Pointti 3/2022

T Y YLI- INSPIRAATIOI TA S.8

3/ 22 SUURI ILLUSIONISTI S.16

TEKIJÄT

Päätoimittaja Amina Bechqito Taitto Aleksi Malinen Ulkoasu Aleksi Malinen Julkaisija Pointer ry Tämän numeron tekijät Jenni Vuorela, Enni Eerikäinen, Sanni Vettenranta, Erika Heikkonen, Minna-Riikka Tuohiniitty, Rami Nummi, Sara Heino, Miko Vahekoski, Lauri Rautiainen, Aapo Nissi Kannen kuva Enni Eerikäinen Painopaikka Plusprint

SISÄLLYS

3 4 5 7 8 13 16 18 19 22 23 25 27 30 31

Pääkirjoitus

Tekstarit Impossible n’est pas francais Jenni Vuorela Pointin ilme uudistuu Amina Bechqito “Muista aina pukeutua itseäsi varten!”

Enni Eerikäinen Käytävien tyylikkäin – vastuullisesti vai ilmaston kustannuksella?

Erika Heikkonen Suuri illusionisti Minna-Riikka Tuohiniitty Frisbeegolf on erittäin suosittua Porissakin Rami Nummi Päiväni hengenpelastajana Amina Bechqito

Esittelyssä: kirjastosihteeri Rami Nummi Sandarmohin suru sukeltaa Venäjän historiaan ja pakolaisuuteen Rami Nummi Mielensäpahoittaja joutuu saksaan Rami Nummi Helppoa arkiruokaa opiskelijoille!

Sara Heino

Tärpit

Wanha ja wihainen

s.9

AMINA BECHQITO

s.3

10-vuotissyntymäpäivillä muistelimme lehden historiaa ja juuria. Kohta Pointin kakussa palaa jälleen uusi kynttilä. Ylioppilaslehdelle aika mainio saavutus, jonka jatkon haluamme turvata myös tulevina vuosina. On aika antaa lahjaksi muodonmuutos, jonka lehti ansaitsee. Toivotan sinut tervetulleeksi nauttimaan Pointin uudenkarheiden sivujen äärelle.

Monet nauttivat edelleen lukemisesta ennemmin printattuna kuin näytön läpi. Visuaalisella ilmeellä on suuri merkitys siihen, kuka ja kuinka moni lehteen haluaa tarttua.

Tämä on ensimmäinen Pointti tuoreimmalla ilmeuudistuksella, jonka tavoitteena on saada lehti vastaaman nykypäivää ja löytämään tiensä yhä useamman luokse.

Ilmeenmuutoksen tavoitteena on saada Pointista ennen kaikkea lähestyttävämpi uusille lukijoille. Uuden ilmeen takana on Pointin entinen päätoimittaja Aleksi Malinen.

Ilmeuudistuksessa yhdistyvät vakiopaikkansa ansainneet kestosuosikit sekä ajankohtaiset ja tuoreet jutut. Myös materiaaliratkaisujen kestävyys on huomioitu. Tämän Pointin sivut ovat painettu myrkyttömillä väreillä kierrätysmateriaalista valmistetuille lehdille, 100% tuulivoimaa hyödyntäen.

Pointti on porilaisten opiskelijoiden tuote ja aikansa kuva. Lehti on muuttunut ja uudistunut vuosien varrella monesti: ilmettä on päivitetty, vaihtuva toimituskunta on tuottanut monipuolista sisältöä, ja päätoimittajat ovat tehneet lehteä tyylillään, itsensä näköisesti. Ajattelen Pointin olevan – tietysti positiivisesti ilmaistuna – tekijöidensä leikkikenttä, joka antaa tilaa kokeilulle, luovuudelle ja itsensä haastamiselle. Lehden vakaan tulevaisuuden takaavat sen aktiiviset tekijät, joten jos haluat mukaan kehittämään lehteä, otathan rohkeasti yhteyttä. Uudet jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita mukaan toimituskuntaan.

Arvoisa lukija, pitelet kädessäsi uudistunutta Pointtia - Porin ylioppilaslehteä. Sen kannet ovat jämäkämmät, jotta sivut pysyvät tukevammin hyppysissäsi. Sen koko on pienempi, jotta se kulkee sujuvammin mukanasi. Se on värikkäämpi, jotta sivuilla seilailu olisi miellyttävämpää. Lehti kokoaa yhteen jotain uutta ja jotain vanhaa. Mutta ennen kaikkea, Pointti on edelleen tekijöidensä näköinen.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Vuosi sitten Pointin

PÄÄKIRJOITUS

TEKSTARIT

Miten joku voi vielä kannattaa turkistaloutta...

😢

Ihanaa JOULUN ODOTUSTA Pointin lukijoille ja tekijöille!

s.4

🎄🎅

Sähköpotkulautailijat poistukaa jalkakäytävältä!

😡😡

Kiitos opettajille, varsinkin Riikalle, Ramille ja Riinalle <3 terv, motivaationpuutteinen opiskelija

JENNI VUORELA

ALUMNIKOLUMNI

Impossible n’est pas français Écoute et répète! Istun elämäni ensimmäi-

lainen opiskelee pakollisen toisen kotimaisen kielen lisäksi ainoastaan englantia. Iso merkitys kansallisen kielitaidon kutistumisessa on rahalla: kunnilla on erilaiset taloudelliset tilanteet ja mahdollisuudet tarjota kieltenopetusta. Osin kyseessä on kuitenkin myös asenteiden muuttuminen, sillä 2000-luvun aikana kiinnostus kieltenopiskelua kohtaan on ollut tasaisessa laskussa. Myös ajanpuute ja esimerkiksi muiden oppiaineiden suuri työmäärä vaikuttavat kieltenopiskeluun negatiivisesti.

Pakkoruotsikin on jälleen kerran puhuttanut Suomessa ja moni pitää pakollista ruotsinopetusta turhana. Ruotsihan on pieni kielialue eikä sitä tarvitse juuri muualla kuin Suomessa ja Pohjoismaissa. Mutta kun haluaisin keskustella ahvenanmaalaisen kollegani kanssa hänen äidinkielellään ruotsiksi sen sijaan, että puhumme aina vain suomea, harmittaa hitosti, että oma ruotsintaitoni on päässyt ruostumaan pahemman kerran.

Monipuolinen kielitaito on edelleen arvostettu taito työelämässä ja kieliin kannattaa panostaa etenkin, jos mielii joskus töihin kansainväliseen ympäristöön. Kieltenopiskelu on lisäksi erinomaista aivojumppaa ja kehittää myös vuorovaikutustaitoja. Suomessa olemme ylpeitä erinomaisesta kansallisesta englannintaidostamme – miksi emme olisi – mutta siitä puuttuu sellainen luonteva rentous, jolla keskieurooppalaiset vaihtavat kieltä sujuvasti saksasta ranskaan ja espanjasta italiaan. Rentous, jota kadehdin; rentous, jonka haluaisin vielä joskus saavuttaa. Tuntuu mahdottomalta, mutta toisaalta, eihän ranskan kielessä tunneta sanaa mahdoton.

Istun ystäväni kanssa ravintolassa Etelä-Ranskassa ja teen molempien tilauksen, oikeita sanoja hapuillen. Tarjoilija kehuu ranskaani ja onnistun kertomaan, että asun Brysselissä.

Eh bien ! Pari kuukautta myöhemmin yritän tilata parlamentin kahvilassa ranskaksi, ja tarjoilija vastaa englanniksi nauraen ääntämykselleni.

Teen taas yhden setin Duolingo-harjoituksia ja mietin, että jos voisin kertoa jotain kymmenen vuotta nuoremmalle itselleni, käskisin häntä opiskelemaan ahkerammin kieliä.

Kirjoittaja on Turun yliopistosta valmistunut kauppatieteiden maisteri ja työskentelee Euroopan parlamentissa

s.5

sellä ranskantunnilla ja mietin, miksi haluan vapaaehtoisesti altistaa itseni tällaiselle julkiselle nöyryytykselle. Opettaja pyytää kuuntelemaan ja toistamaan, uudestaan ja uudestaan. Nurkassa ranskaa ääntävä mankka palauttaa mieleen lukion kieltentunnit ja kuuntelukokeet. Inhosin niitä. Kaikin puolin ihana ja kannustava ranskanopettajani kysyy kysymyksen. Où habites-tu ? Sopertelen vastauksen, josta hän hädin tuskin saa selvää. J’abitate à Ixelles.

Olen muuttanut ranskankieliseen maahan puhumatta sanaakaan ranskaa. Olen 27-vuotias, ja otsalohkoni on täysin kehittynyt. En pysty enää luomaan uusia hermopolkuja aivoihini.

Tuntuu lähes mahdottomalta oppia uusi kieli tässä kohtaa, kun lähtötaso on kaksi sanaa.

Bonjour. Merci. Olisinpa käynyt yliopistossa ranskan alkeiden kurssin, kun se vielä oli mahdollista.

Toisin kuin voisi kuvitella, ”Euroopan pääkaupungissa” on virhearvio kuvitella pärjäävänsä pelkällä englannilla. Kaksi askelta Brysselin EU-korttelina tunnetun alueen ulkopuolelle, ja arkipäivän askareiden hoitaminen englanniksi alkaa takkuilla pahemman kerran. Ilmiö on sama muissakin Keski- ja Etelä-Euroopan suurissa, kansainvälisissä kaupungeissa: paikallisen kielen osaaminen edes jossain määrin on lähes välttämätöntä, ainakin jos haluaa liikkua turistikeskittymien ulkopuolella.

Suomen kaltaisessa pienessä maassa vieraan kielen – englannin – opetteleminen on järkevää, sillä tiedämme, että muut eivät meidän kieltämme opettele. Sama koskee monia muita pieniä valtioita. Samalla tuudittaudumme kuitenkin liiaksi uskomaan, että pelkällä englannilla pärjää missä tahansa.

Espanja, ranska tai vaikkapa saksa eivät ole pieniä kieliä. Espanjaa puhuu äidinkielenään yli kuusi prosenttia maailman väestöstä, siis melkein 470 miljoonaa ihmistä. Ranskaakin äidinkielenään puhuu noin 109 miljoonaa ihmistä ja saksaa noin sata miljoonaa. Kun tähän laskee päälle, kuinka moni puhuu näitä kieliä vieraana kielenä, on helppo päätellä, että englannin osaaminen ei ole heille välttämättömyys samalla tavalla kuin pienempiä kieliä äidinkielenään puhuville.

Valinnaisten kielten opiskelu on ollut Suomessa laskussa jo pitkään. Yhä useampi koulu-

Tule mukaan tekemään Pointtia!

Pointti on Porin ylioppilaslehti, joka ilmestyy kolmesta neljään kertaa vuodessa.

Toimituskuntaan kuuluvat pääsääntöisesti Porin yliopistokeskuksen opiskelijat.

Kaikista julkaistavista lehtijutuista maksetaan palkkio.

Jos haluat mukaan toimituskuntaan, ota yhteyttä päätoimittajaan sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa.

