Pointti 3/24

YRJÖNKADUN APPRO EI NÄY TÄ LAANT UMISEN MER KKEJÄ S.8 s.1

3/ 24

JUO DAAN LIMSAA, OLLAAN HILJAA… S.14

POINTTI ON PORIN YLIOPPILASLEHTI

TEKIJÄT

Päätoimittaja Vala Silvola Taitto Ronja Runsten Pointin ilme Aleksi Malinen Julkaisija Pointer ry Tämän numeron tekijät Julia Saarinen, Henna Mäntylä, Eero Laurila, Milla Hautaoja, Salla Wiklund, Marika Pyhtinen, Henri Kari, Alexane Brosse, Emilia Pitkänen Kannen kuva Ronja Runsten Painopaikka Plusprint Juttujen kuvituskuvat canva.com ja Pointerin kuvapankki

s.4

SISÄLLYS

3

Pääkirjoitus Vala Silvola

4

Tekstarit

5

Pilapiirros Julia Saarinen

6

Alumnikolumni Henna Mäntylä

8

Yrjönkadun Appro ei näytä laantumisen merkkejä Eero Laurila

11

Tiedätkö, mihin vuosittain maksamasi ylioppilaskunnan maksu käytetään?

Milla Hautaoja

12

Rahahuijauksia huijauksien perään Salla Wiklund

14

Juodaan limsaa, ollaan hiljaa…

Julia Saarinen ja Marika Pyhtinen

18

Kulttuuriperinnöllisiä kokemuksia Irlannissa Henri Kari

20

From France to Pori: Saving Money and Making Memories in Pori Alexane Brosse

22

Porilaista kulttuurielämää etsimässä Emilia Pitkänen

23

Tärpit Henri Kari

24

Wanha ja wihainen

VALA SILVOLA

PÄÄKIRJOITUS

s.3

Vakuumipakattu kulttuuri tulee kalliiksi

Kun aloitin syyskuussa Pointin uutena päätoimittajana, vastassani oli heti haasteellinen rahatilanne. Osa lukijoistamme varmasti muistaa, että aikoinaan Pointti ilmestyi neljä kertaa vuodessa. Nyt tämän vuoden kolmannenkaan numeron päätyminen käsiinne asti ei ollut itsestään selvää.

Ainakin kaikki aktiivit tietävät, että opiskelijatoimintaa pyöritetään lähes aina hyvin tiukoilla budjeteilla. Ne myös pysyvät usein samoina vuodesta toiseen, vaikka hinnat nousevat kaikkialla. Pahimmassa tapauksessa rahaa tulee jopa vähemmän, kun esimerkiksi yrityksillä ei ole varaa mainoksiin tai sponsorointiin.

Inflaation ja leikkausten aiheuttamat ongelmat ovat tietysti meille pienituloisille opiskelijoille liiankin tuttuja. On surullista, että samaan aikaan opiskelijoiden ostovoima vähenee ja opiskelijakulttuurin hinnat kasvavat. Olemme tänä syksynä nähneet Porin yliopistokeskuksella melko kalliita karkeloita. Järjestöt eivät kuitenkaan tienaa niillä. Päinvastoin, tapahtumia budjetoidaan jopa tappiollisiksi, jotta lippujen hinnat eivät nousisi liikaa.

Maailman muuttuessa ympärillämme on mielenkiintoista seurata, kauanko opiskelijatoimintaa pyöritetään vanhalla kaavalla. Kehitystä tapahtuu toki koko ajan, mutta vaikeina aikoina tarvitaan usein luovia ratkaisuja. Muutosten tekeminen opiskelijajärjestöissä vaatii kuitenkin yllättävän paljon rohkeutta. Suuri osa toimijoista vaihtuu vuosittain, kun taas kehitykseen tarvittaisiin tuoreiden näkökulmien lisäksi kokemuksen tuomaa perspektiiviä. Uudet hallituslaiset kokevat painetta selvitä perinteisistä vastuistaan, jolloin tilaa uuden rakentamiselle jää vähän.

Toivon, että tulevat aktiivit uskaltavat tarkastella opiskelijaelämän nykytilaa kriittisesti. Toivon myös, että muut opiskelijat kannustavat heitä osallistumalla uudenlaisiinkin tapahtumiin, kun niitä järjestetään. Perinteet ovat muodostuneet perinteiksi syystä, mutta ilman vaihtelua ne kuluvat nopeasti. Mielenkiintoisia ja monipuolisia tapahtumia voi järjestää huomattavasti yliopistokulttuurin kulmakiviin kuuluvia sitsejä edullisemmin.

Mielestäni opiskelijakulttuurissa keskeisintä on kuitenkin yhdessä vietetty aika ja sen myötä kehittyvät ihmissuhteet. Nykyisellään ihmiskontaktiin on kuitenkin lyöty melko suuret hintalaput. Muutos vaatisi yhteistyötä järjestäjiltä ja osallistujilta – ja myös asenteiden muutosta.

Tämän numeron teemaksi muodostuikin raha, jota tarkastellaan luontevasti opiskelijaelämän kautta. Eero Laurilan reportaasissa pohditaan Yrjönkadun Approjen nykytilaa. Julia Saarinen ja Marika Pyhtinen puolestaan tarkastelevat opiskelijakulttuuria selvin silmin. Pointissa nähdään pitkästä aikaa myös englannin kieltä, kun vaihto-opiskelija Alexane Brosse kirjoittaa siitä, miten yhteisö voi mahdollistaa turhan kulutuksen vähentämistä ja uusia elämyksiä.

Mielenkiinnolla odotan, mihin suuntaan kulttuurimme kehittyy tulevana vuonna. Olisi ilahduttavaa, jos yhteisömme keskuudesta nousisi aivan uusia tahoja monipuolistamaan tarjontaa.

Tällä hetkellä valtavat odotukset kohdistuvat kouralliseen vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä, kun muut odottavat passiivisesti kulttuuria hopeatarjottimella.

TEKSTARIT

Voisko täällä yliopistokeskuksella olla söpöjä kissoja kohottamassa opiskelumotivaatioo?

s.4

😻

Sofian rapeat kalapalat vois hiljalleen vaihtua takaisin uunimakkarasesonkiin. Fisu alkaa tulemaan korvista ulos.

Kyllä tämä vaihtari kaipaa jo paluuta ihanaan Poriin! <3

JULIA SAARINEN

PILAPIIRROS

s.5

ALUMNIKOLUMNI

HENNA MÄNTYLÄ

s.6

Puolustamassa Poria

Valmistuin Porin yliopistokeskukselta kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2022, ja koko opintojeni ajan työelämä on ollut jatkuvasti läsnä. Keväällä 2022 hain viestinnän korkeakouluharjoittelijaksi Puolustusvoimille, Porin prikaatiin, ja työskentelen siellä edelleen asiantuntijatehtävissä. Olen tyytyväinen valintaani jäädä tähän kaupunkiin.

Monelle opiskelukaverilleni valmistuminen tarkoitti muuttoa suurempiin kaupunkeihin, kuten Helsinkiin, Turkuun tai Tampereelle. Ajatus Porissa pysymisestä olisi voinut tuntua pettymykseltä, ja usein tämä asenne värittää koko opiskeluaikaa. Poriin tullaan opiskelemaan, mutta sen jälkeen jokainen haluaa pois. Itse uskon, että Pori on yhtä hyvä valinta kuin muutkin kaupungit ja tähän asenteeseen tarvitaan muutosta.

