Pamauksen poikia by Pamaus

v vr

Kolmen ikäpolven karjalaisjuuriset miehet kertovat tässä haastattelukirjassa elämästään, työstään ja toimistaan sekä arvoistaan ja asenteistaan. Mielipiteiden ja tu n te i den kirjo pääsee valloilleen, kun karjalaiset haastaa. Ja huum oriakin viljellään. Valtaosa haastatelluista on oman evakkotiensä kulkenut, mutta asenne on säilynyt e lä m ä n myönteisenä: "On parempi sopeutua tilanteeseen kuin ruveta katkeruudella pilaamaan elämäänsä. K a ik' män, mutta täytyy yrittää elää kuin menetetty koti olisi osa his toriaa.” Pamauksen pojat kertovat vastuullisista tehtävistään y r i tysjohtajina, virkamiehinä, sotilaina, toimittajina ja y r it täjinä sodanjälkeisessä Suomessa. Maamme ta lo u s h is torian m urroskohtia käsitellään itse koetun perusteella monipuolisesti: pankkikriisi, kuvaputkitehdas Valco, val tion omistajaohjaus, Nokia Elektroniikan varhaiset vai heet, osuuskauppa-ideologian murros, Fortumin synty. Pamauksen pojat ottavat reippaasti kantaa Itämeren öljyputkeen ja maan myyntiin venäläisille sekä Karjalan pa lautukseen. Myös urheilua ja evankelis-luterilaisen k i r kon rakenteita sekä mediakehitystä pohditaan.

Pertti Araviita

3 CD c

Pamauksen poikia

(!)

Tulevaisuuden kannalta mielenkiintoinen Virtuaali Viipuri tehdään tunnetuksi. Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain Seura Pamaus ry. Vuodesta 1891

Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain Seura Pamaus ry

T e o l l i s u u d e n - j a lii k k e e n harjoittajain S e u ra P a m a u s ry.

• pe ru s te ttu Viipurissa 13.1.1891 • kotipaikka Helsingissä vuodesta 1950 • ta r k o it u k s e n a kehittää k a r j a laista kauppaa, te o llis u u tta ja li ik e - e lä m ä ä ; • jä rjestää e s i te lm ä - ja k e s k u s t e lu ti la is uu k sia , kokouksia, retkiä ja m uita t o im in n a llis ia t a p a h t u mia; • tukee karja la ista k u l t t u u r i t oim intaa ; • yli 700 ka r ja la is ju u r is ta m ie sjä sentä eri puolilta Suomea

Pertti Araviita syntyi V iip u ris s a 1939, vietti n u o ru u te n s a K o tka ssa ja te ki k ir ja - a la a n liittyvän u ra n s a H e lsin g is sä , Y rity sjo h ta ja n a m m . V a litu t Palat, S u u ri S u o m a la in e n K irja k e rh o , G u m m e r u s , Koko K a nsan K irja k e rh o . P a m a u k s e n poikia on P e rtti A ra v iid a n y h d e k s ä s k irja . Hänen k ir jo it t a m is h a r ra s tu k s e n s a on tu o tta n u t a ik a is e m m in te o k s e t: • Kun kirja sai siivet - kirjakerhon tarina (1982) • Perän Nylkky vuodesta 1972 (1994)

w w w .p a m a u s . fi

• Kaakonkulm alta - pakinoita ja tu n n e l makuvia (1998) • Yhtiö (esikoisromaani 2001) • Salpalinja tekee m utkan ja muita tarinoita (2003) • Viiden sekunnin tulevaisuus (romaani 2004) • East End (romaani 2007) • Minun Karjalani - ja muita tarinoita (2008 P e rtti A ra viita liittyi P a m a u s S e u raa n 1999. Hän oli jo h to k u n n a n va ra jä se n 2 002-2005 sekä k e r h o m e s ta r i ja jo h to k u n n a n jä s e n 2006-2008.

K a n n e n s u u n n itte lu : M ik k o A raviita

Pamauksen poikia

P ertti Aravilta

Pamauksen poikia Haastattelukirja

T eollisuuden- ja liik k e e n h a rjo itta ja in Seura Pamaus ry.

ÂŠ Pertti Araviita 2 0 1 0 Valokuvat: ÂŠ Pertti Araviita 2 0 1 0 Taitto: Macgrafix IS B N 9 7 8 - 9 5 2 - 9 2 - 7 0 0 0 - 2 Painopaikka: O y N o r d Print Ab, H elsinki 2 0 1 0

Saatesanat Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain Seura Pam auksen perustivat su o m en kieliset ja suom enm ieliset m iehet V iipurissa 1891 "to im im aan kansalli sessa hengessä k au p u n g in käsityöläisten ja liikkeenharjoittajain piirissä.” Pam auksen en sim m äin en pu h een jo h taja oli kultaseppä W ille P orthan. Seuran värikäs historia jakautuu kolm een, toisistaan poikkeavaan to im in tajaksoon: Venäjän vallan loppuaika, itsenäisyyden ensi vuosikym m enet ja sodanjälkeinen H elsingin kausi vuodesta 1950. Jatkosodan aikana Pam aus toim i V iipurissa 1 9 4 2 -4 4 . Pitkän historiansa m yöhem m ässä vaiheessa Pa m aus Seuran jäseniksi liittyi m uitakin kuin viipurilaism iehiä: karjalaisia ja heidän jälkeläisiään, jotka "kantavat sydämissään Karjalaa.” Pam auksen 2 0 0 0 -lu v u n missio sisältää kolm e perustehtävää: "Seuran tarkoituksena on yhteenliittää karjalaisen teollisuuden ja liike-eläm än edistäm istä ja yhteiskunnallisia asioita harrastavia henkilöitä, kehittää kar jalaista kauppaa, teollisuutta ja m u u ta liike-eläm ää sekä tukea karjalaista k u lttu u rito im in ta a .” Pam aus Seura to teu ttaa m issiotaan järjestäm ällä jäse nilleen kuukausikokouksia esitelm ineen sekä retkiä ja m u ita to im in n a lli sia tap ah tu m ia. Lisäksi Pam aus tukee taloudellisesti Seuran tarkoitusperiä edistäviä to im in to ja. Pam aukseen k u u lu u tätä kirjoitettaessa yli 700 karjalaisjuurista m iestä eri puolilta Suom ea. H e ovat m o n en am m attialan arvostettuja vaikuttajia m m . yritysjohtajia, yrittäjiä, am m atinharjoittajia, tutkijoita, virkam iehiä, sotilaita, toim ittajia, taiteilijoita. T ästä joukosta ku m p u aa se a in u tla a tu i nen, veljellinen yhteishenki joka siirtyy Pam auksessa p erin tö n ä su k u p o l velta toiselle. Erityisen ilahduttavaa on, että n u o ret m iehet tu n tu v a t k u u levan Pam aus-m arssin kutsun:

Pa m a u k s e n

p o ik ia

Jälkeläinen evakon, käy sassiin tähän sakkiini Perintönä täältä saat sie liiviin sekä takkiin: Ystävyyttä kestävää ja yhteenkuuluvuutta. Sinun vuoros kehittää on uutta viipuruutta. Pam aus Seuran jo h to k u n ta antoi tehtäväkseni täm än haastattelukirjan kirjoittam isen elokuussa 2006. H aastattelu t teh tiin 2 0 0 6 —2010. K ohde joukoksi valikoitui kolm e ikäryhm ää: sodan käyneet veteraanit, lapsena evakkotien kulkeneet ja sotien jälkeen syntyneet. H eidän puheissaan pei lautuvat ajankuvat sekä arvot ja asenteet erilaisten näkökulm ien ja sanava lintojen kautta. Y hteistä Pam auksen pojille on isänm aallisuus ja reipasot teinen toim een tarttu m isen henki. K iitän läm pim ästi kaikkia haastateltuja rattoisista haasteluhetkistä sekä Seuran jo h to k u n ta a saam astani tuesta. Helsingissä Pam aus Seuran 120-vuotispäivänä 13.1.2011 Pertti A raviita

S is ä l l y s

Sisällys K auko Sipponen "Tasavallan presid en tin kansliapäällikkyys oli m in u n eläm äni h u ip p u k o h tia.” .............................................................................................................................. 13

Pekka Pinom aa "K un tapaa toisen karjalaisen, jo ta ei ole koskaan n äh n y t, tu n tee tapaavansa tu tu n .” ..........................................................................................................23

Pekka Tim onen "V irkam iesten kan n alta valtion om istajaohjaus on yksinkertaista: om istaja on p o liittin en ja virkam iehet ovat om istajalla töissä.” ......................... 29

H eikki M aikki "H ovioikeudessa ratkaistiin n oin 6 000 ju ttu a vuodessa ja presidentin tehtävänä oli lukea tarkkaan kaikki taltio t ja valvoa lainkäytön y h d en m u k aisu u tta.” ......................................................................................................37

T im o Pellikka "M aan m yynti venäläisille pitää tavalla tai toisella saada loppum aan. En katso hyvällä, että Suom een luotaisiin pieniä suljettuja yhteisöjä.”

H eikki Karppanen "T iedehistoria on täynnä tapauksia, joissa uusia ideoita esille tu o n eita tu t kijoita on tu h o ttu . Valtaosa rahoista päättävästä am m attik u n n asta pitäytyy

Pa m a u k s e n po ik ia

olem assa olevaan ja vanhaan tieto o n . H e iltä p u u ttu u kyky n äh d ä tulevai su u teen .” ............................................................................................................................55

Sami Sihvo "A d ju ta n ttin a p an in m erkille, että T eh ta an k atu oli aika herkkä m onissa asioissa, ja n iih in vaikuttivat m yös m eid än o m at k o m m u n istit. P uolustusvoim at on pystynyt pysym ään hyvin sivussa politiikasta.”

Nisse Hagm an ”K orsim o sanoi, että nykyaikana V iipuri-sana ei ole suositeltava urheiluseu ran n im en yhteydessä, ja kysyi o nko teillä m ahdollisuus m u u tta a n im i.”.. 69

O ikun Klaani "Isälle vähän naureskeltiin, k u n h än oli aina valm iina palaam aan V iipuriin, m u tta hänellä oli selkeä visio: N e u v o sto liitto hajoaa ja Saksat yhdistyvät ja V iipuri saadaan takaisin.” ............................................................................................75

Pentti Pasuri "K arjalaisten kokem a vääryys pitää oikaista. Karjala takaisin, m u tta ei y h tään venäläistä sen m u k an a.”..................................................................................83

M atti Lepistö "M aan p u o lu stu sty ö on ollu t m inulle itsestään selvyys, kasvoin isänm aalli sessa kodissa.” ...................................................................................................................91

Jukka Viinanen "H allin to n e u v o sto on p o liitikkojen itselleen jättäm ä elin, jolla ei ole m itään tehtävää.”............................................................................................................................97

S is ä l l y s

Juha Lankinen "V iipurin kirjastoa o n k u n n o ste ttu n y t yli kaksikym m entä v uotta. Venä läisten rah o itu s o n ollu t m elkein nolla. H e luottavat siihen että raha tulee u lkom ailta.” .....................................................................................................................107

Reijo Pajamo "N o stan K arjalaisten laulun m aak u n talau lu jen ykköseksi, se karkasi karja laisten käsistä yhteiseksi isänm aalliseksi lauluksi.” ............................................113

Risto Piepponen "M ielestäni karjalainen k u lttu u ri on kaikkea, m itä k o to n a Karjalassa ta p ah tu u . Se o n osa länsi-eurooppalaista k u lttu u ria B eethovenin viidennestä sinfoniasta L em in särään, ja kaikkea siltä väliltä.”............................................. 121

Yrjö Kokko ”En usko, että p u h ta a n u rh eilu n aikaan voidaan enää palata. K aupallisuus, am m attilaisuus ja rahan m erkitys ovat siinä m äärin kasvaneet, että osa urheilijoista tulee aina tu rv a u tu m a a n kiellettyihin k e in o ih in .” ....................127

Paavo K orhonen "Y hdeksän välitu n n illa k o u lu n ovi aukeni ja rehtori O in o n e n , jo ta Pässiksi k u tsu ttiin , kurkisti ovelta. H ä n oli hyvin h e rm o stu n u t ja sanoi: Pojat, sota on alkanut, m enkää k o tiin .” .....................................................................................133

Antti O. Arponen "T oim ittajan työ on hiovaa työtä siinä missä taiteilijankin työ. Jos pelkää kritiikkiä, niin silloin on väärällä alalla.” ..............................................................143

Pentti Korkka "T ekniikan kehitysvauhti kiihtyy. K aikki m itä tänään voidaan kuvitella,

Pa m a u k s e n

po ik ia

to te u te ta a n tulevaisuudessa. N äen, että elektroniset m u istit voidaan yhdis tää ihm isaivoihin tulevaisuudessa.” ........................................................................ 151

H annu Tuurna "M eiltä jäi om a koti V iip u riin niin täysin, ettei edes valokuvia saatu m ukaan. O n vain henkisiä m uistoja.”......................................................................................159

Harri M iettinen "V irtuaaliV iipurissa kävijä voi vapaasti ja o m an halunsa m ukaan liikkua kaupungissa, jo ta ei enää ole.”.................................................................................. 165

Veikko Ilmasti "O lin v alm ista u tu m a to n , m u tta en p elän n y t k u n astuin A ndrei Z danovin huoneeseen. H ä n viittasi istum aan p ö ydän ääreen, vastapäätä itseään ja k u u n teli valitukseni, joka tu lk a ttiin .” ...................

171

Kalevi Luukkainen "Y rityksen on tu o tetta v a voittoa, tulos syntyy ihm isten vuorovaikutuksen ja työn tuloksena. O n toim ittava kurinalaisesti, avainhenkilöiden tulee tietää p ääm äärä ja tavoitteet jo ih in pyritään.” .............................

179

Pentti Vanamo "T ie to k o n eet m ullistivat apteekkien h a llin n o n 80-luvulla. Ja uudistuva lainsäädäntö m u u tti tiskin yli lääkkeitä jakavan apteekin 2 0 0 0 -lu v u n asiak kaita inform oivaksi ja palvelevaksi apteekiksi.”.................................................. 185

Yrjö Tuokko "O len n aisin ta tilintarkastajan työssä on päätö k sen teo n lu o tetta v u u d en ja y h tiö n jo h d o n toim ien tarkastam inen. N u m e ro t ovat aina oikeita, vaikka p äätökset olisivat k u in k a vääriä.” ............................................................................191

is ä l l y s

Asko Siukosaari "M a in o n n a n k o n stit ja tek n in en ym päristö ovat kyllä m u u ttu n e e t. M u tta m inulle ei tule m ieleen y htään v anhem paa m ainosvälinettä tai -keinoa, joka olisi jäänyt k o k o n aa n pois.” ......................................................................................199

H eikki K oskelo "P residentti U rh o K ekkosen aikana Puolustusvoim issa ei p u h u ttu tu rv alli suuspolitiikasta, vaan to te u te ttiin K ekkosen käskyjä: teh d ää n n äin .”

207

Keijo K. Kulha "Sanom issa oli pitkäjänteisiä ihm isiä näkem ässä asioita laajasti, ja heitä tu keva om istajak u n ta. Y htiössä on perinteisesti seu rattu läntisessä m aailm assa tap ah tu v ia lehdistövirtauksia.” ................................................................................ 213

Jaakko Paavela "K aupallisen M T V n tulo S uom een oli m yös sisäpoliittinen kysymys. M eillä esitettiin epäileviä k an n a n o tto ja, esim erkiksi Y leisradion pääjohtaja sanoi ettei televisiotoim inta Suom essa koskaan k an n ata.” ......................................... 223

Ahti H irvonen "Pankkikriisi oli m ielestäni säästöpankkikriisi: valtion koko p an k k itu k i m eni säästöpankeille. M u u t p an k it eivät pan k k itu k ea tarvinneet eivätkä saaneet.” ...........................................................................................................................233

Pekka M alinen "Evakkoreissu ja sotien jälkeinen aika antoivat m eille karjalaisille itsevar m uuden: eteen ei tule asiaa, josta ei selvitä.” ......................................................243

Pamaus Seura Shuffle-m arssi. Sävellys Jussi Liski, sanat Pertti A raviita................................. 230

Pam a u k sen

p o ik ia

K auko S ip po n e n

K a u k o S ip p o n e n K auko Sipposen ko lm iu lo ttein en työura - yliopistom ies, virkam ies ja elin keinoeläm än vaikuttaja - on vienyt hän et v altakunnan näköalapaikoille: T am pereen yliopiston professori ja kansleri, valtioneuvoston ja tasavallan p residentin kanslian kansliapäällikkö, K eski-Suom en läänin m aaherra, E linkeinoeläm än valtu u sk u n n an (EVA) toim itusjohtaja. K auko Sipposen harrastus on yhteisk u n tasu u n n ittelu . Sen m yötä hänel le kertyi kansainvälisiä ja kansallisia lu ottam ustehtäviä m m . V äestöliiton ja Suom en P unaisen R istin p u h eenjohtajuus sekä YK:n väestöneuvoston jäsenyys. Sipposen m aam ies- ja kauppiassuvut Valkjärveltä ovat jäljitettävissä 1700-luvun alk u u n saakka. K auko Sipposen m olem m at isovanhem m at olivat kauppiaita.

Viipurin poika Kauko S ipponen asui eläm änsä kaksitoista ensim m äistä v uotta Viipurissa, ennen kuin talvisota alkoi. H än en koulunsa oli Klassillinen lyseo. - L apsuudenm uistoissani on käynti V iipurin Suom en Pankin k o n tto rissa isäni kanssa kerran vuodessa. Saim m e korvausta obligaatioista, joita valtio oli a n ta n u t niille, joilta tu h o u tu i om aisu u tta vuoden 1918 ta p a h tu missa. M eiltäkin oli palan u t Valkjärven kirkonkylässä kau p p ap u o ti. Pan kissa isäni käteen luettiin 234 m arkkaa vuodessa. Ja m inä pääsin perille, m iten obligaatioiden avulla voidaan om aisuuksia korvata, K auko Sippo nen naurahtaa.

Pa m a u k s e n

po ik ia

— Vietim m e kesät Kannaksella. O len aina ollut utelias ja seurasin m ie lestäni valppaasti 30-luvun tapahtum ia. Idästä kuului tykkien jyrinää ja kylät rajan takana autioituivat vähitellen, kun ihmisiä karkoitettiin. Eivät ne rajat siihen aikaan aivan suljettuja olleet: hevosia uitettiin salaa Rajajo en ylitse ja kauppaakin tehtiin. — Venäjä oli m inulle outo ja häm mästyttävä maa. Rajajoella venäläiset veturitkin vihelsivät eri tavalla. Raja oli henkinen, ja ilmapiiri Kannaksella siihen aikaan U uno Kailaksen runon mukainen: Raja railona aukeaa, edes sä Aasia, itä. Takana länttä ja Eurooppaa, varjele vartijas sitä. — Täm ä antoi meille aatteellista pohjaa, m u tta oli myös viemässä vaa ralliseen hybrikseen, jonka seurauksia ehkä vielä tänäänkin tunnem m e. N aapurim m e ei ollutkaan sellainen savijaloilla seisova jättiläinen kuin monissa piireissä 30-luvulla uskoteltiin. — Tuleva sota heitti varjonsa jo kesään 1939. Ollessani huvilalla Perkjärvellä kuulin Kaukjärven leiriltä tykistön am m untaa. Läksin po lk u pyörällä katsom aan, m itä siellä tapahtuu. M aantien varressa näin park keerattuja autoja ja pienen m äntym äen kum pareella korkeita upseereita seuraamassa tykistöam m unnan tuloksia. Seuraavana päivänä luin leh destä, että Saksan yleisesikunnan päällikkö Franz H alder oli käynyt tar kastamassa suom alaisten joukkojen taistelukelpoisuutta. M uistaakseni Kaukjärvellä kävi myös E nglannin yleisesikunnan päällikkö E dm und Ironside. — Viipuri oli urheilukaupunki. Olin kymmenvuotias, kun Keskuskentällä järjestettiin ensim mäiset viralliset Kalevan Kisat 1937. Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Urho Kaleva Kekkonen istutti kentän pääsi säänkäynnin viereen kaksi pientä tam m ea viipurilaisten olympiavoittajien Sten Suvion ja Ale Saarvalan kunniaksi. — V iipurin Linnan Suomi-salin avajaisissa (2006) huom asin valoku van, jossa pieni poika eturivissä seuraa Kekkosen tam m ien istutusta. Poika on tutunnäköinen: samanlainen lippalakki ja pulloveri kuin minulla sii-

K auko S ippo n e n

hen aikaan. M inulla heräsi epäilys, että olisin arvaam atta päässyt m ukaan S u o m i-saliin ... - M eidän talossam m e K ullervonkatu 39 asui useita V iipurin Susien m aajoukkuetason jääpalloilijoita. H e harjoittelivat myös talon pihalla, ja m inäkin in n o stu in jääpalloilusta. Pelasin m yöhem m in koulu n i N orssin joukkueessa, ja pidän edelleen jääpalloa herrasm iesten pelinä.

Tampereen yliopiston professori - M in u a on aina k iin n o stan u t yhteiskunnallinen korkeakoulu ja reaali p o liittin en - eikä pelkästään ju rid in en lähestym istapa m aailm an asioihin. N iin p ä hain julkishallinnon professuuria T am pereen yliopistossa ja sain viran 1967. Ala oli uusi ja jälkikäteen voin sanoa, että m in äk in olin novii si. O lin o p p in u t silloisen byrokraattisen hallitsem istavan, m u tta en ollut vielä perillä m ark k in atalo u d en m u k an aan tuom asta m anagem entista. - Yliopistossa oli silloin opiskelijaliikehdintää: yksi m ies ja yksi ääni -periaate alkoi saada kannatusta. M inäkin perustin oppiaineeseeni o p p i laiden neuvoston ja tu tu stu in myös sitä kautta p arem m in opiskelijoihin ja heidän ajatuksiinsa. K un olin sam aan aikaan valtiosääntökom itean pää sihteerinä, v akuutuin siitä ettei yhteiskunnassa saada aikaan m itään p e ru s teellista rem onttia. Perussäännöt pysyvät suunnilleen entisellään, m u tta niitä huolletaan ajan tarpeen m ukaisesti. — V asem m istoliikehdinnän vaikutus alkoi k u ih tu a 70-lu v u n lo p p u puolella luultavasti siksi, että realiteetit ns. sosialistisista m aista tulivat pa rem m in tunnetuiksi. — V altiosääntökom itean e h d o tu k set eivät siihen aikaan to te u tu n e e t, koska poliittista erim ielisyyttä oli liikaa. M u tta nyt, yli kolm ek y m m en tä v u o tta m yöhem m in, lähes kaikki kom itean eh d otukset ovat lakikirjassa; tosin tasavallan presidentti sinnittelee valtaoikeuksiensa puolesta.

Pa m a u k s e n

p o ik ia

K auko Sipposen ensim m äinen ura T am pereen yliopistossa päättyi 1973. H ä n oli vielä yliopiston kanslerina 1990—1996.

P residentti U rho K ek kosen k an sliapäällik kö - K ansliapäällikön tehtävänä oli luoda tasavallan presidentille toim iva ym päristö yhdessä a d ju ta n ttie n kanssa. A d ju ta n tit huolehtivat päiväohjel masta. M in ä laadin tasavallan presidentin puheita, keräsin hänelle aineis toa esiintym isiä ja tilaisuuksia varten, h o id in kansalaisyhteyksiä sekä ker roin m u u te n k in , m itä näin ja kuulin. P idim m e yhteyttä lähes päivittäin kirjeenvaihdolla, varusm iehet kuljettivat kansioita. K erran tai pari viikos sa soittelim m e. En h a lu n n u t h ä n tä enem pää häiritä, koska tiesin hänellä olevan puh elu ita m u u te n k in tarpeeksi. — N äin jälkeenpäin katsottuna olisin voinut olla joissakin yhteyksissä hie m an kriittisem pi. M utta U rho Kekkosella oli siihen aikaan sellainen auktori teetti, että se olisi vaatinut itsetietoisem paa luonnetta kuin m inulla on. — K irjoitin toki m uistion siitä, m iksi hänen aikaisem m at tukijansa k u ten Jouko Tyyri ja Kyösti Skyttä olivat siirtyneet kriitikkojen leiriin. Ja kun hän oli yhtiö L um m uksen kustantam alla m atkalla Brasiliassa, h u o m au tin että toisten k ustantam ista lom am atkoista pitäisi luopua. Siihen hän sitten m yöntyikin. — M yöhem m in p aljastu n u t U rho Kekkosen KGB -yhteyksien tiiviys ei ollut tiedossani, vaikka istuinkin iltoja hän en kanssaan eri seurueissa, ja saunoim m ekin politiikasta keskustellen. M u tta kansliapäällikkö ei sit tenkään seuraa pääm iestään kaikkiin tilaisuuksiin. Kekkosella oli jo silloin kolm e arkistoa: virallinen, jonka m inä tunsin ja hen k ilö k o h tain en arkisto sekä salaisten asioiden arkisto. — U rh o Kekkosella oli suorat suhteet esim erkiksi ulkom inisteriöön ja selvä käsitys, m itä tehdään ja m iten toim itaan. ETYK-prosessissa (1973—

Ka u k o S ip p o n e n

1975) ulkom inisteriö kävi neuvottelut ja valmisteli asiakirjat. Kansliapääl likkö oli m ukana monissa tilaisuuksissa, m utta enem m änkin juhlavieraa na. M yöhem m in käytäntö m uuttui. M auno Koivisto otti kansainvälisen politiikan asiantuntijan kansliapäällikkö Jaakko Kalelan m ukaan neuvot teluihin, ja M artti Ahtisaari perusti peräti kabinetin. - Euroopan turvallisuus- ja yhteistyö konferenssi ETYK Helsingissä 1975 oli todellinen m urroskohta kansainvälisesti ja kansallisesti. ETYKin hyväksymät ihmis- ja perusoikeudet synnyttivät maailmanlaajuisen Helsinki-liikkeen. N äitä oikeuksia yritettiin toteuttaa myös Neuvostoliitossa. Luultavasti se auttoi sosialistisen järjestelmän todellisten piirteiden esille tuom ista ja aikanaan myös järjestelmän romahtamista. - Tasavallan presidentin kansliapäällikkyys oli m inun elämäni h u ip pukohtia. Sain tavata valtionpäämiehiä, poliitikkoja sekä diplom aatteja ja keskustella heidän kanssaan asioista. Joskus mietin: eivätkö kuitenkin taiteilijat ja tiedem iehet olisi kiinnostavampia. Entä ne ”Urkki”-anekdootit? - O lim m e kalastamassa Utössa, m inä sain kuusi haukea ja Urkki yh den. Iltaa vietettäessä huomasin, että Urkki oli vähän kärttyisä, eikä k u u luisa laulu Kotkan Ruususta irronnut. M ietin mistä tämä johtuu, kunnes adjutantti huom autti minulle henkilökohtaisesti: Sinä sait ne kuusi hau kea. Seuraavana päivänä Urkki sai enem m än saalista kuin me m uut, ja mieliala oli taas aurinkoinen. - Tammer-hotellissa pynttäydyim m e frakkiin yliopiston prom ootiota varten. - Frakki on m inusta vaivalloinen asu. Sanoin Urkille hississä, että etkö voisi tehdä sellaista päätöstä, ettei tasavallan juhlapuku enää olekaan frak ki. O tetaan tilalle vaikka se intialainen yksinkertainen m usta puku, valkea pystykaulus ja takki alas saakka. Sopii lihaville ja laihoille. - Urkki sanoi, ettei hän ryhdy enää pukum uutoksiin, koska hänen ai kanaan on jo luovuttu shaketin käytöstä. M utta m yöhem pinä vuosina hän

Pa m a u k sen

po ik ia

p u k e u tu i tum m anruskeaan p u k u u n ottaessaan vastaan ulkovaltojen su u r lähettilään ja katsoi tehneensä pukuvallankum ouksen.

E lin k ein oeläm än V altuuskunnan toim itu sjoh taju u s

1984-1990 —Tehtävään to ivottiin yleistä yhteiskunnallista kokem usta om aava h e n k i lö. M in u lla ei ollut kokem usta yrityspuolelta, m u tta tunsin Suom en p o litiikkaa ja julkisen puolen ihm isiä. Ehkä valintaani auttoi Pekka H erlin, joka kertoi valintakokouksessa että kyllä se S ipponen tehtävän voisi h o i taa. O lim m e asuneet samassa asunto-osakeyhtiössä, Pekka isännöitsijänä ja m in ä hallituksen puheenjohtajana. — EVA oli alunperin vasem m istoaaltoa vastaan peru stettu ideologinen, m ark k in ata lo u tta edistävä järjestö. K un lähdin m ukaan, m arxilainen aalto oli jo laskeutum assa ja edeltäjäni M ax Jakobsonin suorastaan historialli nen tehtävä oli suoritettu. T ulin järjestöön joka oli Päiviö H etem äen pe rin tö n ä sosiaaliliberaalisen, pohjoism aisen m arkkinatalouden kannattaja. — 80-luvulla saim m e yhä enem m än vaikutteita anglo-am erikkalaisesta, m elko kovasta uusliberalism in m aailm asta. N y t 2000-luvulla näem m e sen tuloksia. M inä o tan etäisyyttä uusliberalism iin ja k annatan edelleen sosiaalista m ark kinataloutta, jo ta n im itin EVAn aikana ihmiskeskeiseksi m arkkinataloudeksi. — EVAssa opin, että jo tk u t ihm iset ovat ajatuksiltaan ja harrastuksil taan liikem ieshenkisiä. H e pyrkivät nopeaan voittoon. Toisille taas raha ei ole n iin keskeistä. H e m uistavat, että läntisessä Euroopassa on vanhastaan o llu t m u itak in arvojärjestelm iä kuin raha. Esim erkiksi uskonto, valtio, tieteet ja taiteet. — Poliitikkojen kannattaisi m uistaa, että talouseläm än ja m ark k in ata lo uden tavoitteet ja m enettelyt eli sisäinen logiikka on toisenlainen kuin

K auko Sip p o n e n

politiikan ja valtio n h allin n o n sisäinen logiikka. H enkilö, joka siirtyy jär jestelm ästä toiseen, ei h etik o h ta ym m ärrä toisen järjestelm än sisäistä lo giikkaa, toiset eivät opi sitä koskaan. — T äm ä näkyy selvästi vaikkapa valtion y h tiö id en toim innassa 2 0 0 0 luvulla. M in istereid en ja virkam iesten on ollut vaikeata ennalta tajuta, m ite n nopealiikkeisiä ja om aa etuansa vaalivia liikem iehet ovat. Y ritys m aailm an arvoja ja te h o k k u u tta ei voi sellaisenaan soveltaa valtion- ja k u n n a n h a llin to o n , joissa tarkoituksena on saavuttaa kansalaisen k an n alta paras tulos.

Pakkoluovutettujen alueiden palautus? — M in u n nähdäkseni lähestym istapa kysym ykseen on kaksivaiheinen. E n n e n k u in S uom en v a ltio n jo h to ryhtyy m erkittäviin ulk o p o liittisiin toim en p iteisiin , pitäisi saada kansan vankan e n em m istö n hyväksym i nen. M eidän tulisi m yös perehtyä siihen, m iten vastaavanlaisia ongelm ia itäisen n a a p u rim m e rajoilla on käsitelty ja m ih in tuloksiin on päästy. K arjalan kysymyksessä on paljon tiedon p u u te tta k in , alkaen Pariisin ra u h an so p im u k sen m erkityksestä. Ei rajoja koskevia sopim uksia n oin vaan irtisanota. — Itäisen n aap u rim m e kanssa käytävän keskustelun pohjaksi olisi saa tava aikaan luotettava tu tk im u s siitä, m inkä takia m aittem m e välille kasvoi syvä ep älu o ttam u s sortovuosista lähtien. T utkim us voisi toim ia m eiltä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä ja Pariisin rauhassa kiellettynä p u o lu s tuspuheena. Silloin ehkä läntinen m aailm a alkaisi oivaltaa, että Suom en kansa kam ppaili toisen m aailm ansodan aikana yksinkertaisesti olem assa olostaan niin k ansakuntana ja valtiona kuin yksilöinä. — Lähes kolm asosa Venäjän öljyn- ja kaasun viennistä m enee K oiviston ja U uraan satam ien kautta. Tosiasia, jolle em m e voi m itään. Y m m ärrän,

Pa m a u k s e n

po ik ia

että valtio n jo h to m m e on tässä asiassa vaikeuksissa. M u tta sen pitäisi k u i tenkin yrittää ja tehdä itselleen ohjelm a m enettelytavoista Karjalan asias sa, ainakin keskustella siitä sisäisesti. - O m asta puolestani olen y rittä n y t vaikuttaa siihen, että V iipurissa oli si edes vähäinen m uisto suom alaisesta V iipurista, kuten Suom i-sali V iip u rin linnassa. - Ja siitähän ei ole epäilystä, että Suom ea on k o h deltu ep äoikeuden m ukaisesti. H aastattelu 12.1.2007

Kau k o Sip p o n e n

K a u k o S ip p o n e n : E T Y K in h y v ä k sy m iä ih m is- ja p e ru so ik e u k s ia y rite ttiin to te u t taa m yös N e u v o sto liito ssa . L u u lta v asti se a u tto i sosialistisen järjestelm ä n to d elliste n p iirte id e n e sille tu o m ista ja a ik a n a a n m yös jä rje s te lm ä n ro m a h ta m ista .

Kauko Mikko Sipponen Viipuri 1.5.1927 Helsinki Oikeustieteen tohtori, valtiotieteen kandidaatti Professori Liittyi 1986

Nim i Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

Pa m a u k se n p o ik ia

P ekka P in o m a a

P ek k a P in o m a a Pam aus Seuran tuleva puheenjohtaja, viipurilaisjuurinen Pekka Pinom aa rekrytoitiin Seuraan erikoisten vaiheiden jälkeen V iipurissa 1987. Pam aukselaiset M auri Sorvali ja Terho Juutilainen päättivät W iipuri-Y hdistyksen reissulla, että otetaan Pekka Pam aukseen. - V alintaan vaikutti ehkä ylirem pseä käytökseni ja eläm äni a in u t p utkareissu, Pekka P inom aa naurahtaa. M ie istuin n im ittäin iltaa velipojan kanssa entisessä hotelli K n u t Possessa, kun päihdyin ja liik u tu in ihan it ku u n asti. H alu sin ulos ja jäin istum aan ravintolan rappusille, kun ryssän portsari tuli sanom aan että pitäisi p ainua m uualle. M ie sanoin, että täm ä on m in u n k a u p u n k in i ja m ie istun missä tahon, sie saat pain u a helvettiin. - M iliisi tuli ja vei m in u t V iip u rin linnaan, teki pöytäkirjat ja m ie sain sakkoa kolm e ruplaa. K un kuulustelu päättyi, sanoin tu n n e tu n kirjailijan repliikkiä m ukaillen: H yvät herrat, on jo m yöhä ja p itk ä m atka m aja taloon. V oitteko tarjota kyydin, etten jo u d u rikollisten ainesten uhriksi. M in u t vietiin G azilla hotelliin.

K arjalaiset P in om aat Pekka P inom aan isoisä Eero A rtturi P inom aa m u u tti R uokolahdelta V ii puriin 1906 Venäjän tsaarin rautatielaitoksen palvelukseen. H ä n toim i V iipurin läänin alueella eri tehtävissä ja poistui viim eisten joukossa kau pungista Suom en valtionrautateiden liikennetarkastajana 1944. Isä A arno P inom aa syntyi V iipurissa 1919. Ä iti Kirsti oli kotoisin V ii p urin läänin alueelta Valkealan Voikkaalta. V anhem m at tapasivat 1940-lu-

Pa m a u k s e n po ik ia

vulla Itä-Karjalassa, jossa äiti oli V iena-A unus K auppaosakeyhtiön palve luksessa ja isä sotilastehtävissä. - Tietoisuus karjalaisuudestani alkoi kehittyä kolm en ensim m äisen elinvuoteni aikana. A suin ukkini Eero A rttu rin k otona Lahden asem a rakennuksessa. H ä n oli saanut viran Lahdesta, kun V iipuri vietiin. Isoisä p u h u i karjalan m u rretta, joka peiriytyi m iulle. - Suhteeni K arjalan L iittoon alkoi kenraali M eriön työryhm ässä, joka selvitti L iiton h u o n o sti päättyneen ravintolakaupan. Sen jälkeen h o id in toim eksiannosta K arjalan L iiton juridisia asioita useam m an vuoden, m in kä jälkeen m in u t valittiin hallituksen asiantuntijajäseneksi. Pekka Pinom aan m uiden karjalaisten luottam ustehtävien lista on komea: Karjalan Säätiön hallituksen puheenjohtaja, H eim o-talon puheenjohtaja, Pa maus Seuran sihteeri ja puheenjohtaja, Viipuri-keskuksen hallituksen jäsen. M itä karjalaisuus sin u n mielestäsi on? - Kun tapaa toisen karjalaisen, jota ei ole koskaan nähnyt, tu n tee ta paavansa tu tu n .

Asianajaja Pekka Pinom aa siirtyi avustavaksi lakim ieheksi M ikko T ulokkaan asian ajotoim istoon 1984, oltuaan sitä en n en radioalan m aah an tu o n ti- ja tu k kukaupan tehtävissä. Tulokas o tti h änet m yöhem m in yhtiöm iehekseen. - H alusin asianajajaksi harkiten ja vakain tu u m in . Päätin alusta alkaen rajata praktiikastani pois ju tu t, jotka ovat om an etiikkani vastaisia. En ole koskaan p u o lu sta n u t väkivaltarikollisia, seksuaalisia hyväksikäyttäjiä enkä huum em iehiä. - O m a n toim isto n i puitteissa su urin ju ttu oli pankkikriisiin liittyvä säästöpankki-oikeudenkäynti, jossa avustin erästä toim itusjohtajaa. Se oli

P ekka P inom aa

vuosikausia kestänyt, raskas ja vastenm ielinen piina sekä pääm iehelle että m inulle. A rvioin, että h istoriankirjoitus tulee vielä tu o m itsem aan toim et, joilla säästöpankki-ihm isiä silloin k u ritettiin . M iten asianajajan työ on m u u ttu n u t sin u n aikanasi? - Suom en liittym inen E uroopan u n io n iin m u u tti vaatim ustasoa rat kaisevasti: asianajajien on pakko erikoistua, kaikkea ei voi hallita. N ykyi sessä jälkiteollisessa ja kehittyneessä yhteiskunnassa on esim erkiksi im m ateriaalisia kansainvälisiä sopim uksia, joita en o san n u t edes aavistella alalle tullessani. Ja kielitaidon m erkitys on kasvanut jopa am m a ttita id o n vaatim usten ohi. Sujuvaa englantia p u h u v a ja sujuvakäytöksinen henkilö pärjää, vaikkei ju ristin a olisi kovin ihm eellinen. Eläkkeelle läh d ö n kynnyksellä Pekka Pinom aa tu n n u staa: M iulla on k u iten k in k au ppiaan sielu, ei asianajajan sielu. Eläkepäivinäni m ie teen k a u p p a a ...

P oh joism aid en m estari Pekka P inom aa kilpaili m u u ta m a n vuoden ajajana m atkam oottoriveneiden avom eri kilpailuissa k artan lu k ijan aan Jukka O in o n e n 1970- luvulla. H ä n voitti Pohjoism aiden m estaru u d en 3N -luokassa (alle 20 0 0 cc) O i nosen kanssa 1974. Suom en m estaruuskilpailussa tuli uran aikana hopea ja pronssi.

Karjalan palautus? - M iulla on m ielipide, joka ei ehkä ole kaikkein hyväksyttävin: Ryssät h itto o n ja alue m eille takaisin. T ied än , ettei se käytännössä tule onn istu -

Pam auksen

p o ik ia

m aan. Palautuskeskustelu hyytyy, kun siirtoväki m enee m ajan m ajoille. E n halua ryssien asuttam aa K arjalankannasta, olen n ähnyt Virossa m itä se m erkitsee. Eletään m ie lu u m m in tynkä-Suom essa ja eletään m uistojem m e kanssa.

Pamaus Seura Pekka Pinom aa hoiti Pam auksen sihteerin tehtäviä ennätykselliset kaksi k y m m en tä vuotta, kunnes h än et valittiin Seuran puheenjohtajaksi 2007. H ä n on perheensä k o lm an n en sukupolven mies Pamauksessa, isänsä ja isoisänsä jälkeen. Pekan pojat A n tti, Eero ja Veli jatkavat p e rin n e ttä Pa m auksen jäsenenä. M iltä Pam auksen tulevaisuus näyttää? — Syntyperäisten karjalaisten poism enon jälkeen Seuran jäsenistön ra ken n e m u u ttu u ja p a in o ttu n e e teollisuuden- ja liikkeenhajoittajien su u n taan. Pam aus lienee tulevaisuudessa liikem iesyhdistys, jolla on k u n n ia k kaat viipurilaiset ja karjalaiset perinteet. H aastattelu E 2 .2 0 0 8

P ek ka P in o m a a

Pekka P inom aa: K un tapaa toisen karjalaisen, jo ta ei ole koskaan n äh n y t, tu n tee tapaavansa tu tu n .

N im i

Pekka Eero Ilmari Pinom aa

Syntym äpaikka ja -aika K otipaikka

Helsinki 7.5.1945 Helsinki

Koulutus

Varatuomari

Am m atti

Asianajaja (eläkkeellä)

Pamaus Seuran jäsenyys

Liittyi 1987, sihteeri ja

ja luottam ustehtävät

johtokunnan jäsen 1987— 2006, puheenjohtaja 2 0 0 7 -

Pam auksen

po ik ia

P ekka T im o n e n

P ekka T im o n e n Suom en eduskunnassa käytiin kiivasta keskustelua valtio n y h tiö id en om is tuksesta syksyllä 2009, kun tätä haastattelua tehtiin. M yrskyn silmässä oli m aan hallituksen pyyntö luopua tarvittaessa yksin- ja enem m istöom istuksista D estia, R askone ja L abtium -yhtiöissä. Poliittinen oppositio - so siaalidem okraatit ja vasem m istoliitto —vastusti v altionyhtiöiden m yyntiä työllisyys- ja ideologisista syistä. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JH L järjesti laajan työseisauksen. Y lijohtaja Pekka T im o n e n vastasi julkisuudessa kysym ykseen, m iksi yh tiöiden om istu sta halutaan m uuttaa: "K erran tai kaksi kertaa h allituskau dessa arvioidaan, missä yhtiöissä valtiolla ei ole enää strategista intressiä. N oissa kolm essa yhtiössä tilanne on m u u ttu n u t.” K uka m äärittelee v altionyhtiöiden om istukseen liittyvät to im in tatav at, kun politiikka ja bisnes jo u tu v at törm äyskurssille, Pekka T im onen? — Jo k a in e n h allitu s m äärittelee o m a t to im in ta p eriaa tte e n sa. D e m o k ratiaan k u u lu u , e ttä to im in ta ta v a t ovat julkisesti arv io itav in a ja tes tatta v in a neljän v u o d e n välein. V irk am iesten k a n n a lta v altio n o m ista jao h jau s o n yksinkertaista: om istaja o n p o liittin e n ja v irk a m ie h e t ovat om istajalla töissä. O m ista jie n v a ih tu m in e n v a ik u tta a to im in ta ta p o ih in : virk am iesten asiana on valm istella v aad ittav at e h d o tu k se t uusista to i m in tata v o ista ja to te u tta a hyväksyttyjä to im in ta ta p o ja . V ira n o m a iso r ganisaatio o n lu o n te e lta an valm isteluorganisaatio. Päätökset ovat p o liit tisia.

Pam auksen

p o ik ia

S u om en valtion om istajap olitiik k aa S u o m e n valtion nykyisen o m istajap o litiik an lä h tö k o h ta n a p id etä än p ä ä m in isteri Esko A h o n h allituksen hallitu so h jelm aa 2 6 .4 .1 9 9 1 . Sii n ä m a in ita a n teollisuus- ja elin k ein o p o litiik asta: "Julkisen vallan asem a e lin k e in o n h a rjo itta ja n a arv io id aan u udelleen. V a ltio n y h tiö id en o m is tu sp o h ja n m u u tta m ista selvitetään, jo llo in v a ih to e h to in a ovat toisaal ta o m istu sp o h ja n laa jen ta m in e n ja toisaalta k o k o n a iste n y h tiö id e n tai n iid e n osien siirtä m in e n ulk o p u o liseen o m istu k seen . V altio n y h tiö id en ja liikelaitosten m ääräävään m ark k in a-asem aan p e ru stu v ia kilp ailu etu ja k a rsita a n .” V altion om istajaohjauksen keskittäm inen to te u tu i pääm inisteri M atti V anhasen toisen hallituksen aikana 1.5.2007, kun valtioneuvoston kans liaan p eru stettiin om istajaohjausosasto. O saston päälliköksi n im itettiin Pekka T im o n e n . O m istajapolitiikan ja m arkkinaehtoisten yhtiöiden om is tajaohjauksen vastuum inisterinä oli puolustusm inisteri Jyri H äkäm ies. — V altion yhtiöom istus ryhm itellään kahteen koriin, Pekka T im o n en kertoo. Ensim m äisessä korissa ovat m arkkinaehtoisesti toim ivat yhtiöt; ne kilpailevat m arkkinoilla ja niiden tavoitteena on voiton tu o ttam in en . Toisessa korissa ovat erityistehtäväyhtiöt, jotka eivät kilpaile m arkkinoilla. N iillä saattaa olla m onopoliasem a kuten Alkolla ja Veikkauksella, tai sel västi p o liittin en tehtävä k u ten Finnveralla ja Teollisuussijoituksella. Val tion ensisijainen intressi eritystehtäväyhtiöissä ei ole taloudellinen, m u tta teh o k k u u s ja hyvä taloudellinen tulos ovat tärkeitä. — O m istajaohjausosasto on peru stettu m arkkinaehtoisten yhtiöiden ohjausta varten. Näissä yhtiöissä om istus ja johto ovat erillään. Valtio ei p u u tu y htiöiden liiketoim innalliseen päätöksentekoon —ensisijainen in t ressi on taloudellinen. M u tta taloudellisuus ei koskaan ole valtion ainoa intressi näissä yhtiöissä: valtio vaatii niiden toim ivan vastuullisesti ja ar vostaa sitä, että ne ovat m ahdollisim m an hyviä työllistäjiä. Ja valtio odot-

P ekka T im o n e n

taa yhtiö id en hoitavan hyvin sekä eettisen ohjauksensa että m aineriskinsä. V astuu on y h tiö n hallituksella ja toim ivalla johdolla. V altion keskeinen tehtävä om istajana on valita yhtiö ih in hyvä hallitus ja valvoa y h tiö itä riit tävän hyvin. — V altion taloudellista intressiä ei saa ym m ärtää väärin. Valtio ei ole vaatim assa kvartaali-kapitalistista to im in taa - valtiolla on periaatteessa ajaton o d o tu sh o riso n tti. H alu am m e y htiöiden m enestyvän kilpailussa sekä kotim aassa että globaalisti. Vain kilpailussa m enestyvät y h tiö t voivat hyödyttää om istajiaan ja yhteiskuntaa laajem m inkin.