Päätoimittaja Amina Bechqito pointti.lehti@gmail.com Instagram: @pointtilehti Facebook: Pointti - Porin ylioppilaslehti

AMINA BECHQITO

Pointin ilme uudistui

orin ylioppilaslehdellä on uusi ilme, joka on ensimmäistä kertaa käytössä tässä julkaisussa.

Ilmeuudistuksen takana on Pointin entinen päätoimittaja Aleksi Malinen. Haastattelimme entistä pointtilaista ratkaisuista ilmeuudistuksen takana.

- Olen Aleksi Malinen, entinen Pointin päätoimittaja vajaan kymmenen vuoden takaa, entinen digitaalisen kulttuurin opiskelija ja nykyinen visuaalisen viestinnän ammattilainen. Porin jälkeen tein toisen tutkinnon Lahden muotoiluinstituutissa, jossa opiskelin valokuvausta ja graafista suunnittelua. Teen töitä graafisen suunnittelun, valokuvan ja videon parissa.

Puhetta ilmeuudistuksesta on ollut paljon, mutta virallisesti uudistus lähti liikkeelle vuoden 2022 keväällä.

Malinen, päätoimittaja Amina Bechqito sekä Pointin pitkäaikainen taittaja Aapo Nissi tapasivat toisensa suunnittelupalaverissa, jossa etsittiin yhteisiä suuntaviivoja uudelle ilmeelle.

- Laitoin Aminalle viestiä tämän vuoden keväällä, että olisikohan syytä miettiä, miten Pointin ulkoasua ja brändiä voisi uudistaa. Tarjouduin tekemään uuden ilmeen, joka paremmin heijastelee tekijöiden näkemystä ja tämän hetken tyylisuuntia. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole tehdä trendikästä vaan pikemminkin ajassa kiinni olevaa, modernia suunnittelua, joka lisäisi lehden kiinnostavuutta, Malinen kertoo.

Modernimman ja kokeilevamman visuaalisen ilmeen lisäksi Pointin painomateriaali ja koko uudistuvat. Uusi Pointti on edellistä hieman pienempi ja valmistettu sataprosenttisesta kierrätyspaperista, joka tekee sivuista aiempaa jämäkämmät. Keskeisimmäksi uudistukseksi Malinen nostaa esiin uuden logon.

- Uuden ilmeen keskiössä on uusi logo, jota tullaan käyttämään erityisesti somessa ja tietysti lehtien kansissa.

Logolla hain hyvää tunnistettavuutta ja ikonisuutta, että se

ei helposti sotkeudu mihinkään muuhun. Kävimme Aminan ja Aapon kanssa keskusteluja siitä, mitä ilmeeltä halutaan ja yritin parhaani mukaan heijastella näitä toiveita lopputuloksessa. Kokonaisuudessaan uuden Pointin ilme on edeltäjäänsä värikkäämpi, rohkeampi ja jämäkämpi. Lehtien sivuilla on visuaalista kokeilua, mutta myös luettavuutteen ja saavutettavuuteen on kiinnitetty huomiota. Lehden materiaalisuus kokee myös mullistuksen. Sekä lehdessä käytettävät paperit että sen koko muuttuvat, tehden Pointista entistä aikakauslehtimäisemmän.

Pointti ei ilmesty ilman opiskelijoiden aktiivista osallistumista toimituskuntaan. Ilmeuudistuksen tavoitteena onkin lisätä Pointin kiinnostavuutta niin lukijoiden kuin tekijöidenkin keskuudessa: toimittajia, taittajia, kuvaajia, kuvittajia ja muita avustajia tarvitaan ylioppilaslehden syntymiseksi ja julkaisujen jatkumiseksi. Tärkeintä on silti monipuolinen ja kiinnostava sisältö, jota Malinen toivoo näkevän tulevaisuudessa.

- Pointin tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, löytääkö se säännöllisesti uuden porukan tekijöitä ympärilleen. Toivon, että uusi ilme houkuttelisi sekä mainostajia että journalismin tekemisestä kiinnostuneita opiskelijoita lehden pariin.

On myös tärkeää, että lehteä tekemässä olisi moninainen ryhmä opiskelijoita, jotta lehden sivut täyttyisivät erilaisilla ja kiinnostavilla aiheilla.

Uusi ilme antaa tavallaan uuden kontekstin ja visuaalisen raamin tekemiselle. Toivon, että se rohkaisee juttujen kirjoittajia, kuvittajia ja valokuvaajia kokeiluun ja eräänlaiseen leikkiin. Pidän tärkeänä, että tekeminen on hauskaa ja mielekästä. Se usein paistaa läpi myös lopputuloksessa, Malinen tiivistää.

s.7

P

ARTIKKELI

ARTIKKELI

Syksy on saapunut yliopistokeskukselle ja sen mukana ovat tulleet myös syksyn raikkaat tyylit.

Muotietsivä aloitti tehtävänsä löytääkseen tekijät, jotka vaikuttavat opiskelijoiden syyspukeutumiseen haastattelemalla kuutta UCPorin opiskelijaa.

u

is

ta

s.8

M

i t s eä s i

“

ua ut

aina

puke

v

ar

teksti & kuvat Enni Eerikäinen

te n ! ”

ARTIKKELI

Le

lu

Ju

ht o n e n

i

s

Tyylini on aika sekamelska, sillä tykkään yhdistellä erilaisia tyylejä keskenään. Otan erilaisista paikoista vaikutteita omaan lookkiini. Tyylini vaihtelee päivittäin, minkä takia saatan edustaa eri päivinä eri tyylejä.

Musiikki ohjaa asuvalintojani vahvasti.

Otan innoitusta 90-luvun alternative rock- ja grunge-tyyleistä. Päälläni voi esimerkiksi näkyä flanelli- ja bändipaitoja. Ammennan tyyliäni myös uudemmasta musiikista, kuten nu metallista ja punkista. Nykyään otan inspiraatiota myös naisten vaatteista ja muodista, vaikken pukeudukaan feminiinisesti. Minulla ei ole siis mitään yhtä suoranaista inspiraation lähdettä.

Asuvalintoihini vaikuttaa ehdottomasti myös tyylikkyys. En tietenkään laita lähikauppaan lähtiessäni ykkösiä päälle, mutta pääsääntöisesti tykkään panostaa asuihini. Koululaukkunani käytän Marimekon mustaa olkalaukkua, jonka ostin kirppikseltä. Se näyttää kivalta ja on kovassa käytössä. Joinakin päivinä käytän myös perinteistä kangaskassia. Laukustani löytyy läppäri, laturit, kuulokkeet, yksittäinen kynä ja vihko muistiinpanoille. Syksyn aikana otan mukaani myös kurkkupastilleja.

Juliuksen tyylivinkki: Älä stressaa turhaan pukeutumista. Pukeudu siten mikä tuntuu itsellesi hyvältä, äläkä mieti liikaa. Erityisesti uusien opiskelijoiden ei kannata stressata asuvalintojaan: saat pukeutua juuri miten itse haluat!

Opiskeluala: Kauppatieteet, pääaineena markkinointi Aloitusvuosi: 2021

s.9

"Muista aina pukeutua itseäsi varten!"

–opiskelijoiden tyyli-inspiraatiot ja parhaat vinkit

ARTIKKELI

Piileekö valintojen takana tyylikkyys vai mukavuus? Säätävätkö sääilmiöt tyylisuuntia? Haastattelujen yhteydessä pääsemme kuulemaan, mikä inspiroi opiskelijoiden asukokonaisuuksia sekä kurkistamme

Emilia Alasmäki Kuvailisin tyyliäni rennomman puoleiseksi katutyyliksi. Tyylini vaihtelee vähän päivän mukaan. En hae asuihini tiedostaen vaikutteita somesta, mutta alitajuntaisesti saatan ottaa inspiraatiota myös sieltä.

Kaverini asut ja tyylit ovat myös iso inspiraationi lähde. Mukavuus on tärkeä tekijä asuvalinnoissani, mutta tyylikkyys tulee ykkösenä. Tänään oli luento, joten pukeuduin rennompiin vaatteisiin. Tykkään yhdistellä erilaisia värejä keskenään, mutta tyylini ei ole kovin kirkas. Tykkään enemmän hillityistä väreistä, kuten ruskeasta. Myös musta toimii aina.

Minulla on käytössäni vanha sininen lukioaikainen reppu, jonka ostin Teljän torilta. Laukun valintaan vaikutti läppärini koko. Päädyin tähän laukkuun, sillä Kånken-reppuuni ei mahtunut tietokonetta.

Minulla on aina luennoilla mukana perinteiset kirjoitusvälineet ja vihko, sillä vihaan kirjoittaa koneella. Lisäksi mukanani on juomapullo, hiusharja, särkylääkkeet, käsirasva, nenäliinoja, laturit sekä huulirasva – se on todella tärkeä!

Emilian tyylivinkki: Juomapullo on hyvä pitää mukana. Nesteytys on tärkeä ja uudelleen käytettävä pullo säästää luontoa.

s.10

Opiskeluala: DMKT, suuntauksena kulttuuriperinnön tutkimus Aloitusvuosi: 2020

Erika Heikkonen Kuvailisin tyyliäni omanlaiseksi. Se kuvastaa minua henkilönä ja persoonana. Minulle on syntynyt yläasteen aikana kolme alter egoa joiden mukaan pukeudun. Ne ovat kawaii-, street- ja classy-Erika.

Asuvalintoihini vaikuttaa se, millaista musiikkia kuuntelen aamulla.

Musiikki on suurin innoittajani. Tämän päivän asuani inspiroivat artistit Kanye West ja Tyler, the creator. Tykkään pukeutua aivan kuin olisin esiintymässä musiikkivideossa. Esimerkiksi, jos kuuntelisin aamulla jazzia, niin tyylini olisi sinä päivänä klassisempi. Myös kahviloissa näkemilläni papoilla on hyvä tyyli ja ammennan heistä inspiraatiota asuihini.

Mukavuus vaikuttaa heti ensimmäisenä asuvalintoihini, sitten sää ja lopuksi mietin mihin tilaisuuteen pukeudun. Perus koulupäivänä laitan mielelläni jotain mukavaa päälle. Pukeudun vahvasti fiiliksen mukaan. Itsevarmoina päivinä tyylini voi olla räväkämpi.

Minulla on monta koululaukkua. Olen ostanut kirppiksiltä erivärisiä reppuja, jotka sopivat kaikkiin asuihini ja klassisempia asuja varten on läppärilaukku erikseen. Kauppatieteilijän perusvarustukseen kuuluu totta kai myös ekonomi-kangaskassi. Laukussani pidän koulukirjoja sekä kahta penaalia, jossa toisessa on kuulakärkikyniä ja toisessa 30 rajaustussia. Kuulokkeet, päiväkirja ja puhelin on pakko olla aina mukana ja lompakossa tietenkin kirjastokortti.

Erikan tyylivinkki: Kaikki riippuu asenteesta. Jos olet itsevarma asustasi, voit pukea mitä tahansa päällesi ja näyttää hyvältä.

