18 minute read
Valepa oli voitokas – jälleen kerran s
VaLePa viidettä kertaa putkeen Suomen mestari
Advertisement
VaLePa ylsi historialliseen viidenteen peräkkäiseen lentopallon Suomen mestaruuteen. Mestaruusliigaa usean vuoden ajan dominoinut sastamalalaisjoukkue ei pääsyt tänä vuonna helpolla, kun Savo Volley taisteli tiukasti vastaan ja venytti finaalisarjan täyden seitsemän pelin mittaan. Palloilun ystävät saivat nauttia jännittävästä ja tasokkaasta pelistä täysin rinnoin.
Pirkanmaalaisittain kausi oli erityisen menestyksekäs, sillä VaLePan kultajuhlien lisäksi Kangasalla juhlittiin SM-hopeaa ja Akaassa tori täyttyi juhlimaan Akaa Volleyn ensimmäistä mestaruusliigamitallia, kun joukkue taisteli tiensä pronssille.
VaLePan puheenjohtaja Kimmo Karppanen paljasti torilla ensimmäisen uutisen tulevasta kaudesta. Joukkue on osallistumassa Euroopan Mestareiden Liigaan myös ensi vuonna. Europelit ovat tuoneet seuran lisäksi Sastamalalle sekä yhteistyökumppaneille merkittävää näkyvyyttä ja tunnettuutta. – Tottakai mestaruuden merkitys on aina iso. VaLePa on vienyt sekä Sastamalaa että lentopalloa eteenpäin niin Suomessa kuin maailmalla. Tärkeää on, että yhteistyökumppanit ja fanit ovat olleet matkassa mukana, ilman heitä tämä ei onnistuisi, Karppanen summaa.
Lentopallo on Euroopassa yksi seuratuimmista palloilulajeista, ja viime kaudella Mestareiden liigan ottelut keräsivät Euroopan letopalloliitto CEV:n mukaan ennätykselliset yleisömäärät katsomoihin sekä tv-lähetysten äärelle. VaLePan europelit huipentuivat italialaista Modenaa vastaan pelattuun ottelusarjaan. Lajin supertähtiä maailmanmestareista olympiavoittajiin pursuava Modenan joukkue houkutteli Sastamalassa pelattuun otteluun lähes 1400 katsojaa eri puolilta Suomea.
Yleisön edessä VaLePan päävalmentaja Janne Kangaskokko kertasi Sastamalan
SASTAMALAN YRiTTÄJÄT
torilla järjestetyssä kultajuhlassa kauden olleen vaikea, kun loukkaantumiset aiheuttivat joukkueessa melkoisen myllerryksen. Ykköshakkuriksi hankittu Jerome Cross joutui olemaan sivussa lähes koko syyskauden ja lopulta jättämään joukkueen.
Myös joukkueen kaksi keskitorjujaa, Mikko Karjarinta ja Tuomas Hautala loukkaantuivat lähes yhtä aikaa. Kangaskokon mukaan, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, vaikeuksista kasvoi hieno joukkue, joka puhalsi yhteen hiileen. – Ensimmäinen kausi päävalmentajana päättyi koronaan, eikä mitaleja jaettu. Viime kausi päättyi Pielaveden hallissa kolmanteen finaalipeliin, jossa oli noin 50 ihmistä paikalla. Kyllä tämä maistuu hienolle, kun on ihmisiä ympärillä ja tuntee, että fanit ovat läsnä, Kangaskokko hehkutti täpötäydellä torilla sastamalalaisten ympäröimänä.
VaLePan kapteeni Mikko Esko oli silminnähden ylpeä joukkueestaan. Missään vaiheessa joukkue ei antanut periksi vaan kaikille oli kirkkaana mielessä, että kultaa tavoitellaan. Esko laskee joukkueen menestyksen salaisuudeksi perustyön tekemisen hyvin aikaisessa vaiheessa kautta. – Peliä pitää kehittää koko pudotuspelien ajan, ja aivan kuten pitääkin, se pahin vastus tuli finaaleihin. Se oli henkien taistelua koko ajan. Hyvä fokus pysyi koko pudotuspelien ajan ja se huipentui vielä näihin hienoihin finaaleihin. Loppujen lopuksi oltiin vahvempia, Esko summaa.
