oleellinen osa palestiinalaisen kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja sitä on käytetty lisääntyvissä määrin 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Yksi vaikuttavimmista väkivallattoman vastarinnan edustajista on konfliktin ytimeen pureutuva Palestiinan kansalaisyhteiskunnan edustajien vuonna 2005 antama BDS-kutsu (Boycott, Divestment and Sanctions), jota koordinoi palestiinalainen BDS National Committee. Kutsu kehottaa kaikkia kansainvälisen kansalaisyhteiskun-

Esimerkkejä BDS-kampanjan edistymisestä maailmalla: Ruotsissa maan suurin eläkekassa Första-AP-Fonden, Tanskassa Danske Bank, Norjassa Norjan eläkerahasto ja Saksassa Deutsche Bank ovat luopuneet israelilaisen aseyhtiön Elbit Systemsin osakkeista ilmoittaen syiksi erilaiset eettiset perusteet. Ranskalainen liikennöintiyritys Veolia, joka rakentaa Itä-Jerusalemissa raitiovaunuliikennettä laittomiin siirtokuntiin, on menettänyt huomattavan määrän jätehuolto- ja liikennöintisopimuksia BDS-kampanjoinnin takia (muun muassa Tukholman ja Melbournen metroliikennöinti). Ruotsalainen Coop-kauppaketju ilmoitti lopettavansa siirtokunnissa valmistettavien SodaStream-hiilihapotuslaitteiden maahantuonnin (2011).

Englantilainen jälleenmyyntiketju Co-operative Group lopetti kaupankäynnin kaikkien niiden yritysten kanssa, jotka toimittavat siirtokuntatuotteita mihinkään (2012). Etelä-Afrikassa Israelin siirtokuntatuotteita ei saa enää merkitä israelilaisiksi (2012). Irlannin hallitus on harkinnut vaativansa EU-tason siirtokuntatuoteboikottia, mikäli Israel ei muuta siirtokuntapolitiikkaansa. (Irlanti on ensi vuonna EU:n puheenjohtajamaa.) Norja poisti verohelpotukset Israelin siirtokuntia tukevilta järjestöiltä. Tarkoituksena on, etteivät verovähennyksistä hyödy järjestöt, jotka toimivat kansainvälisen lain vastaisesti (2012).

nan järjestöjä ja ihmisiä ympäri maailman kohdistamaan israelilaisiin instituutioihin boikottikampanjoita, disinvestointeja ja taloudellisia pakotteita, joiden tavoitteena on painostaa Israelia noudattamaan kansainvälistä lakia. Boikottien päätavoitteena on ensinnäkin saada Israel lopettamaan arabien maa-alueiden miehitys ja kolonisaatio kokonaisuudessaan sekä purkamaan eristysmuuri. Toiseksi tunnustamaan Israelin kansalaisina asuvien Palestiinan arabien perusoikeudet ja näin ollen myöntämään täyden tasa-arvon kaikille alueen asukkaille. Kolmanneksi kunnioittaman, suojaamaan ja edistämään palestiinalaisten pakolaisten paluuta koteihinsa ja omistamilleen maille, niin kuin on määrätty YK:n päätöslauselmassa 194 vuodelta 1948.

Toinen esillä ollut asia on ollut Suomen ja Israelin välinen asekauppa. Vetoomuksen asekaupan lakkauttamiseksi on allekirjoittanut yli 250 suomalaista vaikuttajaa tieteen, taiteen ja politiikan aloilta, ja listasta löytyvät muun muassa ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.), europarlamentaarikot Sirpa Pietikäinen (kok.) ja Satu Hassi (vihr.), kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.), professorit Martti Koskenniemi, Heikki Patomäki, Pekka Koskinen ja Teivo Teivainen sekä elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki. Vetoomuksesta huolimatta Suomi jatkaa edelleen asekauppaa Israelin kanssa, ja viime keväänä hyväksyttiin laki, joka tekee mahdolliseksi Suomen ja Israelin välisen asekaupan yksityiskohtien salaamisen.

BDS-liikkeen esikuvana on toiminut Etelä-Afrikan apartheidia vastaan käyty boikottikampanja. Etelä-Afrikan apartheidista ja Israelin/Palestiinan tilanteesta onkin löydettävissä paljon samankaltaisuuksia (ks. esimerkiksi Desmond Tutu ja The Human Sciences Research Council of South Africa). Taloudellisella ja kulttuurisella painostuksella oli huomattava rooli apartheid-hallinnon kaatamisessa Etelä-Afrikassa.

