Mieli Tietty
Mielen hyvinvointia Pirkanmaalla!
45 v.
Sisällysluettelo Tampereelta koko Pirkanmaalle........................................3 Mitä kaikkea mielenterveysseurassa tapahtuu?..................................................................................4 Järjestölähtöisessä kriisiauttamisessa tuetaan myönteisiin muutoksiin ja selviytymiseen........................5 Vapaaehtoiset ovat kriisikeskus Osviitan kantava voima.........................................................................6 Mielikahvilassa kohdataan aidosti ja ollaan ihmisiä ihmisille ......................................................................8 Itkun hiljainen suunta -runokirjan julkaisutilaisuus .......................................................................9 Mieli matkalla levittää mielenterveyden ilosanomaa..............................................................................10 Parisuhdetta kannattaa huoltaa........................................11 Mikä auttaa toipumaan?.....................................................12 Toivoa kannattaa tukea........................................................13 Näistä ovista olemme astuneet sisälle.............................14 Itsemurhista ja itsemurhayrityksistä pitää puhua ............................................................................16 Sisäisellä puheella itsesi ystäväksi.....................................18 Kriisikeskus Osviitan työntekijät esittäytyvät...................19 Kohtaamisia.............................................................................21 Kuolemansuru kokemuksena ja surevan kohtaaminen...........................................................22 Kriisikeskus Osviitan saamia asiakaspalautteita..................................................................23 Tampereen mielenterveysseuran hallitus esittäytyy.....................................................................24 Paula-Sirkka kymmenen parhaan joukkoon Vuoden vapaaehtoinen -äänestyksessä.........................26 Mieli aalloilla -podcast puhuu mielenterveydestä arkipäiväisesti.....................................27
Tampereen mielenterveysseura ry. / Pirkanmaan mielenterveys ry. (marraskuusta 2020 lähtien) Yhteystiedot: Sorinkatu 4 C, 33100 TRE
www.mielenterveysseurat.fi/tampere www.facebook.com/tampereenmielenterveysseura www.twitter.com/TampereenM
Toiminnanjohtaja Kati Rikala p. 040 5404477, kati.rikala@osviitta.fi Ajanvarauspuhelin Osviitta p. 0400 734 793 sähköposti: osviitta@osviitta.fi
Mieli Tietty - yhdistyksen 45 v. juhlalehti Julkaisija: Tampereen mielenterveysseura ry. • Päätoimittaja: Paula Toukonen, paula.toukonen@osviitta.fi • Toimituskunta: Kati Rikala, Sonja Sievers, Paula Toukonen • Kielenhuolto: Raija Rintamäki • Kuvat: Sonja Sievers, Pixabay, Tampereen mielenterveysseura ry. ja haastateltujen kotialbumit• Taitto: Eeva Lamminen • Paino: Eräsalon Kirjapaino Oy Painos 1 500 kpl. ISBN 978-951-98030-2-9 (nid.) ISBN 978-951-98030-3-6 (PDF) Kiitokset kaikille lehden tekoon osallistuneille!
2
Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
Tampereelta koko Pirkanmaalle Tampereen mielenterveysseura tunnetaan. Olemme olleet paikallinen toimija jo neljä ja puoli vuosikymmentä. Yhdistyksemme ydintoiminta eli kriisikeskus Osviitta on sekin ollut olemassa jo vuodesta 1993. Pidät kädessäsi yhdistyksen 45-vuotisjuhlalehteä, joka kertoo monipuolisesta toiminnastamme eri näkökulmista. Olimme tehneet päätöksen juhlistaa ajankohtaa lehden julkaisulla jo ennen kuin koronaviruksesta mitään tiesimme. Eipä tarvinnut perua juhlia. Nykyaika on nopeatempoista ja muutos melkein itseisarvo. Nyt elämme pakotettuna muutokseen, jota emme valinneet ja joka tekee yhteiselosta suorastaan liian jännittävää kaikille. Osalle ihmisistä on koitunut toimeentulon ongelmia, toisille etätyön apatiaa. Ihmissuhteet joutuvat lujille, perherauha koetukselle. Seurauksena mielenterveydet horjuvat ja apua haetaan vielä enemmän kuin aiemmin. Avun tarve tuntuu järjestöjen iholla. Samaan aikaan Veikkauksen tuotot pienenevät ja päärahoittajamme STEAn rahoituskuviot menevät uusiksi. Lisäjännitystä tuo sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtäminen kunnista SOTE-alueille. Huolta ei pitäisi olla siitä, etteikö järjestöjen toimintaa tunnettaisi palveluja kehittävien ja tarjoavien taholla. Mutta miten kääntää vaikuttaviksi numeroiksi ehkäisevän työn tuottama hyöty, joka on silkkaa säästöä myöhemmistä hoitokustannuksista? Numeroilla pystymme kertomaan, että meiltä kriisikeskus Osviitasta saa apua noin 1 500 asiakasta vuodessa. Se tarkoittaa noin 3 200 käyntiä – aitoa kohtaamista ja kuulluksi tulemista. Tilastoimme valtakunnallisen kriisipuhelimen puhelut (noin 2 000–3 000 vuodessa) ja
sen, miten moni osallistuu ryhmiimme sekä keitä koulutamme mielenterveysasioissa. Helppoa on kertoa asiakkailta saamastamme loistavasta palautteesta. Vapaaehtoisia on koko seuran toiminnassa mukana vuosittain pitkälti toistasataa. Osviitassa toimii noin 70 tukihenkilöä; uusia koulutamme vuosittain keskimäärin kahdessa koulutuksessa. Osa vapaaehtoisista sitoutuu työhön pitkäksi ajaksi. Haastavampaa on laskea hyöty, joka syntyy vapaaehtoisten kouluttamisesta ja mielekkään tekemisen tarjoamisesta, tietotaidosta, joka kertautuu heidän omassa ja asiakkaiden elämässä. Tämä on sitä pääomaa, jota muutkin järjestöt kasvattavat toiminnallaan. Se ei synny tyhjästä, vaan sen eteen kolmas sektori tekee hartiavoimin töitä. Entä jos meitä ei olisi? Sääntöjen mukaan toiminta-alueemme on Pirkanmaa. Haemme sille näkyvyyttä myös nimenmuutoksella. Tästä eteenpäin totuttelemme uuteen nimeemme, joka on Pirkanmaan Mielenterveys ry. Pirkanmaalla toimiva Mieli matkalla -hanke on ollut lippulaivamme alueella tehtävälle työlle. Mielikahvila-hanke taas on luonut Tampereella kohtaamispaikan ja monenlaista vapaaehtoistyötä. Tampereella on useita mielenterveys- ja päihdealan järjestöjä. Yhteistyö sujuu, aistittavissa on jopa innokkuutta. Tampereen kaupunki on pitkään rahoittanut toimintaamme, ja olemme syvästi kiitollisia kumppanuudesta. Lisäksi kiitämme lahjoittajia, jotka vuosittain tai kertaluonteisesti tukevat toimintaamme. Iso kiitos tehdystä työstä Tampereen mielenterveysseuran hallitukselle, työntekijöille ja seuran kaikille vapaaehtoisille!
Kati Rikala Tampereen mielenterveysseuran toiminnanjohtaja
Huom. Patentti- ja rekisterihallitus on hyväksynyt nimenmuutoksemme marraskuussa 2020. Tästä eteenpäin Tampereen mielenterveysseura ry. toimii nimellä Pirkanmaan Mielenterveys ry.
Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
3
Mitä kaikkea mielenterveysseurassa tapahtuu? Vuonna 1975 perustettiin Tampereelle Suomen Mielenterveysseuran paikallisosasto. Tampereen mielenterveysseura ry:ksi toimikunta rekisteröityi vuonna 1989. Kriisikeskus Osviitta, tunnetuin toimintamuotomme, on perustettu vuonna 1993. Osviitta on toiminut vuosien mittaan eri osoitteissa ja vähän eri sisällöillä. Paljon alkuperäisestä ajatuksesta on edelleen jäljellä. Osviitta on matalan kynnyksen paikka, jonne voi tulla keskustelemaan missä tahansa kriisitilanteessa, kun tuntuu että omin avuin ei pääse eteenpäin. Tulosyy ei siis tarvitse olla mikään valtavan iso katastrofi. Tavallisia tulosyitä ovat esimerkiksi parisuhdeongelmat. Maksuttomuus, anonyymius ja kuunteleminen ovat Osviitan toiminnan perustaa. Nopeiksikin meitä on kehuttu. Emme ota ketään jonoon, vaan annamme ajan, kun asiakkaaksi haluava soittaa. Aika järjestyy usein muutaman päivän sisällä, ja lähes poikkeuksetta 1–2 viikon kuluessa. Emme kysele lähetettä emmekä diagnoosia. Ei diagnoosi silti ole estekään meille tuloon. Tehtävämme on pääasiassa kuunnella ja antaa aikaa – puhumme siitä mistä asiakas haluaa puhua. Osviitassa asiakkaita ottavat vastaan koulutetut kriisityöntekijät ja tehtävään koulutetut vapaaehtoiset tukihenkilöt. Vapaaehtoisia koulutamme vuosittain uusia ja koetamme pitää hyvää huolta meillä jo toimivista. Vastaamme myös vuorollamme valtakunnalliseen kriisipuhelimeen ja teemme eri tavoin verkkoauttamista. Vuoden 2020 koronapandemian myötä olemme totutelleet entistä enemmän etätapaamisiin, sekä videolla että puhelimitse. Järjestämme myös erilaisia ryhmiä, esim. tunnetaitoihin, surua kohdanneille ja nuorille. Hankkeet ovat osa toimintaa, niillä täydennetään toimintaa ja kehitetään uusia työmuotoja. Mielikahvila (2018–2020) on luonut päihteettömän kohtaamispaikan ja monimuotoisen vapaaehtoistyön
keskuksen. Mielikahvilasta voit lukea erillisestä artikkelista lehdessämme. Mieli matkalla (2019–2021) on liikkuva työmuoto, jolla viedään mielenterveyden osaamista Pirkanmaan kuntiin leasing-autolla järjestöjen yhteistyöllä. Mieli matkalla -toimintaa avataan niin ikään lehdessämme. Mielenterveysseuralle tärkeää on vähentää mielenterveysasioihin liittyvää stigmaa. Tähän liittyy kaikki viestintä, verkostoissa toimiminen ja monessa muussa mukanaolo. Miksi tämä lehti? Koska haluamme kerrankin kertoa kunnolla toiminnastamme – yhteistyökumppaneille, jäsenille, asiakkaille ja kenelle tahansa kiinnostuneelle. Jos innostuit, niin on monta tapaa tulla meille: kävijänä, seuran jäsenenä, facebook-sivujen seuraajana, yleisöluentojen kuulijana, vapaaehtoisena tukihenkilönä. Ota rohkeasti yhteyttä sähköisin välinein tai tule jutulle kylillä. Mielenterveys yhdistää meiltä kaikkia! Teksti ja kuva: Paula Toukonen, kriisityöntekijä, tiedottaja
Tampereen mielenterveysseura ry. (jatkossa Pirkanmaan Mielenterveys ry.) on sääntöjensä mukaan kansalais- ja kansanterveysjärjestö, jonka tarkoituksena on edistää mielenterveyttä sekä ehkäistä mielenterveyden ongelmia. Yhdistys toteuttaa ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä ja vapaaehtoista kansalaistoimintaa, edistää psykososiaalisten ja kriisiauttamispalvelujen saamista sekä kehittää uusia hyvinvointi- ja mielenterveyspalveluja.
4
Järjestölähtöisessä kriisiauttamisessa tuetaan myönteisiin muutoksiin ja selviytymiseen Ensimmäinen kriisikeskus avasi ovensa 1.4.1970 Helsingissä. Kriisikeskuksesta sai jo silloin apua puhelimitse ja paikan päällä. Auttajiksi palkattiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia ja koulutettiin vapaaehtoisia, jotka työskentelivät ammattilaisten ohjauksessa.
Tutkimukset ja palaute kertovat avun vaikuttavuudesta
2000-luvulla silloinen Raha-automaattiyhdistys RAY halusi kirkastaa, minkälainen toiminta on avustuskelpoista ja mikä ei. Siellä keksittiin sana ”järjestölähtöinen” kuvaamaan toimintaa, joka oli kelpoinen saamaan RAY-rahoitusta.
