Omaistyön kehittäminen verkostoyhteistyöllä
”Omaisten löytyminen on aika hyvin toteutunut. Niin moni taho on heitä löytänyt. Ja tästä eteenpäin on hyvä jatkaa.”
Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry Tampere, 2016 2
Sisällysluettelo
Johdanto 4 Yhteistyöverkostot kehittämispaikkoina 7 Meillä on idea! 8 Matkaseuran löytäminen 11 Yhteinen kieli ja sävel 13 Suunnitelmien toteutus 20 Maalissa vakiintuneet käytännöt 22 Lähteet 23
3
Johdanto
Tämä opas on suunnattu järjestötoimijoille, jotka suunnittelevat alueellisen yhteistyöverkoston eli kuntayhteistyön käynnistämistä oman järjestön sekä kunnan julkisen sektorin ja muiden järjestötoimijoiden kanssa. Yhdistyksessämme on tehty verkostoyhteistyötä kunnan julkisen sektorin ja muiden järjestötoimijoiden kanssa jo pitkään. Kokemustemme mukaan tämä yhteistyö on hyödyttänyt siihen osallistuneita. Hyvä lähtökohta yhteistyölle on ollut kumppanuus, jossa kunkin osaamista arvostetaan ja tarvitaan. Yhteistyön avulla on voitu kehittää alueella tehtävää mielenterveys- ja päihdeomaistyötä. Tällä tavoin on voitu vahvistaa omaisten hyvinvointia. Yhteistyön kautta on tutustuttu toimijoihin ja opittu paremmin ymmärtämään toistemme näkemyksiä ja tekemisen tapoja. Yhdessä toimiminen on myös sitouttanut eri toimijoita. Haasteista selviytymisestä on saatu yhteisiä onnistumisen kokemuksia.
4
”Antoisinta on ollut se, että tätä on tehty yhdessä. On voinut olla vaikeaa niille, jotka ajattelivat saavansa suoraan kaikki työkalut. On perehdytty ja tehty yhteistyötä eri toimijoiden välillä.”
5
Verkostoituminen Vakiintuneet käytännöt
Meillä on idea! Yhteinen kieli ja sävel
Suunnitelmat käytäntöön
Matkaseuran löytäminen
Kehittäminen 6
Yhteistyöverkostot kehittämispaikkoina
Verkostot ovat moninaisia. Niillä voidaan tarkoittaa niin ihmisten välisiä sosiaalisia verkostoja kuin myös organisaatioiden välisiä yhteistyöverkostoja. Tässä oppaassa verkostolla tarkoitetaan erillisten itsenäisten toimijoiden eli organisaatioiden ja niiden edustajien keskinäistä yhteistyötä, jossa tavoitteena on edistää mielenterveys- tai päihdeomaistilanteessa olevien henkilöiden eli omaisten hyvinvointia. Verkostot ovat joustavia, innovatiivisten ratkaisujen kehittämispaikkoja. Ne sopivat tilanteisiin, joissa on muuttuvia tarpeita ja joihin ei ole tarjolla selkeitä ratkaisuja (Järvensivu ym. 2010). Vaikka jokainen verkosto ja sen elinkaari onkin yksilöllinen, on eri verkostoista löydettävissä myös yhteisiä piirteitä. Usein verkoston perustaminen on lähtenyt liikkeelle ideasta ja yhteistyön avulla on lopulta saavuttu maaliin. Verkoston toiminnassa kulkevat rinnakkain omaistyön kehittämisprosessi sekä osallistujien välillä tapahtuva verkostoitumisprosessi.
7
Meillä on idea!
Järjestön tehtävä on toimia jäsenistönsä äänenkannattajana. Jäsenistö tuo esille asioita, joihin he kokevat tarvittavan parannusta. Usein on myös ideoita siitä, miten asioista voitaisiin saada toimivampi. Nämä ovat kehittämistyölle hyvää pohjaa. Näiden lisäksi voidaan kerätä myös tutkimustietoa ja kokemuksia aiemmista käytännöistä. Järjestöjen edustajat ovat usein aloitteentekijöitä, jotka lähtevät liikkeelle ottamaan yhteyttä toisiin toimijoiden verkoston rakentamiseksi. Jotta aloitteentekijä voi toimia tarvittaessa toisten innostajana ja yhteistyöhön motivoijana, tulee hänen itsensä olla vakuuttunut ja innostunut asiasta ja ideasta.
8
”Sen alueen ihmiset ymmärtävät, että me voidaan tehdä jotakin itse eikä omaista tarvitse lähettää johonkin muualle.” 9
”Yllättävää oli se kuinka vähän toimijat loppujen lopuksi tekevät yhteistyötä eivätkä tiedä toistensa työstä. Kun kootaan eri toimijoita yhteen samastakin organisaatiosta, että tarvitaan ulkopuolinen taho, kuten Etsivät, jotka saavat ne sitten miettimään sitä.”