Opiskeluala: Kauppatieteet, markkinointi Aloitusvuosi: 2021

ARTIKKELI

tyyliniekkojen koululaukkuihin ja niiden sisältöön. Lopuksi pääsemme kuulemaan haastateltavien parhaimmat tyylineuvot. Nyt jos koska kannattaa napata mukaan vinkit syksyn asuvalintoihin.

Siiri Rokkanen Minulle ei ole mielestäni mitään tiettyä tyyliä. Otan vaikutteita sosiaalisesta mediasta ja nappaan sieltä asuja joista pidän. Tyyli-inspiraatiota haen kirjasto- ja arkistoympäristöistä sekä historiasta. Kuvittele tyttö lukemassa kirjaa kirjastossa, jossa on suuret kirjahyllyt. Sellaiseen lookkiin pyrin. Pukeudun aina mukavuus edellä. Tasapainotan asuani siten, että jos alaosa on epämukava, niin yläosan täytyy olla rento ja sama toisinpäin. Sään mukaisesti en ole koskaan osannut pukeutua.

Käytän laukkunani nahkaista vanhaa olkalaukkua. Äitini osti sen itselleen opiskeluaikoinaan ulkomailta. Nyt se on omassa käytössäni.

Mukanani ovat aina tietokone, juomapullo, silmälasit ja hiusharja.

Siirin tyylivinkki: Hyvät syyskengät kannattaa olla. Jos sattuukin satamaan, niin sukat ei kastu eikä tule kipeäksi.

Opiskeluala: DMKT, suuntauksena kulttuuriperinnön tutkimus Aloitusvuosi: 2019

s.11

Samuli Mäkilä Kuvailisin tyyliäni “kirppissekamelskaksi”. Lainailen myös kavereiden vaatteita ja joskus teemme päittäin vaihtokauppoja vaatteillamme.

Inspiraationi vaihtelee mummola- ja emo-tyylin välillä. Vaikeaa sanoa vain yhtä lähdettä, sillä tyylini ei ole kovin yhtenäinen. Sää vaikuttaa paljon asuvalintoihini. Olen kova vilukissa, joten lämmintä pitää olla.

Valitsen vaatteet fiilispohjalta, ellei sitten ole jokin erityistilaisuus.

Koululaukkunani käytän kangaskassia. Se on käytännöllinen ja iso.

Pidän siellä mukanani läppäriä, huulirasvaa, yhtä varakynää ja laturia.

Teen kaikki koulutyöt läppärillä, sillä vihaan käsin kirjoittamista.

Läppäri on mukavan sutjakas ja käytännöllinen.

Samulin tyylivinkki: Pidä päälläsi jotain mukavaa, josta itse nautit.

Muista aina pukeutua itseäsi varten!

Opiskeluala: DMKT, suuntauksena digitaalinen kulttuuri Aloitusvuosi: 2020

ARTIKKELI

Käytävien tyylikkäin – vastuullisesti vai ilmaston kustannuksella?

V

kuvitus freepik.com

ei löydy mitään päälle pantavaa. Somealustat täyttyvät vaatteiden esittelyvideoilla. ”Back to school”, ”Fall trends 22” ja ”Must haves” ovat vain muutamia videoesimerkkejä. Videoilla esitellään kymmeniä vaatteita, joita on ostettu halvalla ja hetken mielijohteesta. Kai jo kuulit, että tämän syksyn trendi on ”parachute pants”? Tuntuu siltä, että jokaiseen tilanteeseen pitäisi olla uudet vaatteet, jotta pysyy aallon harjalla. WWF:n mukaan vaate- ja tekstiiliteollisuuden osuus maailman kaikista ilmastopäästöistä on arviolta neljästä kymmeneen prosenttia. Tämän lisäksi tekstiilijätettä syntyy joka vuosi 92 miljoonaa tonnia. Tämä vuotuinen jätteen määrä lähentelee painoltaan Kiinan muuria, jonka pituus on yli 21 kilometriä ja korkeus kahdeksan metriä.

Vaatteiden tuotannossa suurin ongelma on pikamuoti.

Vaatteita tuotetaan mahdollisimman paljon, mahdollisimman halvalla. Vaatteen elinkaaresta on syntynyt lyhyt, usein jopa vain muutaman käyttökerran mittainen, vaikka näin se ei alun perin todellakaan ollut.

Pikamuodissa yritykset vaihtavat mallistojaan kahdesta neljään viikon välein. Tämäkin on viety uudelle tasolle 2020-luvulla, kun on syntynyt ultrapikamuoti. Yksi tunnetuimmista ultrapikamuotiyrityksistä on kiinalainen vaatejätti Shein, jonka mallistoon tulee joka päivä noin 2000 uutta vaatetta. Paidan hinta voi olla jopa niin alhainen, kuin kaksi euroa.

Jokainen meistä voi miettiä kuuluuko vaatteen olla näin halpa. Vaateteollisuudessa raaka-aineet pitää ostaa ja kuljettaa, työntekijöille maksaa palkat, kustantaa tilojen kulut ja varmistaa turvallisuus, kuljettaa vaatteet asiakkaille, lajitella tuotannosta syntyvät jätteet sekä paljon muuta.

Mistä kuluista mahtaa maksimaalista voittoa tavoitteleva yritys joustaa?

Ennenkin näitä faktoja monet teistä lukijoista olette saattaneet tiedostaa pikamuodin haitat ympäristölle.

Tämän artikkelin tavoitteena ei ole syyllistää, vaan esitellä konkreettisia vinkkejä siihen, miten sinä itse voit vaikuttaa omaan kuluttamiseen ja vaatteiden elinkaareen. Pikamuodista ei tarvitse kokonaan luopua, kunhan kiinnittää huomiota alla olevan listan asioihin. Listan kaikkia vinkkejä ei tarvitse noudattaa heti – muutamankin asian poiminen arkielämään auttaa. Pienistä teoista syntyy ajan kanssa suuri merkitys.

s.13

teksti Erika Heikkonen

aatekaappi on täynnä vaatteita, mutta sieltä

ARTIKKELI

mukset Kulutustottu

easti vaatetta nta kertaa tulet oik Mieti, kuinka mo eri tilanteisiin aan am elt sov ä ykö sit itsevarma ja käyttämään. Pysty on a ull sin n Ku a päällä? in usein. ja onko se mukav mm me var ä sit essa, pidät kotoisa olo vaatte ku halvalla sai”. n perustelulla ”no Älä osta mitään vai 2. ti hieno vai te mielestäsi oikeas Pohdi, Oonko vaa 3.

Trendivaatteiden s? ikä nd tre on se siisti vain, koska rin kuukauden käydä niin, että pa oston jälkeen voi tä. nii aan päästä alat vihaam ällä trendikäs a siihen, kenen pä Kiinnitä huomiot upea, vai istuuko 4. ti eas oik ko vaate vaate on. Pohdi on le. käyttäjäl vaate hyvin vain sen en kautta syntrendejä, siis som Yritä välttää mikro a on vain hetken 5. jok , tia uo am pik tyvää ultranopeaa nosteessa. kulkevat yleisesti ostavat? Trendit Trendit silti kiinn ilta löytääkin 6. are pp kir in nä ssä ja 20 vuoden syklei akauden tuotaik tyn tie ä ell köisyyd suhetkellä suurella todennä kai jul n eli ikk tämän art t! ho teita. Esimerkiksi s at’ Th a. ess on noste 2000-luvun muoti a suosia vastuulliutenkin hyvä tap toja Kirpparit ovat mu 7. ä rahaa! Vaihtoeh stä sää ä sek a ist et, iks pp kir sempaa kuluttam tus joi itsepalvelu- ja lah on monia, kuten ikset ja romä kesäisin pihakirpp vintage-putiikit sek rejahtina! aar in ku ä hd nä i vo petorit. Kirpparit liian raskaalta aaminen tuntuu Jos kirppareilla rav elemään myös 8. ist pp kir t ä, pysty ja etsit jotain tietty uksia ovat mm. ell ov iss pp nettikir kotisohvalta. Hyviä tplacesta ja rke Ma ös Facebookin Tise ja Zadaa. My ä. voi tehdä löytöj Tori.fi-sivustolta

s.14

1.

Vastuullinen tu

1.

2.

3.

ottaminen

Suhtaudu varaukse lla pikamuotiketj ujen ekologisuusmerkintöihin.

Merkit eivät välttä mättä takaa vaatteen vastuullis ta tai ekologista tuotantoa. Ne siis voivat vain kerto a, että vaate on tuo tettu ekologisemmin kuin mu ut ketjun vaatteet.

Esimerkiksi jos tuote on tehty luo mupuuvillasta, vaa tteiden tekijöiden olot voivat silt i olla ovat yhtä ep äeettiset.

Sertifikaateissa on vielä paljon paran nettavaa, mutta hyviäkin löytyy. Es imerkiksi GOTS-m erkintä kertoo vastuullisesta luo mupuuvillan tuo tannosta. Muista kuitenkin, että ser tifikaatin saamine n maksaa ja näin monella pienellä brändillä ei ole siih en varaa.

Ilmastotietoisuud en lisääntyessä on syntynyt monia vastuullista muoti a myyviä kauppap aikkoja. Suosi niitä tai käy edes vilkaisemassa saa daksesi tietoa ja inspiraatiota.

Kestävät materiaalit

1.

Materiaaleilla ei ole paremmu usjärjestystä. Mieti siis ennemmin, mihin käyttöta rkoitukseen vaate on tulossa. Vastuullisia vaateme rkkejä myyvä Weecos on koonnut nettisivuilleen mate riaalioppaan, jossa kerrotaan hyvin materiaaleista ja niiden ominaisuuksista.

2.

Luonnonmateriaalin valitsem inen ei tarkoita automaattisesti vastuullisuut ta. Puuvilla on yksi saastuttavimmista luonnonmate riaaleista tuottaa. Täysin puuvillaisen vaatteen kohdalla varmista tuotteelle pitkä käyttömahdollisuus.

3.

Polyesteri on maailman yleis in kangas vaatteiden valmistukseen sen edullisuu den takia. Pääosin se valmistetaan muovista ja on näin suuressa vastuussa mikromuovin aiheuttaneista ongelmista. Tämä kannattaa pitää mielessä ensi kerr alla ostoksia tehdessä.

Suhtaudu varauksella pikamuotiketjujen ekologisuusmerkintöihin.

Merkit eivät välttämättä takaa vaatteen vastuullista tai ekologista tuotantoa.

ARTIKKELI

en Vaatteid

huolto

ellä uuden pien elkein esta saa kuin ka löytyy m sesta vaatte jo , ai ta kk es Nu te ot 1. htee samalla . Apua saa tu lä lla a de kk au Nu ! kk tä ra ris dista – sheive rvoja. jokaisen ko in ajelisit ka ku la el te at peria ttu pari. ikansalle tu ula on haalar ne en ja reikien oj ja ka um sa an eiden Karhul 2. apua revenn i Tiktokkia s ta yö ea m ub on YouT Niistä kyse. ytä Googlea, Kä on a n. st ee se is uk korjaam laisesta korja a kä ns in ha m , ta en kä apuna siih elkein min an ohjeita m Netti pullolla suun. tkai ongelman ra ämättä riitä iseen ei vältt lion korjaam iseen. Ompe ng m hi ta va ih lä va lil n Vä ketju 3. ittäjää! , kuten veto yr ot en id pi ta et at tu om samalla ttaa sinua ja jat voivat au

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

Vaatteiden p

Pese vaate pesu

esu

lapun mukaan ja mu

ista värilajittelu.