BDS-liikkeen tavoitteet ovat yhteneväiset kansainvälisen lain kanssa. Liike pyrkii vaikuttamaan kansalaisyhteiskunnan kautta, kun valtiot eivät aktiivisesti toimi oikeudenmukaisen rauhan aikaansaamiseksi. BDS-liikkeen vahvuus on siinä, että se antaa ihmisille ympäri maailman mahdollisuuden vaikuttaa ja toimia. Virallisen rauhanprosessin polkiessa paikallaan taloudellinen painostustoiminta Israelia kohtaan on maailmanlaajuisesti edennyt merkittävästi sitten BDS-kutsun antamisen vuonna 2005.

Suomen nykyinen ulkoministeri Erkki Tuomioja myönsi vuonna 2011, että mikäli Israel ei muuta nykyistä politiikkaansa, siitä tulee apartheid-valtio. Toistaiseksi hallitus ei ole kuitenkaan ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin asian suhteen. Tällä hetkellä ulkoministeriö selvittää, pitäisikö Israelin siirtokunnista tulevat tuotteet merkitä erikseen. Näin kuluttajalla olisi mahdollisuus valita, ostaako laittomissa siirtokunnissa tuotettuja tuotteita vaiko ei.

Hyödyllisiä internetsivustoja:

http://electronicintifada.net/ http://www.bdsmovement.net/ http://www.eappi.fi/ http://icahd.fi/

K O L U

Vihainen voolainen Kirjoittaja on anonyymi voolainen, jonka eräät asiat elämässä saavat tuohtumaan.

Opintopistesaldo nolla

Nyt se tuli sitten itsekin koettua. Nimittäin tedari-ilmoittautumisen unohtaminen. Yliopistolla ajatellaan, että me opiskelijat olisimme jotenkin aikuisia ja osaisimme muka pitää täysin itsenäisesti huolen sadasta eri ilmoittautumisesta. Ei ole mitään hienompaa, kuin tajuta eräs kaunis lauantai-aamu viikkoa ennen tenttiä, että ilmoittautuminen onkin voimassa vain luentokurssille. Kirjatenttiin piti ilmoittautua erikseen. Siinä eivät sitten itkupotkuraivaritkaan auta, sillä kun tentaattorille laittaa kysymystä jälki-ilmottautumisesta, on vastaus että ei onnistu missään nimessä. Systeemi on kuulemma liian raskas, eikä weboodi tajua myöhästelijöitä. Se siitä sitten. Valtio-opin tedaripäiviä on tänä syksynä kolme: syyskuussa, lokakuussa ja marraskuussa. Kuinkahan moni onnistui tuohon syyskuun ensimmäiseen tenttipäivään kesän jälkeen raahautumaan? Ne yli-ihmiset, jotka jo elokuussa tajusivat ajatella tulevan vuoden opintoja. Me tavalliset tallaajat elimme kesälomaa, kunnes syyskuun kolmas piti yhtäkkiä taas tulla kouluun. Jäljelle jää siis kaksi tenttipäivää syyslukukaudelle, kun taas tentittäviä kirjoja olisi vaikka millä mitalla. Luennoilla pystyy yleensä korvaamaan muutaman opintopisteen opintojaksosta, mutta loput tulisi tenttiä kirjoilla. Mitä jos vaikka sairastut yhtenä tedarilauantaina? Uusi mahdollisuus kolmen kuukauden päästä? Tentaattori kyllä avuliaasti vinkkasi, että samana päivänä voi kyllä halutessaan vastata kahden eri opintojakson kysymyksiin.

Kyllähän sitä nyt neljässä tunnissa kirjoittaa neljä tai viisi esseetä. Myös yleinen rästitenttipäivä herättää allekirjoittaneessa hiljaisen protestin. Onhan se hienoa, että tenttipäivän väliin jääminen ei tarkoita koko opintojakson uudelleen suorittamista, vaan tenttimismahdollisuuksia tarjotaan myös toinen. Sitten puolen vuoden kuluttua. Olisi kohtuullista, että rästitenttipäivä olisi tiedekunnassa vähintäänkin kaksi, yksi joulukuussa syyslukukauden tenteille, ja toinen sitten toukokuussa kevätlukukaudelle. Opintopisteiden kerääminen muuttuu näiden pikku sääntöjen ansiosta astetta haasteellisemmaksi. Onhan se kiva, että elämä on jännittävää – tuleeko jokin este, pääsenkö tenttiin, opiskelinko turhaan, muistanko nämä asiat vielä kuukauden saati sitten kuuden päästä? En kiellä, etteikö tentti-ilmoittautumisen unohtuminen olisi täysin omaa typeryyttä. Tai etteikö jokaisen opiskelijan pitäisi pystyä suunnittelemaan opintonsa niin, ettei tenttejä jää väliin ja asiat saa hoidettua ajallaan. Ihmisiä tässä kuitenkin vain ollaan ja mokailu on välillä ihan ok, tällöin taas olisi niin kovin mukavaa, jos systeemi vähän joustaisi. Mutta kun ei niin ei. Ensi paniikki ilmoittautumisen unohtumisesta muuttui kuitenkin allekirjoittaneen osalta nopeasti helpotukseksi. Tenttikirjat oli 100 sivua vaille luettu, ja itse tentti siirtyi kuukaudella. Yhtäkkiä ei siis vain ollut mitään opiskeltavaa. Tällainen pakollinen time-out tekisi varmasti jokaisen hektiseen syksyyn ihan hyvää. Niistä nopista voi sitten stressata myöhemmin – vaikka keväällä, kun sama tedarilottoaminen alkaa taas alusta ja helmikuun rästitenttipäivä lähestyy.