Olli Snellman teki väitöstutkimuksen SOS-kriisikeskuksen maahanmuuttaja-asiakkaista. Tutkimuksessa todettiin, että keskusteluapu oli omiaan saamaan aikaan myönteisiä muutoksia, joita ovat helpottunut olotila, uusien elämänhallintakeinojen omaksuminen, itseymmärryksen ja voimaantumisen tunteen vahvistuminen sekä rakentavammat tavat suhtautua ongelmiin.
Järjestölähtöinen kriisiauttaminen oli toimintaa, jossa ammattilaiset yhdessä koulutettujen vapaaehtoisten kanssa tarjoavat keskusteluapua kriiseissä ja vaikeissa elämäntilanteissa oleville. Apua oli mahdollista saada kriisipuhelimessa, kriisikeskuksessa tai kotikäynneillä, ryhmissä tai henkilökohtaisissa tukisuhteissa.
Kuntoutussäätiö teki arviointiselvityksen kriisiauttamisen ryhmätoiminnasta. Selvityksessä haastateltiin osallistujia ja seurattiin ryhmiä. Ammatillisesti ohjattu ryhmätoiminta todettiin toimivaksi sosiaaliseksi kuntoutukseksi, joka auttaa selviytymään, kun läheinen on kuollut itsemurhan kautta tai muulla tavoin.
Vapaaehtoiset otettiin mukaan tekemään asiakkaiden tukikeskusteluita ensimmäisenä Tampereen kriisikeskus Osviitassa. Myöhemmin kriisiauttaminen laajeni verkkoon, kun syntyi Tukinet eli kriisikeskus internetissä.
MIELI Suomen Mielenterveys ry:n kriisikeskusverkoston tulosmittarissa asiakkaat arvioivat saadun keskusteluavun vaikutusta tilanteeseensa. Asiakkaiden arvioiden mukaan keskusteluapu on vaikuttanut merkittävästi toiveikkuuden vahvistumiseen, arjesta selviytymiseen sekä ongelmien ja itsetuhoisten ajatusten vähenemiseen.
Anonyymius, maksuttomuus, varhainen tuki Keskeisiä periaatteita kriisiauttamisessa ovat olleet alusta asti varhainen tuki, matala kynnys ja asiakkaan oma kokemus avun tarpeesta. Tärkeää on myös mahdollisuus saada apua anonyymisti eli kertomatta nimeään. Kriisipuhelimessa soittajan numero ei näy auttajille. Kriisivastaanotoilla asiakkaan nimi tai nimimerkki ja puhelinnumero tai sähköpostiosoite hävitetään viimeisen tapaamisen jälkeen.
Järjestölähtöinen kriisiapu tukee kriisissä olevia selviytymään. Lisäksi kriisiauttaminen tarjoaa vapaaehtoisille mahdollisuuksia mielekkääseen toimintaan ja mielenterveysosaamisen vahvistamiseen. Näin vahvistamme yhteiskunnassamme välittämisen kulttuuria.
Useille asiakkaille on merkitystä myös sillä, että apu on maksutonta ja avun hakemisesta ei tule merkintöjä terveydenhuollon rekisteriin. Kriisiauttajat eivät pääse lukemaan asiakkaan terveystietoja eli heillä ei ole ennakkokäsitystä asiakkaasta, vaan asiakas kertoo, mihin tarvitsee apua, ja kriisityöntekijä tai vapaaehtoinen asettaa oman osaamisensa asiakkaan käyttöön. Varhainen tuki kriiseissä ja vaikeissa elämäntilanteissa ehkäisee itsemurhia. Niin todettiin muun muassa Suomen kansallisessa itsemurhien ehkäisyohjelmassa 1986–1996, joka sai paljon kansainvälistäkin huomiota ja johti itsemurhien määrän laskuun noin 1 500:sta suunnilleen 1 000 tapaukseen vuodessa. Varhainen tuki auttaa jaksamaan arjessa, huolehtimaan perheestä ja lapsista sekä pitämään yllä työ- ja toimintakykyä. Kriisiauttaminen tukee asiakasta myönteisiin muutoksiin. Kriisissä oleva oppii hahmottamaan uudella tavalla maailmaa ja tilannettaan.
Outi Ruishalme Kriisitoimintojen johtaja, MIELI Suomen Mielenterveys ry. 5
Vapaaehtoiset ovat kriisikeskus Osviitan kantava voima Kriisikeskus Osviitassa asiakkaita kohtaavat ja kriisipuhelimeen vastaavat työntekijöiden ohella juuri tähän tehtävään koulutetut vapaaehtoiset tukihenkilöt. Keitä he ovat ja miksi ihmeessä joku antaa aikaansa tähän? Pyysimme tukihenkilöiltämme vastauksia näihin kysymyksiin. 1. Miksi aloitit? 2. Mikä on saanut sinut jatkamaan? 3. Mikä täällä on parasta?
Auri Kananen 1. Aloitin koska oma elämäni on tasapainossa ja koen, että pystyn antamaan itsestäni muille. Pidän sellaisia ihmisiä rikkaina, joilla on antaa henkistä tai fyysistä pääomaa muille. 2. Heti ensimmäisestä kerrasta Osviitassa tunnelma oli hyvin miellyttävä. Ei kiirettä, mutta sitäkin enemmän empatiaa. Tuntuu, että olen aina tervetullut Osviittaan. Ihmisten tarinat kiehtovat ja tykkään kuunnella muita. Kuuntelu on yksi vahvuuksistani, joten pääsen hyödyntämään taitojani hyvään tarkoitukseen. 3. Parasta ovat ihmiset: työntekijät, vapaaehtoiset ja asiakkaat. Myös kaappien herkut ovat tosi hyviä. Tykkään kaiken kaikkiaan Osviitasta, ja sinne on aina kiva tulla.
Lisa Lehtinen 1. Jokunen vuosi sitten elämänmyllerrysten seurauksena tuli fiilis, että haluaisin tehdä jotakin merkityksellistä. Fiilis, että tahdoin auttaa ihmisiä pyyteettömästi ja myös työkseni. Tuttavani, joka on tehnyt vapaaehtoistyötä Osviitassa, suositteli Osviitan tukihenkilökoulutusta minulle. 2. Tukihenkilötyö antaa paljon: hyvää mieltä, merkityksellisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Oli voimaannuttavaa huomata pystyvänsä tukemaan ihmisiä: tilanteisiin voi mennä tyhjän pöydän taktiikalla (mutta sydän täynnä) kuuntelemaan ja tukemaan avuntarvitsijaa. Opiskelen ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi, ja tukihenkilötyö kartuttaa ammattitaitoa. 3. Alusta alkaen minulle tuli tunne, että Osviitta on paikkani. Ekan kriisipuhelinvuoron jälkeen en enää jännittänyt. Olen tehnyt paljon töitä yksin ja kaivannut työyhteisöä ympärilleni. Täältä sain tavallaan sen. Huippukivoja ihmisiä ja rento toisia arvostava ilmapiiri. Arvostan myös Osviitan tarjoamia koulutuksia, joilla on merkitystä urapolullani ja kehittymisessäni.
Kiinnostuneille vinkkinä: lisätietoa seuraavista koulutuksista ja hakukaavakkeen löydät www-sivultamme www.mielenterveysseurat.fi/tampere
6
Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
Pauliina Vähävihu 1. Halusin selvyyttä siihen, onko minusta ihmissuhdetyöhön. Aloitettuani tukihenkilönä opiskelinkin sitten mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajaksi. 2. Huomasin, että mitä enemmän kuuntelin muita, sitä enemmän opin itsestäni. Osviitan ilmapiiri ja vapaaehtoistyön rikkaus on olla ihminen ihmiselle. Siinä mikä perustuu vapaaehtoisuuteen, säilyy mielekkyys. 3. Osviitta-henki, samanhenkiset ihmiset, koulutukset, tukihenkilöitä arvostetaan.
Satu Suihkonen 1. Olin käsitellyt omat menetykseni pääosin yksin. Motiivini oli halu auttaa ja tukea toisia, jotta heillä olisi helpompaa ja nopeampaa selviytyä vaikeissa elämäntilanteissa kuin minulla. 2. Vapaaehtoistyö on rikastuttanut elämääni ja kasvattanut minua eri tavoin. Minulle on karttunut osaamista ja kokemuksia, joita voin hyödyntää muualla. Voin tuoda vastaavasti muualla oppimiani tietoja ja taitoja vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtoisena toimin itsenäni, elämänkokemuksen ja koulutuksen antamin tiedoin ja taidoin sekä ammatillisen yhteisön pelisääntöjen mukaan. Vapaaehtoistyö antaa mielekästä tekemistä, koulutusta ja tukea. Koulutukset ovat antaneet uusia näkökulmia ja työkaluja tukihenkilötyöhön, ryhmien ohjaamiseen ja omaan elämään. 3. Vapaaehtoistyössä olen saanut kohdata aitoa ihmisyyttä, välittämistä sekä kunnioittavaa ja arvostavaa vuorovaikutusta samanhenkisten kanssa. Tulee hyvä mieli, kun huomaa, miten pienellä panostuksella voi tuottaa niin paljon hyvää.
Veera Degerholm 1. Olen kiinnostunut mielen hyvinvoinnista. Olen itse saanut elämässäni tukea, kun olen tarvinnut, ja siitä on ollut suuri apu. 2. Merkityksellisyys. Kun aloitin, yllätyin siitä, kuinka mielekästä työ on. Joskus haastavaa, kun ei välttämättä etukäteen tiedä, millaisten asioiden kanssa ihmiset tulevat. Toisaalta tunnen syvää iloa siitä, että ihmiset hakevat tukea, ja myös siitä, että saan olla heidän luottamuksensa arvoinen ja kulkea hetken matkaa heidän rinnallaan. Osviitan puolesta meistä tukihenkilöistä taas pidetään hyvää huolta, joten kokonaisuus tuntuu eräänlaiselta ihmisyyden jatkumolta, jossa me kaikki olemme osallisia, toinen toisiamme tukien. 3. Parasta on kohdata ihmisiä - niin asiakkaita kuin Osviitan porukkaa. Pidän myös siitä, että tukihenkilöinä voimme osallistua monenlaisiin mielen hyvinvointiin liittyviin koulutuksiin, oppia lisää ja olla mukana tekemässä elämästä parempaa meille kaikille.
Hannu Kokko 1. Olin Vammalassa -96 harjoittelijana ja tukihenkilökoulutus sisältyi harjoitteluun. Osviitassa aloitin vuonna 2006, kun muutin tänne alueelle ja tiesin, että voin jatkaa täällä tukihenkilötoimintaa, jota pidin tärkeänä. 2. Vastapainoa muulle tekemiselle. Auttamisen halu ja se, että on tehnyt sopivasti tukihenkilötoimintaa, ettei se käy liian raskaaksi tai haittaa muuta elämää. 3. Kun huomaa, että on pystynyt auttamaan ihmistä, ja hän lähtee paremmalla mielellä pois. Lisäksi muiden vanhojen tukihenkilöiden tapaaminen paikan päällä. Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
7
Mielikahvilassa kohdataan aidosti ja ollaan ihmisiä ihmisille Mielikahvila on yhteisöllisen kohtaamispaikkatoiminnan ja monimuotoisen vapaaehtoistyön kehittämishanke. Hankkeen toiminnasta vastaavia taustaorganisaatioita ovat Tampereen mielenterveysseura ry, Sopimusvuori ry ja EHYT ry. Mielikahvilassa on kaksi vakituista hankkeesta ja sen toiminnasta vastaavaa työntekijää, Jussi Huuskonen ja Emmi Siirtonen. Mielikahvilan toiminta on vapaaehtoisten ja kävijöiden toiveiden, osaamisen ja kiinnostuksen kohteiden pohjalta suunniteltua ja toteutettua. - Mielikahvila tarjoaa yhteisön, jossa mahdollistuvat kohtaamiset ja ihminen ihmiselle oleminen, Emmi ja Jussi toteavat.