Solidium Oy ja sinivalkoinen ankkuriomistus Solidium O y on Suom en valtion sataprosenttisesti om istam a erityistehtäväyhtiö. Sen hallintaan siirrettiin 2 1 .1 0 .2 0 0 8 valtion hallussa olleet, niiden pörssiyhtiöiden osakkeet, joissa valtio on vähem m istöom istajana. Solidium in tehtävänä on vahvistaa ja vakauttaa kotim aista om istusta k a n sallisesti tärkeissä yrityksissä, ja kasvattaa pitkäjänteisesti om istustensa ta loudellista arvoa. — T odettiin, että näiden pörssiyhtiöiden om istajaohjaus ja valtion to i m et vaativat nopealiikkeisem pää ja joustavam paa to im in taa k uin m ih in budjettitalo u teen sid o ttu viranom aisorganisaatio — om istajaohjausosasto —pystyy, Pekka T im o n e n selvittää. — Solidium O y:ssä toim itu sjo h taja ja hänen alaisensa hoitavat sam aa tehtävää, kuin m e om istajaohjausosastolla m u ih in y h tiöihin n ähden. Soli d iu m in hallitus tekee m ahdolliset päätökset osakkeiden ostoista tai m y y n neistä, aivan k u ten m aan hallitus tekisi ne m eidän ohjauksessa olevissa yhtiöissä. — V altion perinteiset v aih to eh d o t osakesijoittajana ovat olleet: p id e tään tai m yydään. Lisää ei juuri ole ostettu, paitsi Elisan osakkeita 2 0 0 8 .

Pa m a u k s e n p o ik ia

Edellisen kerran valtio osti 1 9 1 8 , kun silloinen H ans G utzeit O y o stettiin valtion m ääräysvaltaan, Pekka T im o n e n naurahtaa. E ntä m yynti? — O m istajaohjaukselle ei ole toistaiseksi asetettu vaatim uksia m yydä, esim erkiksi valtion b u d jetin kattam iseksi, vaan tätä on saatu hoitaa o m a ehtoisesti. M ittarin a pidetään, että valtion y h tiö om aisuuden tulee pitkällä aikavälillä tu o ttaa en em m än kuin valtion velan keskikorko. Pääom an p i täm in en kiinni yhtiöom aisuudessa on silloin taloudellisesti perusteltua. — P oliittinen peruste on, että Suom essa valtion om istus on aidosti tär keätä. M eillä ei ole m u ita kotim aisia, pitkäjänteisiä m ääräysvaltaom istajia. Isoilla eläkevakuutusyhtiöillä on m erkittäviä osakesijoituksia, m u tta niillä on erilainen om istusintressi. E räät suvut ovat teollisesti m erkittäviä to im i joita, m u tta niitä on vain m u u tam a. T ä m än vuoksi valtion rooli sinival koisena ankkuriom istajana korostuu. A nkkuriom istus ei ole luonteeltaan vaalikauteen sidottu, vaan siinä jo u d u ta a n m iettim ään , missä asioissa val tion on pysyväisluontoisesti perustelua olla m ukana.

K ysym yksiä ja vastauksia Lam an jälkeen, 1990-luvun puolivälistä alkaen, valtionyhtiöitä listattiin pörssiin ja v äh ennettiin valtion om istusosuutta. M iltä näm ä to im et näyt tävät näin jälkikäteen? — En ollu t silloin vielä näissä töissä, m u tta kehityskulku on nähtävis sä. Suom alaisyritykset ryhtyivät hyvin aktiivisesti hakem aan kansainvä lisiä m arkkinoita entistä laajem m in. T arvittiin aikaisem paa enem m än pääom ia, ja valtion v aih to eh d o t olivat joko pääom ittaa yhtiöitä b u d jet tivaroin tai lainata itse rahoitusm arkkinoilta. K un pääom at o tettiin sijoitusm arkkinoilta ja valtion om istusosuus yhtiöissä sam alla väheni, y h tiö t

P ekka T im o n e n

lakkasivat olem asta valtiontalouden jatkeita. N iille tuli aikaisem paa itsenäisem m ät hallitukset - om istus ja jo h to p id ettiin erillään. Y htiöiden a n n e ttiin kasvaa m arkkinoilta saadun pääom an turvin. Jälkikäteen on m ah d o to n ta ajatella, että M etso, K em ira, O u to k u m p u , R autaruukki tai Stora-Enso olisivat valtion rah o ittam in a kehittyneet nykyisen kokoluokan toim ijoiksi ja työllistäjiksi. M iten su h ta u d u ta an Venäjällä toim iviin om istusyhtiöihin? — Tällä hallituskaudella on teh ty kaksi isoa valtioenem m istöisten y h ti öiden investointia Venäjälle: F o rtu m in o s ta m a T G C -10 sähköyhtiö (2008) ja Itellan logistiikkaoperaation osto M oskovasta (2008). H e n k ilö k o h tai sesti näen, että Venäjä on suom alaisille yrityksille keskeinen kasvum ah dollisuus. Jos geopoliittisesta asem astam m e haluaa näitä m ahdollisuuksia hakea, n iin Venäjällä on k ahdensadanm iljoonan asukkaan alikehittyneet m arkkinat ja talous, joka saa säännöllisen ulkom aisen kassavirran raakaaineiden tu o ta n n o sta ja viennistä. T äm ä edesauttaa ja varm istaa kasvua Venäjällä. Suom alaisyritysten laajenem inen sinne on perusteltua, k u n h an riskit arvioidaan kunnolla. O n k o valtion om istuksessa nyt sellainen salkku, että m aan huoltovarm uus on taattu? - H uoltovarm uus ei perustu Suom essa ensisijaisesti valtion o m istu k seen. M eillä on viranom ainen, H uoltovarm uuskeskus, joka on erittäin laajasti ja system aattisesti v e rk o ttu n u t elinkeinoeläm ään. Keskeiset huoltovarm uusintressit hoidetaan eri toim ialojen yhteistyöverkostojen kautta. M in u n m ielestäni ainakin m eriliikenteen vähäinen kotim aisuus on k u i tenkin jo n k inasteinen ongelm a huo lto v arm u u d en kannalta. Valtion om istus Suom en sähkönsiirron kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyrssä on nyt 16,4 prosenttia. Fingridin osakkeita on tulossa m yyntiin E U -m ää-

Pa m a u k se n

p o ik ia

räysten vuoksi, m iten valtion om istus tulisi jatkossa m itoittaa? - O m a käsitykseni on, että Fingrid on S uom en h u o ltovarm uuden k a n nalta keskeisin yhtiö. V altion on perusteltua olla Fingridin enem m istöom istaja tai tarvittaessa vaikka ainoa om istaja. Julkisuudessa kysytään aika-ajoin: onko F o rtu m O yj:n paikka pörssissä. M ikä on kantasi? - O m istajaohjausosastolle F o rtu m on a n n e ttu pörssiyhtiönä h o id e tta vaksi ja sellaisena sitä yritetään m ah d o llisim m an hyvin hoitaa. Jos F o rtu m joskus pitäisi lunastaa pörssistä pois, niin ratkaisu on poliittinen. Ja sii nä mielessä myös taloudellinen, että F o rtu m on hyvin m enestyvä ja sen vuoksi erittäin kallis yhtiö.

A k ateem in en vapaus k o itu i karjalaisuuden hyväksi Pekka T im o n e n on E telä-K arjalan poikia Lappeenrannasta, äiti kotoisin Sortavalasta ja isä Kiteeltä. Pään kertoo tulleensa m ukaan karjalaisiin rien toihin työskennellessään oikeustieteen laitoksella nuorena juristina. - Y liopistossa oli kiva olla töissä 1980-luvulla ja seuraavan v uosi kym m enen alussa, silloin elettiin v a n h an akateem isen vapauden aikaa. V äitöskirjan tekijän o d o te ttiin käyttävän aikaa siihen, että h än opetteli yleisiä asioita ja ym m ärsi asioita laajem m in. Silloin ei o llut m ääräaiko ja eikä v o im akkaita tulo ssid o n n aisu u k sia k u ten nykyisin. V apaus an to i m ah d o llisu u d en harrastaa m yös järjestö to im in taa. O lin Karjalaisen n u o risoliiton p u h e e n jo h taja n a ja K arjalan L iiton hallituksessa en n en k u in tu lin Pam aus Seuran jäseneksi 1988, m uistaakseni Pekka P in o m aan su o sittelem ana. - Seuran talo u d en h o itajan a olin neljä vuotta, m u tta jo u d u in eroam aan tultuani nim itetyksi K auppa- ja teollisuusm inisteriöön (K T M ) neuvotte-

P ekka T

im o n e n

leväksi virkam ieheksi v u o n n a 2000. K T M ssä oli m o n ta valtion om ista m aa su u rta pörssiyhtiötä, jo tk a sam aan aikaan olivat Pam auksen keskeisiä om istuskohteita. M in u n oli pakko jäädä pois Pam auksen hallituksesta sisäpiiritilanteiden välttäm iseksi. H aastattelu 7 .9.2009

Pam auksen

p o ik ia

llSi

Pekka T im o n e n : T ra d itio ita k a n ta v a t k a rja la isy h teisö t ov at a rv o k k aita ja tärk e itä . A rvelen, e ttä vielä a in a k in seu raav a su k u p o lv i elää v a n h e m p ie n sa ja su k u n sa karjala isp e rin n e ttä ih a n a id o sti.

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

Pekka Timonen Imatra 19.6.1960 Espoo Oikeustieteen tohtori Ylijohtaja Liittyi 1988, johtokunnan jäsen 1998, taloudenhoitaja 1999-2001

H eikki M

eikki

älkki

— H arrastuksistani läheisim piä ovat historia, erityisesti m enetetyn k o ti seudun K arjalankannaksen ja V iipurin seudun historia, sekä m ieskuoroto im in ta. O lin jo 1950-luvulla Y lioppilaskunnan Laulajissa m u u tam an vuoden, m u tta kuorosta oli luovuttava työkiireiden vuoksi. M u u tam an m u u n yrityksen jälkeen harrastus jäi toistaiseksi. - Kun sitten palasin Savonlinnasta H elsinkiin 1972, V iipurin Lauluveik kojen 75 -vuotisjuhlakonsertissa kiinnostus syttyi uudelleen. Liityin Lau luveikkoihin. Siellä laulamisen ilo ja kuoron karjalais-isänm aallinen henki loivat m ieluisan yhteisöllisyyden tunteen. Ja kun sitten täysin palvelleena oli aika siirtyä kuorosta reserviin, olen laulanut vuosikym m enen ajan Helsingin Sotaveteraanikuorossa. Sielläkin koen samaa laulamisen iloa ja yhteisyyttä, jota vielä vahvistavat yhteiset vaikeiden vuosien kokem ukset. K uoron kaikki laulajat ovat tam m enlehvätunnuksen saaneita sotaveteraaneja. H eikki M älkistä tuli V ipurin L auluveikkojen puheenjohtaja 1976. M uitakin viipurilaisyhteisöjen lu o ttam u steh täv iä alkoi kertyä: V iipurilaisjärjestöjen edustajisto ja sen seuraajana nykyinen W iip u ri-L iitto sekä m yöhem m in Pam aus Seura ja sen p uheenjohtajuus.

Joukkueenj ohtajasta rautatiealokkaaksi M älkin kylässä V iipurin m aalaiskunnassa on asu n u t M älkkejä m aata vil jellen ainakin 1700-luvun alkupuolelta asti. Sieltä suvun jäseniä siirtyi 1800-luvulla lähiseudulle pitäjän pohjoisosan kyliin, jotka sittem m in tu livat k u u lu m aan 1920-luvulla p e ru ste ttu u n Vahvialan k untaan.

Pa m a u k s e n

po ik ia

H eikki M älkin isä oli ensim m äisiä, jo tk a irro ttau tu iv at m aatalousyhtei söstä. Isä hankki k arto ittajan am m atin ja toim i eri m aanm ittausinsinöörien virka-apulaisena eri puolilla K arjalankannasta m aanjakotehtävissä sekä sivutoim enaan hoiteli m aatilaa. H än päätti pitkän virkam iesuransa Kouvolassa K ym en läänin m aanm ittauskonttorissa. H eikki M älkki oli perheensä esikoinen. H ä n pääsi aloittam aan opin tien V iip u rin Suom alaisessa Lyseossa ja sai ylioppilastodistuksensa H elsinkiin siirtyneessä koulussaan 1942. Pian sen jälkeen alkoi palvelus asevelvollise na. T ie jo h ti rin tam ajo u k o ista U pseerikouluun, josta 20-vuotias upseerikokelas siirtyi jälleen rintam alle joukkueenjohtajaksi keväällä 1944. — K un pääsin siviiliin m aaliskuussa 1945, ajattelin ensin m etsäalaa. O li m in u lla h arjo ittelu p aik k ak in valm iina. K un k u iten k in M etsätalolla oli tu o h o n aikaan o p in to n sa alo ittan eita tungokseen asti, päädyin valti onrautateille. Pääsin ensin alokkaaksi T oijalan asem alle lakaisem aan rata pihaa ja kärrääm ään m atkatavaroita. Sieltä siirryin liikenneoppilaaksi ja tarpeellisten v irk a tu tk in to je n jälkeen junanlähettäjäksi. A loin m yös lues kella alem paan o ik e u stu tk in to o n kuuluvia oppikirjoja. Lakia k u n saattoi opiskella työn ohella ilm an lu en to p ak k o a ja käydä vain tenteissä H e lsin gissä. M enestys opinnoissa vei H eikki M älkin virkam ieheksi rau tatieh allitu k seen ja to im im aan siellä eri osastoilla. H än suoritti ylem m än o ik eu stu t k in n o n 1951 ja sai a u sk u lto in n in jälkeen varatuom arin arvon. Sodan jäl keisenä aikana virkam iessukupolvien välinen ero oli selvästi havaittavissa ja hym yilyttää m uistelijaa. — R autatiehalllitus oli siihen aikaan kunnianarvoisa ja pitk ät p erinteet om aava virasto. Päällikkönä oli kenraalism ies H arald Roos. V anhem pien ikäluokien herrojen pukeutum isessa ja tavoissa oli vanhaa m u o d o llisu u tta ja tärkeyttä. Ja he p u h u iv at m o itte e to n ta ruotsia. M e nuorem m at, sodan käyneet, olim m e yleensä välittöm iä ja toverillisia ja yhteistyöm m e sujui hyvin. M u tta täytyy tu n n u staa, että hallitsim m e useim m at kehnosti ruot-

H eik k i M ä lk k i

sin kieltä. Talon siivoojat olivat sentään ruotsin kielen taitoisia. Nuoressa virkamieskunnassa oli paljon m eitä työn ohella opiskelevia. Tästä joukosta löysin vaimoni R a ija n ... — Rautateillä raittius oli ym m ärrettävistä syistä tärkeä ja kireä asia. V ir koihin ja toim iin vaadittiin, että hakija oli raitis, säännöllinen ja joka s u h teessa luotettava. Varsinkin liikenne- ja koneosastojen henkilöstö, m u u n muassa junanlähettäjät, k onduktöörit, juna-, vaihde- ja asem am iehet sekä veturinkuljettajat, olivat tiukan kontrollin alaisia. H e n k ilö k u n ta a varten oli säädetty erityinen kurinpitom enettely. Suoritettuaan y lem m än o ik eustutkinnon Heikki M älkistä tuli valtion rautateiden lakimies viideksi vuodeksi.

Kolmekymmentäkaksi vuotta tuomioistuimissa — Sitten alkoi tu n tu a , että rautatiehallitus oli ensi sijassa insinöörien talo. Tulevaisuus siellä olisi tekniikkaa, hallintoa ja asianajoa yhden pääm ie hen lukuun. A uskultoinnin aikana syntyneen vision in n o itta m an a päätin hakeutua tu o m a rin uralle ja pääsin esittelijäksi Helsingin hovioikeuteen 1956. Ei se ollut aivan helppo ratkaisu: palkka pieneni ja m e n e tim m e val tion erinom aisen asunnon, vapaaliput ja m uitakin etuja. Vaimo kuitenkin rohkaisi ja sanoi kym m e n e n vuoden k u lu ttu a kertovansa, oliko ratkaisu viisas vai tyhmä. — Hovioikeudessa sain viiden vuoden aherruksen jälkeen nim ityksen vakinaiseksi viskaaliksi. Sitten pyrin ja pääsin korkeim paan oikeuteen (KKO) esittelijäksi. Sielläkin työ oli mielenkiintoista. Se kuitenkin rajoit tui parin vuoden aikaan, sillä m in u t nim itettiin lainsäädäntöneuvokseksi lainvalm istelukuntaan valmistelemaan oikeusm inisteriön lakiehdotuksia. Lainvalmistelukunta oli ainakin tu o h o n aikaan innostava työyhteisö ja verraton kirjoittamisen korkeakoulu.

Pa m a u k s e n po ik ia

Heikki M älkin mieli paloi kuitenkin varsinaisiin tuom arin tehtäviin. V iranhaku johti tuloksiin ja K K O nim itti h ä n e t Kerimäen tu o m io k u n n a n kihlakunnantuom ariksi loppuvuodesta 1965. - N iin p ä m u u te ttiin Savonlinnaan. Sieltä löytyi mieluinen, ihmislähei nen työyhteisö ja läheiseksi kokem ani itäsuomalainen kansa. Auskultanttiaikojen visio oli to te u tu n u t. T u o m io k u n ta an kuului kolme käräjäkuntaa, kukin eri läänissä. Yhteistyö käräjillä lautam iesten ja syyttäjien kanssa sujui hyvin. T u o m io k u n n a n kansliassa asioivat lainhuutoineen, kiinnityksineen ja m uine hakem uksineen ihan oikeat ihmiset. Työtä oli paljon. Toi mitilat olivat pienet ja esimerkiksi vihkitoim ituksiin kovin arkiset. Kans liahenkilökunnan saannissakin oli vaikeuksia, m u tta oltiin keskellä elävää elämää. Tuota hyvää aikaa kesti alun seitsemättä vuotta. K K O nim itti Heikki M älkin oikeusneuvoksen virkaan 1972. Se merkitsi paluuta pääkaupunkiin ja entiseen kotiin Tapiolaan, mikä myös perhesyi den kannalta osui sopivaan aikaan. - Sen ajan lakien m u k aa n ju tu t käsiteltiin KKOssa niin, että k u n k in esitellyn asian kirjavihko oli viisijäsenisen jaoston jokaisen jäsenen luetta va kokonaan. Niistä luettavaa kertyi kym m eniätuhansia sivuja vuodessa, m inkä lisäksi oli tutkittava oikeuskysymyksiä ja pohdittava ratkaisun kirjoitusongelmia. Kirjoitustapa riippui ensi sijassa siitä, katsottiinko asiassa olevan syytä m u uttaa alem m an oikeuden ratkaisua. Ellei ollut, todettiin vain lyhyesti, ettei m uutoksenhakijalle a n n e ttu m uutoksenhakulupaa. Jos valitus johti m uutokseen, kirjoitettiin pitkä tu o m io tai päätös. Siinä ker rottiin, m itä alem m at oikeudet olivat tu o m in n ee n sekä m iten ja m in k ä laisin perustein K K O päätti m u u tta a ratkaisua. Ratkaisujen kieliasu oli yleensä perinteistä lakikieltä. Heikki Mälki ura h u ipentui Helsingin hovioikeuden presidentin vir kaan 1 9 8 2 -1 9 8 8 . Ympyrä sulkeutui, kun entinen esittelijä palasi hovioi keuteen, jossa oli aloittanut tuom ioistuinuransa.

eikki

älkki

— V iisikym m enluvun H elsingin hovioikeus oli ollut vielä nuori ja kehi tysvaiheessaan. K un aloitin prseidenttinä, oikeus oli suuri ja m enettelyta voiltaan v a k iin tu n u t in stitu u tti, jossa oli paljon väkeä. Jäseniä, esittelijöitä, kansliahenkilökuntaa, kaikki o p p in u tta väkeä, oli jo toistasataa henkeä. H ovioikeuden toim italoksi o so itettu K aivopuiston upea M arm oripalatsi oli jo kauan sitten käynyt liian ahtaaksi, vaikka oikeuden huonetiloissa tap ah tu i vain ju ttu je n e sitte ly jä kansliahenkilöstön työ. Jäsenillä ja esitte lijöillä ei o llut ty öhuoneita, vaan he tekivät pääosan työstään kodeissaan. Ju ttu ru u h k a jatkui vuodesta toiseen. - H ovioikeuden työlle antoivat 1980-luvulla leim ansa vaativat m am m u ttiju tu t, joissa yhdessä jutussa saattoi olla kym m eniätuhansia sivu ja asiakirjoja. K olm en vuosikym m enen aikana olivat ju tu t kasvaneet ja vaikeutuneet. Y hteiskunta oli m u u ttu n u t, elintaso noussut ja prosessiin asianajajien avulla oli en em m än varaa. O len n ain en m uutos oli myös suul listen käsittelyjen lisääntym inen. K un 1950-luvulla ju tu t hovioikeudessa käsiteltiin m elkein aina kirjallisen pöytäkirja-aineiston perusteella, kehi tystä oli ta p a h tu n u t parem paan suuntaan. Silti tu n tu i, että parasta aikaa tu o m arin uralla oli ollu t työ alioikeudessa, jossa kaikissa jutuissa tuom ari johti prosessia, sai itse tehdä kysym ykset asianosaisille ja todistajille ja sai heistä v älittöm än vaikutelm an. - Nykyiselle hovioikeusprosessille, jo h o n k u u lu u runsaasti suullisia kä sittelyjä, on hyviä perusteluja, m u tta parannuksia siihenkin jou d u taan yhä etsim ään. O n gelm ia näyttää syntyneen ju ttu je n runsaudesta ja ju ttu ru u h kista sekä siitäkin, että jo u d u taan ottam aan vastaan uudelleen alioikeudes sa jo esitettyä todistelua. E ihän todistaja voi tuolloin m uistaa asiaa yhtään parem m in kuin vuosia aikaisem m in h än tä alioikeudessa kuultaessa. — H ovioikeuteen siirtyessäni totesin työm äärän osalta hyppääm isen ojasta allikkoon: oikeudessa ratkaisiin noin 6 000 ju ttu a vuodessa ja pre sidentin tehtävänä oli lukea tarkkaan kaikki taltiot ja valvoa lainkäytön y h d en m u k aisu u tta. Se oli m elkoinen urakka, jota eivät vielä olleet hel-

Pa m a u k s e n p o i k i a

pottam assa nykyiset tekniset apuvälineet. Lisäksi tehtäviin kuuluivat m m hallintoasiat. Kollegio oli suuri, jopa 48-jäseninen, ja täysistuntojen ää nestykset olivat usein hankalia. Vapaa-ajan ongelm ia ei ollut. — Vaikka pidinkin työstäni, aloin vähitellen miettiä irtautum ista siitä enn e n kuin voimavarat tehokkaaseen ty ö h ö n loppuisivat. Jäin eläkkeelle virasta 64-vuotiaana, kuusi vuotta ennen pakollista eroamisikää.

W iipuri-Liiton syntyjä poliittinen ponsi — Viipurilaisjärjestöiltä p u u ttu i kauan yhteinen kattojärjestö, vaikka toi m ijoita oli paljon. Ehkä tu n n e tu im p ia niistä pääkaupunkiseudulla olivat Pamaus Seura, Torkkelin Kilta, Wiipuri-Yhdistys, Viipurin m aalaiskunnan Pitäjäseura ja Viipurin Urheilijat. Lisäksi oli urheiluseuroja, koululaisyhdistyksiä ja eri puolille m aata syntyneitä viipurilaisyhdistyksiä. Yhdyssi teenä oli vain epävirallinen edustajisto, jo h o n kuului nelisenkym m entä eri yhdistysten edustajaa. Edustajistosta kehittyi sitten 1989 järjestöjen viralliseksi yhteiselimeksi W iipuri-Liitto. Sen luonteiselle yhteisölle ei al kuaikoina löytynyt sijaa Karjalan Liiton organisaatiossa, m u tta täm äkin asia o n m y ö h em m in k orjautunut. — N e u v o s to liito n h a jo a m ise n jälkeen viipurilaisjärjestöissä t u n n e t tiin h u o lta K arjalan Liiton to im in n a n su u n n a sta , sillä sen j o h d o n lau sunnoissa ko ro ste ttiin L iiton olevan vain karjalainen k u lttu u rijä rje s tö ja u n o h d e tt ii n Karjalan aluekysym ykset. N iin p ä keväällä 1990 viisi viipurilaisjärjestöä, Pam aus Seura y h te n ä niistä, esitti L iiton liitto k o koukselle p o n s ie h d o tu k s e n . P o n n e s s a m m e e h d o te ttiin liitto k o k o u k s e n edellyttävän, että L iiton hallitus tutkisi kaikkia m ahdollisia v a ih to e h to ja, jo id e n p o h jalta voitaisiin neuvotella Karjalan alueen pala u tu m isesta S u o m e n yhteyteen, ja tekisi voitavansa sellaisten n e u v o tte lu je n aikansaamiseksi.

eikki

älkki

- Vaikka eh dotus m ielestäni kohdistui selvästi L iiton perinteiseen te h täväkenttään eikä se ollut hyökkäävä tai ulkopoliittisesti kyseenalainen, L iiton p u h een jo h taja Johannes V irolainen vastusti sitä ankarasti. L iiton hallitus esitti sen sijaan p o n tta, jossa to d ettiin m ain itu n asian käsittelyn kuuluvan m aan hallituksen tehtäviin. — Äänestyksessä hävisim m e reilusti 138—26. Tosin varsin suuri osa no in viidestäsadasta liittokokousedustajasta äänesti jaloillaan: he olivat poissa äänestyksestä. T äm ä vei m eiltä m aineen ja m o n et m eistä saivat m itä to d en n äk ö isim m in L iiton piirissä persona n o n grata -leim an.

Kymmenen vuotta Pamauksen johdossa Pam aukseen H eikki M älkin värväsi Seuran legendaarinen jäsenhankkija, asianajaja M a rtti R ytkönen junam atkalla H äm een lin n asta H elsinkiin 1986. - Epäilin aluksi, olenko oikeassa joukossa, kun m inulla ei ollut liike m aailm an taustaa. Saatoin k u iten k in todeta, että Seuran jäseninä oli sen alkuvaiheista asti ollut m yös virkam iehiä. Pam auksen toim innassa m in u a kiinnostivat erityisesti kuukausikokoukset ja esitelm ät sekä viipurilaishenkinen jäsenistö. — Tulin puheenjohtajaksi teollisuusm ies Pelle S om m arin jälkeen. Seu ran talo u d en h o itajan a oli todellinen pam ausveteraani K auko Kovasin, joka hoiti asiantuntevasti Seuran ja sen runsaslukuisten rahastojen tilit ja tilinpäätökset, kunnes hänen voim ansa ehtyivät. T aloushallintoa yksin k ertaistettiin sitten Risto Piepposen johdolla. Sihteerin tehtävät hoiti Pek ka P inom aa niin että p u h een jo h taja pääsi m onista asioista vähällä. Ehkä liiankin nopeasti jo u d u in p u h eenjohtajan pallille 1989, sillä p u h e e n jo h tajan pöydän takaa en o p p in u t tu n te m a a n su u rta osaa jäsenkunnasta kuin ulkonäöltä.

Pa m a u k s e n

p o ik ia

— Jäsenm äärä lisääntyi ilahduttavasti kym m enen p u h eenjohtajavuoteni aikana. Kasvu lienee jo h tu n u t pääasiassa siitä, että Karjalasta lähteneet m iehet vapautuivat n o ih in aikoihin työ- ja perhe-eläm än su u rim m ista huolista ja ehtivät o m istau tu a karjalaisen k u lttu u rin ja perinteen säilyt täm iseen. — Seuran to im in ta an voi jäsen m ielestäni vaikuttaa p arhaiten olem alla aktiivisesti m ukana, käyttäm ällä kokouksissa puheenvuoroja ja perehty m ällä siihen ajatusm aailm aan ja henkeen, m ikä Pam auksessa on.

Karjalan palautus — L ähden siitä, että kan sak u n n an m uisti on pitkä ja että karjaiaisjärjes töjen keskeinen tehtävä on ylläpitää palautuksen ajatusta. M e voim m e tehostaa tied o tu sta esim erkiksi in ternetin avulla sekä jatkaa karjalaisperinteen tallentam ista kylä- ja m uistelm akirjoja tuottam alla. — V uodesta 1990, jolloin Karjalan Liitolle esitetty ponsi a ih eu tti p a h en n u sta, on sentään paljon edistytty. Keskustelu asiasta sallitaan ja joskus saadaan vaikutusvaltaistakin tukea, joskaan poliittisella tasolla ei edes kar jalaissyntyinen pääm inisterim m e M atti V anhanen tu n n u uskaltavan ottaa asiassa askeleita. — U skon, että asia k orjaantuu. Jos se ei tap ah d u m eidän su k u p o lv em m e aikana, se tap a h tu u m yöhem m in. H aastattelu 1 7 .1 1.2006

H eikki M älkki

Jäsen voi parhaiten v aikuttaa Pam aus Seuran to im in taan olem alla aktiivisesti m u k a na, käyttäm ällä kokouksissa p u h een v u o ro ja ja perehtym ällä siihen ajatusm aailm aan ja henkeen, m ikä Pamauksessa on.

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

Heikki M älkki Vahviala 10.4.1924 Helsinki Ylempi oikeustutkinto Hovioikeuden presidentti Liittyi 1986, johtokunnan jäsen 1988, puheenjohtaja 1989-1998, kunniapuheen johtaja 1999.

Pa m a u k s e n p o ik ia

im o

P el lik k a

T im o P ellik k a - Ä itin i ja h än en vanhem pansa olivat tunnustuksellisia karjalaisia. Pääsin heidän m u k an aan jo varhain tu tu stu m a a n karjalaisten rientoihin. M uis tan kesäjuhlat H elsingissä 1960-luvun puolivälissä, olin alle k y m m en vuotias: sateessa istu ttiin täpötäydellä O lym piastadionilla, T im o Pellikka naurahtaa. - V iipurilainen k u m m itä tin i Ilm i Koskelainen veti m in u t viidentois ta ikäisenä m ukaan W iipuri-Y hdistyksen toim intaan. N uortenkerhossa p id ettiin kerhoiltoja ja osallistuttiin vanhem pien to u h u ih in : leivottiin piirakoita ja järjestettiin saunailtoja yhdistyksen kesäkodissa, joka nyt on jäänyt Vuosaaren satam an alle. K un aloin opiskella oikeustieteitä pari kym ppisenä, m in u t valittiin yhdistyksen jo h to k u n taa n ja sihteeriksi. Se oli nuorelle m iehelle erinom ainen korkeakoulu yhdistystoim intaan. — W iipuri-Y hdistys alkoi järjestää W iipuri-päiviä H elsingissä eräiden m uiden yhteisöjen kanssa 1980-luvulla. O lin m ukana eri tehtävissä ja ju h lia järjestävän p ä ä to im ik u n n a n sihteerinäkin vuosikaudet. W iipuri-päivät oli silloin iso tap ah tu m a: ohjelm aa jo perjantaina, lauantaina m arkkinat Karjalatalossa ja pääjuhla Finlandia-talossa su n n u n tain a. T im o Pellikan karjalaisia sukujuuria on isän puolelta jäljitetty kantaisä Petter Peiliin asti, 1500-luvun Pohjois-K arjalaan. Isä E ino syntyi Jaakki massa ja äiti Toini V iipurin m aalaiskunnan Ylä-Sommeessa. Ä iti ehti käy dä koulua V iipurin kuulussa tyttölyseossa Tipolassa, ennen kuin tuli läh tö evakkoon. Isä, Suom en Joutsenen kadettiupseeri, kävi k adettikoulun ja toim i sotien jälkeen virkam iehenä Sisäasiainm inisteriön A sutusasiain osastolla. H ä n kuoli kaksi k u u k a u tta ennen T im o Pellikan syntym ää sy dänkohtaukseen. Ä iti su o ritti hallinto-opin tu tk in n o n H elsingin yliopis-

Pa m a u k s e n p o i k ia

tossa ja työskenteli V eikko V ennam on putiikissa”, A sutusasiain osastolla, ja sen seuraajissa koko työikänsä. — M o lem m at lapseni Lauri ja Eero, jo tk a ovat parikym ppisiä opiskeli joita, tu n tu v a t tiedostaneen karjalaiset juurensa ja om aksuneen henkisen perintönsä, T im o Pellikka kertoo. - H eid än karjalainen kasvualustansa on vahva: poikien äidin puoleiset isovanhem m at olivat myös siirtokarjalaisia ja toim ivat aktiivisesti sukuseuroissa sekä karjalaisessa kulttuurityössä, jo ten pojat saivat sitäkin k a u tta karjalaisen otteen eläm äänsä.

Kiinteistömies T im o Pellikka kertoo tienneensä jo keskikoulussa, että hän haluaa laki m ieheksi. Juridiikka tuli tu tuksi kotona, k u n äidin sivutöitä — raastuvan oikeuden pöytäkirjoja - kirjo itettiin yhdessä puhtaaksi. — O le n aina saan u t elan to n i k irjo ittam alla koneella ja ottam alla va lo k o pioita, T im o Pellikka hym ähtää. O p isk elu aik an a pääsin H elsingin raastuvanoikeuteen h aastem iehen sijaisuuksia h o itam aan , jolloin sain seurata istu n to ja ja ju ttu ja . O piskellessani ku v ittelin , että jään oikeus laitokseen virkam ieheksi, m u tta vähän e n n e n v alm istum istani m in u t p a lk a ttiin rak en n u sy h tiö H elsingin Sato O y :n lakim ieheksi. Y htiö oli Keskus Sato -k o n sern in ty täryhtiö. M in ä tein tö itä m olem m ille k y m m e nen vu o tta. Suom alaisen rakennusbisneksen historiassa kunnallispolitiikka, rakennus y h tiö t ja ko rru p tio kytkeytyvät toisiinsa. M ikä oli tilanne 1980-luvulla sisäpiiristä katseltuna? — V uosikym m enen alussa niin san o ttu N oppa-skandaali ravisteli alaa ja sen arvoja perusteellisesti. Siitä alkoi uusm oralistinen kausi, jolloin virka m iehelle ei v o in u t tarjota edes kahvikupillista. V anhem m at kollegat ker-

T im o P ellikka

toivat m en o n olleen aika villiä 1970-luvulla poliitikkojen, virkam iesten ja rak e n n u tta jie n kesken. M ite n lam a vaikutti rakentam iseen 1980 ja 1990-lukujen taitteessa? — R akentam inen

väheni

aivan

olennaisesti,

liik erakennuttam inen

en em m än k uin asu n to ra k en n u tta m in e n . Ja kaikki kävi nopeasti: keväällä 1989 m eni vielä lujaa, m u tta syksyllä p a n tiin väkeä jo pihalle. L am an o p ettam a T im o Pellikka etsiytyi om ien sanojensa m ukaan "var m alle alalle” ja ryhtyi yrittäjäksi laki- ja kiinteistöbisnekseen. N ykyisin hän on s u u n ta u tu n u t useiden eri säätiöiden hallintotehtäviin ja jo h to o n . — E nsim m äiset k y m m e n k u n ta vu o tta pyöritin kahta yritystä: lakiasi ain to im isto a ja kiinteistötoim istoa. Juridiikan puolella tuli hoidettavaksi riitoja, sillä asum inen aiheuttaa Suom essa toiseksi eniten riitoja, heti perin tö riito jen jälkeen. M eidän juristien kannalta on hyvä, että täällä on pal jo n periaatteen ihm isiä - he elättävät luultavasti p uolet m aan asianajajista. M issä järki lo p puu, siinä periaate alkaa: katsotaan ju ttu lo p p u u n saakka, vaikkei siinä olisi m itään järkeä. — K iinteistöbisnes on turvallista, kiinteistöt eivät häviä m ihinkään, n ii tä tarvitaan aina. Sijoittajalle ala on m elko vakaa, m u tta varovainen saa olla. V iim e vuosina epäkuranteista kiinteistöistä on m aksettu ihan liikaa. M itk ä ovat kiinteistöbisneksen trendit? — A suntojen ja liike- sekä toim istotilojen arvot tulevat segm entoitu m aan uudelleen. H yvien kohteiden arvot nousevat ja h u o n o m p ien laske vat selvästi. T äh än saakka niiden arvot ovat olleet lähellä toisiaan. E ntä m yynti venäläisille? — M aan m yynti venäläisille pitää tavalla tai toisella saada loppum aan. En katso hyvällä, että Suom een luotaisiin pieniä suljettuja yhteisöjä. En usko heidän kuitenkaan ostava m aata valloitusm ielessä, vaan hankkiak-

Pam auksen

p o ik ia

seen itselleen vapaa-ajan asuntoja. M u tta pistäisivät om an, suuren m aansa asiat k u n to o n ja tekisivät huvilansa sinne.

K arjalatalo ja V iip u ri-leh ti T im o Pellikka oli m o n et v uodet K arjalan L iiton liittovaltuuston jäsen ja ansioitui lakim iehenä m onissa L iiton asiantuntijatehtävissä. K arjalatalon tulevaisuus H elsingin Käpylässä h u o lettaa kiinteistöm iestä. - Tulin m u u tam a vuosi sitten H eim o talo n hallitukseen p u h e e n jo h ta jaksi ja jatk an nyt siellä varapuheenjohtajana. K arjalatalo pitäisi p eruskor jata, m u tta kukaan ei ole halukas m aksam aan siitä. Talo vanhenee käsiin tekniikaltaan ja m u u te n k in . Sen rakentam inen oli aikanaan suuri p o n nistus ja hieno saavutus, m u tta nykyisin karjalaiset käyttävät taloa yhä vähem m än. - K arjalatalon m yynti on yksi tulevaisuuden vaihtoehto. Karjalan L iit to voisi halutessaan jäädä taloon vuokralle. M u tta m yyntiä saattaa vai keuttaa se, että K arjalatalon om istus on h a ja a n tu n u t m onelle taholle. N ykyisen m itta p u u n m ukaan talo on vähän syrjässä, korkealla m äellä ja vanhenevien karjalaisten on hankala päästä sinne. T im o Pellikka tuli T orkkelin Säätiön asiam ieheksi hallintoneuvos Olli Rikkosen jälkeen 1990. Säätiö m u u tti sittem m in nim ensä V iipuri-Säätiöksi ja Pellikka on nykyisin sen hallituksen puheenjohtaja. - T orkkelin Säätiö oli alun perin yksi karjalaisista pitäjäsäätiöistä, joita p erustettiin 1940-luvun lopussa hallitsem aan m enetetyiltä k u n n ilta jäl keen jääneitä varoja. V iipuri-S äätiön tärkein tehtävä on om istaa ja halli ta V iipurin taidem useossa olleita taideteoksia. Ne on pysyvästi talletettu H äm eenlinnaan, Lahteen ja L appeenrantaan. Säätiö on m yös julkaissut useita V iipuri-aiheisia kirjoja. Säätiö on varakas ja tukee hyviä karjalaisia hankkeita.

T i m o P ellik ka

— V iipuri oli aikanaan Karjalan p ääkaupunki sekä edistyksellinen ja kansainvälinen kau p u n k i, T im o Pellikka sanoo ja ääni kiristyy. —V iip u ri laisten jälkeläisiä on kym m eniätuhansia, m u tta kunnollista lehteä he eivät ole saaneet aikaiseksi sen jälkeen kun k a u p u n k i m en etettiin . M in u lle tu lee isän peruja kerran kuussa erinom ainen Suur-Jaakkim alainen -lehti. Ja m o n e t pien em m ätk in karjalaisyhteisöt julkaisevat kotiseutulehtiä. M yös V iipuri-lehti pitäisi saada ilm estym ään. A rvioin että viipurilaisseurat ja -säätiöt antaisivat lehden tekijöille tappiontakauksen niin, ettei heidän tarvitsisi o ttaa taloudellista riskiä.

Pam aus Seuran talou d en h oitaja T im o Pellikka tuli jäseneksi Pam aus Seuraan 35-vuotiaana 1992. — M in u t valittiin pian "N u o ren Pam auksen” -työryhm ään, jo n k a teh tävänä oli m iettiä Seuran tulevaisuutta ja teh d ä ehdotuksia jo h to k u n n alle. K ritisoin silloin kuukausikokousten järjestäm istä perjantai-iltaisin, joka ei so p in u t nuorelle perheelliselle. Joku m u u arki-ilta olisi ollut parem pi. O lin myös sään tö m u u to k sen kannalla: naisetkin pitää hyväksyä Pam a uksen jäseniksi. O lih an naisia m uuallakin yh teisk u n tam m e vastuullisissa tehtävissä. N y t olen kyllä vetänyt hiem an takaisin tässä naisasiassa, T im o Pellikka naurahtaa. — Seuran taloudenhoitajaksi tulin Pekka T im osen jälkeen 2002. A r vostettu edeltäjäni oli laatin u t Pam aukseen sijoitus-strategian ja sitä jo to te u tta n u tk in . Sen m ukaan sijoitukset hajautettiin pörssiosakkeisiin, rahastoihin ja k o rk o in stru m e n tteih in . A ikaisem m in varat oli sijoitettu pankkiosakkeisiin, joita pid ettiin pankkitalletusten jälkeen toiseksi turvallisim pana sijoitusm uotona. — Pekka T im osen k eh ittäm ää sijoitus-strategiaa ei ole juuri tarv in n u t m u u ttaa. O lem m e hankkineet sen ohella m u u ta m ia asunto-osakkeita,

Pa m a u k s e n

po ik ia

jotka tuovat tasaista kassavirtaa. Pam aus Seuran om aisuus on tällä hetk el lä noin kaksi ja puoli m iljoonaa euroa. Sijoitustuloista jaam m e nykyisin avustuksina no in 3 0 .0 0 0 euroa vuodessa. M ielestäni m e voim m e käyttää m yös Seuran pääom aa, jos esiin tulee joku hyvä hanke. Sitä varten h an Pam aus Seura on olemassa. M iltä Pam aus Seuran tulevaisuus näyttää kokeneen karjalaism iehen n ä kökulm asta? - N ykyinen form aatti — kuukausikokoukset, esitelm ät ja kevätretki pysyy elinvoim aisena vielä jo n k in aikaa. Se sopii keski-iältään n o in seitsem änkym ppiselle aktiiviporukalle. M u tta arvelen, että jäsenistön ikära kenteen nuorentuessa form aattia on m u u tettav a 2010-luvulla. E hkä niin, että kokoustahti harvenee, m u tta järjestetään o h eistapahtum ia k u ten avec-m atkoja, tanssiaisia ja illanviettoja. K arjalatalon tilalle jo u d u ta a n to dennäköisesti etsim ään uusi kokouspaikka. H aastattelu 12.8.2009

im o

e llikk a

T im o Pellikka: K arjalaisu u s o n m in u lle p e rin te id e n k u n n io itta m is ta , se o n a n ta n u t e lä m ä ä n i arvoja, v o im a a ja m erk ity stä.

Timo Pellikka Helsinki 16.7.1957 Helsinki Varatuomari Johtaja Liittyi 1992, johtokunnan varajäsen 1999-2002, johto kunnan jäsen ja talouden hoitaja 2002

Nim i Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

Pa m a u k se n

p o ik ia

e ik k i

eik k i

Karppanen

K arppanen

— M in u t n im ite ttiin H elsingin yliopiston farm akologian apulaisprofesso rin virkaan 1980. Tein itselleni pian selväksi, etten hae enää m u u ta virkaa, koska tehtävä sopi parhaiten m in u n om inaisuuksiini. A pulaisprofessori sai tu tk ia vapaasti ja opettaa, hallintotehtäviä ei ju u ri ollut. En ole k iin n o stu n u t istum aan kokouksissa, vaan teen m ieluim m in jo tak in konkreettista. M u tta sitten m in u sta tuli lainm uutoksella professori 1998, k u n yliopis to n apulaisprofessuurit poistettiin, ja virassa olleista teh tiin professoreja, H eikki K arppanen naurahtaa. Tuleva professori H eikki K arppanen syntyi Pohjois-Karjalassa Kiteellä 1944. Jatkosodan jälkeinen eläm ä Puhoksen kylässä oli K arppasen p er heelle taloudellisesti tiukkaa aikaa. Isä kuoli H eikin ollessa kaksivuotias, ja äiti vei kolm ilapsista p erhettä eteenpäin erilaisia töitä tehden. — L apsuusajalta m inulla on erikoinen m uisto, joka liittyy m y ö h em pään am m attiin i, H eikki K arppanen kertoo. - Puhoksen kylässä kierteli 50-luvulla kaikenlaisia osaajia talosta taloon, he viipyivät p aikkakunnalla p itk iäk in aikoja. Eräs kattiloita paikkaava mies tarkkaili m in u a ja sanoi silm iin katsoen: Sinusta tulee vielä lääkäri. -

K iteen m aalaistaloissa oli siihen aikaan kielteinen asenne lasten k o r

keam paan koulutukseen, lapsia tarvittiin kotitöissä. M aaseutuyhteisössä ajateltiin, että o p p ik o u lu u n m eno on laiskuutta. Lapsi oli p ienen m aa ta lon työvoim aresurssi. M u tta m in u n äitini oli vapaam ielinen ja m y ö n te i nen o p p ik o u lu n suhteen. Ehkä siksi, että vanhem pi sisareni kävi ylio p p i laaksi, ja avasi o p in to jen tien m inullekin.

Pa m a u k s e n p o i k i a

O pisk elijan o n n en p o tk u H eikki K arppanen tuli ylioppilaaksi Joensuun Lyseosta ja pääsi ensi y rittä m ällä lääketieteelliseen tiedekuntaan. E nsim m äinen opiskelija-asunto oli yhteinen vuokrayksiö entisen luokkakaverin kanssa Kalliossa. — T oinen opiskeluvuosi oli m eneillään, k u n m inulle soitettiin ja vuokraem äntä tuli pyytäm ään puhelim een. T ie d ek u n n a n notaari kutsui haas tattelu u n tied ek u n n an kansliaan. H ä n kertoi, että oli yllättäen saatu testam enttilahjoitus lääketieteen opiskelijalle. L ahjoituksen saaja valittaisiin tied ek u n n an valitsem an viiden ehdokkaan joukosta. — H enkilökohtaisten haastattelujen perusteella valinta kohdistui m i nu u n . L ahjoittaja V appu Palosen toive oli, että "testam enttilahjoitus tulee olem aan siunaukseksi saajalleen ja kovia kokeneelle Suom en kansalle”. Jälkikäteen sain kuulla, että kolm ihenkinen valitsijaraati ei ollut heti yk sim ielinen, vaan valintaa p u n n ittiin m in u n ja erään jo papiksi lukeneen lääketieteen opiskelijan välillä. D ekaani H arald Teir ratkaisi valinnan hy väkseni sanom alla: Kyllä siitä papista hyvä kunnanlääkäri tulee, m u tta Ki teen pojasta tulee professori, annetaan sille. — Lahjoitus, kaksio Liisankadulla, ratkaisi taloushuolet ja loi vapautta henkisellä tasolla suhteessa o p intoihin. M enin m ukaan tutkim usjoukkoon, kun m u u ten olisi ehkä pitänyt ajatella vain valm istum ista m inim iajassa.

