Pointti 1/2012

pointti Porin ylioppilaslehti

1/2012

Esittelyssä:

APPARAATTI RADIO EAZY SATAKUNNAN YHTEISÖKESKUS Kyselyn tulokset:

MILLAISTA ON TEHDÄ GRADUA PORIN YLIOPiSTOKESKUKSESSA?

missä menet, Puuvillan ostari?

Sisällys pointti Apparaatti avustaa opiskelijat yhteistyöhön

3 4 5

Makuja Skotlannin nummilta Porin sydämeen

6

Yhteisöllinen tuote

7

Maltillisesti, mutta persoonallisesti

8

Pääkirjoitus Rikoksen jäljillä

Eazy 101:n tuottaja Laura Aimola uskoo, että paikallinen nuorisoradio löytää tiensä MTV-sukupolven luokse.

-Mistä on hyvä CV tehty?

Aina ei mene ihan putkeen - edes töissä Puuvillan ostari Millaista on tehdä gradua Porin yliopistokeskuksessa?

14 16

Postikortti vaihdosta Poriko monikulttuurinen kohtaamispaikka?

18 19 20

Gallup: Tiede vs. tutkinto Kumppanuustalo Opiskelijan yliopisto(keskus)

pointti

10 11 12

2

TOIMITUS Pointer ry / Pointti PL 181 28100 PORI pointti.lehti@gmail.com

PÄÄTOIMITTAJA Nana Keränen TEKIJÄT Saara Ala-Luopa Lotta Hannuksela Joni Kantonen Eveliina Kaukkila Aleksi Norman Wilhelmina Sederholm TAITTO Lotta Nirkkonen

ISSN 1799-6627 PAINOPAIKKA Ai-Ri Offset Ky 28430 Pori JULKAISIJA Porin Ylioppilasyhdistys Pointer ry

Pääkirjoitus Ihminen ei opi Minulla on ansioluettelossa enemmän merkintöjä vapaaehtoistöistä kuin palkkatöistä. Olen ollut muun muassa ainejärjestöni puheenjohtaja, ylioppilasteatterin hallituksen sihteeri ja nyt Pointterin jäsenlehden päätoimittaja. Kaikista näistä olen saanut arvokasta työkokemusta, mutta en penniäkään rahaa.

Opiskelija-aktiivit perustelevat stressaavaa ilmaistyötä sillä, että siitä saa hienon merkinnän ansioluetteloon.

Nopeasti laskettuna minulla on yhdeksän tällaista merkintää. Tähän mennessä en ole saanut ainoatakaan palkkatyötä niiden avulla.

Ainejärjestöhommat aiheuttavat stressiä. Pitäisi ajaa opiskelijoiden etua, järjestää juhlia, kuunnella emoyliopistoa ja olla aktiivinen joka suuntaan. Pitäisi edustaa kaikkia järjestön jäseniä ja tehdä isoja päätöksiä heidän nimissään. Se on raskasta.

Kritiikkiä sataa. Osa kritiikistä on aiheellista. Sellaisen kritiikin edessä on nöyrryttävä, myönnettävä virheensä ja otettava opiksi. Osa kritiikistä tulee ihmisiltä, jotka eivät itse ole valmiita nostamaan sormeaan yhteisen hyvän eteen, mutta jotka ovat valmiita valittamaan siitä mitä muut tekevät. Yritä siinä sitten rakentaa yhteishenkeä.

Olenko siis täysi idiootti, kun jälleen kerran teen töitä palkatta? Enkö minä koskaan opi? Eihän tästä hommasta ole mitään hyötyä minulle.

Kaikkea hyötyä ei voi laskea rahassa. Olen tavannut suurimman osan porilaisista ystävistäni eri hallituksien kokouksissa. Kihlattuni ja minun tieni kohtasivat kahden ainejärjestön yhteisessä illanvietossa.

Olen saanut olla mukana tekemässä niin isoja kuin pieniäkin asioita. Olen oppinut paljon yhteistyöstä, vastuunkannosta ja siitä, miten asioihin vaikutetaan.

Löydän itseni aina uudestaan ja uudestaan erilaisista vastuutehtävistä. Vaikka nämä hommat aiheuttavat harmaita hiuksia, on minulla ollut myös hauskaa tehdä niitä. Ja ehkä joskus joku työnantaja arvostaa näitä merkintöjä ansioluettelossani.

Pointin myötä olen tutustunut moniin lahjakkaisiin henkilöihin, joiden kanssa on ollut mukava tehdä tätä lehteä. Kiitos teille!

Nana Keränen Päätoimittaja

3

pointti

teksti: Nana Keränen kuva: Aleksi Norman

Rikoksen jäljillä Kuulin luotettavalta lähteeltä, että Porin yliopistokeskuksesta on kirjoitettu dekkari. Lähteen mukaan dekkari sijoittuu yliopistokeskuksen kaltaiseen paikkaan. Henkilöhahmojen nimet teos oli tietenkin muuttanut viattomien ja huumorintajuttomien suojelemiseksi. Lähteeni vannoi kuitenkin, että henkilöhahmot olivat tunnistettavia.

Oraakkeli myönsi kirjan olevan olemassa. Hän ei muistanut kirjan nimeä eikä kirjoittajaa, mutta hän opasti minua käyttämään koulutustani mysteerien ratkojana Tiedonlähteellä.

Matkalla lähteelle olin varma siitä, että etsimäni kirja on olemassa.

Tiedonlähde

Tiedonlähteellä tapasin Tiedonvartijan. Kerron hänelle, mitä olin etsimässä ja kuinka vähän minulla oli johtolankoja käytettävissä.

Tiedonvartija ei tästä säikähtänyt.

Kutsutaan häntä Toimeksiantajaksi.

Vaikka huhun kertonut ihminen ei pyytänyt minua jäljittämään tuota kirjaa, velvoitti hänen kertomansa minut etsimään sen käsiini.

Pohdimme erilaisia hakusanoja ja spekuloimme milloin kirja olisi voitu julkaista. Tiedonlähteen perinteisten hakutapojen lisäksi kysyimme maallisemmilta hakukoneilta. Emme kuitenkaan löytäneet mitään. Kirja pakoilee päivänvaloa.

Toimeksiantaja oli itse kuullut kirjasta työskennellessään jokunen vuosi sitten yliopistokeskuksella. Teoksen olemassaolo nousi esiin kahvipöytäkeskustelun lomassa. Koska Toimeksiantaja on luotettava tyyppi, uskon, että tuollaisesta kirjasta on joskus keskusteltu.

Etsintäkuulutus

Mitä siis sain selville? Sain varman tiedon siitä, etten jahtaa vain haavekuvaa. Kirja on olemassa vaikka en ole sitä vielä löytänytkään.

Nyt minun tulee löytää tuo kirja ja kertoa siitä muille.

Oraakkeli

Tarvitsin lisää tietoa tästä kirjasta. Siksi käännyin Oraakkelin puoleen.

Oraakkeli tietää kaiken siitä, mitä Porin Puuvillassa tapahtuu.

Hän tietää, mitä opiskelijat tulevat syömään ennen kuin Sofian ruokalista julkaistaan. Jos tämä kirja on todella olemassa, Oraakkeli tietää siitä.

Matkalla Oraakkelin luokse pohdin, millainen tuo mystinen dekkari on. Jos siinä on kuvailtu tiiliseiniemme sisällä tunnettuja hahmoja, onko siinä kerrottu myös Oraakkelista?

pointti

4

Mutta mitä tuo kirja sisältää? Oppi-isäni komisario Palmu totesi aikoinaan, ettei dekkarin juoneksi riitä väärennös. Hänen mukaansa murha on rikoksista ratkaisevin, sillä sitä ei voida koskaan sovittaa.