Kaikille avoin yhteisöllinen olohuone Mielikahvila on kaikille avoin yhteisöllinen olohuone, jossa järjestetään monenlaista ryhmätoimintaa. - Kävijäksi voi tulla kuka tahansa muiden ihmisten seuraa kaipaava, kuten esimerkiksi paikkakunnalle vasta muuttanut tai opiskelija, Jussi toteaa. Emmin mukaan Mielikahvilassa parasta on nähdä yhteisöllisyyden vaikutus ihmisten hyvinvointiin sekä se, miten ihmiset pääsevät elämässään eteenpäin ja voimaantuvat toimiessaan vapaaehtoisina. Jotkut ovat lähteneet opiskelemaan, toiset kiinnittyneet työelämään. Jussi lisää, että Mielikahvilan kävijöiden välille on muodostunut myös vapaa-ajan ihmissuhteita. Mielikahvilan toimintaan voi osallistua kävijänä tai vapaaehtoisena. Tämä raja on osoittautunut häilyväksi. Ihminen ei välttämättä halua nimetä itseään vapaaehtoiseksi, mutta ottaa silti aktiivisesti osaa yhteisön toimintaan. - Toimintaan voi osallistua omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden mukaan, Emmi ja Jussi täsmentävät. Mielikahvilassa on mahdollista vaikuttaa haluamallaan tavalla: jotkut tekevät vapaaehtoistyötä keikkaluonteisesti järjestämällä esimerkiksi tapahtuman, toiset taas ohjaavat Mielikahvilassa kokoontuvia ryhmiä.
Mielikahvilan vakituiset hankkeesta ja sen toiminnasta vastaavat työntekijät Jussi Huuskonen ja Emmi Siirtonen
- Mielikahvilassa on järjestetty muun muassa erilaisia luovan toiminnan ryhmiä ja keskusteluryhmiä, Emmi ja Jussi kertovat.
Mielikahvila saa kävijät hyvälle tuulelle Mielikahvilan toiminnassa vuoden 2017 avajaisista asti mukana ollut vapaaehtoinen, Mielikahvilan emäntä Aili tykkää tehdä keittiötöitä ja jutella kohtaamispaikan kävijöiden kanssa. Aili tähdentää, että Mielikahvilan syötävät ja juotavat ovat maksuttomia. Parasta on hänen mielestään se, kun kävijät tulevat hyvälle mielelle. Sami Nygren on käynyt Mielikahvilassa kaksi vuotta ja toiminut myös vapaaehtoisena. Hän järjestää säännöllisesti kokoontuvaa kirjoittajapiiriä sekä sään salliessa sieni- ja kalaretkiä. Samin mukaan vapaaehtoistyössä parasta on päästä toteuttamaan itseään ja suunnitella itsensä näköistä toimintaa. Sami korostaa myös mukavien työntekijöiden ja työnohjauksen merkitystä omalle jaksamiselleen. - Tänä syksynä on järjestetty muun muassa Samin runokirjan julkaisuti8
Mielikahvila on muodostunut tärkeäksi kohtaamispaikaksi Ailille
laisuus, pienimuotoinen Halloween-tapahtuma sekä osallistuttu kansalaisvaikuttamisen viikkoon yhdessä toimintakeskus Sorinan kanssa, Emmi ja Jussi lisäävät.
Koronan varjostama vuosi
lisia ryhmiä ja kävijöitä. Mielikahvilassa kaksi vuotta käynyt Ilkka harmitteleekin sitä, ettei uusia kävijöitä ole nyt ollut. Ilkan mukaan yhteishenki Mielikahvilassa on todella lämmin.
Mielikahvilan arkea ja hankkeen viimeistä vuotta on varjostanut koronan läsnäolo, joka on lisännyt yksinäisyyden kokemista ja sosiaalisia ongelmia. - Ahdistuneisuuden lisääntymisen huomasi keväällä, jolloin Mielikahvila oli suljettuna kahden kuukauden ajan. Tällöin järjestettiin etätoimintaa ja oltiin muutoin yhteydessä ihmisiin, jotka olivat huolissaan toistensa jaksamisesta, Emmi kertoo. Verkossa toimivan Nappi Naapurin kautta löydettiin vapaaehtoisia asiointiapuun, jota Mielikahvila-hanke tarjosi riskiryhmiin kuuluville. Myös Osviitan ja Tampereen Elokolon kautta löytyi vapaaehtoisia. - Kun Mielikahvila sitten sulun jälkeen avasi ovensa uudestaan, tiivistyi Mielikahvilan ydinyhteisö ja ihmiset olivat onnellisia nähdessään taas toisiaan, Jussi lisää. Korona vaikuttaa yhä toiminnan tietynlaisena epävarmuutena. Mielikahvilassa on ollut vähemmän ulkopuo-
STEA-rahoitteinen hanke (2018–2020) Osoite: Sorinkatu 4, 33100 Tampere (sisäpiha kriisikeskus Osviitan alakerrassa) Aukioloajat: ti ja to klo 16–20 ja Perhekahvila toisinaan lauantaisin Tavoite: Kohtaamispaikka ja matalan kynnyksen vapaaehtoistyön mahdollisuus yksinäisille Yhteistyökumppanit: Mielenterveysseura, Sopimusvuori ja EHYT ry. Vielä ehdit käymään Mielikahvilassa – tervetuloa!
Itkun hiljainen suunta -runokirjan julkaisutilaisuus Mielikahvilassa on mahdollista järjestää vapaaehtoisvoimin kertaluontoisia tapahtumia. Kirjailija Sami Antero Nygrenin 7. runokirjan julkaisutilaisuutta vietettiin 17.9.2020. Itkun hiljainen suunta -teoksen julkistus keräsi kaikkiaan nelisenkymmentä kävijää. Tilaisuutta oli mahdollista seurata myös etänä EHYT ry:n E-Elokolosta. Sami on osallistunut aktiivisesti Mielikahvilan yhteisön toimintaan kävijänä ja vapaaehtoisena. Hän löysi tiensä Mielikahvilaan kaksi vuotta sitten ystävänsä suosituksesta. Pian tulonsa jälkeen hän osallistui monimuotoisen vapaaehtoistyön koulutukseen ja alkoi ohjata kirjoittajapiiriä. Osa runoillan esiintyjistä on tutustunut Samiin Mielikahvilassa hänen järjestämässään toiminnassa.
Hatussa arka sielutaikina keväänä kengät pehmeät
Tapahtuma alkoi kaikille kävijöille maksuttomalla ruokailulla ja musiikilla. Mielikahvilan täytti leppoisa puheensorina. Julkaisutilaisuuden juonsi Samille läheinen ystävä ja metsäretkillä Samiin tutustunut Jenika Silosuo. Tilaisuudessa runojaan lausuivat myös Mielikahvilan kirjoittajapiiristä tutut Liinu Lähde ja Jitka Hietaniemi sekä runouden sekatyöläiseksi itsenään kutsuva Malvina. Ilta huipentui Open Stageen, jossa kenellä tahansa kävijällä oli mahdollisuus oman runonsa esittämiseen. Julkaisutilaisuudessa oli esillä myös Samin ystävän Petra Oran taidetta, jota on käytetty runokirjan kuvituksena.
maailman korkein ei tiennyt hyvää
Teksti ja kuvat: Sonja Sievers
- Sami Nygren
9
Mieli matkalla levittää mielenterveyden ilosanomaa Mieli matkalla -hanke puhuu kansantajuisesti ja positiivisesti mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Hanke liikkuu Pirkanmaan reuna-alueiden kuntiin ja täydentää näin kuntien tarvetta. Toiminta tarjoaa matalan kynnyksen tilaisuuksia keskustella ja lieventää mielenterveysongelmiin liitettyä häpeää. - Hanke antaa jokaiselle välineitä, apua ja tukea siihen, miten omaa ja toisten mielenterveyttä voi edistää, hankekoordinaattori Susanna Raivio toteaa.
Järjestöt yhdessä liikkeellä Mieli matkalla -hankkeella on verkostoja ja yhteistyökuvioita monien mielenterveyttä edistävien järjestöjen kanssa. Järjestöistä mm. Mielenterveysomaiset Pirkanmaa - FinFami ry, SYLI-keskus Tampere ry, Setlementti Tampere ry:n Kiusatut-hanke, EHYT ry, MLL:n Tampereen osaston Eron ensiapupiste ja YAD ry ovat hankkeen yhteistyökumppaneita. Hanke on myös osa valtakunnallista liikkuvan nuorisotyön verkostoa. Hankekoordinaattori Susanna Raivio kertoo olevansa erityisen innoissaan järjestöyhteistyökumppaneiden ja kokemusasiantuntijoiden kanssa tehtävästä työstä. Järjestökumppanit tuovat toimintaan paikkakunnalla enemmän resursseja ja monipuolisempaa osaamista. - Kokemusasiantuntijat taas lisäävät toivoa omalla tarinallaan, ja heillä on tilaisuus antaa vertaistukea samaa asiaa läpikäyville, Susanna lisää.
10
Toimintaa paikallisista toiveista lähtien Toiminta suunnitellaan kuntien ja alueiden tarpeista lähtien. Hankkeen kohderyhmänä ovat kaikenikäiset, mutta yhteistyökunnat Pälkäne, Ikaalinen, Hämeenkyrö, Valkeakoski ja Ruovesi ovat valinneet aloituskohderyhmäkseen nuoret ja nuoret aikuiset. Hanke järjestää monipuolista toimintaa sekä kuntalaisille että ammattilaisille. Toiminta sisältää muun muassa luentoja, tapahtumia, koulutunneille osallistumista ja teemapäiviä. - On erityisen hienoa tarjota tilaisuuksia, joissa puhutaan mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Kuntalaiset ovat saaneet työvälineitä oman mielenterveyden tukemiseen ja vinkkejä siihen, miten arjessa voi edistää mielenterveyttään, Susanna kertoo. Hankkeen näkyvyys on varmistettu käyttämällä leasing-auton kyljissä mielenterveysseuran vihreää väriä ja hankkeen tunnuksia. Auton kyljessä lukee: ”Mitä sinulle kuuluu?” - Myös maskoteilla Hemmolla ja Hansulla on merkittävä rooli positiivisen mielenterveyssanoman levittämisessä. Ne saavat ihmiset hyvälle mielelle, Susanna lisää. - Koronaepidemia vaikutti hankkeen toimintaan niin, että isot tapahtumat jouduttiin siirtämään ensi vuoteen.
Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
Lisäksi hankkeen kanssa työtä tekevät tahot, kuten etsivä nuorisotyö ja starttipajatoiminta, siirtyivät kevään ajaksi verkon välityksellä toimiviksi. Hanke oli mukana näissä verkkotapaamisissa. Ikäihmisten kanssa tehtävä työ on peruttu, koska toiminta ei ole siirtynyt verkkoon, Susanna toteaa. Lähitulevaisuudessa hanke järjestää kokemusasiantuntijavierailuja ja tapahtumia sekä koulutuksia yhdessä yhteistyökumppanien kanssa. Syksyn 2020 aikana hanke järjestää muun muassa 5.—6.-luokkalaisille kaveritaitokierron yhteistyössä MLL:n Tampereen osaston nuorisotyön koordinaattorin kanssa. Keväällä hanke taas osallistuu Nuori 2021 -tapahtumaan yhdessä valtakunnallisen liikkuvan nuorisotyön kanssa, Susanna kertoo. Teksti ja kuvat: Sonja Sievers
Tampereen mielenterveysseuran STEA-rahoitteinen hanke (2019—2021) Tavoite: Positiivisen mielenterveyden ja sen ylläpitämisen keinojen levittäminen Pirkanmaan reuna-alueisiin ja mielenterveysongelmiin liitettävän häpeästigman lievittäminen. Yhteistyötä ja alaan liittyviä verkostoja alan järjestöjen kanssa. Hankkeen työntekijät: Susanna Raivio ja Kati Syrjäaho
Hankekoordinaattori Susanna Raivio hankkeen maskottien Hemmon ja Hansun kanssa
Parisuhdetta kannattaa huoltaa Parisuhde on kahden aikuisen muodostama yhteistyöja avunantosopimus. Se on muuttuva tila. Yhteisiä sopimuksia on hyvä aika ajoin tarkistaa ja huoltaa. Vanhempien suhde on perusakseli perheessä, johon kuuluu eri-ikäisiä lapsia. Parisuhde luo perustan vanhemmuudelle ja lasten tasapainoiselle kehitykselle. Parisuhde on joskus lujilla, ja juuri siksi suhdetta on arvokasta huoltaa ja hoitaa. Suhdetta on mahdollista vahvistaa konkreettisilla käytännön elämän ja arjen keskusteluilla ja toimenpiteillä. Joskus voi itseltään kysyä, annanko toiselle sitä, mitä tuo toinen tarvitsee, vai sitä, mitä itse toivon ja haluan. Suhde elää ja kehittyy. Pitkissä parisuhteissa tulevat esille molempien osapuolten varhaisemmat kokemukset. Aina ei ihan tiedä, kuka puolison suulla puhuu, hänen äitinsä, isänsä vai hän itse lapsena tai nyt aikuisena. Läheisen ihmisen kanssa saa yhdessä olla keskeneräinen. Kun suhde joustaa ja kestää haasteissa, siitä tulee prosessi, jossa saa olla ja turvallisesti erehtyä ja kasvaa aikuiseksi itsekseen. Hyvä ja toimiva parisuhde on useille meistä elämän
tärkeimpiä asioita ja toiveita. Arkinen elämä ja ihannekuva hyvästä parisuhteesta saattavat välillä olla kaukana toisistaan. Aina ei intoa tai edes halua välttämättä liikene parisuhteen hyvinvoinnista huolehtimiseen. Usko parisuhteen mahdollisuuksiin voi joskus hukkua pyykkivuorten, ylitöiden, rahahuolien, yövalvomisten ja tahmaisten pöytäpintojen alle. On sanottu, että parisuhde on ihmisen vaikein asia. Voi kuitenkin olla, että suhde itseen on vaikein. Monikaan meistä ei ole syntyjään parisuhdetaitaja, mutta helpottavaa on tietää, että parisuhdetaitoja voi ja tulee sekä opiskella että harjoitella. Parisuhde on ainoa tärkeä ja läheinen suhde, joka tarjoaa aikuisena mahdollisuuden kehittyä ihmisenä, suhdeasioissa sekä kumppanina. Parisuhteessa on monta eri vaihetta, joissa se muuttuu niin kuin virtaava vesi, joka välillä muodostaa suvannon, välillä on koskien pauhinaa ja välillä rauhallisesti virtaavaa turvallista jatkuvaa liikettä. Patojakin voi joskus esiintyä, mutta ne on purettava jossain vaiheessa, jotta elävä suhde voi jatkua. Tarja Saurio, kriisityöntekijä
Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
11
Mikä auttaa toipumaan? Toipumista voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Perinteinen tapa on nähdä toipuminen pelkästään sairauden oireiden lievittymisenä ja psyykkisen voinnin palautumisena sairautta edeltäneeseen tilaan. Kliiniseen toipumiseen pyritään lääkehoidolla ja asiantuntijaneuvonnalla. Toipumista voidaan tarkastella myös organisaatiolähtöisesti, jolloin keskeisiä ovat hallinnolliset ja kustannukselliset päämäärät ja kriteerit, jotka liittyvät palveluihin pääsemiseen ja palveluista pois siirtymiseen. Hoito-organisaatio määrittelee, minkälaisia palveluita ja kuinka paljon asiakas tarvitsee toipuakseen. Tämä näkökulma ei ota huomioon yksilöllisyyttä eikä tarpeiden moninaisuutta. Kolmas näkökulma on sairastuneen oma kokemus elämän mielekkyydestä, riippumatta psyykkisen sairauden tilasta. Henkilökohtainen toipuminen tarkoittaa tyydytystä tuovaa ja toiveikasta elämää, sairauden aiheuttamista rajoituksista huolimatta. Keskeistä on henkilön oma kokemus mielekkäästä elämästä. Toipuminen määräytyy henkilön omista tavoitteista käsin eikä perustu ammattilaisten rajoittaviin näkemyksiin siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Henkilökohtainen toipuminen sisältää myös ajatuksen, että toipumisen arvioinnin kriteerit ovat erilaisia. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa toipua.
Toiveet ja unelmat tärkeitä Terveydenhuollon ammattilaiset edistävät parhaiten asiakkaan toipumista, kun he auttavat häntä löytämään omia voimavarojaan ja tekemään suunnitelmia. Niiden avulla hän pystyy elämään merkityksellistä, toivorikasta ja antoisaa elämää sekä toteuttamaan päämääriään ja haaveitaan. Tällaista ajattelun ja toiminnan viitekehystä kutsutaan toipumisorientaatioksi. Toipumisorientaation mukaisella työotteella pyritään vahvistamaan positiivista mielenterveyttä. Positiivinen mielenterveys on toiveikkuutta, elämänhallinnan tunnetta, myönteistä käsitystä itsestä ja kehittymismahdollisuuksista sekä taitoja kohdata vastoinkäymisiä.
ta, joita itse pitää arvossa. Toiveikkuus on sidoksissa merkitykselliseen ja mielekkääseen elämään sekä motivoituneeseen toimintaan. Keskeisiä ovat haaveet ja unelmat. Perinteisessä psykiatrisessa hoidossa on usein vältetty unelmien käsittelyä. Kun henkilö on kertonut unelmistaan, hänet on vaiennettu toteamalla, että juuri tuollaiset epärealistiset ajatukset ovat merkkejä sairaudesta. Psyykkinen sairaus ei kuitenkaan oikeuta mitätöimään kenenkään unelmia ja haaveita.
Sanoilla luodaan toiveikkuutta Toiveikkuuden ja uusien merkitysten rakentumisessa on oleellista näkökulman vaihto. On hyvä kyseenalaistaa elämää rajoittavia perusoletuksia ja uskomuksia sekä valintamahdollisuuksien vähäisyyttä. Kriisissä syntyy usein kokemus, että mahdollisuudet tehdä elämää koskevia valintoja ovat heikentyneet. Tämän vuoksi on tärkeää, että asiakas saa käydä ammattilaisten tai vertaisten kanssa rakentavia keskusteluja, joissa rajoittavia uskomuksia tunnistetaan ja kyseenalaistetaankin. Kun uskomukset muuttuvat myönteisemmiksi, omien voimavarojen tunnistaminen helpottuu ja elämän hallinnan kokemukset vahvistuvat. Ongelmiin keskittymisen sijaan ammattilaisten pitäisi asiakkaan kanssa pohtia niitä henkilökohtaisia vahvuuksia ja voimavaroja, joita asiakas voi hyödyntää parantaakseen tilannettaan. Sanat ovat tärkeitä - niillä luodaan toivoa ja mahdollisuuksia, tai ne synnyttävät pessimismiä tai mitätöivät odotuksia. Se, miten asioista puhutaan, vaikuttaa hoitotuloksiin ja toipumiseen. Asiakkaan käsityksen siitä, mikä voisi auttaa häntä rakentamaan tyydyttävämpää elämää, tulisi painaa vähintään yhtä paljon vaa’assa kuin ratkaisuja tarjoavan asiantuntijuuden. Esa Nordling, Tampereen mielenterveysseuran hallituksen puheenjohtaja. Kuva: Sonja Sievers
Positiivinen mielenterveys perustuu myös ajatukseen mielenterveyden kaksiulotteisuudesta, jolloin mielen pahoinvointi ja mielen hyvinvointi nähdään erillisinä ominaisuuksina. Psyykkisen diagnoosin saanut voi kokea aika ajoin hankaliakin oireita, joista huolimatta hän voi tuntea itsensä onnelliseksi ja elää toivorikasta ja merkityksellistä elämää. Toipumisorientaatiossa toiveikkuuden löytyminen on keskeinen päämäärä. Toiveikkuutta voidaan kuvata luottamuksena siihen, että tulevaisuus tarjoaa mahdollisuuksia saavuttaa henkilökohtaisia tavoitteita ja asioi12
Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
Toivoa kannattaa tukea Toivon on osoitettu suojaavan mielenterveyttä ja edistävän hyvinvointia. Mitä enemmän lapsi tai aikuinen kokee itsellään olevan toivoa, sitä paremmat kyvyt hänellä on selviytyä ja sopeutua vaikeuksista, mikä taas aktivoi mielenterveyttä suojaavia tekijöitä. Toivoon vaikuttavat oleellisesti ihmisen ominaisuudet, taidot, ympäristö, läheiset ihmiset sekä yhteiskunnalliset ilmiöt. Toivottomuuden on osoitettu olevan yhteydessä mielenterveysongelmiin, kielteisiin odotuksiin tulevaisuudesta, huonoon itsetuntoon ja vähäisiin sosiaalisiin taitoihin. Ihmiset tarvitsevat uskoa, toivoa ja rakkautta koko elinkaaren ajan kypsyäkseen ja kasvaakseen ihmisinä. Toivoa on kuvattu yksilön kyvyksi katsoa tulevaisuuteen positiivisin odotuksin. Toivo on merkittävässä roolissa terveyden ja toipumisen näkökulmasta sekä muuttuneeseen elämäntilanteeseen sopeutumisessa. Toivon ominaispiirteiksi on nimetty aikaan sidoksissa oleva tulevaisuuden orientaatio, innostunut toiminta, päämäärän tunnistaminen ja epävarmuuden sietäminen. Toivoa kuvataan sekä universaaliksi käsitteeksi että erittäin henkilökohtaiseksi kokemukseksi. Elämänkaaren aikana toivoa uhkaavat ja vahvistavat useat tekijät, mikä kertoo toivon moniulotteisesta luonteesta. Toivon kokemukset ovat sidoksissa ympäröivään kulttuuriin ja elinolosuhteisiin. Toiveikkaan ajattelun oppimista kuvataan prosessiksi: kyky asettaa ja tavoitella omia päämääriä vahvistuu taitojen lisääntyessä. Me jokainen tarvitsemme ajoittain mallia, tukea ja ohjausta päämäärien tavoitteluun ja toivon ylläpitämiseen. Ammatikseen ihmisiä kohtaaville kyky ylläpitää toivoa on tärkeä taito, siinä missä hyvä harkinta, tutkitun tie-
don hyödyntäminen ja hyvät vuorovaikutustaidotkin. Miten luodaan uskoa tulevaisuuteen, jos pikainen paraneminen ei ole mahdollista? Muuttuneen elämäntilanteen tai järkyttävän tapahtuman jälkeen toivo alkaa versoa pieninä säikeinä arjen tilanteissa. On tärkeää todeta, että apua ja tukea on saatavilla. Ammattilainen voi nostaa esille ja vahvistaa asiakkaan toimivia käytös- ja ajatusmalleja, vaikeuksia sivuuttamatta. Vielä enemmän toivo elää ajatuksissa, lämpimissä katseissa, kosketuksissa ja henkilökohtaisuudessa. Psyykkinen oireilu on tuottanut usein lähipiirissä surua, itsesyytöksiä ja pelkoa. Hiljalleen ihminen asettaa odotuksensa uudelle tasolle. Keskustelua asiakkaan ja läheisten toiveista käydään tapaamisten edetessä. On tärkeää keskustella yhdessä tavoitteista ja pohtia erilaisia keinoja niiden saavuttamiseksi. Keskustelussa asetettujen tavoitteiden tulisi muuttua käytännön teoiksi, jotta toivo vahvistuu. Läheisten mukaan ottaminen tapaamisiin saattaa vahvistaa ja tukea toivoa. Toivoa ja toivottomuutta voisi kuvata janaksi, jolla elämän aikana liikumme. Toivo liittyy lukemattomiin pieniin asioihin, hetkiin ja kohtaamisiin. Voimme kaikki tukea toistemme toivoa arkisissa kohtaamisissa. Toivon voima asuu arjessa ja pienissä merkityksellisissä hetkissä. Kati Eisto, kriisityöntekijä Kirjoittaja on tehnyt terveystieteen gradunsa aiheesta Toivo osana lasten mielenterveyden vahvistamista.
Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
13
Näistä ovista olemme astuneet sisälle 18.3.2010 Puhelin soi koko ajan. Onneksi saan olla korvana silloin, kun soittaja sitä kuuntelijaa tarvitsee. Usein soittajan äänestä huokuu helpotus, kun pahaa oloa kaikkoaa hitusen jokaisen lausutun ja kuunnellun sanan myötä.