Sulje vetoketju t ja kiinnitä haka set. Näin vaattee eivät veny. t Jos vaate on va in vähän likainen , pese se väärinp Näin kangas ja äin. printit kuluvat vähemmän.

Pesuaineen lisää minen ei tee va attee Se vain kuluttaa vaatetta lisää. Sto sta puhtaampaa. ppi läträämiselle !

Jos vaate ei ole likainen, parin tu nn saat siitä raikkaa in tuulettamise lla n.

Jos tuuletus ei onnistu, pakasti n on kaverisi. Pa vaatetta yön yli kasta . Näin hajua tuot tavat bakteerit kuolevat.

Jos hiki on pintty nyt vaatteeseen tai kenkiin eikä se lähde tavallise lla pesulla, voit käyttää apuna pyykkietikkaa.

Liota vaatetta ve si-pyykkietikka liuoksessa muut aman tunnin aja n, jonka jälkeen normaalisti. pese

s.15

ei vaan Kirpparit ttu oo mun ju

n törmään Tähän lausee ydä mitään”. en tai edes lö öj yt ei a Lö . ilt ta re reis ”Kirppa llaan kirppa atia useita te va us i sk vo ke en n in usein, ku iden löytäm te vintageat ja va n n ie te ks is rppi oikean tyyl ta. Samoin ki alle hankais aj om tt lu nk ku pe la käyntejä ja netissä voi ol ssä vaatteissa koen in am la kauppojen se e ilmoitettu ja käytetyi oitettu ei ol oista on ilm laa. Mittoja lla paljon. Vi de ytetty ih kä va on at iv sä vo sees komerkinnät i esiintyä, ky etysti vo a Ti ? oj lä ik äl ”V pä ti: yttää ihmisen puutteellises kiinnosta. iltä tuote nä t m , vä tä ei En et . ks e” tuot sä kirppi yi idea: netis ihmisiä, joita uksista synt löytyy myös en kunto on lmista ja ajat te ge ot tu on n tä tu is Nä , josta oste valmiina. age-kauppa kotiin käyttö toimiva vint toimitetaan usmaailet at aj te n ot te tu is ja ihm tiedossa a muutosta a jotain ad ilt sa re i is pa ol rp ki ää Tavoitteena nsa voi löyt kaamassa ha rk ta ku y ka kä ku , räsi maan. Siispä innostus he ki in ik en pi s itselleen. Jo rom_fin! ta @thriftd_f Instagramis

Kirpparin arkkarin Porin lempikirp parit: Retrolinna

Tällä itsepal velukirpputo rilla olen tehn mat löydöt! yt Porin parh Hinnat ovat edulliset sekä aimsopivia vaat omaan tyyliin teita löytynyt . Kuitenkin sij na keskusta aintina kaue sta. Paras lö mpaytö: Eri mer lareita. kkisiä vintag e-colSPR Kontti Valikoima on laaja, kauniis ti ja selkeäst vaihtuu päiv i esillä sekä ittäin. Miinuk sena miesten Paras löytö: puolen pien Guccin aurin uus. kolasit.

Patakirppis Valtava itsep alvelukirppu tori, kannattaa va rata aikaa. Ku jonka koko kiertelyyn ka tahansa leen myyntip voi varata its öydän, joten eltuotteita löyt Löytöjä voi te yy laidasta la hdä usein, m itaan utta tämä ta penkomista. rkoittaa kunn Paras löytö: on NHL-talvitakk i ysäriltä.

ESSEE

Suuri

teksti Minna-Riikka Tuohiniitty

s.16

kuvitus freepik.com

A

prillipäivänä avaan sähköpostini ja luen viestin, jossa minua onnitellaan myönnetystä apurahasta. Ennen kuin olen ehtinyt seuraavaan viestiin, epäilys on ehtinyt nostaa kylmän hien otsalle. Tulinko epähuomiossa valehdelleeksi hakemuksessani? Annoinko tahallisesti ymmärtää olevani taitavampi kuin olen tai kävikö sittenkin niin, että olin ainoa hakija?

Ilo myönnetystä apurahasta on hetkessä vaihtunut kauhuun. Sen sijaan, että onnittelisin itseäni, käytän koko viikonlopun sen miettimiseen, tehdäänkö instituutioissa aprillipiloja tai olisiko sähköpostin kuulunut mennä jollekin toiselle ihmiselle, jos ei oikeasti niin vähintään moraalisesti. Ajattelen, etten kerro tästä kenellekään mitään, mutta parin päivän päästä tieto onkin jo julkisesti säätiön sivuilla.

Teen asiaan liittyvän vitsikkään päivityksen someen vaikkei itseäni naurata yhtään. Olenhan varma siitä, että vaikka onnistuinkin ehkä epärehellisesti huijaamaan itselleni apurahan, vähintään minut tuntevat ihmiset kyllä tietävät, etten ole sellaista ansainnut. En pysähdy miettimään onko sittenkään loogista ajatella, että kaikki minulle rakkaat ihmiset tai entiset ja nykyiset opiskelukaverit tai kollegat pitäisivät minua taitamattomana typeryksenä, joka kuvittelee itsestään liikoja. Ajattelenko aivan tosissani, että vanha naapurini osaa arvioida apurahan oikeellisuutta paremmin, kuin niiden myöntöön keskittynyt säätiö, joka on lukenut sekä hakemukseni että opintosuoritusotteeni? Enkö ole jo vähän yli-ikäinen huijarisyndroomalle?

Käsitteen huijarisyndroomasta tai -ilmiöstä kehittivät Clance ja Imes jo vuonna 1978 kuvaamaan sisäistä kokemusta älyllisestä huijariudesta, joka näyttäytyi erityisesti hyvin menestyvillä, korkeakoulutetuilla naisilla. Ilmiön tunnistamiseen keskittyvä Harvey impostor phenomen scale eli HIPS julkaistiin vuonna 1981 ja edelleen paljon käytetty,

ESSEE

Huijari-ilmiöön liittyy vahvasti toinen hankalasti tunnistettava ilmiö, häpeä.

s.17

vuonna 1985 julkaistu laajempi Clancen mittarikin kolkuttelee jo nelikymppisiään. Kyseessä ei kuitenkaan ole diagnostinen mittaristo, sillä varsinaista mielenterveydellistä tai muutakaan tautiluokitusta ilmiöllä ei ole. Vaikka suomeksi käytetään useimmiten termiä huijarisyndrooma, kuvaavampi lienee huijari-ilmiö, impostor phenomenon. Sanoitamme ja luomme kielellä todellisuutta, siksi tätä kirjoittaessani olen ehdollistanut itseäni käyttämään vähemmän medikalisoivaa termiä ilmiö. Kyse on ennen kaikkea sisäistetystä kroonisesta epäluottamuksesta omiin kykyihin tai taitoihin, ei lääketieteellisestä häiriöstä, vaikka ilmiöön liittyykin kohonnut ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden ilmentyminen.

Huijari-ilmiöön liittyy vahvasti toinen hankalasti tunnistettava ilmiö, häpeä. Siinä missä huijari-ilmiö estää pahimmillaan meitä tavoittelemasta tai saavuttamasta akateemista tai ammatillista merkityksellisyyttä tai ehkä jopa menestystä, häpeä estää meitä puhumasta vaikeuksistamme, leimaa meitä ja rakentaa koko ajan korkeampaa pärjäämisen ja pätemisen muuria ympärillemme. Olen valinnut itselleni epämukavan avoimuuden toistuvasti, vaikka tätäkin juttua kirjoittaessa ehdin mielessäni sekä vähätellä tietojani ja taitojani että hävetä haavoittuvuuden ja herkkyyden tuomista julkiseksi – ja hämmästyttävää kyllä, ajatella samaan aikaan olevani harvinaisen itserakas. Sekä huijari-ilmiö että häpeä ovat itseään ruokkivia kehiä. Enkö kuitenkin vaikuta ylimieliseltä ruikuttajalta, jos kirjoitan surreeni apurahaa? Enkö pohjimmiltani ole itsekeskeinen nuija, jos kirjoitan tähän, että olen suorittamassa kolmatta korkeakoulututkintoani hyvillä arvosanoilla, enkä silti ole tyytyväinen? Eikö tämä loppujen lopuksi ole etuoikeutetun ihmisen omahyväistä märinää? Enkö sittenkin ajattele olevani huijari siksi, että sitä nimenomaan olen? Onko tämä tuplabluffi, suuri illusionisti huijaa jopa huijari-ilmiön kehuja kalastellessaan?

Pohjimmiltaan huijari-ilmiössä on kyse negatiivisesta sisäisestä puheesta, joka magneetin lailla poimii itseensä jokaisen negatiivisen tai häpeällisen kokemuksen, jolloin ennakoivasti epäonnistumisen ja paljastumisen pelossa sabotoimme itseämme, ennen kuin kukaan muu ehtii ensin.

Se pohjautuu myös turvallisuuden tunteeseen ja kontrollin tarpeeseen, sillä tunnettu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas. Jos kerron itselleni, etten ansaitse sitä mitä saavutan, ei ehkä tunnu niin pahalta, jos jään tavoitteistani.

Jos kerron itselleni, että olen epäpätevä, ei negatiivinen palaute ehkä tunnu niin pahalta. Minulla on huonoja uutisia: etukäteen katastrofista huolehtiminen on aivoille yhtä haitallista kuin varsinainen katastrofin tapahtuminen, eikä se edes pehmennä pettymyksiä. On hyvä havaita myös se, että silloin kun mitätöin saamaani kannustavaa palautetta taidoistani en vähättele ainoastaan omia kykyjäni, vaan tahtomattani vähättelen niiden esimiesten, kollegoiden, opettajien ja asiantuntijoiden ammattitaitoa, jotka ovat minun suoriutumistani analyyttisesti ja realistisesti arvioineet.

Sisäinen luottamus omiin taitoihin, kykyihin ja selviämiseen sekä taito nähdä omat vahvuutensa ja heikkoutensa realistisesti muodostuvat monien seikkojen summana.