Etsinkö siis kertomusta murhasta?

Minä tiedän, ja nyt tekin tiedätte, että tuo kirja on olemassa. Joku tietää millä nimellä sen voi löytää. Ja ehkä tuo joku lukee tätä juttua etsinnöistäni odottaen, että minä tulen esittämään kysymykseni hänelle.

Tiedätkö, mistä tämän kirjan löytää? Oletko lukenut sen? Kerro meille! Pointti haluaa julkaista kirja-arvostelun dekkarista, joka sai toimituskuntamme mielikuvitukset laukkaamaan.

Apparaatti avustaa opiskelijat yhteistyöhön Teksti: Saara Ala-Luopa Kuvat: Joni Kantonen

Niskasen pukuliikkeen tilalle Liisankadulle on kuluneen syksyn aikana putkahtanut innovaatio- ja yrittäjäympäristö Apparaatti. Facebookissa Apparaatti mainostaa olevansa ”linkki korkeakouluopiskelijoiden ja yritysten välillä”, mutta mitä se käytännössä tekee ja miten se vaikuttaa yliopistokeskukseen?

Satakunnan korkeakoulukenttä on hyvin laaja-alainen: löytyy insinööriä, humanistia, restonomia, yhteiskuntatieteilijää, tradenomia, kauppatieteilijää… ja niin edelleen. Tätä potentiaalia ei kuitenkaan Satakunnassa osata tai pystytä täysvaltaisesti hyödyntämään, ja erityisesti yliopisto-opiskelijat joutuvat usein työn perässä vaihtamaan kaupunkia opiskelujen päätyttyä. Apparaatti pyrkii yritysyhteistyön avulla luotsaamaan korkeakoulujen tuottamaa potentiaalia Satakunnan elinkeinoelämän hyväksi – opiskelijan etua unohtamatta.

Apparaatti on ikään kuin eri alojen ja yritysten kohtauspaikka. Yritykset voivat lähestyä Apparaattia erilaisten toimeksiantojen tai opiskelijaprojektien kera. Tällaisia toimeksiantoja voivat olla mm. erilaiset kehittämissuunnitelmat, markkinointimateriaalin kehittäminen, tapahtumatuotanto tai ohjelmointi – onpa ”ohjelmistossa” tällä hetkellä yksi peliprojektikin. Projektien toteuttajat rekrytoidaan Apparaatin toimesta satakuntalaisista korkeakouluopiskelijoista. Opiskelija (tai opiskelijat) sitoutuvat projektiin opintopisteitä tai kurssisuoritusta vastaan saaden omaa osaamistaan korostavan CV-merkinnän ja mahdollisesti kullanarvoisia kontakteja niin satakuntalaisiin yrityksiin kuin muiden alojen osaajiin. Yrittäjähenkiset opiskelijat saavat Apparaatin kautta myös tukea ja konkreettista apua oman yrityksen perustamiseen.

Auttavan käden lisäksi Apparaatti tarjoaa myös tiloja erinäisille palavereille ja seminaareille. Apparaatin toimistossa on kaksi erillistä tilaa, n. 14 hengen olohuone sekä n. 10 hengen neuvotteluhuone. Tilat ovat viihtyisät ja värikkäät, ja kokonaisuudessaan Apparaatin toimisto henkii samaa tunnelmaa kuin itse toimintakin: värikästä, innovatiivista, uudistavaa, juuri sitä mitä Satakunta kaipaa.

Satakunnan Apparaatti on Satakunnan ELY-keskuksen, SAMK Oy:n, Liikesivistysrahaston, POSEK Oy:n, PSKK Oy:n ja Huittisten kaupungin rahoittama kaksivuotinen Apparaatti 1.0 – Satakuntalaisten ideoiden koneistamo -hanke, jonka tavoitteena on toiminnan käynnistäminen Porissa, Raumalla, Huittisissa ja Kankaanpäässä. Apparaatti-toiminta perustuu valtakunnalliseen Protomo-palveluun.

Akateeminen moniosaajuus on nyt konkreettista. Tule ja tutustu toimintaan, allekirjoittanut päivystää projektiassistentin ominaisuudessa Liisankadun toimistossa arkisin klo 9-16.

Ps. tykkää Apparaatista Facebookissa, niin saat ensimmäisenä tiedon uusista projekteista!

Pointer näyttää esimerkkiä: iltakoulussa Apparaatissa

5

pointti

Makuja Skotlannin nummilta Porin sydämeen O

n lämmin elokuinen aamu, aurinko nousee Keski-Porin kirkon takaa ja lämmittää koulumatkalla olevan teekkarin kasvoja. Tänään kyseinen teekkari on päättänyt antaa uusille opiskelijoille jotain mietittävää, jotain mitä hän jäi itse kaipaamaan ensimmäisellä opiskeluviikollaan. Hän on päättänyt haastaa jokaisen infotilaisuuteen osallistuvan teekkarin mukaan, porilaisen opiskelijakulttuurin eheyttämistalkoisiin.

Vajaan kymmenen minuutin kävely ja yksinäinen teekkari on puuvillan historiaa huokuvien seinien sisällä. Hetken asioiden muuttumattomuutta ihmeteltyään hänen aistinsa tarkentuvat ja hän kuulee hieman etäämmältä kuivan oloista puheensorinaa.

Tämä saa teekkarimme varmistuneeksi, että hän on jälleen kerran tullut ”oikeaan” paikkaan ja siitä, että asioille on tehtävä jotain. Toiveikkaana hän suuntaa kohti auditoriota jonka ovi on auki ja josta puhe kantautui käytävään. Nopea kurkistus sisälle ja toteamus, hyvä paljon uusia nuoria opiskelijoita. Kohta on teekkarimme vuoro esittäytyä koko tuolle joukolle ja saada ainakin massan seassa piileskelevät teekkarifuksit mukaan toteuttamaan pyrkimystään.

Kuluu minuutti ja toinen... hiki nousee teekkarimme kasvoille, kun hän miettii vaativaa tehtäväänsä ja sitä miten hän sen tulisi suorittamaan. Kylteri-tutorit esittäytyvät ensin opiskelijoille, esittely on vaisu ja reaktiot sen mukaiset. Tämän jälkeen on vihdoin teekkarimme vuoro. Lyhyen henkilöesittelyn jälkeen huoneen täyttää hiljaisuus... tuntuu siltä, että tilanne vaatisi vielä jotain. ”Kuka tykkää viskistä?”, teekkarimme huutaa... Väkijoukko ihmettelee hetken, sillä kellohan on vasta yhdeksän aamulla, pian kuitenkin noin puolet auditoriossa istuvista uusista opiskelijoista nostavat kätensä pystyyn. Seuraa jatko-kysymys, ”Ketkä on teekkareita ja tykkäävät viskistä?”. Pieni joukko ihmisiä nostaa kätensä pystyyn.

Monille tämä on vain yksi fuksipäivän tapahtumista, mutta

pointti

6

pienelle joukolle ihmisiä kyseisellä tapahtumalla on paljon suurempi merkitys, sillä kyseessä on Porin Akateemisen Whisky Klubin perustamiseen johtanut hetki.

Myöhemmin illalla idean hieman hauduttua päättää teekkarimme, että tämä on tässä ja luo ryhmälle erääseen internetin yhteisöpalveluun omat sivut. Porilainen opiskelijakulttuuri on hyvin poikkitieteellistä ja siitä johtuen seuran ideologiana on ollut, että kaikki halukkaat voivat liittyä seuraan koulutusalasta huolimatta. Ainoa vaatimus seuran jäsenyydelle on akateemisuus. Seuran jäsenistö koostuu etupäässä teekkareista, mutta mukana on myös kyltereitä ja sossuja, sekä yliopistokeskuksen henkilökuntaa ja tällä hetkellä yksi jo valmistunut työelämän edustaja.