Kauteen mahtuu hienoja kasvutarinoita, joista yksi on kiistatta vasta 21-vuotiaan Matias Tihumäen nousu kesken kauden ykköshakkurin paikalle. Esko korostaa, kuinka kovasta tempusta on kyse, vieläpä siten että pystyy heti ottamaan Suomen mestaruuden. Toinen pelaaja, jonka kapteeni nosti torilla esiin oli niinikään paikkakunnan oma poika Sakari Mäkinen. – Mäkisen Sakken nostan korkealle. Hän on esittänyt niin vahvaa, viimeisen päälle ammattimaista tekemistä koko kauden alusta loppuun. Hän on yksi tämän joukkueen tukipilari, jonka ympärille on hyvä rakentaa, Esko kehuu. l
Teksti ja kuvat: JAAKKO PIRTTIKOSKI
Yrittäjä, varaa paikkasi! DORIMEDIA OY Leena 041 501 9902
Tehosta hiilijalanjälkeäsi kanssamme
Asiakkaanamme saat jätehuoltosi päästöraportoinnin automaattisesti. Päästöraportointimme avulla pystyt tarkastelemaan hiilijalanjälkeäsi haluamasi ajanjakson mukaisesti. Kanssamme pystyt kehittämään materiaalivirtojasi kustannustehokkaasti. Hyötykeräys on pirkanmaalainen perheyritys, joka tarjoaa kiertotalouden kokonaisratkaisuja.
Lue perheyrityksemme tarina www.hyotykerays.fi
Teemme valtavasti töitä kiertotalouden edistämiseksi, kierrätys on intohimomme. Yrityksien on suhteellisen yksinkertaisilla toimilla mahdollisuus pienentää jätteistä syntyvää hiilijalanjälkeä. Tarjoamme yksilölliset ratkaisut jätehuoltoasi tehostamaan. Meillä on useita kanavia myös sivuvirtojen hyödyntämiseksi. Saat meiltä kiertotalouden ratkaisut koko Pirkanmaan alueella.
Jukalla on ilmeisen toimiva motto
Sastamalan Äetsässä asuva ja yrittävä Jukka Pusa uskoo vahvasti siihen, että jos jotain oikein kovasti tahtoo ja sen eteen on valmis tekemään paljon työtä, haluamansa tavoitteen voi myös saavuttaa. Pirkanmaan Yrittäjien varapuheenjohtaja hän on havainnut mottonsa toimivuuden tosielämässä. Ja juuri siitä – elämästä – me olemme Jukan kanssa aikeissa keskustella. Niin ja tietysti yrittämisestä siinä sivussa.
Jukan syntymätodistuksessa hänen syntymäpaikakseen on merkitty itsenäisten kuntien joukosta tiputettu Tyrvää, joka on osa nykyistä Suur-Sastamalaa. Niillä nurkilla Jukka on ison osan elämästään viettänyt, mutta vähällä oli, ettei häntä kutsunut aikanaan kansainvälinen ura. Itse asiassa päätös siitä tehtiin niinkin kaukana Suomesta kun Nepalissa. Mutta eipäs nyt hoppuilla vielä niin pitkälle.
Arkuus ja ujous haittasi elämää Hyvä esimerkki edellä mainitun moton pätevyydestä löytyy jo useamman vuoden takaa, tarkalleen ottaen 70-luvulta. Koululaisena, ja etenkin yläasteella, luonteeltaan kovin ujo Jukka yksinkertaisesti totesi, että jatkamalla samaa ujoudun ja pelon kehää, elämästä saattaa tulla raskaanpuoleinen. Teini-ikäinen Jukka siis päätti tietoisesti opetella arkuudestaan eroon. – Käytännössä tämä tarkoitti, että lähdin mukaan mahdollisimman moneen asiaan, joita aikaisemmin välttelin, hän kertoo. Tämä tarkoitti esimerkiksi oppilaskuntatoimintaa ja pienin osin jopa politiikkaa. Ja kas kummaa, lukion alkaessa pelot ja ujous oli voitettu. Pysyvästi, kuten jokainen tämän jälkeen vähääkään enemmän häntä tuntemaan oppinut on varmasti huomannut.
Stalin vei kodin Jukka on maatilan poikia, joten työn-
VAIKKA SITÄ nykyisestä Jukasta tosiaan on vaikea uskoa, kertoo hän vielä yläkouluikään saakka olleensa ”helvetin ujo ja arka” kodin ulkopuolella. – Minä pyrin etenkin yläkoulussa olemaan mahdollisimman näkymätön, hän myöntää. Lukioikään tullessaan hän kuitenkin oli itse päätynyt, että näkymättömyys on vähän huonompi juttu. – Se pohjautui pitkälti ihan tällaiseen rationaaliseen ajatukseen, että elämä on sekä hankalaa eikä edes niin kovin kivaa, jos koko ajan pitää pelätä kaikkea. Niinpä rupesin sitten tekemään kaikkea, mikä minua pelotti, hän jatkaa. Näin tulivat mukaan esimerkiksi oppilaskunta sekä liuta muita luottamustehtäviä. Ja ottipa Jukka tuolloin ensikosketuksensa myös politiikkaan.