Saksan kautta O u lu u n - Lisensiaatiksi valm istuttuani m inulle e h d o te ttiin tutkijan paikkaa Sak sassa, H u m b o ld t-säätiö n stipendiaattina. Epäilin lähtöä H elsingin yli opistosta, koska väitöskirja oli vielä kesken, m u tta H annoveriin lo p u lta m entiin vaim oni Laelian ja esikoisem m e M arin kanssa. O lim m e siellä puolitoista vuotta. T utkim uksen kannalta H annoverin lääketieteellisessä

eik k i

Karppanen

korkeakoulussa oli erittäin hyvät taloudelliset resurssit. Kävi vielä niin, että eräs saksalainen nuori tu tk ija —joka k u ului N o b el-p alk in n o n saanee seen porukkaan — palasi A m erikasta ja toi tullessaan u usim m at m en etel m ät. Solunsisäiset välittäjäsignaalit olivat silloin u usinta u u tta tiedealalla. - Sain Saksaan tarjouksen O u lu n yliopistolta apulaisprofessorin vir kaan. O lin vasta 28-vuotias ja aikom ukseni oli palata H elsingin yliopis toon. M u tta k u n O u lu n tarjoukseen sisältyi u u d et laitteet, jollaisia olin jo to ttu n u t käyttäm ään Saksassa, aloitin O ulussa syksyllä 1973. O petusvel vollisuus oli suuri ja tu tk im u sry h m ien jo h ta m in e n u u tta nuorelle m iehel le. T u tk im u sty ö n tuloksena saim m e ju lk istettu a u u tta ja m ullistavaa tietoa m m . N ature-lehdessä, joka on m aailm an johtava tiedelehti. Viisi v u o tta O ulussa oli yliopistourani tärkein ajanjakso. V äittelin lääketieteen ja ki rurgian tohtoriksi verenpainetaudista H elsingin yliopistossa 1974. - O ulussa oivalsin, etteivät lääkkeet ole ratkaisu su u rten m assojen sy dän- ja verisuonitauteihin, vaan ravinto. Ihm isten ravintoon pitäisi pystyä vaikuttam aan. Erään lääketehtaan jo htaja o tti y hteyttä ja esitteli h a n k k i m aansa tu o te p a k ettia tiedustellen voisiko kalium kloridia käyttää verenpainepotilaiden h o ito o n . Sanoin, että kalium on isoina m äärinä vaarallinen ja p ah an m ak u in en , m u tta lupasin m iettiä asiaa. Tein testejä ja huom asin, että ainesosia m u u ttam alla m aku paranee ja lopputulos on käyttökelpoi nen m ineraaliseos, jo ta voi käyttää verenpaineen hoidossa. Syntyi m aail m an ensim m äinen m ineraalisuola, joka paten to itiin . Se on viim eaikaisten kiinalais-australialaisten tu tk im u sten m ukaan k u stannustehokkain tapa hoitaa kehittyvien m aiden verenpainetautia.

Suolan vähennyskam panj a - K äynnistin suolanvähennyskam panjan Suom essa 1978. H elsingin Sa no m at lähti voim akkaasti m u k aan kam panjaan. A m m attipiireissä ju ttu

Pa m a u k s e n p o i k ia

leim attiin hum p u u k ik si, u h a ttiin jopa katkaista tu tkim usrahoitus. Sain kokea, että om an linjan vetäjän tiellä on m o n ta kam pittajaa. M in u a pyy d ettiin p u h u m aa n suolajutusta Finlandia-talolle yli tu h an n en lääkärin ko koukseen. Kollegaltani tuli ennakkovaroitus: Kai tiedät, että kyse on sinun virallisesta m estauksestasi. Tein tavoistani p oiketen esityksen tieteellisesti niin korkealentoiseksi, että k uulijat eivät pysyneet m ukana m olekyylim ekanism eissa ja m uissa jutuissa. - T iedehistoria on täynnä tapauksia, joissa uusia ideoita esille tu o n eita tu tk ijo ita on tu h o ttu . Valtaosa a m m attik u n n asta, joka päättää rahoista, pitäytyy olem assa olevaan ja vanhaan tietoon. H eiltä p u u ttu u kyky nähdä tulevaisuuteen. — M eni yli kym m enen v u o tta ennen k uin a m m a ttik u n n a n asenne m u u ttu i. M aailm an tärk eim m ät lääketieteelliset julkaisut todistivat vas tu stam atto m asti suolan vähentäm isen e d u t 90-luvun alussa. N y t saan paljon kansainvälisiä asiantuntija- ja luentokutsuja. Suolanvähennys on o te ttu M aailm an terveysjärjestön kärkiohjelm iin ja m aailm anlaajuisesti suositukseksi m onessa maassa. Suom essa on — toistaiseksi ainoana m aa ilmassa — o n n istu ttu ratkaisevasti vähentäm ään suolankulutusta. Sen ja m u u n ravinto- sekä terveyskasvatuksen seurauksena työikäisten aivohal vauskuolleisuus on vähentynyt 80 prosenttia, kun verenpaineet o n saatu alas. M yös sy d än tautikuolem at ovat vähentyneet 80 prosenttia, ja siinäkin verenpaineen alenem isella on o llut keskeinen m erkitys. Ja väestön keskiikä on noussut seitsem än vu o tta kolm essakym m enessä vuodessa. M aail m alla halutaan tietää, m iten täm ä on tehty.

Paluu Helsinkiin - Palasin O u lu sta H elsingin yliopistoon vt. apulaisprofessorin virkaan 1978. Sam aan aikaan lääketehdas O rio n kyseli m inua tu tk im u k sen joh-

H eik k i K a r p p a n e n

toon, m u tta en h a lu n n u t siirtyä yliopistosta teollisuuden palvelukseen. Keskusteluissa p ääd y ttiin siihen, että su u n n ittelen siihen aikaan harvinai sen H elsingin yliopiston ja lääketehtaan yhteistyöhankkeen, jonka O rio n rahoittaa. M u u ta m a avaintutkija O u lu sta tuli m ukaan, ja kehitim m e m m . verenkiertopuolelle Suom en ensim m äisen tieto k o n eistetu n tutkim us-sys teem in. - O rionissa ei o llut silloin (1 9 7 8 -8 0 ) varsinaista tu tk im u sto im in taa, vaan se käynnistyi m eidän projektim m e pohjalta. S ittem m in O rio n ra kensi tutkim uskeskuksen M ankkaalle, jossa työskenteli satoja ihmisiä. — O lisin h a lu n n u t rakentaa O rio n in tu tk im u sto im in n a n R uotsin m al lin m ukaisesti, jossa osa uusien aineiden selvityksiä teh tiin yliopistojen laitoksissa ulk o m aita m yöten. A jattelin, että firmassa olisi vain m uu tam ia avainhenkilöitä, jo tk a verkottuvat kansainvälisesti ja johtavat tu tk im u s toim intaa. O rionissa täm ä ei m en n y t silloin läpi, m u tta firm an nykyinen jo h to näyttää parhaillaan ajavan alas tutkim uskeskusta ja ulkoistavan y h tiön tu tk im u sto im in ta a, H eikki K arppanen hym ähtää.

Pansuola ja M u lti Bene H eikki K arppanen on keh ittän y t useita kaupallistettuja keksintöjä, joista m erkittävin on Pansuola. M iten se syntyi? - K eksim äni m ineraalisuolan o ikeudet oli m yyty Sveitsiin lääketehdas Salm edin konkurssia edeltäneissä kähm innöissä, enkä saanut oikeuksia enää käyttööni. E lintarviketeollisuudelta tuli m ineraalisuolasta sellaista viestiä, ettei sitä voi käyttää laajam ittaisesti, koska m u u ta m iin elintarvik keisiin jää suolasta kitkerä sivum aku. — A loin m iettiä m ak u o n g elm an ratkaisua. Eräs am erikkalainen h u ip p u tutkija k iin n itti keskustelussa h u o m io tan i lysiini am in o h ap p o o n , jota syn tyy nailonin valm istuksen sivutuotteena. H ä n kysyi, eikö m ineraalisuolan

Pa m a u k se n

p o ik ia

voisi korvata kokonaan lysiinillä, koska se antaa ruokaan suolaista m akua ja on terveydelle edullinen. Kokeilin, m u tta m aku oli niin heiveröinen etten in n o stu n u t. A jatus jäi ku iten k in m u h im aan . Ratkaisu löytyi, kun keksin lisätä m ineraalisuolaan m u u ta m a n p rosentin lysiini am inohappoa. Se hävitti kitkerän m au n kokonaan. Syntyi Pansuola-idea, joka on m ineraalisuolan selkeästi p a ra n n e ttu painos. O rio n toi Pansuolan kau p p o ih in 1986. V anha m ineraalisuola on yhä kaupoissa Seltin-tuotenim ellä. E ntä M ulti Bene, m ikä se on? - Jo kauan on tiedetty, että sydän- ja verisuonitauteja voitaisiin estää ja hoitaa erityisen tehokkaasti, jos sam anaikaisesti saataisiin alennettua sekä k o h o n n u tta verenpainetta että kolesterolia. - Lääketeollisuus on tu rh aan etsinyt lääkettä, joka alentaisi sekä kole sterolia että verenpainetta. H oksasin 1996, että ruokakoostum usten p u o lella sellainen on m ahdollista tehdä. M ulti Bene p aten to itiin , ja m u u tam ia tu o tteita on jo m arkkinoilla: Fazerin R uisihm e-leipä, Irlannissa m eijerifirm an jogurtti ja N estle m yy Singaporessa m aito tu o tteita. A m erikassa G e neral M ills on k o em ark k in o in u t M ulti B ene-tuotteita ja tuom assa m ark kinoille uudenlaisia M ulti B ene-tuotteita.

K olesteroli Terveys 2000 -tu tk im u k sen m ukaan 80 prosentilla suom alaisista on koko naiskolesterolipitoisuus yli suositusarvon 5 m m /o l. Ja eräät asiantuntijat sanovat vielä, että nykyinen suositusarvo on liian korkea. M iten tähän pitäisi suhtautua? - Kolesteroli on ollut vahva tu tk im u saih e Suom essa ja siihen liittyy paljon tu tkim uspolitiikkaa sekä -rahoitusta. O n syntynyt sellainen m ie likuva, että kolesteroli olisi terveyden kannalta suurin haitta, m u tta ve-

eikki

K arppanen

renpaine aih eu ttaa selkeästi eniten ongelm ia. T upakka on haittatekijänä k akkonen ja kolesteroli vasta kolm as. — R avinto ja liikunta ovat avainasem assa kolesterolin suhteen. Vain 1 0 -1 5 pro sen ttia kolesteroli- tai verenpaineongelm asta on hoidettavissa lääkkeillä. K ansantaloudellisesti ajatellen 80:tä prosenttia väestöstä ei voi da hoitaa kaihilla lääkkeillä, vaan ravintotekijöiden pitää olla kunnossa. H aastattelu 16.3.2009

Pa m a u k sen

po ik ia

H eikki K arppanen: L ääkkeet eivät ole ratkaisu su u rte n m assojen sydän- ja verisuon ita u te ih in , vaan ravinto.

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus isääsi

Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

Heikki Karppanen Kitee 9.10.1944 Espoo Lääketieteen ja kirurgian tohtori Farmakologian professori Liittyi 2002

W 62

Sam i S ihvo

S a m i S ih v o Sam i Sihvon upseeri-isän työtehtävät kuljettivat perh että K arjalankannak sella Käkisalm esta Sortavalaan ja Valkjärveltä V iipuriin 1930-luvulla. Per heeseen kuului äidin ja isän lisäksi kaksi vanhem paa veljeä. Sami Sihvon o m at m uistikuvat alkavat no in kolm evuotiaana Valkjärven kasarm ilta, jossa Jussi-isä oli Jääkäripataljoona 2:n kom entajana. - M u ista n vain, e ttä m in u lla oli p u u h e v o n e n , joka ju u ttu i leikeissä kaulaani n iin ettei sitä saatu pois k u in sahaam alla, Sam i Sihvo n a u ra h taa. - M u tta V iipurista m uistan jo en em m än . M u u tto Valkjärven m aaseu d u n oloista k a u p u n k iin m erkitsi leikkipaikkojen siirtym istä katutasolle ja Torkkeli K n u u tin p o ja n patsaalle. A suim m e L innaa vastapäätä W eckrothien talossa, ja siitä oli hyvä seurata L innan tap ah tu m ia sekä vahtiparaateja. -

Isä oli V iip u rin S u o je lu sk u n ta p iirin p äällikkönä. Piiri k äsitti koko

E telä-K arjalan, ja m in ä pääsin jo sk u s h ä n e n m u k a n a a n reissulle. K un isä oli ty ö h o m m issa, n iin a u to n k u lje tta ja A uvisen kanssa v ie te ttiin ai kaa. - A loitin kansakoulun V iipurissa syksyllä 1939, m u tta sitä kesti vain ku u k au d en ja k o u lunkäynti jäi kesken. Toisen luokan kävin M ikkelissä siinä rakennuksessa, jossa pääm ajakin oli.

K enraalin pojasta kenraalik si Sam i Sihvo palveli Puolustusvoim issa yli 43 v uotta ja yleni kenraalim aju riksi. O liko uravalintasi itsestään selvyys?

Pa m a u k s e n p o i k ia

- Kyllä se oli, kun isä oli sotilas ja v an h em m at veljeni kävivät m o lem m at sodat sekä vielä kad ettik o u lu n . V aihtoehtona m uistelen olleen m e t sänhoitajan am m atti, m u tta olisiko m in u sta siihen ollut? T yötehtävistään hän sanoo, että kaikki olivat hyviä h o m m ia om alla taval laan. M u tta m itkä olivat uran k o h o k o h tia jälkikäteen arvioituna? - K adettikoulun jälkeen (1954) palvelin no in viisi v uotta k o tik a u p u n gissani Lahdessa H äm een R atsurykm entissä. N e olivat hienoja n u o ru u s vuosia. Lahdesta siirryin Parolaan P anssarikouluun jääkärikom ppanian eli kiväärilinjan johtajaksi. A m m atin kannalta erittäin opettava paikka. - S attum illa on m erkitystä m yös upseerin uralla. Pääsin nuorena lu u t n a n ttin a jalkaväkikouluun R anskaan 1957, ehkä siksi että olin lu k en u t ranskaa K annaksen yhteislyseossa kolm e vuotta. K ielilinjan valitsin k o u lussa siksi, että olin h u o n o m atem atiikassa. - O sa jalkaväkikoulun ranskalaisista oppilasupseereista lähti suoraan koulusta m aahanlaskujoukkojen koulutuskeskukseen P au 'h o n Pyreneille en n en siirtym istään A lgeriaan, missä sota oli käynnissä. Eräs kurssitove reistani kehotti m in u a pyrkim ään myös kyseiselle m aahanlaskujoukkojen upseereille tarkoitetulle kurssille. M inä in n o stu in ja eri vaiheiden jälkeen myös pääsin kurssille. - Puolustusvoim issam m e ei vielä silloin k o u lu te ttu laskuvarjojääkäreitä. Kyseinen kurssi soi m inulle pari v u o tta m y ö h em m in tilaisuuden olla m ukana, kun Utissa aloitettiin laskuvarjojääkärien koulutus ensin kurssi m uotoisena. Talvella 1962 p eru stettiin Laskuvarjojääkärikoulu, joka on nykyisin osa U tin Jääkärirykm enttiä. - M yöhem m in palasin vielä m oneksi vuodeksi Ranskaan. Kävin R ans kan Sotakorkeakoulun 1965—1967 ja to im in sotilasasiam iehenä Pariisissa 1 9 7 6 -1 9 8 0 . - U rani

k o h o kohtia

olivat laskuvarjokoulutuksen

“pioneerivaihe”

Utissa ja to im in ta K ad ettik o u lu n johtajana. N u o rte n kadettien ja heidän

Sa m i S ih v o

pätevien opettajiensa kanssa työskentely oli haastava ja paljon antava ko kem us.

Valtakunnan näköalapaikalla Sam i Sihvo oli tasavallan presidentti U rho Kekkosen to in en ad ju tan tti 1 9 7 2 -1 9 7 6 . — U rpo Levo oli ykkösadjutantti kun aloitin, ja Lasse W ächter tuli kol m anneksi adjutantiksi keväällä 1972. Presidentillä oli ilmeisesti ajatus, että hän luo p u u , ja kolm as a d ju ta n tti olisi entisen presidentin käytössä. M u tta näin ei tap a h tu n u t. — K akkosadjutanttina järjestelin ja sovin presidentin ohjelm ia ja kuljin h än en m atkassaan eri tilaisuuksissa kotim aassa. V altiovierailut Suom essa teettivät paljon töitä, silloin teh tiin pitkää päivää. Y kkösadjutantti hoiti siihen aikaan presidentin ulkom aan m atkat. M illainen esimies U rho K ekkonen oli? — H ä n oli v a n h a n k an san p a tru u n a , joka piti h u o lta alaisistaan ja k u n n io itti heitä, m u tta ei veljeillyt. P oikkeuksena ehkä U rpo Levo, jo n ka kanssa K ek k o n en aloitti ja joka oli a d ju ta n ttin a jo Paasikiven aika na. — K ekkonen oli kansan mies, hän tuli hyvin toim een kalastajien kanssa ja oli tukkikäm pillä kuin K ainuun jätkä. M u tta hän pärjäsi hyvin myös kuninkaallisten, valtiom iesten ja vuorineuvosten kanssa. — Kalastuksessa Kekkosella oli kilpaurheilijan vietti, m u tta m etsästystä hän harrasti liikkuakseen luonnossa ja tavatakseen ystäviään ja valtiovie raita. K un läksin ensim m äistä kertaa presidentin m atkassa hirvijahtiin, hän kertoi rukoilevansa etteivät ne hirvet vaan sattuisi hänen kohdalleen. N äkö alkoi jo tehdä tepposia.

Pa m a u k s e n

p o ik ia

P u olu stu svoim ien vu osik ym m en iä. — K un m enin palvelukseen Lahteen 1954, kom p p an ian päälliköt, vää pelit ja ko u lu ttajat olivat lähes kaikki sodan käyneitä m iehiä. H e eivät paljon p u h u n e e t sodista, m u tta antoivat realistista koulutusta. Se oli sitä jatkosodan aikaista jääkärim eininkiä: kärkikom ppanian toim intaa ja p o l kupyörillä m ennä v iu h d o ttiin . - Aseita ja am m uksia oli sodan jäljiltä käytettävissä runsaasti ja eri aseilla a m m u ttiin k in paljon. M u tta kalustosta oli p u u tetta. K un m en tiin esim erkiksi H älvälän am pum aradalle, niin p atru u n alaatik o t p a n tiin p o i kien pyörän tarakalle. K orkeintaan vääpelillä oli auto käytössä m u o n an k uljetusta varten. - Laskuvarjojääkärikoulua perustettaessa välineitä oli vielä niukasti. M u tta N euvostoliiton kaupan m yötä Puolustusvoim at sai panssarivaunu ja ja m u u ta sotavarustusta 60-luvulta alkaen. Puolustusvoim ien h a n k in nat olivat silloin aikam oista taiteilua, koska m eillä pyrittiin ostam aan kol masosa kotim aasta, kolm asosa N euvostoliitosta ja kolm asosa länsim aista. - N euvostoliitto yritti syleillä suom alaisia 70-luvulla e h d o ttaen y h teistyötä ja yhteisiä sotaharjoituksia. Ja kalustokaupat olivat nekin hei dän puoleltaan politiikkaa. A d ju tan ttin a panin m erkille, että T ehtaankatu oli aika herkkä m onissa asioissa, ja niihin vaikuttivat myös m eidän o m at k o m m u n istit. K aiken kaikkiaan Puolustusvoim at on pystynyt pysym ään hyvin sivussa politiikasta.

A sevelvollisuus vai palkka-armeija? — Suom en koon ja olosuhteet h u o m io o n ottaen asevelvollisuus o n ainoa vaihtoehto, em m e pärjäisi palkka-arm eijalla. Joissakin maissa on käytössä valikoiva asevelvollisuus, jo h o n ei m in u n m ielestäni pitäisi m ennä. Vali-

Sam i S ih v o

koivuus rap au ttaa koko systeem in, yleinen asevelvollisuus on m eille tärkeä jo m aan p u o lu stu sta h d o n kannalta. Palkka-arm eija maksaisi paljon ja Suo m en m ah d o llisu u d et ovat rajalliset. M istä ne rahat otettaisiin?

N ato vai ei? - N ato on ennalta ehkäisevä turva, esim erkiksi Baltian m aat olisivat vaikeuksissa ilm an N atoa. M eillä sanotaan, että suom alaiset ovat pärjän neet yksin, m u tta se ei pidä paikkaansa. Talvisodassa länsivaltojen in ter ven tio -u h k a v aikutti Stalinin päätöksiin ja saksalaisten tuki jatkosodan loppuvaiheessa oli tärkeä. - V eteraanit ovat teh n eet valtavan työn m aam m e hyväksi. N äen N ato n m erkityksen m eille poliittisena voim atekijänä ja tietynlaisena tu rv a tak u u na sekä rauh an tu rv ao p eraatio id en k u m p p an in a. H aastattelu 19.2.2008

Pa m a u k s e n

p o ik ia

Sami Sihvo: Joissakin m aissa on käytössä valikoiva asevelvollisuus, jo h o n ei m in u n m ielestäni Suomessa pitäisi m ennä. V alikoivuus rap au ttaa systeem in, yleinen asevel vollisuus on meille tärkeä jo m aan p u o lu stu sta h d o n kannalta.

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus

Sami Sihvo Käkisalmi 13.12.1932 Espoo Ylioppilas Kannaksen yhteislyseo, Lahti 1931, K adettikoulu 1 9 5 2 54, Sotakorkeakoulu, Ranska 1965—67, Sotakorkeakoulu, Suomi 1968-69 Kenraalimajuri Liittyi 1993

Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

isse

agman

H agm an

— M ie olen 1 5 0-prosenttinen viipurilainen, synnyin siellä ja asuin viisi toista vuotta, Nisse H ag m an sanoo ja katsoo vakavasti silm iin. - V iipurin R eaalikoulun seitsem ättä luokkaa kävin neljä k u u k au tta ja sitten m enin arm eijaan lokakuussa 1942. N isse H a g m a n in so ta k e rto m u s vilisee tu ttu ja nim iä: K arh u m äk i, T a p p o n iem i, Ä ä n in e n ... 2 0 -v u o tisp äiv än ään h ä n m akasi tykistökeski tyksessä Ihantalassa. R in ta m a lta H a g m a n k o m e n n e ttiin reserviupsee rik o u lu u n N iin isa lo o n kesällä 1944. S ota eh ti päätty ä e n n e n upseerik o u lu a, ja N isse H a g m a n arvelee e ttä R U K -k o m e n n u s saattoi pelastaa h ä n e n henkensä. — M eidän R U K -porukassa oli kaksitoista 1924 syntynyttä vänrikkiä, joista kym m enen jo u tu i suoraan koulusta saksalaisia vastaan Lappiin. M ie ja eräs toinen m äärättiin H elsingin viestiosastoon ja m inusta teh tiin H el singin puhelinkeskusten päällikkö, Nisse H agm an naurahtaa. —Jo u d u in saneeraam aan sota-ajan puhelinkeskukset, koska ryssä vaati niin. Nisse H agm an kertoo etteivät asiat olleet ihan m allillaan siviilielämän alkaessa 1945: koti oli m enetetty ja rahasta teki tiukkaa. M u tta töitä tar jo ttiin kaikille halukkaille. H än hakeutui tekstiilialalle ja yleni pian esi mies- ja joh to teh täv iin . T ekstiilim iehen uraa kesti yli 30 vuotta. — U unilan Jukka kysyi rupeaisitko O tan iem en urheilusäätiön isännöit sijäksi, kun M atti Järvinen jää eläkkeelle. M ie aloitin syksyllä 1975 ja olin sinä hom m assa seitsem äntoista vuotta.

Pam auksen

po ik ia

U rheilu legen dan synty: N isse H agm an V iipu rin U rheilijat Viipurin Urheilijain poikaosasto — nykyisten urheilukoulujen esikuva perustettiin 30-luvun puolivälissä. Seuran rahastonhoitaja Emil K o ponen kyllästyi moitteisiin, että V U värvää urheilijansa m aakunnasta. Kamreeri K oponen, V iipurin rahatoim iston johtaja, tu n n ettiin miehenä, joka h a n k ki rahat aina k u n niitä tarvittiin. Emil K o ponen suunnitteli poikaosaston toim innan, jota johti lu u tn a n tti Allan G u m m eru s. Parhaimmillaan m u kana oli 4 000 poikaa. - Liityin V U :n poikaosastoon 1936. Kolme vuotta m y ö h e m m in voi tettiin poikien suom enm estaruus pikaviestissä ja mie oli kuudellakympillä kolmas. Sotien jälkeen tuli suom enm estaruus pikaviestissä 1946. Juoksin sinä vu o n n a satasen ennätykseni 11,0. N opea Nisse H a g m a n ehti pelata myös pesäpalloa mestaruussarjassa Helsingin H u kkien joukkueessa ja Itä-Länsi ottelun 1943. H a g m a n in pitkä ura urheilujohtajana alkoi V U n hallituksen jäsenenä 1953. Sam ana vuo n n a järjestettiin ensim m äiset M arskin kisat olym piasta dionilla. Kilpailujen järjestelytoim ikunnan puheenjohtajana hääri Nisse H agm an. — M inulla oli erinom ainen manageri M atti Järvinen, joka hankki u r heilijat. Stadionilla oli silloin 14 000 katsojaa. Sen jälkeen olen järjestänyt kansainvälisiä kilpailuja olympiastadionilla noin seitsem änkym m entä ker taa. Ei löydy toista, joka yltäisi samaan, H a g m a n kehaisee. - Lisäksi olen ollut järjestämässä m aaotteluja 28 kertaa ja tilittänyt Suom en Urheilulii tolle järjestelytoim ikunnan puheenjohtajana noin 40 miljoonaa m arkkaa (6,7 milj. euroa). E u r o o p a n m estaruuskilpailuissa Helsingissä 1971 Nisse H a g m a n oli jä rje s te ly to im ik u n n a n v a ra p u h e e n jo h ta ja ja vastasi taloudesta. Kisat olivat talo u d e llin e n m enestys: e n sim m ä istä kertaa E M -k iso jen histo-

isse

agman

riassa m yös lajiliito n eu rooppalaiselle keskusjärjestölle tilite ttiin v o it tovaroja. R oom an E M -kisoissa 1974 Nisse H ag m an oli eräs jou k k u een johtajis ta. Suom en jo u k k u een urheilullinen m enestys oli kaikkien aikojen paras: kym m enen m italia. R iitta Salin - Eeva ja Nisse H ag m an in tytär — v oit ti E uroopan m estaru u d en 400 m etrin juoksussa m aailm anennätysajalla 50,14, ja sai hop eam italin 4 x 400 m etrin viestissä. - M o n trealin olym piakisoissa 1976 olin yleisurheilujoukkueen ylijoh tajana ja sam aten M oskovan kisoissa 1980, E M - joukkueen ylijohtajana olin Prahassa 1978, Nisse H ag m an luettelee p itkän uransa lu o tta m u ste h täviä. - E nsim m äiset yleisurheilun m aailm anm estaruuskilpailut H elsin gissä 1983, joissa olin järjestelytoim ikunnan varapuheenjohtaja ja kilpai lujen päällikkö, oli vaativin tehtäväni urheilujohtajana. Nisse H a g m a n in perheen urheilusaavutukset neljän sukupolven ajalta ovat vertaansa vailla: isä K urt O ssian (Ossi) n u o rte n suom enm estari luis telussa 1914, Nisse itse n elinkertainen pikaviestim estari, tytär R iitta Sa lin E uroopan m estari, poika M atti H ag m an jääkiekkoilun k o lm in k ertai nen suom enm estari ja N H L -am m attilain e n , pojanpoika N iklas H ag m an n u o rte n m aailm anm estari jääkiekkoilussa 1999, olym piahopea Torinossa 200 6 ja N H L -am m attilain e n .

V iip u ri —k oh talok as sana S u o m ettu m isen ajan surkeina vuosina suom alainen itsesensuuri p u u ttu i myös urheiluseurojen n im iin. Nisse H agm an oli V iipurin U rheilijain p u heenjohtajana 1965, kun K eskustapuolueen puoluesihteeri Arvo K orsim o pyysi palaveriin, - K orsim o sanoi, että nykyaikana V iipuri-sana ei ole suositeltava u r heiluseuran n im en yhteydessä. M aan ylin jo h to (presidentti U rho Kek-

Pa m a u k se n

p o ik ia

konen) on sitä mieltä, että se pitää poistaa. O n k o teillä m ahdollisuutta m u u ttaa nimi? - M ie vastasin että voin ottaa asian esille johtokunnassa, m u tta tuntien p orukan voin sanoa jo nyt: ei onnistu. - Älä ole niin tiukka, Korsimo sanoi siihen. - Jo h to k u n ta oli yksimielisesti n im e n säilyttämisen kannalla. M ie otin yhteyttä vielä Viipurin Nyrkkeilijäin puheenjohtajaan Yrjö Piitulaiseen ja Viipurin Voimailijan puheenjohtajaan Erkki Gustavssoniin. M o lem m at olivat n im en m uuttam ista vastaan. - Eihän myö Karjalan pojat niin hölm öjä olla, Yrjö Piitulainen sanoi. - M ie ilm oitin päätöksen Korsimolle. M u u ta m a n kuuk a u d e n kuluttua presidentin kansliasta palautettiin V iipurin Urheilijain poikaosaston toi m innasta kertova kirja, jonka U rho K ekkonen oli saanut Viipurissa Kale van Kisoissa 1937. Lähetyksessä oli m erkintä "tarpeettom ana”.

K ohtaam isia K ek kosen kanssa Presidentti Urho Kekkonen vastaanotti R oom an EM -kisoista palaavan yleisurheilujoukkueen 1974. M u k a n a olivat mitalistit ja johtajat. Suom en Urheiluliiton (SUL) puheenjohtaja Jukka U unila esitteli ryhm än Kekko selle, joka kätteli m u u t paitsi Nisse H agm anin. - Kekkonen käveli ohitse. N o, eihän siinä sen k u m m e m p a a ... - Seuraava kohtaam inen sattui Kokkolan Kalevan Kisoissa 1978, jossa mie olin ylituomari ja Kekkonen suojelija. Silloinen SU Ln puheenjohtaja C a rl-O la f H o m e n , joka ei tiennyt m eidän jutuista, esitteli että tässä on liiton varapuheenjohtaja Nisse H agm an. -

Kyllä m inä tiedän, Kekkonen sanoi ja käveli pois.

isse

agman

N isse H agm an ja Pam aus — M ie tulin jo h to k u n n a n jäseneksi 1991, R iikosen A n tti ehdotti. Pam a uksesta olen saanut hyviä ystäviä, paljon tietoa ja oppia sekä so lm in u t tärkeitä ihm issuhteita. - Erityisesti Pam auksen 100-vuotisjuhla 1991 on jäänyt m ieleeni. A r vokas tilaisuus K arjalatalolla, tu tu stu in m in u a vanhem piin, tu n n e ttu ih in viipurilaisiin. - Seura on o n n istu n u t saam aan oikeita m iehiä oikeille paikoille vuosi kym m enestä toiseen. Siinä on Pam auksen vahvuus. Nisse H ag m an on harvinaisen hyvin selvillä om ista juuristaan: kurkijokisen äidin puolelta suku on jäljitetty vuoteen 1619 saakka. Nisse H a g m a nin ohje n uorem m ille Pam aus-perinteen jatkajille on jäm äkkä. - O n n e n o n k ija t ja po liitik o t pysykööt syrjässä. H aastattelu 4 .1 0 .2 0 0 6

Pa m a u k s e n p o ik ia

Nisse H agm an: O len järjestänyt kansainvälisiä kilpailuja olym pia:tadionilla lähes seitsem änkym m entä kertaa.

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

”Nisse” Nils Holger Atos Hagman Viipuri 1.7.1924 Espoo Keskikoulu Isännöitsijä, talousneuvos Liittyi 1981, johtokinnan varajäsen 1991, varapuheenjohtaja 1992-98, kunniajäsen 1999.

lkun

klaani

O l k u n KLAANI Pekka O ik k u näyttää Pam aus Seuran kovakantista jäsenkirjaa vuodelta 1970 ja sanoo: - M eid än perheestä hyväksyttiin jäseniksi sam alla kertaa koko veljessarja M a tti, Ju hani ja m in u t. Isä-Reino, m eidät Pam aukseen toi. H ä n e n m u k an aan alettiin kulkea Kouvolasta käsin Seuran kokouksis sa, jo tk a p id ettiin alkuaikoina H otelli Helsingissä. Pekka O ik k u selailee k ellastunutta jäsenkirjaa, jonka etulehdellä hänen ainaisen Pam aus-jäsenyytensä vahvistavat p u h eenjohtaja A rno T u u rn a ja rahastonhoitaja Toivo N u p p o n e n . A rno T uurna oli viipurilainen m a h ti mies, k a u p u n g in jo h ta ja ja vaikuttaja. Pekka O ik k u kertoo isänsä olleen A rno T u u rn an jo h ta m a n Tm i J. H allenbergin palveluksessa V iipurissa, en n en sotia. K un isä havitteli lähtöä puuteollisuuteen ja saha-alalle, A rno T u u rn a varoitteli pysym ään poissa su h danneherkältä alalta. Isä ehti sitten olla elintarviketeollisuuden parissa viisikym m entä vuotta, Pekka O ik k u sanoo. - S u k u m m e ju u re t ovat Lem illä, Etelä-Karjalassa. Isoisäni Elias oli m onilapsisen m aatilan poika. H ä n h akeutui V iipuriin tö ih in 1890-luvulla ja eteni lääninvankilan talousvahtim estariksi. Elias avioitui A m a n da Jukaraisen kanssa 1898. Perheeseen syntyi V iipurissa yksitoista lasta, joista isäni R eino oli ikäjärjestyksessä viides. H ä n e n veljensä Ilm ari, Yrjö, Väinö ja Toim i työskentelivät m y ö h em m in O ik u n perheen om istam issa yrityksissä.

P a m a u k s e n p o ik ia

R eino O ik u n u n elm a M akeis- ja M eh u O y toteu tu i V iipu rissa 1942 Reino O ik k u (1906—1989) on legenda viipurilaisten yrittäjien joukossa. H ä n aloitti uransa juoksu p o ik an a P.J. Pesosen tukkuliikkeessä, kävi V ii p u rin kau p p ak o u lu n ja opiskeli Lontoossa C ity o f L ondon Collegessa. H ä n e t k u tsu ttiin T u rk u u n , P u u ta rh a tu o tteid e n Jalostaja O y:n to im itu s johtajaksi 1936. Jalostaja liitettiin H u h tam äki-Y htym ään 1940. — Jalostaja m enestyi hyvin, Pekka O ik k u kertoo. Isän palkasta osa pe rustui m yyntiprovisioon, k u ten silloin oli tapana. Provision su u ru u d e s ta tuli sanom ista, k u n m eh u jen ja m arm eladien m yynti nousi huim asti sota-aikana. Y htiön hallitus m u u tti yksipuolisesti palkkausta ja m ääritteli provisiolle m arkkam ääräisen ylärajan. Siitä h u o lim atta isä kertoi olleensa H uhtam äki-Y htym än eniten tienaava jo htaja lähtiessään Jalostajasta. — Kiista vaikutti osaltaan isän läh tö h alu ih in , m u tta V iipuri-ikävä lie nee ollut painavin syy. K un viipurilaisia ruvettiin laskem aan takaisin k au p u n k iin keväällä 1942, isä perusti M akeis- ja M eh u O y:n yhdessä veljensä Ilm ari O ik u n kanssa. Isän pitkäaikainen unelm a to teutui. — Liiketoim et alkoivat ripeästi ja m enestyivät hyvän. Isä osti pian Papulan Vesitehdas O y:n, joka valm isti lim onadia. K uum a kesä 1943 oli lim onadim yynnin ennätyskesä, niinpä seuraavan kesän o d otukset olivat korkealla. T u o tan to pyöri kolm essa vuorossa uudessa, V iipurin Valssimyllyn kiinteistöstä korjatussa, R istim äen tehtaassa to u k okuusta lähtien. M u tta m aailm anhistorian kulku m u u tti myös Reino O ik u n su u n n ite l m at. Satoja laatikoita Rex Portteria, K uutam ojuom aa ja S itruunasoodaa jäi neuvostoliittolaisille V iipurin valtaajille 2 0 .6 .1 9 4 4 , vaikka varastoja evakuoitiin L appeenrantaan viim etinkaan asti. Papulan Vesitehtaasta tuli lappeenrantalainen yritys. — M akeis ja M eh u n sijoituspaikaksi m äärättiin U usikaupunki, ja m e h u n tu o ta n to alkoi siellä jo h ein äk u u n puolivälissä. Isä kertoi, että m ehua

lk u n klaani

keitettiin alk u u n saunojen m uuripadoissa, kunnes tu o ta n to tila t saatiin k u n to o n . Pieni U usik au p u n k i oli m äärätty laajem m inkin viipurilaisen teollisuuden sijoituspaikaksi, m u tta se ei pystynyt vastaanottam aan kaik kia tulijoita. M o n e t yritykset pysähtyvät m atkan varrelle Lahteen ja H el sinkiin.

Kouvolasta kotipesä - Papulan Vesitehdas ei m enestynyt L appeenrannan alueella, vaan raken si lim o n ad iteh taan 1947 K ouvolan kauppalaan, jo n n e perheem m e asettui asum aan. Papulan to im itu sjo h tajan a oli kahden seuraavan vuosikym m e nen ajan setäni Yrjö O ikku. Kouvolassa y h tiö n toim in taa laajennettiin nopeasti: ensin leipom o- ja sitten kahvila-alalle. Pieni, unelias kauppalapahanen oli oivallista kasvualustaa evakko-yrittäjille. -

Isä rupesi rak en n u ttam aan M akeis ja M ehulle m akeisten tu o ta n to

linjaa K ouvolaan, jo n n e yhtiö n m akeistuotanto siirtyi 1960. N ykyisin sa nottaisiin, että tehdas m u u tti logistisesti edulliseen paikkaan, rautateiden risteykseen. M ehulinja sekä hillojen ja m arm eladien valm istus jäi U u te e n k au p u n k iin , siellä tehdasta jo h ti setäni Ilm ari O ikku. - M akeistehtaan K ouvolaan m u u to n aikoihin isäni pyysi englantilaista M r H . K noch'ia hienosäätäm ään lakritsin reseptiä niin, että m aku po ik keaa m uista m arkkinoilla kilpailevista tu otteista - syntyi käsite Kouvolan lakritsi. Se valittiin Suom en parhaaksi lakritsiksi M ainos Television "Suo m en Paras”- ohjelm assa 1995. T u o tan to Kouvolassa jatkuu yhä. - Isällä oli kauppiastaitoja ja tarm oa paikkakunnan liike-eläm än kehittä miseen. Kouvolan Liikemiesyhdistys oli sotien jälkeisenä aikana hyvin aloit teellinen toim ija, ja isä oli sen pitkäaikainen puheenjohtaja. Kunnalliselä mässä isä ehti olla m ukana Kouvolan kauppalan ja kaupungin valtuustojen ja hallitusten jäsenenä. H än et m ainitaan yhtenä vaikuttajana, kun Kymen

Pa m a u k sen

p o ik ia

lääninhallitus saatiin K otkasta Kouvolaan. H änen rakkain luottam ustoi m ensa oli kauppaoppilaitoksen jo h to k u n n a n jäsenyys ja puheenjohtajuus, aina 80-luvulle asti. K auppaneuvoksen arvo m yönnettiin isälle 1956. - Isä oli V iipurin viisiin kansainvälisesti su u n ta u tu n u t sekä töissään että harrastuksissaan. H ä n e t tu n n eta an y htenä puu h am ieh en ä, kun N ew Yorkiin p eru stettiin A m erikan K arjalaisten L iitto 1950. R eino O ik k u oli p erin tein en juoksupojasta kauppaneuvokseksi -mies, aikansa m enestyjä. H ä n e n tapansa esittäytyä oli aseista riisuva: ”M ie oon O ikku, V iip u rin poikii”. A ikalaiset kuvaavat hänen periaatteitaan ja to i m intatapojaan: m inkä asian hän otti ajaakseen, sitä hän ajoi voim akkaasti ja toteu tu m iseen saakka. H ä n e n lu o n n etta a n kuvataan ilm aisuin lupsakka, touhukas ja ystävällinen. K ouvolan kauppalanjohtaja Erkki Tuuli kir joitti 1981. 'Erikoisesti m inulle on jäänyt m ieleen se taito, m illä Reino O ik k u sai toiset tö ih in jo n k in asian tai hankkeen puolesta. H ä n itse pysyi usein taustalla ja hoiti asiat om ia kanaviaan p itk in ... En ole toista henki löä tavannut, jolla olisi vahvem pi usko karjalaisuuteen ja sen säilymiseen k uin Reino O ikulla. H ä n uskoo, että historian rattaat jauhavat Karjalakysymyksessäkin o ikeudenm ukaista ratkaisua”. Kauppaneuvos Reino O ikku oli myös urheilumies: Viipurin Suojeluskun tapiirin mestari hiihdossa ja Salpausselän kisojen kävijä, jalkapalloilussa tuli NMKYm mestaruus V iipurin NMKY:n joukkueessa. Kouvolassa hän kuului Kouvolan Urheilijain Palloilijain (KUP) kannattajiin ja toim i seuran puheen johtajanakin. H än järjesti Papulan kahvilaan kovaääniset, joihin annettiin pu helimitse tietoja eri paikkakunnilla käytävistä jääpallo-otteluista 50-luvulla.

Kauppaneuvos -juttuja Energisestä kauppaneuvoksesta jäi jälkipolville m o n ta tarinaa. Isänsä kanssa yli kaksi vuosikym m entä työskennellyt Pekka O ik k u kertoo.

lkun klaani

— K aakon R ajakauppa -yhdistyksen k au tta saatiin yhteys Leningradiin (Pietari) ja L enfintorgiin, joka oli N euvostoliiton rajakaupan osto-organi saatio. Isällä oli ajatuksena ostaa sieltä m arjoja. Istuim m e neuvottelupöy tään neuvostoliittolaisia vastapäätä ja isä aloitti: ”M ie olen täältä Karjalas ta kotosin ja m ie tiijän että m etsät on täynnä m arjoja. M u t ettehä työ saa niitä sieltä pois, antakaa m ie järjestän tään asian. M ie o tan viis rautatievaunua ja pistän viim esen täyteen sukkahousuja, ja m ie takaan et v a u n u t on m arjoja täynnä”. Vastapuoli tuijotteli ensin pöytään ja selitti sitten, m iten erinom aisen tarkka laaduntarkastus N euvostoliitossa on: heillä on tarkastajia ja piirilääkäreitä ja m uita. M u tta k u n suom alaiset eivät ole to i m ittan eet heille siirrettäviä pakastam oja, ei m arjoja voida vielä tarjota. Ei tu llu t kauppoja. — Isä oli K ouvolan kauppaoppilaitoksen perustajia ja jo h to k u n n a n p it käaikainen puheenjohtaja. O ppilaitoksen 25-vuotisjuhlia valm isteltaessa rehtori ilm oitti johtokunnassa, että valitettavasti ju h lat jo u d u taan p e ru u t tam aan, koska kaupunki ei m y ö n tän y t rahaa juhlien järjestäm iseen. Isä kaivoi lom pakon esiin ja alkoi latoa seteleitä pöydälle kysyen: "Paljonkos myö tarvitaan, ju h lat pietään nii ku m yö on su u n n ite ltu ”. — K un P apulan leipom o lo p etti to im in ta n sa , m y in tarp eetto m ak si käyneitä pöytiä eräälle yrittäjälle. N euvos sai vihiä asiasta. H ä n tuli p a i kalle k u in tu p p u ra , k u n pöytiä k a n n e ttiin ulos: ”M ihis työ n iitä pöytiä viette?” V astasin, että m yin pois jo u ta v a t kalut. N euvos kivahti: ”Takas ja heti, m yö tarv itaan ne ku m ä n n ä ä V iip u rii”. K au p p a p e ru u n tu i sii hen. — Isälle vähän naureskeltiin, kun hän oli aina valm iina palaam aan V ii puriin, m u tta hänellä oli selkeä visio: N euvostoliitto hajoaa ja Saksat y h distyvät ja V iipuri saadaan takaisin.

Pam auksen

po ik ia

56 vu otta yrittäjätoim in taa Taloudella on syklinsä ja yhtiöillä elinkaarensa. O ik u n suvun lakritsin valm istusperinne katkesi, kun Papulan Vesitehdas O y:n to im in ta päättyi 1998. M akeis- ja M ehu O y oli lo p etta n u t to im in tan sa 1991. P arhaim m illaan yhtiöiden palveluksessa oli yli sata työntekijää ja tu o tteita vietiin seitsem ään E uroopan m aahan sekä K anadaan. K auppaneuvos O ik u n pojista vanhin, M atti O ikku, oli M akeis ja M e h u n apulaisjohtajana ja n u o rin , Ju h an i O ik k u , lyhyen ajan teknillisenä johtajana, kunnes jatko-opiskeli tohtoriksi Yhdysvalloissa ja siirtyi suom a laisen teollisuuden joh to teh täv iin . Pekka O ik k u oli perheen yh tiö id en to im itu sjo h tajan a niiden lo p etta m iseen asti - kolm ekym m entäkaksi vuotta. Toisen työuransa hän teki K ym enlaakson A m m attikorkeakoulussa liiketalouden opettajana 1 9 9 9 2008. Pam aus Seuran osalta Pekka O ik k u tiivistää perheensä vaiheet: - Isä oli Pam auksen jo h to k u n n a n varajäsen, M atti ja Ju hani jo h to k u n n a n jä seniä ja m inä olen rivijäsen. M o lem m at poikani Tuom as ja Tapani on ju u ri hyväksytty jäseniksi. H eistä Tuom as syntyi Pam auksen vuosipäivänä 3 0 .1 1 .1 9 7 8 , joten vahva sito u tu m in e n Pam aukseen kulkee m eillä gee neissä. H aastattelu 20 .1 .2 0 0 9

lk u n klaani

Pekka O ikku: Pam aus Seurassa on a in u tlaatu in en v iipurilainen henki, jo n k a toivon s채ilyv채n is채lt채 pojalle.

Pa m a u k se n

po tkia

P e n t t i Pa su r i

P en tti P asu r i -

Pääsin Lahden kauppaop istosta m erkonom iksi 1956 ja sain Pam aus-

stipendin. Se oli ensim m äinen kosketus Seuraan, enkä v o in u t kieltäytyä, k u n neljäkym m entäkolm e v u o tta m yöhem m in pyydettiin p u h e e n jo h ta jaksi, Pentti Pasuri virnistää. Pasuri-nim isiä tiedetään eläneen Karjalassa jo 1500-luvulla. Pentti on m aanviljelijäperheen poika Ä yräpään V uosalm en kylästä, jossa hän ehti käydä kaksivuotisen alakoulun, ennen kuin tuli toinen evakkohatka 1944. Y hdeksänvuotias Pentti koki sodan k a u h u t livenä. - Katselin V uosalm en lauttarannassa, kun venäläiskoneet yrittivät p o m m ittaa Vuoksea ylittävää lauttaa lähtöpäivänä 18. kesäkuuta. Ei ne osuneet, m u tta evakkom atkalaisten hevonen siinä m eni, kun luotisuihku osui. Eläm ä asettui uom iinsa 1947 perheen saatua tilan M essilän kartanosta. Pentti Pasuri hak eu tu i suoraan kauppaopistosta Suom en O su u skauppojen K eskuskunnan (SO K ) liikkeenjohdolliseen kenttäkoulutukseen. O su u sk auppam iehen ura eteni SO K ssa tehtävästä toiseen: kouluttaja, tarkastaja, k o n tto rin jo h ta ja , jo h to k u n n a n m ark kinoinnista ja konttoriverkostosta vastaava jäsen.

