Pato Eskolan joessa Immolan virtapaikassa on vaatimaton. Vanhan myllypadon takana riittää virtaavaa vettä kuitenkin niin paljon, että kodin kahden kiinteistön tarvitsemasta energiasta saadaan tuotettua 80 prosenttia.
–K
un ostimme myllykiinteistön vuonna 1980, painavin peruste päätökselle oli siihen liittyvä patoamisoikeus, kertoo Heikki Sario.
Ei aivan tavallinen tarina Oma sähköntuotanto on sivujuonne Sarion perheen vaiheissa. Heikki ja Ulla-Maija ovat paluumuuttajia, jotka tulivat Kanadasta takaisin Suomeen vuonna 1975. Karjalohjalta löytyi ystävien avulla sopiva paikka Suomen ensimmäiselle ammatillisesti orientoituneelle kehitysvammaisten perhehoitokodille ja toinen muutto toi perhekodin Immolan myllyn naapuriin. – Perhehoidossa käännettiin silloin uusi lehti, sillä Ulla-Maija on koulutukseltaan lääkintäpedagogi ja erikoistunut kehitysvammatyöhön, selvittää Heikki, jonka oma lentokonemekaanikon tausta sopi oivallisesti kaikkiin avustaviin tehtäviin.
Oman kiinteistön hankkiminen perhehoitokodille oli kuitenkin kytemässä.
Osta mylly Mylly oli edelleen toiminnassa, kun Sarion perhe muutti naapuritaloon vuokralle. – Vähintään kerran kuukaudessa silloinen mylläri Lambert Landen poikkesi kylässä ja sanoi, että osta mylly, mutta kiinnostus kauppaan oli kyllä molemminpuolista, Heikki Sario kertoo. Itse mylly oli kunnossa, mutta samassa rakennuksessa aikanaan toimineen meijerin tilat olivat rappiolla. Kaupat tehtiin vuonna 1980. Rakennusalan ammattilaiset lääninarkkitehti mukaan lukien olivat sitä mieltä, että ainoa oikea ratkaisu olisi purkaa koko rakennus. Peruskorjaukseen kuitenkin ryhdyttiin ja parin vuoden jälkeen perheellä oli entisen meijerin tiloissa uusi koti. Myllyn tilat säilytettiin ja jauhatusta jatkettiin vielä muutamia
3 | 12 Ma anomistaja
17