Näihin ominaisuuksiimme vaikuttavat muun muassa sekä perhe- että ystävyyssuhteemme, kokemuksemme osana yhteisöä ja yhteiskuntaa, sukupuolemme, luokka-asemamme, kokemuksemme merkityksellisestä tekemisestä ja siitä saamamme palaute, meille asetetut odotukset ja vaatimukset. Realistista ja sitä kautta kestävää itsetuntoa ei rakenneta yksin, mutta sen kaikkien olosuhteiden luoman sotkuisen lankakerän selvittämisen, joka myös itsetuntemuksen lisäämisenä tunnetaan, joudumme tekemään itse. Itsetuntemus on yksin tehtävää työtä, mutta sen avuksi on toivottavasti tarjolla ystäviä, läheisiä, vertaistukea tai ammattimaista terapiaa, joiden tukemana voi opetella tarkastelemaan sekä ympäröivän yhteiskunnan odotuksia että omaa itseään suuremmalla lempeydellä. Matalan kynnyksen apua on tarjolla esimerkiksi verkossa opiskelijoiden mielenterveyttä edistävän valtakunnallisen Nyyti ry:n verkkosivuilla tai ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kautta. Huijari-ilmiö ei ole lääketieteellinen häiriö, mutta oman itsetuntemuksen ja mielenterveyden suhteen terapiapalveluilla on paljon annettavaa jokaiselle.

illusionisti

ARTIKKELI

RAMI NUMMI

Frisbeegolf on erittäin suosittua Porissakin

s.18

F ri

S

sb

g ee

o lf

vo

m ää ytt i nä

ältä m. t

.

uomen frisbeegolfliiton toiminnanjohtaja Tapani Aulu toteaa, että lajin harrastajamäärät ovat jo nykyisellään suuret, vaikka kasvua on edelleen odotettavissa. Hänen mukaansa Luonnonvarakeskus selvitti asiaa ja selvityksen numerot ovat vakuuttavia. Aktiivisia harrastajia on 200 000 ja miljoona suomalaista lennättelee liitokiekkoa satunnaisesti.

Pori on sukusiteiden ansiosta toiminnanjohtajalle tuttu paikka ja hän tuntee hyvin täkäläisen lajiympäristön.

Porissa toimii liitokiekkoseura Mustavaris, jota Aulu kehuu aktiiviseksi ja perinteiseksi, mutta kaipaa siltä lisää ohjausta harrastajille ja treenejä junioreille. Mustavariksen jäsenet ovat saavuttaneet vuosien varrella runsaasti myös kilpailumenestystä. Samuel Stenman edusti viimeksi karhukaupunkia lajin MM-kisajoukkueessa. ”Porin etu on siinäkin, että täällä on runsaasti ratoja. Kannattaa suunnistaa sivustolle frisbeegolfradat.fi, josta löytyvät tiedot myös Porin radoista”, toiminnanjohtaja kertoo.

Lajiliiton toiminnanjohtaja kehuu estoitta frisbeegolfia liikuntamuotona. Hänen mukaansa halpuuden ja helpon aloittamisen lisäksi ilmaisia suorituspaikkoja on paljon ja frisbeegolf liikuttaa harrastajaansa hyvin. Tämä onkin helppo uskoa, matkaa kertyy liitokiekon perässä huomaamatta paljon. Oikeastaan Aulu kaipaa ainoastaan lisää helppoja aloitusratoja. ”Esimerkiksi Porissa Kirjurinluoto on upea rata, mutta se on aloittelijalle aika vaikea.”

Suomessa on kaikkiaan 202 frisbeegolfseuraa. Suurin osa niistä on melko pieniä. Laji on kuitenkin valtakunnallinen. Aulun mukaan frisbeegolf on poikkeuksellinen urheilumuoto siinä mielessä, että suuri osa suorituspaikoista on kuntien rakentamia. Liitto ei olekaan mukana rataprojekteissa, vaan tukemista, neuvontaa ja ohjaajakoulutusta.

Uudemmille lajeille lienee yleensäkin tyypillistä, että niiden taustaorganisaatiot ovat pienempiä ja kevyempiä kuin perinteisten lajien. Frisbeegolfissa lajin ja harrastuksen

luonnekin tukee tätä.

Aulu kertoo, että kasvua on odotettavissa erityisesti kilpailulliselta puolelta. ”Siellä on vielä parantamisen varaa, riippuu tietenkin paljon paikkakunnasta ja paikallisesta toiminnasta yleensäkin”. Erityisesti Aulu kertoo kasvun varaa olevan naisten puolella. Kyseessä on yleisempi trendi, sillä monet muutkin lajit pyrkivät nykyään vetoamaan nimenomaan naisharrastajiin.

Aulun mukaan Suomessa on tällä hetkellä suunnilleen 850 frisbeegolfrataa ja sen lisäksi vielä joitakin pienempiä harjoittelupaikkoja. ”Ongelma on usein siinä, että radoille on pitkät jonot, eli tulijoita olisi enemmän kuin voidaan yhdellä kertaa ottaa sisään. Suosituimmat radat ovat siellä, missä ihmisiäkin on eniten eli pääkaupunkiseudulla”.

Frisbeegolfin valtti on selkeästi siinä, että laji on helppo aloittaa ja se on halpa. Radat ovat useimmiten ilmaisia, eivätkä kiekot maksa kuin noin 15 euroa kappale. Niitä ei myöskään tarvitse ainakaan alussa olla montaa. Aulun mukaan aloittelijan kannattaa usein kysyä vinkkejä kokeneemmilta pelaajilta: ”Yleensä he neuvovat mielellään kaikissa peliin liittyvissä asioissa”.

”Porin etu on siinäkin, että täällä on runsaasti ratoja."

ARTIKKELI

pe s.19

a na taj las

n ä i he v i ng en

-

Verta ei voi korvata keinotekoisesti - siksi Suomessa tarvitaan 800 verenluovuttajaa päivittäin. Muun muassa leikkauspotilaat, syöpää ja verenvuototauteja sairastavat, keskoslapset ja onnettomuuksien uhrit tarvitsevat verivalmisteita, joita perusterve ihminen voi tarjota turvallisesti.

teksti Amina Bechqito

kuvitus freepik.com

P ä

s.20

ARTIKKELI

L

uovutin verta ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kertani Veripalvelun vastaanotolla: yritin luovuttaa ensimmäisen kerran 18-vuotiaana, mutta en päässyt edes luovutuspenkille asti, koska hemoglobiiniarvoni jäi luovutusta edeltävässä mittauksessa alle viiterajan. Hoitaja kertoi, ettei kannata olla huolissaan matalasta arvosta, koska se on tyypillistä nuorille naisille.

Minua kehotettiin tulemaan vuoden kuluttua uudelleen, mutta vasta viisi vuotta myöhemmin ryhdistäydyin ja päätin, että nyt on aika luovuttaa.

Verenluovutukseen kelpoisia ovat perusterveet henkilöt, jotka täyttävät luovuttajan kriteerit. Nämä ovat laadittu luovuttajan turvallisuuden takaamiseksi. Veripalvelun mukaan verta voi luovuttaa, jos hemoglobiiniarvo on naisilla 125–175 g/l ja miehillä 135–195 g/l. Ennen luovutusta vastataan myös terveyskyselyyn, jolla varmistetaan luovuttamisen turvallisuus. Kaikki luovuttamiseen liittyvä informaatio on koottu veripalvelu.fi-sivustolle, johon kannustan kaikkia luovuttamisesta kiinnostuneita tutustumaan.

On ymmärrettävää, että esimerkiksi neulat pelottavat verenluovutuksessa monia. Pohtiessani asiaa ääneen luovutuspisteellä hoitaja kertoi, että vastaanotolla käy myös monia neulakammoisia luovuttajia. Silloin pelkoa on käsitelty luovutuspisteellä, minkä ansiosta hoitajan mukaan moni neulakammoinen on voittanut pelkonsa. Verenluovutuksessa ei myöskään joudu koskaan olemaan yksin – hoitaja pysyy vierellä koko prosessin ajan, eikä mikään estä ottamasta vaikkapa kaveria mukaan, jos tilanne tuntuu jännittävältä.

Varasin itse ajan verenluovutukseen Veripalvelun nettisivuilta, josta sain ajan heti samalle päivälle. Itselle sopivan luovutuspisteen löytää helposti veripalvelu.fi-sivustolta, jonne on koottu kattavasti kaikki luovutuspisteet ympäri Suomen. Päädyin itse luovuttamaan Sanomatalon pisteelle, aivan Helsingin ytimeen. Luovutuspisteelle oli helppo löy-

tää ja vastassa odotti osaavat ja sydämelliset hoitajat, jotka ohjasivat ja tukivat prosessissa alusta loppuun asti.

Tiskille saapuessani vastassa oli herttainen hoitaja. Luovutuspisteelle tarvitset mukaan kuvallisen henkilöllisyystodistuksen, joka esitetään ilmoittautumisen yhteydessä.

Esitin todistukseni, jonka jälkeen hoitaja ohjasi minut ystävällisesti istumaan odotustilaan, nauttimaan lasin mehua ja täyttämään terveyskyselyn netissä.

Jokaisen luovuttajan täytyy täyttää ennen luovutusta terveyskysely, joka käydään läpi hoitajan kanssa ennen verenluovutuksen aloittamista. Lomakkeen voi täyttää enintään kaksi vuorokautta ennen luovutusaikaa tai viimeistään paikan päällä ennen luovutusta. Kun olin täyttänyt lomakkeen valmiiksi, nappasin vuoronumeron ja istuin odottamaan hoitajan kutsua. Pian oli minun vuoroni käydä lomake läpi hoitajan kanssa. Rennon ja lämminhenkisen keskustelun päätteeksi hoitaja totesi, ettei esteitä luovutukselle ole.

Seuraavaksi sormenpäästäni mitattiin hemoglobiiniarvo, mikä tehdään aina ennen luovutusta. Tämä luonnollisesti jännitti, koska viime kerralla luovutukseni tyssäsi juuri tuohon vaiheeseen. Tällä kertaa arvo pysyi ilokseni viitearvon sisällä. Olin innoissani, koska pääsin vihdoin ensiluovuttajaksi.

Luovutus aloitettiin mukavassa asennossa luovutuspedillä, hoitaja vierelläni. Valitsin luovutuskädeksi vasemman käden, jonka taive ensin desinfioitiin. Sitten oli aika aloittaa. Hoitaja kertoi ystävällisesti, kun oli aika neulan laittamiselle ja kehoitti kääntämään pään poispäin, mikäli katsominen tuntuu ilkeältä. Neulan laitto ei sattunut lainkaan, eikä sen kuulukaan sattua.

Kun luovutus alkoi, pitelin kädessäni sideharsorullaa, jonka puristelu tasaiseen tahtiin edistää veren keräämistä säiliöön, koska veri ei valu omalla painollaan valtimosta keräyspussiin. Kokonaisuudessaan verenluovutus kestää n. 5-10 minuuttia. Luovutustilanteessa oloni oli jatkuvas-

ARTIKKELI

s.21

ti turvallinen ja kuultu. Hoitaja huolehtii jatkuvasti, että luovuttajalla on kaikki hyvin, vastaa kysymyksiin ja sanoittaa kaiken, mitä tekee. Toimenpiteen voi halutessaan keskeyttää milloin tahansa.

Täysi verenluovutusmäärä yhdellä kerralla on puoli litraa. Hoitaja kuitenkin korjasi, että tämä ei pidä kuitenkaan täysin paikkaansa, sillä kone kerää luovuttajalta automaattisesti 460ml verta. Täyttä luovutuspussia ei kuitenkaan vaadita voidakseen auttaa verta tarvitsevaa. Minimimäärän täyttyessä verta voi luovuttaa eteenpäin ja luovutuksen voi halutessaan keskeyttää siihen. Mikäli siltä tuntuu, voi luovutuksen keskeyttää missä vaiheessa tahansa. Itse voin hyvin koko luovutuksen ajan.