PAWK:in jäsenmäärä tällä hetkellä on 21 henkeä ja seura kokoontuu kuukausittain aina erikseen ilmoitettavassa paikassa. Seuraan liittymisen edellytyksenä on akateemisuus, mahdollisuus toimittaa seuran maisteltavaksi yksi pullo jotain mielellään skottilaista sekä mielellään vähintään 12 vuotta ikääntynyttä mallasta (hinnat noin 45e + (aina noin joka 7. kerta)) ja tietenkin hyvät käytöstavat.

Vastineeksi lupaamme uskomattomia makuelämyksiä ja mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, sekä syventää suhdettaan vanhoihin tuttuihin.

Jäsenyyttä voi hakea Facebook yhteisöpalvelussa kirjoittamalla hakukenttään Porin Akateeminen Whisky Klubi ja hakemalla jäsenyyttä klubin sivuilta.

Lämpimiä hetkiä hyvässä seurassa since 2011.

Erpo Eronen

Puheenjohtaja PAWK 2012

teksti ja kuva: Nana Keränen

Yhteisöllinen tuote

Eazy 101:n tuottaja Laura Aimola uskoo, että paikallinen nuorisoradio löytää tiensä MTV-sukupolven luokse.

Porilaiset nuoret saivat tammikuussa 2012 oman radiokanavan.

Eazy 101 soittaa paikallista musiikkia ja kertoo kaupungin tapahtumista. Radioaaltojen lisäksi Eazy 101 palvelee käyttäjiään nettiradion, blogien ja Facebook-sivunsa kautta.

– Facebookissa olemme lähellä kuulijoitamme, toteaa kanavan tuottaja Laura Aimola.

nen radiokanava antaa nuorille mahdollisuuden tarjota omia ohjelmaideoitaan. Aimolan mukaan Eazy 101:n ohjelmat ovat intohimoisten tekijöidensä näköisiä.

– En tunne heavy-musiikkia, joten en voisi itse tehdä ohjelmaa siitä. Onneksi meillä on mukana heavyn asiantuntija ja voimme siten tarjota kuulijoille Hevihetken.

Rakkaudesta musiikkiin

Loistava alku

Uuden radiokanavan perustaminen ei onnistu sormia napsauttamalla. Eazy 101:n tarina alkoi kun Mediatakojat Oy haki toimilupaa paikalliselle nuorisoradiolle.

Poriin haluttiin kanava, joka vastaisi alle 30-vuotiaiden kaupunkilaisten tarpeisiin.

Eazy 101 on rakennettu nuorten porilaisten työllä. Yhteisölli-

Eazy 101 tarjoaa mahdollisuuden nuorten radiontekijöiden lisäksi myös satakuntalaisille yhtyeille.

– Soitamme myös uusien, tuntemattomien artistien musiikkia eli sellaista, jota ei välttämättä kuule muista radioista. Tuoreet paikalliset artistit voivat päästä osallistumaan esimerkiksi Styrkkari-nimiseen ohjelmaamme, jossa tunnin verran käsitellään yhtä bändiä.

– Haluamme antaa heille radiosoiton kautta mahdollisuuden todistaa osaamisensa sekä keikkayleisön että muiden radiokanavien korvissa, Aimola kertoo.

Uusi media on otettu avosylisesti vastaan. Kahden toimintakuukauden jälkeen kanava on kerännyt yli 500 tykkääjää Facebookissa.

– Tällä hetkellä panostamme siihen, että ihmiset tietäisivät siitä, mitä Eazy 101 on. Olemme saaneet hyvää palautetta ja nyt teemme töitä sen eteen, että olisimme yhä parempia.

Eazy 101 kuuluu Porissa ja lähikunnissa taajuudella 101,0 MHz. Nettiradion ja Eazy 101:n blogit löydät osoitteesta eazy101.fi.

Bonuslaskuri kertoo, miten paljon esimerkiksi vakuutuslaskusi OP-bonusten avulla pienenisivät. op.fi/bonuslaskuri

Yhdessä hyvä tulee.

7

pointti

Maltillisesti, mutta persoonallisesti Teksti: Lotta Hannuksela Kuvat: Joni Kantonen

- Mistä on hyvä CV tehty?

Kevät on varsinaista ansioluetteloiden viilaamisen aikaa.

Miten rakentaa ansioluettelo, joka erottuu edukseen, mutta on samalla tarpeeksi virallinen. Minäpä päätin ottaa selvää asioista.

H

yödynsin ensimmäistä kertaa Tekniikan Akateemisten (TEK) ja Suomen Ekonomiliiton (SEFE) urapalveluiden järjestämää CV-klinikkaa. Tilaisuus järjestettiin Porin yliopistokeskuksessa tiistaina 7.2.2012.

Olin valmistellut CV:n ja lähettänyt sen jo etukäteen asiantuntijoiden luettavaksi. Olin aika täpinöissäni klinikalle mennessäni, sillä jännitin tulevaa palautetta. Puolentunnin tapaamisen aikana leppoisa ilmapiiri vei kuitenkin voiton ja sain erittäin hyödyllisiä vinkkejä CV:tä varten.

SEFE:n urapalveluiden asiantuntija Sirja Kulmala vastasi mieltäni askarruttaviin kysymyksiin hyvän CV:n laatimisesta.

Kulmalan mukaan ei ole olemassa mitään ainoaa ja oikeaa CV-mallia. Tärkeintä on, että CV kertoo henkilön sen hetkisestä

pointti

8

osaamisesta unohtamatta työnhakijan persoonallisuutta.

Yksilöllisyyttään voi tuoda esille tekemällä CV:n alusta loppuun asti itse. Ansioluettelon hiomiseen kannattaa käyttää asiantuntijan apua.

Ansioluettelon kokoaminen mielletään helposti hyvin vakavaksi touhuksi. Kaikki eivät kuitenkaan ota CV:n tekemistä turhan vakavasti. Utelin Sirjalta hauskoista kommelluksista, joihin hän on törmännyt. Hänen mukaansa ne koskevat useimmiten ansioluetteloon liitettäviä kuvia. Hän on esimerkiksi törmännyt vuosijuhlakuvaan, jossa henkilön hameen yläosa on ollut hyvin avonainen. Ansioluetteloista on löytynyt myös bilekuvia. CV:tä laatiessa kannattaa kertoa vain työpaikan kannalta olennaisista asioista ja joista on valmis kertomaan lisää

haastattelussa. Toisin sanoen, juhlakokemukset eivät ehkä kuulu näihin oleellisiin asioihin.

Kuinka seikkailunhaluiseksi voi heittäytyä CV:tä kootessaan? Sirja Kulmalan mukaan se riippuu esimerkiksi siitä minkälaisesta tehtävästä on kyse. Perinteisimmillä aloilla kannattanee pysyä melko informatiivisessa perusansioluettelossa. CV:tä voi personoida kuvalla ja esimerkiksi tuomalla alussa esiin ydinosaamistaan tai mahdollisia tavoitteitaan. CV:n kokoamisessa on hyvä muistaa myös luettavuus ja ilmavuus.

Yhteenvetona siis CV:n rakentamiseen kannattaa käyttää hieman aikaa ja vaivaa. Mieti tarkkaan, mihin olet hakemassa töihin ja rakenna ansioluettelosi sen mukaan.

Persoonallisuutta saa olla, mutta sopivassa määrin.

Ja jos aikoo laittaa ansioluetteloon kuvan, niin kannattaa punnita muutamaan kertaan sen sopivuutta. Vaikka näillä vinkeillä ei kesätyöpaikkaa irtoaisikaan, niin voin kuitenkin lämpimästi suositella ansioluettelon luetuttamista asiantuntijoilla.