tekemisen makuun hän oppi jo lapsena. Tilalla riitti askaretta jo vähän pienemmillekin käsipareille. Pusat olivat tilallisina Jukan lapsuusaikaan vielä melko tuoreita tyrvääläisiä. Isovanhemmat olivat päätyneet tännepäin maata aikanaan Karjalan evakkoina. Omat kotikonnut Pyhäjärvellä, lähellä Laatokkaa, jouduttiin jättämään kahteen otteeseen, mikä oli tietysti ikänsä siellä majailleille vanhemmille polville vaikea paikka. Jukan isoisä oli sotien välissä ehtinyt tempaista pystyyn uuden kotitalonkin. Se jäi rajan taa, kun itänaapurin tuolloinen tyranni nimeltä Stalin päätti sen ottaa. Tämä tarjoaa tietysti ikävän mielleyhtymän nykyiseen maailmantilanteeseen. Jukka itsekin havaitsi tämän Pyhäjärvi-säätiön taannoisessa kokouksessa. Se ylläpitää esimerkiksi paikkakunnan hautausmaata. – Kyllä siellä kovin vakava tunnelma oli. Moni totesi, että taisi olla nyt Venäjän reissut käyty heidän osaltaan, Jukka kertoo. Hänelle itselleen tunneside Karjalaan on huomattavasti höllempi. Hän kun on itse paljasjalkainen tyrvääläinen, kuten siis se syntymätodistuskin kertoo.
Pappa ei ollut hötkyilijä Jukan isä oli sotavuosina vielä varhaisteini, joten hän ei rintamalle joutunut, papat kylläkin. Aikamiehen vastuuta tosin Jukan isän, Einonkin piti sotatilanteessa ottaa. Hän kun käveli tuolloin perheen karjan kanssa evakkomatkan Pyhäjärveltä Pieksämäelle asti. – Yksikään karjaeläin ei myöskään kadonnut reissun aikana, Jukka kertoo kuulemaansa tarinaa. Sen verran kovan elämänkoulun sota ja pakolaisuus olivat isovanhempiin iskostaneet, että aivan pienestä ei hätkähdetty. Jukka Pusa on edelleen sitä mieltä, että juuri vakaampia ja tasaisempia miehiä kuin pappansa Arvi sekä hänen velimiehensä Ilmari, joka hänkin muutti sodan myötä Tyrväälle, hän ei ole ikinä tavannut. Tästäkin hän on kuullut osuvan tarinan. – Isoisäni talo oli syttynyt palaamaan, kun hän oli torilla markkinoilla. Kun ihmiset sitten juoksivat sinne asiasta hänelle kertomaan, jatkoi hän ensin kesken olleen kaupanteon kaikessa rauhassa loppuun, ja tuumasi sitten vain rauhallisesti. ”Jaa, no kai sitä pitää lähteä katsomaan.” Se kertoi aika paljon siitä, että ihan joka asiasta ei kannattanut hötkyillä, Pusa myhäilee. Jukka oli tämän suvussa lentäväksi lauseeksi muuttuneen repliikin lausumisen aikana vasta vaippaikäinen, joten omakohtaista muistikuvaa tästä hänellä ei ole. Jukan ensimmäinen muistikuva maailmasta ajoittuu kuitenkin näihin aikoihin. Palaneen talon tilalle toista rakennettaessa mummo ja pappa asuivat Jukan perheen talon yläkerrassa. Ja kun he sitten olivat muuttamassa takaisin omaan kotiin, koetti Jukka estää heitä lähtemästä. Onneksi isovanhemmat eivät naapuria pidemmälle muuttaneet.
Tekemistä piisasi Maatilan kasvattina Jukka oppi työn makuun jo pikkupojasta pitäen. Perhetila oli tuolle ajalle tyypillinen monitoimitila, jossa oli niin karjanhoitoa, viljanviljelyä kuin metsähommiakin, joten tekemisestä ei ollut puutetta. Traktorin rattikin kutsui Jukkaa jo sen ikäisenä, että nykyään siitä taitaisi rapsahtaa linnatuomio vanhemmille – ja sydänahdistusta holhousyhteiskunnalle. – Sen muistan, että alkuun traktorin ajo oli hankalaa, kun oma paino ei riittänyt painamaan kytkintä pohjaan. Se onnistui vain, kun sai ratista tarpeeksi tukea ja painoi kaikin voimin, Jukka muistelee. Vaikka Jukka maatilan askareissa ihan viihtyikin, ei hän oikeastaan missään vaiheessa niissä hommissa omaa työuraansa nähnyt tekevänsä. Metsätalous sen sijaan kiehtoi jo tuolloin. Jukka olisi halunnut jo peruskoulun jälkeen metsäopistoon, mutta koska se ei luonnistunut jatkoi hän opintojaan Vammalan lukiossa. Se taisi olla kovalle lukumiehelle tuossa vaiheessa ihan oikea osoite. Jukka on nimittäin aina ollut innokas lukija. Ja kun kerran omaan kotiin ei tullut Aamulehteä, kävi hän senkin melkein joka päivä lukemassa naapurissa.