Maailma näyttää kaatuvan päälle kaikista suunnista. Porthanian ruokalassa kuuntelen, kun viereisessä pöydässä maapallon elinajanodotteeksi luvataan korkeintaan sata vuotta. Kuulostaa kaukaiselta, mutta vaara vaanii myös lähempänä. Kahvia noutaessani kuulen, ettei minulla elämäni kääntyessä ehtoopuoleen ole toivoakaan eläkkeistä. Hyvinvointivaltion kuolemaa ei kuulemma tarvitse odottaa niinkään kauan, vaan arkkua voidaan sovittaa muutamassa vuodessa. Sekoitan piristeeksi kahviin pari ylimääräistä sokeripalaa. Se ei auta. Pyörreovissa saan vielä varman tiedon EU:n kaoottisesta hajoamisesta parissa vuodessa. Yliopistonkadulle astellessa olo on vähintäänkin mietteliäs. Onnettomuus ja kaaos vaanivat ilmeisesti jokaisen nurkan takana. Ja luotettavan tiedon mukaan yksi syypää olen minä. Jos kulutan, nopeutan maapallon tuhoa. Jos en kuluta, asetun poikkiteloin kansallisen talousprojektin kanssa. Jos vaadin jotain, on vaatimukseni toteuttaminen kuulemma liian aikaista tai epärealistista. Tästä johtuen olen joko haihattelija tai muuten vain tietämätön, ainakaan en käytä aikaani mihinkään hyödylliseen. Jos jätän vaatimatta, kuulen parin vuoden päästä junan pyyhkäisseen jo ohi. Lisäksi olen itsekeskeinen ja saamaton, koska en aiemmin ollut liikkeellä. Mainitsinko jo pullamössön, joka on tottunut saamaan kaiken valmiina? Tein miten vain, aina käy huonosti ja olen itse syyllinen. Jos joskus hetken aikaa tuntee tehneensä hyvin, voi tunnelman palauttaa maanpinnalle katsomalla kuvia nälkiinty-

M N I T

Kirjoittaja opiskelee valtio-oppia toista vuotta.

Vallan saleissa ja niiden kynnyksillä on viime aikoina kuultu kaikuvan jos jonkinlaisten lausahdusten, lipsautusten ja läppien. Poimin niiden joukosta kaksi sydäntäni sykähdyttänyttä. Kulttuuriministeri Arhinmäki kauhistutti erästä porvarikollegaansa ehdottamalla hänelle nostalgista opintomatkaa Siperiaan. Elokuvaohjaaja Kaurismäki puolestaan paljasti valmistelevansa verityötä yhteiskunnan rikkaimman sadasosan likvidoimiseksi. Lausunnot on tietenkin tarkoitus tulkita vitseiksi, koska eihän kukaan järkevä niiden takana oikeasti seisoisi (eihän?). Arhinmäki taisi vain heittää läppää, mutta Kaurismäellä oli sanomakin. Hänen on vaikea tuntea veljeyttä ja kunnioitusta kapitalistia kohtaan. Suurten ja keskisuurten yritysten johtajat ovat saaneet osakseen myös vakavammin otettavaa arvostelua. Jyrkimmät kriitikot ovat kuitenkin olleet – kuinka sen nyt kauniisti muotoilisi – vähemmän valistuneita. Syyskuussa he aktivoituivat jälleen Metso-jupakan yhteydessä. Yhtiön hallitusta painostettiin perumaan ehdotuksensa lisäosingosta, koska sen jakaminen olisi ”sopimatonta”. Paheksujien tyytyväisyydellä ei tuntunut olevan rajoja, kun yhtiö vihdoin ilmoitti pyörtävänsä päätöksensä. Perääntymistä hehkutettiin demokratian voittona moraalittomista markkinavoimista. Oikeasti maailmasta ei tullut yhtään sen ”toisenlaisempaa”. Lisäosinkoa ei nimittäin oikeasti peruttu, sitä vain lykättiin. Voitot jaetaan kassasta sitten, kun suruaika on päättynyt.