9

pointti

”Olin kesätöissä raksalla, kun meidät käskettiin siivoomaan sellaista vanhaa rojua täynnä olevaa varastokonttia. Työkaveri löysi sieltä sellaisen raketin näköisen jutun, pyrstön, jonka hän sitten heitti mulle ja sitä siinä vähän kopiteltiin, ennen kuin heitettiin se siihen maahan. Paikalle sattui vähän ajan päästä vanhempi työmies, joka näki siinä pyrstössä aihetta kutsua paikalle poliisin. Poliisi tuli ja sanoi, että pojat, älkää menkö lähelle, siinä on vielä ruutia sisällä. Kutsuivat armeijan siivoamaan sen siitä turvallisesti pois. Juttu päätyi myös paikallislehteen, jossa kerrottiin, että onneksi rakennustyöntekijät olivat armeijan käyneitä ja osasivat käsitellä pommia varoen.”

-Mies 28-

”Ensimmäinen kesätyöpaikkani löytyi naapurin sipuli- ja porkkanapellolta. Olin tuolloin 15-vuotias ja tehtävänäni oli kitkeä tuhoton määrä peltoa. Tuskailin äidilleni, että kuka tahansa osaa kitkeä porkkanoita eikä työssä ei ole odotettua vaaran ja vauhdin hurmaa. Oli ensimmäinen työpäivä, heinäkuu ja armoton helle. Kahdeksan tunnin mittaisen kyykkimisen jälkeen hiki valui ja työhön tottumatonta selkääni kolotti. Porkkana porkkanalta tunsin, kuinka heiveröiset voimani uupuivat.

Sipuli sipulilta ymmärsin, että kitkeminen ei olekaan sitä helppoheikin hommaa. Työpäiväni sai traagisen lopetuksen,sillä pyörryin kotiovellemme, josta äitini minut sitten löysi.”

-Nainen, 26-

n, e e k t pu n a h i e n oilta e k i m a i p e ö Aina melluksia ty ista

edes töiss ä Koonnut : Lotta

– kom ja rekrytoinn

Hannuksela

Kommelluksia rekrytoinnista ”Olin ilmoittanut rekrynetissä etsiväni ATK-alan töitä. Sain vastauksen yhdeltä konsultti- ja kirjanpitofirman toimitusjohtajalta, ja minut pyydettiin työhaastatteluun. Työssä minun tulisi tutustua kirjanpito-ohjelmaan ja sen toimintaperiaatteisiin ja kouluttaa sitten työntekijät käyttämään ohjelmaa. Työ ei varsinaisesti ollut kauhean houkutteleva, mutta kevään ollessa jo pitkällä ja rahan tiukassa, päätin suostua.

Sain työhaastattelusta mukaani pinon papereita, joiden avulla ohjelmistoon piti tutustua. ATK-tukihenkilön piti ottaa yhteyttä sähköpostilla, mutta firmasta ei kuitenkaan kuulunut mitään. Lähettelin heille monet sähköpostit ja kyselin tilannetta. Elettiin jo elokuuta, kun sain lopultakin vastauksen firman toimitusjohtajalta. Hänen selityksensä asiaan oli: ”ei tästä nyt sitten mitään tullut.”

-Mies 27”Yksi mieleenpainuvimmista kesätyökokemuksistani on naturistien kesäpäivät lomakylässä. He olivat varanneet koko mökkialueen ja heillä oli lupa nakuilla vain tietyn aikaa päivästä. Kun ensimmäinen naturisti asteli ravintolaan yllään VAIN vyölaukku, niin juoksin pidättelemään naurua takahuoneeseen.

Meni hetki ennen kuin pystyin palaamaan työntekoon ja pakko sitä kahvia oli koko päivä myydä.”

–Nainen 26-

pointti

10

”Olin töissä rekrytointiyrityksessä, jonka kautta välitimme työntekijöitä yrityksille. Ehdottomasti yksi erikoisin työhaastattelu liittyy siihen, kun odotin haastateltavan kanssa asiakasta, joka oli yli tunnin myöhässä. Kun asiakas vihdoin saapui, haastateltava oli kerinnyt hermostumaan jo niin paljon, että hän ei saanut kerrottua kunnolla edes omaa nimeään. Loppuosa haastattelusta meni niin, että minä jouduin lukemaan haastateltavan ansioluetteloa ja kysymään, että jos haastateltavalla olisi jotain lisättävää. Hän ei saanut työpaikkaa.” ”Yhden haastateltavan vuoksi järjestettiin melkein pelastusoperaatio. Hän ei ollut saapunut sovittuun aikaan asiakkaan luo eikä häntä saanut millään puhelimitse kiinni. Kävi ilmi, että hän oli unohtanut ilmoittaa tulostaan henkilöstöhallinto-osastolle, sillä hän oli tavannut haastattelijansa jo matkalla käytävässä.

Hänen puolestaan oltiin kuitenkin keritty soittaa vartiolle ja pelastustyöntekijöille. Kommelluksista huolimatta hän sai työpaikan.” ”Englannin kielen taito on yksi tärkeä osa-alue, jota testaamme haastatteluissa. Usein hermostus ja jännitys saattaa kuitenkin aiheuttaa sen, että kielitaito katoaa täysin. Joskus asiakas luulee hermostuksissaan puhuvansa englantia, vaikka puhuukin oikeasti suomea. Tilanteista kehittyy hyvin koomisia, kun ulkomaalainen rekrytoija ei ymmärrä sanaakaan henkilön englannista, vaikka haastateltava luulee puhuvansa sitä. Näin kävi eräälle naishenkilölle. Hän ei saanut työpaikkaa”.

Puuvillan ostari Teksti: Aleksi Norman Kuvat: Joni Kantonen

Skanska ja Renoir ilmoittivat vuonna 2010 rakentavansa yliopistokeskuksen kupeeseen ostoskeskusta. Soramonttu ilmestyi nopeasti. Vielä nimettömän ostoskeskuksen pitäisi valmistua maaliskuussa 2013.

Toimittajamme kävi Puuvillan ostarilla katsomassa töiden edistymistä.

11

pointti

”Joskus mies valitsee aiheen, joskus aihe miehen” Pointti kysyi, te vastasitte.

Millaista on tehdä gradua Porin yliopistokeskuksessa? teksti ja kuvitus: aleksi norman

Keräsimme Facebookissa 5.–11.3.2012 Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden mielipiteitä ja kokemuksia gradun teosta. Kyselyyn vastasi kolme miestä ja viisitoista naista. Yhdeksän kyselyyn osallistunutta ilmoitti opiskelevansa humanistisessa tiedekunnassa. Kauppatieteitä luki kaksi. Viisi kyselyyn vastanneista luki yhteiskuntatieteitä, ja yksi opiskeli diplomi-insinööriksi.

Kyselyn avulla selvisi, että gradun tekemisen tavoissa ja tavoitteissa on yksiköiden välillä eroja. Kauppakorkeassa gradu nähtiin opiskelijan henkilökohtaisena projektina. Yksi kauppatieteilijä jopa tunsi että, mitä enemmän kysyt ohjaajalta sitä enemmän se vaikuttaa alentavasti numeroon.

Muissa yksiköissä vastaajat näyttivät kirjoittavan lähinnä tiedettä palvelevasta lopputyöstä, joskin vain kahden kauppatieteilijän näytteestä on vaikeaa yleistää.

Aiheen valintaan vaikutti tavallisesti se, että aihetta pidettiin omalla alalla merkittävänä. Vastaajista kahdeksan oli valinnut aiheen ainoastaan sen perusteella, että näki sen omalla tieteenalallaan kiinnostavana.