Luovutuksen jälkeen käsivarteeni kiedottiin sideharso, jota koristi kirkkaanpunainen hengenpelastaja-tarra.

Lähtiessäni sain mukaani hengenpelastaja-kangaskassin, joka sisälsi ohjeita luovuttajalle, muita hyödyllisiä infolehtiä, rautakuurin sekä tietysti opiskelijan mieltä lämmittävät haalarimerkit. Ennen kotiin lähtöä nautin rauhassa Veripalvelun tarjoaman välipalan, jonka jälkeen kävelin luovutuspisteeltä pois tyytyväisenä ja ylpeänä ensiluovuttajana.

Luovuttamisen jälkeen päivää voi jatkaa normaalisti, kunhan välttää raskasta urheilua ja luovutuskäden rasittamista. Muutamaa viikkoa luovutuksen jälkeen vastasin puheluun, josta sain tietää oman veriryhmäni.

Verenluovutus on perusterveelle ihmiselle helppo, turvallinen ja täysin ilmainen tapa auttaa verta tarvitsevia.

Jos pohdit kelpoisuuttasi luovuttajaksi, voit testata sen helposti netissä sovinkoluovuttajaksi.fi -sivustolta. Kokemukseni verenluovutuksesta oli erittäin positiivinen ja vaikka tilannetta luovutukseksi kutsutaan, en kokenut luopuvani mistään. Päinvastoin - annoin enemmän kuin mielelläni jotakin korvaamatonta sitä tarvitsevalle.

Täysi verenluovutusmäärä yhdellä kerralla on puoli litraa.

HAASTATTELU

RAMI NUMMI

Esittelyssä: kirjastosihteeri

s.22

Mikä on parasta työssäsi?

Kyllä asiakaskontaktit ovat työn suola. Kirjastossa työtä tehdään ensisijaisesti asiakkaiden, tässä tapauksessa lähinnä opiskelijoiden ja yliopistokeskuksen henkilökunnan eteen.

Palvelen heitä mielelläni, on tehtävä pieni tai suuri. Toisaalta pidän myös siitä, että työ on itsenäistä.

Mitä kaikkea työhösi kuuluu?

Hoidan kokoelmia eli saatan aineiston lainauskuntoon, luokittelen ja laitan sen hyllyihin sekä teen tarvittavat poistot.

Valvon saapuvia lehtiä, luetteloin opinnäytetyöt, tiedotan kirjaston palveluista Porin yliopistokeskuksessa, perehdytän ensimmäisen vuoden opiskelijat kirjaston käyttöön, tarkistan täällä käytettävien laitteiden toimivuuden ja valvon tilojen siisteyttä. Lisäksi hoidan lähipalveluita. Näihin kuuluvat esimerkiksi myöhästymismaksujen käsittely, kirjastokorttien tekeminen ja aktivointi sekä kaukolainojen käsittely.

Voitko kertoa hieman itsestäsi?

Millaista aiempaa työkokemusta sinulla on?

Kotoisin olen Ulvilasta. Työskentelin aiemmin Porin kaupunginkirjaston palkkalistoilla, Käppärän sivukirjastossa vuodesta 2005. Tätä ennen opiskelin Tampereen yliopistossa informaatiotutkimusta. Valmistuin tosin filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Pääaineeni oli maantiede.

Käytetäänkö yliopistokeskuksen kirjastoa paljon? Mitä kirjastosta lainataan eniten?

Koronan jäljiltä ei kannata esittää tarkkoja kävijä- tai lainaustilastoja. On selvää, että molemmat laskivat pandemian aikana. Kun kirjastossa on vain yliopistokeskuksessa liittyvään opiskeluun tarvittavaa aineistoa, on luonnollista että lainatuimpia ovat kurssikirjat.

Millainen kirjaston rooli on mielestäsi tulevaisuudessa?

Tarvitaan tiloja, joissa voi lukea, opiskella, tehdä ryhmätöitä ja käyttää asiakaspäätteitä. Yliopistokeskuksessa tehtiin onnistunut remontti vuonna 2020. Tiloihin saatiin kolme uutta ryhmätyötilaa, joiden käyttöaste on hyvä. Painettua aineistoa ei olla hylkäämässä, vaikka opetusmateriaalia on yhä enemmän sähköisessä muodossa. Erityisesti näkisin digitaalisen kulttuurin, maisemantutkimuksen ja kulttuuriperinnön tutkimuksen tutkinto-ohjelmassa tarvetta perinteiselle painetulle kirjalle. Jatkossa tarvitaan yhä enemmän perehdytystä digitaalisten aineistojen käyttöön. Kirjastojen tulee panostaa tilojensa monikäyttöisyyteen, viihtyvyyteen ja henkilökunnan osaamiseen.

Mitä harrastat vapaa-aikanasi?

Minulla on loma-asunto. Harrastan lisäksi kalastusta, puutarhanhoitoa ja nikkarointia. Viihdyn hyvin luonnossa. Kaikki on hyvää vastapainoa työlle. Suosin myös kotimaanmatkailua.

Toki tulee myös luettua, mieluiten pohjoismaisia dekkareita ja yleisesti tietokirjoja sekä talouslehtiä.

RAMI NUMMI

ARTIKKELI

Sandarmohin suru sukeltaa Venäjän historiaan ja pakolaisuuteen

teksti Rami Nummi

s.23

😢

K

anerva Cederström kuuluu maamme arvostetuimpiin elokuvantekijöihin ja -opettajiin. Hän oli vieraana Raumalla Blue Sea Film Festivalilla kertomassa tuoreimmasta elokuvastaan Sandarmohin suru sen esityksen yhteydessä. Teoksessa haastatellaan Stalinin vainojen kohteiksi joutuneiden suomalaisten sukulaisia. Elokuva on saanut lisää ajankohtaisuutta Ukrainan tilanteen johdosta. Cederströmin mukaan Kokemus Raumalla oli ihastuttava. ”Olin ensimmäistä kertaa siellä ja minuun tekivät suuren vaikutuksen järjestäjien asiantuntemus ja innostus elokuvaa kohtaan. Sandarmohin surun esityksen jälkeen keskustelin useiden ihmisten kanssa ja mieleen jäi erityisesti erään katsojan kertomus. Hänen isoisänsä oli 1930-luvulla halunnut Neuvosto-Karjalaan töihin, mutta vaimo oli estänyt tämän.”

Sandarmoh on metsäalue, johon vainojen uhreja aikanaan teloitettiin tuhansittain, monia muitakin kuin suomalaisia. Elokuva sisältää välillä kuvia sieltä. Ne tekevät hartaan vaikutuksen. Ohjaajan mukaan elokuvan muodolla on pyritty kunnioittamaan uhreja. Sandarmohin suru on pelkistetty. ”Kun olin löytänyt henkilöt elokuvaan ja käynyt heidän kanssaan kirjeenvaihtoa, tulin yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että tärkeintä on heidän ”todistajanlausuntonsa” omaisten elämästä ja kohtalosta. Nämä omaiset eivät olleet saaneet vuosikymmeniin tietoa uhreista ja Suomessa oli sodan jälkeen vaiettu pitkään asiasta. Valokuvat teloitetuista ja elämästä Neuvosto-Karjalassa muodostuivat toiseksi tärkeäksi osaksi rakennetta”, Cederström kertoo.

Haastattelut on toteutettu Kansallisarkiston vanhassa tutkijasalissa. Cederströmin mukaan valinta oli hänelle itsestään selvä. ”Halusin liittää omaisten muistin osaksi kansallista kollektiivista muistiamme, josta he ovat olleet poissa”, ohjaaja kuvailee. Sandarmohin suru on

ESSEE

Ohjaaja uskoo, että elokuva voi lisätä tietoa ja ymmärrystä ihmisten kohtaloista ja niiden syistä ja vaikuttaa sillä tavoin.

s.24

🇷🇺

tällä hetkellä katsottavissa myös Yle Areenassa. Näin sen voi liittää vaikkapa pohdintaan Venäjän nykytilanteesta ja siihen liittyvistä historiallisista jatkuvuuksista. Cederström toteaa, että syynä hirveän perinnön jatkumiselle on se, ettei entisiä rikoksia ole koskaan kunnolla käsitelty. ”Putinin aikanahan on alettu kieltää myös niistä puhuminen ja kirjoittaminen ja Stalin on nostettu yhä useammin taas kunniaan”, hän muistuttaa.

Venäjän lisäksi toinen Sandarmohin surua läpäisevä teema on pakolaisuus. haastateltavien kertomuksista käy selkeästi ilmi, kuinka laajakantoiset seuraukset pakolaisuudella saattaa olla suvun ja ihmisryhmien vaiheiden kannalta. Eri puolille rajaa joutuneiden sukulaisten yhteydet ovat saattaneet katketa. ”Pakolaisuus tuli todellakin vahvasti esille kuvauksien aikana. Siinä käsitellyistä henkilöistä osa oli paennut köyhyyttä ensin Amerikkaan ja Kanadaan, sitten Neuvosto-Karjalaan. Osa oli mennyt Suomesta samoista tai poliittisista syistä rajan yli. Osa oli Vienan karjalaisia, jotka pakenivat ensin Suomeen, sitten takaisin Karjalaan. Ja tuon pakolaisaallon seuraukset vaikuttavat jälkeläisissä edelleen.”, Cederström kertoo.

Ohjaaja uskoo, että elokuva voi lisätä tietoa ja ymmärrystä ihmisten kohtaloista ja niiden syistä ja vaikuttaa sillä tavoin. ”Paljon riippuu tietenkin siitä kuinka moni elokuvan näkee”, hän toteaa, mutta tässä siirrytään jo elokuvalevityksen kysymyksiin.

Kanerva Cederströmin elokuville on ominaista humaani, ihmisen muistia ja ymmärrystä lisäävä ote. Lallukan taiteilijakodissa lapsuutensa viettänyt Cederström kertoo, että hänen äitinsä oli taidemaalari ja mummonsa Karjalan evakko. Monet hänen elokuvistaan ovatkin käsitelleet joko taiteilijoita tai historiaa. Elokuva oli kuvioissa jo varhain: ”Naapurissamme Helsingin Töölössä oli neljä elokuvateatteria ja vietin niissä, elokuvakerhoissa ja Elokuva-arkistossa ajastani suuren osan. Yliopisto-opiskelun jälkeen päätin ryhtyä tekemään elokuvia.”

📽

Cederstöm tunnustaa vaikuttuneensa niin italialaisesta neorealismista, englantilaisesta sosiaalirealismista kuin myös Ranskan uudesta aallosta ja essee-elokuvasta. Hän ei haluakaan lokeroida elokuviaan liiaksi vaikka monia dokumenteiksi kutsutaankin. Monille Cederströmin elokuville on ominaista esseemäinen muoto, mikä ohjaajan mukaan johtunee osaksi myös kirjallisten lähteiden käyttämisestä.