1. Hämeenkatu 16 A 4. Kauppakatu 9 D 1.4.1997 No, joka tapauksessa olen tyytyväinen, että olen täällä tänään. Aamupäivä on ollut aika kiireinen. Asiakkaita tosin ei ole käynyt, mutta puhelin on soinut paljon.
1993-1995
2008-2011
2. Hämeenkatu 26 A 1995-1999
2.
4.
3. 3. Näsilinnankatu 27 D 1999-2008 10.7.2001 Täällä huhkii Tiina ja Anna, sekä ahkeria tukihenkilöitä ja täytyy todeta, että alku on ollut kiireinen ja asiakkaita piisannut ja puhelin pärissyt. Ahdistus monen soittajan huolena ja erityisesti yksinäisyys.
14
1.
Tampereelle perustettiin Suomen Mielenterveysseuran paikallistoimikunta vuonna 1975. Paikallistoimintaan kuului vapaaehtoisen kansanterveystyön ja psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen alueella ja yhdyssiteenä toimiminen Suomen Mielenterveysseuraan päin. Paikallistoiminta rekisteröityi Tampereen mielenterveysseura ry:ksi vuonna 1989.
1990-luvun alussa Suomi sukelsi lamaan. Julkisten palvelujen ruuhkauduttua syntyi kriisikeskus Osviitta, joka avasi ovensa vuonna 1993 Hämeenkatu 16 A:ssa. Tämän jälkeen Osviitta on toiminut neljässä osoitteessa. Nyt juhlimme yhdistyksen 45-vuotistaivalta.
27.10.1993 Tuntuma on saatu, pari soittoa tullut. Yksi asiakas poimittu rappukäytävästä.
25.12.2019 Puheluita tulee paljon, ihmiset ovat yksinäisiä, monenlaisia huolia heillä on myös. Tarvetta on kuulevalle korvalle. Turhaan ei olla täällä olla tänäänkään.
5.
5. Sorinkatu 4 C 2011-2020
Lähteet: Kuvat: Sonja Sievers Osviitta herkällä korvalla 1975-2015, paikallisesta valistajasta kriisikeskus Osviitaksi Kriisikeskus Osviitan tukihenkilöt ja työntekijät Kartta: © Tampereen kaupunki 2020 15
Itsemurhista ja itsemurhayrityksistä pitää puhua Itsemurhat aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä, siksi niiden ennaltaehkäisy on tärkeää. Mutta osaammeko edes puhua aiheesta? Kriisityöntekijä Harri Sihvola Itsemurhien ehkäisykeskuksesta Helsingistä on paneutunut asiaan 15 vuoden ajan. Hän myös kouluttaa ammattilaisia. - Yksi tavoitteeni on mainita itsemurha-sana niin monta kertaa, ettei se enää tunnu liian pelottavalta. Sihvolan mukaan noin 50 prosenttia suomalaisista miettii jossain elämänsä vaiheessa itsemurhaa. Asian mielessä käyminen ei siten vielä ole kovin vaarallista. Itsetuhoiset puheet pitäisi kuitenkin ottaa vakavasti. Sihvola kehottaa ammattilaisia ja vapaaehtoisia auttajia kysymään kriisissä olevalta itsetuhoisista ajatuksista mahdollisimman suoraan. - Esimerkiksi kriisipuhelimessa pitäisi kysyä aina itsemurha-ajatuksista tai -suunnitelmista. Puhuminen ei lisää teon todennäköisyyttä. Jos ihminen on jo päättänyt kuolla, ei hän ota yhteyttä kehenkään auttajaan. Yhteydenotto on merkki siitä, että haluaa myös elää.
16
Haitallisia reaktioita Sihvola pohtii, että ehkä emme niinkään pelkää kysyä, vaan pelkäämme kuulla vastauksen. - Jos emme kestä vastausta, yritämme sammuttaa ongelman. Sivuutamme, puhumme päälle, puhumme muusta. ”Katso nyt ulos, aurinko paistaa, taivas on sininen!” Ylitsevuotava empatia toimii samoin. - Toinen vahingollinen reaktio on kilahtaminen. Kuulija järkyttyy tai säikähtää, alkaa touhottaa. Asiakas siirretään eteenpäin jollekin, joka siirtää asiakkaan jonnekin, ja niin edelleen. Auttajan olisi hyvä pysyä korostetun rauhallisena ja viestiä, että hän kestää kuulla. Mitä enemmän ihminen kokee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi, sitä enemmän hän puhuu, ja sitä enemmän vaaka kallistuu elämän puolelle. Oman tarinan kertominen lisää rationaalisuutta. - Puhuessa aivokuori ja erityisesti otsalohko alkavat toimia. ”Huominen” tulee mahdolliseksi, samoin muut kivun ja ongelmien hallintaan liittyvät kognitiiviset keinot.
Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
Itsemurhayritys lisää riskiä Matka ajatuksesta ja puheesta tekoon on pitkä. Siinä välissä voidaan tehdä paljon pieniä korjaavia liikkeitä. Sen sijaan konkreettinen suunnitelma kasvattaa riskiä. Toiminta eli itsemurhayritys nostaa kuoleman riskin jo monikymmenkertaiseksi, jopa vuosien ajaksi. Itsemurhakriisistä jää aivoihin muistijälki, joka aktivoituu helposti seuraavissa kriiseissä. Siksi itsemurhayrityksiä ei saisi vähätellä – seuraava yritys voi olla tappava. Vuoden 2020 alussa Suomen Käypä hoito -suosituksiin saatiin ensimmäisenä maailmassa itsemurhien ehkäisy ja itsemurhaa yrittäneen hoito. Keskeistä on, että yritykset ja niihin johtaneet tapahtumaketjut pitää käsitellä. Helsingin ja Kuopion Itsemurhien ehkäisykeskuksissa on
käytössä Linity/Assip-interventiomalli itsemurhien ehkäisyyn. Malli on kehitetty Bernin yliopiston psykiatrisella poliklinikalla. Ohjelma sisältää tietyn määrän tapaamisia, joihin sisältyy asiakkaan tarinan kuuleminen, videointi, keskustelua ja turvasuunnitelman teko sekä seuranta kahden vuoden ajan.
Koskettaa laajaa väkimäärää Arvioidaan, että jokaisen itsemurhan tehneen ja sitä yrittäneen ympärillä traumatisoituu vakavasti keskimäärin 6–12 ihmistä. Varovaisestikin laskien tämä koskettaa yli 100 000:ta suomalaista vuodessa. - Mikä tahansa arvio itsemurhayritysten vuosittaisesta määrästä 10 000:n ja 40 000:n väliltä on perusteltavisjatkuu »
Virheelliset myytit
Ohjeita auttajalle:
Itsemurhiin liittyy myyttejä, jotka eivät tutkimusten ja asiakastyön valossa pidä paikkaansa.
•
Ota itsemurhasta puhuvan kertomus todesta, älä mitätöi hänen tunnetilaansa. Puhu suoraan.
Itsetuhoisesti käyttäytyvä on päättänyt kuolla. Itsetuhoinen mielentila on usein ambivalentti ja voi vaihtua nopeasti. Oikealla hetkellä tarjottu tuki voi estää itsemurhan.
•
Pysy rauhallisena – se rauhoittaa asiakasta ja oma harkintakyky säilyy. EI ylenmääräistä empatiaa! Rauhallisuus viestii kestävyydestäsi, kauhistelu ei.
•
Ole turvallinen ja aktiivinen, anna aikaa. Kuuntele, kerro olevasi kiinnostunut.
•
Ota vastaan vaikeita tunteita: häpeä, viha ja syyllisyys, toivottomuus. Kestä nämä tunteet.
•
Kysy psyykkisestä kivusta asteikolla 1–10 keskustelun alussa ja lopussa – on tärkeää huomata, että puhuminen auttaa.
•
Älä kysy ”miksi”. Älä pyri ”ratkaisemaan” ongelmia.
•
Älä jää puhumaan itsemurhasta, tekotavasta tai sen tappavuudesta, älä kiistele, keskity tarinaan. Kuitenkin kestä puhe kuolemasta!
•
Kysy, onko itsemurhaa pohtiva pystynyt nukkumaan ja syömään.
Itsemurhasta puhuva ei yritä itsemurhaa. Suurin osa itsemurhaa yrittäneistä ja sen tehneistä kertoi ajatuksistaan ennen tekoa. On tärkeää ottaa puheet vakavasti ja rohkaista hakemaan apua.
•
Kysy, onko hoitosuhde ja tiedetäänkö siellä itsetuhoisuudesta.
•
Puhu itsemurhasta ja sen vaikutuksesta läheisiin. Varo syyllistämästä, mutta vastuuta!
Kerran itsetuhoinen on aina itsetuhoinen. Itsemurhariski on usein kohonnut vain tilapäisesti ja tilannekohtaisesti. Vaikka itsemurha-ajatukset saattavat palata takaisin, ne eivät ole pysyviä ja niistä kärsineet voivat elää pitkän elämän.
•
Jos itsetuhoinen uhkailee itsemurhalla, ilmaise, että vastuu on hänellä itsellään.
•
Estä toiminta, estä pääsy välineisiin, hälytä apua. Hätäkeskus arvioi riskin virkavastuulla!
Itsemurhasta puhuminen lisää itsetuhoisen käyttäytymisen riskiä. Asia pitää ottaa vakavasti. Kasvokkain puhuminen itsemurha-ajatuksista ja suunnitelmista ei lisää itsemurha-aikeita tai toivottomuutta. Avoin puhe auttaa ihmistä näkemään muita vaihtoehtoja ja selviytymiskeinoja. Itsemurha on normaali reaktio epänormaaliin tilanteeseen. Tosiasiassa itsemurha on epänormaali ja riittämätön reaktio normaaliin tilanteeseen. Kaikilla on elämässään hankalia tilanteita ja kielteisiä tapahtumia, mutta vain harvat suunnittelevat itsemurhaa.
Itsetuhoisella on aina mielenterveyden ongelmia. Monilla mielenterveysongelmien kanssa kamppailevilla ei ilmene itsetuhoisuutta eikä kaikilla itsemurhan tehneillä ole mielenterveysongelmia.
Lähde: Harri Sihvola, Itsemurhien ehkäisykeskus
Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
17
sa. Suuri osa yrityksistä ei tule viranomaisten tietoon.
ja hallitsemattomille stressireaktioille.
Sihvola muistuttaa, että itsemurhiin ei ole helppoja syitä tai selityksiä; yksinkertaistuksia on syytä varoa. Itsemurhaa yrittänyt henkilö tuntee psyykkistä kipua, josta ulospääsyyn ei löydä muuta keinoa. Modernin aivotutkimuksen mukaan somaattinen voimakas kipu ja psyykkinen kipu ovat neurologisesta näkökulmasta sama asia.
- Toisaalta meillä kaikilla, riippumatta taustoistamme, on katkeamispiste, jonka jälkeen vain reagoimme.