Siitä huolimatta vain kaksi vastaajaa näki, että gradun ensisijainen tehtävä oli edistää tieteenalan kehitystä. Kyselyn mukaan valmistuminen on gradun päätavoite. Tieteenalan kehitys nähtiin vastauksissa enemmänkin ikään kuin työn sivutuotteena.

Gradun aiheen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja arvostus tieteellisessä piirissä korostui kyselyssä yhteiskuntatieteilijöiden ja teekkareiden parissa. Esimerkiksi kaikki viisi yhteiskuntatieteilijää valitsivat aiheensa yksinomaan sen kiinnostavuuden perusteella.

Työn helppous korostui kuitenkin aiheen valintakriteerinä lähestulkoon ainoastaan kauppatieteilijöiden vastauksissa. Tosin myös kaksi humanistia kertoi valinneensa aiheen sen helppouden takia.

Haittaako gradu elämää vai elämä gradua?

Puolet vastaajista koki gradun kirjoittamisen vievän aikaa harrastuksilta ja lähes puolet työn teolta. Vastaaja Tampereen yliopistosta puki graduprosessin vaikutuksen työn tekoon, ”Työtä ei ehdi tekemään niin paljon kuin pitäisi.

Toisaalta gradu on ensiarvoisen tärkeä tulevien työnäkymien kannalta.”

pointti

12

Toinen vastaaja Tampereen yliopistolta oli huolissaan jaksamisestaan. ”Gradu vie toki aikaa harrastuksilta, vapaa-ajastahan se ensisijaisesti on pois. Toisaalta harrastukset on tärkeitä jaksamisen kannalta.”

Gradu on kuitenkin kyselyn mukaan sovitettavissa yhteen niin päivätyön kuin lastenkin kanssa. Vain viidennes vastaajista ilmoitti gradun vaikuttavan negatiivisesti pari- ja ystävyyssuhteisiinsa. ”Olen ollut kuulemma jopa vähän mukavampi, normaalit kurssit ovat tainneet stressata enemmän kuin gradu teko”, humanistinainen kertoo.

Toisaalta viisi vastaajaa kertoi, että tutkimus on ajoittain muuttunut pakkomielteeksi. Pakkomielle vaikuttaa moneen asiaan.

Yksi vastaaja kertoi, etteivät kaverit jaksa kuunnella kun hän paasaa gradustaan. Useat kertoivat, että gradun pyöriminen mielessä haittaa jopa parisuhdetta.

Pakkomielteistä suhtautumista kuitenkaan nähdä gradun vikana. Yksi humanistinaisista esimerkiksi katsoi sitä yhtenä tutkimuksentekoprosessin karikoista. ”En halua tehdä gradustani itselleni ongelmaa ja siksi ajattelen sitä askeleen kohti maisterin tutkintoa. Gradun arvosana ei merkitse minulle yhtä paljon kuin se, että saan sen vain yksinkertaisesti tehtyä.”

Vinkkejä graduun

”Gradu vie toki aikaa harrastuksilta, vapaa-ajastahan se ensisijaisesti on pois. Toisaalta harrastukset on tärkeitä jaksamisen kannalta.” tyiskohtiin liian pikkutarkasti.

Vain harvat opiskelijat toivovat lisää käytännön puuttumista työn kulkuun. Lisää ohjausta toivovissa vastauksissakin toivottiin, että ohjaajalta saisi enemmän kannustusta työn jatkamiseen.

Eräs humanisti oli huolissaan ohjaajansa kiireistä. Hänen mukaansa motivaatio säilyisi paremmin, jos ohjaajan näkisi kerran kuussa.

Useista vastauksissa näkyy, kuinka pieni ohjaajan merkitys työlle normaalisti on. Se voi olla kirjavinkki tai kaksi. Usein ohjaaja jää kuitenkin pelkäksi moraaliseksi tueksi. TTY:n opiskelija näkee, että ”Ohjaaja ei oikeastaan ohjaa, muutamia vinkkejä olen saanut.”

Kyselyn aineisto ja sen pohjalta koostettu raportti on luovutettu Pointerille. Seuraavassa Pointissa pohdimme graduprosessia ohjaajan näkökulmasta.

Kyselyyn vastanneet kauppakorkeakoulun opiskelijat tapasivat ohjaajiaan omien sanojensa mukaan todella harvoin. Muissa yliopistoissa gradusta keskusteltiin vastaajan oman halun mukaan, yleensä kerran kuukaudessa tai harvemmin. Vain kaksi vastaajaa tapasi ohjaajansa useammin kuin kerran kuussa.

Kyselyn mukaan ongelmallisinta tutkimuksen tekemisessä oli oikeanlaisen tutkimusaineiston saaminen ja tekstin esitysmuoto.

Yksi vastaaja kritisoi seminaarityöskentelyä ja ohjausta esimerkiksi sanoin, ”Ohjaus ei ole sellaista kuin odottaisin. Haluaisin enemmän sisällöllistä ja rakenteellista ohjausta, eli ei yksityiskohtia vaan laajan skaalan ohjausta.”

Pääosa vastaajista ei kuitenkaan kaivannut lisää ohjausta. On kysyttävä, onko ’ohjaajasta’ puhuminen harhaanjohtavaa. Vastauksissa opiskelijan ja professorin suhdetta luonnehditaan lähinnä etäiseksi ja viralliseksi. Toisaalta joissain vastauksissa uskalletaan kutsua suhdetta jopa ”tuttavalliseksi”.

Kyselyn mukaan ohjaaja ja opiskelijat käsittävätkin ohjaajan lähinnä oppimestarina. Eräs Tay:n opiskelija tiivistää ajatuksen: ”Käytän nimeä proffa. Suhteemme on juuri sitä; hän edustaa minulle gurua ja minä olen se oppilas.”

Joidenkin vastausten mukaan ohjaajat tuovat pöytään myös käytännön tietoa kirjallisuudesta ja tutkimusmetodiin liittyviä niksejä. Toisaalta heitä kritisoidaan oman tieteensä historian laajoihin kaariin juuttumisesta. Laaja-alaisuuden vastapainoksi jotkut ohjaajat taas takertuivat tekeillä olevien gradujen yksi-

13

pointti

a t s o

hd i a ti v t kor i t s Po

Joka aamu herään roska-auton kolinaan 7.30. Täsmällistä väkeä. Sumuisen hautausmaan takaa nousee aurinko. Töppöset jalkaan, kokolattiamatto kutittaa. Teen lomassa uutiset; BBC, Guardian ja jos aikaa on niin Dailymailkin! Sen sisällöstä ne luokkakaverit kuitenkin porskuttaa. Proffan luennoidessa haltioituneesti Hobbesista, joku narskuttaa suklaakuorutettuja maissipalleroita ja toinen torkkuu pyjama päällä.

Velvollisuudet suoritettu, vaihtoystävien kanssa ilmaislounaalle kirkolle. Uuniperuna on maittava, eikä uskonasioita tuputeta. Venähtäneeltä lounaalta takaisin yliopistolle, rumpukerhoon! Rytmiä hokiessa kiireet unohtuu. Jammailun päälle porukalla tuopilliselle Green Maniin. Mäki ylös, kotona kämppis keittää teet, juoruilun lomassa syödään salaa lomailevan kämppiksen kitkatteja. Tenttikirja kouraan, ja untenmaille.

Yksi aurinkoinen päivä pittoreskissa Winchesterissä, syksyllä 2011.

Wilhelmina XX

Terkkuja Bratislavasta.

Totuttelu vieraaseen keskieurooppalaiseen kulttuuriin alkoi kevyesti tutunoloisessa pakkasessa ja lumimyrskyssä. Nyt, kuukausi myöhemmin , lumen alta on kuoriutunut harmaudessaan hyvinkin porilaisen oloinen kaupunki , jossa historia näkyy kaikkialla.

