näkökulma
Kuva: Riku-Matti Akkanen
Kirjoittajat: ANU PUUSA toimii apulaisprofessorina ItäSuomen yliopistossa. KIRSI HOKKILA työstää osuustoiminta-aiheista väitöskirjaansa.
Suomalainen turvaa osuustoimintaan
T
urvallisuuden tunne on yksi ihmisen perustarpeista. Abraham Maslow’n kuuluisan tarvehierarkian mukaan ihminen pyrkii tyydyttämään turvallisuuden tarpeensa heti fysiologisten tarpeidensa jälkeen. Käytännössä turvallisuuden tavoittelu tarkoittaa asioiden ennakoimista, varautumista, erilaisilta uhilta suojautumista ja riskien minimoimista. Turvallisuus saa kuitenkin erilaisen merkityksen silloin kun se on uhattuna. Osuustoimintaliike sai alkunsa teollistumisen jälkeen, jolloin merkittävä osa kansasta eli epävarmuudessa ja turvattomuudessa. Heidän työnsä, inhimilliset asuinolot, ruokaturva, terveys ja jopa eloonjääminen olivat uhattuina. Luokkayhteiskunnassa kova työ tai ahkeruuskaan eivät tarjonneet ulospääsyä tilanteesta, ja ihmisten oli kehitettävä uusia keinoja selviytyä kapitalismin lieveilmiöiltä. Rochdalen pioneerien keino oli ryhtyä rehellisyyteen perustuvaan kauppatoimintaan, joka sittemmin synnytti osuustoimintaliikkeen. Sen ideana oli sosiaalisen turvallisuuden lisääminen yhteistoimintaan perustuvalla resurssien yhdistämisellä. Vähitellen ihmisten luottamus kasvoikin hälventäen epäluuloja ja turvat-
tomuutta, kun toiminta osoitti jatkuvuutensa ja yhteistoiminnan hyödyt konkretisoituivat oikeudenmukaisella tavalla myös vähävaraisille. Näin ollen voidaan ajatella, että turvallisuuden tavoittelu oli se ajuri, jonka myötä osuustoiminnan arvot ja periaatteet saivat ensimmäisen muotonsa. Yksilö tuntee olonsa erityisen turvattomaksi, jos lähitulevaisuuden uhkakuvat ovat vaikeasti ennustettavia tai –ymmärrettäviä tai kokiessaan, ettei hän kykene yksin torjumaan turvattomuutta luovia tekijöitä. Aikanaan Suomessakin osuustoiminta vahvistui toden teolla vasta Venäjän sortovallan voimistuessa, kun ymmärrettiin, että Suomen autonomia, kansallinen kulttuuri ja niiden myötä suomalainen identiteettimme olivat uhattuina. Suomalaisen osuustoiminnan tulisieluinen isä Hannes Gebhard oli vakuuttunut siitä, että juuri osuustoiminta oli se keino, joka yhdistäisi kansan ja siten turvaisi Suomen kansallisen kulttuurin ja sen olemassaolon. Suomalaiset turvasivatkin osuustoimintaan laajalti ja se juurtui syvälle suomalaiseen kansakuntaan. Sen vaikutukset ovat jättäneet lähtemättömän jälkensä valtiomme kehitykseen osuustoiminnan ollessa edel-
läkävijä ja suunnannäyttäjä sittemmin koko yhteiskuntaan levinneiden tasaarvon ja demokratian periaatteiden käyttöönotossa ja vakiinnuttamisessa. Suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa toteutettu laaja kyselytutkimuksemme paljasti, että nuorten tärkein henkilökohtainen arvo on turvallisuus. Samassa tutkimuksessa analysoimme myös nuorten laadullisia käsityksiä osuustoiminnasta ja mielenkiintoisesti esiin nousi juuri turvallisuus, jonka nuoret liittivät osuustoimintaan kiinteästi. Osuustoiminnan ideologian ajateltiin olevan tervetullut globaalia taloutta vakauttava voima, osuuskunnan omistajuusrakennetta käsiteltiin paljon juuri sen turvaa luovien ominaisuuksien kautta ja osuustoiminnallisten yritysten arvostus kulminoitiin vahvasti niiden pitkäjänteiseen ja vakaaseen toimintaan. Arvotutkimuksissa on yleisesti havaittu, että kun joku arvo on uhattuna, sen merkitys kasvaa. Myös meidän aineistossamme nuoret pohtivat paljon globaalin talouden tämänhetkistä epävakaisuutta ja sen luomia uhkakuvia. Ehkä juuri siksi osuustoiminnan henkilökohtainen merkitys yhdistettiin vahvasti muun muassa osuuskun-
62
OT-20161020-188862_161011_1014320473.indd 62
11.10.2016 10:14:35