Kapitalistien kerhoilla järjestelylle on lähinnä hihitelty. Kritiikin terävin kärki taittui, koska se perustui epätarkalle tiedolle. Miksi kriitikot antoivat itsensä kompuroida? En voi olla varma, mutta epäilen erästä lievää asennevammaa. Minullakin oli sellainen. Nuoruuden kiihkossani väheksyin niitä ammatteja, joita en ymmärtänyt. Ja enhän minä tietenkään halunnut oppia niiltä toisilta mitään. Väärässä ne kuitenkin olivat. Sitten parannuin. Tahdon ajatella niin. Moni muu ei. Tai ainakin se selittäisi heidän käytöstään. Kun harva se viikko joku sanoo, että vain moraalisesti rikkinäiset ihmisyksilöt maksimoivat voittoa työkseen, tekisi mieli puolustautua. Niin hölmöltä tuo kuulostaa. Mutta sitten muistan omat oireeni. Tuskin olisin itsekään kuunnellut. Solidaarisuudesta vouhotetaan paljon, mutta en aina tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. Nykymaailmassa olisi kyllä tilausta eräänlaiselle solidaarisuudelle. Solidaarisemmassa maailmassa ihmisarvoa ei luettaisi käyntikortin logosta tai haalarin väristä. Solidaarisemmassa maailmassa olisi vähemmän noita ja enemmän meitä. Solidaarisemmassa maailmassa myös vitsit olisivat parempia. Riku Niemi Kirjoittaja opiskelee kansantaloustiedettä kauppakorkeakoulussa.

Solidaarisuus nykymaailmassa

Ville Aula

Syyllinen olen minä

neistä afrikkalaisista lapsista. Luultavasti joku on jo postannut aiheesta facebookiin. Nyt olen syyllinen jo sen vuoksi, että asun Suomessa. Ei tarvitse ihmetellä, että monilla on tuoppi kuohunut yli loputtomien tuomionpäiväennustusten kanssa. Ei minuakaan kiinnosta kuulla nykypäivän tai tulevaisuuden kauhuista joka päivä. Feissarille vielä voi sanoa suoraan, ettei kuule juuri nyt kiinnosta viheltävän vappupillin vertaa, mutta saman sanominen lounaspöydässä vaatii siviilirohkeutta. Liika on liikaa myös mummon ruokapöydässä, mutta kieltäytyä ei sovi. Valtiotieteilijänä asioita katsoo hiukan laajemmasta vinkkelistä kuin monen muun koulutustaustan omaavat. Jos ennustuksilla ja uhkailuilla pyritään lisäämään tietoa maailman tilasta, en varmastikaan ole oikeaa kohderyhmää. Tiedän, ymmärrän ja teen parhaani. Varmasti voisin tehdä vielä enemmän, siksi olen syyllinen. Niin moni yhteiskunnallinen asia voi olla elämässä tärkeää, ettei kaikkien toiveita voi täyttää. Hyvä alku olisi, jos voisi huolehtia edes itselle tärkeistä asioista ja niiden edistämisestä. Tämän vuoksi en ole kovin kiinnostunut toistuvasti kuulemaan, kuinka huono ihminen olen. Tiedän sen sanomattakin. Jouluna en toivo maailmanrauhaa vaan lisätunteja vuorokauteen. Ehkä yksi niistä liikenisi myös ensin mainitulle.

TEKSTI: jannica jääskeläinen KUvat: Mikko Virta

Mistä on fuksisyksy tehty? O

li aurinkoinen heinäkuun päivä, kun elämäni sai uuden käänteen. Valtsikalta tuoksuva kirjekuori pamahti postiluukusta eteiseen, ja kuoren sisältämässä kirjeessä minut toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan. Itkin ja nauroin samaan aikaan ja huusin: yliopisto, täältä tullaan! Olin ollut fuksi ennenkin, ammattikorkeakoulussa, enkä oikein tiennyt, mitä odottaa yliopistolta. En ollut ottanut AMK-fuksivuodesta kaikkea irti, sillä touhu ei vain yksinkertaisesti tuntunut millään lailla kiehtovalta. Mutta tällä kertaa aloin saada postissa tutoreilta kaikenlaisia fuksioppaita ja tervetulovihkosia ja olin todella innoissani. Päätin, että minusta tulisi superfuksi ja syksystä 2012 tulisi megafuksisyksy. Menisin mukaan kaikkeen, olisin kaikkialla ja tekisin kaiken mitä käskettäisiin ja mihin vain ehtisin. Niin että ei tarvitsisi myöhemmin katua elämättä jäänyttä fuksisyksyä. Superfuksi ei jättäisi mitään kokematta tai näkemättä. Superfuksi vetäisi bileissä överit, ryömisi Manskua pitkin haalareissa, skippaisi tenttejä, vähät välittäisi luennoista, närppisi Unicafen ruokia ja yksinkertaisesti nauttisi kreisistä opiskelijaelämästä. Ja muistelisi tätä kaikkea lämmöllä vanhainkodissa – tai bileiden jälkeisenä aamuna vessan lattialla.