Ruoka on nerokasta, byrokratia hirvittävää. Askeettinen asuntola ajaa puoliväkisin ulos tutustumaan kaupungin katuihin . Paikalliset puhuvat englantia melko hyvin tai eivät ollenkaan , painottuen kuitenkin jälkimmäiseen vaihtoehtoon . Jääkiekkokulttuuri ei ole katukuvassa näkynyt.

Opiskelut käynnistyvät hiljakseen , koulu vaikuttaa oikein hyvältä.

Bryndzové halušky vaan kaikille , Slovakia on ehdottomasti vierailun arvoinen .

Eetu

pointti

14

Pieni näköalatasanne, toisella puolen uimaranta.

Melankolisen sininen vesi värähteli kauniisti alkukeväisen viileässä tuulessa. Näin jäniksen, sitten lampaan. Radiomasto leikkasi illan valoon valmistautuvan horisontin, jota vasten lentokoneet nousivat. Pysähtynyt puisto johdatti pidemmälle tuntemattomaan. Entropian tilassa lepäsi mutainen ja pehmeä maa, johon juurtuneet männyt muistuttivat jostain hautautuneesta, avaruudessaan maagisesta, kuivan kangasmetsän haikeasta; puun, kiven, taivaan, maan ja veden tunnussa oli jotain kotoisaa, turvallista ja ikuista. Kameralla ajattelin saada Auringonlasku rennollasen Kohtallennettua, Taon saarella Thaimaassa. mutten hennonut sitä digitaalisella koskettaa.

T: Niilo Rinne

OTTAMATTA JÄÄNYT KUVA -Berliini 12.3.2012

안녕하세요!

(An-nyeong-ha-se-yo) Terve! koreaksi Elämä maailman toiseksi suurimassa metropolikaupungissa EteläKorean Soulissa menee ohi kiitäen. Niin nopeasti, että päätin yksinkertaiseksi jäädä opiskelemaan tänne vielä toiseksi lukukaudeksi.

Ei, en liioittele, kun kerron eläväni unelmaani. Nyt voin sanoa esim. syöneeni elävää mustekalaa, laulaneeni korealaista popia karaokessa, tervehtineeni ystäväni esi-isää kiitospäivän seremoniassa ja kannustaneeni Korean jalkapallomaajoukkuetta kohti Lontoon olympialaisia.

Tiedän, Suomi on hieno maa, mutta Korea on ehdottomasti vierailun arvoinen! <3:lla Laura P.S. Äiti, älä huolehdi, lupaan tulla vielä takaisin syömään kotitekoista perunamuusiasia ja karjalanpiirakoita!

Terveiset Kaakkois-Aasian kuumuudesta Erilaisten kulttuurien ja ympäristöjen kohtaaminen täällä on ollut mieletöntä! Olen taivaltanut läpi Thaimaan, Vietnamin, Kambodzhan ja Laosin. Matkan jälkeen aloitin opinnot täällä Malesiassa, Kuala Lumpurissa.

Matkallani olen oppinut, että saamme olla todella onnellisia ja etuoikeutettuja asuessamme Suomessa. Kotimaassamme on puhdasta, turvallista ja selkeää. Paljon mieluummin hengitän raitista ilmaa, vaikka pakkas-sellaista kuin tukehdun 30 asteen helteessä miljoonan mopon pakokaasuihin samalla, kun lompakkoni anastetaan.

Suomen luonto, ilmanala ja koulutusjärjestelmä ovat vertaansa vailla, sen on Kaakkois-Aasia opettanut.

Terveisin, Jani PS. Kurkkaa osoitteeseen changexmalaysia.blogspot.com, jos matkamme ja kokemuksemme kiinnostavat enemmän.

15

pointti

teksti ja kuvat: Eveliina Kaukkila

PORIKO MONIKULTTUURINEN KOHTAAMISPAIKKA?

Integraation ytimessä. Tiesitkö että alkuperäiset porilaiset eivät olleet porilaisia, vaan Juhana Herttuan määräyksestä vuonna 1558 vasten tahtoaan kaupunkia perustamaan joutuneita ulkopaikkakuntalaisia?

Porilainen monikulttuurisuus Jo tuhansia vuosia sitten näissä maisemissa käytiin kauppaa.

Alueena Satakunta sisältää merkittävää pronssikautista historiaa.

Satakunta on maailmallakin tunnettu esimerkiksi pronssikautisten hautaröykkiöidensä vuoksi. Nykyään Raumalla sijaitseva Sammallahdenmäki lukeutuu myös yhdeksi Unescon maailmanperintökohteista. Perimätiedon mukaan nykyisen Kokemäen Ylistaron kylän paikalla olisi sijainnut myös muinainen Teljän kaupunki - merkittävä pohjoinen kauppapaikka rautakaudella.

Myöhemmin keskiajalla Kokemäenjoen varsi sai asutusta 1300luvulla Ulvilan ja 1500-luvulla Porin myötä. Porin seudulla voidaan siis ajatella muun muassa vilkkaan kaupankäynnin myötä kansainvälistymisen ja monikulttuurisen sykäyksen saaneen alkunsa jo hyvin kauan sitten.

Kulttuurien integraatio Tyypilliseen arkipäivään porilaisen opiskelijan silmin lukeutuu useita kontakteja eri kulttuurien kanssa. Tätä ei välttämättä osaa nähdä ilman että tietää mitä hakee, sillä eri kulttuurien

pointti

16

integraatio on Porissa hyvin vahvaa. Tyypillisimmillään porilainen opiskelija aamulla linja-autoon astuessaan kohtaa esimerkiksi espanjalais-syntyisen kuljettajan, hetken päästä hän istuu kuuntelemassa brittiläistä luennoitsijaa. Lounas maistuu turkkilaisessa ravintolassa, seurassa vaikkapa virossa syntynyt opiskelutoveri, sekä intialainen vaihto-oppilas. Illalla tulee käytyä lähikaupassa, jonka kassalla hymyilee Valko-Venäjällä syntynyt myyjä. Tämän jälkeen matka jatkuu vielä syömään thaimaalaista ruokaa. Mikä rikkaus onkaan opiskella Porissa, voisi jopa ajatella.

Mutta miten ihmeessä nämä kaikki ihmiset pitkänkin matkan takaa ovat tänne Karhukaupunkiin päätyneet?

Rajat ylittävää rakkautta Hanna Rantala Satakunnan Monikulttuuriyhdistyksestä kertoo Porissa olevan edustettuna 1715 eri kansallisuutta 92:sta eri maasta. Määrä on huikeampi kuin porilaisena opiskelijana olisi osannut kuvitella, kun vielä huomioidaan Porissa asuvat suomen kansalaisuuden saaneet uussuomalaiset. Tänä vuonna Satakunnan Monikulttuuriyhdistyksessä toiminnan ohjaajan sijaisena

aloittanut Rantala kertoo, että selkeästi merkittävin syy löytää maailman toiselta laidalta tänne Kokemäenjoen maisemaan, on r a k k a u s. Selkeäksi enemmistöksi Rantala kertoo Venäjältä sekä entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneet. Muutama vuosi sitten Poriin saapunut pakolaisryhmä Burmasta on myös merkittävä. Näkyvää on myös Olkiluoto 3-projektin myötä saapuneet perheet, sekä Porissa opiskelevat vaihto-oppilaat.

Yhdeksi monikulttuurisuutta ja kansainvälisyyttä edistäväksi tekijäksi Porissa Rantala mainitsi alueen korkeakoulut.