Jatkuu seuraavalla sivulla. →
– yllättävän lähellä
www.sijoitusastamalaan.fi
JUOKSEMINEN OLI nuoren Jukka Pusan elämässä ykkössijalla. Elämää ohjasivat pitkään treenit, joita piisasi. Jälkeenpäin Pusa on ajatellut, että treenitahti oli aivan liian tiukka ja tinkimätön.
... jatkoa edelliseltä sivulta Kestävyysurheilu oli ykkönen Koulua Jukka piti läpi koko opintojensa suhteellisen helppona, mutta ei se tuolloin mikään ykkösintressi ollut. Yläasteikäiselle Jukalle selvällä etusijalla oli urheilu ja hänen tapauksessaan nimenomaan pitkänmatkanjuoksu. – Jos minä johonkin hommaan olen syntynyt, niin juoksemaan. Se oli ylivoimaisesti tärkein asia teini-ikäiselle itselleni, Jukka kertoo. Motivaatioon tai ahkeruuteen homma ei kaatunut. Liiton terävimpiin valmennusryhmiin valitun Jukan kohdalla syy oli pikemminkin se toinen ääripää. Urheilu-uran kariutumiseen on jälkikäteen helppo löytää syy. – Kyllä se oli ahnehtiminen. Tai siis se, että en väistänyt kipua tai työtä. Minä harjoittelin itseni ylikuntoon, että siitä kesti useampi vuosi päästä pois, Pusa muistelee.
Melko vaikuttava pohjakunto urheilutaustasta kuitenkin jäi. Vasta 25 vuotiaana armeijapalveluksensa suorittanut Jukka kun pinkoi edelleen armeijassa Cooperin-testissä lumisohjoisella polulla 3400 metriä, vaikka hän oli ehtinyt jo nauttia jo useamman vuoden kaukana urheilijan spartalaisarjesta olevaa opiskelijaelämää. Urheilutaustasta on ollut elämässä myös paljon pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia. – Se entisestään vahvisti työnteon merkitystä ja etenkin pitkäjänteisyytta ja kokonaisuuksien hallintaa. Ja siinähän minä en urheilijana onnistunut, mutta arvokkaan opin siitä sain, hän kertoo.
Sitten alkoi opintoputki Metsäalan oppinsa Jukka haki useammassa pätkässä. Heti lukion jälkeen hän suoritti yksivuotisen metsätalouden yleisjakson Kokemäellä. Sen jälkeen hän luki itsensä metsätyönjohtajaksi Kullaalla Porin lähellä, ja sieltä tie jatkui sitten metsätalousopistoon Joensuuhun. Siellä Pusasta valmistui neljä vuotta myöhemmin metsätalousinsinööri, joka oli tuolloin tutkintona varsin tuore. Oppia piti lähteä hakemaan Itä-Suomeen saakka, sillä ylioppilaspohjaisena tutkinto oli mahdollista suorittaa Joensuun lisäksi vain Rovaniemellä. – Koin olevani aivan oikeassa paikassa. Ala oli minulle oikea, ja lisäksi koulutus oli hyvin laadukasta ja modernia. Vaikka elettiin 80-lukua, niin opintoihin kuului jo johtamiskoulutusta sekä atk:n alkeita. Se oli oikein hyvä paketti, Pusa kehuu.
Passeli ajoitus Jukka Pusa valmistui 1987 metsätalousinsinööriksi ja suoritti heti perään sen aiemmin opintojen takia väliin jääneen varusmiespalveluksensa. Oman alan työtehtäviä hän alkoi toden teolla kiikaroida 1988. Työnhaun kannalta ajoitus oli erinomainen. Suomessa elettiin kovaa nousukautta, ja taloudella meni lujaa. Jos valmistuminen olisi venynyt muutaman vuoden eteenpäin, olisi tilanne ollut aivan toinen. Talouskasvu kun oli vaihtunut ankaraan lamaan, ja työpaikkoja karsittiin Suomen maasta isolla haravalla. – Metsätalousinsinööreissäkin on joitakin valmistumiseriä, joista lähes kaikki vaihtoivat alaa, Pusa kertoo. Mutta hänen juhliessaan tutkintotodistusta tilanne oli vielä hyvä – oikeinkin hyvä, ja tuoreella metsätalousinsinöörillä oli niin sanotusti varaa valita, sillä Pusallekin tehtiin useampi työtarjous. Näistä voiton vei tuolloin 26-vuotiaan Pusan mielessä Vesilahden metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajan vakanssi. Siitä tuli pitkäaikaisempi pesti, sillä kaikkiaan Pusan työsuhde siellä kesti komeat 18 vuotta.