10
Matkaseuran löytäminen Ennen kentälle kirmaamista on hyvä miettiä, ketkä voisivat olla asian edistämisen kannalta keskeisiä yhteistyökumppaneita eli matkaseuraa edessä olevalla matkalla. Usein matkantekoa helpottaa se, että verkostoon saadaan mukaan muutamia keskeisiä avainhenkilöitä, jotka ovat asiasta innostuneita ja vievät sitä aktiivisesti eteenpäin alueellaan. Heidän kauttaan löytyy monesti asian eteenpäinviemisen kannalta tarpeellisia kontakteja, joihin voidaan rakentaa suhteita ja tätä kautta yhteistyötä. Verkoston rakentamisessa voi hyödyntää esimerkiksi internetin tarjoamia mahdollisuuksia, paikallisista lehdistä ja julkisesti jaetuista raporteista, tilastoista tai pöytäkirjoista saatavaa tietoa sekä jo olemassa olevia verkostoja. Niistä saa myös hyvin tietoa tulevan verkoston toimintaympäristöstä, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmien yleisyydestä sekä palvelu- ja ikärakenteesta. Ennen yhteydenottoa tulee miettiä sopivin yhteydenottotapa. Voisiko yhteyttä ottaa sähköpostitse, puhelimitse vai henkilökohtaisesti paikan päälle menemällä? On myös hyvä miettiä, keneen organisaatiossa tulisi ensiksi ottaa yhteyttä. Voisiko se olla esimerkiksi esimiehenä toimiva henkilö, jolla on päätäntävaltaa ideaan liittyvissä asioissa ja yhteistyön käynnistämisessä?
11
Monesti jo yhteistyötä suunniteltaessa on hyvä miettiä valmiiksi yhteydenotossa esille tuotava ydinviesti, ”hissipuhe”, jossa tuodaan esille kohderyhmätiedon perusasioita. Tutkimuksellinen tieto voi vakuuttaa kuulijan ja antaa kipinän yhteistyölle paremmin kuin ”musta tuntuu" -tieto. Matkaseuraa koottaessa tulee tarkistaa muun muassa se, onko mukana riittävän monipuolisesti kunnan ja järjestöjen toimijoita ja onko näissä huomioitu eri toimijatasot, kuten esimiestaso ja omaisia kohtaavat työntekijät? Onko tilaa myös asiakkaille ja kokemusasiantuntijoille? Omissa yhteistyöverkostoissamme olemme yhteistyötä aloitettaessa keskustelleet alueellisten toimijoiden kanssa muun muassa näistä aiheista: • kunkin toimijan toiminnan tavoitteet, keinot ja henkilöstö • omaiskäsitteen ja omaistyön määritelmät • kohdattavien omaisten tuen tarpeet ja määrä • omaistyön olemassa olevat keinot ja valmiudet • omaistyön merkitys ja kehittämistarpeet • omaistyön kannalta keskeiset toimijat eli keitä olisi hyvä pyytää mukaan yhteistyöhön.
12
Yhteinen kieli ja sävel
Kumppanuus on hyvä lähtökohta aidolle yhteistyölle. On tärkeää, että eri osallistujat kokevat tulevansa kuulluiksi, arvostetuiksi ja huomioiduiksi ja että heillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Nämä seikat muodostavat osallisuuden kokemuksen. Toimiva kommunikointi osallistujien kesken on yksi keskeinen yhteistyön onnistumisen kulmakivi. Osallistujien tullessa mukaan verkostoon eri yhteisöistä voi samoille käsitteille olla erilaisia määritelmiä. Tämän vuoksi on hyvä yhdessä miettiä mitkä ovat toiminnan kannalta keskeiset käsitteet ja antaa niille yhteiset määritelmät. Omaistyössä keskeisiä käsitteitä ovat olleet omainen sekä omais- ja kehittämistyö. Verkostoissa olemme yhdessä keskustelleet ja laatineet näille käsitteille yhteiset määritelmät. Yhteistyölle luo pohjaa myös yhteinen näkemys siitä, että omaistyötä pidetään tärkeänä. Kommunikoinnin tulee olla avointa ja rakentavaa. Asioista voidaan sanoa kriittisestikin kuitenkaan toisia loukkaamatta. Usein näkemysten erilaisuus johtaa lopulta hedelmällisempään tulokseen kuin aina täysin yhdenmukaiset näkemykset. Olennaista on pystyä tuomaan esille omaa näkemystään sekä voida avoimesti kuulla toisten näkemyksiä ja käydä näistä yhteistä