No, kyllä olenkin nauttinut tästä syksystä. Kaikki ei ole mennyt kuitenkaan ehkä ihan niin kuin olin kaavaillut kesällä. Yhtäkkiä luennoilla onkin ollut hirveän mielenkiintoista, eikä niitä ole halunnut muutamia aamutunteja lukuun ottamatta jättää väliin. Tajusin, että ehkä minusta ei tulekaan sitä superkreisiöverifuksia, joka on vanhempien opiskelijoiden, mummojen ja proffien mielestä ehkä vähän idiootti, pikku pulu tai untuvikko. Myönsin itselleni, ettei minun tarvitsisi ehtiä ihan kaikkialle ja kaikkeen mukaan. Tärkeintä olisi luoda syksystä

itselle mieleinen ja ikimuistoinen. Ja supersyksy tästä onkin näyttänyt tulleen. Nyt on hyvä hetki hetkeksi pysähtyä mutustelemaan muutamia tämän syksyn kohokohtia. Superfuksi vetäisi bileissä överit, ryömisi Manskua pitkin haalareissa, skippaisi tenttejä, vähät välittäisi luennoista, närppisi Unicafen ruokia ja yksinkertaisesti nauttisi kreisistä opiskelijaelämästä.

. aurinkoinen sää helli fukseja suomenlinnassa

KannuGames oli ekat bileet, joihin pääsin itse osallistumaan fuksisyksynä. Oli kesäinen päivä ja vietettiin hauska päivä Suokissa ja jatkot Amarillossa. Muistan, kuinka kotiin palatessa hehkutin kämppikselleni sitä, kuinka olin saanut jo ensimmäisessä tapahtumassa tutustua niin moneen mahtavaan uuteen tyyppiin. Ensimmäisenä virallisena koulupäivänä siinä oli jotain hienoa nostalgiaa, kun avasi yliopiston päärakennuksen ovet ja tajusi, että hitto, täällä nyt opiskelen. Kevään puurtaminen oli palkittu ja oli aika nauttia siitä. Rehtorin nahkea kädenpuristus avajaistilaisuudessa toimi sanattomana sinettinä kaikelle. Orientoivat opinnot. Muistini mukaan orientoivien opintojen aikana koin oloni jotenkin turhautuneeksi. TVT-perehdytyksiä, yleistä hengailua, ei oikein mitään oikeasti tärkeää, ajattelin. Samalla orientoiva viikko toimi tärkeänä pehmeänä laskuna kesälomailusta arkirytmiin ja verkostoitumiseen. Oppiaine-esittelyt. Koko kevään olin toivonut, että vielä joskus saisin tavata pääsykoekirjan kirjoittajan Erkki Berndtsonin. Ja sitten vihdoin tapasin hänet, ihan face to face. Siinä hän seisoi luokan edessä ja tuijotti minua (melkein suoraan, niin ainakin kuvittelin) silmiin. Ja kaikki ne kymmenet kirosanat ja kamalat ajatukset siitä pääsykoekirjasta ja sen kirjoittajasta katosivat taivaan tuuliin.

Derby oli yksi kannu gamesin hassu nhaus koista Yksinkertaisesti yliopistolla on vain niin paljon kaikennäköistä toimintaa, etteivät vuorokauden tunnit niihin kaikkiin osallistumiseen riitä.

Fuksisaunassa koettiin jänniä hetkiä, kun takka sylki savua hieman väärään suuntaan (ei ulos piipusta, vaan sisään huoneeseen). Lisäksi meille fukseille pidettiin maaginen fuksivala jallulla höystettynä. Saunassa harjoiteltiin juomalauluja, ja uima-altaassa pääsimme fuksivoimin harjoittamaan muun muassa omatoimista kuviokelluntaa.

Kuppalassa oli peli-iltana hauska pelailla pelejä ja osallistua limbokisaan. Tätä kirjoittaessani tajuankin, miksi selkäni on ehkä edelleen ihan jumissa.

Fuksiristeily Tallinnaan oli ensimmäinen fuksien yhteinen etelänmatka, ja terä vedettiin pois sopivasti heti maanantai-aamuna. Reissu oli hauska kaikin puolin, vaikka oman joukkueemme kanssa jätimmekin tällä kertaa suorittamatta suurimman osan fukseille järjestetyistä tehtävistä ja keskityimme lähinnä kaupungilla haahuiluun, alkoholiostosten tekoon ja alkoholin nauttimiseen.