Koulunpenkki kutsui jälleen Ei se metsätalouskaan toki immuuni 90-lamalle ollut. Metsäteollisuuden markkinat sukelsivat pahasti, kuten oikeastaan joka ikinen isompi teollisuudenala Suomessa. Vesilahden metsänhoitoyhdistyksessä jouduttiin
SASTAMALAN YRiTTÄJÄT
METSÄSTÄ JA luonnosta on ollut pitkään Jukalle elinkeino, mutta luonto ja luonnonläheisyys on hänelle merkityksellistä myös oman jaksamisen kannalta. Omissakin metsissä on tärkeää sekä liikkua että tehdä töitä. - Kun lisäksi saa liikkua laajasti muiden omistamilla mailla, löytää loputtomasti kiinnostavia ja kauniita paikkoja. Luontoon ei kyllästy, Pusa tuumailee.
sielläkin karsimaan työtunteja. – Tässä tosin auttoi se, että tuohon aikaan metsätyöt tehtiin vielä aika paljon käsityönä, ja suuri osa metsureista oli jo valmiiksi metsähommissa vain osa-aikaisesti, Jukka kertoo. Hän itsekin helpotti osaltaan työyhteisönsä tilannetta, sillä syvimmän laman aikaan hän lähti lisäoppiin, eli suorittamaan oman alansa metsäalan opettajaopintoja. Ne kestivät vuoden, ja koulutus tapahtui Tampereelle ja Kurussa. Tähän oppiin sisältyi myös vahva kansainvälinen aspekti. Suomi oli nimittäin etenkin tuohon aikaan globaalisti iso metsätalousvaikuttaja kehitysapupuolella. Niinpä täällä opiskelijat koulutettiin kansainvälisiin tehtäviin räätälöidyllä paketilla.
Tulevaisuuden suunta päätettiin Himalajalla Kansainväliselle uralle aikoi Pusakin suunnata, olihan jo opiskeluajoilta Kanadan työkokemusta. Läheltä se pitikin. Hän oli hakenut tuolloin Nepaliin tehtävään 3-vuotiseen metsänsuunnitteluprojektiin, ja päätynyt tuossa haussa kahden finalistin joukkoon. – Nepalissa sitten joku päätti, että tuo toinen oli minua pätevämpi, hän kertoo. Jukan äänessä ei ole minkäänlaista kaunaa tai katkeruutta. Ei hän sitä ole jäänyt märehtimään, vaan myöntää olleensa ja olevansa erittäin tyytyväinen myös ”kotimaiseen vaihtoehtoon”. Työt maailmalla olisivat olleet projektiluontoisia ja vaatineet alituista muuttamista paikasta toiseen. Ja siihen taas olisi kovin vaikea ollut yhdistää parisuhdet-
ta sekä isyyttä. Aviopuolisonsa ja lastensa äidin kanssa Jukka oli alkanut heilastella suurin piirtein niihin aikoihin, kun Pusa aloitti työnsä Vesilahdella. Sittemmin perhekoko on tuplaantunut. Perheen esikoistyttö Eeva syntyi 1999 ja perheen kuopus Ville kolme vuotta myöhemmin.
Organisaatiomuutos ajoi kohti uusia haasteita Jukan nykyiselle uralle häntä ajoivat aikanaan metsäyhdistysmaailmassa vuosituhannen vaihteen tuntumassa tapahtuneet organisaatiomuutokset. Niiden myötä myös Vesilahden metsänhoitoyhdistys oli fuusioitunut isompien kanssa, ja Pusastakin kehkeytynyt toiminnanjohtajan sijaan kehityspäällikkö. – Paljon siinä kaikkea koetin kehittää, mutta kun minulla ei ollut enää toimeenpanovaltaa, aikalailla ideatasolle se työni jäi, ja se ei taas oikein sopinut luonteelleni, hän tuumaa. Kaikki tämä oli saanut Pusan puntaroimaan, josko hän voisi valjastaa vuosien saatossa keräämäänsä tietotaitoa johonkin uuteen. Ja tästä koko yritysidea sitten lähti jalostumaan. Siis se, jonka lopputulemana syntyi ensin Länsi-Suomen Metsätilat Oy ja jälkeenpäin koko Metsätilat.fi-ketju.