H elsin g in O su u sk au p an toim itu sjohtajak si — L iik e to im in ta

SO K

-o suuskauppajärjestössä

oli

y h tä

alam äkeä

1 9 7 0 -lu v u n lop p u p u o lella: m ark k in ao su u s pien en i, tulos h eik k en i. H elsin g in O su u sk a u p p a (H O K ) oli h e ik o im m illa an 1980 -lu v u n alus sa, k u n m e n in to im itu sjo h ta ja k si. T u n n e ttu konkurssiprofessori A a tto

Pa m a u k s e n p o ik ia

Prihti oli silloin H O K i n hallituksessa, m u tt a erosi. Arvelen, että firm an olisi h ä n e n laskelmiensa m u k a a n p itä n y t olla kanttuvei, Pentti Pasuri naurahtaa. — K ulttuuri SOKssa oli siihen aikaan sellainen, että liiketaloudellinen tulos ei ollut ykkösasia, vaan harrasteltiin järjestöhom m ia ja edistettiin m onia hyviä asioita. Niistä tuli vain kuluja. — M uutos H O K issa alkoi siitä, että pistettiin asioita arvojärjestykseen ja laadittiin toim intaperiaatteet. Jokaisen toim ipaikan tuli olla k a n n a tta va. Osuuskaupoissa oli yleensä tyydytty siihen, että riitti kun kokonaisuus tuotti voittoa. Vuositolkulla oli raahattu m u kana pieniä ja k a n n a tta m a t tom ia myymälöitä, koska jäsenkunta halusi palvelua m ahdollisim m an lä heltä. H O K i n tiheästä myymäläverkosta karsittiin toim itusjohtajuuteni aikana yli 130 toimipaikkaa. O nneksi hotelli- ja ravintolatoimiala oli sil loin kannattava ja piti H O K i a pystyssä.

U lk oistam ista, b on u sta ja päivittäistavarakaupan kierrätystä — H O K i n päätoimiala päivittäistavarakauppa pysytteli tappiollisena v u o desta toiseen, kunnes keksim m e pääjohtaja Jere Lahden kanssa siirtää sen S O K n vastuulle. Perustettiin S-M arket osakeyhtiö ja siihen liitettiin elin kelpoiset H O K i n toim ipaikat 1987. Nykykielellä ilmaistuna: päätoimiala ulkoistettiin ja H O K jäi uuden yhtiön vähemmistöosakkaaksi. — A lkuvuodet olivat raskaita, konserniavustusta tarvittiin, m u tta ketjukonsepti alkoi kehittyä. E nsim m äinen nykym uotoinen S-M arket avattiin Lauttasaaressa ja maan m u u t osuuskaupat seurasivat pian perässä. S O K n päivittäistavarakauppa alkoi kannattaa ympäri Suom en 1990 luvun alussa. — Menestykseen vaikuttivat sekä tiukka ketjuohjaus että tavaravalikoi ma ja hankinta. S O K perusti samaan aikaan Eka-yhtym än kanssa Inex

P e n t t i Pa su ri

Partners h an k in tay h tiö n , ja ulkoisti siis päätoim ialansa tukkukaupan. Inex oli m arkkinoilla heti suurem pi ostaja kuin Kesko. - K uluttajan kannalta S-M arketista tuli entistä vetovoim aisem pi, kun jäsenille ruvettiin jakam aan ostohyvitys-bonuksia S -etukortilla 1990luvun vaihteessa. - H elsingin O suuskaupan toim ialajärjestely jatkui 1995, jolloin jäin eläkkeelle toim itusjohtajan hom m ista. H o tellito im in ta siirrettiin SOKlle ja päivittäistavarakauppa palautui kahdeksan vuoden jälkeen H O K iin . Ilm an keskusliikekierrätystä em m e olisi pystyneet uudistam aan H O K in päivittäistavarakauppaa yhtä onnistuneesti.

Osuuskauppa-ideologian murros K aupan kilpailu 1980-luvulla pakotti porvari- ja työväenosuusliikkeet lä hem m äksi toisiaan. S O K ja O su u sk u n ta E ka-yhtym ä perustivat h a n k in tayhtiö Inexin lisäksi yhteisen teollisuusyhtiö M eiran. Pentti Pasuri antaa tu n n u stu sta en n ak koluulottom ille ratkaisuille. - N ostan h a ttu a Jere Lahdelle ja Eero Rantalalle, että he uskalsivat pis tää yhteen keskenään kilpailevien osuusliikkeiden päätoim ialan, päivit täistavaroiden tukkukaupan. O suusliike E lanto oli jäänyt työväenosuusliikkeiden keskinäisissä kahi noissa (1983) E ka-yhtym än ulkopuolelle, itsenäiseksi. Porvarien ja työvä enliikkeen ideologiat olivat jo siinä m äärin haalistuneet, että Pentti Pasuri saattoi käydä salaisia neuvotteluja E lannon pääjohtajan Ylermi R ungon kanssa H O K in ja E lannon fuusioinnista 1989. - Teim m e laskelmia ja totesim m e että harvinaisen fiksu tem ppu: päällekkäisinvestointeja voidaan välttää ja to im in to ja karsia. Fuusios u u n n ite lm a siu n a ttiin periaatteessa H O K in h allin toneuvostossa ja E lannossakin. M u tta yritys k aatui, k u n asia v u o ti ju lk isu u te e n . E lan n o n

Pam auksen

p o ik ia

p u o lelta lau su n to ja leh tiin a n to iv a t p o liitik o t E rkki T uom ioja, Paavo L ip p o n e n ja U lf S u ndqvist. M e id ä n m itta täyttyi, k u n lu im m e lehdestä, että Y lerm i R u n k o ja E rkki T u o m io ja olivat k äy n eet hyväksyttäm ässä y h d isty m issu u n n ite lm a n so siaalid em o k raattisen p u o lu e e n p u o lu e to i m ikunnassa. - M u tta aika kypsytti H O K in ja E lannon yhteen, vu o n n a 2003 to te u tu n u t fuusio on kaikkien kannalta hyvä.

Lapsuusmuistoja Karjalasta — Isä oli paitsi m aanviljelijä myös hyvä kirvesm ies ja kalastaja. Talvisin hän kalasti rysillä m ateita Vuoksesta. Pääsin kerran m ukaan, kun m ateita vietiin V iipurin torille. H evospelillä m en tiin viisikym m entä kilom etriä. Reessä oli su m p p u jossa m ateet säilyivät elävinä, ja kalakauppiaalle m yy tiin koko satsi. - Pääsiäisen aikaan isä pisti m in u t virpom aan n aapuriin. K ipitin Juvo sille h an kikantoa pitk in k au n iin a kevätpäivänä ja virvoin. Sain yllättävän virvontalahjan: elävän porsaan. Isä oli sen etukäteen m aksanut ja so p in u t ju tu n Esa Juvosen kanssa. Se pääsiäinen jäi ikuisesti m ieleen, porsas vikisi kangassäkissä, kun k an n o in sen kotiin. - V uosalm en kylän ym päristössä oli talvisodan jäljiltä paljon aseita ja am m uksia, joita me pojat keräiltiin. M inullakin oli aseistuksena k o n e pistooli, kivääri ja pistooli, joita pidin piilossa isältä. Päätin kokeilla ko nepistoolia, jossa oli täysi lipas panoksia, m eidän saunan eteisessä. Panin aseen perän lattiaa vasten ja painoin liipasinta. A jattelin am pua yhden laukauksen, m u tta sarjatuli teki pärekattoon aikam oisen reiän. Isä ilm estyi paikalle, m in u t riisuttiin aseista ja sain vielä selkäsaunan.

P e n t t i Pasuri

Pam aus Seura - Liityin jäseneksi 1991, kun viipurilainen gynegologi, professori E rk ki Jääm eri suositteli. A lkuvuosina en ollut kovin aktiivinen työkiireiden vuoksi. M u tta jäätyäni eläkkeelle tulin jo h to k u n ta a n 1998 ja v u o tta m yö h em m in puheenjohtajaksi. — Pam auksessa o n m ukavia ihm isiä ja aito karjalainen ilm apiiri. P u heenjohtajan h o m m a on a n ta n u t m inulle paljon kahdeksan vuoden aika na. H u ip p u k o h tia olivat kevätretket ja presidentti L ennart M eren vierailu Seuran kuukausikokouksessa (2003) sekä Pam auksen satavuotisen esitelm äperinteen juhlavuosi 2005. — U u si jäsen iä suositeltaessa olisi hyvä v a rm istu a siitä, e ttä m ie h e t tulevat m u k a a n to sitark o itu k se lla . L aatu o n Pam auksessakin m äärää tärk e äm p i, vain a k tiiv ijäsen et an ta v a t S euran to im in ta a n eloa ja sisäl töä.

Karjala takaisin ja karjalaisseurojen tulevaisuus — Karjalaisten kokem a vääryys pitää oikaista. Karjala takaisin, m u tta ei yhtään venäläistä sen m ukana, Pentti Pasuri sanoo tiukasti silm iin katso en. En hyväksy ollenkaan sitä, että lu o vutetun alueen venäläisväestö tulisi Suom en kansalaisiksi. Sehän olisi uusi sotakorvaus. Ja m eidän m aksam at aiheettom at sotakorvaukset tulisi saada takaisin. — K okem usteni m u k aan useiden karjalaisyhteisöjen to im in ta —Pam aus Seuraa luk u u n o tta m a tta — on m elko teennäistä. T oim inta ei ole tervet tä ja aitoa. Ei osata luopua, vaan sam at h enkilöt yrittävät pitää pystyssä kutistuvia kyläkokouksia ja to im ik u n tia. N e kuolevat luonnollista tietä aikanaan

Pa m a u k s e n po ik ia

- L uulen, että sukuseurat korvaavat esim erkiksi pitäjäseurojen ja ky läyhteisöjen to im innan: suku on uusille sukupolville läheisem pi k uin esi vanhem pien heim o. H aastattelu 2 6 .1 0 .2 0 0 6

P e n t t i Pasuri

P e n tti Pasuri: P a m a u s S e u ra n u u sia jäsen iä su o siteltaessa olisi hyvä v a rm istu a , e ttä m ie h e t tu le v a t m u k a a n to sita rk o itu k s e lla . L aa tu o n m äärää tä rk e ä m p i, vain a k tiiv ijäsen e t a n ta v a t S e u ra n to im in ta a n eloa ja sisältöä.

Nim i Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus

Pentti Pasuri Äyräpää 9.8.1935 Helsinki Keskikoulu, kauppaopisto, SOK-koulutus, L1FIM Toimitusjohtaja, kauppa neuvos Liittyi 1991, puheenjohtaja 1999-2006

Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

Pa m a u k s e n p o ik ia

M a t t i L e p is t ö

atti

L e p is t ö

M atti Lepistö on toisen polven pam auslainen ja ikäluokkansa arvostettu viipurilaisuusm ies. H änen isoisänsä Valter Lepistö oli viipurilainen kau p p i as ja isä Reipas leipom oyrittäjä Pajakadulla. Isän harvinainen etunim i ju o n tu u urheiluseurasta: Valter Lepistö oli V iipurin Reippaan perustajajäseniä. - Läksin V iipurista evakkoon 50 päivää vanhana 1939. Hevoskyydillä m en tiin k o lm enkym m enen asteen pakkasessa, niin on m inulle kerrottu. N u o re m p a n a ajattelin, että V iipuriin voisi vielä palata, m u tta iän m yötä on käynyt selväksi ettei tuulim yllyjä vastaan k annata taistella. Karjala, jos ta m e tulem m e, on poissa eikä m e sitä ryssien Karjalaa halutakaan, M atti Lepistö pohtii.

L eipom oyrittäj ä M atti Lepistö valitsi ensi alk u u n virkam iehen uran Valtion H an k in tak es kuksessa ja opiskeli työn ohella valtiotieteellisessä tiedekunnassa. M u tta kun isän terveys alkoi reistailla, M atti Lepistö siirtyi joh tam aan perheen om istam aa V iipurin Leipä O y:tä Helsingissä 1970. - U skalsin ottaa vetovastuun, koska nuorem pi veljeni oli meillä leip u rina. L eipom on väki oli karjalaisjuurista, ja haim m e ty ö p aikkailm oituk sissa avoim esti "karjalaista” henkilökuntaa. Sitä ei k oettu siihen aikaan syrjinnäksi. - Kaksi ensim m äistä v u o tta oli vaikeata aikaa: isän sairauden jäljiltä yritys oli huonossa jamassa, ja valtiovallan tiukka säännöstely k u ritti leipom oalaa. E linkeinohallitukselle piti tehdä jokaisesta tuotteesta hintail-

Pa m a u k s e n

p o ik ia

moitus, eritellä yksityiskohtaisesti kustannukset ja raaka-aineet. Myös h innanm uutoksista vaadittiin perusteltu ilmoitus ennen kuin Elinkeino hallitus hyväksyi h innan. Yrittäjän oli hoidettava koko ruljanssi käsityönä, tietokoneita oli vain m uutam issa suurissa leipomoyhtiöissä. — Ruisleipä ja ranskanleipä olivat hintasulussa ja indeksiin sidottuja — niiden hintaa ei vo in u t m uuttaa. T ä m ä johti siihen, että korjattiin vä hän reseptiä ja keksittiin uusia tuotenim iä, jotta kate parani. M eilläkin oli H erkkurukiinen ja M aitoranskanleipä, M atti Lepistö naurahtaa. — Vähitellen laajensimme toim intaa niin, että meillä oli leipom on ohella kolm e om aa m yyntipistettä ja yli sata asiakasta Suur-H elsingin alu eella. V iipurin lim p p u oli m erkkituote, perinteinen raskiin tehty hapan ruisleipä. Se oli meillä tuotannossa liikkeen lopettamiseen asti. M arja- ja rahkapiirakat olivat omaleimaisia karjalaisia tuotteita. E ntä V iipurin rinkeli? — Joskus tehtiin tilaustyönä, m u tta ei m assatuotantona. Aito V iipurin rinkeli on nim ittäin kallis tuottaa, jos se tehdään alkuperäisen reseptin m ukaan. Esimerkiksi sahrami maksaa paljon ja k a rd e m u m m a k in o n kal lista. Sotien jälkeen oli vallalla halu poistaa Viipuri-sana yhteisöjen ja yritysten nimistä. Joutuiko Viipurin Leipä O y painostuksen kohteeksi? — Painostuksesta en tiedä, m u tta jonkinlainen uhka oli ilmassa, kos ka isä rekisteröi v a rm uuden vuoksi nim en Laatuleipä Oy. O n h a n niitä Viipuri-nimisiä yrityksiä vielä nytkin: Viipurin H autaustoim isto, lamppuliike V iipurin Kotivalo ja V iipurin Erikoiskorsettiliike, M atti Lepistö luettelee. —Helsingissä toim i sotien jälkeen kuljetusliike V iipurin Nopea. Yhtiön pieniä kuorm a-autoja pyöri näyttävästi kaupunkikuvassa. Siitä syntyi rum a hokema: V iipurin N opea, Helsingin häpeä.

atti

L e p is t ö

Järjestömies — Läksin isän toivom uksesta m u k aan ensin H elsingin Leipom oliikkeenharjoittajat ry:n to im in ta an ja m y ö h em m in om asta halusta m u ihinkin järjestöihin. Tuli hallitusten jäsenyyksiä ja p u h een jo h tajan tehtäviä - pal jon työtä, m u tta m yös henkistä tyydytystä. — Suur-H elsingin Y rittäjiin m enin leipurien edustajana ja yrittäjien hom m issa olen vieläkin m ukana. Kävin yrittäjäjärjestöissä läpi koko kentän, alusta loppuun. O lin Pääkaupunkiseudun yrittäjien ja H elsingin yrittäjien puheenjohtaja. Y rittäjien Keskusliiton hallituksen puheenjohtaja ja työm arkkinavaltuuskunnan puheenjohtaja, M atti Lepistö muistelee. — L uottam ustehtävät H elsingin kauppakam arissa ja K eskuskauppaka m arissa olivat pienyrittäjälle henkisesti antavia ja am m atin kannalta hyvä m ahdollisuus verkostua. — H elsingin elinkeinoneuvottelukunnassa olin m u k an a p u o lu eetto m a na yrittäjien edustajana. T eim m e m m . kaupungille elinkeino-ohjelm aa ja esittelim m e V aldem ar B iihlerin kanssa kau p u n g in jo h taja Kari R ahkam olle, että irrotetaan H elsingin liik etoim inta kau p u n g in byrokratiasta ja yh tiöitetään yhteen y h tiö ö n . R ahkam o kim m astui ja m elkein heitti m eidät ulos. — A ntoisinta oli m u k an ao lo S uom en edustajana yrittäjien m aailm an kongresseissa Lontoossa, Japanissa, Brasiliassa... Eihän sitä vaatim aton ja köyhä leipuri olisi m u u te n päässyt kulkem aan m aailm alla tuolla tavalla. — M aanpuolustustyö on ollu t m inulle itsestään selvyys, kasvoin isän maallisessa kodissa. Suom en reservinupseerien tukisäätiön puheenjohtaja olen ollut sen perustam isesta lähtien.

Pa m a u k s e n p o ik ia

Viipurilaisjärj estot — E nsim m äisen kosketuksen viipurilaisiin järjestöihin sain isän m u k an a, ensin P ääkaupunkiseudun Karjalaisiin. V iipuri-päivät tulivat tu tu k si jo ennen k uin läksin m ukaan viipurilaisjärjestöihin 90-luvulla. — V iipurilaisia järjestöjä on m onta: arkistoyhdistyksestä pitäjäseuraan, ja kaikissa o n jäsenten keski-ikä korkea. V iipuri-L iitossa harm itellaan, e t tei yhteyttä sen jäsenjärjestöjen kesken enää ole. Vain V iipuri-päivän jär jestäm inen on yhteinen v o im anponnistus, jo ta yritetään jatkaa. N äyttäisi siltä, että V iipuri-L iiton tehtävä jäsentensä V iip u ri-to im in to jen k o o rd i noijana on lopussa. Y hdistykset toim ivat ku k in tahoillaan, eikä päällek käisyyttä voida estää. M atti Lepistö on W iipuri-Y hdistyksen puheenjohtaja: - T o im intavuo den m erkkitapahtum ia ovat kevät- ja joulum yyjäiset K arjalatalon W iipuri-salissa. M yytävää tavaraa on sali täynnä ja karjalanpiirakat m yydään tunnissa. N uoria on vaikea saada m ukaan yhdistyksen toim intaan, m u tta kovasti m e yritäm m e. Eräs tehtävistäm m e on säilyttää yhteys V iipuriin ja valvoa perustajajäsenenä V iipuri-keskusta. M eidän on vaikea hyväksyä sitä, että V iipuri-keskus kilpailee kanssam m e V iipurin m atkojen järjestäjänä. — V iipurin Pojat on helsinkiläinen rekisteröim ätön yhteisö, sen jäsenet ko koontuvat lounaalle ja haastelem aan R avintola O m e n a p u u h u n tiistai sin. Siellä on läm m in ja hyvä henki - kaikki tu n tev at toisensa. Joskus jopa lauletaan, kun H elsingin Sotaveteraanikuoroon kuuluvat pojat irrottelevat. M u tta jäsenten ikä on sielläkin jo korkea. M ikä on nykyisten viipurilaisjärjestöjen tulevaisuus? — Taloudellisesti vahvat yhteisöt, jo tk a saavat uusia sukupolvia m ukaan toim intaansa, kuten V iip u rin U rheilijat ja Pam aus Seura, säilyvät dy n aa m isina. M uiden taitaa käydä huo n o m m in ? H aastattelu 2 6 .3 .2 0 0 9

atti

L e p is t ö

M a tti L ep istö : A ito V iip u rin rin k eli te h d ä ä n k ä sity ö n ä ja siih e n k u u lu u m a u ste e n a m m . kallis sa h ra m i. K u n p u o lite o llise sti v a lm is te ttu ih in m a rk k in a rin k e le ih in lisät tiin s a h ra m iin ia , n iin V iip u r in rin k e lin n im i p ila ttiin .

Matti Lepistö Viipuri 11.9.1939 Jokela, Tuusula Toimitusjohtaja Liittyi 2004

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

Pa m a u k s e n p o ik ia

J ukka V iin a n e n

Ju k k a V i i n a n e n V uorineuvos Ju k k a V iin an en sanoo olevansa ylpeä siitä, että hän oppi jo lapsena tek em ään työtä. Isä Pauli V iin an en o p etti ja vaati, hän oli karjalaisen m aatalo n poika H iitolasta. Pauli V iin an en kävi sodat ja ka d e ttik o u lu n , erosi aktiivipalveluksesta 1948 ja aloitti y rittäjäu ran R iihim äellä. K un isä an to i pojilleen tehtäviä, h ä n vaati sotilaalliseen tapaan m yös ilm oituksen: tehtävä su o ritettu . Ja sam alla p iti kysyä: O n k o m u ita tehtäviä? - Yleensä oli, Jukka V iinanen naurahtaa. - Isä kasvatti m eitä niin, että työ tuli aina ensin. K un toiset lapset pelasivat palloa, n iin m eillä löytyi aina töitä. Veljeni Iiron ja m in u n oli jo varhain huolehdittava Konevalm istam o O y :n talviläm m ityksestä viikonloppuisin. Pistim m e halkoja k at tilaan, jo tta firm a pysyi läm pim änä. Iiro oli silloin seitsenvuotias ja m inä neljän ikäinen. - R iihim äellä asui kolm et V iinaset samalla kujalla: isän veli, m u m m u ja m eidän perhe — kaikki evakoita. M eidät kasvatettiin karjalaiseen isän m aallisuuteen ja opetettiin karjalaiset tavat. Isällä oli se käsitys että Karja laan m en n ään vielä takaisin. P itkän teollisuusm iehen uran tehnyt Jukka V iinanen kiittää kotikasva tuksen antia, jo h o n kuuluivat oikeudenm ukaisuus ja ihm isten arvostam i nen. N e ovat olleet myös hänen johtam isensa perusarvoja. Isän esim erkki yrittäjänä, yrityksen johtajana ja m iehen m allina pilkahtaa vuorineuvok sen puheissa eri yhteyksissä. - Sotilaskiväärin lukon p u rk u ja kokoam inen oli m eillä pakollinen h om m a, osasin sen jo ennen kansakouluun m enoa. Siihen liittyy tarina. Isä oli n im ittä in sota-aikana veljensä kanssa karhujahdissa Syvärin seudul-

Pa m a u k s e n

po ik ia

la. Velipoika herätti k a rh u n , ja isän piti se am pua, m u tta kivääri ei lauen n u t. K arhu tuli kohti ja isä kertoi juosseensa sataviisikym m entä m etriä karkuun, kunnes pysähtyi ja hajotti sekä kokosi kiväärin lukon - ja am pui karhun. T arinaan sisältyy isän opetus: "Pojat, tällaiseen tilanteeseen ei saa koskaan jo u tu a .” O liko uravalintasi ja h a k e u tu m in e n teknilliselle alalle itsestään selvyys? - Ei ollenkaan. Ä idin ja isän välillä käytiin pieni henkien taistelu. Äiti halusi, että m in u sta tulisi eläinlääkäri ja n iin pyrin lääkikseen, m u tta en päässyt. Polilla aloitin opiskelut sam aan aikaan veljeni Iiron kanssa 1967.

”0 1 en m u ovim ies, jos jotain osaan, n iin m uovip rosessin tek n o lo g ia a .” Jukka V iinasen teollisuusm iehen ura lähti n o u su u n , kun valtion yhtiö N este osti sisaryhtiönsä Pekem a O y:n 1979. Jukka Viinasesta, Pekem an tuotantopäälliköstä, tuli N este O y C hem icals'in su u n n ittelu - ja kehitys johtaja sekä m y ö h em m in polyolefiiniliiketoim innan johtaja ja toim iala johtaja. - M e olim m e ensin pahoillam m e Pekemassa, kun N esteestä tuli isän tä. M ietim m e m itä tästä seuraa, eihän iso öljy-yhtiö ym m ärrä m uoveista m itään. M u tta viisas esim ieheni sanoi, ettei Pekem a yksin pystyisi laajene m aan eikä to te u tta m a a n alun perin laadittuja suunnitelm ia. Vauras isäntä on tarpeen. -

N iin h ä n siinä kävi. T o im itu s jo h ta ja Ja ak k o Ih a m u o tila k e rto i

k o h ta , e ttä p o ly eteen i tulee o lem a an yksi N esteen liik e to im in n a n laajen em isalu eista. T u n sin alan hyvin, koska o lin a lo itta n u t u ra n i poly eteen iteh taalla. Sain teh tä v äk se n i selvittää, m ik ä te k n o lo g ia sopisi p a rh a ite n s u u n n itte illa olevaan P o rv o o n m u o v ite h ta a se e n . R eissasin

J u k k a V iin a n e n

v u o d e n v e rra n y m p ä ri m aailm aa, o p e tte lin k aikki te k n o lo g ia t ja tein siitä ra p o rtin . — Kävi niin, ettei Porvooseen alkuvaiheessa rak en n ettu , vaan ostettiin tehdas R uotsista. M u tta kym m enessä vuodessa N este C hem icals'ista ke h ite ttiin E uroopan johtava polyolefiinim uovi-yksikkö. T yötä tehtiin kan sainvälisessä porukassa ja D ream Team -hengessä: kukaan ei kysynyt kel lon perään, draivi oli ainutlaatuista ja innostus kova. Jälkikäteen ajatellen n u o vuodet olivat urani parhaita hetkiä. — N este jo u tu i hankaluuksiin 1990-luvun alussa, k u n id än k au p p a lop p u i ja tuli m aailm an laajuinen lam a. Y htiön tase m eni niin h u o n o o n k u n to on, että piti päättää, m itä m yydään. M u o d o ste ttiin N esteen petroke m iasta ja m uoviyksiköistä yhteisyritys Borealis norjalaisten kanssa. Yhtiö toim ii edelleen, m u tta om istajat ovat vaihtuneet. Siitä olen ylpeä, että yksi Borealiksen m enestystekijä on ollut N esteen kehittäm ä teknologia. M i n u n aikanani Porvooseen rak en n ettiin teknologinen osaam inen — tu tk i m us, laboratoriot ja pilot-yksiköt - niin vahvaksi, että Borealis on vieläkin investoinut sinne.

N esteen patruuna-ajan m uistoja Jukka V iinanen eteni N este O y :n varatoim itusjohtajaksi 1994 ja oli yh tiön to im itu sjo h tajan a 1997—1999. T oim itusjohtajan huoneessa od o tti m ielenkiintoinen p erintö N esteen p a tru u n a n , vuorineuvos Uolevi Raaden ajalta (1 9 5 5 -1 9 8 0 ). Raade tu n n e ttiin kauppa- ja teollisuusm inisteriön ylijohtajana ennen nim itystään N esteen toim itusjohtajaksi. N este kasvoi hänen johdollaan aikansa suurim m aksi teollisuusyritykseksi Suomessa. — Siellä oli niin san o ttu keltainen m appi, jo h o n oli taltio itu kaikki U o levi Raaden a n ta m at käskykirjeet. Kirjeitä oli n a u tin to lukea ja naureskel la, Raade oli m ainio sanankäyttäjä: "H u o lim a tta lukuisista huom autuksis-

Pa m a u k s e n

po ik ia

tani, olen syvästi m ieleni p ahoittaen p a n n u t m erkille, että yhtiön kopiointikustannukset ovat jälleen lähteneet kasvuun. K opiokoneisiin laitetaan laskurit ja kopioista aletaan pitää kirjaa.” R aaden ajan henkilöstöpolitiikka h oid ettiin käskykirjeillä: "Pyydän h u o m au tta a henkilökunnalle, että N es teen p ääk o n tto ri ei ole sanom alehden toim itus. Täällä ei esiinnytä käytä villä paitahihasillaan.” — E hdin olla R aaden aikana vain vuoden töissä ja tapasin h än et m u u tam an kerran. O sastopäällikkönä olin m ukana R aaden aam upalaverissa K eilaniem en suuressa auditoriossa, jossa hän pu h u i N esteen johdolle. Sinä aam una lum im yräkkä yllätti liikenteen niin ettei Porvoon hen k ilö ku n taa kuljettava bussi eh tin y t ajoissa paikalle. Raade katsoi kelloaan ja sanoi: "Kello on kahdeksan, lukitkaa ovet.” Kello yhdeksältä hän lausui: "Avataan ovet, tilaisuus on päätty n y t.” K un porvoolaiset päästettiin sisään au d ito rio o n ja he asettuivat istum aan, Raade jatkoi: "E hkä m inä m u u ta m alla sanalla valotan k u luneen tu n n in asioita, nyt k u n porvoolaisetkin ovat vaivautuneet paikalle.” — Raade sanoi viim eisinä vuosinaan tietävänsä, ettei h än jo hda nykyis ten oppien m ukaan. M u tta hän on liian vanha m u u ttu m a a n ...

F ortum in syn ty Jukka V iinasen tu ltu a N esteen toim itusjohtajaksi 1997, yhtiö n tulevai su u tta ja Suom en energiateollisuutta alettiin katsella uudesta näk ö k u l m asta. V iinanen kertoo, että ajatus valtion om istam ien energiayhtiöiden - Im atran Voim a O y :n (IV O ) ja N este O yj:n - fuusiosta syntyi hänen työhuoneessaan. F o rtu m -h an k e alkoi hah m o ttu a. — C hem icals'in liik etoim innan irrottam isen jälkeen N este oli taseel taan vahva energiayhtiö. M u tta siinä mielessä "heikko” öljy-yhtiö, ettei m eillä ollut om ia öljykenttiä k uin nim eksi siihen v errattu n a m itä jalostet-

100

J ukka Viin a n e n

tiin. O lim m e ostoriippuvaisia ja m aailm an raaka-ainehintojen m u u to sten arm oilla. Y m m ärsin, ettei N este selviytyisi öljy-yhtiönä yksin, vaan sen tulisi liitto u tu a jo n k u n kanssa. M aailm alla fuusioitiin siihen aikaan öljyy h tiö itä kiihtyvään tah tiin , ja N esteen ostam inen olisi o llu t p ik k u ju ttu Statoilille tai Shekille. M u tta N este olisi siinä fuusiossa k a d o n n u t m aail m ankartalta. — N äin kypsyi ajatus: m eidän täytyy rakentaa toinen ”energiajalka” (IV O ) sen turvaam iseksi, että N este säilyy suom alaisena energiayhtiönä, jos öljy-yhtiöstä joskus jo u d u ttaisiin luopum aan. K auppa- ja teollisuus m inisteriössä y m m ärrettiin strateginen ehdotus, m u tta IV O ssa oltiin jyr kästi eri m ieltä. — H elsingin S anom at to ito tta a vieläkin, että N esteen oli pakko fuusioi tua, koska sen talous oli kuralla. Se ei pidä paikkaansa, m eillä oli saneera uksen jälkeen 40 pro sen tin om avaraisuus, k u n fuusiota ruvettiin p u u h a a m aan. Sen sijaa IV O n taloudellinen tilanne oli huono. Y htiö oli tehnyt investointeja kaasuvoim aloihin ym päri E urooppaa, ja kivihiilivoim ala oli tekeillä T haim aahan. Koko firm a oli sotkussa, m u tta IV O n jo h to vastusti fuusiohanketta. F ortum Oyj p eru stettiin helm ikuussa 1998 ja listattiin H elsingin A rvo paperipörssiin sam an vuoden joulukuussa. Jukka V iinasesta oli tarkoitus tulla N esteen ja IV O n m u o d o sta m a n konsernin ylin johtaja. M u tta toisin kävi. — M inulle selvisi m y ö h em m in , että jo h tajan valinta ratkaistiin m iniste riön neuvonantajien ohjeen m ukaan: fuusiokysym ys saadaan läpi IVOssa, k u n ivolaiselle luvataan pääjohtajan paikka. — K auppa- ja teollisuusm inisteri A n tti K alliom äki (sd) kertoi m inulle pääjohtajan valinnasta kahden kesken joulukuussa 1997. Sanoin sam an tien että jätän y h tiön, m in u n puolestani asia on selvä. K alliom äki pyysi k u iten k in jääm ään ja lupasi m inulle K em iran pääjohtajan paikan vuoden päästä. Sanoin hänelle, ettei sin u n lupauksesi yksin riitä. M u tta jos pääm i-

101

Pa m a u k s e n

po ik ia

nisteri Paavo L ipponen (sd) ja valtiovarainm inisteri Sauli N iinistö (kok) antavat lupauksen, niin m inä jään. Kävin m olem pien puheilla ja lyötiin kättä päälle, uskoin poliitikkoihin. — K em iran hallintoneuvosto oli silloin K eskustapuolueen käsissä ja puolue hallituksen ulkopuolella, oppositiossa. E ihän ne voineet hyväksyä sitä, että hallitus kävelee heidän ylitseen. Pääjohtaja valittiin y h tiö n sisältä. M inä lähdin F ortum ista kovan k o h u n saattelem ana 1999.

E läkkeeltä O rio n in toim itu sjoh tajak si Jukka V iinanen vetäytyi F o rtum ista eläkkeelle 51-vuotiaana. Y htiö m ak soi hänelle työsopim uksen m ukaisesti 50.000 m arkan (noin 10.000 euroa vuoden 2009 rahassa) kuukausieläkettä. Iltapäivälehdet revittelivät asiasta otsikoita ja kyselivät valtion yhtiöiden sekä yritysjohtajien m oraalin pe rään. Jukka V iinanen luopui eläkkeestä tu ltu aan valituksi O rio n O yj:n toim itusjohtajaksi 2000. Juridisesti hänellä olisi ollut oikeus pitää eläk keensä. — M oni on kysynyt: m iksi noin hullu olet? Jukka V iinanen hym ähtää. — En lu o p u n u t eläkkeestä julkisen ko h u n takia, vaan siitä syystä, että se tu n tu i m inusta oikealta. O rio n oli neljän toim ialan yritys Jukka V iinasen aloittaessa to im itu s johtajana. T oim ialat olivat toisistaan irrallaan, jokaisella om a yrityskult tuurinsa. N eljän toim ialan johtam iseen liittyi V iinasen m ukaan ongelm a: hän ei päässyt käsiksi yksiköihin. T oim itusjohtajat halusivat pitää kaiken tiedon itsellään, jottei heidän asioihinsa olisi p u u tu ttu . — Jo u d u in jo h tam aan firm aa ylhäältä käsin, eikä sellainen ole m in u l le koskaan sopinut. O len aina pyrkinyt etulinjaan, kulkem aan ihm isten joukossa. M in u n on pakko päästä asioihin sisälle ja tietää m itä tap ah tu u . Jo u d u in vaihtam aan m iehiä tiuhaan tahtiin ennen kuin O rionissa ym -

102

J ukka V iinanen

m ärrettiin , että firm an täytyy avautua. O tin konsernin vetovastuun lisäksi m yös lääketeollisuusyksikön toim itu sjo h tajan tehtävän 2004. - Lääketeollisuus oli y h tiön paras osa, siellä teh tiin korkeatasois ta tu tk im u sta ja keh itettiin uniikkeja tuo tteita. T u k k ukauppa O riolassa keskityttiin k u ljettam aan tavarat m ahdollisim m an edullisesti asiakkaille apteekkeihin. K osm etiikkayksikkö N oiro oli kannattava, m u tta kooltaa liian pieni kansainväliseen bisnekseen. D iagnostiikkayksikkö oli lääkete ollisuuden toim ialan kaltainen, tutkim uksella ja om illa tuotteilla on suuri m erkitys. - N oiro m yytiin pois, lääketukkukauppa O rio la-K D p äätettiin jaka m alla yhdistää ja listata pörssiin. M yös O rio n listattiin pörssiin, se keskit tyy nykyisin lääkkeiden valm istukseen ja diagnostiikkaan. M onialan p u r k am inen ja johtam ism allin m u u tta m in e n olivat päätyöt, jotka O rionissa tein. Jukka V iinanen jäi eläkkeelle O rio n ista helm ikuussa 2008.

K ysym yksiä ja vastauksia H aastattelua tehtäessä Jukka V iinanen on M etso O yj:n hallituksen p u heenjohtaja sekä K em ira O yj:n hallituksen jäsen. H änellä on pitkän aika välin laaja kokem us suu ry h tiö id en hallitustyöstä: R autaruukki, H u h ta m ä ki, Im atran Voima, A m erplast, U ponor, R osenlew ... M iten hallitustyö on m u u ttu n u t? - Vielä viim e v u o sik y m m en ellä p örssiyhtiöiden hallitusten k o k o uksiin tuli väkeä, joka avasi kirjek u o ren vasta tullessaan kokoukseen. N y t voi lu o ttaa siihen, että jo k ain e n on tu tu s tu n u t k o k o usaineistoon ja p a n e u tu u asioihin vastuullisesti. H allitu k siin pyritään valitsem aan k o k e m u stau sto iltaan ja osaam iseltaan erilaisia ihm isiä, jo tk a täydentävät

103

Pam auksen

p o ik ia

toisiaan. H a llitu k se t ottav at nykyisin aika reippaasti k a n ta a y h tiö n jo h tam iseen. H iljaiset hallituksen jäsen et vaihdetaan seuraavassa y h tiö k o kouksessa. T arvitaanko hallintoneuvostoja? — Ei, ne ovat jonninjoutavia. H allin to n eu v o sto on poliitikkojen itsel leen jättäm ä elin, jolla ei ole m itään tehtävää. O n k o valtion m o n o p o liy h tiö n F o rtu m in paikka pörssissä? — A ikanaan olin sitä m ieltä, että on. M u tta m aailm a on ny t erilainen k uin silloin. O len itsekseni pohdiskellut, että Suom i m enestyy globaalissa taloudessa aivojen ja osaam isen avulla. Ja energian h in ta on tärkeä, jos täällä aiotaan harjoittaa teollista to im in taa. E ntäpä, jos F o rtu m valjastet taisiin pitäm ään energian h in ta alhaisena? Se olisi hyvä Suom elle. Toisaal ta se ei sovi eurooppalaiseen vapaaseen kilpailuun. V aikkakin Ruotsille ja V attenfallille se näkyy sopivan, m iksei Suom ellekin? — Toisaalta ja to isaalta... isänm aan kannalta olisi parem pi, ettei For tu m ole pörssissä, koska kilpailu ei ole läpinäkyvää. Suom i elää viennistä, m itä u u tta vietävää on näköpiirissä? — Y m päristön hoidossa m eillä on ihan aitoa osaam ista, siitä pitäisi pys tyä tekem ään vien titu o te ja suom alainen vahvuus. M o n e t yritykset ovat kin jo liikkeellä. A sennem uutos ym päristökysym yksiin on ollut meillä huikea; urani alkuvuosina ym päristöä saastutettiin oikein kunnolla. — Palvelujen suhteen suom alainen yhteiskunta on ollu t kehityksestä jäljessä. B rutto k an san tu o tteestam m e teollisen to im in n a n osuus on ollut paljon suurem pi kuin m issään m uualla. Palvelujen vienti on Suom en m ahdollisuus, o n h a n m eillä korkea koulutustaso ja osaavia ihm isiä. O saa m ista täytyy pystyä viem ään. Ei tän n e enää rakenneta sellu- tai p ap eriteh taita, vaan niitä ajetaan alas.

104

Ju k k a V iin a n e n

N ato? — Suom en kansaa on vuosikym m enet k o u lu te ttu YYA-sopim uksen (ystävyys- yhteistyö- ja avunantosopim us) henkeen, että m eidän pitää varjella N euvostoliiton ja Venäjän turvallisuutta. M in ä en ym m ärrä, että itäraja näin tavallaan avataan m ahdolliselle m aah an tunkeutujalle. T ila n teen an n etaan jatkua, vaikka m eillä olisi nyt tilaisuus huo leh tia siitä, ettei se koskaan enää tänne tule. Ei Venäjä ole m iksikään m u u ttu n u t, sillä on sam anlaiset valtapyrkim ykset k u in ennenkin. — O ljy tu lo t ovat nyky-Venäjälle elintärkeitä, S uom enlahtea p itk in vie dään pian satam iljoonaa to n n ia öljyä vuodessa. Entä, jos Venäjä toteaakin, että sen talous riip p u u öljynkulun turvaam isesta Suom enlahdella? Ja vaatii sen vuoksi esim erkiksi sotilastukikohdan perustam ista H a n k o o n . Talviso dan ajalta tu ttu kuvio. Sellainen pajunköyden syöttö pitää lopettaa, että talvisota olisi voitu välttää, jos olisi m y ö n n y tty venäläisten tukikohtavaatim uksiin. — Isänm aa on m inulle niin kallis, ettei tätä saa ryssille antaa. H aastattelu 15.4.2009

105

Pa m a u k s e n

p o ik ia

Jukka V iinanen: M in u lla on hyvä perhe siinä suhteessa, että he ovat an tan e et m in u n m en n ä eikä vaatineet olem aan k otona.

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

106

Jukka-Pekka Viinanen Turku 12.2.1948 Lahti D iplom i-insinööri Vuorineuvos Liittyi 2002

Ju h a La n k i n e n

Ju h a L a n k in e n R akennusarkkitehti Juha L ankinen on toisen polven viipurilainen ark kitehti. Isä-Jalm ari suun n itteli V iipuriin 1930-luvulla yli 30 rakennusta, joista parikym m entä on vielä jäljellä. Yksi niistä on m aineikas kerrostalo Pantsar, jossa Ju h a L ankinen syntyi 1937. H ä n e n sukujuurensa ovat isän puolelta A ntreassa ja äidin suku tulee alun perin M uolaasta. K ahteen kertaan evakkoon lähteneestä Juha Lankisesta tuli ikäpolvensa paras suom alainen V iipuri-asiantuntija. H ä n su u n n itteli ja to te u tti V ii p urin pienoism allin, joka on pysyvästi näytteillä E telä-K arjalan museossa L appeenrannassa. Pienoism allin rakentam inen kesti neljätoista vuotta. Juha L ankinen on työskennellyt V iipurin rakennuskannan entisöintiin, korjaam iseen ja su u n n itte lu u n liittyvissä projekteissa venäläisten osapuol ten kanssa yli kolm e vuosikym m entä. H än tu n tee läpikotaisin venäläisen byrokratian ja työn tekem isen k u lttu u rin .

L apsuusm uistoj a Iälvisodan päätyttyä Lankiset m u u ttiv a t K otkaan. Isä avasi sinne arkki teh tito im isto n , kunnes perhe palasi V iipuriin alkuvuodesta 1942. — M inulla on nelivuotiaan muistikuva, m iten tulim m e äidin kanssa linjaautolla V iipuriin ja matkatavarat pantiin vesikelkkaan. Äiti työnsi kelkkaa pitkin Repolankatua Punaisenlähteenkadulle ja itki koko m atkan. Palasimme M aalaiskunnan taloon, josta evakkoon lähdettiin, Juha Lankinen muistelee. - Jatkosodan kesät vietim m e Antreassa. M eillä oli siellä vanhastaan kesäpaikka lähellä K uorenkosken siltaa. Äiti ja m inä asuim m e Antreassa

107

Pa m a u k sen

po ik ia

koko kesän ja isä tuli viikonlopuiksi m aalle V iipurin toim istostaan. Isä ei ollut P uolustusvoim ien palveluksessa ikänsä vuoksi. - Syyskuussa 1942 näin len tokoneen pyörivän m eidän talon yllä ja laskeutuvan veteen V uoksen suvantoon. K aksim oottorinen, kaksitasoinen H einkell 59 lipui m eidän rantaan ja koneesta astui viisi saksalaista len täjää. K one oli rikki ja sitä k o rjattiin viisi päivää. Varaosia len n ätettiin vesitasolla saksalaisten varikolta Tallinnasta. Parhaim m illaan m eidän ran nassa oli kolm e vesitasoa, k u n suom alaiskone poikkesi käym ään. M in äk in pääsin lentäm ään ensikertaa eläm ässäni. - Saksalaiset toivat ruokaa, m etvurstia, suklaata ja m uita herkkuja. M in ä söin silloin m uistini m ukaan ensim m äistä kertaa appelsiiniä. Sapus kaa oli yllin kyllin, k u n m eillä teurastettiin sika ja saim m e vielä ylim ää räiset o sto k o rtit saksalaisten lentäjien m u o n ittam iseen . M uistan erityisesti saksalaisen m etvurstin. K un o h u tta siivua katsoi valoa vasten, se oli ihan p u n ain en —ryssän hevosesta tehtyä konim akkaraa. - Kesällä 1944 ryssät yrittivät raivokkaasti p o m m itta a K uorenkosken siltaa hajalle ja m eidän pihallekin tuli p o m m i seitsem änkym m enen m e t rin päähän talosta. H einäkuussa oli lähdettävä hatkaan.

A rkkitehtiura ja V iip u rin p ien o ism a llin syn ty Juha L ankinen perusti om an ark k iteh tito im isto n Lahteen, kunnes siirtyi pääkaupunkiseudulle K eskus-Saton palvelukseen 1969. - Lentäväniem i oli työni pääkohde ja sen lisäksi tein lasten päiväkoteja sekä palvelutaloja ym päri Suom en. V iip u rin pienoism allia aloin su u n n i tella työni ohella 1982. M u tta m elko pian alkoi tu n tu a , etten jaksa m o lem pia, pienoism alli oli yötyötä. M allin rakentam isen aloitin täyspäiväi sesti 1984. -

P ienoism alli-projektin esivaihe oli V iip u rin keskustan kartan enti-

108

Ju h a La n k in e n

sointi, jo nka tein kolm en vuoden aikana 7 0-luvun lopussa. Kun sain sen valm iiksi, kartta-ala asiantuntija A arno Pilz eh d o tti V iip u rin pienoism al lin tekem istä. H arkitsin ja tein m u u tam ia koekortteleita, en n en kuin otin haasteen vastaan. Pienoism alli vei neljätoista vu o tta eläm ästäni. Eipä ollut vapaa-ajan ongelm ia. — Tein satoja m atkoja V iipuriin. Valokuvasin rakennuksia ja m ittasin seinäkorkeuksia yhdessä venäläisten kollegojen kanssa. Välillä miliisi kävi kyselemässä, m itä to u h u a täm ä on. O n n ek si oli venäläisiä kollegoja, jotka su h tau tu iv at pienoism alliin historian kannalta, heiltä sain apua esim erkik si plus-korkeuksien m äärittelyyn. V aihdeltiin papereita pöydän ali kuin m ustan pörssin kauppiaat.

Monrepos ja Viipurin linna Suom alainen kansalaisjärjestö Pro M onrepos on teh n y t p u isto n k u n n o sta m iseen tähtäävää yhteistyötä venäläisten kanssa neuvosto-ajoista lähtien. Ju h a L ankinen tuli m ukaan heti alusta pitäen. — Järjestin ensim m äisen, kapitalistisen m aan organisoim an talkooleirin sosialistiseen m aahan (N euvostoliitto) 1990. V apaaehtoiset purkivat M onreposin päärakennuksen tu h o u tu n e ita rakenteita. — Ihan viime vuosina venäläisten M onrepos-arvostus on lisääntynyt val tavasti. Puistoa isännöivä valtion luonnonpuistom useo Park M onrepo, vas taa nykyisin alueen rakentamisesta. Me suomalaiset aloitim m e rakentamalla N eptunuksen kappelin, kaksi kaarisiltaa sekä teekatoksen, m utta nyt annam me vain teknisiä ohjeita. Meillä on huonoja kokemuksia korjausrakentam i sesta: venäläiset eivät aina noudata ohjeitam m e. He rappasivat esimerkik si Ludvvigsburgin hautalinnan seinät m arraskuun pakkasilla kielloistamme huolim atta. Seuraavana vuonna suomalaisvalmisteinen seinärappaus romahti alas, ja venäläiset m oittivat että näin huonoja suomalaiset aineet ovat.

109

Pa m a u k s e n

po ik ia

- M onrepos voidaan pelastaa, m u tta entisöinti on rahasta kiinni, Juha L ankinen sanoo ja jää m ietteliääksi. V iip u rin linnan suom alais-venäläinen yhteistyö on Juha Lankisen m u kaan pienen Suom en ja suurvalta Venäjän kädenvääntöä. - H e sanovat, että täm ä on venäläinen linna ja vetävät myös politiikkaa esiin. N yt, kun valm istellaan Suom en autonom ia-ajan salin (1812—1917) avaam ista, venäläiset tu p u ttav a t Leniniä joka paikkaan. M eidän id eo itam m e ei oikein kuunnella. M iten lin n an käy venäläisten hoidossa? - Sinne on luvassa venäläistä rahaa, m u tta m elko pieninä erinä. En ole k uitenkaan huolissani linnan tulevaisuudesta.