Opiskelijaelämä Porissa on vilkasta ja monipuolista. Ainejärjestötoiminta kukoistaa, ja olen iloinen siitä, että se houkuttelee opiskelijoita yhä. Monet Poriin päätyneet yllättyvät siitä, kuinka erinomainen opiskelijakaupunki tämä onkaan. Kaupunki tarjoaa hyviä mahdollisuuksia verkostoitua, osallistua tapah-

tumiin ja kehittää omaa osaamista yhdessä muiden kanssa. Matka muuallekaan ei ole pitkä; Pori on hyvin saavutettavissa.

Työpaikkojen vähyys on kuitenkin haaste — erityisesti kun tarkastellaan, millaisia osaajia Porin yliopistokeskukselta valmistuu. Vaikka työnsaanti voi olla vaikeaa missä tahansa, ei se Porissakaan ole erityisen helppoa. Hakijamäärät voivat olla pienempiä kuin pääkaupunkiseudulla, mutta hyvällä korkeakoulututkinnolla erottuu silti helpommin massasta.

Mielestäni vetovoimaa kaupungille voisi lisätä tiivistämällä yhteistyötä korkeakoulujen ja paikallisten yritysten välillä. Kun opiskelijat saavat mahdollisuuden palkallisiin harjoitteluihin kotikaupungissaan, se hyödyttää sekä opiskelijoita että paikallista taloutta.

Pori ja sen ympäristö tarjoavat niin paljon enemmän kuin ensisilmäyksellä näyttää. Kaupungissa on monipuolinen luonto lenkkipoluista hiekkarantoihin, runsaasti kulttuuritapahtumia, erilaisia musiikkitapahtumia sekä upeat puitteet monipuoliseen urheiluun.

Lyhyet välimatkat ja edulliset asumiskustannukset tekevät elämästä täällä miellyttävää, ja ravintolapalvelut tarjoavat vaihtoehtoja jokaiseen makuun. Nämä seikat jäävät usein huomiotta, kun ajatukset kääntyvät kohti suurempia kaupunkeja.

Toivon, että tulevat valmistuneet ymmärtävät, että Pori voi olla loistava valinta ja sille kannattaa antaa mahdollisuus muutenkin kuin pelkkänä opiskelijakaupunkina. Tämä on paikka, jossa voi kasvaa, oppia ja kehittää itseään, mutta myös nauttia elämästä. Pidetään huolta kotikaupungistamme ja rakennetaan yhdessä sen tulevaisuutta!

Kirjoittaja on Porin yliopistokeskukselta valmistunut kauppatieteiden maisteri

Tule mukaan tekemään Pointtia!

s.7

Pointti on Porin ylioppilaslehti, joka ilmestyy kolme kertaa vuodessa.

Toimituskuntaan kuuluvat pääsääntöisesti Porin yliopistokeskuksen opiskelijat.

Kaikista julkaistavista lehtijutuista maksetaan palkkio.

Jos haluat mukaan toimituskuntaan, ota yhteyttä päätoimittajaan.

Seuraa Pointtia myös verkossa ja sosiaalisessa mediassa!

Päätoimittaja: Vala Silvola pointti.lehti@gmail.com Instagram: @pointtilehti Facebook: Pointti - Porin Ylioppilaslehti Nettisivut: porinylioppilaslehti.com

REPORTAASI

EERO LAURILA

Yrjönkadun Appro ei näytä laantumisen merkkejä

s.8

Kuvat Julia Saarinen

Yrjönkadun Appro on järjestetty vuodesta 2008 lähtien, ja se on yksi Porin suurimmista opiskelijatapahtumista. Pointin toimittaja Eero Laurila suoritti Yrjönkadun Approissa 16 leiman Pontus Rex -tutkinnon. Reportaasissaan hän kertoo omia kokemuksiaan illan kulusta sekä siitä, mitä mieltä muu approkansa oli tapahtumasta.

EERO LAURILA

Suoritin tänä syksynä Yrjönkadun Approjen päätutkinnon ja onnistuinkin keräämään kaikki tarvittavat 16 leimaa Pontus Rex -tutkintoon. Vaikka aikaa oli varattu riittävästi, minua jännitti viimeiseen asti, ehdinkö varmasti keräämään kaikki tarvittavat leimat, sillä viime vuonna aikataulu oli mennyt todella tiukalle. Yhteensä 7 tunnin suoritusaika antoi kuitenkin mahdollisuuden myös nauttia approista ilman liiallista suorittamisen painetta.

Aloitin kierrokseni jo neljän aikaan, jolloin ensimmäiset approilijat olivat jo liikkeellä. Kävin kaupassa, söin ja nautin kahvit kaupungilla varmistaakseni, että ehdin varmasti kerätä kaikki tarvittavat leimat illan aikana. Kuuden maissa suuntasin kotoani Tullibaariin ja Rattikseen, sillä ne sattuivat olemaan sopivasti matkani varrella.

Teflon lovea ja vaihtelevia hintoja

kansaa kuuntelemaan kuuluisaa artistia. Odotin kovasti Teflon Brothersia, mutta tiedostin, että en voi jäädä kovin pitkäksi aikaa paikalleni, sillä leimoja oli vielä keräämättä. Siirryin pian seuraamaan keikkaa torin laidalla sijaitsevan Gallen terassille ystäväni kanssa. Melko pian ystäväni lähti jatkamaan matkaansa. Minä puolestani siirryin nopeiden Black Horsen shottien ja Beer Hunter’sin kautta käymään läpi Gallen-Kallelan kadun baareja.

Teflon Brothersin keikka oli minun ja kaikkien muidenkin mielestä yksi illan kohokohdista.

He saivat paljon kehuja musiikistaan, ja yhteinen tunnelman nostatus kierroksen alussa koettiin tärkeäksi. Teflon Brothersin esiintymisajankohtaa tosin kritisoitiin, sillä kierros keskeytyi ikävästi, kun piti lähteä torille. Teflon Brothersin olisi pitänyt olla pääesiintyjä, monet sanoivat, ja olin samaa mieltä. Ahti oli monelle hieman tuntemattomampi artisti, minkä vuoksi hänen esiintymisensä jatkoilla ei saanut yhtä suurta huomiota kuin Teflon Brothers.

Yrjönkadun risut ja ruusut Jututettuani muutamaa puheliasta insinööriä Beer Hunter’sin terassilla siirryin Amarillon eteen. Huomasin jo ovelta, että Amarillossa oli ruuhkaa, ja jonoa oli ovelle asti. Päätin ovella jättää sen välistä. Siirryin kadun toiselle puolelle Winstoniin. Siellä oli myös ruuhkaa, mutta juoman sai nopeasti, mikä oli siinä vaiheessa tärkein asia. Tämän jälkeen otin Wine Timessa 5 cl valkkarit naamaan ja menin eräiden mukavien tra-

s.9

Jo kierroksen alussa huomasin, että approjuomien hinnat vaihtelivat rasteilla merkittävästi.

Useimmilla rasteilla opiskelijoille oli tarjolla selkeästi edullisempia juomia, ja hinnat oli saatu alas pienentämällä esimerkiksi alkoholijuomien annoskokoja. Shotit ja alkoholittomat juomat olivat hieman halvempia, mutta joissain paikoissa alkoholillinen juoma saattoi maksaa jopa 6 euroa. Tämä vaikutti minusta ylihinnoitellulta.

Tuntui siltä, että eräät rastit yrittivät vain rahastaa, koska leimaa ei saanut ilman juoman ostamista.

Torille saapuessani suuntasin ensin Yrjönkatu 10, jossa tein ensimmäiset haastattelut. Kyselin opiskelijoilta illan aikana, mitä mieltä he ovat approista tapahtumana. Minulle kerrottiin, että approt ovat yleisesti rahan arvoinen kokemus, ja kulutustaan voi säätää oman budjetin mukaan.