Tyhjiötä täyttämässä Kaupparekisteriin Länsi-Suomen Metsätilat kirjattiin 2005. – En oikein osaa sanoa, oliko se kovin pitkä prosessi, sillä tämänkaltaisen toiminnan tarve oli mielestäni niin kovin ilmeinen, Jukka Pusa taustoittaa ja viittaa siis kiinteistövälitystoimintaan maaseudulla. – Ainakaan täälläpäin Suomea sitä ei kyllä oikeastaan ollut olemassa. Meillä oli kyllä puhtaasti kiinteistövälitystä ja asuntokauppaa, mutta ne sijoittuivat vahvasti kaupunkeihin. Maaseudun osalta tarjonta oli todella vaatimatonta, Pusa kertoo. Ihan alkuvaiheessa toiminta keskittyi puhtaasti metsien välitystoimintaan. Se kuitenkin havaittiin melko nopeasti liian suppeaksi rajaukseksi. – Toimintaa laajennettiin kattamaan sitten melko nopeasti kaikkea maaseudun välitystä eli metsien lisäksi maatiloja, mökkejä ja muita tontteja, Pusa selkeyttää. Tosin metsät ovat edelleen se ykkönen. Kaikesta liikevaihdosta juuri metsäpalstoista koostuu jopa 80 prosenttia.
Seitsemän välitysliikkeen ketju Pusan idean ympärille on sittemmin muodostunut kokonainen ketju, Metsätilat.fi, joka on yhtenäistänyt samankaltaisia toimijoita tiiviimmäksi yhteenliittymäksi. Metsäti-
Yrittäjä, varaa paikkasi! DORIMEDIA OY Leena 041 501 9902
RAKENNUS M. LEHTO OY
uudisrakentaminen saneeraus rakennusvalvonta sisustussuunnittelu timanttityöt
1 pysähdys 3 eri jätelajia kerralla kierrätykseen
TOP-VERHOOMO
Huonekaluverhoilut ammattitaidolla
www.petvilla.fi 0400 883 979
Nevanperäntie 38360 Sastamala
FINSKA
Ekapa Oy
Nestekaasun myynti- ja kuljetuspalvelut Puh. 0400 836 080
lat-ketjun toimintaa ohjaa Metsätilat. fi Palvelut Oy, jonka hallituksen puheenjohtajana Pusa toimii. Tänä päivänä mukana on jo seitsemän alueellisesti toimivaa välitysliikettä, joista yksi on juuri Länsi-Suomen Metsätilat Oy, jonka toimitusjohtaja on siis Jukka Pusa. Kehittäminen, markkinointi ja ketjuohjaus on ollut Pusan työnsarkaa viimeiset kymmenen vuotta. Ja vaikka hän ei olekaan vielä pois työelämästä, puhuu hän asettaneensa tavoitteen tuleville työvuosilleen, jota on kuulemma ketjun nykyisen rakenteen tiivistäminen. – Tällä hetkellä meillä on seitsemän yhtiötä, jatkossa toivottavasti vähemmän, hän vinkkaa.
Toisaalta sitä ennen on kuitenkin tiedossa vielä monen monta kauppaa ihan myyjän roolissa. Oman työn paras puoli Jukan mukaan kun ovat juuri asiakkaat. – Olen sanonut aina meidän hallituksessammekin, että kaupantekoa en halua ikinä lopettaa. Asiakkaistahan tässä on kyse, ja minä haluan olla heidän kanssaan tekemisissä, hän kertoo.
Asiantuntijuus valttikorttina Metsätilojen myyntiä on kiihdyttänyt jo pidemmän aikaa Suomessa se, että omistettu metsäpalsta tai maatila on yhä harvemmin omistajalle elinkeino, vaan pikemminkin erillistä omaisuutta. Monesti perintönä saatu. – Sekä tilojen että metsähehtaarien määrät ovat pienentyneet, ja ihmiset vieraantuneet metsästä. Moni metsänomistaja vaan tietää, että hänellä on sellainen omistus, mutta ei niinkään ymmärrä sitä, miten sitä voisi hyödyntää, Pusa taustoittaa ja korostaakin sitä, että Metsätilat on pikemminkin asiantuntija- kuin myyntiorganisaatio. – Asiakas voi luottaa siihen, että meidän välittäjiemme kanssa hän voi puhua niin kaavoituksesta, rakennusluvista, kuntoarvioinneista, tieoikeuksista kuin vaikka metsänhoidosta tai metsästysoikeuksista. Meiltä saakin kysyä, ja me haluamme auttaa asiakasta kaikessa, mitä hän tarvitsee. Asiantuntemus on se, mistä luottamus syntyy, Pusa kertoo. Hän korostaa, että luottamus on yritykselle yhtä tärkeä pääoma kuin korkea tietotaito. – Luottamus on pitänyt ansaita, mutta kun se on saavutettu, se edesauttaa toimintaamme. Meidän tärkein hankintakanavamme ovat aiemmat asiakkaamme. Todella monia kertoja asiakkaamme kertookin ottaneensa meihin yhteyttä joko kaverinsa tai sukulaisensa kokemukseen nojaten.