Aiheina ovat usein olleet taiteilijat (Helvi Juvonen, Tove Jansson, Laila Kinnunen) tai Venäjä (Lost and Found, Trans-Siberia, Kaksi enoa ja Sandarmohin suru.) Kaksi enoa liittyy ohjaajan suvun kohtaloihin ja pohjamateriaalina on käytetty myös hänen serkkunsa Leena Krohnin esseetä. Aiemman yhteistyökumppani Riikka Tannerin kanssa on syntynyt myös Työttömän pöytäkirja, joka perustuu Tannerin pitämään päiväkirjaan työttömyysajaltaan.

He tekivät myös elokuvan Lenin-setä asuu Venäjällä. Se käsittelee taistolaisen liikkeen vaiheita.

Kaikkiaan esseemuoto on Cederströmille läheinen: ”Tunnistan kyllä elokuvistani esseistisen muodon ja ajattelun. Itseeni ovat vaikuttaneet aikanaan vahvasti monet tämän elokuvamuodon tekijät, kuten ranskalaiset Alain Resnais ja Chris Marker sekä englantilainen Grant Gee. Asiaan on vaikuttanut sekin, etten tunnista itsessäni ”dokumentaristia” siten kuin se nykyään ymmärretään.

Olen käyttänyt myös näyteltyjä kohtauksia ja kokeellista kieltä. Essee-elokuva on minun käsitykseni mukaan osa vapaan elokuvan rikasta ilmaisurekisteriä eikä se noudata orjallisesti jotain tiettyä kaavaa. Mutta se ei sido omaa tekemistäni. Mieluummin olisin vaan elokuvantekijä, joka ohjaa, käsikirjoittaa ja leikkaa omat elokuvansa. Myös opettaminen on ollut minulle äärimmäisen mieluisaa ja tärkeä osa työtäni. Toimin Taideteollisessa Korkeakoulussa dokumentaarisen elokuvan professorina vuosina 2003– 2010. Nykyään se on Aalto Arts ja opetan yhä silloin tällöin.

Keskustelut opiskelijoiden kanssa ovat olleet minulle äärimmäisen tärkeitä.”

RAMI NUMMI

ARVIO

Mielensäpahoittaja joutuu Saksaan Tuomas Kyrön luoman kansakunnan suosikkijäärän

s.25

tarina on edennyt kolmanteen valkokangasjaksoonsa. Tällä kertaa Heikki Kinnusen taidolla esittämä Mielensäpahoittaja romuttaa rakkaan Fordinsa. Vuoden 1972 Escortia ei Suomesta löydy, mutta teräväkuuloinen naapurinmies Kolehmainen (Silu Seppälä) osaa käyttää nettiä ja kertoo, että identtinen ajopeli löytyy Saksasta. Koska mikään muu auto ei Mielensäpahoittajaa miellytä, tulee miehelle eteen ulkomaanmatka.

Elämänkokemusta on myös kameran takana. Dome Karukosken ja Tiina Lymin jälkeen ohjaajaksi on siirtynyt Mika Kaurismäki, joka teki läpimurtonsa jo 40 vuotta sitten klassikoksi jääneellä tie-elokuvallaan Arvottomat (1982).

Johtuneeko sitten tuon elokuvan maineesta vai siitä, että sen ensi-illasta on kulunut tasavuosia, mutta Kaurismäen uutuudessa on yksi selkeä viittaus Arvottomiin. Olkaapa tarkkana kasinokohtauksessa!

Jo aiemmissa sarjan elokuvissa on useamman kerran punnittu elämän perusasioita, mutta tällä kertaa sävy on hieman edellisiä kertoja vakavampi. Mielensäpahoittaja joutuu vastakkain oman menneisyytensä kanssa, mutta ei ole ainoa, jota odottaa jonkinasteinen tilinteko. Aiemmissa teoksissa jäärä on joutunut oppimaan uusia asioita, mutta nousee tällä kertaa lähipiirinsä moraaliseksi kompassiksi.

Kaikki joutuvat pohtimaan omia elämänvalintojaan, ajan kulumista, ikääntymistä ja sitä, millä lopulta on väliä.

Elokuvan laadussa ohjaajanvaihdos ei näy. Sarjan aiemmatkin osat ovat ammattitaitoista viihdettä ja sellaisen taitaa myös Kaurismäki. Temaattisesti liikutaan taas tien päällä ohjaajalle rakkaan road movien kehyksissä. Tarina etenee sujuvasti ja mukana olevat näyttelijät saavat tilaa tehdä hahmoistaan uskottavia, vaikka jotkut juonenkäänteet uskomatonta hipovatkin. Erityisen koskettavaksi suoritukseksi kohoaa Kari Väänäsen hahmottama Tarmo, jonka elämänvalinnat asettuvat kriittiseen valoon.

Koska Mielensäpahoittajan koko idea on antaa näyttelijöiden loistaa, on tarina varsin puhelias. Tämä on paradoksaalista, sillä nimihahmon viehätys perustuu osaksi hänen jurouteensa. Taas kerran kuitenkin nähdään, että suomalainen ikämies on taipuvaista lajia ja pärjää kielitaidottomanakin missä vain.

Sinänsä voisi pohtia kotimaisten suosikkielokuvien, kuten Mielensäpahoittajan sisältöä. Vaikka tarina on kerrottu hyvin ja vaikka se myös vetoaa tunteisiin ja naurattaa, on todettava, että se on melko keskiluokkainen ja keskiluokkaisia ovat myös monet hahmojen kohtaamat ongelmat. Tämä ei tietenkään ole ihme. Kyse on viihteestä, jonka idea on tavoittaa suuri määrä katsojia ja tarjota heille jotain tunnistettavaa. Valkokankaille olisi hyvä saada lisää myös tarinoita, jotka kertovat ihmisryhmistä keskiluokan ulkopuolella.

Tämä palvelisi erilaisia katsojia ja saattaisi entisestään nostaa suomalaisen elokuvan tasoa. Nyt kyse on usein varman päälle pelatusta tuotteesta vailla suuria sisällöllisiä ja kerronnallisia riskejä. Myös ohjaaja Mika Kaurismäki on tässä mielessä tehnyt muutenkin kuin ajallisesti pitkän matkan Arvottomien eksistentiaalisten kulkurien haikeasta maisemasta.

Saksan muotoinen mielensäpahoittaja.

s.5

ARTIKKELI

opiske l i

teksti Sara Heino

kuvat Aapo Nissi

a

jo

Muutitko juuri ensimmäiseen omaan kotiisi ja ruoanlaitto on vielä vähän hakusessa? Tai onko ruoanlaitto ihan muuten vain hakusessa? Ei hätää, sillä tässä artikkelissa kokenut kokki ja opiskelija kertoo vinkkejä helppoon ruoanlaittoon ja jakaa omia luottoreseptejään.

s.27

! e l l i

oa a p r lp ruoka ki

He

ARTIKKELI

Linssikeit

ARTIKKELI

talle

stike pas

a Tomaattik elihaa paketti jauh teiinia.

(300/400g)

sviproluamaasi ka

tai ha

1 sipuli

osipulijaun myös valk Lisää mukaa . . tä en nt ke ky ik st in ul ka 1-3 valkosip lkosipulisen luat oikein va ha s jo a, tt he maattia seerattua to / 1 paketti pa aa sk ur im aatt 1 tölkki tom

ä

inen)

4 dl punaisia linssejä (Käy tä vähemmän paksua keitt , jos et halu oa.) a kovin 2 kasvisliem ikuutiota 1 rkl tomaatt

isosetta

suolaa rouhittua m us

tapippuria

paprikajauhe tt

a

chilijauhetta

suolaa

tapippuria

us rouhittua m

ivattua) oretta tai ku basilikaa (tu ivattua) oretta tai ku oregano (tu etta pizzamaust sokeria haluamaasi

s.28

to (vegaa n

1,2 litraa vett

Jos tahdot ru okaisamman keiton, voit kasviksiasi ja lisätä siihen soseuttaa va lempilmiin keiton.

Laita vesi ki ehumaan ka ttilaan, lisää kiehuu, lisää liemikuutio linssit. Lisää t. Kun vesi mausteet ja linssit ovat tomaattisos melkein kyps e, kun iä. Muista se Ota kattila po ko itt is aa säännölli sesti. sopivan paks liedeltä kun linssit ovat kypsiä ja ke ua. Tarjoa tu itto on oreen leivän kanssa.

pastaa

tinpannu si. Laita pais ipulit pienek on lämmin, os u lk nn va ja pa li n ). Ku Pilko sipu ää, lisää ilämmölle (4 ps sk ky ke n in aa ke mel kuumenem ää jauheliha on lis n ja Ku a a. va ih ta el paista jauh li on läpikuul , kunnes sipu sipuli. Paista ipulin palaa. lin ja valkos , valkosipuli. älä anna sipu t. Anna hautua sillä välin Paista hetki, ee st ja au m sa ja es a he sk ai ur ttim umisv Lisää tomaa maistaa haut ntuu hapokstan. Muista Jos kastike tu amasi pastan, . kun keität pa ee its rv ta lu jos ha ta a ei st rjo au Ta . m lisää n sokeria vielä hituse . sa ns kaalta, lisää ka in at en ja sala juustoraaste

Ruoanlaitto ja sen opettelu on prosessi, johon kannattaa käyttää aikaa. Tutki reseptikirjoja ja seuraa kokkeja somessa: esimerkiksi Jamie Oliver on todella aloittelijaystävällinen ja hänellä on hyviä perusreseptejä arkeen ja juhlaan. Tee ruokaa yhdessä kavereiden kanssa. Tee ruuanlaitosta hauskaa! Ruoanlaitto on taito siinä missä muutkin – kokeilemalla oppii. Ja muista, että kukaan ei ole masterchef yhdessä päivässä.

Nuudeliw okki

2-3 dl wok kivihannek si

a (pakastees ta) 1 pussi nuud eleita (Käy tä haluamia käytän kana si nuudelei nmakuisia. ta, itse ) ruokaöljyä (Käytä ryps i- tai rapsiö piste on ko ljyä, joiden rkea.) leimahtam issuolaa pippuria (m

ustapippur i/rosepipp uri/pippur isekoitus) chiliä (Käy tä makusi mukaan tu tai jätä se oretta tai ja kokonaan uhettua ch pois.) iliä, Haluamas i proteiinin lähde, esim . kana, härk is tai tofu.

Lämmitä pa istinpannu korkealla lä öljy ja prot eiini. Kun mmöllä (5 proteiini on tai 6). Lisä Keitä nuud ä kyps elit Varmista, et tällä välin. Lisää mau ää, lisää kasvikset. steet wokin tä kasvikse t ovat kyps joukkoon. joukkoon, iä. kun nuudel it ovat kyps Lisää nuudelit wokin masi kastik iä. Maista! keen kanssa Tarjoile ha , esim. swee luat chili.