VOOn fuksiaisia olin odottanut aivan erityisen paljon. Tapahtumakuvaus oli Facebookissa hyvin epämääräinen, enkä oikein tiennyt, mitä odottaa. Olikin hauska saada lisäohjeita vasta paikan päällä, ja illasta tuli todella hauska rastien tehtäviä pikku nosteessa suorittaen. Kalliossa jatkoilla tanssittiin aamuun asti ja yöllä käveltiin kaatosateessa kotiin.

Fuksisitsit oli mahtava kokemus, vaikka meitä fukseja varmaan aluksi vähän jännittikin kaikki uudet pöytäjuhlakäytännöt. Myöskään alkuilta ei alkanut lupaavasti: taksijonossa kyyhötettiin kolme varttia sadetihkussa, ja tämän seurauksena paikan päälle saavuttiin myöhässä. Laulut, mieletön pöytäseura ja skoolaus kohottivat fiiliksen kuitenkin pian kattoon.

peleistä .

Nämä tapahtumat ovat vain murtoosa siitä, mitä kaikkea meidän fuksien pään menoksi on tänä syksynä järjestetty. Syksyn aikana minulle on selvinnyt, että päätökseni kreisisuperfukseilusta ei tulisikaan olemaan niin helppo kuin olin ajatellut. Yksinkertaisesti yliopistolla on vain niin paljon kaikennäköistä toimintaa, etteivät vuorokauden tunnit niihin kaikkiin osallistumiseen riitä. Ja se onkin aivan mahtavaa, että jokaiselle on tarjolla jotakin. Olen kuitenkin älyttömän iloinen kaikista niistä asioista, joihin olen päässyt tähän mennessä jo osallistumaan. Kaikki nämä kuluneet fuksiviikot ovat kieltämättä kyllä supistaneet lompakkoa, laittaneet maksan koville, yöunet vähille, tuoneet elämääni uusia älyttömän upeita ihmisiä, opettaneet akateemisille tavoille ja ylipäänsä tutustuttaneet tähän mahtavaan opiskelijaelämään valtsikalaisena. Mutta mikä tärkeintä: näinä viitenä viikkona olen saanut uuden perheen, valtsikalaisperheen. Se lämmittää sydäntäni pimeinä syysiltoina ja on tuonut mieletöntä energiaa arkeeni! Enkä malta odottaa, mitä kaikkea se tuo tullessaan vielä tämän fuksivuoden edetessä.

VOON MIMMIT ja polhon fuksi AINA YHTÄ SEKSIKK

ÄINÄ!

tukkih umala hauskuuttaa fukseja vuodesta

toiseen .

Elämän syviä totuuksia teksti ja kuvat: policyn anonyymit wc-vastaavat

Policy julkaisee WC-kirjoitusten helmiä piristämään lukijoidemme harmaata arkea. ”V*ttu tääl on rumat ovet! Mä vaihan AMK:hon” ’ Ja AMK:ssahan ei tunnetusti vessakirjoituksia ole.

”Tentti meni ohi, väärä rakennus >:/” Kerran rakennukseen saavuttuaan sieltähän ei voi poistua.

”Mä pelkään lapsia.” ”One may tolerate a world of demons for the sake of an angel.” LOL. ”Jos reputan ton tentin, tungen noitarummun jokaisen saamelaisen p*rseeseen – POIKITTAIN”

”P*rkele! Aion juosta järveen!” Tämä on jo klisee, mutta ei tähän voi muuta sanoa, kuin ”thanks for information”. ”Pane fossiili meihin, ihastu syyhyyn!” ”Hymyile!”

”Porvarit tulevat!” ”Porvarit menevät!” ”Voi ei! Olen vannoutunut vihreä ja taisin mennä rakastumaan persuun :o Apua! Miten tässä näin kävi?” ”You’re so near to Russia, so far from Japan…” Kiitos tästä maantiedontunnista vessassakävijä x. ”There was a hole here. It’s gone now.”

”Jumala on kuollut -Nietsche. --> Niet sche on kuollut -Jumala --> Mitä väliä? - Tieteilijä” Tänä syksynä avatusta Kaisa-kirjastosta ei vielä vessakirjoituksia löytynyt – wc-vastaava jää kuitenkin innolla odottamaan, millaisiin sfääreihin inspiraatio yltää upouuden pääkirjastomme vielä liian puhtoisissa vessanovissa…

”Olen täällä vain siksi, että tykkään opiskelijaeduista.”

KUVAT JA TEKSTI: ADA HOLLI JA IRIS PITKÄNEN

Oma koti

Tässä juttusarjassa nuuskitaan voolaisten nurkkia. Täällä kertaa olemme tunkeutuneet uusien fuksitoimikuntalaisten lukaaleihin.

Johannes Anttila

sia tupareita. Johannes esitteleekin meille avantgardistisen, tupareihin vaivalla valmistetun lintupäähineen.