Korkotaso buusterina Pusan mukaan heidän asiakkaistaan suurin osa on aivan tavallisia suomalaisia ihmisiä, joskin sen havainnon tilastot ovat osoittaneet, että yleensä ostajalla on metsää jo entuudestaan. – Halutaan joko kasvattaa tätä omaisuuserää tai halutaan saada omaa maata, Pusa tuumaa tyypillisistä toimeksiannoista. Hän myöntää, että nollakorkomaailma on ollut sekin toiminnalle iso buustaaja. – Koska vähäriskisiä sijoituskohteita on ollut tarjolla varsin vähän, on se lisännyt kiinnostusta metsään sijoittamiseen, hän kertoo. Se 17 toimivuoden aikana on muuttunut, että myös ulkomaiset sijoittaneet ovat löytäneet Suomen metsät. Viimeisten vuosien aikana tehdyistä suurimmista kaupoista isoimmat kaupat on tehty juuri ulkomaisten institutionaalisten sijoittajien kanssa. Tästä syystä ketjulla on nykyään puolikas juristikin.
Yksityishenkilöt vastaavat metsätilojen kaikista kaupoista jopa 80 prosenttisesti, kun taas se loppu viidesosa kaikista kaupoista tehdään institutionaalisten sijoittajien kanssa. Tosin kaupat näiden kanssaan ovat usein merkittävästi isompia. Kaikista myydyistä hehtaareista jopa kolmanneksen ostaa juuri tämä 20 prosentin sijoittajarypäs Länsi-Suomessakin ja osassa maata jopa puolet.
Kovia lukuja Maanmittauslaitos ylläpitää julkista tilastoa kaikista metsämaata sisältävistä kaupoista Suomessa. Siinä listataan pelkästään pinta-ala ja hinta. Jos myös myyjä ilmoitettaisiin, löytyisi Metsätilat-ketjun nimi listasta hyvin tiheään, neljässä kaupassa kolmesta. Viime vuonna koko Metsätilat-ketju solmi peräti 2200 kiinteistökauppaa. Ja liikevaihtoakin välitysketju teki sen verran paljon, että sillä mahduttaisiin mukaan 10 suurimman välitysketjun joukkoon. Siis siinä ryhmässä, minkä kärkisijoja pitävät Kiinteistömaailma ja OP-koti. – Kauppalehti selvitti asiaa viime syksynä, mutta ei meitä listalle oteta, koska meitä ei tunneta. Me toimimme maaseudulla, joten emme ole valtamedian silmissä, Pusa kertoo. 2200 kauppaan mahtuu monen kokoluokan diilejä. Euromääräisesti piskuisimman kaupan Pusa muistaa ulkoa, pitkälti siksi, että se oli hänen tekemänsä. Tuolloin kaupaksi kävi Sastamalan Kiikassa sijaitseva vanha purkukuntoinen mökki tontteineen. Kauppasumma oli 4000 euroa. Haitarin toisessa ääripäässä löytyy puolestaan Lounais-Suomessa tehty isomman luokan puhdas metsäkauppa. Siinä ostohinnaksi tuli 2 150 000 euroa. Siinä ostaja oli kansainvälinen sijoittajataho.
Ukrainan vaikutuksia odotettaessa Se Pusaa hieman mietityttää, miten juuri ulkomaiset sijoittajat puntaroivat Ukrainan sodan vaikutuksen Suomen maariskiin. Reunamarkkinalla sijaitseva Suomi kun on yleensä kansainvälisten sijoittajien osalta niitä ensimmäisiä alueita, joista omaisuutta lähdetään realisoimaan. Ja se, että naapurimaassa valtaa pitää hyvin arvaamaton diktaattori, ei luonnollisesti ainakaan vakuuta ihmistä, jolla lähtökohtainen tuntemus maasta nimeltä Suomi on varsin vaatimaton. Mitään äkkiliikkeitä Ukrainan valloitussota ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi aiheuttanut. – Nyt tosin eletään sitä aikaa vuodesta, että metsiä on verraten vähän tarjolla. Sanoisin, että vasta vähän myöhemmin keväällä nähdään, mikä on maailmanpolitiikan todellinen vaikutus liiketoimintaamme, Pusa puntaroi.
