Piäkirjutus

Terveh Teil viimazen kerran! Tervehdys viimeisen kerran!

Käsitykseen itsestämme vaikuttavat monet seikat. Kuinka vanhoja olemme? Missä asumme? Mitä teemme työksemme? Olemmeko miehiä vai naisia? Mitä kieltä tai jopa murrettakin puhumme? Kaikki tämä vaikuttaa identiteettiimme. Identiteettimme karjalaisina lie monilla syntynyt vasta pois lähdettyämme ja kohdattuamme toiseutta. Olemmehan olleet kuin kalat vedessä kotiseudullamme - Pohjois-Karjalassa, kotimurteessamme ja tutuissa maisemissa, tuttujen ihmisten ympäröiminä. Helsinkiin muutettuamme on edessämme ollut sopeutumisjakso, ehkä olemme muuttaneet puhetyyliämme, pukeutumistyyliämme jne. Myös yliopistoympäristö vaikuttaa, enää emme ole lapsia tai teinejä. Pohjois-Karjalasta pääkaupunkiseudulle muuttanut parikymppinen opiskelija, älykäs ja hyvännäköinenkin. Näin kuvailisin perusosakuntalaista. Tietyn ikäkauden, nimittäin opiskeluajan, ja akateemisen ympäristön luoman yhteenkuuluvuuden lisäksi meitä vetää puoleensa heimoyhteys, identiteettimme (pohjois-)karjalaisina, sekä samankaltaiset tuntemukset muutettuamme noin 500 kilometrin päähän entisiltä asuinsijoiltamme.

”Venäläissii myö ei olla. Savolaissii myö ei haluta olla. Myö halluumma olla KARJALAISSII!”

Karjalaisuutena on pidetty erityisesti ortodoksisten ja karjalankielisten rajakarjalaisten kulttuuria, mutta myös luterilaiset ja savvoo viäntävät pohjoiskarjalaiset ovat loppujen lopuksi samaa muinaiskarjalaista juurta. Karjaloiden moninaisuus johtuu 700 vuotta kestäneistä rajanvedoista ja sodista. Venäjän Karjala on suomalaisen Karjalan peilikuva – itärajamme on kuin naurutalon peiliseinä: melkein kaikki on sen toisella puolella toisin, aivan kuin toisessa todellisuudessa. Rajaseudun kokemukset ovat arvokkaita maailmassa, jossa kulttuurit kohtaavat kiihtyvällä vauhdilla. Identiteettiä rakennettaessa usein pyritään korostamaan piirteitä, jotka erottavat meidät muista. Kulttuurin kehityksen kannalta olisi kuitenkin hedelmällisempää, jos vaalisimmekin yhteyksiä toisten, erilaisten Karjaloiden kanssa. Näin myös oma identiteettimme KARJALAISINA monipuolistuisi, mikä olisi omiaan ehkäisemään suvaitsemattomuutta. Kulttuurisessa moninaisuudessamme me karjalaiset olemme rikkaampia kuin muut Suomen heimot. Antakaamme sen myös näkyä!

Proschaikkua!

Piätoimittai: Janne Waris