A allon kirjasto Alvar A allon su unnittelem asta V iipurin kirjastosta on m o n ta tarinaa soti en jälkeiseltä ajalta. M illainen on Ju h a Lankisen om a tarina? - Y hteistyön alku tu n tu i lupaavalta: kirjasto kunnostetaan. M in äk in tein tu tk im u k sia kellaritiloissa ja kävin läpi taloa venäläisen yhteistyö k u m p p an in kanssa. Talon k u n to oli huono. Jättäydyin pian pois, kun h uom asin ettei yhteistyö lähde ollenkaan kuvittelem aani suuntaan. O ltiin liian pehm eitä venäläisten suhteen ja arvioin jo silloin, että ryssät rupeavat n aru ttam aan ihan m iten tahtovat. - K irjastoa on k u n n o ste ttu nyt yli kaksikym m entä vuotta. Venäläisten rahoitus on ollut m elkein nolla, he luottavat siihen että raha tulee ul kom ailta. Raha tu n tu u m enevät su u n n ittelu u n ja tu tk im u k siin vuodesta toiseen, korjaustyö edistyy hitaasti. Joku entinen vahtim estarin asunto on k u n n o ste ttu , vaikka talon p eru sk u n n o n kannalta olisi paljon tärkeäm piä kohteita.

110

J u h a La n k i n e n

- K irjasto on lo h d u tto m a n näköinen, käsittäm ätö n ju ttu . Esim erkiksi luentosalin katto, jo h o n suom alaiset valm istivat näytekappaleen, m iten akustiikkakatto pitää tehdä, on edelleen työn alla. A allon kirjasto on V ii p u rin k a u p u n g in hallinnassa, eikä kaupungilla ole rahaa kunnostam iseen.

Karjalan palautus ? - Sydän pam ppailee Karjalan palauttam isen puolesta, m u tta jos m eidän pitää o ttaa ne 3 0 0 .0 0 0 ryssää siipiem m e suojaan, niin p itäk ö ö t Karjalan. M inä tiedän, m itä työn tekem inen ryssien kanssa on, ei kiitos. Ihm isenä ne ovat fantastisia, k u n oppii tuntem aan: antavat vaikka viim eisen leipäpalan vieraalle. - V enäläisten kansallisylpeys on noussut elintason m yötä. N e eivät ikipäivänä luovu Karjalasta. O n kuin tyhjään m etsään h u utaisit, josta ei edes kaiku vastaa. H aastattelu 8 .5.2008

Pa m a u k s e n

p o ik ia

Ju h a L ankinen: V iip u rin pienoism allin rak en tam in en vei nelj채toista v u o tta el채m채s t채ni.

112

R e ijo P a ja m o

R eijo P a ja m o - Karjalaisuus m erkitsee m inulle sodassa haavoittuneen isäni perin n ö n jatkam ista. H ä n toivoi etten unohtaisi karjalaisuutta k u n tu tk in m usiik kia, ja etten unohtaisi sotainvalideja touhutessani m usiikin alalla. T unnen löytäväni karjalaisuudesta jatkuvasti uusia piirteitä, se on sukujuuriani vahvistavaa, Reijo Pajam o sanoo ja kertoo auttaneensa sotainvalidien ja sotaveteraanien kuoroja pian neljäkym m entä vuotta. Reijo Pajam o syntyi Sortavalassa 1938, isovanhem m at olivat kansakou lun vahtim estareita, ja isä sekä äiti kansakoulunopettajia. Reijo Pajam o valm istui kansakoulunopettajaksi keskikoulupohjalta R aum an sem inaa rista 20-vuotiaana. H ä n ehti opettaa N urm eksessa kolm e vuotta, jo ta ai kaa hän kiittelee. — Sain siellä m o n ip u o lise n k o k em u k sen , jo sta on o llu t valtava hyöty eläm ässäni m y ö h e m m in . K a n sa k o u lu n o p e tta jan a m in u n p iti olla m u kan a tan h u a m assa ja näyttelem ässä, jo h d in m iesk u o ro a ja k a h ta m u u ta k u o ro a, to im in lu k k arin a ja ju o n sin kaikki iltam a t kylällä. Y htään M a rtta -ilta a ei a lo ite ttu ilm an laulam aani Päivä k u n paistaa p irttih in pieneen. — N urm eksessa sattui niin, että seurakunnan k anttori sairastui ja kirk koherra pyysi m in u a hoitam aan virkaa. M inua k an n u stettiin kovasti ha keu tu m aan m usiikin alalle, ja n iin p ä pyrin Sibelius-A katem iaan 1963 ja sille tielle jäin. M usiikki veti m in u a puoleensa, ja myös itsensä keh ittäm i nen, joka lienee om inaista kaikille opettajille. Reijo Pajam on opiskelutahti oli hurja: k a n tto ri-u rk u rin tu tk in to 1966 (Sibelius-A katem ia), y lio p p ilastutkinto yksityisesti 1968, filosofian m ais teri 1970 (H elsingin yliopisto), m usiikinopettajan tu tk in to 1971 (Sibe-

113

Pa m a u k s e n p o ik ia

lius-A katem ia). Filosofian tohtoriksi Reijo Pajam o väitteli H elsingin yli opistossa 1976 pääaineenaan m usiikkitiede. - V äitöskirjani aihe oli Suom en koulujen laulunopetus 1 8 4 3 -1 8 8 1 . Siitä alkoi uusi ketjureaktio m in u n eläm ässäni: tajusin, m iten valtava m erkitys sem inaarien opettajilla ja sieltä valm istuneilla opettajilla on ollut Suom en koululauluperinteeseen. T u tk ittu a n i aihetta kirjoitin kirjat jo u lu lauluperinteestä, m aakuntalauluista ja isäni m uistoksi teoksen k o u lu la u luista. Koko kirjallinen tu o ta n to n i - 45 teosta - on ra k e n tu n u t su o m a laiseen laulu- ja veisuuperinteeseen sekä virsiin ja hengellisiin sävelm iin ja Suom en m usiikin historiaan. Reijo Pajam o on to im in u t Sibelius-A katem ian k irkkom usiikin osas to n johtajana ja kirkkom usiikin professorina sekä K irkkom usiikki-lehden päätoim ittajana.

M ikä virsissä viehättää? — Virsi on vanha yhteislaulun m u o to , m onen kohdalla m elkeinpä ainoa elämässä. M eihin ihm isiin k u u lu u tietty henkisyys ja hengellisyys, ja virsi ehkä syvim m in vaikuttaa m eihin. Virsissä on yksinkertaisuutta ja niiden harvinainen m elodisuus syöpyy vahvasti ihm isten m ieliin. N e liikkuvat usein mollissa, ja sopivat hyvin suom alaiseen m en taliteettiin. Virsissä ei ole tekem isen m akua, ne ovat luonnollisesti syntyneet. H istoriallisesti vir ret ovat on van h in ta sävelm äaineistoam m e. - Suom en koululaitoksessa on alusta pitäen laulettu virsiä. K ansakou luissakin opeteltiin sillä paikkakunnalla jum alanpalveluksessa käytettävät virret. Virsien veisuu liittyy suom alaiseen y h te isk u n ta k u lttu u riin ja juhlaperinteeseen — esim erkiksi jouluna, adventtina, ju h an n u k sen a ja koulun päättyessä. V irret ovat niin syvällä suom alaisuudessa, ettei n iitä ei n oin vain oteta pois.

114

eijo

Pa ja m o

— R ajun rytm in läpikäyneet pop-laulajatkin näyttävät innostuvan vir sistä. H e aivan kuin h altioituvat sovittaessaan Suojelusenkelin tai jon k u n K aanaanm aan sävelm än om aan soittom aailm aansa. V uosisatoja vanhat virret kestävät kaikenlaisen venytyksen. M ikä on m ielestäsi S uom en ykkösvirsi? — Suom alaisten virsien joukossa on vanhastaan su u rin osa saksalaisia ja ruotsalaisia virsiä. Kaksi v irttä nostaisin om aan luokkaansa, eikä niistä voi sanoa k u m p i on parem pi. E nkeli taivaan on van h em p i (1604), se va kiin tu i jouluvirreksi jo p a n iin että kaikki k y m m en en säkeistöä opeteltiin ulkoa. T oinen on Suvivirsi, joka tuli vanhaan virsikirjaan (1701). M o lem m illa on jo k u tärkeä san o m a m eille, eivät ne m u u te n eläisi vuosisadasta toiseen. — Suom alainen rukous on suom alaisista virsistä vaikuttavin. Taneli K uusiston sävel ja U u n o Kailaan teksti syntyivät talvisodan kynnyksellä, m u tta virreksi se tuli vasta 1986 virsikirjaan.

M u siik k im iesten m ielen m aisem aa Suom alaisen m usiikkieläm än m erkkihenkilöistä kulkee tarinoita, joihin Reijo Pajam o on tu tk ijan a tu tu stu n u t. — Säveltäjä H eino Kaski oli taiteilijam ain o n n an edelläkävijä. H än a n toi kuvansa päivälehden m ainokseen jo 30-luvulla, ja tekstin: Kaskikin kaataa kaskensa H avin partavaahdokkeella. — H e in o K aski p iti ta p a n a a n v ie ttä ä aikaa J a a k k im a n L a h d e n p o h ja n k u n n a n lä ä k ä ri Jussi T iitta s e n lu o n a . K e rro ta a n , e ttä sy n n y ttä v ä ä n aista tu o tiin kovalla kiireellä k u n n a n lä ä k ä rin luo, m u tta T iitta n e n ei o llu tk a a n k o to n a . N a in e n h u u s i häd issään : E ikö edes K aski ole p a i kalla?

115

Pa m a u k se n

po ik ia

- Säveltäjä ja kuorom ies H eikki K lem etin vieraat ihm ettelivät, m iksi hänen kesähuvilallaan oli tu p la ik k u n a t k u u m in a kesäpäivinä. K lem etti vastasi, että lin n u t laulavat n iin alavireisesti. - Jean Sibeliuksen kerrotaan sanoneen: Kaikki ne lääkärit, jo tk a ovat kieltäneet m in u a p o lttam asta sikareita tai ju o m asta alkoholia, ovat jo kuolleet.

M ik ä o n karjalaisinta m usiikkia? - K ansanlaulu erilaisine rikkauksineen. M u u ta m a t kan san lau lu t v ieh ättä vät erityisesti, ne alkavat n iin sanotulla pienellä sekstillä, k u ten Jo K arjalan kunnailla lehtii p u u ja Tuoli on m u n kultani. R ytm in ja tekstin rakenne sopivat hyvin yhteen. - N ykyisin tahtoo u n o h tu a, m iten paljon arvokasta työtä karjalaiset ovat teh n eet Suom en m usiikin ja k u lttu u rin hyväksi. K arjalasta on ke rätty Pohjanm aan jälkeen eniten kansanlauluja ja Sortavalan sem inaaris ta valm istuneet o pettajat ovat tehneet paljon joululauluja. N y t tarvitaan karjalaisen m usiikin u u tta esille tuom ista, joko n u o ren sukupolven u u tta m usiikkia tai vanhan uusia sovituksia. E ntä karjalaisten laulu? - N ostan sen m aakuntalaulujen ykköseksi, se karkasi karjalaisten käsis tä yhteiseksi isänm aalliseksi lauluksi. Laulu syntyi H e lm ik u u n m anifestin vuo n n a 1899 ja siinä visioitiin jo Suom en itsenäisyys: Ja kun o n n e n päi vän koitto Suom ellen taas sarastaa, silloin riem un suuri soitto Karjalasta kajahtaa. Karjalaisten laulu on kuin h io u tu n u t h u ip p u tim a n tti, täysosu ma. - Laulun syntyvaiheista kerrotaan tarinaa, jonka m u k aan säveltäjä ja sanoittaja P.J. H an n ik ain en halusi kokeilla u u tta , lopulliseksi h io u tu n u t-

116

eijo

Pa ja m o

ta, sävellystään sem inaarin kuorolla. H ä n m eni laivalla kesäpaikastaan K uhm oisista Jyväskylään, ja näytti laulua laivam atkalla Jean Sibeliukselle, joka lausui siitä jo n k in lyhyen kohteliaisuuden. H an n ik ain en kertoo e n sin pettyneensä, m u tta k u n hän jo n k in ajan k u lu ttu a kuuli Sibeliuksen rallattavan sävelmää, hän sanoo saaneensa parhaan todistuksen laulun o n nistum isesta.

Kysym ys kansallishym nistä: F inlandia vai M aam m e laulu? — M inä en in n o stu ollenkaan F inlandiasta kansallishym ninä. Sibeliuksen Finlandia on rytm isesti n iin vaikea laulettava, että esim erkiksi suuri sta d io n in ihm ism assa tuskin pystyisi laulam aan sitä oikein. F inlandia-hym ni m enettäisi asem ansa. — M aam m e laulu on kohottava, lyhyt ja yhteislaulettava —jos se ei olisi o n n istu n u t, ei sitä n iin paljon laulettaisi. En vaihtaisi pois. Paljon on p u h u ttu , ettei laulu olisi Fredrik Paciuksen säveltäm ä vaan alun perin saksa lainen kansanlaulu. M u tta tärkeintä on, että m eillä on laulu joka yhdistää kaikkia suom alaisia. — H a rm i, e ttä se on m yös V iro n k an sallish y m n i. Kävi n im ittä in n iin , e ttä su o m alaisten y lio p p ila id en k v a rte tti esitti M a am m e lau lu n T a rto n lau lu ju h lilla 1869, ja isä n n ä t vieh ätty iv ät m elo d iaan . V iro lai nen ru n o ilija teki siihen u u d e t san at, ja lau lu v ah v istettiin kansallis hy m n ik si. S u o m e n e d u s k u n ta ei ole koskaan käsitellyt kansallishym ni -kysym ystä.

117

Pa m a u k s e n po ik ia

Elämän antaja - M in u n kohdallani eläm ä on m en n y t nappiin. O len saanut karjalaisena tehdä työtä karjalaisten parissa ja tutkia m usiikkia - ne ovat olleet m inulle eh tym ätön h en k in en lähde. E läm än antaja. H aastattelu 2 8 .1 .2 0 0 9

e ijo

Pa ja m o

! - Iiili r

Ii Wmm

■

H i | ’■ "' P i Ki il i «nv 1mmi -^ <t ; m

. ■

■;vv Ay^vA-^^-vyvy.i

iM N M B I

Reijo Pajam o: K arjalaisten laulu o n k u i n h i o u t u n u t h u i p p u t i m a n t t i , täy sosu m a.

L„ Reijo Pajamo Sortavala 27.9.1938 Helsinki Filosofian tohtori Professori emeritus Liittyi 2003

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

119

Pa m a u k se n

p o ik ia

R isto P ie p p o n e n

R is t o P ie p p o n e n M o n ien lu o ttam u steh täv ien mies Risto P iepponen on vapaaehtoisen kar jalaisen järjestötyön grand old m an. R uokolahdella syntynyt ja v a rttu n u t R isto P iepponen arvioi luottam ustehtäviä kertyneen siksi, että h än on aina ollut valm is vapaaehtoisesti ryhtym ään karjalaisiin töihin. Etelä-K arjalassa se oli itsestään selvyys. R isto P iepponen k o u liin tu i järjestöm ieheksi myös työurallaan. H ä n oli v altak u n n an näköalapaikoilla K eskuskauppakam arissa, E linkeinoeläm än valtuuskunnassa (EVA), Suom en Pankkiyhdistyksessä sekä S uom en H y poteekkiyhdistyksessä.

M ax Jak ob son in opissa R eipasotteinen R isto P iepponen virnuilee oppineensa hyvän johtam isen periaatteen jo varhain, R akuunapataljoonan aliupseerikoulussa. Päätökset on tehtävä vaikka typerästi, m u tta rohkeasti. H arvoin on en n en p äätö k sentekoa niin paljon aikaa, että kaikesta päätökseen vaikuttavasta on riit tävästi tietoa. - M in u n työurani hienoin vaihe oli viisi v u o tta EVAssa 1 9 7 5 -1 9 8 0 , R isto P iepponen m uistelee. M ax Jakobson oli esim ieheni siinä k a m p p a i lussa, jota EVA kävi suom alaisten m ielipiteistä laajaa sosialisti-intoa vas taan. Työssä oli vastavirran ilo. O li kiva olla perustellusti eri m ieltä kuin m u u t. - M ax Jakobsonin alaisena työskennellessäni korvien väli laajeni h u o m attavasti sekä isänm aan että m aailm an asioissa. H ä n e n johtam istyylinsä

121

Pa m a u k s e n

p o ik ia

oli keskusteleva. Siinä saattoi vapaasti, jopa lennokkaasti ilm aista m ielipi teensä ilm an että esimies ryhtyi henkisesti m urjom aan. — N ykyaikana on ehkä vaikea ym m ärtää, m iten tärkeää siihen aikaan oli valm isteltavien asioiden salassa pitäm in en . M eillä EVAssa oli jo itak in "salaisia” m uistioita, joiden ei to ivottu tulevan julki liian varhain. E räänä lauantaina talonm ies soitti ja ilm oitti, että EVAan on m u rta u d u ttu . R yn täsin paikalle ja löysin eteisen lattialta punaisen kansion, m eidän "salaisis ta salaisim m an” su u n n ittelu k an sio n . H uokaisin helpotuksesta: varas oli tavallinen varas ja vei vain m u u ta m ia ko n tto rik o n eita.

Pankit ja pankkikriisi - O lin

Suom en

Pankkiyhdistyksen

to im itu sjo h tajan a

(1980—1987)

pankkien säännöstelynaikaan. P ankit elivät silloin Suom en Pankin m äärä ysten varassa, ja yhdistyksen päätehtäviä olivat pankkitekniikka ja p a n k k i en lainsäädäntöön liittyvät työt sekä lobbaus. — Pankkikriisin puhjetessa, 1990-luvun alkupuolella, olin o llu t jo m u u ta m a n vuoden Suom en H ypoteekkiyhdistyksen toim itusjohtajana. H ypoteekkiyhdistys selvisi pankkikriisistä hyvin: lu o tto ta p p io t jäivät vä häisiksi, ja tulos oli kriisivuosinakin voitollinen. — Suom en pankkikriisi syntyi pankkien välisestä kilpailusta ja h o l titto m asta luotonannosta. Rahaa oli paljon tarjolla erityisesti siksi, että valuuttasäännöstelyä oli p u re ttu ja sallittu yrityksille valuuttam ääräinen lu o to n o tto . — Jälkikäteen arvioituna Suom en pankkikriisissä tö rm ättiin asioihin joita ei tu n n e ttu . M ittasu h tee t olivat sellaiset, että säännöstelyyn to ttu neet yritykset ja k o titalo u d et eivät voineet niitä ym m ärtää. Ei osattu elää vapaassa raham aailm assa.

122

R isto P ie p p o n e n

- N uori ja ensikertalainen pääm inisteri Esko A ho osoittau tu i hyväksi kriisijohtajaksi. Esko A hoa ei ole m ielestäni riittävästi kiitetty pankkikrii sin kuriin laittam isesta.

K arjalaisen järjestötyön grand o ld m an T ouhutessaan W iipurilaisen osakunnan eri tehtävissä opiskeluaikanaan, Risto P iep p o n en ei aavistanut m ihin se johtaa. - Karjalaisen K u lttu u rin Edistäm issäätiö tarvitsi uu d en hallituksen sihteerin 1964. V anhem m at osakuntaveljet Sim o Kärävä ja A arno Pilz, m uistivat m in u t osakunnasta ja m in u sta teh tiin hallituksen sihteeri. N yt (2007) olen säätiön hallituksen puheenjohtaja. - Usein kysytään, m itä karjalainen k u lttu u ri on. M ielestäni karjalainen k u lttu u ri on kaikkea, m itä k otona Karjalassa tap ah tu u . Se on osa länsi eurooppalaista k u lttu u ria Beethovenin viidennestä sinfoniasta Lem in särään, ja kaikkea siltä väliltä. Risto P iep p o n en on myös Karjalan K irjapaino O y:n sekä W illiam ja Ester O tsakorven säätiön hallituksen puheenjohtaja, Pam auksen varapu heenjohtaja. .. - Karjalaissäätiöissä olen aitiopaikalta näh n y t Suom en talouseläm än kehittym isen, elpym isen ja kasvun. Sijoittam inen suom alaisiin pörssiyhti öihin on vuodesta 1993 a n ta n u t parhaan tu o to n . - N äistä järjestö- ja säätiöpuuhista m inun pitäisi pikkuhiljaa päästä eroon. O len sitä m ieltä, että hallituksen jäsenistä vähintään kolm asosan tulisi olla vielä työeläm ässä m ukana. S eitsem änkym m entä vuotta on halli tuksen jäsenen hyvä ikäraja. U lkopuolisten silmissä uskottavuus kärsii, jos yhteisön hallituksessa on vain eläkeläisiä.

123

Pa m a u k se n

p o ik ia

Pam aus Seura — L iityin P am aukseen n o in n elik y m p p ise n ä R eino Jo k ile h d o n ollessa p u h e e n jo h ta ja n a . P am auksella o n k o h ta la in e n o m aisu u s ja rikas h e n k in e n p e rin tö . M ielestän i S euraa o n jo h d e ttu viisaasti ja h ark iten , eikä sen to im in n a ssa näy h iip u m ise n m erkkejä, jäsen m äärä kasvaa kasva m istaan . - M in u n aikanani Pam auksen jo h to k u n n assa on äänestetty vain yhden kerran. - R autaruukki lahjoitti kattopellit M o n re p o n kartan o n k u n n o sta m i seen 1990-luvun alkupuolella, ja Pam aukselta pyydettiin rahaa palkkojen m aksuun. O lin silloin talo u d en h o itaja ja vastustin rahojen antam ista sillä perusteella, ettei h o m m asta kuitenkaan m itään tule. H ävisin äänestyksen 8 - 2 , vastaan äänesti kanssani M atti H olopainen. - Seuraavana kesänä kävim m e Pam auksen puheenjohtajan H eikki M älkin kanssa M onrepossa ja kuulim m e, että pellit oli juuri varastettu katolta. H eikki M älkki m yönsi m in u n olleen oikeassa.

K arjala-lehti Risto Piepponen on lehteä kustantavan K arjalan K irjapaino O y:n halli tuksen puheenjohtaja. H ä n m yöntää olleensa väärässä K arjala-lehden tu levaisuutta arvioidessaan. - V uonna 1964, jolloin lehden levikki oli 20.000, en n u stin Karjalalehden kuolevan kym m enen vuoden kuluessa. Toistin ennustukseni sekä 1974 että 1984. M u tta 1994 en p u h u n u t kuolem asta enää m itään — leh den levikki oli yhä 10.000 tuntum assa. - Karjala-lehti on evakko karjalaisten yhdysside. U lkopuoliset saattavat naureskella sen jutuille esim erkiksi m uolaalaisten kokouksista, m u tta pie-

124

R isto P i e p p o n e n

netkin p itä jä ju tu t pitävät yllä kotiseudun m uistoa, joka m eille karjalaisille on tärkeä. — Saattaa olla että joskus, kun Karjalan levikki on 4 .0 0 0 , sen julkaisukerrat vähenevät ja lehteä julkaistaan vain joka toinen viikko.

Suhde itänaapuriin H istoriaa harrastava Risto Piepponen kuvaa suom ettum isajan suhdetta N euvo sto liitto o n aforistisesti. — Venäläiset tiesivät, että m e tiedäm m e, että venäläiset tietävät m eidän valehtelevan, kun p u h u m m e N euvostoliitosta. — E m m e esittäneet kriittisiä näkökulm ia, vaan lasketim m e liirum laarum ia. Ja ikävä perinne jatkuu. O n lähes sietäm ätöntä, että vaikenem m e asioista, jo tk a ovat ristiriidassa m eidän arvom aailm am m e kanssa, vaikka m uualla m aailm assa tapahtuvaa arvostelem m e om ien arvojem m e m ukai sesti. Esim erkiksi ihm isoikeusasiat: Venäjällä on sotilaiden äitien yhdistys, joka yrittää etsiä tap ettu ja lapsiaan ja ottaa selville m iksi poika kuoli. — Venäjän olojen k riittin en käsittely suomalaisessa julkisuudessa - kor rektia kieltä käyttäen - on m ielestäni välttäm ätöntä. V aikenem inen kalvaa m eidän om aa arvom aailm aam m e. H aastattelu 16.10.2007

125

Pa m a u k se n

p o ik ia

Risto P ie p p o n e n : S u o m e n pa nkk ikriisissä t ö r m ä t ti i n a sioihin, jo ita ei t u n n e t t u . M i t ta s u h te e t olivat sellaiset, e ttä sä ä n n ö ste ly y n t o t t u n e e t yrity kset ja k o t it a lo u d e t eivät v o in e e t n iitä y m m ä r t ä ä .

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

126

Risto Sakari Piepponen Ruokolahti 10.5.1938 Helsinki Varatuomari Toimitusjohtaja Liittyi 1977, johtokunnan jäsen 1981, rahastonhoitaja 1993-1998, varapuheenjohtaja 1983-1992 ja 1999-2008, kunniajäsen 2009.

Y r jö K o k k o

Y rjö K okko V iipurilaisen Yrjö K okon kotitalo K olikkoinm äellä paloi talvisodan p o m m ituksissa. Y htä kehnosti kävi evakko reissulla R ovaniem ellä paria v u otta m y öhem m in, kun saksalaisten tu k ik o h d an naapurissa sijainnut kotitalo paloi m aan tasalle neuvostokoneiden pom m ituksessa. K okon perheen evakkoreki kulki Lievestuoreen ja H elsingin, R ovaniem en ja K ajaanin kau tta Poriin, jossa Yrjö Kokko kävi koulunsa. H ä n riim ittelee eläm änsä alku m etrit näin: K un jo k u kysyy, m istä o o t kotoisin. O n k uin tyhjän päälle putoisin. V iipurissa synnyinjuuret, Sitten m u tk a t pitkät, suuret.

Aikakauslehtimies Yrjö K okko tu tu stu i O lli Lyytikäiseen, tulevaan A pu-lehden kustantajaan, jo Porin Lyseossa. H eistä tuli eläm änikäiset ystävät. K un lyseon ylioppi lasluokka k o k o o n tu i kym m envuotisjuhliinsa 1962, Lyytikäinen ja Kokko lensivät Poriin K ustannusyhtiö A pulehden Beachcraft Baron -koneella. Yrjö K okko oli siihen m ennessä ed ennyt urallaan L ahden Sanom alehti ja K irjapaino O y :n toim itusjohtajaksi. — Paluum atkalla ilm atilassa O lli sanoi että tule m eille töihin. Kysyin, m itä m aksat. H ä n vastasi: T uplaten sen m inkä Lahdessa saat sekä asunnon ja au to n . N iin m in u sta tuli K ustannusyhtiö A pulehden toim itusjohtaja, Yrjö K okko m uistelee.

127

Pa m a u k sen

p o ik ia

— Silloin yhtiö kustansi vain A pu-lehteä. T aloudellinen tilanne oli vai kea. E nsim m äisiä tehtäviäni oli sellaisen om aisuuden realisointi, joka ei suoranaisesti palvellut k u stan n u sto im in taa. L entokonekin sai m ennä. — A pu ja Seura-lehti kilpailivat rajusti toisiaan vastaan. Avun levikki putosi ja Seura m eni ohi. M ietim m e m itä pitäisi tehdä. A nn o in kahdelle serkukselle Seppo ja Eero Saurille tehtäväksi koota työryhm ät ja laatia ke hityssuunnitelm at. Eero Saurin ry h m än "U usi A pu” -konsepti oli yliver tainen ja siitä alkoi A vun uusi nousu. K ustannusyhtiö A pulehti kehittyi rivakasti. Perustettiin u u d et lehdet A n n a ja Avotakka ja o stettiin kilpailevia lehtiä, vaikka pääom apula vaivasi. A pu o h itti levikissä Seuran 6 0-luvun lopulla. — Jaakko Lassila, joka silloin oli U u d e n Suom en hallituksen p u h e e n johtaja, kutsui m in u t lounaalle ja tarjosi ostettavaksi Katso- ja U usi M aa ilm a -lehtiä. Lassilan m ielestä aikakauslehdet eivät ku u lu n eet U u d en Suo m en toim ialaan. H in ta oli neljä m iljoonaa m arkkaa. Pyysin pienen tau o n ja soitin O lli Lyytikäiselle, joka kysyi m istä rahat. Vastasin, että Lassila lupasi. K aupat teh tiin ja K ansallis-O sake-Pankki lainasi rahat. Laajenevan yhtiö n nim eksi m u u te ttiin A pu-y h tiö t Oy. A ikakauslehtitoim iala oli keskinäisen kilpailun vuoksi kustannuskriisissä. Y htyneiden K uvalehtien historiikissa (K ansikuva uusiksi 1996) kerrotaan: 'A ikakaus lehtien m arkkinointi oli tavattom an kallista. Siksi syyskuun 29. päivänä 1971 allekirjoitettiin sopim us A pu-yhtiöiden ja Y htyneiden K uvalehtien eräiden lehtien (m m A nna, Avotakka, H opeapeili, Tuulilasi) m ark k in o in nin yhteistoim innasta.”

A in u tlaatu in en k o k eilu K ilpailijat perustivat fifty-fifty -periaatteella kaksi yhtiötä yhteisto im in taansa varten. A -lehdet O y oli kustannusyhtiö ja V aliolehdet O y m arkki-

128

Y rjö K o k k o

noi sekä hallinnoi osakasyhtiöiden aikakauslehtiä. Y hteistyösopim us oli Y htyneiden historiikin m ukaan edullinen A pu-yhtiöille: ” ... se ui sisään Y htyneisiin K uvalehtiin.” Yrjö K okosta tuli om an toim ensa ohella A-lehtien to im itu sjo h taja sekä lyhyeksi aikaa Y htyneiden K uvalehtien varatoi m itusjohtaja. — K annattavuus oh m olem pien ongelm a. Yhteistyö saatiin m elko hy vässä hengessä käyntiin, Yrjö Kokko kertoo. M u tta m eidän kannaltam m e oli virhe, että A -lehtien ku stan tam at lehdet pain ettiin Y htyneitten Kuva lehtien om istajien - O tavan ja W erner Söderström O sakeyhtiön - kir japainoissa. M eillä ei ollu t riittävästi valtaa sanoa, m illä hinnalla painotyöt teh tiin . Yhteisesti om istetun A -lehtien tulos m eni siten O tavalle ja W SOY:lle. — Siitä sai alkunsa keskinäinen epäluottam us. Paavo H aavikko oli vuo rovuosin A -lehtien hallituksen puheenjohtajana. O li se luja äijä, m inä nu o rem p a n a m iehenä en ta h to n u t pärjätä neuvotteluissa. E päluottam us syveni. Y hteistyöhön ryhdyttäessä m olem pien kenttäm yyntiorganisaatiot yh distettiin. N e alkoivat m yydä om istajiensa kaikkien lehtien tilauksia, A pu ja Seura m u k aan lukien. Y htyneiden historiikki toteaa: ''E n n ak k o lu u lo to n ratkaisu ei kestänyt käytännössä. V aliolehtien k enttään jäivät Y htyneiden m iehet ja A vun m iehet. Epäluulo alkoi voittaa.” — M o lem m at osapuolet huom asivat, että kenttäm y y n n in pitää olla om issa käsissä, ei se m u u te n toim i, Yrjö Kokko sanoo jälkikäteen. — Y htyneiden kannalta kaikkein p ah in ta oli ehkä se, että me o stim me L ehtim iehiltä Jaana-lehden, joka kilpaili yhteisesti o m istetun A nnan kanssa. Y hteistyö päättyi kestettyään kolm isen vuotta. A inutlaatuinen ko keilu Suom essa. M uistelm akronikassaan Yrjö Kokko k u ittaa toim ialan rationointi yri tyksen näin:

129

Pa m a u k s e n p o ik ia

Perustettiin yhteinen yhtiö, H aluttiin välttää varojen tyhjiö. K um pikin siirsi sinne om ia lehtiä ja alussa peli olikin rehtiä. Pian taas kuljettiin eri teitä. Ei a u tta n u t yhteistyö heitä, ei meitä.

Urheilujohtaja - Olli Lyytikäinen oli jalkapallomies ja Helsingin Jalkapalloklubin (HJK) puheenjohtaja 60-luvulla. H ä n e n toivom uksestaan m inusta tuli H J K n puheenjohtaja 1969. Pestiä kesti kolme vuotta. Sinä aikana seura voitti jalkapalloilun Suom en m estaruuden ja pärjäsi myös jääkiekossa. — Avun rahoilla ja O llin suostum uksella ostin suunnilleen silloisen jääkiekkom aajoukkueen verran huippupelaajia. M u tta H J K jäi SM -hopealle, ja siitä alkoi jalkapalloilijain ja jääkiekkoilijain ristiriita. Loppujen lopuksi jääkiekosta luovuttiin ja toim inta siirtyi K arhu Kissoille. H J K keskittyi jalkapalloiluun. — Jukka U unilan tapasin ensim mäisen kerran kertausharjoituksissa Santahaminassa 1971. H ä n innosti m in u t hölkkääm ään, ja kontaktini yleisurheiluun alkoivat m u o to u tu a. Yrjö Kokosta tuli Suom en Urheiluliiton (SUL) puheenjohtaja 1975. H ä n itse kertoo tapahtum ista. — Kun Jukka Uunila ilmoitti (1973) luopuvansa SU Ln p u h e e n jo h ta juudesta, valittiin to im ik u n ta etsimään hänen seuraajaansa. T oim ikunta, jonka jäsen myös Jukka U unila oli, valitsi ehdokkaaksi entisen m oukarinheittäjän ja yleisurheilum aajoukkueen kapteenin Oiva H alm etojan. M in ä kuulin näistä asioista vasta jälkikäteen.

130

Y r jö K

okko

- SU Ln silloinen to im itu sjo h taja Jorm a Varis eh d o tti, että asettuisin ehdolle p u h een jo h tajan vaalissa. S uostuin ja aloin saada joukkoja taakseni. SU L n liittovaltuuston kokouksen äänestyksessä voitin H alm etojan täpärästi 19—18. - Valinta ei m ennyt ihan Jukka U unilan laskelmien m ukaan, enkä saa n u t häneltä tukea kahden vuoden (197 5 -7 6 ) puheenjohtajakauteni aikana. M utta virhe oli m inun, sillä en pitänyt häneen yhteyttä SU Ln asioissa, vaik ka m uuten tapailim m e lenkeillä ja kalassa. Jukka U unila vaikutti taustalla, että m in u t vaihdettiin ensim m äisen kauden jälkeen C arl-O laf H om eniin. - Palasin yleisurheilun pariin tullessani H elsingin Kisa Veikkojen p u heenjohtajaksi 1981 ja sitä k au tta m yös SU Ln liittovaltuuston p u h e e n johtajaksi. T apani Ilkka oli silloin U rheiluliiton puh een jo h tajan a ja m eillä oli hyvä yhteistyö.

Urheilu- ja ulkopolitiikkaa Yrjö K okko edusti Suom ea kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n (In ternational A m ateur A thletic Federation) yleiskokouksessa M ontrealissa olym piakisojen aikaan 1976. E n n ak k o o n tiedettiin, että N euvostoliitto tulee esittäm ään Etelä-A frikan erottam ista IAAFn jäsenyydestä m aan h ar jo ittam an ro tu so rro n vuoksi. - Asiaa ei käsitelty etukäteen U rheiluliiton hallituksen kokouksissa, jo ten m enin kylm iltään yleiskokoukseen. N euvostoliiton esityksestä äänes tettiin , koska Iso-B ritannia teki vastaehdotuksen. Sen m ukaan seurattai siin neljä vuotta, M oskovan olym piakisoihin saakka, koskeeko ro tu e ro tte lu myös urheilijoita. - E nnen äänestystä pidetyn kokoustauon aikana pohjoism aat sopivat äänestävänsä Iso-B ritannian vastaehdotuksen puolesta. K äytin äänestyk sessä Suom en ääntä sovitun m ukaisesti.

131

Pa m a u k s e n p o ik ia

- Kokouksen jälkeen kerroin suomalaisille urheilujohtajille - Erkki Kive lä (SVUL), Väinö Soininen (TU K ) ja O sm o Kaipainen (TU L) - äänestyk sen tuloksen ja m iten itse äänestin. Se oli virhe, koska äänestys oli salainen. - Parin päivän päästä kauppaneuvos Kalle Kaihari soitti Suom esta: M itä perkelettä sä olet tehnyt! U kko (U rho K ekkonen) on aivan hurjana. Täällä on lehdet täynnä tietoa, että sä olet äänestänyt S uom en virallisen ulkopolitiikan vastaisesti. - O sm o K aipainen oli v u o ta n u t tied o n äänestyksestäni D em ariin. Laadin yhteenvedon asiasta presidentti Kekkoselle. H ä n o tti M ontrealista palaavan kisajoukkueen m enestyjät vastaan linnassa ja kehui ja kiitti u r heilijoita. M u tta lisäsi, että jo h ta ja t tyrivät pah an kerran. Sam alla hetkellä suoran televisiolähetyksen kam era kääntyi m in u u n ...

D o p in g Suom en U rheiluliiton p u h een jo h tajan a Yrjö Kokko oli m yös Suom en O lym piakom itean jäsen. D o p in g p u h u tti urheiluväkeä. A naboliset ste roidit tulivat Kansainvälisen O ly m p iak o m itean (KOK) kiellettyjen ainei den listalle sam ana päivänä, kun K okko astui rem m iin 1.1.1975. - Aloittaessani sain sen inform aation, että Suom essakin oli pyritty anabolien kehittäm iseen silloin kun ne vielä olivat luvallisia. A ihepiiri oli m i nulle täysin vieras ja su h tau tu m isen i asiaan oli alkuvaiheessa epäm ääräistä. Suom en O ly m piakom itean valm ennuspäällikkö Kalevi T u om inen lä hetti 18.6.1976 päivätyn kirjeen M ontrealin olym piakisoihin valm istau tuville edustusurheilijoille: "Suom en O lym p iak o m itea on saanut tie to o n sa, että osa suom alaisista urheilijoista käyttää näitä horm oneja." Kirjeessä neuvottiin m ahdollisia käyttäjiä toim im aan niin, ettei käryjä tule itse ki soissa: "Kaksi viikkoa en n en kisoihin m atkustam ista on anabolisten h o r m onien käyttö lopetettava täysin."

132

Y r jö K o k k o

L uettuaan kirjeen nyt, yli k o lm ekym m entä v uotta m yöhem m in, Yrjö Kokko toteaa. - En m uista, että kirjettä olisi käsitelty Suom en U rheiluliiton jo h to kunnassa. E nkä m uista, m iten itse olin siihen reagoinut. M u tta jälkikä teen ajatellen silloin elettiin m urrosvaiheessa eikä osattu m ääritellä, m iten tulisi käyttäytyä. N y t olen d o p in g in eh d o to n vastustaja. L uuletko, että p u h taa n u rheilun aikaan voidaan vielä palata? — En usko. K aupallisuus, am m attilaisuus ja rahan m erkitys ovat siinä m äärin kasvaneet, että osa urheilijoista tulee aina tu rv au tu m aan kiellettyi hin keinoihin. Elaastattelu 5 .12.2007

133

Pa m a u k s e n po ik ia

Yrjö K okk o: E n s i m m ä i n e n teh tä v än i u r h e il u j o h ta ja n ura lla oli Porin o p p i k o u l u j e n u r h e il i jo i d e n p u h e e n j o h t a j u u s 1 9 4 0 - l u v u n lopulla.

N im i Syntymäpaikka ja-aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

134

Yrjö Ensi Kokko Viipuri 19.3.1933 Helsinki Ekonomi Toimitusjohtaja, kauppa neuvos Liittyi 2004

Paavo K o r h o n e n

P aavo K o r h o n e n V iipurissa syntynyt Paavo K orhonen asui lapsuutensa ja varsinaisen nuoruutensa P o n tu k sen k ad u n A sunto -o su u sk u n ta Pantsarissa. A ikansa m o derni kerrostalo oli virkam iesten kotitalo. Pantsarissa asui m o n ta tu n n e t tua viipurilaista, m o n ta tuom aria ja opettajaa. P u h u ttiin että talossa asui laki ja evankelium i. Paavo K orhosen isä oli historian lehtori ja äiti suom en kielen opettaja. — M olem m ista jäi m in u u n vahvat vaikutteet, Paavo K orhonen kertoo. K orhosen perheen kotikasvatusta kuvataan Paavo K orhosen kirjoitta massa historiikki- ja m uistelm akirjassa K otitalom m e Pantsar V iipuris sa (2004): "K otikasvatus tuki vahvasti om aa suom alaista yhteiskuntaa. O lim m e ju u ri itsenäistyneet. V ieraista vallanpitäjistä oli saatu vuosisato jen aikana tarpeeksem m e.” ... "Y hteinen päivällinen oli juhlallinen tap a h tum a. Jokaisella oli om a vakiopaikkansa. T ulim m e siihen seisom aan, ja kun kaikki olivat paikalla, istu u d u im m e yhtä aikaa. Sitten isä luki lyhyen ruokarukouksen. Ä iti soitti pöydällä olevaa kelloa, ja kotiapulaisem m e H ilm a toi keittiöstä ruokaa.”

M ennää T orkkelill Paavo K orhosen m uistelm akirjassa kerrotaan viipurilaisen nuorison iltariennoista: ”K un kello tuli yhdeksän, T orkkelinkadun toinen jalkakäytävä K auppatorilta K arjalankadulle oli kuin taikaiskusta täynnä koululaisia. A rveltiin, että kum m allinen näytelm ä, iltakävely aina sam aan aikaan sa m alla kadulla, olisi tu llu t K eski-Euroopasta. K errottiin, että jo 1700-lu-

1 35

Pa m a u k s e n

po ik ia

vulla V iipurissa oli kävelty linnansillalla edestakaisin Venetsian perinteen m ukaisesti.” — Siihen aikaan harvassa perheessä oli puhelin, ja jos oli, se oli van h em p ien hallussa. H eila treffattiin T orkkelin iltakävelyllä, jonne n uoret k o k o o n tu iv at joka ilta kello 9 - 1 0 välillä. Sieltä heila saatettiin kotiin tai etsittiin uusi. Ja seuraavat treffit teh tiin T orkkelinkadun Pursiaisen kahvi laan, Paavo K orhonen m uistelee.

Talvisodan synty Paavo K orhoselle S uojeluskuntaan liitty m in en oli itsestään selvyys: koti, usk o n to ja isänm aa. H ä n oli 17-vuotias syksyllä 1939, ja lauloi m uiden m u k an a M aam m e-laulua V iip u rin asem alla, kun Juho Kusti Paasikivi m atk u sti M oskovaan alueluovutuksia koskeviin neuvotteluihin. — Paasikivi palasi ilm an sopim usta, ja m e ajattelim m e että kaikki on hyvin. E ihän Suom i uhkaa ketään. K oulut alkoivat taas. M e V iipurin klas sillisen lyseon oppilaat olim m e yhdeksän välitunnilla 30. m arraskuuta, kun sireenit rupesivat h u u tam aan . Ja samassa vihollisen koneet olivat jo päällä, ne lensivät m atalalla. — K oulun ovi aukeni ja rehtori O in o n e n , jota Pässiksi k u tsu ttiin , k u r kisti ovelta. H ä n oli hyvin h e rm o stu n u t ja sanoi: Pojat, sota on alkanut, m enkää kotiin. — Juoksin kotiin ja k u n olin suojeluskuntalainen, otin sotilaskiväärin sekä panokset ja m enin Pantsarin katolle. Sieltä piipun takaa yritin am pua yli lentäviä pom m ikoneita, m u tta en ta in n u t osua. K iroilukaan ei au ttan u t. Paavo K orhosen v an h em m at kiirehtivät evakkojunaan talvisodan syttym ispäivän iltana. Sisar-Liisa jo u tu i sairaalaan po m m itu k sen uhrina, hän m enehtyi m yöhem m in. Veli Ju hani oli arm eijassa. Paavo K orhonen jäi perheestä yksin suojeluskuntalaisena V iipuriin vartiotehtäviin.

136

Paavo K o r h o n e n

Järkyttävä ep isod i - O lin yövartiossa H avin öljysäiliöillä jo u lu k u u n lopulla. Pim eä yö, koko k au p u n k i oli pim eänä. Alue oli verkkoaidalla suojattu. Y htäkkiä näin jo n k un kiipeävän m äntyyn, joka kasvoi verkkoaidan ulkopuolella. Päästyään aidan tasalle tulija siirtyi oksia pitk in sisäpuolelle ja p u d o tta u tu i alas. D esantti! - M e n in k o hti ja kielsin ettei tän n e saa tulla. Silloin h ah m o am pui m i nua pistoolilla, m u tta ei osunut. H eittäydyin m aahan. H a h m o liikkui yön pim eydessä hitaasti kohti, tähtäsin kiväärillä ja am m uin. D esantti katosi k uoppaan. - En u skaltanut m en n ä luokse, pelkäsin jos se vielä am puu. Lopulta vartiopäällikkö tuli m in u a etsim ään. Pian osoittautui, että mies oli k uollut ja hänellä oli räjähdysainepanos m ukanaan. Kuka hän oli, ei selvinnyt m i nulle, m u tta hänellä oli suom alainen pusero ja ryssäläinen N agan-pistooli. Sen k u u lin m y ö h em m in Suojeluskunnassa. - Järkytyin ihan hirveästi. O lin saanut k otona kristillis-eettisen kasva tuksen. T u n tu i että sellainen eläm ä loppui tu o h o n tap ah tu m aan , kuten koko n u o ru u te n i. Sen jälkeen oli vain sotaa.

Jouk ku eenjoh tajasta päätoim ittajaksi - H aav o itu in pahasti jatkosodassa U uksujärven taistelussa jo u k k u een jo h tajana Syväriltä vetäydyttäessä 1944. Sotasairaalassa m eni m o n ta k u u k a u t ta. Sieltä päästyäni aloin m iettiä m itä tekisin siviilissä. Koska olin kym pin piirtäjä koulussa, vein A teneum iin akvarellejani näytille ja olisin päässytkin sinne opiskelem aan, m u tta isä ei a n ta n u t rahaa taideopiskeluun. - E h d o tin sitten isälle, että opiskelisin suom en kielen opettajaksi kuten äiti. Ä idinkieli oli koulussa lem piaineitani. M u tta isä kielsi: N yt on poliit-

137

Pa m a u k s e n p o ik ia

tin en eläm ä sellaisessa vaiheessa, ettei pidä ruveta näkyväksi virkam iehek si. Siinä voi jo u tu a poliittisesti vaikeuksiin, vaikka tapetuksi. O n valittava k äy tän n ö n läheinen eläm änura. Paavo K orhonen opiskeli agronom iksi ja aloitti kou lu ttajan a 1955 Pellervo-Seurassa, joka on pellervolaisen osu u sto im in n an aatteellinen kes kusjärjestö. H ä n eteni Pellervo-lehden toim ittajaksi, toim ituspäälliköksi ja päätoim ittajaksi (1 9 6 5 -1 9 8 6 ). - Lehdessä käsiteltiin talouseläm ää, pellervolaisia yrityksiä ja osuus k u n tie n jäsenasioita sekä hyvin laajasti inhim illisen eläm än ja talouselä m än tasapainoa. — O su u sto im in n a n ideana oli, että talouseläm ä on ihm istä varten. N y kyisin tu o ta n to on tärkeäm pi kuin ihm inen. Paavo K orhonen sai työstään tiedonjulkistam isen valtionpalkinnon 1978.

