Pääkirjoitus
(R)evoluutio, ärrällä tai ilman, ohjaa maailman
Jännintä tässä asennon muutoksessa on se, ettei uusikaan asento ole koskaan pysyvä olotila. Kuinka menoa ja sen kehitystä. Mekin olemme osa sitä, hyvältä tuntuukaan kääntyä omassa sängyssä uskokaa tai älkää. Siis osa maailman kehitystä… vasemmalta kyljeltä oikealle, kun vasen alkaa puutua. Emme välttämättä osa itse (r)evoluutiota… Paitsi Mutta miten turhauttavaa onkaan huomata, kuinka ilman ärrää olemme toki osa evoluutiota… Siis myös oikea kylki puutuu pian samalla tavalla, ja maailman kehityksen lisäksi! Joltain Darwin nimiseltä joudut jälleen muuttamaan asentoasi. tutkijalta, josta satuin joskus lukemaan, joka eli joskus 1800-luvulla, pari sataa vuotta sitten, ymmärsin, että Usko positiivisiin revoluutioihin ja kehitykseen horjuu ihminen on eräänlaisen prosessin tulos. Prosessin, aika ajoin. Tätä raapustellessani Putinin panssarit joka on alkanut kauan sitten, ja joka ei oikeastaan ota jylisevät Ukrainassa, ja itse valmistaudun kolmanteen edes päättyäkseen. On jännittävää, ettei prosessin maailmansotaan rakentamalla vessapaperipoteroa. viimeisin vaihe ole aina se kaikista siistein juttu. Hile ei kuitenkaan revoluutioista, evoluutioista tai Ei haalaribileitäkään seuraava aamu ole se uran Putinin panssareista hätkähdä, vaan jatkaa tärkeää kohokohta, vaikka se onkin juhlien loppunäytelmä, tehtäväänsä patinistien tuntojen tulkkina, aivan se, mihin kaikki lopulta johtaa. kuten ennenkin. Ystävämme Georg Wilhelm Friedrich Muistan joskus törmänneeni pohdintaan sanan ”revolution” etymologiasta ja sen merkityksestä. Ensiksi opin, että se on englannin kieltä ja suomentuu vallankumouksena. Sitten opin, että sanan englanninkielinen versio on moniulotteisempi ja jännempi, kuin suomenkielinen kollegansa. Sana ”revolution” viittaa kierähdykseen, kierrokseen, jonkinlaiseen uuteen asentoon kääntymiseen. Tämä asento on seurausta vanhasta, se tapahtuu menneisyyden takia pitäen sisällään elementtejä aikaisemmasta, mutta on kuitenkin jotain uutta.
Hegel totesi joskus historian olevan dialektista kamppailua teesin ja antiteesin välillä. Kun nämä vastavoimat lopulta saatetaan yhteen, saavutetaan synteesi, jolloin historia päättyy. Toivottavasti näin ei tapahdu vielä meidän elinaikanamme, sillä muuten patinistit ovat pian työttömiä. Hyvä ja Hile voittaa aina! Päätoimittaja Jaakko Leinonen, jo toista vuotta intohimoinen patinisti (R)evoluutio
3