- Itsemurhaa yrittäneiden maailma on kääntynyt heitä vastaan ja etääntynyt ulottumattomiin. Sosiaalinen osallisuus on menetetty. Elämäntilanne tuntuu loukulta. Vapautuakseen loukusta he päätyvät yrittämään itsemurhaa. Ensisijaisesti he pyrkivät selviytymään, eivät tuhoutumaan, vaikka lopputuloksena usein on kuolema. Toiminnan laukaisija voi olla yksittäinen, näennäisen merkityksetönkin seikka. Toiset ihmiset kestävät kriisitilanteita ja kipua paremmin kuin toiset. Esimerkiksi varhaiset traumaattiset kokemukset tallentuvat aivojen mantelitumakkeeseen ja tekevät aivojen hälytysjärjestelmästä epävakaamman. Tällaiset henkilöt ovat aikuisiällä alttiimpia voimakkaille
Itsemurhien ehkäisyohjelmassa vuosina 1986–1996 analysoitiin kaikki vuoden -87 itsemurhat (n. 1 400) ja haastateltiin yli 2 000 omaista. Yhdeksi selittäväksi tekijäksi löytyi masennus. 90-luvulla ammattilaisia koulutettiinkin laajasti masennuksen tunnistamiseen. - Masennus tai muut psykiatriset diagnoosit eivät ole yksin riittävä selitys. Joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana ja yli puolella heistä se uusii. Masennuslääkkeitä käyttää noin 440 000 suomalaista, kaikkiaan psyykenlääkkeitä käyttää vuosittain noin miljoona suomalaista. Jo 1990-luvun loppupuolelta alkaen masennus tai muu psykiatrinen diagnoosi on ennustanut itsemurhaa heikommin kuin itsemurhayritys. Teksti: Paula Toukonen
Sisäisellä puheella itsesi ystäväksi Ole itsellesi ystävä – mutta miten? Keskustelu oman sisäisen äänen kanssa on usein ongelmallista. Lannistava sisäinen puhe saa aikaan kroonista stressiä, jonka seurauksena ihminen voi ahdistua ja masentua. Sisäistä puhetta voi jalostaa esimerkiksi NLP:n ja positiivisen psykologian keinoilla. Negatiivisilla asioilla on suurempi vaikutus yksilön psykologiseen tilaan ja prosesseihin kuin neutraa-
leilla tai myönteisillä asioilla, vaikka ne olisivat voimakkuudeltaan yhtä suuria. Hyvät hetket eivät jätä yhtä voimakasta jälkeä kuin epämiellyttävät tilanteet. Uhkien rekisteröinti on ollut ihmiskunnalle tärkeätä hengissä pysymisen takia. Mutta kannattaako meidän ajatuksillamme ruokkia jo luonnostaan vahvaa kielteisyyden mallia? Sisäistä puhetta voi muuttaa kannustavammaksi erilaisilla harjoi-
tuksilla. Kun huolenpito aktivoituu, rakkaushormoni oksitosiinin ja hyvää oloa lisäävän endorfiinin eritys lisääntyy. Huolenpitomallin aktivoivat rauhoittava kosketus ja lempeä ääntely, kuten silloin kun kissaemo nuolee poikasiaan ja kehrää. Myötätunto on läheisessä yhteydessä huolenpidon tunteisiin. On tärkeää tuntea myös itsemyötätuntoa, jolla voimme hoivata itseämme niin kuin pientä lasta.
Kokeile: •
Tarkkaile sisäistä puhettasi. Kokeile muuttaa äänensävyä, nopeutta, jne. Huomaa, puhutko itsellesi epäonnistumisesta ja pettymisestä vai tavoitteiden toteutumisesta ja iloisista asioista.
•
Muuta pakkoa ilmaisevat verbit: ”pitäisi”, ”täytyy”, ”on pakko”, muotoon: ”haluan”, ”saan tehdä”.
•
Käytä ja-sanaa mutta-sanan sijasta. Mutta-sana vähentää edellä sanotun merkitystä: Viikko meni hyvin, mutta olin väsynyt. Vertaa: Viikko meni hyvin ja olin väsynyt.
•
18
Muuta kritiikki tavoitteeksi - lopeta selittely, kohtaa pettymys, ota vastuu ja suunnittele, miten suhtaudut seuraavalla kerralla.
•
Keskity positiiviseen. Muista, että negatiivinen tunne ”tästä ei tule mitään” on vain herätetunne, joka sanoo ”muuta toimintaa”.
•
Siirrä huomio uuteen kohteeseen, niin olo helpottuu.
•
Ota keho avuksi: ajattele vaikeuttasi, hengitä sisään ja jännitä käsi nyrkkiin, samoin koko keho. Hengitä sitten ulos, rentoudu ja päästä irti myös ajatukset.
Myötätuntoa itseä ja muita kohtaan voit harjoitella esim. Mieli ry:n harjoitusten avulla: https://mieli.fi/fi/mielenterveys/harjoitukset Teksti: Soili Hämäläinen (juttu julkaistu NLP-yhdistyksen Mieli-lehdessä v. 2019)
Kriisikeskus Osviitan työntekijät esittäytyvät 1. Kuka olet ja kuinka kauan olet ollut kriisikeskus Osviitassa? 2. Kerro jotain työstäsi? 3. Mistä saat itse voimaa, mikä saa sinut jaksamaan?
Kati Rikala 1. Toiminnanjohtaja Kati Rikala. Elokuussa taisi tulla kahdeksan vuotta täyteen. Niistä kriisityössä aika monta ja pari viimeistä toiminnanjohtajana. 2. Tällä hetkellä työni on painottunut hallinnointiin. Yritän koko ajan kuitenkin pitää paria asiakasta, että kosketuspinta asiakaskunnan haasteisiin säilyy. 3. Järjestölähtöinen työ on mielekäs tausta kaikelle tekemiselle ja uuden ideoinnillekin. Paikallinen yhteistyö jaksaa innostaa. Lisäksi saamme paljon palautetta vapaaehtoisilta ja asiakkailta siitä, että Osviittaan on kiva tulla. Olemme onnistuneet porukkana pitämään kiinni Osviitan hyvästä perinnöstä, ja vaikka toiminta muuttuu, mielenkiinto vapaaehtoisuuteen onneksemme säilyy.
Paula Toukonen 1. Olen Paula Toukonen, kriisityöntekijä ja tiedottaja. Pääsin taloon vuonna 2018 hakuprosessin kautta. Aiemmin olen tehnyt työtä mm. lastensuojelussa, järjestössä, nuorisotyöntekijänä ja toimittajana. 2. Työni on äärettömän mielenkiintoista. Saan istua asiakkaiden kanssa rauhassa alas, kuulla heidän tarinansa ja kohdata sitä kautta koko elämän kirjon. Viestintä on intohimoni, työmaa, joka ei tule koskaan valmiiksi. Kouluttaminen, ryhmät ja muu organisointi täydentävät hyvin päiviä. 3. Uskon vahvasti siihen, että elämä menee eteenpäin. Minua liikuttavat erityisesti toivo ja ihmisten hyvyys, joita kohtaa yllättävän usein vaikeiden asioiden keskellä. Arjen iloja ovat hyvä ruoka, mökkeily, uiminen ja hyvinä aikoina matkailu. Lapsissa taas heijastuvat elämän jatkuvuus, kauneus ja toivo.
Tarja Saurio 1. Osviittaan tulin kuusi tai seitsemän vuotta sitten tekemään psykoterapeuttikoulutukseni asiakastyön harjoittelua. Kunnes sitten eräänä päivänä silloinen toiminnanjohtaja pyysi luokseen ja sanoi, että tässä olisi sinulle vakipaikka, otatko? No ilman muuta otin! Vakituisena työntekijänä tässä olen nyt ollut lokakuusta 2016. 2. Työni on ”peruskriisityötä”. Otan vastaan eri tilanteissa olevia ja eri-ikäisiä asiakkaita. Minulle ohjautuu paljon pariskuntia sekä kuolemansurun kohdanneita ihmisiä. Muutamana vuotena olen pitänyt lasten sururyhmiä sekä myös aikuisten sururyhmä on tullut tutuksi. Toimin myös koulutusvastaavana, eli tiimimme suunnittelee, rekrytoi ja organisoi muun muassa vapaaehtoistoimintaamme. Vastaan myös kriisikeskukseen haluavien harjoittelijoiden ja terapiaopiskelijoiden rekrytoinnista, haastatteluista ja niihin liittyvistä organisoinneista. Kriisikeskukseen tulee melko paljon koulutuspyyntöjä, joita organisoin ja toteutan. Vastaan myös vapaaehtoisille tarkoitettujen ryhmätyönohjausten organisoinnista ja toteuttamisesta. 3. Saan voimaa ja jaksamista perheestäni, musiikista, luonnosta, liikunnasta ja ystävistä. 19
Kati Eisto 1. Olen Kati Eisto, ja aloitin kriisityöntekijänä Osviitassa toukokuun 2020 alussa. Olen päässyt nopeasti mukaan Osviitan ammattitaitoiseen työporukkaan ja nautin työstäni. Kriisityöstä minulla on kokemusta aiemmista töistä useiden vuosien ajalta, mutta olen ensimmäistä kertaa mukana järjestötoiminnassa. Työ Osviitassa tuntuu aidosti asiakaslähtöiseltä ja merkitykselliseltä. Olen kokenut monia hyviä kohtaamisia asiakkaiden, työkavereiden ja tukihenkilöiden kanssa. 2. Monen mielessä ja elämässä on tälläkin hetkellä kuormitusta ja huolia. Avun hakeminen on viisasta ja vastuullista, mutta myös välillä vaikeaa. Pyrin tarjoamaan turvallisen keskusteluajan, jonka avulla on mahdollista saada uudenlaista ymmärrystä oireiluun tai käyttäytymiseen. Pyrkimyksenä on keskustelun myötä löytää siedettävämpi suhde kriisiin, muuttuneeseen elämäntilanteeseen tai aiemmin koettuihin vaikeuksiin. 3. Saan myös itse voimia ja jaksamista kohtaamisista asiakkaiden sekä työtovereiden kanssa. Toivo kumpuaa pienistä merkityksellisistä hetkistä ja kohtaamisista päivittäin.
Nina Järvinen 1. Olen Nina Järvinen, neljän teinin ja yhden koiran huoltaja. Aloitin Osviitassa tukihenkilönä lähes neljä vuotta sitten. Työskentelin alkuun harjoittelijana, minkä jälkeen jatkoin Mielikahvila-hankkeessa. Nyt olen tehnyt vakituisten kriisityöntekijöiden opintovapaan sijaisuuksia 1,5 vuotta. 2. Teen töitä kriisityöntekijän sijaisena ja tykkään työstäni. Yksikään päivä ei ole samanlainen, sillä aika jakautuu asiakastyön ja toimistohommien kesken. 3. Järjestötyössä toimiminen on ollut antoisaa ja monipuolista. On ihana nähdä, mitä mahdollisuuksia vapaaehtoistyö meille tarjoaa ja kuinka mukavia vapaaehtoisia tänne onkaan päätynyt. Kriisikeskus Osviitassa työ on todella palkitsevaa. Jaksan tätä työtä, koska asiakaskohtaamiset ja niistä saatu palaute on niin usein myönteistä. Työkaverit ja tukihenkilöt luovat mukavan ilmapiirin, joka antaa voimia. Vapaa-ajalla lenkkeily koiran kanssa järvimaisemissa ja muu kuntoa kohottava liikunta auttaa jaksamaan.
Polina Forsman 1. Olen Polina Forsman. Perheeseeni kuuluu kolme lasta (joista yksi asuu jo omillaan), mies ja meidän rakas karvakamumme Laku-koira. Olen ollut Osviitassa vuodesta 2016 alkaen. Aluksi tukihenkilönä ja lyhytterapiaopiskelijana ja myöhemmin sijaisena sekä osa-aikatyöntekijänä. Tällä hetkellä olen vakituisena työntekijänä. 2. Työni on mielenkiintoista, vaihtelevaa, ajoittain hyvinkin vaativaa ja erittäin antoisaa. Työkaverit, tukihenkilöt ja harjoittelijat ovat tärkeä osa kokonaisuutta. 3. En voi sanoa vain yhtä asiaa, koska oma hyvinvointini on kokonaisuuksien summa. Tähän kuuluvat esimerkiksi asiakaspalautteet, kahvikupin äärellä juttelu muiden kanssa Osviitan olohuoneessa, oma perhe, aktiivinen ja myötätuntoinen itsetutkiskelu, luonto ja lepo.
20
Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
Kristiina Mattsson 1. Olen Kristiina ja olen ollut Osviitassa pian 22 vuotta. Siinä ajassa olen toki ollut pois työstä lapsieni kanssa kotona äitiys- ja hoitovapailla. Osittaista työaikaa tein vuosia, kun lapset olivat pieniä. Olen myös ollut puolen vuoden toimivapaalla ja työssä Kangasalan mielenterveystoimistossa sekä opintovapailla. 2. Työni on monipuolista, ihmisläheistä ja kovin antoisaa. Osviitan ydin on kohtaamisessa. Se että tulee kohdatuksi koskettaa ihmistä. Olen tavannut satoja tukihenkilöitä. Se, miten he tekevät ihmisten kohtaamista vapaaehtoisesti, on häkellyttävää ja niin arvokasta. Olen valtavan ylpeä Osviitan vapaaehtoisista. 3. Työssä koen saavani voimaa sen merkityksellisyydestä ja Osviitan auttamistavan sopivuudesta itselleni. Työn ulkopuolella nautin perheen, ystävien ja sukulaisten yhteydestä, kotieläimistä, luonnosta ja liikkumisesta.