E nnustavat K orh oset Korhosen perheessä kulkee sukukalleutena kirje, jonka kuoreen Paavon iso isä, opettaja Juho K orhonen, kirjoitti 1901: 'V uonna 2000, uudenvuoden päivänä avatkoon täm än kirjeen se eli ne, joiden hallussa täm ä silloin on.” Kirje avattiin m äärähetkellä sukukokouksessa, ja isoisän sadan vuoden takaiset en n u stu k set paljastuivat: "Suom esta tulee itsenäinen valtio, Venä jä tulee hajoam aan kuin kevätjää lautoiksi.” R ohkeita ennustuksia B obrikovin aikaan, jolloin Suom i eli Venäjän p in teessä. Kirje löytyi vasta isoisän kuoltua hänen kirjoituspöytänsä salaloke rosta. Isoisä ennakoi myös tekniikan kehityksen, aina m atkapuhelim een saakka: "Telefooni on joka paikassa. Sekä telefooni että säh k ö jo h d o t ovat luonnollisesti langattom at. A tlan tin W altam erellä purjehtiva aviom ies voi p u h u a vaim olleen kotona. K iinaan voi telefoonata yhtä helposti k uin lä him pään k a u p u n k iin .”

138

Pa a v o K o r h o n e n

Paavo K orhonen ennustaa itäisen naapurivaltiom m e kehityssuuntia. - V ladim ir P u tin haluaa palauttaa suurvallan. Venäjällä tarvitaan kei sari, sillä kansa ei pysty rakentam aan valtiota dem okraattisesti, kuten me ajattelem m e. Venäjä on arvaam aton, m u tta im p eriu m it m aailm assa ovat aina kadonneet. Jotakin traagista on todennäköisesti edessä. Ehkä ilm as to n m u u to s, pakolaiset, lu o n n o n m u llistu s, epidem ia, m eteoriitti tai y d in sota. - Jos katastrofi tulee, ku ten historioitsijat ennustavat, niin suurvalta Venäjä tekee m itä tekee. Ei pienillä valtioilla ole m itään m erkitystä, ei ollut toisessa m aailm ansodassakaan. M eidän on vain varauduttava niin hyvin k uin pystym m e.

Pam aus Seura — Pam aus Seura taitaa olla viipurilaisista järjestöistä ainoa, jolla on vankka tulevaisuus. Seura ei rak e n n a y ksinom aan m uistoille, vaan ny kyajan talo u seläm än varaan, jo sta se saa uusia ja päteviä karjalaisjuurisia jäseniä. N äin Seura voi to im ia nykyaikaisesti, aktiivisesti ja vaalia m yös p erin teitä.

K arjalaisten k ok em an vääryyden oik aisem in en — K okem uksia sodasta ei koskaan u n o h d a. M u tta m inä ajattelen histo rian lehtorin poikana, että se on eläm än laki. Ih m in en , kuten m uukin lu o m ak u n ta, pitää keskeisenä reviiritaistelua, eikä m oraali m erkitse luo m akunnassa m itään. M yös ih m inen laajentaa reviiriään niin pitkälle kuin pystyy, h in taan m ihin hyvänsä. N äin on ta p a h tu n u t historiassa aina, m u t ta voihan toivoa, että jospa asia jo te n k in m uuttuisi.

139

Pa m a u k s e n po ik ia

- O n parem pi sopeutua tilanteeseen ku in ruveta katkeruudella pilaa m aan eläm äänsä. Kaik' m än, m u tta täytyy yrittää elää kuin m en etetty koti olisi osa historiaa. Se ei ratkaise kaikkea. M enetyksestä hu o lim atta voi elää jo pa onnellisen eläm än. N u o ru u d e n iloinen viipurilaisuus antoi m inulle siihen taustan. H aastattelu 14.11.2007

140

Paavo K o r h o n e n

P aavo K o rh o n e n : K aik' m ä n , m u tta täy ty y y rittä ä elää k u in m e n e te tty k o ti olisi osa h isto ria a . Se ei ratkaise k aik k ea. M e n e ty k sestä h u o lim a tta voi elää jo p a o n n e llise n e lä m ä n . N u o r u u d e n ilo in e n v iip u rila isu u s a n to i m in u lle siih e n ta u s ta n .

Paavo Tapani Korhonen Viipuri 6.1.1922 Helsinki Agronomi Päätoimittaja Liittyi 2001

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

141

Pa m a u k se n p o ik ia

A ntti O . A rponen

A n tti O . A rponen U u n itu o re ylioppilas A ntti O lavi A rponen (19) pestattiin m yllykoskelaisen K ym en Keskilaakso -lehden kesätoim ittajaksi 1969. H ä n pääsi toiveam m attiinsa suoraan kou lu n penkiltä. A ntti A rposen työ kirjoittajana, tiedottajana ja u rh eilum iehenä lähti urakiitoon hänen valm istuttuaan h u m an ististen tieteiden kandidaatiksi H elsingin yliopistosta 1973. N u o ri mies valittiin seuraavana v u o n n a Suom en V altakunnan U rheiluliiton tiedotussihteeriksi ja 27-vuotiaana Suom en U rheilum useon johtajaksi. N eljän vuosikym m enen m onipuoliseen työrupeam aan m a h tu u esimiesja päätoim ittajatehtäviä Suom en U rheilulehdessä, Viikkosavossa ja EteläSaimaassa sekä paikallisradiossa. T ätä kirjoitettaessa 38-vuotias A ntti A r po n en on K arjala-lehden päätoim ittaja. M ikä to im ittajan työssä kiehtoo? - M in u n oli pakko ruveta toim ittajaksi, koska en osaa m u u ta kuin kir joittaa. O len täydellisen epäkäytännöllinen ihm inen, m u tta jostakin on periytynyt kirjoittam isen lahja. K irjoittavan to im ittajan työssä saa olla tekem isissä erilaisten ihm isten kanssa, eikä kahta sam anlaista päivää ole. - T oim ittajan työ on luovaa työtä siinä missä taiteilijankin työ. N yky aikana, kun u u tisju tu tk in kirjoitetaan om alla nim ellä, toim ittaja asettaa itsensä ja m ielipiteensä julkiseen keskusteluun ja kritiikkiä tulee. Jos pel kää kritiikkiä, niin silloin on väärällä alalla. M ikä to im ittajan työssä on m u u ttu n u t urasi aikana? - O len näh n y t m o n ta teknistä vallankum ousta lehtityössä neljänkym m enen vuoden aikana. Painotekniikka on m u u ttu n u t useam paan kertaan,

143

P a m a u k s e n p o ik ia

ja tiedon h an k in ta sekä ju ttu je n k irjo ittam in en ovat ihan eri m aailm asta k uin aloittaessani 1969. Siihen aikaan k irjoitin ju tu n paperiliuskalle kir joituskoneella, jätin sen latojalle ladottavaksi ja edelleen latom okoneella tulostettavaksi m etallilevyille. N iistä teh tiin sivutaitto, joka kuvattiin ja vietiin painokoneeseen. M ahdollisim m an m onim utkaista. — T änä päivänä tiedonvälitys on yhä nopeam paa. Jos esim erkiksi kirjoi tan ju tu n Room assa suoraan tietokoneelle ja painan nappia, niin ju ttu on m uutam assa sekunnissa lehden sivuilla. K ehittyvä tekniikka ei kuitenkaan paran n a ju tu n laatua: hyvä kirjoittaja on aina arvossaan. M iten lukija on m u u ttu n u t? — K un aloittelin, niin m aakunta- ja paikallislehtien p eitto p ro sen tti oli lähes sata, lehti tilattiin käytännöllisesti katsoen alueen jokaiseen kotiin. N y t p ain ettu lehti ei ole enää yhtä tärkeä ihm isille, esim erkiksi Etelä-K ar jalan m aakuntalehden p eitto p ro sen tti taitaa olla kuu d en k y m m en en tie noilla. Paikalliset ilm aisjakelulehdet, sekä televisio ja in tern et vähentävät varsinkin nuo rem p ien lehtitilaajien m äärää. E ntä m ediakehitys ja -kilpailu, m iten p rin ttim e d ia pärjää? — Sähköiset m ediat voittavat todennäköisesti p ain etu n m edian pitkällä aikavälillä. O n vaikea nähdä, että ne kokisivat takaiskuja tulevaisuudessa. M inä ehdin vielä eläkkeelle prin ttim ed iasta, eikä tilattava sanom alehti m i hinkään kuole, ainakaan viiteenkym m eneen vuoteen. Sinä olit pari vu o tta paikallisradio O ikea A sem an päätoim ittajana. M iten radion käy m ediakilpailussa? — Veikkaan radiolle kaikkein h u o n o in ta tulevaisuutta. Yleisradion si sällä televisio on jo p o lk en u t radio-ohjelm at jalkoihinsa, radiolle ei jää m arkkinarakoa. Yle ja kaupalliset radioasem at varm aan jatkavat, m u tta k itu u tte lu a se on.

144

A ntti O . A rponen

M iten lehden to im itu k sen työ on m u u ttu n u t? - T ehokkuus- ja nopeusvaatim ukset ovat jo h tan eet siihen, että laajem m at reportaasit ja perinteiset sunnuntaisivujen ju tu t on m iltei u n o h d e ttu . N y t halutaan lyhyitä ja nopeita uutisia m ahdollisim m an paljon heti h u o m iseen lehteen. N uorilla toim ittajilla on nykyisin laaja yleissivistys ja heil lä olisi kykyä teh d ä laajem pia ju ttu ja, m u tta heidät p an n aan kirjoittam aan viidensadan m erkin uutisia.

T ietokirjailija A ntti O . A rp o n en on k irjo itta n u t yksin tai yhdessä m u id en kanssa 55 tie tokirjaa. K irjojensa aiheet hän on löytänyt urheilun, historian ja karjalai suuden parista. A rponen on p alk ittu vuoden urheilukirjan tekijänä kah desti 1996 ja 2006. V uoden yleisurheilutietäjä-kilpailun hän voitti 1997. - T u tu stu in W erner Söderström O y :n tietokirjaosaston ihm isiin 70luvulla ja totesim m e yhdessä, että suom alaisessa urheilukirjallisuudessa oli paljon m ustia aukkoja: asioita ja aihepiirejä, joista ei ollu t kirjoitettu. H eittelin ideoita, joita he kypsyttelivät, ja pyysivät vihdoin kirjoittam aan. Siitä se alkoi. Voiko tietokirjailija sekoittaa faktaa ja fiktiota keskenään? - K irjoitin lappeenrantalaisen to im ittajan Seppo H ak u iin kanssa kei häänheittäjä Jonni M yyrän eläm äkerran. Siinä o n n istu im m e m ielestäni hyvin yhdistäm ään faktan ja fiktion. M eillä oli käytettävissä vain tulosluet telona ja m u u tam ia haastatteluja Jonni M yyrän huippu-urheilijavuosilta, 1910—20-luvuilta. K ehittelim m e täm än kovan faktan lom aan fiktiivisiä jaksoja. Esim erkiksi, m itä olym piavoittaja Jonni M yyrä koki ja puhui, kun S uom en olym piajoukkue vastaanotettiin juhlavasti H elsingin sata massa 1920. Kuiva fakta m u u ttu i näin luetum m aksi. Faktaa ja fiktiota ei

145

Pam

au ksen

po ik ia

pidä sekoittaa toistensa lom aan, vaan lukijalle on selvästi osoitettava m ikä on fiktiota. Esim erkiksi kertom alla kirjan alussa kuvitteellisista osioista. Paras kirjasi on m ielestäsi L u o v u tetu n Karjalan urheilu. Miksi? - L ähtökohtana on om a karjalaisuuteni, joka A rposten suvussa jo h ta a aina 1500-luvun puoliväliin asti. R upesin itse kiin n o stu m aan Karjalas ta noin nelikym ppisenä. H uom asin, että lu o v u tetu n Karjalan urheilusta kukaan ei ollut teh n y t kokonaisesitystä. T utkim usm ateriaalia oli hävinnyt paljon viim e sotien aikana: noin 250:n urheiluseuran arkistoista oli jäl jellä vain k y m m en k u n ta seura-arkistoa. Työ oli suuri h en k ilökohtainen haaste ja kesti m o n ta vuotta, m u tta 470-sivuinen kirja siitä tuli. M in u a parem m at —ihan oikeat historian tu tk ijat —ovat kiitelleet kirjaa, ja om asta m ielestänikin o n n istu in siinä hyvin. M iten käy kirjan tulevaisuudessa? - K irjan kohtalo näyttää sam anlaiselta k u in sanom alehden. M ark k in a rako pienenee kun kilpailu saa uusia m uotoja. M u tta ei kirja kuole. - K okem ukseni Karjalan K irjapaino O y:n to im itu sjo h tajan a ei e n n u s ta hyvää kirjan pienkustantajalle pienellä kielialueella. Kirjojen m arkki n o in ti on kallista. Julkaisem m e n oin viisi kirjaa vuodessa, ja jokaista olisi m yytävä kolm esataa kappaletta, jotta ku stan n u k set saataisiin peitettyä. M äärä tu o ttaa tuskaa useim pien K arjala-aiheisten kirjojen kohdalla.

Su om en U rh eilu m u seon johtaja - U rani m ieluisin työ on ollut Suom en U rheilum useon johtajan tehtävä 1 9 7 7 -7 9 . Siinä yhdistyivät innostavalla tavalla m in u n u rh eiluhulluuteni, urheilutietäm ykseni, h isto rian tu tk ijan ko u lu tu s sekä kokem ukseni ja n ä kem ykseni tiedottajana ja m ark k in o in tim ieh en ä.

146

Antti O . A

rponen

O lin U rheilum useon ensim m äinen pääto im in en johtaja. Sitä ennen

m useota oli h o id ettu lähes neljäkym m entä v uotta sivutoim isesti, talkoo voim in. O petusm inisteriössä, joka käytännössä rahoitti m useon to im in nan, to d ettiin että Suom en kaltaisessa maassa pitää olla ihan oikea u r heilum useo. Suom en 1970-luvun hyvä arvokisam enestys vau h d itti myös U rheilum useon starttia. - Syksyllä 1977 aloin ensitöikseni tu tu stu a m useon kokoelm iin ja va rastoihin. Perim m äisen varaston nurkassa oli iso, tiukasti kiinni n au lattu puulaatikko. Revin sen auki, ja löysin kivääreitä, pistooleja, käsikranaat teja ja am m uksia. H isto rian tu tk ijan a tajusin heti, että kyseessä on sotien jälkeinen asekätkö. K om ppanian aseet oli kätketty H elsingin olym piasta dionille Suom en U rheilum useon varastoon. Se oli niin hyvä piilopaik ka, että kätkijät u n o h tiv at sen sinne. H e olivat varm aan U rheilum useon m iehiä, svullilaisia (Suom en V oim istelu- ja U rheiluliitto) urheilujohtajia, entisiä S uojeluskunta-pom oja. - M ie tin m ite n säilytän salaisuuden, en h a lu n n u t lehtiotsikoita: Asekätkö O lym piastadionilla! N äy tin k ä tk ö n Paavo Tarnaselle, SV U L n Ky m enlaakson p iirin to im in n a n jo h ta jalle , jo n k a tiesin asekeräilijäksi. H ä n oli e n tin e n rajavartioupseeri, joka e ro te ttiin R ajavartioston palvelukses ta epäselvissä olosuhteissa. Tarnasesta en tiedä oliko hän lin tu vai kala, m u tta hän n o u ti asekätkön farm ariau to llaan eräänä syyskuun iltana. Sanoin, että jos ju ttu paljastuu, n iin m in ä en ole koskaan k u u llu tk aa n koko asiasta. - Tapasin Tarnasen parin viikon päästä, hän kertoi m yyneensä suuren osan aseista ulkom aille ja osa jäi hän en kokoelm iinsa. M u tta am m uslaatikot ja käsikranaatit eivät käyneet kaupaksi, ne hän oli heittän y t K ym ijo keen silloisen A njalan ja Kym in välisellä H urukselan sillalla. - Tarina ei pääty vielä tähän. L uin kotkalaisen lehden etusivulta 1980 luvun alussa, että urheilusukeltajat löysivät H urukselan koskesta aseita ja am m uslaatikoita. Poliisi arveli löydön liittyvän asek ätk en täju ttu u n , m u tta

147

Pa m a u k s e n p o i k i a

ihmetteli miksi ne ovat Kymijoen pojassa. En viitsinyt soittaa lehden toi m itukseen. -

K äynnistin U rh e ilu m u se o n t o im in n a n ja tein sitä innokkaasti t u n

netuksi kolm en v u o d e n ajan. Olisin siellä tänäkin päivänä, jos politiikka ja s u h d a n te e t olisivat olleet toisenlaiset 1970-luvulla. M u tta o p e tu s m i nisteriö ei h a lu n n u t antaa rahaa m u se o n kehittäm iseen toivom allani ta valla, enkä m in ä h a lu n n u t ottaa Sosialidem okraattisen p u o lu ee n jäsenkirjaa. .. O n k o meillä päästy jo eroon vastakkainasettelusta porvariurheilu SV U L ja työläisurheilu TU L? - Suom en Liikunta ja U rheilun (SLU) perustam inen 90-luvun alku puolella tähtäsi keskusjärjestöjen välisten riitojen lopettamiseen. Silloin tehtiin väärin, k u n SV U L lopetettiin, m u tta T U L sai jatkaa. En ym m ärrä, miksi valtio antaa rahaa työväenliikkeen urheilulle, m u tta ei muille samal la tavalla. Vastakkainasettelu leimahtaa vielä ajoittain urheilun r u o h o n juuritasolla, m u tta se on vain pieni häivähdys menneestä. Arvelen, että pa rin k y m m e n e n vuoden päästä aiheesta ei enää edes keskustella.

K arjalaisuus ja Karjalan palautus Antti A rponen toimi lukuisten luottam ustehtäviensä ohella myös Jääskiseuran sihteerinä ja puheenjohtajana vuosikym m enen ajan. Hänellä on selkeä näkemys karjalaisesta identiteetistään. - Karjalaisuus on geeniperim ä. Myö karjalaiset ollaa hyvin paljon eri laisia kuin satakuntalaiset tai hämäläiset tai pohjaalaiset. M inulle karja laisuus on eläm äntapa, koska olen saanut asua viimeiset vuosikym m enet tääl Karjalas. L appeenrannas kuulee karjalaista p u h e e n p artta ihan päivit täin.

148

A ntti O . A

rponen

M ielipiteesi K arjalan palautuksesta? - M oneen kertaan olen kirjo ittan u t ja sanonut, että vääryys tapahtui kun d ik taattori Stalin vaati lähes koko K arjalan liitettäväksi silloiseen N euvostoliittoon. E n osaa sanoa, m iten vääryys korjataan 2010-luvulla, m u tta K arjala-keskustelua pitää käydä. O n neksi Suom essa ei enää tarvitse vaieta asiasta. N y t saa sanoa, että m in u n m ielestäni Karjala k u u lu u Suo melle.

K arjala-lehti A ntti A rp o n en valittiin K arjala-lehteä kustantavan K arjalan K irjapaino O y:n hallituksen jäseneksi 2002 ja lehden päätoim ittajaksi 2004. H ä n arvioi lehden jatkavan toim intaansa viikoittain ilm estyvänä heim olehtenä ainakin kym m enen seuraavaa vuotta. - Yhtiö on kannattava ja maksaa osinkoja om istajilleen joka vuosi, m u t ta nykyinen 10.000:n levikki laskee vääjääm ättä lukijakunnan ikääntym i sen vuoksi. M eillä on neuvotteluja yhteistyöstä Karjalan Liiton kanssa, jo n ka jäsenm äärä on 40.000. Siellä on potentiaalisia Karjala-lehden tilaajia. M u u ttu v a tk o lehden sisällön painotukset? -

Radikaaleja m u utoksia ei tehdä, sisältöä uudistetaan vähitellen. Leh

tim iehenä olen h u o m a n n u t neljän vuosikym m enen aikana, että suuret lehtiuudistukset ovat yleensä johtaneet konkurssiin. Suom alaiset lehtitilaajat, m yös K arjala-lehden lukijat, ovat konservatiivisia. N iin kauan kuin ihm iset haluavat lukea kertom uksia ko tiseu tu m atk o ilta Karjalasta tai kat sella vanhoja V iipuri-kuvia, ei palstoja voi lopettaa. H aastattelu 2 6 .9 .2 0 0 8

149

Pa m a u k s e n p o ik ia

A n tti O . A rp o n e n : K a rjalaisu u s o n g e e n ip e rim ä . M y ö karjalaiset ollaa h y v in p a ljo n erilaisia k u in s a ta k u n ta la is e t tai h ä m ä lä ise t tai p o h jaa laise t.

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

150

Antti Olavi Arponen Sippola 3.5-1950 Lappeenranta Humanististen tieteiden kandidaatti Päätoimittaja Liittyi 2008

P en tt i K orkka

P en tti K or k k a Teekkari Pentti K orkka pääsi jo opiskeluaikanaan Suom en K aapelitehdas O y :n voim akaapelilaborato rioon laborantiksi, ja v alm istu ttu aan d ip lo m i-insinööriksi (1962) hän rupesi tu tk im a a n ja k e h ittä m ä än kaapelei ta. T yönkuva K aapelitehtaalla oli väljä ja salli valinnan vapauksia. Pentti K orkan m ielenkiinto s u u n ta u tu i alusta pitäen taloudellisiin kysym yksiin. Jälkikäteen on nähtävissä, että täm ä valinta ohjasi h än en m yöhem pää u rakehitystään y rityssuunnittelijana, p rojektien jo h tajan a ja investointien su u n n ittelijan a N o k ian yrityksissä sekä N o k ian keskushallinnossa. — E nsim m äinen iso projekti, jo h o n pääsin m ukaan K aapelitehtaalla, oli Im atran V oim an tilaam a sarjakondensaattoriparisto. T arjouksen teh ty äm m e em m e oikein tien n eet m itä tuli tarjottua, m ih in h in taan ja kuinkas täm ä nyt tehdään. Kilpailija Asea oli teh n y t m u u tam ia sarjakondensaattoriparistoja, m u tta m eillä oli h u o n o t tiedot Asean teknologiasta. Työ eteni, vaikka projektissa oli paljon vastoinkäym isiä. O ngelm ia ratk o ttiin sitä m ukaa kuin niitä ilm eni, ja työ luovutettiin lopulta tilaajalle. N uorelle m iehelle hyvä oppi: oli pakko yrittää olla luova. Eläm äni tekninen ko h o kohta, Pentti Korkka hym ähtää.

H yvästit tek n iik alle - Pian tu o n jälkeen (1964) K aapelitehtaan toim in to ja alettiin järkiperäis tää taloon h an k itu n ko n su ltin avulla. Projektityön k oulutus pääsi vauh tiin: piirreltiin kaavioita ja aikajanoja, tehtiin investointilaskelm ia ja laa d ittiin kortistoja. Kävi niin, että kouluttava konsultti lähti vuoden päästä

Pa m a u k s e n

p o ik ia

pois, ja m inä perin hänen h om m ansa. Samalla hetkellä sanoin hyvästit tekniikalle. Siirryin m uutam aksi vuodeksi K aapelitehtaan tu tk im u sjo h ta jan assistentiksi. — Siihen aikaan O y N o k ia Ab oli puunjalostustehdas, jo nka pääom is taja Suom en K um itehdas O y om isti Suom en K aapelitehdas O y:n. Yksi K aapelitehtaan osastoista, E lektroniikka, oli toim itusjohtaja B jörn W esterlu n d in innovaatio. E lektroniikasta tuli m yöhem m in itsenäinen osa 1966 m u o d o stettu a N okia-yhtym ää. — K un Fredrik C astren tuli N o k ia n su u n n ittelu jo h tajak si (1 9 6 9 ), y h tiö n keskushallinnossa alettiin to te u tta a sam anlaisia projekteja k u in K aa pelitehtaalla aikaisem m in. H ä n p a n e u tu i heti alk u u n m uov in jalo stu k sen k ehittäm iseen, koska k atso ttiin e ttä K um itehdas ja K aapelitehdas voivat hyötyä m uovinjalostuksesta. M in u t siirrettiin K aapelitehtaalta C a stre n in apulaiseksi m u o v in jalo stu sp ro jek tiin . Tein laskelm ia ja sih teerin tö i tä, p aljon tuli paperia. S ähköm ies sai tu tu stu a v in y ylim onem eereihin, poly teen eih in ja polyolefiineihin sekä niiden k u sta n n u sstru k tu u re ih in , P entti K orkka virnuilee. —Pekem a O y tuli perustetuksi siinä yhteydessä.

U rakiertoa K aapelitehtaan kau tta N ok ian k esk u sh allin toon ja E lektroniikkaan — Palasin vielä lyhyeksi aikaa K aapelitehtaalle, kunnes sain siirron ta kaisin N okian keskushallintoon tu tk im u s- ja kehitystoim innan k o ordi noijaksi. Kun Kari K airam o tuli N o k ian keskushallintoon 1971 ja p u u n jalostuksen johtajaksi 1972, alkoi tu n tu a siltä, että N okia-yhtym ästä oltiin tekem ässä puo littain puunjalostusfirm aa. Asiaa tu tk ittiin hyvin korkealla tasolla. Jos pan k it olisivat n äy ttäneet vihreätä valoa, hanke olisi ilmeisesti to te u tu n u t, ja elektroniikka olisi ehkä u n o h tu n u t kokonaan. — N okian E lektroniikka oli silloin pieni, tappiota vuodesta toiseen teh nyt yksikkö. Se sai K ansallis-O sake-Pankilta pankkipäätejärjestelm ä -kau-

152

entti

orkka

pan 1974, m u tta työ viivästyi ja takkuili. T oim itusjohtaja B jörn W ester lu n d m ääräsi m in u t E lektroniikkaan "pistäm ään asioita k u n to o n ”. Vaikea h om m a, koska toim iva jo h to ei p itänyt "keskushallinnon lähettäm ästä va koilijasta”. Kävi ilm i, että kyseessä oli sam anlainen ju ttu k u in työeläm äni ensim m äinen projekti K aapelitehtaalla: oli tarjo ttu , m u tta ei tiedetty ihan tarkalleen, m itä. L oppujen lopuksi projekti jo u d u ttiin aloittam aan alusta ja tekijöiden m äärä viisinkertaistam aan, ennen kuin pankkipäätejärjestelm ä voitiin luovuttaa tilaajalle. Legendaarinen Kari K airam o n im itettiin N okian toim itusjohtajaksi 1976, ja Pentti K orkasta tuli E lektroniikan apulaisjohtaja sam aan aikaan. K orkka kertoo, että h än en toim enkuvansa Elektroniikassa oli alkuun epä selvä h en k ilö jän n itteid en vuoksi, m u tta yksi tavoite oli selvä: E lektroniik ka kannattavaksi. - K un E lektroniikan to im in to ja arvioitiin, h u o m a ttiin että rad io p u h e lin -yksikkö oli tappiollinen. Yksikössä, joka toim i Lauttasaaressa N ahkahousuntiellä, työskenteli kolm ekym m entä henkilöä, ja se oli teknologisesti kilpailijoitaan Saloraa ja Televaa jäljessä. R atkaisuvaihtoehtoja oli kolme: lopetus tai piti saada kilpailijat kiinni tai ostaa kilpailijalta seuraavan su k u polven teknologiaratkaisut. Saloran kanssa teh tiin kaupat. Ja jälkikäteen voi vain arvailla, olisiko N okia lo p etta n u t rad io p u h elin ten valm istuksen, jos Salora olisi kieltäytynyt kaupasta. T u ohon aikaan (1976) tuore to im i tusjohtaja Kari K airam o ei ollut kovin v a k u u ttu n u t siitä, että elektroniik ka on N okian laji. P uunjalostus näytti viehättävän h än tä enem m än.

Dem arien valtiollistam ishanke ja dem okraattista johtam ista - Sam oihin aik oihin tuli ilmi Sosiaalidem okraattisen puolueen su u n n i telm a valtiollistaa Suom en elektroniikkateollisuus (1976). Tavoitteena oli yhdistää Valmet, N okia, Televa ja Valco valtionjohtoiseksi elektroniikka-

153

Pa m a u k s e n p o ik ia

teollisuudeksi. Silloin Kari K airam o heräsi elektroniikan puolustajaksi: ”m otivointipapereita” laadittiin eri puolueille erilaisin argum entein. D e m arien valtiollistam ishanke saatiin estettyä, ja valtion om a elektroniikkayhtiö Valco lo p etettiin k a n n a ttam a tto m a n a . Televa sulautui m yöhem m in N okiaan. — P idin työstäni Elektroniikassa. O lin esikuntam ies, m u tta m in u lla oli m yös toim innallista vastuuta pienem m issä yrityksissä hallituksen p u h e e n johtajana. M in u a kysyttiin kau tta ran tain takaisin N okian keskushallin to o n y rity ssu unnittelutehtäviin 1980. Sanoin viihtyväni E lektroniikassa hyvin, enkä h a lu n n u t pois. Vasta kun sain joulukuussa kutsun Kari Kairam o n luo keskustelem aan siirrosta, ym m ärsin vastata m yönteisesti, Pentti K orkka naurahtaa. - Jälkikäteen huom asin, että N okian hallituksen pape reissa m in u t oli n im ite tty yhtym än yrityssuunnittelujohtajaksi jo m arras kuussa. D em okraattista jo h ta m is ta ... M illainen jo h taja Kari K airam o oli? - H ä n oli innostava ihm isten johtaja, m u tta pitkäjänteinen to im im i nen tietyn logiikan m ukaan ei ollut hän en parhaita puoliaan. S pontaani ihm inen, m ainio puhuja, joka osasi o ttaa yleisönsä. N okiassa oli siihen ai kaan toista sataa bisnesaluetta. Y rityssuunnittelun näkökulm asta k o lm a n nes bisneksistä oli hyviä ja toinen kolm annes keskinkertaisia. L o p u t niin huonoja, että niistä oli pian päästävä eroon. M u tta m itään ei ta p a h tu n u t, päätökset viipyivät ja painopistealueet jäivät epäselviksi. Siitä syntyi pai neita.

Yrittäjäksi Pentti Korkka työskenteli N okian keskushallinnossa viisi vuotta. H än en uransa loppuvaiheessa N o k ian toim itusjohtajaksi n im itettiin Sim o Vuori-

154

entti

K orkka

lehto ja Kari K airam osta tuli pääjohtaja. V uorilehto alkoi karsia N okian strategian kannalta vähäm erkityksisiä bisneksiä. O y A iram Ab, lam ppu- ja paristofirm a, oli yksi niistä. — N eu vottelim m e N okian rahoitusjohtajan A nders S jöblom in kanssa A iram in m yynnistä R uotsiin, m u tta kauppa p e ru u n tu i viim e m etreillä. M u u tam ien vaiheiden jälkeen teim m e A nders Sjöblom in kanssa tarjouk sen Sim o V uorilehdolle A iram in ostam isesta. H ä n hyväksyi kaupan, ja niin m inusta tuli yrittäjä ja A iram in to im itusjohtaja 1985. — Y rittäjäurani alkuvaiheessa A iram issa työskenteli 500 henkilöä ja tehtaalla oli k y m m e n k u n ta erilaista la m p p u tu o ta n n o n linjaa sekä paristonvalm istusta ja n astatu o tan to a. N y t h en k ilökuntaa on viitisenkym m en tä, ja la m p p u tu o ta n n o sta jäljellä yksi linja. M uu tu o ta n to Suom essa on lopetettu. — A iram illa on om a tuotekehitys, m u tta tu o tannolliset ratkaisut pyri tään löytäm ään ulkoa. Y hdeksänkym m entä prosenttia m yytävästä tavaras ta tulee ulkom ailta, pääasiassa K aukoidästä. A iram on sähkötukkukauppa: päivittäistavarakaupat ja rautakaupat ovat tärkeitä asiakkaitam m e. Pyrim m e olem aan ihm isten päivittäistarpeiden tyydyttäjä pien ten sähkökojeiden alueella. Ei ku iten k aan k o d in k o n eid en reviirillä. H aastattelua tehtäessä Pentti K orkka on A iram in hallituksen p u h e e n johtaja, om istus on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle. Puoli vuosisataa tekniikan kehitystä seu ran n u t Pentti K orkka on oikea mies p u h u m aan tekniikan tulevaisuudesta. — T ekniikan kehitysvauhti kiihtyy. Kaikki m itä tänään voidaan kuvi tella, toteu tetaan tulevaisuudessa. N äen, että elektroniset m uistit voidaan yhdistää ihm isaivoihin tulevaisuudessa. Ihm isen eläm ä m ullistuu: ei tar vitse esim erkiksi opiskella kieliä. Kulkuvälineissä tap a h tu u kehitystä, ja uusia energialähteitä kehitetään —fuusioenergiaa kokeillaan jo.

155

Pa m a u k s e n

p o ik ia

K arjalainen tausta Pentti K orkka syntyi R a u d u n kirkonkylässä 1938. H ä n e n isänsä Toivo K orkka tuli h uutolaispoikana 1907 Lem paalasta R a u tu u n H u su n m aanviljelijäperheeseen. Isä oppi H u su n tilalla ajam aan traktoria sekä käsittele m ään koneita ja pääsi R au d u n O su u sk au p p aan autonkuljettajaksi. - Ä itini Signe, joka oli kotoisin Sakkolan L apinlahden kylästä, tuli R au d u n O suuskauppaan m yyjättäreksi 30-luvun puolivälissä. V anhem pani avioituivat, ja m inulle on kerro ttu , että m e asuim m e osuuskaupan rakennuksen yläkerrassa. - Sotien jälkeen asetuim m e Tuusulan Tuom aalan kylään. Karjalaisuus säilyi lähinnä perheen ruokakulttuurissa: laatikoita ja u u n iruokia tehtiin usein, sieniä poim ittiin. Myös tiiviit sukulaissuhteet ylläpitivät sidettä karja laisuuteen. Tuom aalan kylässä perheem m e pyrki enem m än m u k au tu m aan kyläyhteisöön kuin erottum aan siitä karjalaisina. Esimerkiksi äitini ei käyt tänyt karjalan m urretta kotioloissa, eikä sitä meille o p ettan u t, vaikka osasi. - O m ille lapsilleni en ole o n n istu n u t karjalaisuutta siirtäm ään.

P am auksen tulevaisuus? — Pam auksen vahvuuksia ovat sopivan harva kokousrytm i ja esitelm äperinne. N äin voidaan jatkaa, m u tta samalla pitäisi ruveta m iettim ään , m ikä Seuran jäseniä yhdistää tulevaisuudessa kun Karjalassa syntynyt su k u p o l vi poistuu. K arjalaisuutta täydentävä yhteisöllisyys pitäisi löytää. U usien to im in ta m u o to je n k eh ittäm in en näyttää k u itenkin olevan työlästä, ja vapaaehtoisen työvoim an löytäm inen vaikeaa. N uorille Seuran jäsenille sanoisin: A ntakaa aktiivinen panoksenne Seuran to im in taan , pelkkä k u u kausikokouksiin osallistum inen ei riitä. H aastattelu 11.3.2009

156

P entti K orkka

P e n tti K orkka: S iirty m in e n N o k ia n jo h ta ja s ta y rittä jä k si oli su u ri m u rro s eläm ässä ni. M u tta m u rro s o n a in a m yös m a h d o llis u u s.

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

Pentti Korkka Rautu 21.3.1938 Helsinki Diplomi-insinööri Hallituksen puheenjohtaja Liittyi 1989, johtokunnan varajäsen 1993-1998, johto kunnan jäsen 1999-2009

157

Pa m a u k s e n p o ik ia

annu

T uurna

H a nn u Tuurna E konom i Kaarle Johannes T uurna, joka sai k u tsu m an im en H a n n u , teki eläm äntyönsä laivausalalla. E nsin M erivienti Oy:ssä ja m y ö h em m in F inn lines Oy:ssä, josta hän jäi eläkkeelle apulaisjohtajana. H aastattelu a tehtäes sä H a n n u T u u rn a on 88-vuotias ja jäseniäkään vanhin Pam auksen poika. — M eikäläinen oli ensim m äisiä finnlainssilaisia, k u n yh tiö perustet tiin 1947. H o itelin pääasiassa rah tau sh o m m ia ja palvelin y h tiö tä neljä k y m m en tä vuotta, H a n n u T u u rn a ku ittaa työuransa. - Sen verran olen taiteellinen, että su u n n ittelin F innlinesin laivoihin korsteenim erkin, hän kehaisee. — Jokin kiinnostus m in u a veti laivoihin ja m ereen jo ko u lu p o ik an a V ii purissa. Sain satam ajohtajalta kulkuluvan liikkua satam assa, vaikka lapsia ei sinne m u u te n päästetty. T unsin m elkein kaikki V iipurissa käyvät laivat. Tanskalaisen L auritzen-varustam on N ajaden oli kevään ensim m äinen alus h u h ti-to u k o k u u n vaihteessa. K arjala-lehdestä seurattiin saapuvien ja läh tevien laivojen listaa. — Seilasin itse kahtena kesänä T hordenin Savonia-laivassa ju n g m a n n i na ja kolitrim m arin a opiskeluaikana sotien jälkeen. K äytiin Englannissa, Belgiassa ja Puolassa, H a n n u T u u rn a luettelee.

P residentti P.E. SvinhufVud ja m uita m uistoja H a n n u T u u rn an v anhem m at A rno T uurna ja Sirkku (os. H allenberg) oli vat viipurilaisia. Isä A rno T u u rn a (vuoteen 1935 Ih u n e b e rg ) tu n n ettiin liikem iehenä, kunnallispoliitikkona, kansanedustajana ja K okoom uksen

159

Pa m a u k sen

po ik ia

m ielipidevaikuttajana. H ä n oli suom alaisen V iipurin ensim m äinen ja ai n u t kau p u n g in jo h taja 1929—1944. Sitä en n en vastaavia tehtäviä oli h o i ta n u t kunnallisporm estari. V uonna 1940 A rno T uurna ryhtyi H elsingistä käsin jo h tam aan V iipurin h o ito k u n taa , joka vastasi siirtokarjalaisten ja viipurilaisten asioista välirauhan aikana. Jatkosodan jälkeen hän kohosi siirtokarjalaisten keulakuvaksi ja johtajaksi. - Ä itini Sirkku m inua enem m än kasvatti kuin isä. O lihan isä henges sä m ukana, m u tta hänellä oli niin paljon m uuta hom m aa, H a n n u T uurna m uistelee. - M e asuim m e V iipurissa K alevankatu neljässä, piha oli m eidän poikien leikkikenttä. Yhdessä kuljettiin poikaporukan kanssa kouluun Klas silliseen Lyseoon, ja partiovuosien jälkeen liityttiin sakilla Suojeluskuntaan. - M eillä oli kesähuvila Saarenm äki V iipurin lähellä Saarelassa. Tasa vallan presidentti Pehr Evind S vinhufvud oli siellä m eidän vieraana vii konpäivät 1936. Presidentti osallistui V iipurin A m pum aseuran 100-vuotisjuhliin, hän oli itsekin hyvä am puja. Saarenm äellä ei kuitenkaan am m u ttu , vaan am pum aradalla. Ä itini kertoi, m iten Svinhufvud am p u m aan lähtiessään pani päähänsä nahkaisen lippalakin ja puheli itsekseen: Ellen on kyllä kieltänyt käyttäm ästä tätä lakkia julkisesti. - M inäkin sain näyttää Svinhufvudille sukellustaitoani Saarelassa sil loin viisitoistavuotiaana, ja p itk ä sukellus siitä tuli, H a n n u T uurna m yhäilee ja hyppää jo asiasta toiseen. - E m igranttipoika Ville A lexandrov op etti m inulle autonajoa sillä seu rauksella, että sain ajokortin jo seitsem äntoistavuotiaana, ja isä osti Buickhen k ilö au to n vuosim allia 1928. K un m in u t sitten ku tsu ttiin sodan u h a tessa lokakuun alussa 1939 ”P iru n k irk k o o n ” V iipurin Suojeluskunnan esikuntaan, sain heti kuljetustehtäviä N opean autoilla. Ajoin am p u m a- ja elintarvikkeita keskusvarastoista K annaksen joukoille. - Talvisodan syttyessä m arraskuun viim eisenä päivänä oltiin v ä litu n nilla tupakalla kou lu n wc:ssä ja ovelta n äh tiin , m iten ryssän koneet ylit tivät k o ulukentän. Siitä läh d ettiin sam an tien k o tiin p u k eu tu m aan Suo-

160

annu

T uurna

jelu sk u n n an vehkeisiin ja o tettiin kivääri m ukaan. Liityin Kannakselle lähtevään k o lonnaan, jo ta jo h ti tu ttu mies suojeluskuntaupseeri Erkki V auhkonen. Seuraavana päivänä kerättiin paluum atkalla tienvarresta ih m isiä autojen lavoille, ja tu o tiin heitä V iipuriin. K aupunki oli illalla jo liekeissä kun tu ltiin kotiin. M eiltä jäi om a koti V iipuriin n iin täysin, ettei edes valokuvia saatu m ukaan. O n vain henkisiä m uistoja.

Isäni Arno Tuuma H aastattelun aikana H a n n u T u u rn a palaa m oneen otteeseen isäänsä A rno T uurnaan, joka on ilmiselvästi ollut hänen m iehen m allinsa. — Isä oli en tin en arm eijan upseeri ja Suojeluskunta oli hänelle hyvin tärkeä. Siitä syystä m eikäläinenkin liittyi S uojeluskuntaan jo varhain. M yös V iip u rin Taiteenystävät oli isälle ja äidille läheinen yhteisö. - M eillä oli pieni ja m elko vaatim aton koti. Siellä liik u ttiin sukkasil laan silloin kun isä kirjoitti puheitaan kotona. H ä n valm istautui hyvin esiintym isiinsä ja p u h u i suom en lisäksi ruotsia, saksaa ja ranskaa. - Jatkosodan aikana paluu V iipuriin 1941 oli isälle tärkeä hetki. Siitä on valokuvakin, kun hän katsoo kaukoputkella k a u p u n k iin ennen kuin saapui ensim m äisten joukossa V iipuriin. Siellä p id ettiin sitten kom ea pa raati, ja isä n im ite ttiin V iip u rin sotilaspiirihallinnon päälliköksi. H ä n jo h ti k aupungin jälleenrakennusta. — Isän suuri eläm äntehtävä oli toim ia viipurilaisten ja karjalaisten par haaksi. Kaikki tehtävät eivät olleet hänen m ieleensä, m u tta hän teki sen m itä saattoi tehdä. Isä toim i esim erkiksi K okoom uksen lähettäm änä sotasyyllisyysoikeudenkäynnin (1945—1946) tuom arina. M in äk in oli äitini kanssa Säätytalossa yleisön joukossa kuulem assa sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä, m u tta en m ie siitä paljon m u u ta m uista k uin H e rtta Kuusisen.

161

Pam auksen

po ik ia

P am auksen p o ik ia T u u rn at ovat uskollisia Pam aus Seuralle. K aupunginjohtaja A rno T u u rn a oli helsinkiläistyneen Pam auksen p u h eenjohtajana ennätykselliset kaksikym m entäkaksi vu o tta 1 9 5 0 -1 9 7 2 . Ja H a n n u T u u rn a on ollut tätä kirjoi tettaessa Seuran jäsenenä yli k uusikym m entä vuotta, vuodesta 1949. M iten tu lit liittyneeksi Pam aukseen, oliko isän sorm et pelissä? - En m ie m uista. M u tta todennäköisesti olin isää kuljettam assa ja jäin tapani m ukaan kokouksiin kuuntelem aan. Pam auksen jäsenistä m uistan K auko Kovasimen, parhaan kaverini Ake P inom aan ja m oottoripyöräilijä Rym y R om ppasen sekä Valle Reskon. Karjala-kysym ykseen H a n n u T uurna vastaa. - Vääryys pitäisi korjata, m u tta taitaa olla jo liian m yöhäistä. H aastattelu 8 .1 .2 0 1 0

162

annu

T uurna

H a n n u T u u rn a: Isäni A rno oli suom alaisen V iip u rin en sim m äin en ja ainoa k a u p u n ginjohtaja.

Kaarle Johannes Hannu Tuurna Viipuri 14.8.1921 Kauniainen Ekonomi Apulaisjohtaja Liittyi 1949, kunniajäsen 2009

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

163

Pa m a u k se n p o ik ia

arri

iettinen

ie t t in e n

H arri M iettinen syntyi 1955 Tampereella, jo n n e hänen Asko-isänsä evak koreki pysähtyi talvisodan jälkeen. Isä sekä isovanhem m at Hilja ja Tatu M ie ttin e n olivat viipurilaisia. Isoisä Tatu tun n ettiin Talikkalan Toverien painijana. - H ilja-m um m on kertomusten kautta sain kosketuksen karjalan murtee seen ja viipurilaisuuteen, Harri Miettinen kertoo. - M u m m o n kotona oli Karjalan pöytälippu puolitangossa, ja hän sanoi että lippu pidetään puolitan gossa, kunnes Karjala tulee takaisin. Nyt lippu on minulla, yhä puolitangossa. H arri M iettinen kävi koulunsa Tampereella valmistuen eri opintovai heiden jälkeen diplomi-insinööriksi. Työvuodet tamperelaisissa rakennus liikkeissä antoivat käytännön taitoja sekä alan tuntem usta, joita tarvitaan hänen nykyisessä työssään Tam pereen am m attik o rk e a k o u lu n (Tamk) ra k e n n u s tu o ta n n o n lehtorina. H arri M iettinen jää viipurilaiseen historiaan miehenä, joka aloitti k au p u n g in rakennusten virtuaalisen mallintamisen tietokoneym päristöön. H a n k e sai nimekseen VirtuaaliViipuri. — Kävin ensimmäisen kerran Viipurissa 1998. Tam pereen a m m a ttik o r keakoulu oli silloin m ukana Venäjälle suuntautuneessa projektissa, jossa M o n re p o n puistoon rakennettiin kaarisilta oppilastyönä. Siinä yhteydes sä tu tu stu in Juha Lankiseen ja m uihin Pro M o n re p o n ihmisiin sekä Vii purin kaupunkiin. Kaarisillan jälkeen puistoon tehtiin suomalaisvoimin ja -lahjoituksin N eptu n u k sen temppeli, jonka piirustukset suunniteltiin vanhojen valokuvien perusteella. Ja vielä teekatos ja toinen kaarisilta sekä Ludw igsburgin hautam uistom erkin korjaussuunnitelm a oppilaiden insi nöörityönä. Johdin näitä projekteja.

165

Pam auksen

p o ik ia

VirtuaaliViipuri H arri M iettinen kertoo VirtuaaliViipuri -ajatuksen syntyneen hänel le Juha Lankisen V iipurin pienoismallin pohjalta 2002. Legendaarinen Juha Lankinen, joka rakensi pienoismalliaan neljätoista vuotta, kiinnostui uudesta ideasta ja lupasi auttaa. Hänellä oli Viipurin keskustan talojen piirustukset ja ainutlaatuinen asiantuntem us. Työ alkoi Viipurin L innan mallintamisella 2003. M ikä oli Sinun motivaatiosi ryhtyä VirtuaaliViipurin tekoon? - Viipurilaiset juureni oli yksi syy, ja Juha Lankisen innostus toinen. M u tta myös m oni käytä n n ö n asia loksahti silloin kohdalleen: tutkim us- ja kehitystoim inta tuli T am pereen am m attikorkeakouluun, ja kolm iulottei nen tietokonem allintam inen talojen rakentam isen suunnitteluun. Tain kin opiskelijoille voitiin näin opettaa tietokonem allintamista, ja a m m a tti korkeakoulun oli perusteltua olla m u k an a projektissa. M ikä VirtuaaliViipuri on 2009? — Osoitteessa www.virtuaaliviipuri.tamk.fi on mahdollisuus silmäillä tietokoneruudulla Viipuria sellaisena kuin kaupunki oli 2.9.1939 kello 10.30. Kym m eniä kortteleita ja tuhansia taloja. Rakennukset on piirretty uudelleen m ahdollisim m an tarkasti väreineen ja yksityiskohtineen, esi merkiksi sodassa t u h o u tu n u t T uom iokirkko näyttäytyy eri näkökulm is ta. VirtuaaliViipurissa voi myös liikkua talojen ja kortteleiden ympärillä, kuvat eivät ole pelkästään pysähtyneitä. Ihmisiä, kulkuneuvoja tai eläimiä ei vielä ole, m u tta puita on jo paikoillaan. Ja rakennusten tiedot ovat säh köisessä m uodossa luettavissa missä tahansa m aailm an kolkassa: V irtuaa liViipurissa on tietoja neljällätoista eri kielellä.

