Mitä saamelaisten näkymättömyydestä on seurannut Kilpisjärvellä?
määriteltäessä sitä uhkaa saamelaisten oma maankäyttö, kuten esimerkiksi poronhoito. ”Nykyisin vallassa olevaan länsimaiseen luontokäsitykseen, luonnonkäyttöön ja luonnonsuojeluun liittyy ajatus siitä, että luonto on ihmisen elinpiirin ulkopuolella ja ihmisen on suojeltava sitä itseltään”, Magga jatkaa ja toteaa, että vastakohtiin perustuvan länsimaisen luontokäsityksen seurausta ovat toisensa poissulkevat maisemakategoriat, joiden väliin saamelaiset putoavat auttamatta17. Saamelainen kulttuurimaisema on joustava, vallitsevan tilanteen mukaan muuttuva kokonaisuus, jossa on sekä näkyviä että näkymättömiä aineksia. Näkyvään maisemaan kuuluu kaikki fyysiset merkit asutuksesta, kuten rakennukset. Näkymätöntä maisemaa ovat esimerkiksi paikallisten tiedossa olevat historialliset reitit, leiripaikat, luonnonpaikoille annetut nimet ja niihin liitetyt muistot. ”Saamelaisen kulttuurimaisemakäsityksen erityinen piirre onkin se, että ihmistä ei painoteta luonnon muokkaajana ja manipuloijana, vaan maisema voi näyttää luonnonmaisemalta mutta silti kantaa kulttuurimaisemaan liitetyt arvot ja merkitykset”18, Magga kirjoittaa. Haasteen Käsivarren maankäytölle asettaakin se, että saamelainen kulttuurimaisema jää ulkopuolisilta huomaamatta19. Esimerkiksi vanhan tulipaikan kivet, seidat, kaltiot ja kenkäheinäpaikatg ovat näkymättömiä, jos niitä ei osaa etsiä maisemasta. Maisemakuva voi rakentua jopa yksistään g
Seita on uhripaikka, kaltio tarkoittaa tunturilähdettä. Kenkäheinäpaikat ovat paikkoja, joista haetaan heinää säilöön talvea varten nutukkaiden tai saappaiden lämmikkeeksi. Merkki ihmisestä maisemassa voi myös esimerkiksi vieras puulaji: muutamilla Käsivarren vanhoilla asentopaikoilla kasvaa yksinäisiä mäntyjä koivikon lomassa. Männyn siemenet ovat kulkeutuneet etelästä lasten rakentamisen käpyporojen (vrt. käpylehmä) sisällä. Suotuisassa mikroilmastossa kävyn siemenet ovat itäneet ja kasvaneet maisemaan muistomerkeiksi havupuuvyöhykkeelle jutaamisesta.
145