13
”Se on ollut hyvä, että kaikki on ollut samalta alueelta ja on päässyt osallistumaan toimintaan ja suunnitteluun. Ei ole ollut vain ylhäältä ohjautuvaa, vaan on saatu vinkkejä molemmin puolin.” 14
keskustelua. Vaaditaan valmiuksia asettaa omat näkemykset uudelleen arvioitaviksi ja huomata, että ne voidaan tarvittaessa korvata tai täydentää uusilla näkemyksillä. Osallistujien sitoutuminen on toinen keskeinen yhteistyön onnistumisen kulmakivi. Osallistujien tulee kokea voivansa vaikuttaa asioihin ja saada hyötyä toiminnasta. Verkoston toimijoiden tuleekin yhdessä määrittää verkoston tavoitteet, niiden saavuttamiseksi käytettävät toimintakeinot, aikataulu, yhteiset pelisäännöt sekä kunkin osallistujan tehtävät. Tarvitaan myös sisäisen ja ulkoisen viestinnän suunnitelma sekä arviointisuunnitelma. Näissä tulee huomioida eri osallistujien näkökulmat. Vaikka kaikilla verkoston toimijoilla onkin vastuu verkoston toiminnasta, on kuitenkin hyvä valita verkostosta joku henkilö tai taho koordinoimaan toimintaa. Koordinointi edistää tavoitteiden saavuttamista. Yhdistyksessämme saatujen kokemusten mukaan koordinointitehtävä on sopinut usein yhdistyksen työntekijälle. Muistilista sovittavista asioista • verkoston tavoitteet, toimintakeinot ja resurssit • osallistujat ja tehtävät • aikataulut (kuten verkoston toiminnan kesto, osallistujien sitoutumisen jakso, toimenpiteiden sijoittuminen, arvioinnin ajankohdat) • arviointi ja viestintä • työryhmän käytännöt.
15
Osallistujien välinen luottamus on kolmas verkoston yhteistyön onnistumisen kulmakivi. Usein yhteistyössä voidaan mennä kehittämisen asiakärki edellä. On kuitenkin tärkeää mahdollistaa myös osallistujien välinen tutustuminen verkostoitumisen edistämiseksi. Verkoston toiminnan aikana osallistujista osa saattaa jäädä pois ja verkostoon tulla uusia toimijoita. Tällöin tulee huolehtia siitä, että myös uudet osallistujat saavat riittävän perehdytyksen ja mahdollisuuden eri toimijoihin tutustumiseen. Verkostoissa pyritään usein saamaan yhteiseen käyttöön toimijoiden niin sanottu hiljainen tieto eli henkilökohtainen, puhumaton, kokemuksellinen ja tilannesidonnainen tieto (Arnkil ym. 2012). Hiljaisen tiedon liikkuminen edellyttää yhteistyötoimijoiden välistä luottamuksellista ilmapiiriä sekä keskinäistä tuntemusta ja sitoutumista tavoitteisiin, käytettäviin keinoihin ja yhteisten ratkaisujen hakemiseen (Järvensivu ym. 2010). Osallistujien välinen luottamus rohkaisee näkemään asioita toisin sekä vahvistaa riskinottokykyä (Jalonen 2011) ja yhdessä kehittämistä. Yhteistyön toimintamuodot tulee miettiä tavoitteiden pohjalta. Käytössä olevat resurssit luovat niille myös tietyt rajat. Yhdessä oppiminen ja kehittäminen mahdollistuvat ottamalla käyttöön yhdessä toteuttavia toimintamuotoja. Usein voidaan pärjätä vähäisilläkin taloudellisilla resursseilla, kun tehdään yhdessä ja yhdistetään osallistujien osaaminen.
16
”Projektihan on sujunut esimerkillisellä tavalla. Meillä ei ole ollut mitään huolia tai murheita. On päässyt silleen helpolla, että on ollut helppo tehdä se työ mikä meidän osaksi on asettunut.” 17
”Koen kyllä tulleeni hyvin kuulluksi. Työryhmä kokoontuu säännöllisesti ja minä olen osallistunut kaikkiin kokouksiin. Siellä on ollut mahdollista tuoda sitten esille näkökulmia ja ideoita ja kysymyksiä liittyen projektin toimintaan ja niitä on huomioitu ja niistä on keskustelu ja niitä on pohdittu.”