Auvo Karhumaa kriisityöntekijä, aloittanut 2018 (opintovapaalla lokakuu 2020—tammikuu 2021) Kuvat: Sonja Sievers
Kohtaamisia Käännös kadulta rakennuksen sisäpihalle, suuri koivu roikottaa keltaisia lehtiään lähes pihakivetykseen saakka. Käteni ovat kylmät, en tiedä johtuuko se lokakuun viimasta vai sisällä kytevästä jännityksestä. Avaan alaoven, nousen kiviportaat toiseen kerrokseen ja painan ovikelloa. Oven avaavan henkilön hymy yltää silmiin saakka, hän toivottaa minut tervetulleeksi. Työharjoitteluni on alkanut. Kriisikeskuksen vahvasti yhteen nivoutuva kriisityöntekijöiden ja tukihenkilöiden verkko kietoo minut syliinsä. Nämä ihmiset osoittavat arkisessa yhteistyössään, mitä kohtaaminen käytännössä merkitsee. Harjoittelijalle Osviitta on loputon itsensä haastamisen mahdollistaja. Juuri sitä minä halusinkin. Halusin nähdä ja kokea jotain sellaista, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt. Saan tukea aina kun sitä tarvitsen, mutta myös mahdollisuuden kokeilla omia siipiäni. Ne kantavat. Saan olla tasavertainen yhteisön jäsen, ja sitä myös odotetaan minulta. Koen tämän ehdottoman tärkeänä niin oman oppimiseni kuin myös kohtaamieni asiakkaiden kannalta. Kriisityö on ollut kaikkea, mitä ajattelinkin sen olevan, ja vielä vähän enemmän. Olen päässyt antamaan kriisin kohdanneelle sen pysähtyneisyyden hetken, jossa ei ole kiire mihinkään. Kohtaamaan asiakkaan surun ja kivun, mutta myös toivon pilkahdukset. Olen saanut omalla läsnäolollani antaa mahdollisuuden tukeutua keskustelun kannattelevaan voimaan. Aamut seuraavat toisiaan. Haasteiden kohtaaminen ei pelota, sillä koskaan en ole yksin. Saan tuoda itseni osaksi toimintaa juuri tällaisena kuin olen. Keskustellessani ihmisten kanssa ymmärrän, miksi niin moni asiakas kiittää saamastaan mahdollisuudesta tulla kohdatuksi. Minä koen aivan samoin. Jenni Cavén, sosionomiopiskelija, LAB-ammattikorkeakoulu
Opiskeluun liittyviä harjoittelumahdollisuuksia kannattaa kysellä meiltä, jos olet alan opiskelija, esimerkiksi sosionomi-, mielenterveystyön tai terveydenhoidon opiskelija. Olemme suosittu harjoittelupaikka, joten olethan ajoissa liikkeellä. Lisätietoja saadaksesi ota yhteyttä kriisityöntekijäämme Tarja Saurioon: tarja.saurio@osviitta.fi.
Kuva: Joonas Cavén Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
21
Kuolemansuru kokemuksena ja surevan kohtaaminen Suru on tunne, mutta kun se liittyy läheisen menettämiseen kuolemalle, se on paljon enemmän. Suru on tunteiden tuntemisen ja ilmaisun ohella sanoja, puhetta ja muuta toimintaa sekä rituaaleja. Suru on kokonaisvaltainen elämänkokemus. Kriisikeskus Osviitassa kohtaamme asiakkaiden surun kokemusta. Parasta sosiaalista tukea vaikean kokemuksen äärellä on läheisten läsnäolo. Joskus lyhyt- tai pidempiaikainen ulkopuolinen tuki on kuitenkin tarpeen ja auttaa jaksamaan. Tällöin kohtaamisen lähtökohtana on kunnioitus ja yhteinen pysähtyminen luopumisen äärelle. Surua voi olla vaikea puhua auki, mutta on usein hyväksi löytää sille sanoja ja päästä niiden kautta kiinni tunteisiin ja muistoihin.
ruryhmää ja tehdä opinnäytetyön surusta ja vertaistukiryhmästä. Vertaisryhmässä emotionaalisen tuen kautta jaetaan turvallisuuden tunnetta, välittämistä ja hyväksymistä. Siinä on mahdollisuus oppia itsestä, jakaa samankaltaisia kokemuksia ja luoda yhdessä toivoa ja uskoa elämään. Sureva voi kokea, että vain toinen sureva ymmärtää häntä. Yksi ryhmäläinen on pukenut tätä sanoiksi näin: Kuka näitä jaksaa kuunnella, surevan naisen ajatuksia? Kuka tietää miltä tuntuu, kun päähän potkii elämä?
Jokainen sureva on ainutlaatuinen, samoin ovat hänen surunsa ja kokemuksensa. Keskustellessa oma menetys sanallistuu, mikä voi helpottaa sen liittämistä omaan elämäntarinaan. Uskallus nähdä oma toivottomuus ja puhua siitä mahdollistaa toivon kasvamisen. Toivo viriää usein juuri vuorovaikutuksessa.
Kuka ymmärtää kuinka itkettää, kun ajatukset myllää?
Surulle ei ole määräaikaa
Kuka ymmärtää???
Sureva saattaa miettiä, miten pitää surra ja kauanko tuska kestää. Ei kuitenkaan ole oikeaa tai väärää tapaa surra, eikä kukaan tiedä kivun kestoa. Surun saa vastaanottaa joka päivä sellaisena kuin se on. Omat reaktiot ja juuri niiden ennakoimattomuus voivat kuitenkin olla hyvin kuormittavia. Suru ei ole vain itkua, vaan usein myös tyhjyyttä, yksinäisyyttä, kiukkua, kehon kipuja, energiattomuutta ja merkityksettömyyttä. Suru ei ole sairaus, eikä siitä tarvitse eikä voi parantua, mutta joskus se voi sairastuttaa. Suomessa ollaankin ottamassa käyttöön pitkittyneen surun diagnoosia. Olen yksilötapaamisten ohella saanut ohjata kaksi su-
Kuka tuskailee töitä tehdessään, kun voimat häviää? Kuka selittää rakkaan lähtiessä miksi syli on niin tyhjä? Ehkä toinen, samanlainen suruun kadonnut nainen! - 7.10.2020 Aulikki Helenius Kohtaaminen surevan kanssa, vaikka kadulla tai suunnitellusti kahvikupin äärellä, voi mietityttää sekä surevaa että toista osapuolta. Menetyksen ja luopumisen kokemus voi olla niin suuri, että siitä voi olla vaikea kysyä tai puhua. Ehkä tärkeää on, ettei kokemusta ohiteta, vaan sitä yhdessä jaetaan. Surevalta voi kysyä asioita avoimesti ja osoittaa hänelle, että välittää ja näkee asian merkityksellisyyden. Sureva voi kertoa, mitä hän toivoo ja haluaa ja mitä jaksaa itsestään milloinkin jakaa. Suru ei ole häiriötila vaan kokemus, jonka useimmat elämässään kohtaavat. Suru tunteena on meissä jokaisessa. Nämä ajatukset voivat ohjata meitä kaikkia luontevaan, rohkeaan ja sensitiiviseen surevan kohtaamiseen. Kristiina Mattsson, kriisityöntekijä
22
Kriisikeskus Osviitan saamia asiakaspalautteita Tampereen mielenterveysseuran kriisikeskus Osviitan koulutetuille tukihenkilöille ja työntekijöille asiakastyö on sydämenasia, ja se näkyy myös saamissamme asiakaspalautteissa:
- Kiitos paljon teistä.
Vuoden 2020 alusta heinäkuuhun saakka kriisikeskus Osviitta käytti asiakastyytyväisyysmittarina HappyOrNot-laitetta. Kysymykseen ”millainen käyntisi Osviitassa oli?” saatiin yli tuhat hymynaamavastausta, joista 86 % oli erinomaisia ja vain 2 % tyytymättömiä.
- Joskus auttaa itseään jäsentämään asiat vain sanomalla toiselle ne ääneen.
Elokuusta 2020 alkaen teimme Webropol-työkalua käyttäen oman asiakastyytyväisyyskyselyn, johon on tullut tähän mennessä yli 100 vastausta. Asiakkaista 78 % on ollut erittäin tyytyväisiä saamaansa kohtaamiseen ja melko tyytyväisiä 21 %. Kukaan ei kyseisen palautteen mukaan ollut tyytymätön. Teksti ja kooste asiakaspalautteista: Polina Forsman
- Erittäin hyvää henkistä tukea. Kiitos! - Mukava, rauhallinen ja ymmärtäväinen kohtaaminen. Kiitos!
- Ihanaa että kaikesta voi puhua ja kertoa ilman että tuomitaan.
- Hyvä palvelu nopealla ajalla, upeaa auttamista loppuun saakka.
- Jatkakaa samaan malliin, teistä on oikeasti apua.
- Tunnen voivani paljon paremmin kuin tullessani tänne.
- Soitin keväällä valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, jonka numeron löysin netistä. Sieltä ohjattiin Tampereen kriisikeskukseen Osviittaan. Jo ensimmäisellä kerralla täällä oli suuri merkitys. Tuntui pitkästä aikaa siltä, että näin valoa. Se oli konkreettinen kokemus siitä, että minua kuunneltiin ja otettiin vakavasti, otettiin kuvaannollisesti kiinni.
23
Tampereen mielenterveysseuran hallitus esittäytyy 1. Miten ja miksi päädyit mielenterveysseuran hallitukseen? 2. Millaisiin asioihin voit ja haluat tässä tehtävässä vaikuttaa? 3. Jos voisit ratkaista yhden tärkeän ongelman mielenterveystyössä, niin mikä se olisi?
Esa Nordling, puheenjohtaja 1. Itse asiassa sain kutsun hallitukseen. Lyhyen miettimisajan jälkeen suostuin, koska tarjoutui oiva mahdollisuus olla mukana edistämässä paikallista mielenterveystyötä. 2. Haluan puhua avoimesti ja kirjoittaa kansankielellä mielenterveyttä koskevista asioista niin, että ihmiset ymmärtävät, kuinka arkinen ja positiivinen asia mielenterveys on. Ei ole terveyttä ilman mielenterveyttä. 3. Haluan, että Suomessa panostetaan laaja-alaisesti ja voimallisesti stigman vastaiseen työhön. Toistaiseksi tässä asiassa on ollut enemmän puhetta kuin varsinaisia tekoja.
Helena Virtain 1. Mielenterveysasiat ovat lähellä sydäntäni ja kansalaistoiminta sytyttää ja palkitsee minua. Alkuun toimin pitkään vapaaehtoisena tukihenkilönä, nyt olen hallituksen varapuheenjohtaja. Hyvässä seurassa oivaltaa, oppii ja viisastuu sekä pääsee vaikuttamaan monin tavoin. Hallituksessa pääsee yhteiskunnan näköalapaikalle, eikä suinkaan vain tarkkailemaan, vaan tekemään käytännön työtä mielenterveyden puolesta.
Esa Nordling. Kuva: Sonja Sievers
2. Mielenterveys kuuluu kaikille ja on uusiutuva voimavara. On ilo toimia sen edistäjänä ja puolestapuhujana. 3. Apua tulee saada nopeasti, helposti ja ajoissa. Yleistä ymmärrystä voisi laajentaa, sillä ihminen on kokonaisuus, ei vain kapea tapaus tai kimppu erillisiä oireita ruumiissa ja mielessä.