Satakunnan Monikulttuuriyhdistys ry Satakunnan Monikulttuuriyhdistys on toiminut vuodesta 1996 lähtien. Pitkästä toimintahistoriastaan huolimatta Satakunnan Monikulttuuriyhdistys on saattanut jäädä joillekin porilaisille etäiseksi. Yhdistyksen tarkoituksena on edesauttaa suomalaisten ja ulkomaisten tutustumista toisiinsa sekä edistää näiden välistä kulttuurien tuntemusta. Lisäksi yhdistyksen tarkoituksena on lisätä yhteistyötä näiden välillä rikastuttaakseen toisiaan, sekä auttaa kulttuureita sopeutumaan toisiinsa.

Satakunnan Monikulttuuriyhdistyksen tilat sijaitsevat Isolinnankadulla, ja toimivat todellisena kansainvälisenä kohtaamispaikkana. Yhdistyksen tilat tarjoavat mahdollisuuden järjestää koulutuksia, ja merkittävässä roolissa ovatkin yhdistyksen tarjoamat suomen kielen tunnit. Lisäksi tilat mahdollistavat lasten askartelukerhon ja musiikkileikkikoulun kokoontumisen, pianon soiton opetuksen, ompelukerhon, kahvilan, tilaa peleille sekä lukuisille eri toiminnoille. Hanna Rantala kertoo biljardi-pöydän olevan kansainvälisen kohtaamispaikan konkreettinen matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Satakunnan Monikulttuuriyhdistys järjestää monenlaisia mahdollisuuksia harrastaa ja verkostoitua, toiminnan nojatessa vapaaehtoistyöhön. Esimerkiksi maaliskuussa Isolinnankadun tiloissa pyörii kokkikerho, jossa eri kokoontumiskertoina valmistetaan eri kulttuurien keittiöiden herkkuja; suomalaisesta gambialaiseen. Periaatteena on, että kuka tahansa joka kokee innostusta ja halua lähteä kehittämään yhdistyksen periaatteisiin sopivaa harrastustoimintaa, saa tuen ja tilan käyttömahdollisuuden yhdistyksen puolesta. Satakunnan Monikulttuurisuusyhdistyksen jäsenmaksu on 10 euroa vuodessa, ja jäseneksi voi liittyä yhdistyksen internet-sivuilla www.m o n i k u l t t u u r i p o r i .com.

Aina ajankohtaiseksi ja tärkeäksi asiaksi toiminnan ohjaaja Rantala nostaa nuorten verkostoitumisen. Tällä hetkellä ei ole nuoria vetämässä nuoria kiinnostavaa toimintaa, ja tähän Rantala kaipaakin muutosta. Tämä on ollut haaste jo vuosia, ja nuoria on väestönryhmästä riippumatta ollut vaikea saada mukaan toimintaan. Terveisinä yliopistokeskuksen opiskelijoille Rantala toivotti kaikki kiinnostuneet tervetulleeksi jakamaan aikaansa ja yhdessä tekemisen iloa heidän kauttaan. Satakunnan Monikulttuurisuusyhdistys tarjoaa myös työharjoittelumahdollisuuksia kiinnostuneille.

17

Akateeminen polku maailmalle Hanna Rantalan tarina on myös omanlaisensa ja mielenkiintoa herättävä. Hanna oli nuorena vaihto-oppilaana Belgiassa, ja lukion jälkeen veri veti Espanjaan. Espanjassa hän opiskeli espanjan kieltä, ja myöhemmin jatkoi kielen opiskelua Suomessa, Helsingin yliopistossa. Täältä matka jatkui vaihto-oppilaaksi Kanadaan opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa, ja myöhemmin Englantiin Tämä vuoden alussa toiminnan ohjaajan suorittamaan maisteriopinsijaisena aloittaneen Hanna Rantalan akateeminen polku vei maailmalle ja takaisin. toja. Muutaman Englannissa Kuva: Satakunnan Monikulttuuriyh- vietetyn vuoden jälkeen distys ry.

Hannan matka jatkui CIMOapurahan myötä Argentiinaan.

Argentiinasta matka jatkui vielä Chileen, jossa Hanna työskenteli muun muassa Suomen suurlähetystössä. Kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen tuntui Hannan mukaan hyvältä palata takaisin Suomeen.

”En tiedä mitä on Porin yliopistokeskus” Tyttö, 16 v.

Kysyttäessä porilaisilta maahanmuuttaja-nuorilta tulevaisuuden suunnitelmistaan, nousi ammatillinen koulutus vahvasti esiin, ja tietämys Porin yliopistokeskuksesta loisti poissaolollaan.

Ps.

Sielultasi seikkailija?

Linkkejä maailmalle: www.aarresaari.net www.maailmalle.net www.cimo.fi careers.un.org/lbw/Home.aspx www.punainenristi.fi/tule-mukaan/ avustustyontekijaksi

Tiesitkö että...?

YK:n rasisminvastaista päivää vietettiin 21.3. Rasisminvastaista päivää vietetään maaliskuun 21. päivä sen vuoksi, että tuona päivänä vuonna 1960 Etelä-Afrikan poliisi avasi tulen rauhalliseen mielenosoittajajoukkoon Sharpevillessa. Tulituksessa kuoli 69 mielenosoittajaa.

Tätä kansainvälistä rotusyrjinnän tuomitsevaa päivää on vietetty vuodesta 1966. Porissa voi osallistua tämän päivän toteutukseen esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisena keräämällä ennakkoluuloja.

Joko sinä luovuit omastasi?

pointti

Gallup:

TIEDE VS. TUTKINTO Kummalle asetat enemmän painoarvoa, tieteellisen tutkimuksen tekemiselle vai itse tutkinnon hankkimiselle? teksti ja kuvat: Wilhemina Sederholm

Arttu Malmivirta, Johtaminen & Organisointi 4. vuosikurssi

Salla Nyholm, Sosiaalityö 3. vuosikurssi Tasaisesti menee, molemmat ovat yhtä tärkeitä. Tutkinnon saaminen on päätavoite, mutta minulla on myös tieteellisiä tavoitteita. Sosiaalityön eri painopisteet kiinnostavat.

Ensisijaisesti tutkinnolle. Toisaalta, en sano etteikö tieteellä olisi suuri merkitys. Haluaisin tehdä asiantuntijatehtäviä, jossa vaaditaan erityisosaamista eikä niinkään tieteentekemisen taitoja.

Elli Maanpää, Visuaalinen kulttuuri 1. vuosi

Liisa Kotka, kulttuuriperintö 6. vuosikurssi Tutkinnon takia yliopistoon on tultu, mutta koulutuksessa on tieteen tekeminen korostunut enemmän kuin tutkinto.

Muustakin sisällöstä on tullut tärkeämpää, kuin itse tutkinnon suorittamisesta. Tieteen harjoittaminen tuntuu olevan humanistisella yliopistouralla muutenkin korostuneempaa kuin esimerkiksi kauppatieteissä, jossa yliopistomaailma ei ole niin vahvasti enää opintojen jälkeen läsnä. Tieteellisen uran kiinnostavuus riippuu toki ihmisestä.

pointti

En asettaisi näitä kahta kilpailuasetelmaan. Tieteellinen puoli on minulle enemmän kuin pakko, ja sitä kautta tutustuu uusiin tieteensuuntauksiin. Opinnoissamme korostuu taiteen tutkiminen, jonka vahva perusidea on yhdistää tekeminen ja taiteen tutkimuksellinen aineisto. Tieteen ansiosti myös oppii ja tutustuu uusiin ihmisiin, mikä sinällään syventää oppimista.

18

teksti ja kuva: Nana Keränen

Kumppanuustalo

Vihreässä puutalossa Isolinnankadulla sijaitsee satakuntalaisen yhdistystoiminnan taidonnäyte. Satakunnan yhteisökeskus on jäseninään 24 yhdistystä, joista 13 asuu saman katon alla keskuksen tiloissa. Pointti sai upean tilaisuuden kuunnella yhteisökeskuksen aktiivien ajatuksia. suomalaisesta yhdistystoiminnasta ja sen tulevaisuudesta.

