Pääkirjoitus

”Ihanaa, että maailmassa on rauha, ihmiset terveitä ja luontomme elinvoimainen”, haluaisin kirjoittaa ja sinä haluaisit lukea. Tällä sivulla tulet kuitenkin lukemaan ajatuksia viime vuosien koettelemuksista ja Venäjän aloittamasta verilöylystä, jossa viattomat haavoittuvat ja kuolevat, menettävät kotinsa, kotimaansa ja pohjan elämästään. Tällä sivulla et pääse pakoon viime aikojen kamalia uutisia. Miksi? Koska sotaa ei voi ohittaa. Minusta tuntuu, että meitä koetellaan. Kannoimme kolmisen vuotta suurta huolta itsestämme ja toisistamme, rajoitukset muokkasivat päivärutiineja ja tutut tapahtumat muuttivat muotoaan. Muutokset eivät tunnu enää hurjilta, koska totuimme niihin ja opimme elämään niiden kanssa. Kuluneet vuodet ovat todellakin osoittaneet, kuinka sopeutuvaisia lopulta olemme. Sitten lähellämme alkoi uusi kriisi, johon ei voi sopeutua. Sotaan ei voi tottua, eikä sen kanssa ei voi elää. Sota itsessään ei ole ennenkuulumatonta nykymaailmassa, mutta myönnettäköön, että tilanne konkretisoituu aivan eri tavalla sen osuessa lähelle. Silloin viimeistään herää painajaista elävien todellisuuteen, jossa kaikki voisi tapahtua myös itselle ja läheisille. Periaatteessahan se on meille mahdollista. Opiskelijalle tilanne on raskas. Toisinaan olo on toivoton ja tulee mietittyä, kuinka kauan pitää jaksaa ja onko millään merkitystä kaiken tämän rinnalla. Toivottomuutta lisää se, ettemme voi yksilötasolla korjata asioita haluamiksemme. Voimme lahjoittaa sodan uhreille rahaa ja irtaimistoa vaatteista elintarvikkeisiin, majoittaa pakenevia koteihimme sekä tietysti vain toivoa muutosta parempaan. Yksilöinä emme voi kuitenkaan muuttaa sellaista, jolta liika valta on kaapannut järjen. Vaikka emme koe Ukrainan kauheuksia, elämme samassa maailmassa tapahtumien kanssa. Turhautumisen ja avuttomuuden tunnetta voi helpottaa ajatus siitä, ettemme voi auttaa kuin siten, mikä on kunkin kohdalla mahdollista. Sen jälkeen on vain hyväksyttävä tosiasiat sekä yritettävä nauttia ja ennen kaikkea arvostaa elämää omassa elinvoimaisessa kotimaassa, jossa saa tavata läheisiään, liikkua vapaasti ulkona ja opiskella ehjässä ja toimivassa koulutusjärjestelmässä. Sekava maailmantilanne saa päämme pyörälle, eivätkä bittiavaruudessa elävät salaliittoteoreetikot ja provosoivat klikkiotsikot edesauta asiaa. Toisaalta bittiavaruudesta löytyy myös tarvitsemamme vertaistuki, jota huumori ruokkii. Sotameemit, -meemivideot ja sarkasmi leviävät kulovalkean lailla, koska huumorin avulla voi käsitellä vaikeita ja vakaviakin asioita olematta välinpitämätön. TikTokissa ukrainalainen kuvaa myday-videota elämästään pommisuojassa samalla kun Ukrainan virallinen Twitter-tili informoi seuraajiaan parodioimalla maassa jylläävää tilannetta. Joten jos ahdistaa tai olo on avuton, ovat meemit hyvä ensiapu. Jos haluaa paeta hetkeksi maailman kauheuksia, voi huumoriin tukeutua ihan hyvällä omatunnolla. Ja kansalliseksi meemiksi muodostunutta lausahdusta lainaten: ”jos ei jaksa, niin koittakaa vaan jaksaa.”