Approt nähtiin ainutlaatuiseksi tavaksi viettää aikaa rennossa ilmapiirissä koulutusohjelmasta riippumatta. Tärkeimmiksi syiksi osallistumiseen mainittiin muun muassa tapahtuman yhteisöllisyys, tutustuminen uusiin ihmisiin sekä mahdollisuus viettää aikaa kavereiden kanssa ja nähdä kaupungin yöelämää monipuolisesti.

Yrjönkatu 10 ulkopuolella Teflon Brothersin keikkaan alettiin valmistautua hyvällä energialla.

DJ soitti torilavalla, ja kaikkialta virtasi haalari-

REPORTAASI

REPORTAASI

EERO LAURILA

s.10

Endgame

denomien pöytään istumaan.

Yrjönkadun Approjen vahvuudeksi mainittiin illan aikana käytyjen keskusteluiden lomassa sen suuri koko ja hyvä saavutettavuus. Baarit olivat lähellä toisiaan, joten liikkuminen rastilta toiselle oli vaivatonta. Sosiaalisen median viestintä ja tiedotus saivat erityistä kiitosta. Tapahtumaa oli mainostettu selkeästi, ja osallistujat saivat ajoissa tiedot lipuista, rannekkeiden noudosta sekä muista käytännön asioista. Muutama ulkopaikkakuntalainen myös totesi, että varsinkin niille, jotka eivät tunne kaupunkia, tiedotusta ei voi koskaan olla liikaa. Useat toivat esiin kehittämisehdotuksia. Esimerkiksi opiskelijahintaisten juomavaihtoehtojen valikoima olisi voinut olla hieman laajempi, ja edullisia ruokapaikkoja olisi kaivattu enemmän.

Wine Timesta siirryin kauppatorin yli Toreroon, jossa törmäsin ystäviini. Torerossa otin tiskiltä pientä purtavaa. Se maistui siinä vaiheessa iltaa, sillä olin syönyt viimeksi neljältä. Humalakin alkoi jo tuntua. Olin vetänyt käytännössä pelkkiä pitkiä, sillä en oikein välitä shoteista. Torerosta poistuttuani olin jo kääntymässä kävelykatua Havanaan päin, mutta päätin ottaa ensin — mielestäni täysin ylihintaiset — tuopilliset Jussikassa. Tämän jälkeen siirryin Havanaan, missä vietin hieman enemmän aikaa, sillä paikka oli täynnä innokkaita Nesulaisia. Tunnelma oli lämmin mutta riehakas.

Lopulta oli yksi leima jäljellä. Otin sen Jolenesta, missä vedin vielä tuopin pystyyn, ja lähdin hakemaan merkkiäni torilta. Paikat olivat selkeästi jo tyhjentyneet, ja itsellänikin oli enää vain puoli tuntia aikaa ennen rastien sulkeutumista. Lopulta sain vähän aikaa hakea viime vuoden merkkiäni haalareista, mutta lopulta sekin löytyi. Tämän jälkeen totesin: ”Tehtävä suoritettu.” Tästä suuntasin jatkoille.

Suurin osa opiskelijoista oli illan aikana pitänyt suoritettavaa leimamäärää sopivana. Mielipiteitä esiintyi myös siitä, että ensimmäiseen merkkiin vaadittu leimamäärä voisi olla korkeampi ja viimeiseen merkkiin vaadittu matalampi. Olen itsekin samaa mieltä. Ensimmäisenä vuonna päästään mielestäni liian helpolla, mutta 16 suoritusta on hankala, varsinkin jos ei halua ottaa shotteja. Suoritus ei olisi myöskään onnistunut ilman tarpeeksi pitkää suoritusaikaa.

Jatkoista nousi kierroksella esiin yksi selkeä kehitysehdotus tuleville vuosille: suuri yhteinen jatkopaikka, johon mahtuisivat kaikki osallistujat. Viime vuonna kävijät jakautuivat tasaisemmin Heidi’siin ja viime vuoden pääjatkopaikkaan, Old Irish Pubiin. Tänä vuonna suurempana pääjatkopaikkana toiminut Punainen Kukko oli loppuunmyyty, mikä sai muutamat viime hetkellä lipun ostaneet tuntemaan ”fear of missing out” -fiiliksiä, kun yhä suurempi osa kavereista oli PK:ssa.

Mikä olisi tarpeeksi iso jatkopaikka tuleville vuosille? Mieleen tulevat vain Isomäki ja Enersense Areena. Tällaisia jatkoja on ollut muilla suurilla approilla, joten miksei myös Porissa?

Isomäkeen suuntautuvat jatkot vaatisivat bussikuljetukset keskustasta, mutta ne mahdollistaisivat tapahtuman kasvun entistä suuremmaksi.

Yrjönkadun Approt ovatkin kasvaneet tasaisesti viimeisten vuosien aikana, ja tämä voisi olla seuraava askel.

Yleisön mielestä kolme parasta rastia Yrjönkadun Approilla 1. Havana – Havanan tunnelmaa ja ystävällistä henkilökuntaa arvostettiin. Baarimikot saivat kiitosta hyvästä asiakaspalveluasenteestaan.

2. Torero – Torero mainittiin usein sen tunnelmallisuuden ja mukavan miljöön ansiosta. Sieltä sai myös ruokaa.

3. Yrjönkatu 10 – ’’Ykä10’’ oli suosittu sen kohtuuhintaisten juomien ansioista, ja baarin tunnelmaa pidettiin yleisesti rentona.

MILLA HAUTAOJA

TIETOISKU

Tiedätkö, mihin vuosittain maksamasi ylioppilaskunnan maksu käytetään?

TREYn jäsenmaksun jakautuminen

TYYn jäsenmaksun jakautuminen. Suluissa summa, jonka Porin yliopistokeskuksen Turun yliopistossa opiskelevat maksavat.

s.11

Porin yliopistokeskuksella opiskelee tällä hetkellä 1046 opiskelijaa (viim. tieto syksy 2023). Heistä 702 on Turun yliopiston opiskelijoita ja 344 Tampereen yliopiston opiskelijoita. Suomessa on pakollinen ylioppilaskunnan jäsenmaksu. Opiskelija maksaa sen lukukausi-ilmoittautumisen yhteydessä. Turun yliopiston ylioppilaskunnan jäsenmaksu on tällä hetkellä 55 euroa ja Tampereen ylioppilaskunnan jäsenmaksu on tällä hetkellä 65 euroa vuodessa. Porin yliopistokeskuksella opiskelevat Turun yliopiston opiskelijat maksavat vuodessa yhteensä 38 720 euroa Turun yliopiston ylioppilaskunnalle (TYY) ja Tampereen yliopiston opiskelijat maksavat vuodessa yhteensä 22 360 euroa Tampereen ylioppilaskunnalle (TREY). Summa on yhteensä 61 080 euroa, joka on yli puolet Pointerin vuosibudjetista.

Pointerilla on TYYn ja TREYn yhdistysasema, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että Pointer voi hakea vuosittain järjestöavustusta ylioppilaskunnilta. Saman avustushakulomakkeen täyttävät kaikki ylioppilaskunnan alaiset järjestöt. Pointer on siis avustuskriteereissä samalla viivalla kuin ainejärjestöt ja harrastejärjestöt. Järjestöavustukset pisteytetään lomakkeen vastausten perusteella. Pointer saa aina erinomaiset pisteet, koska Pointerin toiminta on hyvin laajaa. Tästä huolimatta avustus on vuodessa ollut noin 1000–1500 euroa per ylioppilaskunta.

Tänä vuonna TYYn toiminta-avustusta saivat Porissa toimivista järjestöistä Pointer ry 1 467,48 euroa, Porin Kylterit – PorKy ry 350 euroa, Kulma ry 848,63

euroa ja Porin Akateemisen Nörttikulttuurinarvostusseura PANA ry 637,19 euroa. Tämä tarkoittaa, että noin 8 % Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden maksamista ylioppilaskunnan maksuista palautuu Poriin. TYYn jakamiin järjestöavustuksiin käytetään vuodessa 12 % jäsenmaksuista, joka on Porin opiskelijoiden maksuista 4646,40 euroa vuodessa. Eli edes tämä raha ei palaudu Poriin toiminta-avustuksina.