18
Omissa yhteistyöverkostoissamme käyttämiämme toimintamuotoja: • työryhmät • koulutusryhmät • yleisötilaisuudet ja luennot • järjestötapaamiset • lehtiartikkelit • suorat tukitoimet (ryhmät, kurssit, virkistystapahtumat). Jotta yhteistyöllä saavutetut toivotut tulokset jäävät alueelle pysyviksi, on jo suunnitteluvaiheessa hyvä miettiä toimivat juurruttamisen tavat. Tämän vuoksi on tärkeää käydä verkoston toimijoiden kesken yhteistä keskustelua ja hyödyntää alueellisten toimijoiden asiantuntemusta. Omissa yhteistyöverkostoissa olemme käyttäneet juurruttamisen tapoina esimerkiksi: • pysyvän omaistyöhön keskittyvän työryhmän perustaminen • omaistyön kirjalliset ohjeistukset sekä esimerkiksi omaistyöhön liittyvien kysymysten sisällyttäminen käytössä oleviin, asiakastyössä käytettäviin lomakkeisiin • omaistyön tavoitteiden kirjaaminen osaksi kunnan strategioita.
19
Suunnitelmien toteutus
Kun yhteistyölle on luotu yhteiset suuntamerkit, voidaan suunnitelmaa alkaa toteuttaa. Sitä tulee säännöllisesti arvioida saatujen kokemusten pohjalta ja tarvittaessa tehdä muutoksia. Tärkeää on, että verkoston osallistujilla on riittävä taustatuki. Omissa yhteistyöverkostoissamme taustatukena on ollut esimerkiksi: • yhdistyksen työntekijä ja/tai kokemusasiantuntija osallistuu organisaatiossa pidettäviin tapaamisiin tai koulutuksiin • painettu ja / tai sähköinen materiaali, kuten perehdytysmateriaali ja esitteet • tiedotuksen suunnittelu yhdessä, eli miten osallistujat tiedottavat verkoston toiminnasta omassa organisaatiossaan ja alueellaan muutoin.
20
”On saatu juuri ne hoitopolut. Ne ovat tosi hyviä. Ja ne puheeksi ottamisen mallit ja työvälineet, niitä on tullut käytettyä. Me ollaan otettu arjessa jaksamisen kysymykseksi 65-vuotiaiden terveystarkastusten esitietolomakkeeseen tätä kautta.” 21
Maalissa vakiintuneet käytännöt Verkoston yhteistyön päättymisestä on hyvä sopia ajoissa. Yhteistyön loppuvaiheessa arvioidaan verkoston toimintaa kokonaisuutena ja sovitaan tarvittaessa arvioinnista jatkossa. Usein yhteistyöverkostoista rakentuu jo toiminnan aikana myös pidempikestoisia verkostoja, joita voidaan ylläpitää varsinaisen yhteisen työskentelyn jälkeenkin. Verkostoihimme kuuluneet ovat usein halunneet liittyä yhdistyksemme yhteyshenkilöverkostoon, jonka kautta välitämme maksutta jäsenille ajankohtaista tietoa. Heillä on edelleen mahdollisuus myös omaistyön konsultointiin ottamalla yhteyttä Omaisneuvontaan tai suoraan yhdistyksen työntekijöihin. Yhdistyksemme yhteistyöverkostojen arvioinnissa olemme keskittyneet erityisesti näihin: • toiminnan merkitys sekä tavoitteiden, toimintakeinojen ja resurssien toimivuus • viestinnän toimivuus • keskeiset tuotokset, tulokset ja vaikutukset (ennakoidut ja yllättävät), johtopäätökset ja kehittämisehdotukset • osallisuus, sitoutuminen ja luottamus.
22
Verkoston toiminnasta on hyvä tehdä myös kirjallinen toiminnan kokoava raportti, joka on osallistujien käytettävissä asiasta tiedottamiseen. Kokemustemme mukaan on tärkeää viedä yhteistyöstä tietoa myös kuntien lautakuntiin ja neuvostoihin.
Lähteet Arnkil, T., Koskimies, M. & Pyhäjoki, J. (2012) Hyvien käytäntöjen dialogit: Opas dialogisen kehittämisen ja kulttuurisen muutoksen tueksi. Tampere: Juvenes Print. Jalonen, H. (2011) Innovaatiotoiminnan näkymätön dynamiikka. Teoksessa Jalonen, Harri & Aarva, Kim & Juntunen, Pekka & Laihonen, Harri & Laitinen, Ilpo & Lönnqvist, Antti (2011) Arvoverkkoa kokemassa – saaliina tuottavuutta ja innovaatioita. Suomen Kuntaliiton julkaisuja Acta nro 226. Kuntaliiton paino: Helsinki. Ss. 45–77. Järvensivu, T., Nykänen, K. & Rajala, R. (2010) Verkostojohtamisen opas: Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen julkaisu Versio 1.0 (30.12.2010). Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu.
23
Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry Hämeenkatu 25 A 3. krs 33200 Tampere finfamipirkanmaa.fi Omaisneuvonta 040 722 4292 omaisneuvonta@finfamipirkanmaa.fi
24