166

arri

iettinen

O n k o m aailm anm itassa vastaavia virtuaalikaupunkeja? — T ä m än tyyppisiä on olemassa, m uttei käsittääkseni yhtä tarkkoja yk sityiskohtien ja tietosisällön osalta. V irtuaaliV iipurista löytyvät esim erkik si korttelikohtaisesti kadut, osoitteet ja kartat sekä 175 sivua viipurilaisia yrityksiä, jo tk a on p o im ittu V iipurin vanhasta puhelinluettelosta. Y rityk sen n im en valitsem alla pääsee taloon, jossa yritys oli 1939. V irtuaaliV iipuri voisi olla pilo tti-m allin a E uroopan m uille vastaaville kaupungeille, jo tk a ovat jääneet rajan taakse tai tu h o u tu n e e t sodissa, k u ten esimerkiksi D resden. V irtuaaliV iipuria on nyt rak en n ettu lähes seitsem än vuotta, m illainen se on viiden vuoden kuluttua? — Tulevaisuus on rahasta kiinni. A m m attik o rk eak o u lu n o m at rahoitusresurssit ovat niukat, siksi etsim m e ulkopuolisia rahoitusm ahdollisuuksia. O p p ilaa t työstävät V irtuaali V iipuri -projektia innolla, he saavat m allinta m isesta o p in to p isteitä ja kesäajan ohjatusta työharjoittelusta pientä palk kaa. K an n u stam m e oppilaitam m e keksim ään ja k eh ittäm ään V irtuaaliV ii puria n u o rte n näkökulm asta toim ivaksi ja kiinnostavaksi. — Jos kaikki m enee hyvin, arvioin että V irtuaaliV iipurissa on sam aan m aastoon istu tettu keskustan ja Papulan rakennukset, k o rttelit ja infra stru k tu u ri. Kävijä voi vapaasti ja om an halunsa m ukaan liikkua k a u p u n gissa, jota ei enää ole. N ettisivuilla käynti on samalla oppim isprosessi: V iipurin historiasta kertova teksti palvelee kävijää sitä m ukaa kuin k ierto käynti etenee. — Projekti voi myös poikia uusia asioita, joita em m e vielä tiedosta. Jo nyt olem m e yhdistäm ässä kirjaa ja nettiä hybridim ediaksi. Julkaisem m e teoksen "V iipurissa 2 .9 .1 9 3 9 ”, jossa H ilja-nim inen henkilö liikkuu Vii purissa yli kolm essakym m enessä kohteessa. H iljan tu n to ja ja tu n tem uksia kuvataan k o h teittain sekä kirjan sivuilla että juoksevalla m usteella netti-

167

Pa m a u k sen

p o ik ia

sivuilla kohteen yhteydessä. M yös virtuaalivideon pätkiä sijoitetaan H il jan tarinaan kohteista kertom aan. K iinnostaako V irtuaaliV iipuri venäläisiä? - V irtuaaliV iipurin sivuilla on täh än m ennessä lähes 1,3 m iljoonaa kä vijää eri puolilta m aailm aa. Venäläistä p alautetta ei ole juuri tullut, vaikka venäjänkielinen teksti on jo jo n k in aikaa palvellut kävijöitä. H uom asin, ettei venäjäntäjä ole vielä k ääntänyt lisäystäni: "Presidentti M artti A h ti saari, joka sai N obelin rau h a n p a lk in n o n 2008, syntyi V iipurissa 1937.” Täytyy kiirehtiä asiaa... H aastattelu 18.9.2009

168

H arri M ie t t in e n

H arri M iettin en : V irtuaaliV iipuri alkoi teknisenä m allintam istyönä, m u tta m u u ttu i harrastukseksi sitä m ukaa kuin k au p u n g in historia alkoi avautua m inulle.

Harri Miettinen Tampere 15.4.1955 Tampere Diplomi-insinööri Lehtori Liittyi 2007

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

169

Pa m a u k s e n

p o ik ia

V eik k o Ilm asti

V e ik k o I l m a st i Laivat, m erenkulku ja kansainvälisyys ovat Ilm astin suvun perinnettä. Koivistolaisen Veikko Ilm astin isoisä A n to n seilasi purjelaivan päällikkö nä Suom en ja Pietarin väliä, ja isä Jalm ari lähti K oivistolta m erille alle kaksikym ppisenä. Jalm ari-isä päätyi m aihin, K oiviston Stevedoring O y:n toim itusjohtajaksi. Veikko itse otti pestin Jan-nim iseen höyrylaivaan 14-vuotiaana (1943) haaveenaan m erikapteenin ura. - Koivisto oli en n en sotia Suom en suurin puutavaran vientisatam a, Veikko Ilm asti kertoo kasvuym päristöstään. - M eillä kävi k o to n a paljon ulkom aisia vieraita isän työn vuoksi: laivojen kapteeneita ja peräm iehiä sekä heidän lapsiaan. O lin Koivistolla kuin ulkom ailla. - M eidän perhe oli isänm aallinen: äiti lotta, siskot pik k u lo ttia, isä oi keistolainen m ielipiteiltään, veli suojeluskunnassa ja m in ä suojeluskuntapoika. Isän esim erkki kannusti m in u a työhön, oik eu d en m u k aisu u teen ja kanssaihm isten h u o m io o n ottam iseen. Isä oli hyvin pid etty esimies. - Koivisto oli yk situ u m ain en ja virkeä yhteisö 3 0 -lu v u n lo p p u p u o le l la, vapaussodan jälkeistä kahtiajakoa ei näkynyt. Esim erkiksi Suojelus kunnassa vallitsi leppoisa m eininki: lastausm iehet, kalastajat ja johtajat kaikki y h ten ä m iehenä m ukana. V appukulkueita tai punaisia lippuja ei näkynyt. Veikko Ilm asti tutkii Koiviston historiaa ja on ylpeä kotiseudustaan. - Koivisto oli purjelaivastoltaan Suom en suurin, m eillä teh tiin y hteen sä 1 599 purjelaivaa. V anhoista kuvista näkyy, m iten K oiviston salmessa saattoi olla yhtä aikaa toistasataa purjelaivaa. M erenkulku ja k au p p a su u n tautuivat 1600-luvulla R uotsiin ja 1700-luvulla Pietariin, k u n k au punki

171

Pa m a u k s e n p o ik ia

perustettiin. Pietariin vietiin puutavaraa, kiviä ja soraa. Se oli meille n o u sun aikaa, joka päättyi 1917. - V uonna 1939 Koivisto oli nousukiidossa. Laivausliikkeet olivat ru venneet vaihtam aan purjelaivoja höyrylaivoiksi, koska näin voitiin jatkaa pu rjeh d u sk au tta ja lisätä tuloja. Y hteisön kehittym istä hidasti rak en n u s kielto. O tto M eu rm an oli kyllä su u n n ite llu t u u d en asem akaavan jo 1927, m u tta sen edellyttäm ä paalutustyö eteni hitaasti ja valm istui vasta m arras kuussa 1939. Voi vain arvailla, millaiseksi Koivisto olisi keh itty n y t rau h an oloissa.

Teollisuusyrittäj ä K okeiltuaan m erim iehen am m attia m u u ta m a n vuoden, Veikko Ilm asti k o u lu ttau tu i rakennusm estariksi ja m eni tö ih in YITlle (Yleinen In sin ö ö ritoim isto O y). H einolan kauppalan rakennusm estarina hän toim i v u o teen 1959, kunnes perusti L abko-nim isen yrityksen lankom iehensä A arne A uerin kanssa ja m u u tti Tam pereelle. Y htiön m enestystuotetta, viljan kosteusm ittaria, m yytiin hyvin E uroopan m aihin. - M u tta A m erikka jäi valloittam atta, vaikka pääsin siellä laitetta esit telem ään, ja testitulokset olivat hyvät. M arkkinointitaidoissani taisi olla puutteita. Veikko Ilm asti myi L abkon ja perusti U lm aelektroniikka O y:n yhdessä Pentti M annosen ja Peder U ljensin kanssa 1967. Y htiön tu o tteet p eru stu i vat vesienkäsittelyyn liittyvien laitteiden innovaatioihin. H en k ilö k u n taa oh parhaim m illaan toista sataa. - Teollisuuspiireissä tu n n e tu in tu o ttee m m e oli paperiradan vianilm aisin. N iitä käytetään paperitehtaissa eri puolilla m aailm aa vieläkin. U l m aelektroniikka m enestyi n iin hyvin, että saim m e tasavallan presidentin V iisastenkivi-palkinnon U rho K ekkoselta 1974.

172

V e ik k o I l m a s t i

- Pian p alkinnon jälkeen tuli niin hyvä tarjous yhtiöstä, että se m yy tiin. Perustin sitten Ilm asti O y :n ja m u ita y htiöitä perheeni nim iin. Ikuinen etsijä, keksijä ja kehittäjä Veikko Ilm asti kiin n o stu i seuraavaksi ilm anpuhdistuksesta ja ionitutkim uksesta. H ä n k a rtu tti tietojaan lähes neljän vuoden ajan Australiassa ja Yhdysvalloissa. Ja työ jatk u u , Veikon harteilla ei ikä paina. - N im issäni on yli 40 p a te n ttia ja arvioin olleeni keksim ässä ja v aikut tam assa noin 450 tu o tteen syntyyn.

Mittarimies ja muita tarinoita Veikko kertoo m ielellään ju ttu ja eläm änsä tap ah tu m ista ja kohtaam istaan ihm isistä. O m a n eläm änkerran ensim m äinen osa ilm estyi 2005 (Koivis ton poika ja Z h d an o v in lupaus) ja jatkoa on luvassa. - Tapasin presidentti U rho K ekkosen ensim m äisen kerran Lauritsalan m aatalousnäyttelyssä 1960-luvun alussa. Esittelin viljankosteusm ittaria, jota K ekkonen kiinnostui kokeilem aan. N äy tin hänelle m yös pinn an k o rkeusm ittareita, ja K ekkonen jäi juttelem aan. - H änellä oli hyvä m uisti. Seuraavan vuoden näyttelyssä pääm inisteri A hti K arjalainen kulki presidentin seurueen kärjessä ja katseli näytteil leasettajien nim iä. Lahko O y:n kohdalla K arjalainen aikoi esitellä m in u t presidentille, m u tta K ekkonen sanoi ettei tarvitse. "T äm ä on tu ttu mies, m ittarim ies.” K ekkonen kysyi, m itä u u tta on näytteillä, eikä hänellä ollut kiire m ihinkään. P uhelim m e kuin mies m iehelle, enkä m inä titu leeran n u t presidentiksi. - Sen jälkeen K ekkonen p u h u tte li m inua tuttavallisesti eri yhteyksis sä: "H ei, m ittarim ies.” R ohkaistuin soittam aan hänelle, k u n p uuhasim m e suurta lääketieteen sym posium ia M oskovaan. E h d o tin , että presidentin sydänkäyrä voitaisiin lähettää sym posium iin neuvostoliittolaisten ja suo-

173

Pa m a u k s e n p o ik ia

m äk iste n kardiologien sekä lääkäreiden nähtäväksi. K ekkonen suostui ja siitä tuli paljon julkisuutta. — Kenraali Akseli A iroon tu tu stu in toim iessani rakennustarkastajana H einolassa, Airo oli siihen aikaan m aalaiskunnan ku n n an v altu u sto n jäsen ja kansanedustaja. Kävin hänen luonaan R istintaipaleen kartanossa virkaasioissa. H uom asim m e, että m eillä m eni ju tu t hyvin yksiin ja aloim m e ystävystyä. Akseli vei m in u t m y ö h em m in ed u sk u n taan m inisteri Olavi L in d b lo m in puheille, k u n hain tu tkim usm äärärahaa A m erikan m atkaani varten. Ei tärp än n y t sillä kertaa, m u tta A iro puolusti asiaani m inisterille kovaäänisesti. — Akseli Airo sanoi U rho Kekkosen m enetelleen sotasyyllisyys oikeu denkäynnissä oikeusm inisterinä niin, ettei hän voi antaa m iehelle m itään arvoa. S uurtorilla oli tap a h tu m a , jossa k en raalikunta asettui riviin ja pre sidentti K ekkonen kulki m ieheltä m iehelle kysyen jokaiselta, m itä sinul le kuuluu. Airo ei ta rttu n u t Kekkosen o je n n e ttu u n käteen, vaan tokaisi: "M illoinkas m e olem m e sin u n k au p at tehneet?” K ekkonen veti kätensä pois ja siirtyi seuraavan kenraalin luo. — Esson (Standard O il) jo h to k u n n assa oli 60-luvulla suom alainen Eric Larnola, soitin hänelle A m erikassa käydessäni ja pyysin saada esitellä öl jyn laadun ilm aisinta (oil dirtyness indicator). Laite ilm aisee, m illoin öljy tulee vaihtaa. Se tu tk ittiin Esson laboratoriossa ja havaittiin erinom aisek si. — L arnola sanoi, että kyse on m aailm anlaajuisesti kiinnostavasta pa tentista ja kutsui m in u t Esson jo h to k u n n a n kokoukseen. Esso (Standard O il) oli siihen aikaan m aailm an suurin yritys, ja jo h to k u n ta kokoontui pelkästään m inua kuulem aan. — E sitin asiani ja kysyin, m inkä verran ilm aisim ia tarvitaan. H e sanoi vat, että m iljoona kappaletta. Ilm oitin kappalehinnaksi 380 m arkkaa. Tarjous hyväksyttiin siinä paikassa ja sopim ukseen lisättiin optio sadan m iljoonan m arkan ennakkom aksusta teollisten linjojen perustam ista var-

174

V e ik k o I l m a s t i

ten. Sovittiin, että laitetta koekäytetään Esson N ew Yorkin huoltoasem illa m u u ta m a n päivän ajan, ennen sopim uksen allekirjoittam ista. - M in ä o d o ttelin hotellissa ja m iljoonat pyörivät päässäni. L oppujen lopuksi Esso vetäytyi, koska laite m ittasi öljyn p u h tau d e n liian tarkasti. Selitettiin, että m ark k in at häiriintyisivät, kun autonvalm istajien ilm o itta m at öljynvaihtovälit eivät pitäisi paikkaansa, vaan lyhenisivät. K uluttajat m oittisivat Esson öljyjä, jo tk a eivät kestä p u h tain a edes autonvalm istajien vaihtovälejä. "M aailm an paras laite, m u tta ei sovellu m eidän käy ttö ö m m e”, Larnola lohdutteli.

K enraalieversti A ndrei Z danovin tapaam inen Veikko Ilm asti kertoo eläm änkertakirjassaan Jan-laivan m atkasta Le n ingradiin 1944. Sota oli ju u ri päättynyt, ja alus vei valvontakom ission käskystä saksalaisten Vaasaan jättäm än varaston N euvostoliittoon. K uu sitoistavuotias Veikko oli laivalla kansim iehenä. M enom atkalla laiva ajoi m iinaan. K ronstadtissa m iehistö p id ätettiin. Perillä Leningradissa Janin m iehistöä kohdeltiin sotavankeina: p o istu m iskielto laivalta ja passit pois. V apaudenriisto kesti useita viikkoja: lastia p u rettiin hitaasti, m uonavarat hupenivat, m iehistö laihtui, epävarm uus piinasi kun naapuri käyttäytyi tylysti ja arvaam attom asti. K iperien vaihei den jälkeen Jan-laiva ja nälkiintynyt m iehistö palasi Elelsinkiin. Päätettiin hakea o ikeutta ja korvausta kärsimyksistä. - M eidän p orukka oli kuin A uschw itzin leiriltä selviytynyt sakki, pos ket kuopalla. P uolustusm inisteriöstä meille sanottiin, että H otelli Tornissa majaileva valvontakom issio päättää näistä asioista. M inä m enin Y rjönka d u n puolelta T orniin ja kolm e m iestä jäi ulkopuolelle odottelem aan. - Pääsin ensin kom ission englantilaisen jäsenen puheille. K erroin, että tah d o n esittää vastalauseen N euvostoliitolle k ohtelustam m e ja vaatia kor-

175

Pa m a u k se n

p o ik ia

vauksia. H alusin englantilaisten ja am erikkalaisten tutkivan asian. V irkai lija soitti jo h o n k in ja pian m in u a tu ltiin hakem aan neuvostoliittolaisten kuultavaksi. — O lin v alm istau tu m ato n , m u tta en p elännyt kun astuin A ndrei Z d a novin huoneeseen. H ä n viittasi istum aan pöydän ääreen, vastapäätä itse ään ja kuu n teli valitukseni, joka tu lkattiin: Pidätys, henkilökohtaisten ta varoiden takavarikointi, em m e saaneet ruokaa jatkuvista pyynnöistäm m e huo lim atta, uhkaus am p u a varoituksetta, jos joku m eistä poistuisi laivasta. — Z danov sanoi kaiken olevan väärinkäsitystä. H ä n käyttäytyi hienosti, katsoi silm iin ja teki hyväsydäm isen ihm isen vaikutuksen. Kenraalieversti v ak u u tti selvittävänsä asian henkilökohtaisesti. "Kaikki korjataan, m ene rauhassa ja kerro tovereillesikin, että väärinkäsityksestä tulee selvitys”. — Sivusin sitäkin, että olen karjalaisia ja N euvostoliitto hyökkäsi m ei dän Suom een. M u tta siitä Z d an o v ei h a lu n n u t keskustella, vaan kertasi että p id ättä m in e n on väärinkäsitystä. H ä n pyysi osoitteen, jo h o n selvitys lähetetään. — A n n o in osoitteeksi H ajala T u ru n lähellä, jossa perheem m e oli m ajoi te ttu n a k u n n a n m aatilalla. V astausta ei koskaan tullut.

K eskusteluja ja ru k ou k sia — Siirtokarjalaisten asiassa m inua harm ittaa, että olem m e pidättyneet keskusteluista. M enetetyn kotiseudun asiasta on päästävä keskustelem aan. M itä palautetaan ja m itä korvataan — ne ovat kaksi eri asiaa, m u tta kes kustelu avoim eksi. Veikko Ilm asti on p o h tin u t o m an eläm änsä arvot järjestykseen. — R in tam alta m uistan, m iten siellä aluksi oli kauheata kiroam ista ja ko rtin p elu u ta. M u tta k u n ensim m äiset kolm e kaatuivat, niin oltiin sitä

176

V e ik k o I l m a s t i

m ieltä, että otetaan ehtoollinen. H ädässä ihm iset rukoilivat, usko oli läs nä. - M in u lla on lu o ttam u s Jum alaan ja Jeesukseen, se on su u rin ta elä mässä. K äännyn rukouksessa heidän puoleensa. Pienenä ollessani kävin pyhäkoulussa, ja äiti luki rukouksen joka a in u t ehtoo. M yöhem m in olen itse saan u t pitää todistuksia kirkoissa eri puolilla m aailm aa ja kertoa k o h dalleni sattuneista ihm eellisistä asioista. H aastattelu 2 6 .3 .2 0 0 7

177

Pa m a u k sen

po ik ia

Veikko Ilmasti: K oivisto oli y k situ u m ain en ja virkeä yhteisö 3 0 -lu v u n lo p p u p u o lel la. Voi vain arvailla, m iten hyvin se olisi k eh itty n y t rau h an oloissa.

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

178

Veikko Ilmari Ilmasti Koivisto 18.7.1928 Helsinki Rakennusmestari Toimitusjohtaja Liittyi 1976, johtokunnan varajäsen 1999-2005

Kalevi L u u k k a in e n

K alevi L u u k k a in e n — O len aina pitänyt haasteista ja itseni voittamisesta. N u o re n a kokeilin rajojani yleisurheilijana ja m y ö h e m m in työelämässä h a k e u d u in rohkeasti uusiin tehtäviin, Kalevi Luukkainen kertoo. H ä n e n karjalaiset sukujuurensa ulottuvat isän puolelta 1600-luvulle asti. Koiviston Piisaaressa asuneet Kalevi Luukkaisen esi-isät olivat laivureita ja kalastajia. Isoäidin isä Konsta Pönni oli ensim m äinen senaatilta luvan saanut piisaarelainen maakauppias. Pönni hankki tavaraa Pietarista asti 1800-luvun loppupuolella. - Konsta Pönnillä oli kolm e purjelaivaakin, niillä seilattiin aina E n g lantia m yöten. K onstan o m at pu rje h d u sta id o t ja -tiedot riittivät vain Itä merellä liikkumiseen, joten lautalastin viemiseen E nglantiin palkattiin lakukippari (lippukapteeni) A hvenanm aalta, Kalevi L uukkainen n a u ra h taa. - Suvun kansainväliset perinteet ovat pitkät, ulkomaille lähtem inen oli m eidän esi-isille luonnollista. Vaikka nuo m iehet tuskin osasivat lukea ja kirjoittaa, he purjehtivat Riikaan tai T ukholm aan ja p u huivat ulkom aan kieliä ja tekivät kauppaa. Kalevi L u u kkaisen M a tti-isä m u u t t i Koivistolta H e lsin k iin 1939. Ä id in p u o lelta s u k u tulee E te lä -P o h ja n m aa lta . Kalevi syntyi stadin k u n d i n a jatk o s o d a n aikaan ja aloitti k o u lu n k ä y n tin s ä Kallion k a n sa koulussa sam alla luokalla tulevan tasavallan p resid e n tin Tarja H a lo sen kanssa.

179

Pa m a u k s e n

p o ik ia

M o n iu lo ttein en työura - V alm istuin diplom i-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta. O lin alun perin ajatellut kauppakorkeakoulua, m u tta isä sanoi että pyri teknil liseen, insinöörillä on aina töitä. T yöurani p a in o ttu u k uitenkin kaupalli selle puolelle, insinöörin h o m m ia olen teh n y t hyvin vähän. Kalevi L uukkainen on tekstiilialan mies. U ra alkoi 1968 Suom en O suuskauppojen K eskuskunnan (SO K ) trikootehtaalla tehtaanjohtajan assistenttina. Sitä seurasi pari vu o tta A hvenanm aalla tytäryritys Ab Bilon O y:n tuotepäällikkönä, kunnes hän palasi H elsinkiin ja n im ite ttiin S O K n liiketoim intayksikön johtajaksi 1973. H än en johdettavanaan oli yli 900 ihm istä sekä viisi trikoo- ja sukkatehdasta Suomessa. — O lin siinä tehtävässä kym m enen v u o tta eli kaiken kaikkiaan SO K n hom m issa viisitoista vuotta. Sain siellä erittäin hyvän koulutuksen, joka pätevöitti yritysjohdon tehtäviin. Kun S O K alkoi lopetella teollista toim intaansa, Kalevi L uukkainen ja t koi jo htajana tekstiilialan yhtiöissä: Suom alainen M allihuone, Talousosakekauppa, Leitok, K aukom arkkinat, N ovita. — Tekstiilialan h a lp a tu o n ti Suom een alkoi 1980-luvun puolivälissä, en sin Portugalista ja sitten yhä kauem paa K aukoidästä asti. T u otteet su u n niteltiin kotim aassa suom alaisin m ito itu k sin ja väritrendein. H in ta tin g it tiin paikan päällä. — Sitä m ukaa kuin h in n a t nousivat, siirrettiin hankintaa yhä kauem mas, vaikeam piin m aihin ja kyliin. M inäkin kävin etsimässä k um ppaneita Bangladeshissa, Pakistanissa, Intiassa, V ietnam issa, Kiinassa, Thaim aassa, Laosissa. Siellä niitä haasteita riitti. Ystäväni H a n n u Seppälä, joka aloitti tekstiilien h a lp a tu o n n in Suom een, antoi hyvän neuvon: M itä h u o n o m p i tie, sitä halvem m at hin n at. — K erran m en tiin iltalennolla S h an g h aih in , jossa oli siihen aikaan vain kaksi hotellia Peace ja M anson. M eille varatu t h u o n e e t oli jo an-

180

K alevi L u u k k a in e n

n e ttu pois, eikä toiseenkaan m a h tu n u t. M eid ät n eu v o ttiin p ik k u h o telliin m aaseudulle. Y stävällinen kiinalaism ies vastaanotti m eidät kello kaksi yöllä ilm o ittaen , ettei heilläkään ole tyhjiä h u o n e ita , m u tta hän ty h jen tää y hden. Laskin, että yksitoista kiinalaista tuli hu o n eesta ulos ja h e ite ttiin pihalle. O ltiin jo n iin väsyneitä, ettei ru v ettu k iu k u ttelem aan lak anoidenvaihdosta. A am ulla h u o m asin , e ttä luteen p u rem a oli ilm es ty n y t kaulaan. Suom alaisen pankkikriisin ja lam avuosien m yllerryksessä Kalevi L uuk kainen johti Leitok O y itä koko 1990-luvun. Toimialajärjestelyissä yhtiön om istus vaihtui tiuhaan: Sponsor, K aukom arkkinat, Kesko. L oppujen lo puksi Leitok, joka m enestyi hyvin, osti Keskon tekstiiliryhm än. — N ovitaan tulin ensin hallituksen jäseneksi ja pari v u o tta m yöhem m in toim itusjohtajaksi 2001. N ovita O y on vanhastaan käsityölangan tekijä ja m arkkinajohtaja Suomessa. Yritys täyttää 80 vu o tta (2008) ja on edelleen perheyhtiö ja sam an suvun om istuksessa. Toin tullessani trading-bisneksen. M e teetäm m e vaatteita K aukoidässä N ovita-tuotem erkillä. — Julkaisem m e myös N ovita-lehteä, jolla tavoitam m e 4 0 .0 0 0 käsityön harrastajaa ja saam m e näin om an äänem m e k uluttajan kuuluville. Peri aatteessa kukaan ei tarvitse lankoja, ne on m arkkinoitava kohderyhm älle.

V ien tiä ja venäjänkauppaa — N ovitan liikevaihdosta noin kym m enen prosenttia on vientiä lähialu eille: R uotsiin, Baltian m aihin ja Venäjälle. V iim e v u onna (2007) perus tettiin Pietariin om a yhtiö N ovita Rossija. M illaista kaupankäynti venäläisten kanssa on? — M inulla on pitkä kokem us venäjänkaupasta, aloitin jo 1975 neuvos tovallan aikana. Isoja kauppoja teh tiin silloin kerralla, kun asiakkaina oli-

Pa m a u k s e n

p o ik ia

vat N euvostoliiton osto-organisaatiot, jo tk a tavattiin messuilla pari kertaa vuodessa. Perestroika-aika hajo tti L enfintorgit, K rasno E ksportit ja m u u t osto-organisaatiot. Leipä on nyt pien em p in ä palasina, kun asiakkaina ovat k au p p ak etju t ja vähittäiskaupat. — Venäläiset pitävät m eitä tsu h n in a, varsinkin kielitaidottom ia suom a laisia. H e ovat ovelia kauppam iehiä, m u tta kyllä venäläisten kanssa pärjää. Jos heihin tu tu s tu u p arem m in, niin he ovat ihan rehellisiä, k u n n o n k aup pam iehiä ja -naisia. K ielitaito tietysti au ttaa asiassa.

Y rityksen joh tam in en Tekstiilibisnes on m u o ti- ja su h d anneherkkä toim iala. Kalevi L uukkainen pelkistää johtam isperiaatteensa. - Satoi tai paistoi, aina pitää pärjätä. Yrityksen on tuotettava voittoa, tulos syntyy ihm isten vuorovaikutuksen ja työn tuloksena. Yrityksessä on toim ittava kurinalaisesti, avainhenkilöiden tulee tietää pääm äärä ja tavoit teet jo ih in pyritään. - Kaikki eivät aina o n n istu . Silloin jo h tajan on autettava ja tuettava, jo tta bisnes saadaan m enestym ään. Poikkeam ien seuranta on olennaista, jos joku asia m enee hyvin tai h u onosti, siihen on aina jokin syy. Syitä pitää löytää sekä analysoida ja sen m ukaan keksiä korjaustoim enpiteitä. — Kaikkia pitää kohdella oikeudenm ukaisesti ja kaikkiin asioihin on su h tau d u ttav a rehellisesti, m u u te n ei pärjää.

Pam aus Seura Kalevi L uukkainen on toisen polven pam auslainen. H än sanoo löytäneen sä karjalaiset sukujuurensa uudella tavalla liityttyään Pam aus Seuraan.

182

K alev i L u u k k a in e n

- T u n n e n olevani itseäni parem m assa seurassa Pam auksen veljespiirissä. Siinä joukossa on sodan käyneitä, m onen alan m iehiä, joilla on valtava eläm änkokem us. V uorovaikutuksen kau tta tu n n en saavani perspektiiviä historiaan ja m o n een eläm änalaan. Karjalaiset ju u ret tulevat Pamauksessa hyvin esille. - Varaan m ielelläni kokousillan vapaaksi, vaikka olisi m u itak in m en o ja. Pam aus Seura o n m inulle henkireikä.

Karjalaisuus - Karjalaiset ovat Suom en kansainvälisin heim o. M in äk in tu n n en peri neeni m aailm alle lähtem isen haasteen K onsta P önniltä ja m u ilta esi-isiltä. O len m en n y t e n n a k k o lu u lo tto m asti uusiin k u lttu u re ih in ja opetellut u u sia kieliä. Tosin K onsta P ön n in m atk a purjelaivalla Riikaan saattoi olla paljon isom pi asia kuin m eikäläisen lento D hakaan B angladeshiin. H aastattelu 8.4.2008

183

Pa m a u k se n

p o ik ia

Kalevi L u u k k a ise n johta m isfilosofia: K aikk ia pitää k o h d e ll a o i k e u d e n m u k a i s e s t i ja kaik kiin a sio ih in o n s u h t a u d u t t a v a rehellisesti, m u u t e n ei pärjää.

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti

Kalevi Luukkainen Helsinki 3.11.1943 Helsinki D iplom i-insinööri Toim itusjohtaja, talous neuvos 2009

Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

Liittyi 1997, jo h tokunnan varajäsen 2 0 0 2 -2 0 0 6 , jo h to kunnan jäsen 2007 - , vara puheenjohtaja 2009 —

184

P e n t t i Va n a m o

P en tti V a n a m o Tuleva apteekkari Pentti V anam o syntyi K ivennavan Raivolan kylässä 1925. H än en isoäitinsä om isti pienen yhteism etsäosuuden Raivolan k u u luisasta lehtikuusim etsästä, jo n k a Venäjän hallitus perusti 1738. V anam on perhe sai sodan jälkiselvittelyissä korvauksen m etsäpalasta ja Pentti aiheen virnuilla: M ie sain rahaa tsaarin istuttam asta m etsiköstä. Pentti V anam on isä oli am m attisotilas Jääkäripataljoona 2:ssa Valkjärven varuskunnassa. Pentti ja hän en viisi sisarustaan kasvoivat kasarm ilapsina, suljetussa miljöössä. — Piikkilanka erotti m eidät siviiliyhteiskunnasta, m u tta sosiaaliset olot oli hyvin järjestetty, olihan kasarm ialueella paljon lapsia. M eillä oli rikas keskinäinen vuorovaikutus ja paljon harrastusm ahdollisuuksia. M inäkin aloitin kuoroharrastuksen Valkjärvellä kersantti M artti P im iän johtam assa lapsikuorossa. — Siviilielämää tulin tu n tem aan koulunkäynnin alettua kiertokoulussa viisivuotiaana. Ja kokem us laajeni oppikouluvaiheessa, kun kuljin kou lu m atkat junalla Valkjärveltä Ä yräpään Pölläkkälään, Keski-Vuoksen yhteis kouluun. K aupunkilainen m inusta tuli 1939. Isäni kiin n itettiin silloin Vii p urin Suojeluskuntapiirin sotilasohjaajaksi eversti Jussi Sihvon toim esta. — Syksyllä aloitin V iipurin reaalikoulussa M aanviljelys- ja kauppalyseossa. Luokkatoverit olivat ennestään tu n te m a tto m ia, m u tta yhteen k iin n itin heti h u o m io ta, kun juoksim m e sataa m etriä u rheilutunnilla. Nisse H agm an oli kova juoksem aan. Tapasin Nissen viisikym m entä v uotta m yöhem m in Pam aus Seurassa. Talvisodan ensim m äisen hälytysm erkin 14-vuotias Pentti V anam o kuuli ko u lu n välitunnilla. Sodan alku yllätti sekä o p ettajat että oppilaat. O p e t-

185

Pam auksen

po ik ia

tajat eivät neuvoneet suojautum aan, vaan k ehottivat m enem ään kotiin, vaikka vihollisen p o m m ik o n eet lensivät V iip u rin yllä. - M inä läksin k au p p ato rin rantaan, josta kuljin ko u lu m atk at höyryveneellä H iekkaan. L aiturilta näin, m iten kolm en koneen palaava partio lensi linnan yli itään. Ja sam alla lin n an lippusalkoon kohosi Suom en sotalippu. Ilm ato rju n ta tu litti linnan pihalta koneita m u tta ei osunut, taivaal le jäi vain am m usten savupilviä.

Sotaan, siv iiliin ja lääkealalle O p p ik o u lu n kahdeksannelta luokalta so tatoim iin jo u tu n u t Pentti Vana m o kou lu tettiin p o m m ik o n een lentosähköttäjäksi ja konekivääriam pujak si. H än tuli ylioppilaaksi T u ru n ensim m äisissä sotilasylioppilaskirjoituksissa keväällä 1945. M ielessä siinteli laivaston upseerin ura. M u tta haave tyssäsi isän vastarintaan: siihen aikaan vaadittiin v anhem m an suostum us alle 21-vuotiailta. - K im m oke apteekkiuralle tuli sukulaistädiltä, joka oli proviisori. Py rin apteekkioppilaaksi M ynäm äen apteekkiin ja viihdyin siinä ym päris tössä. Työ tu n tu i m ielekkäältä. O ppilas jo u tu i asiakaspalvelun ohella te kem ään myös lääkkeitä. A ineosista ko o ttiin lääkkeitä m o n in eri tavoin: punnitsem alla, liuottam alla, pillereitä pyörittäm ällä, peräpuikkoja valaen sekä salvoja sotkien. Proviisorin tu tk in n o n jälkeen Pentti V anam o hoiti vuoden ajan apteek kia Valtim olla, kunnes siirtyi T u rk u u n Lääke O y:n johtotehtäviin. Lääk keiden ostajasta tuli lääkkeiden tukkum yyjä. T urkulaisen L ääketukku O y:n paikallisjohtajaksi Pentti V anam o k u tsu ttiin 1963. - Siihen aikaan Suom essa oli viisi kilpailevaa lääkealan tukkuliikettä. N iitä k u tsu ttiin m onikanavatukkuliikkeiksi, koska ne m yivät kaikkien lääketehtaiden tuotteita.

186

P e n t t i Va n a m o

Elinkeino oli suojattu ja luvanvarainen, m itä kilpailukeinoja käytettiin? - A lennukset olivat tärkein kilpailukeino. Sen lisäksi luotiin hyvät henkilökohtaiset suhteet: asiakkaita h u o m io itiin ja vietettiin yhdessä ravintolailtoja. V uoden lopussa heitä palkittiin eri tavoin: viiniä, konjakkia, suklaata, kukkia. Siinä työssä oli om a viehätyksensä, Pentti V anam o hy m ähtää.

A pteekkariksi - R upesin katselem aan apteekkarin paikkaa, kun m onikanavatukkuliike -systeem i alkoi hajota. T ukkuliikkeet saivat lääketehtailta Suom en yksin m yyntioikeuksia ja m arkkinat keskittyivät ja kapenivat. — Sam aan aikaan apteekkialan näkym ät paranivat: kansanterveyslain m u u to s rakensi terveyskeskuksia Suom een. T arvittiin lisää lääkäreitä ja lääkkeitä. Esim erkiksi Eurassa oh yksi kunnanlääkäri 1971, kun aloitin apteekkarina, ja pian heitä oli neljä. A pteekkarin kannalta katso ttu n a re septien m äärä ja liikevaihto kasvoi nopeasti, Satuin oikeaan paikkaan oi keaan aikaan. Jäit eläkkeelle yli kolm ekym m entä vu o tta m yöhem m in, m iten apteekkiala m u u ttu i urasi aikana? - T ieto k o n eet m ullistivat apteekkien hallinnon 80-luvulla. Ja u u d istu va lääkelainsäädäntö m u u tti tiskin yli lääkkeitä jakavan apteekin 2000-luvun asiakkaita inform oivaksi ja palvelevaksi apteekiksi. A pteekkilaitos ni vellettiin luontevaksi osaksi suom alaista terveydenhoitoa. — A siakaskunta valistui lukem alla lääkeluetteloita, joissa kerro ttiin esim erkiksi a n n o stu k se t ja sivuvaikutukset. F arm aseutin työ m u u ttu i ratkaisevasti, k u n valm iit lääkkeet lisääntyivät ja valm istus apteekissa vä heni.

187

Pamauksen

p o ik ia

E ntä se paras apteekkitarina? - E uran apteekin arkistosta löysin kieltolain aikaisia, alkoholia sisältä viä reseptejä. N e olivat ku in setelipainossa p ainettuja, hienoja lom akkeita. E rikoisin oli erään eläinlääkärin kirjo ittam a resepti: kokopullo lääkeviiniä. Potilas oli nim ism iehen kukko.

H arrastava m ies P entti V anam on om aeläm äkertom us pursuaa harrastuksia: aktiivi lentäjä, ilm ailuyhteisöt, m aanpuolustustyö, seniori apteekkarit, kuorolaulu. - Isäni perua m in u t valittiin K aartin jääkärirykm entin killan valtuus k u n taan , vaikka olin itse pik k u p o ik an a vain hengessä m u k an a Jääkäripa taljoona 2:ssa Valkjärvellä. O len nyt ylpeä siitä. - Keski-V uoksen yhteiskoulun luokka 1939 on k o k o o n tu n u t säännöl lisesti vuodesta 1943. N ykyisin pieni jäljellä olevien joukko tapaa joka vuosi. M yö karjalaiset p idetään yhtä. Pam aus Seurassa käyn T urusta käsin niin kauan kuin jaksan. H aastattelu 3 0 .1 1 .2 0 0 6

188

P e n t t i Va n a m o

Basso P entti V anam o: L auluharrastus on sosiaalisesti kasvattavaa. M ynäm äellä lau loin kirkkokuorossa, sekakuorossa ja m ieskuorossa.

Nim i Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

Pentti Olavi Vanamo Kivennavan Raivola 27.11.1925 Turku Proviisori Apteekkari Liittyi 1990

189

Pa m a u k s e n p o ik ia

Y rjö T u o k k o

Y rjö T u o k k o Tulevan kanslianeuvoksen yhden m iehen tilintarkastustoim isto aloitti es poolaisen o m ak o titalo n ullakkohuoneessa 1971. Yrjö T uokon ensim m äi set asiakkaat, kuljetusalan yrittäjät ja järjestöt, olivat tulleet tutuiksi hänen toim iessaan U n io n O y :n talousjohtajana. Bisnes kasvoi ripeästi: m u u ta m aa vu o tta m y ö h em m in asiakaskunta lähenteli kolm ea sataa ja toim isto työllisti k y m m e n k u n ta henkilöä. N ykyisin T uokko-yritysryhm än m uodostavat: Tuokko Tilintarkastus Oy, Tuokko Laskenta O y ja Tallinnassa toim iva T uokko O ii. Y ritysryh m än palveluksessa on yli kahdeksankym m entä henkilöä. Sukupolvenvaih dos to te u te ttiin suunnitellusti 2 0 0 1 -2 0 0 6 , kun Yrjö T uokon lapset T im o ja Pia ottivat vetovastuun bisneksestä. Perheyrityksenä T uokko-ryhm ä on alansa suurin Suom essa. - O len n aisin ta tilintarkastajan työssä on päätöksenteon lu o tettav u u den ja y h tiö n jo h d o n toim ien tarkastam inen, Yrjö Tuokko sanoo pai nokkaasti. - Koska kaikki n u m ero t ovat peräisin eritasoisista päätöksistä: hallituksen, toim itu sjo h tajan ja osastopäälliköiden päätöksistä. Jopa kahvipullien ostosta joku on päättänyt, ja siitä syntyy kuitti joka kirjataan kir jan p ito o n , josta syntyy tuloslaskelm a ja tase. N u m e ro t ovat aina oikeita, vaikka päätökset olisivat kuinka vääriä. M ikä tilintarkastus on instituutiona? - T ilintarkastus syntyi 18 00-luvun alkupuolella, kun yrityksen om is tajuus ja johto erosivat toisistaan. T arvittiin lu o ttohenkilö ja elin, joka valvoi sekä tarkasti yrityksen toim in taa om istajien näkökulm asta. - T ilintarkastaja esittää yhtiökokouksessa om istajille raporttinsa, jossa

191

Pa m a u k sen

p o ik ia

Suom essa aikaisem m in n o u d a te tu n k äy tän n ö n m ukaan o tettiin kanta ti likauden asioihin: tilinpäätöksen oikeellisuuteen, voitonjakoehdotukseen ja tilinpäätöksen vahvistam iseen sekä jo h d o n vastuuvapauteen. - K ansainvälinen alan kehitys, joka m eillä u lo ttu u etupäässä vain pörs siyhtiöihin, ei enää edellytä tilintarkastajan k an n a n o tto a vastuuvapauteen eikä voito n jak o o n , ellei om istaja tätä nim enom aisesti vaadi. M u tta suo m alaiskansallisissa yhtiöissä tilintarkastaja voi halutessaan esittää n äk ö kantansa myös näihin asioihin. M e olem m e T uokko-ryhm ässä om aksu neet täm än tavan.

V altion k u vapu tkiteh das Valco O y Surullisen kuuluisa teknologiayritys Valco O y peru stettiin Im atralle 1976. Y htiön liike-ideana oli television värikuvaputkien valm istus ja m arkki nointi. Suom en valtio om isti enem m istön Valcon osakekannasta. M u u t osakkaat olivat Salora O y sekä japanilainen kuvaputkien lisenssinantaja H itachi. Yrjö T uokko toim i Valcon valvontatilintarkastajana yhtiön pe rustam isesta lähtien. - Valcon tavoite oli hyvä: saada Suom een uusi teollisuudenala, Yrjö T uokko m uistelee. Sosiaalidem okraatit ajoivat han k etta hyvin voim ak kaasti, se ilm eni jo h to k u n n a n ja hallintoneuvoston kokoonpanossa. Kale vi Sorsa oli hallin to n eu v o sto n pu h een jo h tajan a alusta pitäen, ja m yöhem m in Eero R antala. - T ilintarkastajan kannalta Valco oli erikoinen tapaus. Tehdasta raken nettiin yli kaksi vu o tta ja m inun piti o ttaa kantaa kysymyksiin, ennen kuin y htään kuvaputkea oli valm istettu. O liko tehtaan suu n n ittelu jo h d o n käsissä? O n k o Valcon kustannusrakenteella m ahdollista saada kuva p u tkia m yydyksi m aailm an m arkkinoilla? Tehdas toim i vain vuoden ja kolm e viikkoa, sen to im in ta loppui syyskuussa 1979.

192

Y r jö T u o k k o

- Valcossa näin m yös k u lttu u rien törm äyksen suom alaisten insin ö ö rien ja japanilaisten kollegojen välillä. Vaikka japanilaiset olivat tehneet kuvaputkia jo vuosikaudet, niin suom alaiset katsoivat am m attiylpeästi ettei m eitä tarvitse neuvoa, kyllä m e täm ä osataan. R istiriita viivästytti prosessin etenem istä. - K um m allinen oli myös yhtiö n hallituksen kokoonpano. T o im itu s jo htaja oli hallituksen p u h eenjohtaja ja jäseninä oli hänen alaisiaan sekä V alco-projektiin m u u te n sito u tu n eita henkilöitä, esim erkiksi Saloran edustajia. H allituksessa oli siis operatiivista jo h to a päättäm ässä asioista, jotka eivät olisi k u u lu n eet heille, vaan ulkopuolisista koostuvalle h allitu k selle. Jälkeenpäin ajatellen täm ä perustam isvaiheessa valittu linja ei ollut paras m ahdollinen. - Valcon tavoitteiden ja realism in välille syntyi iso kuilu: k a n n a tta vuuslaskelm issa oli liikaa tavoittellisuutta. Perustam isvaiheessa olisi tar vittu en em m än tietoa siitä, m illaista teh o k k u u tta u u d en tu o ta n n o n a la n käyntiin polkaisem inen edellyttää, jo tta koko verstas - viim eistä ty ö n tek i jää m yöten - toim ii. Japanilaisten a p u u n olisi pitän y t tu rv au tu a enem m än kuin Valcossa tapahtui. - K un rahaa tarvittiin jatkuvasti lisää, niin e d u sk u n n an usko loppui, ja yhtiö tuli tiensä päähän. Jo u d u in selittelem ään yhtiö n tap a h tu m ia ja historiaa e d u sk u n n an eri valiokunnissa. K uvaputkina ilm aistuna tehdas ehti valm istaa runsaat 80.000 kuvaputkea ja m yydä vajaat 50.000. Koko vuoden tu o tan to tav o ite oli 4 0 0 .0 0 0 kuvaputkea. - Valco pelastettiin konkurssilta valtioneuvoston periaatepäätöksellä: om aisuus siirrettiin V alm etin ty täryhtiö Finnvalco Oy:lle. Se oli saattoho ito y h tiö , joka lopetti suom alaisen k u v a p u tk itu o ta n n o n to im ittu aan vuoden verran. V alco-juttu pysyi julkisuudessa esillä kolm e neljä vuotta, ja sai poliittista väriä sekä ulottuvuuksia.

193

Pa m a u k s e n p o ik ia

T ilintarkastuksen läh im en n eisyys ja tulevaisuus Pitkän kokem uksensa perusteella Yrjö T uokko jakaa tilintarkastusalan lä hihistorian kolm een kehitysvaiheeseen. - U rani alkuvaiheessa ja vielä 80-luvulla tilintarkastajatutkintoa suorit tavalta edellytettiin käy tän n ö n työkokem usta yrityksen taloushallintoasioissa. H yvä periaate, josta ei olisi p itän y t luopua. N ykyisin tilintarkastajat palkataan ilm an käy tän n ö n kokem usta suoraan koulun penkiltä. Tarkas tustyö on tu u : kym m enen vuoden työkokem uksen om aava kirjanpitäjä pyörittelee n u o rta m aisteria m iten tahtoo. — T oinen kehitysvaihe oli kansainvälisen käytännön m ukainen vakio m u o to in en tilintarkastuskertom us. Se tuli k äyttöön Suom essa 90-luvulla syrjäyttäen aikaisem m at persoonalliset tilintarkastuskertom ukset, joiden kom m enteissa näkyi tilintarkastajan kokem us esim erkiksi johtam iseen liittyvissä sanonnoissa. V akiom uotoisessa kertom uksessa sanotaan vain sen edellyttäm ät asiat eikä m itään m u u ta. T ilintarkastuskertom uksista tu lee sam anlaisia riip p u m a tta yhtiöistä tai tarkastajista. — K olm anteen kehitysvaiheeseen tu ltiin sen jälkeen, kun am erikkalai n en energiayhtiö E nron teki konkurssin 90-luvun lopussa. M inulle E nron on synonyym i sanalle käh m in tä. Y htiön jo h to kähm i om istajien edun vas taisesti ja rikollisesti. M yös E n ro n in tilintarkastajat kähm ivät: he konsul toivat yhtiön johtoa tilintarkastustyön ohella ja konsultointilaskut olivat jopa su u rem m at kuin tilintarkastuslaskut. Siinä m enivät p u u ro t ja vellit sekaisin. Jos sam a henkilö neuvoo k o n su lttin a tekem ään näin, niin ei hän voi tilintarkastajana kieltää sam aa asiaa tekem ästä. - E n ro n in johto teki laittom uuksia, joissa tilintarkastus oli m ukana ja hyväksyi ne tai ei h u o m a n n u t. T ilan n e räjähti silmille: kym m enet tu h a n n e t E n ro n in eläkeläiset jäivät ilm an eläkkeitään, yhtiön johto joutui linnaan ja m aailm anlaajuinen tilintarkastustoim isto A rth u r A ndersen teki konkurssin.