Ylioppilaskuntien jäsenmaksuilla kerätyillä varoilla rahoitetaan ylioppilaskunnan edunvalvontatyötä ja ylläpidetään jäsenpalveluita. TREY kertoo nettisivuillaan seuraavasti: ”Ylioppilaskunta valvoo jäsentensä etua Tampereen yliopistossa ja Tampereen seudulla.”

Porin ylioppilasyhdistys Pointer ry on 36 vuoden ajan hoitanut ylioppilaskuntien tehtäviä Porissa.

Pointer tuottaa Porin yliopistokeskuksen opiskelijoille tapahtumia, liikunta- ja hyvinvointipalveluita sekä ylläpitää Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden edunvalvontaa Porissa ja Porin yliopistokeskuksessa. Toisin kuin ylioppilaskuntien hallitukset, Pointerin hallituksen jäsenet eivät saa palkkaa tekemästään työstä. Pointer ei peri jäseniltään myöskään jäsenmaksua. Pointer on vuosien aikana hankkinut itsenäisesti rahoitusta eri lähteistä. Merkittävimmät rahoittajat ovat Porin kaupunki ja Porin yliopistokeskuksen yksiköt.

Kuuluisiko Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden maksamat jäsenmaksut kuitenkin päätyä Poriin, jossa tuotetaan Porissa opiskeleville palveluita?

ARTIKKELI

SALLA WIKLUND

s.12

Rahahuijauksia huijauksien perään

Raha tuottaa vakautta elämään, mutta mitä pitäisi tehdä sitten, kun on luottanut ”henkilöön”, johon ei olisi pitänytkään luottaa? Edessä on pahimmassa tapauksessa epävarmuutta ja vuosien odottamista. Nykyajan ongelmana on se, että huijari voi olla ihan supisuomalainen tai jokin botti esimerkiksi Britanniasta, Puolasta, Norjasta tai Tanskasta. Nämä ovat maita, joista esimerkiksi lehti Tekniikka ja Talous (9/2024) kertoo huijauspuheluiden Suomeen olevan yleisimpiä.

Huijarit saattavat käyttää esimerkiksi suuntanumeroa +385 (Kroatia), joka on helppo sekoittaa Suomen suuntanumeroon +358. Joka tapauksessa rahahuijaus voi tapahtua kenelle tahansa.

Konkreettisia ja samaistuttavia rahahuijauksia miettiessäni mieleeni tulee esimerkkinä omakohtainen kokemukseni Tori-palvelusta suunnilleen kuutisen vuotta sitten. Luulin löytäneeni hyvän diilin, ja viikon kuluttua maksusta huomasinkin, että tuotetta ei ole tulossakaan.

Rikosilmoituksen jälkeen postissa seurasi lap-

punen Poliisilta, jossa näkyi listaus kaikista monista kymmenistä huijauksista, joita kyseinen henkilö oli ehtinyt tehdä samalla tuotteella.

Kuuden vuoden jälkeenkään menetettyjä rahoja ei ole näkyvissä. Onneksi vuosien varrella tällaiseenkin tilanteeseen on löydetty luotettavampia ratkaisuja, kuten ToriDiili-palvelun käyttäminen, jossa ostaja maksaa etukäteen sekä postituksen ja tuotteen. Tämä ei ole kokonaan luotettava prosessi, mutta ainakin astetta luotettavampi kuin vuosia sitten.

On hyvä muistaa, että rahahuijaukset ovat jatkuvasti kehittyvä ilmiö ja huijarit käyttävät mitä erikoisempia tapoja päästäkseen käsiksi pankkitietoihin tai muihin varoihin. Suomessakin pankkihuijaukset, romanssihuijaukset, tekoälyllä tehdyt puhelut ja torihuijaukset ovat yleistyneet. Ylekin uutisoi syyskuussa 2024, että suomalaisilta oli huijattu alkuvuodesta 27,5 miljoonaa euroa ja että jos sama tahti jatkuisi, voisi euroluku nousta sataan miljoonaan

SALLA WIKLUND

leet linkit voi tarkistaa. Näitä ovat esimerkiksi MxToolbox ja VirusTotal. Mitä enemmän vihreää sivustot näyttävät syötettyäsi tiedot, sen luotettavampi linkki, sivusto tai tiedosto on. Toinen tapa tarkistaa linkin aitous on tallentaa usein käytetyt linkit jo valmiiksi kirjanmerkkeihin.

Silloin ei vahingossakaan sivustoja googlatessaan paina markkinoitua osoitetta ja sitä kautta kirjaudu epäaidolle sivustolle. Myös oman sähköpostiosoitteen tietovuodon voi tarkistaa osoitteessa https://haveibeenpwned.com/.

Jos nämä edellä mainitut tarkistuskeinot näyttivät punaista tai sähköpostiosoitteesi oli ollut mukana tietovuodossa, tärkeintä on tietää, mitä tehdä nyt heti ja jatkossa. Vaihda ensinnäkin salasanasi ja pyri käyttämään salasanalauseita, sillä huijareilla kestää todella kauan kauemmin aikaa hakkeroida ne. Esimerkiksi 8 kirjaimen numerosalasanan ratkaisu hakkerilta vuonna 2024 kestää 37 sekuntia, mutta salasanan, jossa on yhteensä 8 eri numeroa, isoja ja pieniä kirjaimia sekä erikoismerkkejä viekin kyseiseltä hakkerilta 7 vuotta.

Jos sinua on (raha)huijattu: 1.

2.

3.

4.

5.

Ilmoita pankillesi Ilmoita Poliisille ja tee tarvittaessa rikosilmoitus Estä lisävahingot eli vaihda salasanat, varsinkin jos sama salasana on ollut käytössä muuallakin Apua verkosta (esimerkiksi Rikosuhripäivystys tai RIKUchat) Ilmoita mahdollisesta huijaussivustosta Kyberturvallisuuskeskukselle

Huijaukset ovat yhä monimutkaisempia, mutta voit tunnistaa ne pysymällä valppaana. Muista, että pankit eivät koskaan kysy arkaluonteisia tietoja epävirallisesti ja liian hyvältä kuulostavat tarjoukset ovat usein huijauksia. Suojaa tietosi ja toimi nopeasti, jos epäilet huijausta.

Kirjoittajana UCPorin alumni Salla Wiklund, Prizztech Oy:n Uudistuva yritysturvallisuus -hankkeen projektipäällikkö

s.13

tänä vuonna. Vuosi sitten vastaava luku oli 19,8 miljoonaa, eli nousua on havaittavissa. Jos tähän laskettaisiin vielä mukaan summa, joka on saatu palautettua ennen kuin summa on päätynyt huijareille, olisi huijaussumma kokonaismäärässään kesäkuuhun mennessä ollut jo 45,7 miljoonaa euroa.

Isoimmat menetykset ovat syntyneet tietojenkalasteluhuijauksista, ja yleisestikin pankkihuijaukset ovat yksi yleisimmistä rahahuijauksen muodoista. Pankkiin kirjautuessa väärennetyn kirjautumissivun huomaa usein siitä, että maksua ei ole mahdollista tehdä Mobilepayn tai mobiilitunnisteen kautta. Tämä johtuu siitä, että huijarit eivät ole jaksaneet tai tienneet tehdä kaikkia suomalaisen tunnistautumisen tapoja kirjautumissivuille. Ole siis tarkkana!