Fuksitoimikunnan puheenjohtaja Johannes Anttila asuu Etu-Töölössä 20-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Hän on muuttanut asuntoon noin kaksi kuukautta sitten kaverinsa kanssa. Asunnossa on kaksi suurta makuuhuonetta, keittiö ja kaksi vessaa.

Johanneksen kämppis näyttää meille omien sanojensa mukaan asunnon arvokkaimman esineen: artisti Robinia esittävän kortin, josta löytyy myös teinitähtösen nimikirjoitus. Kortti on kunniapaikalla eteisen seinällä, johon se on kiinnitetty lyömällä naula Robinin otsasta läpi. Mielenkiintoinen löytö oli myös keittiön vetolaatikko, johon oli kiinnitetty lappu ”in case of vampires”. Sisältä löytyi siistissä rivissä valkosipuli, uusi testamentti, vasara sekä Ikean lyijykynä.

Astuessamme sisään Johannes ilmoittaa asunnon olevan hiukan sotkuinen, koska pari päivää aiemmin on vietetty hassu hattu -teemai-

Johannes ja hänen kaverinsa metsästivät asuntoa yli kuukauden ja kävivät lukuisissa esittelyissä. Lopulta asunto löytyi vuokrafir-

man kautta, mutta pojat saavat asua kämpässä vain tammikuuhun, koska tulossa on putkiremontti. ”Syksyllä asunnon saaminen on vain niin vaikeaa, että oli pakko tyytyä tähän.” Onneksi asunto on iso ja tilaa on molemmille. Muiksi hyviksi asioiksi Johannes nimeää kaksoisovet, puulattiat, korkeat huoneet ja sen, että on kaksi vessaa. Asunto on lähellä keskustaa, ja se olikin kriteerinä asunnon valinnassa. ”On tosi kiva, että voi kävellä Kamppiin, ja se madaltaa kynnystä lähteä ulos.” Halpa vuokra on tietysti plussaa, mutta se toisaalta johtuu tulevasta putkiremontista. Huonoa taas on se, että lämpimän veden tuloa kraanasta saa odottaa viisi minuuttia ja vessat ovat muutenkin huonossa kunnossa. Johanneksen naapurina on lisäksi paljon nuorisoa. ”Toissapäivänä oli bileet eikä kukaan valittanut!” Johannes sanoo hymyillen. Hän ei ole kuitenkaan tutustunut naapureihin käytävämoikkailua enempää. Kaverit ja harrastukset ovat keskustassa. Onko Johanneksella sitten mitään menovinkkejä Töölöön eksyvälle? ”Bhangra! Se on intialaistyyppinen baari, joka on meille kuin olohuone, jota kämpässämme ei ole. Skumppa on sunnuntaisin kaksi euroa! Kebabcafé Falafelista puolestaan saa hyvää falafelia. Miesmyyjä on niin rauhallinen, että tuntuu melkein kun olisi terapiassa, kun käy siellä syömässä.” Kaikkia fukseja varmaan kiinnostaa vielä se, mitä fuksitoimikunta

kullan kallis? mahtaa meidän päidemme menoksi suunnitella. ”Olemme puhuneet jonkin kulttuuriekskun järjestämisestä ja kenties halloween-kemuista”, herra puheenjohtaja paljastaa. Fuksitoimikunta alkaa hankkia pian myös haalarisponsoreita. Lopuksi Johannes mainostaakin, että kuka tahansa voi hankkia sponsorin ja ansaita vaivan palkaksi ilmaiset haalarit.

Niko Ruostetsaari

Spurguja, nistejä, huumeita, puukkotappeluita. Olemme saapuneet Kontulaan. Oikeastihan Policyn toimitus ei törmännyt näistä mihinkään matkallaan haastattelemaan Niko Ruostetsaarta, mutta luodaan nyt vähän itämaista tunnelmaa.

mitä mielenkiintoista. Toinen toimittajista pyysi ensi töikseen lainaan puolet Nikon kirjahyllystä, ja myös Väyrys-muki herätti ihastusta.) Soluasumisessa ei sinänsä ole Nikon mielestä mitään vikaa, asunto vain saisi olla lähempänä keskustaa. ”Viimeinen metrokin kulkee jo puoli kahdeltatoista yöllä.” Lisäksi hän kertoo, että kämppiksiä tai naapureitakaan ei oikein koskaan näe, joten jonkinlainen yhteisöllisyyskin jää asumisesta puuttumaan.

tiedä, olenko tamperelainen, helsinkiläinen vai kontulalainen”, Niko pohtii. Nikon mukaan Kontula ei ole lainkaan maineensa veroinen. Toki hän neuvoo välttämään pahimpia räkälöitä, joihin ei itsekään ole jalallaan astunut. Mutta Kontulan ostarilta löytää kaiken tarvitsemansa, ja lähi-Alepassakin on kivat myyjät ja hyvät valikoimat. Hyviä pyöräilyreittejäkin löytyisi, jos vain olisi pyörä alla. ”Kontula on oikeesti kiva”, Niko vakuuttaa. ”Älkää haukkuko sitä, vaan muuttakaa kaikki Kontulaan!”