Vinkki: Hal utessasi vo it lisätä tu kiksi paprik oreita kasv aa iksia, esim ruokaan on , chiliä, valkosipulia ertai porkka helppo hu naa. Tähän kuttaa kaik jääneet ka ki jääkaapi svikset. n pohjalle

iusaus

Kinkkuk

hje, joka en kiusauso vaihtasinkertain et yk le ka än ui öm us rett inkk tta a voi ohje jälkeen. K Tämä on ää lä kasviksi än päivän äl tk m pi ää aa lis st ja pela iin in i. ei ks ot va een pr n sopi malla tois aan makuu lposti om muokata he aleita nkkusuik 1 paketti ki a lisekoitust runa-sipu 1 pussi pe 2 purkkia

aa

ruokakerm

suolaa

apippuri,

ust pippuria (m

koitus)

pippurise

aleet ja kinkkusuik een. Kaada ää mausteet. Käytä es te as 0 ni 20 n, lis Lämmitä uu ekoitus uunivuokaa rma imevät itseensä ulis in na ja ke ru pe peruna-sip a . Laita uuni sk steita, ko rma päälle sa. ns ka paljon mau . Sekoita ja kaada ke in at ua rjoile sala paljon mak inuuttia. Ta noin 40 m ja anna olla

10 vinkkiä helppoon ruoanlaittoon!

1. Terävä veitsi on sun paras ystävä 2. Suola on kaiken a ja o 3. Älä pelkää käyttää mausteita 4. Käytä tomaattiruoissa sokeria – pieni määrä sokeria tasapainottaa tomaatin happamuutta 5. Reseptit ovat suuntaviivoja ja niitä voi aina muokata omaan makuun 6. Osta kausituotteita 7. Pakastekasvikset ovat hyvä ja halvempi vaihtoehto tuoreille kasviksille 8. Erilaisten kasviproteiinien, kuten soijan, lisääminen liharuokiin on halpa vaihtoehto saada ruoka riittämään pidempään. Esimerkiksi soijarouhe käy erinomaisesti jauhelihan korvikkeena 9. Meal prep eli useamman päivän ruoan valmistus yhdellä kertaa on budjettiystävällinen keino pysyä hyvin ruokittuna 10. Mausta oman maun ja fiiliksen mukaan. Itse en koskaan mittaile mausteita vaan maustan fiilispohjalta. Muista kuitenkin maistaa ruoanlaiton aikana!

LEFFATÄRPIT

LAURI RAUTIAINEN

Titane (2021) Julia Ducournau

s.30

Viime vuoden Cannesin pääpalkinnon, Kultaisen palmun, voittanut Titane kääntää ansiokkaasti body horror-lajityypin päälaelleen. Elokuva kertoo vinksahtaneen tarinan autoja rakastavasta Alexiasta ja hänen matkastaan kohti ihmisyyttä. Elokuva luo taidokkaasti oman absurdin maailmaansa.

Katsojalle jää valta ja vastuu siitä, kuinka reagoida ja tuntea elokuvaa kohtaan. Useassa kohdassa elokuvaa tulee tunne, että kuuluuko nauraa vai voida pahoin? Vaikka elokuva ei pyri realistiseen kuvaukseen maailmastamme, se kertoo siitä enemmän kuin useimmat siihen pyrkivät elokuvat.

Ducournaun Titane on mestarillinen kuvaus yksilön ja yhteiskunnan maskuliinisuudesta, sukupuolesta ja rooleista ilman suoria ja helppoja vastauksia.

Before sunrise (1995) Richard Linklater Richard Linklaterin Sunrise-trilogian ensimmäisessä elokuvassa keskitytään kuvaamaan ihastumista, tuota rakkauden hieman naiivia alkuhuumaa.

Parikymppiset amerikkalainen Jesse ja ranskalainen Celíne tapaavat junassa ja heittäytyvät kohtalon kantimiin yhteiselle seikkailulle yhdeksi illaksi satumaiset puitteet tarjoavaan Wieniin. Elokuva seuraa parin uppoutumista toistensa maailmoihin juuri niin korkealentoisten keskustelujen kautta kuin parikymppisiltä vastaihastuneilta intellektuelleilta Euroopan kiertäjiltä voi odottaa. Hahmojen ihmisyys on intiimiä ja liikuttavaa. Elokuville epätyypilliseen tapaan tarina kantaa ilman konflikteja. Mikäli elokuva tuntuu omaan makuun liian imelältä wieniläiseltä hattaralta, kannattaa katsoa trilogian jatko-osat, joissa elämän kirpeys on huokunut Jessen ja Celínen elämiin.

Ett anständigt liv (Huumeinen elämä) (1979) Stefan Jarlin Stefan Jarlin kuvasi lapsuudenaikaisista ystävistään kolme dokumenttielokuvaa. Huumeinen elämä on elokuvista keskimmäinen. Elokuva seuraa Stoffea ja Kentaa, joiden elämää kehystää heroiiniriippuvuus ja väkivalta. Päähenkilöiden ystäviä kuolee ympäriltä kuin kärpäset. Ohjaajan ja elokuvan päähenkilöiden luottamussuhde tarjoaa intiimin ikkunan syrjäytyneiden päihdeongelmaisten maailmaan kertoen myös karua kuvaa siitä, kuinka yhteiskunta heihin suhtautuu. Yli 40 vuotta vanha elokuva tuntuu yhä ajankohtaiselta. Väkisinkin herää kysymys: onko mikään muuttunut? Elokuva on myös taiteellisesti ansioitunut. Yöllinen Tukholma on raadollinen ja kaunis, korostaen syrjäytyneiden päähenkilöiden ja silmänsä sulkevan keskiluokan välistä kuilua. Elokuvan musiikki riipivyydessään alleviivaa huumeriippuvuuden vääjämättömyyttä hauraiden ihmiskohtaloiden tukahduttajana.

MIKO VAHEKOSKI

MUSATÄRPIT

I Love You Jennifer B Jockstrap Viime vuosina musamediaa kohahduttaneen Black Country, New Road -kokoonpanon riveistä nousee lisää kiinnostavia artisteja. Yhtyeen viulisti Gregoria Elleryn uusi erikoisen pop-viritelmän Jockstrapin debyyttialbumi on täynnä takuuvarmasti ikimuistoisia biisejä. Albumilla käydään läpi viime vuosien kiinnostavimpia pop-trendejä Weyes Blood-henkisestä ilmavasta kamaripopista drum and bass ja glitch vaikutteiseen sekoiluun.

The Forever Story J.I.D Uraansa tarmolla jo yli vuosikymmenen kasvatellut yhdysvaltalaisräppäri saavuttaa The Forever Story -albumillaan vihdoinkin täyden potentiaalin.

Teos on täynnä mielenkiintoisuudessaan tarttuvia biittejä, ilmatiiviistä ja koristeellista sanailua sekä voimakkaita kielikuvia. J.I.D. näyttää kyntensä myös vieraiden ruotimisessa, sillä lukuisasta featurelistasta huolimatta albumilta ei löydy juurikaan heikkoja versejä. Ehdottomasti vuoden parhaita kansainvälisiä räp-albumeja.

Miracle in Transit Naked Flames Brittituottajan uusin hylkää lofi-estetiikan ja tuo railakkaat turboahdetut house-rytmit kuulolle kirkkaampina kuin koskaan. Albumi tursuaa toinen toistaan riemukkaampia nostatuksia ja mukaansatempaavia bassolinjoja.

Vaikka kyseessä onkin tuottajan aiempaa tuotantoa huomattavasti “ammattimaisempi” tuotos, on se silti taattua samaa lapsenomaista ilottelua mitä aiemmatkin teokset.

??? ????

Idioottien itsetuhoväline

s.31

“Ja pahimpia on aaaamut, joiden päättymistä ei näy”, laulaa Maija Vilkkumaa kappaleessaan Totuutta ja tehtävää, jonka ainakin kaikki armeijan käyneet tietävät. No, siviilimaailmassa pahimpia eivät ole aamut, vaan sähköpotkulaudat. Sekä niiden kuskit. Sekä varsinkin ne kuskit, jotka tuijottavat puhelimeensa ajaessaan kävelytiellä. Kaikista pahimpia taitavat kuitenkin olla ne, jotka pysäköivät nuo laitteet keskelle pyörätietä.

Vihasuhteeni näihin vempeleisiin alkoi viime keväänä. Pyöräilin tavalliseen tapaani kouluun, mutta matkalla sain väistellä liikkennesäännöistä tietämättömiä potkulautailijoita. Ja jos vastaan ei tullut ihmistä laudan päällä, oli vastassa tämä turhakevehje parkkeerattuna keskelle tietä. Wanhaa ja wihaista alkoi wituttamaan jo ensimmäisestä polkaisusta lähtien.

Myönnettäköön, että olen muutaman kerran ajanut itsekin näillä peruskunnontuhoajilla. Halusin kokeilla miltä ajaminen tuntuu ja kuinka kovaa niillä pääsee. Eräänä aamuyönä lähdimme kaverini kanssa Helsingin Kallion parhaasta kuppilasta etsimään itsellemme evästä. Matka oli suhteellisen lyhyt, mutta edessämme oli kuin tilauksesta sähköpotkulauta, akku täyteen ladattuna. Lauta sovelluksen kautta käyntiin ja menoksi. Humalatilamme laski yhtä jyrkästi, kuin edessä alkava alamäki, jossa 25km/h vauhti tuntui jo hurjalta. Laskiessamme kävelytietä alas kohti rasvaa tihkuvaa ruokapaikkaa ihmiset huutelivat, läpsivät takapuoliamme vauhtimme kasvattamiseksi sekä sinkoilivat pois edestämme. Kaikkien ihmetykseksi pääsimme ehjin nahoin ja potkulaudoin perille. Se oli viimeinen kerta kun olen ollut kyseisen härvelin kyydissä.

Tarinani ja kokemukseni on monelle varmasti hyvin tuttu, mutta osalle loppu ei ole ollut yhtä onnellinen.

Sähköpotkulautailu on usein valitettavan vaarallista. Ja miksi nimi edes on sähköpotkulauta? Ainoa potku siinä tapahtuu, kun sillä lähdetään liikkeelle. Uusi nimi voisi olla vaikka idioottien itsetuhoväline. Kännissä, läpällä ja keskellä tietä viilettävät ovat riski itselleen sekä muille ulkona liikkujille. Murtuneella leualla ja aivovammalla onkin sitten mukava herätä kohmelossa uuteen päivään!

Tilastojen mukaan joka toinen potkuladalla ajaessaan loukkaantunut on ollut humalassa.

Tavallisesti uhrina on 26-vuotias mies. Joten sinä yliopisto-opiskelija olet oletettavasti riskiryhmää!

Laudalla tapahtuvat onnettomuudet eivät valitettavasti ole ainoa huolta herättävä asia.

Suomalaisten nuorten kunto on hälyttävän matalalla tasolla ja sitä ei edistä yhtään se, että kaverille ja kouluun liikutaan sähköpotkulaudalla. Arkiliikunta on jäänyt ihmisillä teknologian arkipäiväistyessä jonnekin boomereiden nuoruusvuosiin, ja naapuruston pihapelit ovat vaihtuneet Tiktokin toljottamiseen.

Suosittelen kaikkia korvaamaan sähköpotkulaudalla tapahtuvan liikkumisen pyörällä. Se on hyödyksi sekä yhteiskunnalle että sinulle itsellesi.

WANHA JA WIHAINEN

POINTTI ON PORIN YLIOPPILASLEHTI