Onneksi on olemassa erilaisia julkisia sivustoja, joista voi tarkistaa ajankohtaiset liikkeellä olevat huijaukset. Esimerkiksi Traficomin kyberturvallisuuskeskuksen etusivulla on esillä varoitukset, joihin julkaistaan eri varoituskolmion värein (punainen, keltainen, vihreä) eri laajuisia tietosuojaturvaan liittyviä varoituksia. Lisäksi Kyberturvallisuuskeskus julkaisee viikoittain tietoturvaan liittyviä viikkokatsauksia, joissa paneudutaan tarkemmin sen viikon aikana tapahtuneisiin kyberturvarikoksiin tai uhkiin.

Lisäksi on olemassa sivustoja, joiden avulla esimerkiksi sähköpostilla tai tekstiviesteillä tul-

ARTIKKELI

ARTIKKELI

JULIA SAARINEN JA MARIKA PYHTINEN

s.14

Juodaan limsaa, ollaan hiljaa…

Kuva: Julia Saarinen

Alkoholinkäyttö ei kuulu kaikkien elämään, mutta opiskelijatapahtumien kivijalkana toimii yhä vanha pyhä kolminaisuus: alkoholi, ryyppääminen ja humalatila. Tämä kaava sulkee helposti ulkopuolelleen ne opiskelijat, jotka eivät käytä alkoholia.

Kahtena alkoholitonta elämäntapaa noudattavana henkilönä tarkastelemme omia kokemuksiamme opiskelijatapahtumiin osallistumisesta ja kerromme näkemyksiämme siitä, miten selvinpäin olevat voitaisiin ottaa paremmin huomioon.

Emme ole kokeneet painostusta juomiseen.

Perinteisissä, juomakulttuuriin perustuvissa opiskelijatapahtumissa kuitenkin huomaa, että ne on

rakennettu alkoholinkäytön ympärille. Vaikka tapahtumajärjestäjät pyrkivät usein inklusiivisuuteen, alkoholittomat osallistujat huomioidaan harmillisen usein vain näennäisesti. Joskus alkoholitonta osallistumismahdollisuutta taas ei tarjota lainkaan: tapahtuman pääsymaksu voi sisältää ruokaa ja tietyn määrän alkoholijuomia, mutta alkoholitonta vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Näin ollen joudut joko jättämään tapahtuman väliin tai maksamaan juomista, joita et tule itse juomaan. Kuulostaako reilulta?

Jo ensimmäisen opiskeluvuoden aloitusviikolla tulee selväksi, että alkoholi on olennainen

JULIA SAARINEN JA MARIKA PYHTINEN

hushottia. Olemme usein pohtineet, onko tällaisten summien käyttäminen yhden haalarimerkin eteen millään tasolla järkevää. Mielekkäämpää se ainakin olisi, kun suorituspaikoissa olisi enemmän valinnanvaraa rahojen käyttökohteelle.

Sitsit ovat toinen perinteinen opiskelijatapahtuma, jonne tarjotaan myös alkoholiton osallistumismahdollisuus. Ne ovat suosittuja tapahtumia, joita järjestetään monta kertaa vuodessa. Kaikki opiskelijat ovat tervetulleita – tai niin ainakin annetaan ymmärtää.

Omien sitsikäyntiemme perusteella alkoholittomasti tapahtumaan osallistuvien kokemus eroaa vahvasti alkoholia käyttävien omasta. Selvinpäin sitsatessa juomalaulujen ja -pelien sijaan korostuu ajan viettäminen hyvässä seurassa. Porissa sitsaajien toiveet otetaan istumajärjestyksessä hyvin huomioon, mutta on myös tilanteita, joissa löytää itsensä tuntemattomien keskeltä.

Mikäli juttuseuraa ei löydy, ilta kuluukin sitten yksinään limsaa hörppiessä. Siinä, missä alkoholia juovien opiskelijoiden meno ja volyymi kasvavat illan edetessä, alkoholittomasti tapahtumaan osallistuva saattaa huomata vain väsähtävänsä ja toivovansa kotiin pääsyä.

Joissain tapauksissa sitsien alkoholiton osallistumismaksu on pienempi kuin alkoholillinen.

Suurta lohtua siitä ei selvinpäin sitsaajalle kuitenkaan tule, sillä ero ei tavallisesti ole paria euroa suurempi, vaikka yleensä virvoitusjuomat ovat paljon alkoholituotteita halvempia. Nykyään kauppojen tuotevalikoimissa on monia erilaisia

s.15

osa opiskelijatapahtumia – jopa siinä määrin, että jos et sitä käytä, tulet jäämään joistain asioista paitsi. Aloitustapahtumissa on leikkejä ja kilpailuja, joihin voi osallistua vain alkoholia käyttävä henkilö: esimerkkeinä shottiralli, drinkin sekoitus ja juomien maistelu. Selvinpäin oleva jää näissä tilanteissa sivustakatsojaksi, ja kyseinen rooli on useimmiten hyvin tylsä ja ulkopuolisuuden tunnetta luova.

Ottamalla paremmin huomioon sen mahdollisuuden, että kaikki osallistujat eivät käytä alkoholia, saataisiin uusille opiskelijoille tervetulleempi olo.

On mukavaa, että opiskelijajärjestöt ovat alkaneet vastaamaan alkoholittomien osallistumismahdollisuuksien kysyntään. Parantamisen varaa kuitenkin löytyy.

Kaksi perinteistä tapahtumamuotoa, approbatur eli tuttavallisemmin appro ja sitsit eli akateeminen pöytäjuhla ovat esimerkkejä aikaisemmin pelkästään alkoholin kulutukseen keskittyneistä tapahtumista, joihin on viime vuosina tullut myös muunlaisia osallistumistapoja. Sitseille voi ilmoittautumisen yhteydessä valita alkoholittomat juomat, ja esimerkiksi paikallisessa Yrjönkadun approssa haalarimerkkiä varten kierrettävien suorituspaikkojen joukossa on baarien lisäksi ravintoloita ja kauppoja. Herkkuapprot taas ovat esimerkki täysin alkoholittomasta tapahtumasta.

Tyypillisiin approihin selvinpäin osallistuvien toissijainen huomiointi ilmenee kuitenkin usein suorituspaikkojen approtuotelistoilta: alkoholillisia juomia on runsas valikoima, kun taas alkoholittoman vaihtoehdon virkaa ajaa viiden euron hintainen mehushotti. Jos approista halutaan oikeasti tehdä kaikille mukava kokemus, alkoholitta osallistuville tulisi tarjota jotain muuta kuin ylihinnoiteltu inkiväärishotti. Alkoholillisista shoteista saa sentään kovemman humalatilan vastineeksi rahoilleen, mutta selväpäisille jää vain katkera rahantuhlauksen maku suuhun.

Rahaa approilla kuluu joka tapauksessa. Pelkän appropassin hinta pyörii 10–20 euron paikkeilla, ja suoritusmerkkiin tarvittavien leimojen määrä kasvaa osallistumisvuosien mukaan. Yrjönkadun appron viimeiseen merkkiin tarvitaan 16 leimaa, toisin sanoen ääritapauksessa 16 viiden euron me-

ARTIKKELI

s.16

ARTIKKELI

mocktaileja ja muita alkoholittomia versioita perinteisistä alkoholijuomista, ja toisinaan toivoisimme näkevämme sitsipöydässä niitä limsojen ja mehushottien sijaan.

Sitseihin olennaisena osana kuuluvissa pöytäkilpailuissa alkoholi on ennemmin sääntö kuin poikkeus, mikä näkyy sekä kilpailuihin osallistumisessa että niiden palkinnoissa ja rangaistuksissa. Pöytäkilpailujen palkintona usein nähtävä samppanjapullo ei pahemmin alkoholittoman opiskelijan mielialaa kohota – selvinpäin oleva saa tyytyä katselemaan muun pöytäseurueen nauttivan palkintoa, josta ei itse halua tai voi saada osaansa.