Finanssikriisikin jäi suutariksi Korona on ollut Metsätilojen kannalta vain ja ainoastaan kaupantekoa vauhdittanut kriisi, mutta on Pusalla kokemusta myös taloudellisesta haastavammasta ajasta. Finanssikriisin aikana firma tosin oli aivan kokoluokkaa kuin nykyään. Silloin vaihto ei ollut vielä ihan lähelläkään yhtä miljoonaa. Finanssikriisi ei kestänyt pitkään, mutta kovin se hiljensi hetkeksi toiminnan. – Helmikuussa 2009 koko firmamme liikevaihto oli yksi kauppa, joka silloinkin oli minimipalkkioinen. Mitään muuta kirjanpitoon ei koko kuussa merkitty, Pusa muistelee. Vaikutus kuitenkin jäi lyhytvaikutteiseksi. Myös sinä vuonna onnistuttiin lopulta rikkomaan edellisvuoden tulos, kuten niin monena sitä ennen ja sen jälkeen. Sittemmin sekä kaupanteon volyymit että henkilöstömäärä ovat molemmat moninkertaistuneet. Pusan kipparoima Länsi-Suomen Metsätilat työllistää tänä päivänä 24 ihmistä, koko ketju yhteensä lähes 90. Kaikista Suomen auktorisoiduista maa- ja metsätilakiinteistöjen kiinteistöarvioijista joka kolmas on Metsätilan palveluksessa, suurin osa juuri Länsi-Suomessa.
Taas se toimi Entä kuinka sitten Pusan mielessä aikanaan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä ollut visio yrityksestä on toteutunut. Jukka Pusan mukaan yllättävänkin hyvin. – Minulla oli alusta saakka vahva luotto siihen, että homma toimii. Sanoisin, että yrityksen rakenne itsessään oli omassa visiossani hyvin lähellä nykyistä, mutta ei näitä volyymeja toki kukaan voinut etukäteen tietää. Kyllä siinä mielessä odotukset ovat ylittyneet – ja aika reippaastikin, Jukka Pusa hymyilee. Kova tahti ja työ palkittiin jälleen kerran. l
KIINTEISTÖKAUPASSA HANKINTAKANAVAT ovat Pusan mukaan se kaikista tärkein juttu. Ilman myytävää kun se myyminenkin on kovin hankalaa. – Toisin kuin asuntokaupassa, meillä ei ole kilpailua välittäjien tasolta samaan malliin, mutta ostokysyntää on reippaasti enemmän kuin mitä meillä on myytävää, Pusa kertoo ja korostaa sitäkin, että Metsätilat on enemmän asiantuntija- kuin myyntiorganisaatio. – Meillä on töissä vain kokeneita metsäalan ammattilaisia, ja meiltä odotetaankin sitä asiantuntijuutta, hän kertoo. Auto on Jukalle tärkeä työväline, sillä vuodessa mittariin tulee melkoinen määrä kilometrejä.
SASTAMALAN YRiTTÄJÄT
METSÄTILAT-KETJU MYY metsää, peltoa ja asuinrakennuksia ympäri maata. Viime vuonna koko ketju solmi jopa 2200 kiinteistökauppaa.
Teksti: VILLE KULMALA kuvat VILLE KULMALA JA JUKKA PUSAN ARKISTO
Yrittäjä, varaa paikkasi! DORIMEDIA OY Leena 041 501 9902
KANANMUNIEN ITSEPALVELUMYYMÄLÄ AVOINNA
YMPÄRI VUOROKAUDEN! METSÄLAURILAN TILA
• Koneurakointi • Maansiirto sekä kuljetukset • Viherrakentaminen • Talvikunnossapito
0500 335 545 Seppo 050 592 6489 Lauri 050 566 9941 Sari
Karhiniementie 94, 32740 Sastamala
Osta omilta kyliltä
JukkaPusa
0400636113
toimitusjohtaja,LKV, AKA,kaupanvahvistaja Sastamala,käytössäolevakalliomurskeen ottoaluelähelläSastamalankeskustaa. Myydääneläköitymisenvuoksi.Ottolupa 415000m³,jostapieniosaonkäytettyja kalliotaonsenjälkeenkin.Valmistatavaraa jajuuriräjäytettyäkiviainestahetimurskattavaksi.Hp.300000€
TontithalutullaalueellaLempäälässä!
LempäälänMiemolassakaksitonttia taajamanjamaaseudunrajalla,palvelut lähellä,kunnallistekniikanlinjatvalmiina. Tontti1�1378m². Hp.99000€ Tontti2�2420m²,rak.oik.357m², myöspienirivitalo. Hp.175000€
JanneSavilahti
0447607788
LKV,kaupanvahvistaja Suomensuurinmaaseudunkiinteistönvälityspalveluhoitaa kaikkihaja-asutusalueenrakennetutjarakentamattomat tilatjatontit.TeimmeviimevuonnaLänsi-Suomessa yli600kauppaa.Tunnemmemarkkinatjameidättunnetaan. KatsokohteemmejaliityTilavahtiin: www.metsatilat.fi