Satakunnan yhteisökeskuksessa toimivat yhdistykset täydentävät vapaaehtoistyöllään julkisia hyvinvointipalveluja. Tarjontaa löytyy niin teini-ikäisille kuin ikäihmisillekin. Kansalaistoiminnan puolesta puhuva keskus tarjoaa matalan kynnyksen kaikille vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille.

– Yhteisökeskus avaa vapaaehtoistyötä tuntemattomalle henkilölle portin tähän maailmaan, kertoo vapaaehtoiskursseja vetävä Satakunnan SETA ry:n puheenjohtaja Marco Ylänpää.

– Kurssille osallistuminen ei sido ihmisiä mihinkään järjestöön.

Täällä voi katsella ja miettiä rauhassa mihin lähtee mukaan.

Tärkeintä on, että itse haluaa tehdä sitä mihin ryhtyy, Ylänpää tarkentaa.

Yhdistysmaailman uudet tuulet Suomi on yhdistystoiminnan luvattu maa. Vuonna 2011 Yhdistysrekisteriin oli rekisteröity 130 000 yhdistystä. Keskimääräinen suomalainen kuuluu parhaillaan kolmeen eri yhdistykseen. Satakunnan yhdistyskeskuksen jäsenyhdistyksiin kuuluu lähes 6 000 ihmistä.

Yhdistykset elävät murroksen kautta. Projektiluontoinen työelämä näkyy jo yhdistysten toiminnassa.

– Aikaisemmin ihmiset sitoutuivat yhdistyksiin loppuiäkseen.

Nykyään he tekevät ennemmin yhden projektin yhdelle yhdistykselle ja siirtyvät sen jälkeen uuteen projektiin uuteen yhdistykseen, kertoo Tapio Myllymaa SAMKsta.

Uudet tuulet tuovat kuitenkin raikasta ajattelua yhdistyksiin.

Yhdistykset eivät tule toimeen omillaan vaan niiden on entistä enemmän turvauduttava toisiinsa. Saman katon alle muuttaminen on koettu yhteisökeskuksen yhdistysten kesken positiivisena.

19

Esimerkiksi Satakunnan SETA ry:n muutto toi nuoria mukaan yhteisökeskuksen toimintaan.

– Kun yhdistykset toimivat liian kauan eristyksissä, eivät ihmiset yhdistyksissä uskalla tehdä muutoksia. Siksi saman yhdistyksen juhlissa soitetaan vuodesta toiseen haitarimusiikkia eikä kukaan ei uskalla tai osaa ehdottaa muuta, kuvailee Kumppanuutta Satakuntaan hankkeen hankeassistentti Jukka Korkee.

Saman pöydän äärellä Yhdistysten läheisestä elämästä yhteisökeskuksessa on tähän mennessä ollut vain hyötyä.

– Päätimme yhdistää voimat ja hakea yhdessä uuttaa hankerahoitusta. Hankeprojektianomus kirjoitettiin viikossa.

Anomuksen kirjoittamista helpotti se, että olemme saman katon alla. Muuten anomusta olisi pitänyt kuljettaa ympäri kaupunkia, muistelee Kumppanuutta Satakuntaan hankkeen Susanna Heiniluoma.

– Hankeanomuksen syntyminen niin lyhyessä ajassa on osoitus siitä, että yhdistysten on mahdollista tehdä yhteistyötä ja päästä yhteisymmärrykseen, jos vain tahtoa riittää, Ylänpää pohtii.

Rahoituspäätöksissä painotetaan yhä useammin yhteistyön merkitystä. Kun rahoittajat saavat useita apurahahakemuksia, erottuu yhteistyötaitoja osoittava yhdistysten kollaasi hakijoiden joukosta.

– Suomessa pidetään edelleen liian tiukasti kiinni asioista, jotka joskus olivat tärkeitä. Yhdistysten lähentyminen on vain eduksi.

On unohdettava kateus. Tässä tehdään työtä pohjimmiltaan saman asian eteen, huomauttaa Korkee.

pointti

Opi ske lij a n

yliopisto(keskus) Aleksi Norman

K

yselyssä Tampereen yliopiston Porin laitokselle opiskelijoille 46 % toivottaa Porin yliopiston tervetulleeksi. Yksi viidestä tahtoi yliopistokeskuksen muuttuvan yliopistoksi saman tien. Kyselyn mukaan 31 % opiskelijoista piti Porin yliopistoa realistisena tulevaisuuden vaihtoehtona.

Kyselyssä yliopistoa Poriin toivoivat erityisesti ihmiset, jotka eivät ole mukana aktiivisesti opiskelijatoiminnassa tai -riennoissa. Neljännes opiskelijoista, jotka eivät olleet viimeisen vuoden aikana käyneet ainejärjestönsä tapahtumissa tahtoi Poriin yliopiston. Riennoissa näkyvistä opiskelijoista ainoastaan 15 % tahtoi näin.

Kun yliopistomaisia palveluitamme ei käytetä, saattaa unohtua, että Porin yliopistokeskuksella on enemmän yhteistä yliopis-

pointti

20

tojen kuin muiden yliopistokeskusten kanssa. Opiskelijan näkökulmasta Porissa on nimittäin samanlainen yliopisto kuin esimerkiksi Tampereella. Kirjastosta on täälläkin viety juuri se kirja jota tarvitsisi. Täälläkin saa istua kokouksissa, seminaareissa ja luennoilla. Niissä on kyllä toisinaan vähemmän ihmisiä kuin muualla maassa.

Myös Porissa opiskelijatalolta voi ostaa kaljaa ja löytää kavereita.

Ylioppilasteatteri järjestää täälläkin opiskelijoille improvisaatiokursseja. Valtuustojen draamat voi nähdä astelemalla esimerkiksi Pointerin kevätkokoukseen.

Toisaalta unohdetaan, että muuallakin on heikompia järjestöjä ja rakenteellisia ongelmia.

Liittymällä vakoilumielessä Tampereen yliopiston sähköpostilistalle huomaa, kuinka myös Tampereella todelliset ongelmat tulevat usein täysin puskista. Järjestöjen normaalitoiminta nimittäin rakentuu tapahtumien ympärille. Isojen päätösten kanssa hätäillään tai ne jätetään tekemättä.

Muutosta pelätään kaikissa Suomen yliopistoissa. Porissa surraan ylioppilaspohjaisen sisäänoton kaventumista. Tampereella murehditaan yksikkömuutoksista koituvia organisaatio-ongelmia.

Koko maan tasolla katsotaan kauhulla päihdetestauksen tuloa yliopisto-opintoihin.

Pohjoisrannassa toimivaa koulutusyksikköä voisi kutsua vaikka Porin epäyliopistoksi. On vaikea sanoa koska epäyliopisto syntyi, sillä perustamiskirjaa ei ole allekirjoitettu tai alkajaisbileitä

21

järjestetty. Ennen vuotta 2004 Pohjoisrannalla seisoi kyllä rakennelma, jota saatettiin hyvällä syyllä kutsua yliopistokeskukseksi.

Ainakin laadullisilla mittareilla, tiedekeskus on sittemmin kasvanut oikean yliopiston mittoihin. Ulkopaikkakuntalaiset projektit kulminoituivat opetusyksikköjen perustamiseen.

Sen jälkeen Porissa on kuitenkin tehty paljon.

Nykyään huomaa harvoin, että edes opiskelee yliopiston sijaan yliopistokeskuksessa. Joskus joku virkamies toki ryhtyy puolustamaan paperin tasolla päteviä periaatteitaan. Nuorilla porilaisilla ei tällaista ongelmaa ole.

pointti

pointti

22