Esimerkki sitsien pöytäkilpailusta, johon selvinpäin sitsatessa ei ole voinut ottaa osaa, on kaljatölkin juominen mahdollisimman nopeasti.

Kyseisessä kilpailussa selvinpäin olevat jäävät automaattisesti sivustakatsojan rooliin, kun heille soveltuvaa kilpailumahdollisuutta ei tarjota lainkaan. Kilpailuissa voi olla myös rangaistus, joka asettaa alkoholittoman osallistujan noloon asemaan. Erään pöytäkisan häviäjä sattui olemaan henkilö, joka ei käytä alkoholia, joten hän joutui kaikkien kanssajuhlijoiden edessä kieltäytymään rangaistuksesta, jona toimi viinashotti. Tämä loi kilpailulle kiusallisen lopputuloksen, jolta olisi vältytty tarjoamalla alkoholiton rangaistusvaihtoehto.

JULIA SAARINEN JA MARIKA PYHTINEN

Alkoholiton opiskelija saa siis sitseistä lievemmän version. Selväpäinen sitsaaja voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi, kuokkavieraaksi, joka otettiin mukaan siksi, koska olisi ilkeää sulkea joku täysin ulkopuolelle.

Alkoholinkäyttöä sisältävät opiskelijatapahtumat ovat ainoita, joita järjestetään säännöllisesti useamman kerran vuodessa. Jos opiskelijayhteisöön haluaa toden teolla mukaan, kyseisistä tapahtumista ei siis parane jäädä paitsi.

Mikäli Porin opiskelijajärjestöt tahtovat saada alkoholittomat opiskelijat tuntemaan olonsa kunnolla osaksi yhteisöä, kenties olisi aika antaa enemmän arvoa tapahtumille, joiden pääasia ei ole ryyppääminen.

Lajikokeilut ja retket ovat esimerkkejä tapahtumista, joissa alkoholi ei ole ollenkaan läsnä tai se ei ole olennainen osa kokemusta. Niissä on tasavertaisesti tekemistä kaikille, eikä alkoholitta olo aiheuta kokemustemme perusteella ulkopuolisuuden tunteita. Toki jopa päihteettömässä tapahtumassa on onnistuttu tuomaan esiin alkoholittomuuden luonnottomuus opiskelijapiireissä.

Olemme todistaneet tilannetta, jossa päihteettömän tapahtuman järjestäjätaho toteaa, kuinka ohjelma olisi mielekkäämpää alkoholin kanssa.

Alkoholittoman tapahtuman järjestäminen voi siis ilmeisesti olla yhtä tympeää kuin tavanomaisiin opiskelijatapahtumiin osallistuminen selvinpäin. Tähän olisi tultava muutos.

Emme toivo alkoholillisten tapahtumien lopettamista tai pelkkien alkoholittomien aktiviteettien järjestämistä. Sen sijaan haluaisimme opiskelijatapahtumiin elementtejä, jotka tekisivät niistä tasavertaisesti viihdyttävän kokemuksen kaikille. Osallistumisen esteenä ei saisi olla se, ettei tarjolla ole alkoholitonta vaihtoehtoa. Askelia oikeaan suuntaan on otettu, ja toivomme, että niitä tullaan ottamaan lisää. Silloin kenenkään ei tarvitsisi enää tuntea oloaan vähemmän tervetulleeksi pelkän juomapreferenssin vuoksi.

s.17

ARTIKKELI

HENRI KARI

s.18

Kulttuuriperinnöllisiä kokemuksia Irlannissa

Henri Kari. Kuvaaja Marta Plescia

Suomesta sekä maiden historioiden samankaltaisuuksista. Irlanti, kuten Suomi, on suuren osan historiastaan elänyt suurvallan alaisena ja joutunut taistelemaan oman kulttuuriperintönsä selviämisen puolesta. Nopeasti itsenäistymisen jälkeen molemmat maat kävivät läpi sisällissodan, jonka ympärille syntyi vaikenemisen kulttuuri. Samaan aikaan molempien maiden jakama vaikea historia synnytti maissa palon kulttuuriperinnön keräämiseen ja sen varjelemiseen.

Mitä pidempään olen ollut Irlannissa ja päässyt näkemään irlantilaisten suhdetta omaan kulttuuriperintöönsä sekä sitä, miten kulttuuriperintöä varjellaan ja ylläpidetään aktiivisesti, sitä enemmän olen tajunnut kaipaavani samanlaista kulttuuria Suomessa. Vaikka Suomessa on useita kulttuuriperintöyhteisöjä, jotka tekevät aktiivisesti tärkeää työtä kulttuuriperinnön parissa, Irlannissa kulttuuriperintö näkyy usein arkipäivässä sekä huomattavasti vahvemmin läpi yhteiskunnan.

Kohdeyliopistoni tarjoaa esimerkiksi ilmaisia Irlannin kansantanssitunteja sekä kulttuuriperinnöllisesti tärkeiden soittimien tunteja vaihto-opiskelijoille, mutta myös irlantilaisille opiskelijoille. Paikalliseen opiskelijakulttuuriin

Tämän tekstin kirjoittamishetkellä olen noin puolivälissä syyslukukauden kestävää opiskelijavaihtoa Irlannissa sijaitsevassa University College Cork -yliopistossa. Kulttuuriperinnön opiskelijana folkloristiikka sekä kelttikulttuurin tutkimus tuntuivat luontaisilta valinnoilta kursseja valitessani. Kurssit ovat olleet tähän asti hyvin antoisia, ja yllätykseni huomasin myös, kuinka arvostettuja suomalaiset ovat esimerkiksi folkloristiikan maailmassa. Kertoessani kansalaisuudestani useat luennoitsijat ovat inspiroituneet puhumaan Suomesta ja maan merkityksestä folkloristiikan ja historiantutkimuksen maailmassa.

Luentosaleissa ja niiden ulkopuolella olen oppinut paljon Irlannista, mutta myös Halloween-paraati. Kuva: Adéle Poitrinal

HENRI KARI

ARTIKKELI

s.19

Halloween-paraati. Kuva: Adéle Poitrinal

vahvasti kuuluviin klubeihin (societies) kuuluu muun muassa folkloristiikkaan sekä Irlannin perinnemusiikkiin erikoistuvia klubeja, jotka tarjoavat esimerkiksi ilmaisia kansanmusiikkikonsertteja joka viikko.

Kulttuuriperintöä ei pääse “karkuun” edes yöelämässä. Perinnemusiikkia, jota täällä usein kutsutaan yksinkertaisesti nimellä “trad”, pystyy kuuntelemaan joka yö useassa paikallisessa pubissa, joskus myös tanssin kera. Aina ammattitanssijoita ei tarvita, kuten todistin eräänä arki-iltana, kun pubin muutamat asiakkaat innostuivat ottamaan kenkänsä pois ja tanssimaan irlantilaista tanssia korkeiden potkujen kera pubissa soittavan kitaristin tahtiin.

Olen nauttinut suuresti ajastani Irlannissa ja etenkin kulttuuriperinnön vahvasta asemasta. Uskonkin, että sitä tulen eniten kaipaamaan Suomeen palatessani. Kulttuuriperintö, etenkin perinnemusiikki, on ollut minulle aina suuri kiinnostuksen kohde, ja onkin ollut hyvin piristävää nähdä sen korkea asema irlantilaisessa kulttuurissa.

