Pamaus-Seuran ensimmäisissä säännöissä todettiin, että jäseneksi pääsee kukin hyvämaineinen teollisuutta ja liikettä harjoittava henkilö. Jäseniksi hyväksyttiin myös kyseisten alojen toimihenkilöt sekä kaupungin palveluksessa olevat henkilöt ja toimittajat. Jäsenyyteen vaadittava sisäänkirjoitusmaksu oli 3 markkaa, samoin vuosimaksu. Vuoden 1891 jäsenluetteloa ja sisäänkirjoitusmaksukirjanpitoa tulkitsemalla voi tehdä johtopäätöksen, että Uudessa Hotellissa 13. tammikuuta 1891 paikalla olleesta noin 30 herrasta vain 24 olisi tullut tällöin jäseniksi. Matti Roiha oli maksun 25. suorittaja, mutta hänet kutsuttiin jäseneksi vasta huhtikuussa. Esimerkiksi niistä 13 herrasta, jotka kokoontuivat 17. marraskuuta 1890 F. Räsäsen luo, oli tammikuun kokouksessa läsnä vain puolet. Yhtä lukuun ottamatta he kaikki liittyivät jäseniksi. Eräät läsnäolijoista maksoivat sisäänkirjoitusmaksun myöhemmin, kuten K. A. Castrén. Kokouksessa oli varmaan myös niitä, jotka eivät milloinkaan maksaneet sisäänkirjoitusmaksua tai vuosimaksua. Yksi heistä oli johtokunnan varajäsen K. A. Brander. Jäsenlistan mukaan vuoden 1891 kuluessa Seuran jäseniksi liittyi tai kutsuttiin 99 herraa, joista sisäänkirjoitusmaksun suoritti vain 72. Heistä taas 15 ei maksanut vuosimaksua. Esimerkiksi huhtikuussa 1891 jäseneksi kutsutulta J. H. Erkolta ei maksuja koskaan saatu.
jäseniä hyväksyttiin lähes jokaisella kerralla, ja 20. huhtikuuta kutsuttiin hovioikeudenneuvos D. W. Åkerman Seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Eleellä Pamaus kunnioitti Viipurin merkittävintä fennomaania. Dokumenteista ei käy ilmi, että Åkerman olisi koskaan osallistunut Pamauksen tilaisuuksiin. Omaa klubihuoneistoa johtokunta etsi lähes koko vuoden. Ensin sitä tiedusteltiin Raittius-ravintolasta, mutta sitten päätettiin odottaa rakennusmestari Felix Wuorisen uuden talon valmistumista. Rakennustyöt kuitenkin
viivästyivät, ja Pamaus sai huoneen herra A. Lindströmin omistamasta hotelli Imatrasta. Huoneen osoittauduttua varsin epämukavaksi, vuokrasi johtokunta lopulta kolme huonetta käsittävän huoneiston leskirouva Kindstedtin ravintolasta, joka sijaitsi Harmaidenveljestenkadulla Dippellin talossa. Vuokrasopimus alkoi marraskuussa, ja se oli voimassa kesäkuuhun 1892 asti. Johtokunta osti huoneistoon tuoleja ja kaapin sanomalehtiä varten sekä nuottivihkoja, minkä lisäksi viritettiin huoneistossa ollut piano. Telefooni hankittiin Viipurin Uudesta 65