Entäs se Kontula sitten? Miten siellä voi selvitä hengissä? Niko ei juurikaan hengaile Kontulassa, vaan tulee vain illaksi nukkumaan ”koppiinsa” ja lähtee aamulla. Hän ei koe paikkaa sillä tavoin kodikseen. ”En

Fuksitoimikunnan taloudenhoitajana toimiva Niko majailee Hoasin soluasunnossa. Taloyhtiö on valtava, rappuja riittää Q:hun asti. Tampereelta kotoisin oleva Niko yritti ensin saada kaksiota kaverinsa kanssa, mutta Hoas ei antanut kuulua itsestään mitään kolmeen kuukauteen, joten kaverukset joutuivat tyytymään soluasuntoihin. Kämppä ei ainakaan ole hinnalla pilattu, ja vain harvoin basson jytinä muistuttaa siitä, että kyseessä on Hoas-luukku. Siihen hyvät puolet loppuvatkin. ”No, on täällä kiva matto ja verhot”, Niko naurahtaa mietteliään hiljaisuuden jälkeen. (Toim. huom. olihan siellä vaikka

Horoskooppi Tarot-kortteja ja kristallipalloa on taas rassattu niin että kädet ovat aivan rakkuloilla. Kokeneet näkijät Ipe ja Santtu eivät itseään säästele.

Oinas

Neitsyt

Kauris

Saavutat huomaamattomasti valtaa. Pysy nöyränä, varo askeliasi ja vältä kaikin mahdollisin tavoin Moabin hirveää kohtaloa.

Elämäsi on vaarallista. Kultasi pälyilee Median naisia / KTTO:n miehiä. Ennen pitkää hän kuitenkin tajuaa, että todellisen onnen löytää vain Voosta.

Nyt on oikea aika avioitua sepelvaltimotautia harrastavan vuorineuvoksen kanssa. Hallitus aikoo linjata perintöveron nollaan.

Härkä Seuraavan vuosineljänneksen aikana runsaudestasi riittää moneksi ja monelle. Aloitat myös lupaavan uran timpurina.

Kaksoset Tulet heräämään aidon PORMESTARIN viereltä. Älä silti hätäänny, asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Ja tulevat vielä olemaan.

Vaaka Moraalittomuuden aika ei ole ohi. Perhearvoja uhataan, ja Räsänenkin seisoo vain toimettomana. Siis kaapu selkään ja risti käteen.

Skorpioni Myrkyllinen luontosi osoittautui jälleen valttikortiksi tässä käärmeiden pesässä. Siitä huolimatta ei sinun tule unohtaa poliittista kyypakkausta.

Rapu Mystinen verovirkailija soittaa sinulle ja tekee hämärän hyvän tarjouksen. Nyt aukeavat hanat. Tulevaisuus taattu; jouluun asti.

Leijona Aavan meren tuolla puolen, jossakin sinua odottaa jokin. Etsiminen ei kuitenkaan valitettavasti tuota tulosta tällä vuosineljänneksellä.

Jousimies Tarkkaile itärajaa! Roihuvuoresta kuuluu kummia. Älä kuitenkaan luota iPhonen karttoihin, vaan seuraa geopoliittista vaistoasi.

Vesimies Kosteus on kvartaalin sana. Jopa sa***nan Korfulla sataa vettä. Romantiikka kukkii. Älä siis missään olosuhteissa poistu sohvanreunalta.

Kalat Kauppissaastat kerääntyvät ympärillesi. Laukeat välittömästi. Kaikki ei kuitenkaan ole kuin Strömsössä. Lähinnä kuin Korsossa.

Jos olisin valmis taistelemaan jonkin asian puolesta...

”..niin se olisit sinä. Ps. tuloerojen kasvu korreloi penikseni pituuteen.”

”..niin se olisi hammaslangan käyttö.” Elisa, 24 v., Hammaslääketieteen opiskelija

Kapa, valtio-oppi, VTM 2055

”..niin joko pelastaisin koko maailman tai yrittäisin lisätä espoolaisten kunnioitusta.” Sara, 20 v., valtio-oppi

”..niin taistelisin vapauden puolesta.” Simo, 2 viikkoa vaille 45

Miksi sosiologi kannattaa kuntauudistusta? Hän saa vihdoin tietää, mikä on yhteiskunta.

Miksi sosiologi kannattaa kuntauudistusta? Hän saa vihdoin tietää, mikä on yhteiskunta. 32