Samaan aikaan tunnen tietynlaista häpeää siitä, että en ole osannut täysin arvostaa omaa kulttuuriperintöäni ennen muuttoani Irlantiin. Vaihto-opiskelu onkin inspiroinut minua suuresti tutustumaan yhä vahvemmin omaan kulttuuriperintööni ja myös osallistumaan sen oppimiseen ja säilyttämiseen. Yritin tekstiä kirjoittaessani välttää liiallista siirappisuutta, mutta olen jo tässä vaiheessa ymmärtänyt sen, miksi vaihtoon lähtemistä suositellaan. Olen melkein kahden kuukauden aikana oppinut paljon kohdemaastani, mutta myös oppinut arvostamaan Suomea ja suomalaisuutta uudella tavalla.

ALEXANE BROSSE

s.20

r F a n m o

ce

Fr

INTERNATIONAL COLUMN

t

o

Finla

d n

Saving Money and Making Memories in Pori When I arrived in Pori as an exchange student, it didn’t take long to notice that life in Finland was more expensive than in France. With only a semester here, we exchange students had to be resourceful to avoid unnecessary spending while making the most of our stay.

Transportation was one of our trickiest challenges. The university is about a 20-minute walk from Peräsimentie, where most of us live, and getting to SAMK (where we can use Campus

Mowe’s sports facilities) can take up to an hour on foot. Some exchange students opted to buy a bike, others chose to walk and use scooters.

One student from last year had left the key to his bike lock with Kimmo, the Erasmus coordinator, so one of us could buy the bike from him. Before arriving, we’d heard of a local man who used to sell bikes to exchange students and then buy them back at the end of their stay. This service was great for exchange students, but unfortunately, he

ALEXANE BROSSE

ly welcoming to have people so willing to help.

Another great surprise was the “inheritance” left by previous exchange students in some of the student apartments. We found all sorts of items: bike lights, sewing kits, frisbees, spices and oil, yoga mats, gloves... Being able to use these things instead of buying new ones saved us money, especially on kitchen utensils, since most of us found the apartments fully equipped. Some of us even pooled money to buy larger items together, like a vacuum cleaner that one of the tutors sold to them.

Even with these resources, there were still expenses I would have liked to avoid. For example, I had to buy sports shoes for basketball practice, as I couldn’t bring mine from home and didn’t initially plan to join a club. Although it was a bit frustrating, I figured I could maybe find a reasonably priced pair in a flea market.

On the plus side, we’ve also had several free experiences organized by locals and our tutors.

Through our “Introduction to Finnish Society” class, we got a tour of Pori, visited a farm, a museum, and even travelled to Tampere for free.

Our tutors Jasmine, Pinja, Julia, Juhani and Ella have also arranged fun events just for us, like the Apartment-Appro, and made sure to relay information so that we could join all the events.

We also got to participate in a free Pointer hiking trip. The people have been helpful in so many ways. My tutor, Jasmine, for example sent us the links for bus and train bookings and told us about the student discounts. Our tutors are also organizing a trip to Lapland with lots of fun activities, which is way more affordable than I thought it would be.

When I arrived in Pori, I expected the cost of living to be high, but ultimately the support from various Finnish and international students, along with our tutors, has made my time in Finland not only fulfilling but also manageable in terms of expenses. I’m leaving Finland with great memories and gratitude for the kindness of the people who helped me along the way.

s.21

stopped his business. Those who bought it from a local store paid around 50 to 70 euros, and while they had a place for repairs, some bikes needed frequent maintenance, making them way more expensive than expected.

The generosity of some Finnish students was incredible. A girl we had just met at a party, Salla, offered to lend us her bike. I appreciated her kindness so much, even though parts were stolen before I could get it. A Finnish friend, Henri, also had an assortment of things he didn’t need anymore — like extra carpets, pots, kitchen equipment, and even a spare pair of shoes. Picking these up for free saved us the trouble of buying new items we’d only need for a few months. It was also nice to add rugs to our apartments, which previously felt a bit empty because we would probably not have bought some otherwise since they are expensive and nonessential items. It was real-

INTERNATIONAL COLUMN

ARTIKKELI

EMILIA PITKÄNEN

Porilaista kulttuurielämää etsimässä

s.22

P

ori ei luultavasti ollut kovinkaan monen opiskelijan ensimmäinen vaihtoehto opiskelijakaupungiksi. Silti olemme kaikki päätyneet tänne. Moni asia on Porissa opiskelijalle eduksi, kuten halvat vuokrat, pienet opetusryhmät ja lyhyet välimatkat.

Rikas ja elävä kulttuurielämä ei varmaankaan ollut kenenkään syy tänne muuttaa. Toisaalta maakuntarajan toisella puolella Tampereella tekemistä riittää, eikä junamatka kestä paljoa puoltatoista tuntia pidempään. Ehkä täällä on silti tarpeeksi, jotta opiskelijat pysyvät mukana kulttuurielämässä.

Hallituksen kohdistamat leikkaukset kulttuuriin osuvat väistämättä myös opiskelijoiden mahdollisuuteen kuluttaa sitä. Arvonlisäveron nousu koskee esimerkiksi kirjoja, kulttuurialan lipunmyyntiä sekä liikuntapalveluiden hintoja. Samalla opiskelijoilta leikataan taas. Tulot laskevat, töitä on pakko etsiä ja mahdollisuus ajallisesti sekä rahallisesti kulttuurin kuluttamiseen pienenee. Mikään ei ole ilmaista, ei kulttuurikaan, mutta ilmaisia tapahtumia tarjotaan kyllä. Vaikka välillä tuntuu siltä, että suuri osa kulttuurista suunnataan eläkeläisille, voi heidän joukkoonsa mennä. Keski-ikää on sallittua, jopa suotavaa laskea. Mummojen kanssa on mukavaa mennä!

Opiskelijakulttuurin ja kirkkokonserttien lisäksi Porissa on museoita, joissa on kattava määrä näyttelyitä. Porin taidemuseo avataan remontin jälkeen ensi vuoden alussa, ja näyttelykauden avaa porilaisen rockin kirkkaimpiin nimiin kuuluvan Circlen Piste-niminen näyttely. He konsertoivat 16.11., eli ennen näyttelyn avausta, ja keikka on loppuunmyyty. Kyllä Porissakin tahdotaan mennä ja kuluttaa kulttuuria.

Ehkä kaupungin lisäksi myös muut toimijat järjestävät kulttuuria, joka olisi mahdollisesti myös enemmän kohdennettu nuorisolle ja opiskelijoille.

Se vain tuntuu olevan tuolla jossain porilaisten kulttuuripiirien sisäpiirissä, ja tiedotus tapahtuu sieltä pääasiassa puskaradion kautta. Kulttuurista ja muis-

ta tapahtumista voisi ilmoitella opiskelijoillekin enemmän. Loistava esimerkki on Rakastajat-teatteri, jonka tapahtumiin on opiskelijahintaisia näytöksiä, ja ainejärjestöt viestivät niistä ahkerasti.

Toki kulttuuri on muutakin kuin vain festareita, museoita, oopperaa ja sirkushuveja. Se pitää sisällään myös esimerkiksi kirjastopalvelut, jotka ovat kaiken lisäksi ilmaisia. Kirjasto järjestää muutenkin suhteellisen paljon erilaisia tapahtumia. Viime keväänä järjestettiin muun muassa Satakunta kirjailijaa -tapahtuma, jolloin viikon ajan kirjastolla oli kaikenlaista ohjelmaa, johon sisältyi kirjailijapaneeli ja Porin sinfonietan jousikvartetti – ilmaiseksi!

Toivottavasti Taidemuseon avaaminen ja ensi kevät tuovat tullessaan kulttuuria, johon opiskelijatkin voivat (opiskelija-alennuksella tietenkin) pienoiset penninsä kuluttaa.