Kirsi Koponen 1. Olen seurannut kriisikeskus Osviittaa jo 1990-luvulta asti, kun vanhoja Tampereen kaupungin työntekijöitä oli siellä töissä. Opiskellessani perhepsykoterapeutiksi vuonna 2011 tein kriisikeskus Osviitassa perheterapiaharjoittelut, joiden kautta toiminta tuli minulle tutuksi. Noin neljä vuotta sitten minut pyydettiin hallitukseen, ja otin luottamustehtävän ilolla vastaan. 2. Olen tehnyt työurani Tampereen kaupungin lastensuojelun ja lapsiperheiden sosiaalityön parissa. Minulla on hyvät verkostot Tampereen seudulla toimiviin järjestöihin, ja voin hyödyntää verkostotuntemustani yhteisten asioiden edistämiseksi. Toivon voivani näin edistää järjestöjen ja julkisen sektorin välistä yhteistyötä. Voin myös jakaa vapaaehtoisten koulutuksissa tietämystäni dialogisista menetelmistä, perheterapiasta ja parisuhdetuesta sekä Lapset puheeksi -työstä. 3. Nuorten mielenterveyspalveluiden tilanne on katastrofaalinen. Nopea ja helpompi avun piiriin pääsy olisi tärkeää inhimillisesti sekä taloudellisesti. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita pitää kehittää julkisen ja järjestösektorin yhteistyönä. 24
Kirsi Koponen
Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
Jaakko Mustakallio 1. Toimin Vihreiden varapuheenjohtajana ja Tampereen kaupunginvaltuutettuna. Olen tehnyt töitä pitkään mielenterveyden edistämiseksi. Vanhempani ovat psykoterapeutteja, joten mielenterveyden teemat ovat jo kotoa opittuja. Kun mielenterveysseuran kanssa tuli puheeksi hallitukseen mukaan lähteminen, vastasin välittömästi kyllä. 2. Suurin arvo minulle on toimia yhdyssiteenä mielenterveystyön arjen ja poliittisen päätöksenteon välissä. Saan sparrausta, miten kaupungin toimintaa tulisi parantaa ja missä järjestöjen apua kaivataan. Jätin tamperelaisten mielenterveyden vahvistamiseksi syksyn aikana kaupunginvaltuustossa kaksi aloitetta. Ensimmäinen oli matalan kynnyksen lyhytterapiapalveluiden mahdollistaminen ilman lääkärin lähetettä. Toinen oli mielenterveyden ensiapukurssien (opitaan tunnistamaan ja antamaan mielenterveyden ensiapua läheisille) järjestäminen kaikille koululaisille. 3. Nopeuttaa ja helpottaa pääsyä mielenterveysapuun eli Terapiatakuu. Varhaista hoitoa tulee tarjota jo perusterveydenhuollossa. Hoidon tarve tulee arvioida välittömästi apua haettaessa, ja oireen mukaisen psykoterapiahoidon tai muun psykososiaalisen hoidon tulee alkaa alle kuukauden sisällä. Edellä mainitsemani aloite lyhytterapiasta ilman lääkärin lähetettä on Terapiatakuun esiaste.
Jaakko Mustakallio
Kirsikka Kaipainen 1. Mielenterveyden edistäminen on minulle tärkeää oman elämänhistoriani ja tutkimustyöni kautta. Olin toiminut Osviitassa muutaman vuoden vapaaehtoisena tukihenkilönä, kun minua pyydettiin ehdolle hallitukseen. Hallituksessa ymmärrykseni seuran toiminnasta ja mielenterveyskentästä on kasvanut. 2. Voin antaa oman panokseni esimerkiksi strategian työstön kautta siihen, että mielenterveyttä pystytään tukemaan monipuolisesti ja monikanavaisesti. 3. Ihmisten tulisi saada apua ja tukea saada nopeasti ja matalalla kynnyksellä, ennen kuin tilanne pahenee. Terapiaan pääsy on haastavaa ja kestää aivan liian kauan. Kirsikka Kaipainen
Klaus Lehtinen 1. Olin 1980-luvulla Turun mielenterveysseuran puheenjohtaja. Jäin kiireiden takia pois toiminnasta rivijäseneksi. Kun jäin eläkkeelle TAYS:n psykiatrian toimialuejohtajan virasta viisi vuotta sitten, oli luontevaa palata seuran toimintaan. 2. Mielenterveyspalvelut ovat tavattoman paljon jäljessä muusta terveydenhuollosta. Tarvitaan voimakasta kehittämistä ennaltaehkäisystä pitkäaikaissairaiden hoitoon, muistaen sairastuneen läheiset. Näen kehittämis-, vaikuttamis- ja edunvalvontatyön järjestöjen keskeiseksi tehtäväksi. Mielenterveysseuralla on tässä pitkät perinteet. 3. Sairastuneen tilanne pitäisi tutkia perusteellisesti, mukaan lukien läheisverkosto. Tältä pohjalta pitäisi yhdessä potilaan ja läheisten kanssa laatia tarpeenmukainen hoito- ja kuntoutussuunnitelma, jonka toteutumista seurattaisiin säännöllisesti. Tavoitteena olisi
sairastuneen saaminen kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan takaisin yhteiskuntaan. Näin ei valitettavasti nykyisin ole.
Katri Pihlaja 1. Yhteistyötoveri hallituksen jäsen Tampereen kaupungilta vinkkasi ja sain mahdollisuuden päästä mukaan osaavaan hallitusporukkaan. 2. Haluan tehdä hyvää hallitustyötä seuran periaatteita ja tavoitteita noudattaen, mutta erityisenä intressinä on koulussa kiusaamista kokeneiden auttamisen kehittäminen. 3. Mielestäni holismi unohtuu kokonaan, kun innostutaan ongelmalähtöisesti tarkastelemaan ihmisten asioita. Olisi hienoa, jos tarttuisimme positiiviseen mielenterveystyöhön yhdessä — mahdollisuuksien ja tuen kautta kohti parempaa elämänlaatua.
Tampereen mielenterveysseura ry:n 45-vuotisjuhlajulkaisu
25
Riitta Tanskanen 1. Eläköidyttyäni virastani tulin tuttavani houkuttelemana mielenterveysseuraan vapaaehtoiseksi tukihenkilöksi, kun jo mietin palaamista takaisin työhöni. Seuran työn ja tavoitteet koin mielekkäiksi ja koen kotiutuneeni. Hallitukseen päädyin oikeastaan sattumalta tukihenkilön suosituksesta. Hallitustyö antaa omanlaisensa näkökulman mielenterveysseuran olemassaoloon ja merkitykseen.
2. Edustan hallituksessa vapaaehtoistyöntekijöitä ja -työtä. Haluan kiinnittää huomiota laadullisiin näkökulmiin, oli sitten kyse palkka- tai vapaaehtoistyöstä. 3. Järjestäisin terveydenhuollon samoin periaattein kuin koulunkäynti on turvattu jokaiselle suomalaiselle. Saisimme kaikki arvioinnit kestävää, hyvää hoitoa tarpeittemme mukaan. Olemme jokainen psykofyysinen kokonaisuus, somaattinen ja psyykkinen terveys on erottamaton pari, minkä pitäisi olla peruslähtökohta terveydenhuollon suunnittelussa ja toteutuksessa.
Paula-Sirkka kymmenen parhaan joukkoon Vuoden vapaaehtoinen -äänestyksessä Vuoden vapaaehtoinen on Kansalaisareenan kampanja, jonka tarkoitus on nostaa vapaaehtoistoiminnan arvostusta ja näkyvyyttä. Paula-Sirkka Vähämäki pääsi lokakuisessa yleisöäänestyksessä kymmenen kärkeen, josta arvovaltainen raati valitsee Vuoden vapaaehtoisen 4.12. Lehteä tehdessä odottelimme vielä lopputulosta, mutta lehteä lukiessasi tulos on jo selvillä. Paula-Sirkka Vähämäki oli ehdolla vuoden vapaaehtoiseksi, koska hän on Tampereen mielenterveysseuran vapaaehtoisena tukihenkilönä edistänyt mielenterveyttä ja välittämisen kulttuuria kriisikeskus Osviitassa jo vuodesta 1999 lähtien.
Riittää, kun teen parhaani
Auttaminen on palkitsevaa Paula-Sirkka on eläkeläinen ja neljän lapsen isoäiti, pitkän työuransa hän teki ravitsemispäällikkönä. Hän tekee merkityksellistä vapaaehtoistyötä myös debriefingtyössä ja saattohoidossa. Paula-Sirkasta on hienoa olla mukana ihmisten elämässä ja saada kuunnella heidän tarinoitaan ja tarjota uusia näkökulmia. Vapaaehtoistyössä palkitsevaa on nähdä, että on onnistunut auttamaan asiakasta. Lisäksi vapaaehtoistyö on tuonut perspektiiviä elämään: omat huolet eivät näytä niin suurilta, kun näkee vaikeita elämäntilanteita, Paula-Sirkka Vähämäki kiteyttää. Teksti ja kuva: Sonja Sievers
Paula-Sirkka on tukenut paljon asiakkaita kasvokkain. Koronan vuoksi avuntarvitsijoiden määrä lisääntyi ja Paula-Sirkka siirtyi puhelinpäivystykseen. Viimeisten 7 kuukauden aikana hän on vastannut 815 puheluun 108 päivystyskerralla iltaisin, öisin ja aamuisin. Puhelujen kestot ovat vaihdelleet minuutista 64 minuuttiin. Paula-Sirkka kertoo, ettei ikinä voi ennustaa, minkälainen seuraava asiakastilanne on. Kuitenkin oma elämänkokemus tuo ymmärrystä ja kykyä kohdata erilaisuutta. Uudet asiakastilanteet lisäävät tiedonjanoa, siksi on tärkeää täydentää omaa osaamista yhdistyksen koulutuksilla. Paula-Sirkka tähdentää Osviitan työnohjauksen ja purkutilanteiden merkitystä omalle jaksamiselleen.
Vapaaehtoisia tukihenkilöitä valmistui työnohjaajiksi Osviitan kolme tukihenkilöä valmistui tänä vuonna MIELI Suomen mielenterveys ry:n koulutuksesta vapaaehtoistyön työnohjaajiksi. Onnea Riikka Ala-Nikkola, Satu Suihkonen ja Riitta Tanskanen! Vapaaehtoiset tekevät Osviitassa vaativaa ihmissuhdetyötä, vastaavat valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, tapaavat asiakkaita kasvotusten ja ohjaavat ryhmiä. Koulutus on 3-vuotinen ja laajuudeltaan 65 opintopistettä, ja siinä erikoistutaan vapaaehtoistyön erityispiirteisiin. Vuonna 2020 koulutus täyttää 25 vuotta. 26
Mieli aalloilla -podcast puhuu mielenterveydestä arkipäiväisesti Mistä puhumme, kun puhumme mielenterveydestä? Miten mielenterveys eroaa mielen sairaudesta? Näitä teemoja halusimme pohtia ääneen. Niinpä teimme Tampereen yliopiston Radio Moreenin kanssa hyvässä yhteistyössä podcast-sarjan, joka sai nimen Mieli aalloilla. Mieli aalloilla on kuulunut Radio Moreenissa lokakuun alusta lähtien. Sarjassa puhutaan mielenterveydestä sekä ammattilais- että maallikkovieraiden kanssa arkipäiväisesti ja rennosti, vaikeitakaan asioita kaihtamatta. Sarjaa tekevät Tampereen mielenterveysseuran toimittajataustaiset kriisityöntekijät Polina Forsman ja Paula Toukonen.
4. Pidä itsestäsi huolta 5. Tarvitsemme turvallista vuorovaikutusta 6. Mikä opiskelijaa ahdistaa? 7. Millaisia perusasioita kuuluu omasta mielenterveydestä huolehtimiseen?
Kukin jakso kestää 13–20 minuuttia. Kuuntele Radio Moreenin ohjelmassa keskiviikkoisin, torstaisin ja sunnuntaisin tai milloin vain Radio Moreenin Sound Cloudissa: soundcloud.com/radio_moreeni/sets/mieli-aalloilla Tähän mennessä ilmestyneet jaksot: 1. Hyvä mielenterveys rakentuu arjessa 2. Mistä tiedän tarvitsevani apua? 3. Itsensä piiskuri voi oppia myötätuntoiseksi itseään kohtaan
Kuva: Sonja Sievers
Huolia? Kriisikeskus Osviitassa tarjoamme keskusteluapua nopeasti ja maksutta. Myös etänä. Varaa aikasi p. 0400 734 793. www.mielenterveysseurat.fi/tampere
27
Aukioloajat ma-to klo 9–20 & pe klo 9–17 Ajanvarauspuhelin: 0400 734 793 Poikkeuksista aukioloajoissa tiedotamme ovessa, www-sivuilla ja Facebookissa. Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen voit soittaa myös aukioloaikojemme ulkopuolella: 09 2525 0111 (suomi) 09 2525 0112 (ruotsi, englanti) 09 2525 0113 (arabia, englanti) www.mielenterveysseurat.fi/tampere/
www.facebook.com/tampereenmielenterveysseura www.twitter.com/TampereM