LEFFATÄRPIT

HENRI KARI

Renfield (2023) Chris McKay Vuonna 1931 julkaistu Dracula toi ikonisen vampyyri Draculan ensimmäisen kerran valkokankaille. Yli 90 vuotta myöhemmin julkaistu Renfield tuo klassiset hahmot nykypäivän New Orleansiin.

Elokuva seuraa nimensä mukaisesti Draculan apuri Renfieldiä (Nicholas Hoult). Melkein vuosisadan palveluksen jälkeen Renfield havahtuu hänen ja Draculan välisen suhteen ongelmiin ja päättää rakentaa itselleen uuden ja itsenäisen elämän. Renfield on verinen, toiminnantäyteinen ja huumorilla höystetty kauhuelokuva, jonka kirkkaimpana tähtenä loistaa Nicolas Cage.

HENRI KARI

MUSATÄRPIT

Happy Coda (2013) Frau Happy Coda on vuonna 2013 ilmestynyt pop-albumi. Fraun pseudonyymin takana on indonesialainen pianisti ja laulaja-lauluntekijä Leilani Hermiasih, joka on myös sanoittanut ja säveltänyt albumin kaikki kappaleet. Albumi on tyyliltään hyvin yksinkertainen, sillä Fraun laulua säestää vain hänen soittamansa piano, joka on saanut laulajalta nimen Oskar. Kappaleiden melodioiden monimuotoisuus tekee kuitenkin levyn kuuntelemisesta hyvin miellyttävän kokemuksen.

s.23

Galaxy Quest (1999) Blitz Bazawule Galaxy Quest on rakkauskirje scifi-genrelle, etenkin Star Trek -universumiin kuuluville elokuville ja tv-sarjoille. Tämä tähtirikas komediaelokuva (mm. Tim Allen, Sigourney Weaver sekä Alan Rickman) seuraa fiktiivisen scifi-sarjan näyttelijöiden oikeaa avaruusseikkailua. Sodan keskellä olevat alienit luulevat sarjan olevan dokumentaarinen, ja näyttelijät palkataan selvittämään konflikti.

Vaikka tietämys scifi-genrestä tai Star Trekistä avaakin uusia ulottuvuuksia elokuvasta, toimii se myös loistavasti ilman aikaisempaa tietämystä kummastakaan.

O Brother Where Art Thou (2000) Joel Coen Tämä Homeroksen Odysseia-eepoksen tarinan innoittama satiirinen draamakomedia sijoittuu 1930-luvun Mississippiin. Kolme yhteen kahlittua vankia (George Clooney, John Turturro, Tim Blake Nelson) pakenevat työleiriltä etsimään piilotettua aarretta. Vankilapaon jälkeen miehet joutuvat tapahtumarikkaaseen seikkailuun, joka vie heitä ympäri Mississipin osavaltiota. Coenin veljesten (Joel Coen ja Ethan Coen) ohjaama ja käsikirjoittama elokuva on täynnä Yhdysvaltojen folkmusiikkia, joka vie katsojan täysin mukaan elokuvan maailmaan.

Eternal Reach (2018) The Brummies Eternal Reach on Yhdysvaltojen Alabaman osavaltiosta ponnistaneen The Brummies -yhtyeen vuonna 2018 julkaistu debyyttialbumi. The Brummies on kolmen artistin (John Davidson, Jacob Bryant, Trevor Davis) perustama itsenäinen yhtye, jonka musiikki on saanut inspiraatiota 70-luvun psykedeelisestä rockista sekä 90-luvun indie folkista. Eternal Reach on täynnä monipuolisia indie rock -kappaleita, jotka soivat loistavasti yhtyeen vahvalla debyyttialbumilla.

TALENT (2022) The Crane

Taipeista kotoisin olevan The Cranen debyyttialbumi TALENT sai julkaisun jälkeen Taiwanissa paljon huomiota, mukaan lukien useamman ehdokkuuden maan kulttuuriministeriön järjestämässä Golden Melody Awards -palkintogaalassa. Laulaja-lauluntekijänä sekä tuottajana toimivan The Cranen musiikkia inspiroi vahvasti hänen lapsuudessaan kuuntelema R&B. Muita musiikillisia inspiraatioita The Crane on saanut esimerkiksi popmusiikista sekä 70-luvun soulmusiikista. Nämä inspiraatiot kuuluvat myös vahvasti hänen debyyttialbumissaan.

WANHA JA WIHAINEN

s.24

Asiat, jotka eivät kiinnosta minua pätkääkään, rahaedition Ei muuten kiinnosta sitten pätkääkään kurssit, joissa pääasiallisena aineistona toimii fyysinen kirja. Eihän nykypäivänä löydykään kuin läjä ajankohtaisia tieteellisiä artikkeleita tai e-kirjoja verkosta, joista professori voisi hyvin valita kurssiaineistonsa. Hyvinkin usein fyysisiä teoksia suosivilla kursseilla osallistujamäärät nousevat lähelle sataa ja kurssikirjoja löytyy huikeat kolme homeista kappaletta kampuksen kirjastosta. Niistäkin kaksi on varattuna ja yksi kadoksissa. Ainoaksi vaihtoehdoksi minulle jää tilata kirja netistä, odottaa sitä kolme viikkoa ja lukea se kerran, jos edes sitäkään, ennen kurssin lopputenttiä. Viisikymmentä euroa hyvin käytetty. Vai onko sittenkään?

Toinen asia, joka ei kiinnosta minua pätkääkään, on sijoittaminen. Kaikki sijoituspöhisijäihmiset varmaan putoavat nyt tuoleiltaan tämän lukiessaan, mutta pitäkää te salkkunne! Minun ”ilmaisen rahan” opintolainani ei oikein veny siihen, että vuokranmaksun sijaan heitän sen rahan matalan riskin sijoituksiin ja jään odottamaan niistä tulosta seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Myös elämisen kannalta ruokaa olisi kiva ostaa kybervaluutalla uhkapelaamisen sijaan. Jos totta puhutaan, enhän minä ymmärrä rahasta tai pörssikursseista yhtään mitään, ja siksi sijoittaminen ei kiinnosta minua sitten ollenkaan.

Minua ei myöskään kiinnosta ollenkaan se, mitä lemppari ketsuppini maksaa prismassa, tai kuinka halpaa Serlan keltainen hiekkavessapaperi oikein on. Minähän laitan sen rahan siihen ultra soft kolmekerroksiseen Lambi-pakettiin, ja takapuolenikin kiittää. Joistain asioista en suostu säästämään, sillä järkihän tässä muuten lähtisi. Ai Pirkan ketsuppipullo maksaa vain euron lähimarketissa? Ei kiinnosta!

Viimeisimpänä minua ei kiinnosta ylioppilaskuntien pakkojäsenyys, tai oikeastaan sen maksaminen. Liityin ylioppilaskuntani jäseneksi vuonna 2022 ja odottelen rahalleni vastinetta. Voi kuinka ihanaa se olisikaan, että jäsenyyteni rahat saataisiin edes jotenkin järkevästi Porin päässä käyttöön. Jäsenmaksuni taitaa kuitenkin hukkua kaikkeen siihen soppaan, jota ylioppilaskunnan toiminnaksi kutsutaan. Eipä silti taida ylioppilaskuntaakaan rahani kiinnostaa. Ainakaan edunvalvonnan toteutumiseen se ei tunnu vaikuttavan, vaan jäsenyyden hyödyt ovat rahojeni kanssa jääneet sinne emoyliopiston päähän jumiin.

Pitäisiköhän kuitenkin minua edes vähän kiinnostaa nämä asiat? Ehkä pitäisi, mutta juuri nyt ei kyllä jaksa kiinnostaa pätkääkään. Jaxuhalit niille, joita kiinnostaa!

s.26

POINTTI ON PORIN YLIOPPILASLEHTI

ISSN 1799-6627