194

Y r jö T u o k k o

- E n ro n in jälkeen tilintarkastus on m en n y t m etsään. Säikähtäneet am erikkalaiset lainsäätäjät, valvojat ja tilintarkastajat saivat aikaan Sarbanes O xley -lain. Sen seurauksena alan käytäntö m u u ttu i m aailm an laajuisesti: tilintarkastuskertom uksessa ei enää oteta kantaa yritysjohdon vastuuvapauteen eikä voitonjakoon. T odetaan vain, että tilinpäätös antaa oikeat ja riittävät tiedot. M ikä on k iinnostavin kansainvälinen tilintarkastustehtäväsi? - E u ro o p an in v esto in tip an k k i (EIP) 90-lu v u n lopussa. Siinä vaihees sa ElPssa oli viisitoista jäsenvaltiota ja kaikkien niid en edustajat olivat m u k an a eri tasoilla p a n k in organisaatiossa —varapääjohtajan vakanssikin m elkein joka valtiolla. E IP on itsenäinen rahalaitos, se rah o itta a m u u n m uassa E u ro o p an u n io n in projekteja. M in u n tarkastusaikanani eräs p a n kin rah o itu sk o h d e oli R anskan ja E n g lannin välinen, kanaalin alittava tunneli. - ElPssa tehokkuus ja päätöksenteon aitous voitiin asettaa kyseenalai siksi pan k in näkökulm asta arvioiden. Päätöksiin vaikutti k u n k in jäsen valtion om a näkökulm a. T äm än huom asi, kun m e esitim m e rap o rttim m e yh tiö k o k o u sta edustavalle foorum ille: m ielenkiinto asioihin oli hyvin m uodollista, teh tiin vain rutiinipäätökset. Jos suurissa organisaatioissa on useita tasaveroisia intresantteja, ajatukset ja m u u to k set etenevät hitaasti, jos ollenkaan. M iltä tilintarkastuksen tulevaisuus näyttää? - T ilintarkastuksen m erkitys ja vaativuus kasvaa, koska taloudellisten väärinkäytösten tekem inen suurissa m ittasuhteissa on aikaisem paa hel pom paa. Esim erkiksi m arkka-aikaan Suom essa voitiin teh d ä vain m u u ta m an m iljoonan väärinkäytös, koska valuuttaliikenne rajojen ulkopuolella oli seurattavissa. N y t yhteisvaluutan ja sähköisten rahasiirtojen aikana val tak u n n an rajoja ei tässä mielessä enää ole. Tilaisuus ja osaam inen tekevät

195

Pa m a u k s e n p o ik ia

varkaan, väärinkäytökset lisääntyvät. N ykyinen finanssikriisi, joka lähti A m erikasta (2008), osoittaa että ahneus ja su u ru u d en h u llu u s ovat yhä täällä.

E nergin en kirjoittaja ja järjestöm ies. Yrjö Tuokko syntyi R au d u n rajapitäjässä 1938, lähti kahteen kertaan evakkoon ja asettui vanhem piensa kanssa Etelä-Savoon H irvensalm elle. H ä n tuli ylioppilaaksi M ikkelin Lyseosta, valm istui ekonom iksi H elsingin kauppakorkeakoulusta 1963 ja k au ppatieteiden m aisteriksi 1969. T ilin tarkastajan K H T -tu tk in n o n Yrjö Tuokko suo ritti 1970. A ktiivinen ja suo rapuheinen karjalaism ies kirjoitti toistakym m entä am m attiinsa liittyvää kirjaa sekä runsaasti artikkeleita alan leh tiin ja julkaisuihin. K anslianeu voksen arvonim en Yrjö Tuokko sai 2007. Energiaa riitti myös yrittäjä- ja urheilujärjestöjen to im in taan . N äkyvin lu o ttam u sto im i oli Suom en Painiliiton puh een jo h taju u s 2 0 0 0 -2 0 0 8 . Pes ti kansainvälisen painiliiton FILA n m ark k in o in ti- ja pr-v alio k u n n an jäse nenä jatk u u kulum assa olevan olym piadin lo p p u u n 2012. — U rheilujärjestön jo h ta m in e n ei poikkea p iirunkaan vertaa liikeyri tyksen johtam isesta, m en o t pitää rahoittaa tuloilla, Yrjö T uokko sanoo. — Saavutusten osalta Suom en Painiliitto on lajiliittojen kärkipäässä: 85 olym piam italia kesäkisoista, kun Suom en kokonaissaalis on 304 m italia. H u ip p u p ain ijalta vaaditaan tekniikkaa, reak tio n o p eu tta ja voim aa - sel laisia m iehiä Suom esta on löytynyt vuosikym m enestä toiseen. M alto it jättää Painiliiton p u h een jo h tajan tehtävät kahdeksan vuoden jäl keen. Eikö teh n y t m ieli jatkaa? - Kahdeksassa vuodessa ukko kuin ukko ehtii antaa kaiken m itä an nettavaa on. Sen jälkeen jokainen alkaa toistaa itseään. Yleensä urheilu-

196

Y r jö T u o k k o

järjestöjen jo h to h o m m issa roikutaan liian kauan, ja tulee tulppia. O ly m piakom iteassa ajoin voim akkaasti p u h een jo h tajan vaihdosta, kun Tapani Ilkka olisi h a lu n n u t jatkaa oltuaan kuusitoista vu o tta puheenjohtajana. M ielestäni jatk a m in e n n o in pitk än kauden jälkeen p eru stu u joko om an harkintakyvyn puutteeseen tai valitsijoiden sääliin. H aastattelu 5.11.2009

197

Pa m a u k s e n p o ik ia

Yrjö T uokko: S uom en osakeyhtiölaissa vuodelta 1864 on "C o rp o rate governance” -sääntö, joka pätee tän ä päivänäkin: H allitus h u o leh tik o o n y htiön asioista huolelli sen m iehen tavoin.

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

198

Yrjö Tuokko Rautu 25.8.1938 Inkoo Kauppatieteiden maisteri K H T tilintarkastaja Liittyi 2009

sk o

S iu k o s a a r i

A s k o S iu k o s a a r i Asko Siukosaari on suom alaisen m ainosalan grand old m an: tu n n u ste t tu tekijä ja näkijä sekä nuo rem p ien m ainostajasukupolvien kouluttaja ja innostaja. H ä n toim i alan johtotehtävissä viidellä vuosikym m enellä 1 9 5 0 -1 990-luvuilla. Kansainvälisesti s u u n ta u tu n u t Asko Siukosaari oli vaikuttajien eturivissä, k u n am erikkalaistyylinen m ark k in o in ti ja -viestin tä k o to u tu iv at Suom een.

Lapsuusmuistot ja karjalaiset juuret Asko Siukosaari syntyi H elsingissä 1932, m u tta hän en lapsuusm uistonsa vievät K arjalaan. U pseeri-isä E ero-E etu Saarinen oli k o m e n n e ttu Erillisen p io n ee rik o m p p a n ia n varapäälliköksi T erijoen pitäjän K ellom äen kylään. — Siellä m inä vietin eläm äni ensim m äiset viisi vuotta. A suim m e erkkereitä ja vinkkeleitä vilisevässä huvilassa, jossa oli kylm ä talvella. Kysyin äidiltäni m yöhem m in: M ikä Terijoen ajassa oli m ieliin painuvaa? Talvi nen pim eys, hän vastasi. K ellom äen kylässä paloi kuulem ani m ukaan vain kolm e ulkovaloa. M u tta K ronstadtin linnoituksen valonheittäjät valaisivat yöllä N euvostoliiton puolelta, kun ne etsivät lentokoneita taivaalta. M uis tan m iten valojuovat loistivat m eidän ikkunasta sisään. Terijoen kesistä on jäänyt lapsen m ieleeni hiekkarannat. — Isä sai k om ennuksen V iipuriin 1937, ja hän kulki ym päri Karjalan kannasta kartoittam assa siltoja sekä siltarum puja. T ärk eim p iin siltoihin teh tiin jo silloin panoskaivot valm iiksi. — M e asuim m e N eitsytniem ellä puutalossa. M inulle raitiovaunukyyti

199

Pa m a u k se n

p o ik ia

N eitsytniem eltä keskustaan oli uusi kaupunkikokem us. V iipurissa aloitin ko u lu n k äy n tin i M . E nderin suomalais-saksalaisessa lastentarhassa. Siitä on m u isto n a säilynyt m aksukuitti. - Siihen aikaan V iipuri oli S uom en suurin varusk u n tak au p u n k i. M uis tan hyvin Suom en itsenäisyyden 20-vuotisjuhlaparaatin kuudes jo u lu k u u ta 1937. O lin katsom assa paraatia äidin ja veljeni kanssa, isä oli paraatijoukoissa m ukana. Paraatin jälkeen äiti ja isä m enivät Espilään kahvikonserttiin ja m eidät lapset läh etettiin taksilla kotiin. - Perheem m e lähti V iipurista en n en talvisotaa 1938, k u n isä sai siirron Korialle Pioneeripataljoonaan. M in ä kävin kansakoulua Kouvolassa ja tu lin ylioppilaaksi K ouvolan Lyseosta. - Juureni kiertyvät Karjalaan eri m u tk ien k au tta ja u lo ttu v at Käkisal m een saakka, jossa äitini isänisät olivat k auppiaina 1600-luvulta alkaen. Ä itin i äiti syntyi O rienbaum issa (1880), lähellä Pietaria, ja päätyi lopulta asum aan K ouvolaan.

U nilever - m ark k in oin n in kan sain välinen k ork eak ou lu V alm istuttuaan ekonom iksi H elsingin kauppakorkeakoulusta 1958 Asko Siukosaari hakeutui pian m ainostoim isto Lintakseen, joka teki om istajansa U nileverin m ainontaa ja m arkkinointia. Asko Siukosaari aloitti Lintaksessa yhteysm ies assistenttina ja eteni vuosien saatossa varatoim itusjohtajaksi. - U nilever-konserni oli m ark k in o in n in edelläkävijä Suom essa siihen aikaan. K ansainvälinen m erkkitavaratalo, joka m arkkinoi k o teihin m yy täviä m erk k itu o tteita ns. fast m oving consum er goods. M a in o n ta n äh tiin Unileverissä tärkeänä m a rk k in o in n in osana jo 50-luvulla, ja to im in ta perustui tu tk im u k siin sekä testauksiin. Esim erkiksi pakkauksia saatettiin teh d ä kym m eniä en n en kuin tuli valm ista, Unileverissä oli ro h k eu tta heittää m enem ään to im im a tto m a t ratkaisut. Televisiom ainoksen luon-

200

sko

S iu k o s a a r i

nos m eni roskiin, jos koehenkilöt ym m ärsivät h uonosti film in sanom an. Ihailen vieläkin U nileverin silloista, kärsivällistä ja suunnitelm allista tapaa toim ia: kaikki perustui k u lu ttajan tarpeiden ja arvostusten sekä m arkki noiden huolellisiin tu tk im u k siin . -

E nsim m äiset tu o tem erk it, joiden kanssa to u h u sin olivat Paasivaaran

M argariinitehtaan M ajesteetti ja K ultanauha -m argariinit sekä kasvisrasvapohjaiset kerm at A tlanta ja V uokko. K erm at p akattiin lasipulloihin ja niitä k ierrätettiin k uin virvoitusjuom apulloja konsanaan. - U nileverin ajalta jäi m ieleeni O rvo Lehm us. H ä n oli Paasivaaran m ark k in o in tijo h tajan a siihen aikaan k u n m inä aloitin Lintaksessa. O rvo Lehm us oli sodat käynyt, oikeam ielinen ja hyvä esimies. H ä n eteni Suo m en U nileverin pääjohtajaksi. - Unilever koulutti johtajistoaan myös ulkom aan yksiköissään. M inäkin olin toista vuotta Tukholm assa. Sain nähdä sisäpiiristä ruotsalaisen jo h ta m istavan kankeuden: lo p u tto m an puhum isen ja fundeeraam isen. Ja hitaan päätöksenteon, kun jokaisen piti saada sanoa jotakin asiaan liittyvää. K ult tuuriero norjalaisiin oli selvä. Kun kävin Oslossa tapaam assa O m o-pyykinpesuainetta m arkkinoivaa asiakastani, niin päätökset tehtiin sukkelasti. - Vaikka Lintas oli U nileverin talotoim isto, niin m eille alkoi tulla asi akkaita myös konsernin ulkopuolelta, esim erkiksi tam perelainen panim o Pyynikki. M inä vastasin Lintaksen varatoim itusjohtajana m u id en tehtävieni ohella uusasiakashankinnasta. Talosta lähtiessäni m u u alta tulleita asiakkaita oli jo toistakym m entä.

O gilvyn m ieh en ä yli k ak sik ym m entä vu otta Asko Siukosaari jätti Lintaksen 1970 ja siirtyi helsinkiläisen ST B -m ainoksen toim itusjohtajaksi, jonka em oyhtiö oli tu k h olm alainen m ainostoim is to Svenska Telegram Byrä.

201

Pa m a u k s e n

p o ik ia

— Pohjoism aihin laa jen tu n u t Svenska Telegram Byrä tu n n e ttiin aikansa h u ip p u to im isto n a ja m ain o n n a n edelläkävijänä. M u tta STB n loistokausi oli jo ohi, kun m inä sinne m enin. E h d in johtaa toim istoa vajaat kaksi vuotta, kun tuli puhelinsoitto: am erikkalainen m ainostoim isto O gilvy & M ath er oli o stan u t STB n. - N iin m inusta tuli suom alaisen Ogilvy & M ather O y:n to im itusjohta ja. Se pesti kesti yli kaksikym m entä v uotta ja oli am m attiurani parasta ai kaa. M erkittäviä asiakkaita olivat Pepsi C ola sekä D u p o n t, jolle tehtiin keinokuitum ainontaa. U usi nylon raaka-aine piti tehdä tunnetuksi ja hyväk sytyksi suomalaisille kuluttajille m ainonnan keinoin. D u p o n tin keinokui tua käytettiin esimerkiksi rintaliivien ja sukkien valmistuksessa. N ykyisin raaka-ainem ainontaa ei enää juuri näe kuluttajam arkkinoinnissa. — T oim istom m e väki pääsi m ukaan O gilvyn kansainvälisiin k o u lu tu s tilaisuuksiin, josta seurasi hu o m attav a osaam isen ja innostuksen kohotus. Pääyhtiön k au tta asiakkaiksi tuli kansainvälisiä y h tiöitä ja niiden m u k an a uusia tuo tteita. Esim erkiksi G eneral Foods -yhtiö ja sen M ax im -m u ru kahvi. Saim m e opettaa m ain o n n an keinoin p an n ukahvim aan suom alaisia käyttäm ään m urukahvia. M u ita pitkäaikaisia asiakkaita olivat Shell, P h i lips, Finnlines, SYP ja Valio. O le t näh n y t vuosikym m enten aikana m elkoisen kavalkadin m ark k in o in nin ja m ain o n n an persoonallisuuksia. Keitä tai m itä tap ah tu m ia mielelläsi m uistelet? - M atti V iherjuuri oli hyvä puhuja, hän esiintyi m ielellään ja oli m ai nio keksim ään tunnuslauseita, kuten 'H yvon yllä, H yvon olla —Sitä vain ostetaan, m itä m ainostetaan - Askossa o n .” K un V iherjuuresta tuli kam a rineuvos koko ala hätkähti: kam arineuvos? K auppaneuvoksiahan m ainos toim iston johtajista bruukaa tulla. M u tta kun sitä jon k in aikaa m aisteltiin, niin V iherjuuri oli m itä parh ain kam arineuvos. H ä n oli aina hyv än tu u li nen, m onialainen ja hänessä oli kum m allista, positiivista erikoisuutta.

202

A s k o S iu k o s a a r i

- Topi T ö rm ä kysyi m inulta, tu ltu an i nim itetyksi O gilvyn to im itu s johtajaksi: T iedätkö, että Ogilvy on e n n en k in ollut Suomessa? Kävi ilm i, että alun perin skotlantilainen Patrick O gilvy oli ollut K äkisalm en lin n a n herrana 1600 -luvulla. T ästä rakentui m ukava silta, k u n p u h u in H elsin gissä O gilvy & M ath erin E uroopan johtajien tapaam isen isäntänä. K er roin lin n an h erran tarin an ja jatkoin: M in u n esi-isäni oli sam aan aikaan kauppiaana Käkisalmessa. O n hauska ajatella, että hän jo u tu i ottam aan vastaan käskyjä herra O gilvyltä jo kolm esataa v u o tta sitten, sam aan tapaan kuin m inäkin tänä päivänä.

Mainonnan lyhyt oppimäärä Jäätyään eläkkeelle kuusikym ppisenä Asko Siukosaari jatkoi alan m iehenä luennoim alla seitsem ässä yliopistossa ja M ark k in o in ti Instituutissa sekä kirjoittam alla oppikirjoja. H ä n on oikea mies vastaam aan m ainontaa ja m arkkinointiviestintää koskeviin m aallikon kysymyksiin. M itä m ain o n ta on? - O len k irjo itta n u t m ain o n n an m ääritelm iä m oneen oppikirjaan, enkä edes m uista kaikkia, m u tta yritän. M a in o n ta on inform aatiota ja su o stu t telua asioista sekä tu otteista ja palveluista, jolla on aina m ääritelty tehtävä. M ainonnassa viedään viesti m ainostajalta vastaanottajalle eli kohd ery h m än jäsenelle. M iten m ain o n taa johdetaan? - T ehdään k u n n o n toim eksianto. M ääritellään kohderyhm ä, jolle täm ä asia sanotaan. Ja sen jälkeen, m itä kohderyhm älle halutaan sanoa. K iteytetysti se on siinä.

203

Pa m a u k s e n p o i k ia

M ikä on brändi? — Brändi on m ielikuva tuotteesta tai palvelusta. T uotteen osalta kyse on m erkkitavarasta, jolla on brändiarvot: syyt, miksi juuri sitä tu o te tta pitää ostaa. M erkkitavaram ainonta nostaa esille näm ä asiat sekä toistaa esim erkiksi tu o ttee n tunnusvärejä tai tunnuslauseita. Palvelun osalta brändin tu n n e ttu u s rakennetaan sam alla tavoin. — Juhlam okka on m ielestäni paras suom alainen brändi. Sen läp im u r ron aikaan jokaisella keskusliikkeellä (SO K , O T K , T U K O ) oli om a k ah vipaahtim o ja om a kahvim erkki. Ja om alla kahvilla oli etusija keskusliik keen m yym äläketjun hyllyissä. T ästä h u o lim atta Pauligin Ju h lam o k k a löi itsensä läpi, ja on edelleen Suom en eniten m yyty kahvi. — T oinen tu n n e ttu brändi Lapin K ulta m en etti asem ansa eniten m yy tynä oluena, koska sitä ei osattu johtaa. M erkkitavaran p itk äjänteinen jo h ta m in e n on b rän d im ark k in o in n in ydin. M istä su o m a la in e n m a in o n ta ja m a rk k in o in tiv ie stin tä saa v a ik u tte e n sa? — Jo

1950-luvulta lähtien k u lu ttaja m a in o n n an ja -m ark k in o in n in

vaikutteet on saatu A m erikasta. M ielestäni kaikkien aikojen paras m ai noskam panja on am erikkalaisen Bill B ernbachin tekem ä Kupla-V olkkari kam panja, jonka myös m o n et raadit ovat valinneet parhaaksi. Volkkarin m ain o n ta oli kuin itse tuote: yksinkertainen ja rehellinen. — Business-to-business m ain o n ta tuli m eille R uotsista 1970-luvulla. A ndersson & Lem bke loi tu o ta n to h y ö d y k e m a in o n taa n kokonaan uuden tyylin. O so itettiin , että myös tuo tan to h y ö d y k k eid en m arkkinoinnissa m ainonnalla on rooli, kun aikaisem m in ajateltiin toisin. M iltä m ainosalan tulevaisuus näyttää? — T äm ä on vähän kaksim ielinen ju ttu . Ala kehittyy koko ajan, ja tänä päivänä m ain o n taa tekevät ihm iset korostavat kehityksen n o p eutta. Jo

204

A s k o S iu k o s a a r i

h u o m en n a kaikki on k u u lem m a toisin. M u tta rauhallisem pi historian tar kastelu osoittaa, että tavattom an vähän u u tta on tap a h tu n u t. - M ain o n n a n k o n stit ja tekninen ym päristö ovat kyllä m u u ttu n ee t. M u tta m inulle ei tule m ieleen yhtään vanhem paa m ainosvälinettä tai -kei noa, joka olisi jäänyt kokonaan pois. Esim erkiksi talojen päätyihin m aa lattiin 1800-luvulla suuria, tuotteista kertovia m aalauksia. N y t ne ovat tulleet takaisin jättiläislakanoina talojen seiniin. Ja u lk o m ain o n ta alkoi niin, että peltiplakaatteja m yytiin sarjoina asem arakennusten seiniin - nyt u lk o m ain o n ta m yydään sarjoina kadulle. Eikä sanom alehti-ilm oituksetkaan ole periaatteessa m u u ttu n e e t, vain väriä ja kokoa on tu llu t lisää. - H istoria toistaa itseään: m ain o n n an m u u to s on tulevaisuudessakin tekninen. Ih m in e n on h itain m u u ttu ja, häneen vaikutetaan sam alla ta voin kuin vuosisatoja sitten.

Pam aus — Liityin Pam aus Seuraan vasta 2006. M in u t sai kiin n o stu m aan ajatus, että Seurassa kerrottaisiin V iipuriin liittyvistä asioista, historiasta ja V ii purista tänään. M u tta Pam aus Seurassa toistaiseksi kuulem ani esitelm ät, sinänsä hyvät, eivät ole sivunneet V iipuria. Toivon, että tähän tulee m u u tos, suorastaan jan o an V iipuri-aiheita. H aastattelu 7.1 0 .2 0 0 9

205

Pa m a u k se n

po ik ia

Asko Siukosaari: M a in o n taa tekevät ihm iset korostavat kehityksen n o p eu tta, jo h u o m en n a kaikki on k u u lem m a toisin. M u tta rauhallisem pi historian tarkastelu o soit taa, että tavattom an vähän u u tta on ta p a h tu n u t.

Helsinki 30.9.1931 Espoo Ekonomi Toimitusjohtaja Liittyi 2006

■■■■■■■■■■■■■■ 206

e ik k i

eik ki

K oskelo

K o sk elo

H eikki Ju h a n i K oskelo syntyi Suonenjoella karjalaisista v anhem m ista 1935. Isä, S u o n en jo en nim ism ies, oli lähtöisin W ärtsilästä ja äiti K iteel tä. H ä n kävi k o u lu n sa Jyväskylässä ja tuli ylioppilaaksi Lyseosta 1955. A sevelvollisuusajan jälkeinen kokeilu kesävänrikkinä jo h ti upseerin a m m atinvalintaan. N u o ri kapteeni Koskelo h ankki rau h an tu rv aajan koke m usta YKn tehtävissä Kyproksessa operatiivisen to im isto n päällikkönä. S otakorkeakoulussa h ä n toim i yhtäjaksoisesti kahdeksan vu o tta, kaksi v u o tta opp ilaan a ja kuusi opettajana. T uosta jaksosta h än sanoo itsekriittisesti: O p e tta v a in e n , m u tta liian p itk ä aika teorian parissa, reaalim aa ilm a alkoi etääntyä. E sim erkiksi tak tiik a n opetuksessa jo u k o t rupesivat liikkum aan yhä n o p e a m m in , ilm an k ä y tä n n ö n tu n te m u k se n tu o m aa hidastusta. H eikki Koskelo jäi pois aktiivipalveluksesta k en raalilu u tn an ttin a 1995, Itäisen M aanpuolustusalueen k o m entajan tehtävistä. U pseerin uransa hän sum m aa näin: O len ollut kaikissa kenttätehtävissä, joita m aanpuolustus alueen kom entajan alaisina on: joukkueenjohtajasta prik aatin k o m en ta jaan. K un kysyn, m itä sotilaan am m atti m ieheltä vaatii, hän hym ähtää: So peutum ista, käsky on aina käsky.

O sallistuva upseeri ja p id etty kenraali - En jäänyt kasarm in aitojen sisälle, vaan hak eu d u in alusta lähtien urheilun pariin joukkueurheilijaksi, valm entajaksi ja seuratoim intaan.

207

Pa m a u k se n

po ik ia

O len yksi niistä, jotka toivat jääkiekon M ikkeliin ja H am in an Palloilijois sa pelasin pesäpalloa m estaruussarjassa 60-luvulla. Jokereissa valm ensin jääkiekon kaup u n g in o sajo u k k u etta M ustikkam aan M innesota 70-luvun alkupuolella. H elsingin jalkapalloklubissa (H JK ) olin poikien jalkapallovalm entajana. — Siirto H elsingin Pohjoisrannasta Vekarajärvelle, Karjalan prikaatiin, oli perheem m e lasten kannalta ikävä ju ttu . H e sanoivat, että m e ei lähdetä sinne. K un viisi vu o tta m y ö h em m in sain siirron takaisin H elsinkiin, lap set sanoivat: M e ei lähdetä täältä pois. — V ekarajärvellä o p in n äk em ään , m itä y h teisk u n n a llin e n vuorovai k u tu s v a ru sk u n n a n ja p ien e n k u n n a n kesken voi p a rh a im m illaa n olla. V a ru sk u n ta oli tärkeä V alkealan k u n n a lle ja k u n ta oli tärkeä m eille. M in u n teh täv iän i esik u n ta p ää llik k ö n ä oli su h te id e n lu o m in e n k u n n a n v a ik u tta jiin , jo tta saim m e o m ia a sio itam m e esille. S u u n n itte lim m e va ru sk u n n assa m u u n m uassa, m ite n saam m e ed u stajia v a ltu u sto o n ja lau ta k u n tiin . — Perustim m e jääkiekkoseurankin sinne varuskuntaan: Vekara Jets, H eikki Koskelo hekottelee. M eillä oli ihan täydet varusteet ja sponsoreina Posti ja O suuspankki. Talven k o h o kohta oli upseerien ja toim iupseerien välinen jääkiekko-ottelu, varsin railakas m atsi. — K ainuun prikaati oli m allikelpoinen joukko-osasto. Sain tu tu stu a kainuulaiseen eläm änpiiriin, kun olin p rik aatinkom entajana 1 9 8 2 -8 4 . K ainuu oli elänyt U rho Kekkosen aikana sellaista vaihetta, että aina kun jotakin tarvittiin, tu rv a u d u ttiin Kekkoseen. Kun N euvosto-K ostam uksen rakennusvaihe oli suurim m illaan, siellä toim i vain yksi kainuulainen yri tys. K ainuussa ei ollut m erkittävää yritys- eikä m atkailueläm ää 80-luvun alkupuolella. K ainuulaiset eivät olleet o p p in eet om a-aloitteisiksi yrittäjik si. Kajaani O y:n toim itu sjo h taja Juhani Ahava sanoi eräässä keskustelussa: K ekkonen on K ainuun kehityksen pahin vihollinen. T ilanne on nykyisin aivan toinen, etenkin Sotkam ossa.

208

eik k i

oskelo

E ntä itärajan ihm iset, itäisen m aanpuolustusalueen ex-kom entajan silm in nähtyinä? - Panin m erkille, että Suom en äänestäessä E uroopan u n io n iin liittym i sestä, itärajalla kulki jäsenyyteen m yönteisesti suhtautuva vyöhyke. A sen ne oli periytynyt edellisiltä sukupolvilta: E U n jäsenyys n ä h tiin turvallis u us kysymyks e n ä . - K aakonkulm alla ja itärajan pinnassa kenraalin ju h lap u h een piti olla erilainen kuin vaikkapa Turussa. K uulijat od o ttiv at kenraalin puhuvan Suom en ja N euvostoliiton tai Venäjän suhteista ja sanovan, m iten niitä piti hoitaa. Sellainen p u h e oli konkreettista ja läheistä itärajan ihmisille. M in u n oli karjalaisjuurisena helppo olla sotilaana itäisellä m aanpuolus tusalueella. M iten kuvaisit S uom en turvallisuuspolitiikkaa sinun palvelusaikanasi? - Presidentti U rho Kekkosen aikana Puolustusvoim issa ei p u h u ttu tu r vallisuuspolitiikasta, vaan to te u te ttiin K ekkosen käskyjä: tehdään näin. Puolustusvoim at oli hänen politiikkansa jatke. Kekkosen ajan jälkeen u p seeriston keskuudessa on ruvettu m iettim ään laajem m inkin näitä m aail m an kysymyksiä.

A sevelvollisuus vai palkka-armeija? - M aam m e laajuus huo m io id en asevelvollisuus on ainoa vaihtoehto. M e pidim m e kylm än sodan aikana N euvostoliiton aisoissa 7 0 0 .0 0 0 m iehen reservillä. K un nyt esitetään 25 0 .0 0 0 m iehen reserviä, niin paljoa sen alle ei voida m ennä. Suom i on sotilaallinen suurvalta Pohjolassa. M eillä on yhtä suuret sodanajan m aavoim at kuin Saksalla, to im in tav alm iit ilm avoi m at ja E uroopan suurin tykistö. M eillä ei ole sotilaallisesti m itään hätää m yöskään Venäjän suhteen.

209

Pa m a u k s e n

po ik ia

— Jos valitsisim m e am m attiarm eijan, se olisi m äärältään pieni ja saattai si kyetä kriisinhallintaan. M u tta koko laajan alueem m e puolustusta em m e pystyisi silloin hoitam aan.

Salpalinja ja sen merkitys Salpalinja on S uom enlahdelta Lappiin ulo ttu v a 1.200 kilom etriä p itk ä puolustuslinja: k en ttälin n o itteita, panssariesteitä, m ajoituskorsuja, lu o lia ja taisteluhautoja. M arsalkka C .G . M a n n erh e im käynnisti Salpalinjan su u n n itte lu n heti talvisodan päätyttyä m aaliskuussa 1940. H än vak u u ttu i puolustuslinjan strategisesta m erkityksestä sotakokem usten perusteella, ku n M ann erh eim -lin ja pysäytti talvisodassa N euvostoliiton hyökkäyksen kahdeksi kuukaudeksi. N euvostoliiton ja Suom en välisen Y Y A-sopim uksen (Ystävyys- yhteis työ- ja avunantosopim us) aikana ja hengessä Salpalinjasta vaiettiin. Sitä ei piirretty kartto ih in , eikä esitelty mediassa. H eikki Koskelo perusti Salpalinjan perinneyhdistyksen: - Salpalinjalla ei koskaan taisteltu, m u tta se on m aam m e m erkittävim piä m o num entteja. A inoa linnoitus, jonka suom alaiset ovat itse suunnitelleet ja rakentaneet. T yöhön osallistui parhaim m illaan 3 5 .000 rakentajaa ja huoltohenkilöä. — Salpalinja on m u istu tu s ajasta, jolloin isänm aan etu m eni henkilö kohtaisen edun edelle. Se on suom alaisen m aan p u o lu stu stah d o n k o n k reettinen ilm entym ä. — Puolustuslinja oli itärajan ennalta ehkäisevä pelote vaaran vuosina, vaikka siitä vaiettiin. Kun rupesin h a h m o tta m a an Salpalinjan p erin n ey h distyksen to im in n an pääm ääriä talvella 20 0 3 , kirjoitin ensin että Salpalin jasta oli vaiettu ulkopoliittisista syistä. Sitten kirjoitin V aiettu YYA-sopim uksesta jo h tu e n ”. Se otti koville, koska olin vuosikym m eniä o p e tta n u t YYA-sopim uksen siunauksellisuutta Suom elle, H eikki Koskelo tunnustaa.

210

eik k i

oskelo

N ato vai ei? - Sotilaallisesti m e em m e tarvitse N atoa. M u tta turvallisuus- ja u lk o p o liittisesti m eidän tulisi istua niissä pöydissä, joissa kohtalostam m e edeltä käsin päätetään. Suom i on noussut yhdeksi E uroopan sivistysjohtajista. M eitä ku u n n ellaan , jos m eillä on kyvykkäät vaikuttajat. ETY K -prosessin (E uroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi) aikaan ja sen jälkeen use at länsim aiset johtajat poikkesivat Suom essa m atkallaan N euvostoliittoon. M eitä arvostettiin ja k u u n n eltiin . N yt olem m e lu o p u n eet etulinjan ase m astam m e. — Itärajam m e tu n tu m assa sijaitseva K oiviston satam a on öljy- ja kaasu p u tk in een yhä tärkeäm pi Venäjälle. M eillä tulisi p o h tia seuraam uksia, joita N a to n rajan siirtym inen tu o n alueen läheisyyteen voisi aiheuttaa. M itkä olisivat V enäjän reaktiot silloin? N äistä asioista pitäisi avoim esti keskustella. Elaastattelu 18.9.2008

Pa m a u k sen

p o ik ia

H e ik k i Koskelo: P re side ntti U r h o K e k k o se n a ik a n a P u o lu stu s v o im issa ei v a i h d e t t u m ie lip iteitä tu rv allis u u sp o litiik a sta , v a an t o te u t e t t i i n virallisia o h je ita ja s u u n t a v ii voja.

-k '

•• *4 , r

212

§ § fk

• ...

'f g p

K e ijo K. K u l h a

K eijo K . K u l h a Filosofian to h to ri Keijo Kalevi K u lhan väitöskirjan aihe Jyväskylän yli opistossa 1969 oli K arjalaisen siirtoväen asu ttam isesta käyty ju lk in e n keskustelu v u osina 1944—1948. Idän k e rto o saaneensa siem enen aih ee seen —ehkä tie tä m ä ttä ä n —jo 12 -v u o tiaan a Jyväskylän lyseolaisena k ir joittaessaan sep itelm än evakkom atkastaan. S iihen aikaan k irjo ittaja luki sepitelm änsä lu o k an edessä. K ulha m uistelee o p e tta ja n k u u n n e lle en herk isty n een ä h ä n e n k o k em u k siaan kesällä 1944: K äkisalm en p o m m i tu sta ja evakkoon läh tö ä resiinan kyydissä, k an sak o u lu jen o lk ilattioilla n u k u ttu ja öitä ja k äy n tiä sairasjunassa. Ih m isiä ja karjaa evakkotien täy deltä. Käkisalmessa 1937 syntynyt Keijo K. K ulha sanoo ensin epäröineen sä, voiko karjalainen tehdä väitöskirjan siirtoväen asuttam isesta. - M u tta sitten havaitsin, että kantasuom alaiset ovat yhtä jäävejä, koska he ottivat m eidät vastaan, K ulha naurahtaa. - Väitös oli looginen jatko gradutyöl leni. Se käsitteli karjalaisten, rintam am iesten ja sotaorpojen asuttam ista K eski-Suom een.

M aanluovuttajia ja m aansaajia — O lin professori M au n o Jokipiin assistenttina Jyväskylän yliopiston his torian laitoksella tu tk im u sta tehdessäni (1964—1968). Lyhyen hapuiluvaiheen jälkeen näkökulm aksi avautui m ielipidehistoriallinen tu tk im u s siitä, m illainen m ieliala Suom essa vallitsi, kun siirtoväkeä o tettiin vastaan. Ketkä olivat puolesta ja ketkä vastaan, ja m illä perusteilla.

213

Pa m a u k s e n

po ik ia

— V äitöskirjan sisällöstä nousi k olm e kysymystä: m aa n lu o v u tta jien koko p ro b lem atiik k a, m aansaajien etuoikeusjärjestys ja kielikysym ys. R uotsinkieliset eivät h a lu n n e e t an taa m aata, koska lisäasutus m u u ttaisi kielisu h d etta paik k ak u n n alla. Siitä syntyi kärhäm ä, Paasikivi ja M a n n e r h eim olivat voim akkaasti ruo tsin k ielisten puolella. R isto Ryti oli sam aa m ieltä jo talvisodan pika-asutuksesta lähtien. H e katsoivat, e ttä ru o t sinkielisen v äh em m istö n h u o m io in ti on ulkopolitiikkaa. L än teen n äy te tään, että h o id am m e hyvin v ä h e m m istö n asiaa, ja o lem m e län sim ain en valtio. - R uotsinkieliset osallistuivat kyllä asutukseen kuten m u u tk in lu o v u t tajat, m u tta heidän ei tarv in n u t luovuttaa om aa m aata, jos he hankkivat vastikeraivauksella m aata esim erkiksi H äm eestä tai m aksoivat vapaaehtoi sen tilan m uualta. — Koivistolaiset kalastajat ja kuu n arin tek ijät saivat aikaan eduskuntaaloitteen M eri-K oivistosta. Ruotsinkielisessä Pernajassa oli seitsem än su u rta kartanoa, joiden m aat piti pan n a yhteen ja m uodostaa niistä M eriKoivisto -n im in en uusi pitäjä. N äin kielikysym yskin olisi voitu kiertää. K artanoiden om istajat olivat viroissa kaupungeissa, ja laki m ääritteli hei dät ensisijaisiksi m aanluovuttajiksi. M u tta aika hoiti eduskunta-aloitteen, koivistolaiset eivät voineet odottaa, vaan sijoittuivat vapaaehtoisin kau poin rannikolle aina R ym ättylään ja U u teen k au p u n k iin saakka. Keijo K. K ulha kertoo hym yssä suin, m iten hän nuorena m aalaism aisterina marssi H elsingin Sanom ien L udviginkadun k o n tto riin ja pyysi saada tietää ketkä kirjoittivat H esarin asutustoim intaa koskevat pääkirjoitukset 1944 - 194 8 . -

M ieletön kysymys, m u tta jotain säälittävää se n u ttu ra p äin e n , tiu k

kailm einen täti m inussa kai näki, koska kolm en viikon päästä sain pyytä m äni. Paljastui, että lehden m elkein kaikki asutustoim intaa koskevat pää kirjoitukset oli laatin u t oikeustieteen lisensiaatti O sm o O ittin e n , M aan luovuttajien liitto. Lehti oli selkeästi m aanluovuttajien asialla.

2 14

K e ijo K. K u lh a

— K aksikym m entä vu o tta m y ö h em m in m enin sam asta L udviginkadun ovesta sisään ja tu lin h oitam aan H elsingin Sanom ien pääkirjoituksia leh den päätoim ittajana.

Jyväskylästä Turun S an om iin T ohtoriksi väiteltyään Keijo K. K ulha m eni pääkirjoitustoim ittajaksi Jy väskylässä ilm estyvään K eskisuom alaiseen, pesti kesti kolm e vuotta. H ä n sanoo tulleensa sanom alehtialalle latvasta p u u h u n -reittiä. — Jälkikäteen san o ttu n a sain aika h u o n o n lähdön pääto im ittajan a m m attiin. Keskisuom alaisessa kaksi sukua riiteli lehden kehittäm isestä. M in ä jäin siihen väliin, eikä m in u a erityisem m in o p e te ttu lehden tai pe rusuutisen tekem iseen. — O lin sitten T am pereen yliopistossa yhden vuoden lehdistö- ja tie do tu so p in professorina, kunnes m in u t k u tsu ttiin T urun Sanom ien pää toim ittajaksi 1973. V uorineuvos Irja K etonen oli siihen aikaan yhtiön jo htaja ja eräs om istajista. Turussa m eni yhdeksän vuotta, ja käsitykseni sanom alehden teosta syveni ratkaisevasti. K irjoitin koko ajan työn ohella historian alalta ja pid in yllä osaam istani tutkijana. V arm uuden vuoksi, sillä lehtien kom entosillat ovat tuulisia paikkoja. V altakunnan lehdistössä k irjoitettiin silloin ' kurun taudista”, m iten sii hen su h ta u d u ttiin T u ru n Sanomissa? — N im en keksi luultavasti U uden Suom en to im ittaja Ju h a N u m m in e n , ja H esarikin teki siitä ison ju tu n . T auti tarkoitti halventavassa mielessä sisäänläm piävää kaupunkia. T u ru n S anom at oli alueensa orgaani ja piti alueensa puolta. Lehti pysytteli totuudessa, katseli asioita ylhäältä päin, eikä ru v en n u t likaam aan om aa pesäänsä. — M in u n analyysini on, että k u n T u ru n p äättäjät — A itiot, Sukselai-

215

Pa m a u k sen

po ik ia

set, Taxellit, L äh teen m äet ja m u u t —v alittiin valtakunnallisiin p o liittisiin teh täviin, k o tik e n ttä jäi liikem iehille ja henkilöille, joilla ei ollu t laajem paa yhteiskunnallista näkem ystä. K a u p u n g in ilm apiiri värittyi ja m eno oli m elkoista kiivailua. Telakka oli k o m m u n istien pesä, m u tta T u ru n yli opisto ja Aho A kadem i pysyttelivät politiik an ulkopuolella. K a u p u n g in valtuustossa k o m m u n istit jak au tu iv at vielä kahtia: taistolaisiin ja " k u n n o n k o m m u n iste ih in ”. U lkoa päin katsellen täm ä näytti T u ru n taudilta. M in u lle h isto ria n tu tk ija n a tuo aika oli erikoinen y h te isk u n ta p o liittin e n vaihe. M illainen yhtiö T u ru n S anom at oli pääto im ittajan näkökulm asta? - T u ru n S anom at oli E distyspuolueen lehti vuoteen 1957 saakka, jol loin siitä tuli sito u tu m a to n , porvarillinen lehti. Levikkialue oli m elko laaja ja y h tiö ö n kuului m u u ta m ia paikallislehtiä. Y htiön om isti K etosten toisen polven publisher-perhe. H eidän bisneksiään olivat lehtien lisäksi lom akepainatuksiin erik o istu n u t siviilipaino (Polytypos Oy) ja p u h elin lu ette loiden painam inen. M in u n m ielestäni T u ru n S anom at oli niistä kaikkein tärkein, m u tta o m istajakunta ei aina y m m ärtän y t sitä. Jos nyt ajattelee elä m än kiertokulkua, n iin lom akkeet ovat hävinneet ja puhelin lu ettelo tk in jo elinkaarensa loppupäässä. Jälkiviisaasti voi hyvin näh d ä lehden arvon ja pitkäjänteisen su u n n itte lu n m erkityksen. — T u ru n S anom at oli edelläkävijä lehtiyhtiöiden siirtyessä sähköiseen m aailm aan. Ensim m äisiä näy ttö p äätteitä alkoi ilm estyä myös toim ituksen pöydille. K un M artat kävivät tutustum assa lehden toim itukseen, to im it taja esitteli ju tu n tekoa n äy ttö p äätteen ääressä: Jos tulee sähkökatkos, niin tekstit häipyvät ru u d u lta. M a rtta -ry h m ä n vetäjä kysyi, m ih in ne menevät? Toim ittaja: Hyvä rouva, m eillä on täällä toim ituksessa sellainen käsitys, että hyvät uutiset pääsevät taivaaseen.

216

eijo

K. K u l h a

V iisitoista v u o tta H elsin g in S an om issa Keijo K. Kulha k u tsu ttiin H elsingin Sanom ien päätoim ittajaksi Keijo Ky lävaaran jälkeen 1982. H än jatkoi myös tu tkim ustyötä ja m u u ta k in kirjoit tam ista, siitä oli sovittu työsopim usta tehtäessä. K ulha kertoo p ääto im itta jan työstä teoksessaan Eläm ää apinalaatikossa: P äätoim ittajan tehtävää voi verrata orkesterin johtajaan, joka saa m u usikot soittam aan yhteen m u tta ei hevin voi neuvoa in stru m en ttin sa hallitsevan am m attisoittajan työtä. — Sanom ien kokonaisuudessa H elsingin Sanom at oli koko yhtiö n lip pulaiva - kaikkein tärkein. Aatos E rkko oli jo ko lm an n en polven p u b lisher isänsä Eljas E rkon ja isoisänsä Eero E rkon jälkeen. Sanom issa oli pitkäjänteisiä ihm isiä näkem ässä asioita laajasti, ja heitä tukeva om istaja k unta. Yhtiössä on perinteisesti seu rattu läntisessä m aailm assa tapahtuvia lehdistövirtauksia. Eljas Erkko oli m u k an a perustam assa K ansainvälistä leh d istö in stitu u ttia (International Press Institute), joka on lehden om is tajien ja p äätoim ittajien m aailm anjärjestö. IP In puitteissa kansainvälinen näkökulm a lehden tekoon avautui m inullekin. Perusosaam inen oli Sano m issa eri tasolla ku in T u ru n Sanom issa. Keijo K. K ulha jäi eläkkeelle H elsingin Sanom ien pääto im ittajan teh tä västä 1997. Lehden levikki oli silloin 4 5 0 .0 0 0 ja su n n u n ta in u m e ro n lähes puoli m iljoonaa. K ulha kuvaa sanom alehden tekem isen prosessia kirjas saan Eläm ää apinalaatikossa: Lukijalle usein itsestäänselvyydeksi m u odostuva sanom alehti on päi västä päivään to im itu k sen , ilm o itu sm a rk k in o in n in , levikin ja tekniikan m o n ip o rtaisen yhteistyön tulos. Jokainen leh d en teo n yksityiskohtiin p erehtym ään päässyt tilaaja perustellusti ihm ettelee, k u in k a varm asti tu o te m onipolvisuudestaan h u o lim a tta löytää joka aam u hän en p o sti lu u k k u u n sa. Y hteistyö lehtitalossa ei ole yhtä auvoista k u in vieras saattaa n äkem istään yritysdiasarjoista päätellä. Se on päälle kaatuvien ongelm ien ratkaisua, jatkuvaa uudistusprosessia ja m yös eri n äk ö k u lm ista lehdente-

217

Pa m a u k sen

po ik ia

koa arvioivien a sia n tu n tijo id e n kädenvääntöä, jolle aikapula m u o d o su a ah taat raam it. M u u ttu ik o sanom alehden lukija päätoim ittajavuosiesi aikana? — S anom alehden peruslukijaa on vähän vaikea m ääritellä. U rani ilkuvuosina Suom i oli y h te n ä isk u lttu u rin m aa - ainakin m aaseudulla ja kaupungissakin om alla tavallaan. Eläkkeelle jäädessäni Suom essa e le ttin jo y k silökulttuurin aikaa. M u tta sen voi sanoa että ihm isten lukemiseen käyttäm ä aika väheni sitä m ukaa k uin heidän ulottuvilleen tuli m u ita vies tintävälineitä. U usi tekniikka pirstaloi suom alaisen lukijakunnan p ie n in osiin, ja näyttää siltä että pirstalo itu m in en jatkuu. Tekniikkaa vastaan ei k annata taistella, se voittaa aina. M iten p rin ttim e d ia n käy tässä kilpailussa? - E n n en 90-luvun lam aa H elsingin S anom at oli usein su n n u n ta iä n 144-sivuinen lehti. Ja osa työpaikkailm oituksista piti siirtää keskiviikon lehteen, koska ne eivät enää m ah tu n e et m aksim ipainokseen. N y t olkan laajuuden suhteen toisessa ääripäässä. — T ekniikka ei kuitenkaan nujerra sanom alehteä. Esim erkiksi Japarissa, joka on m aailm an teknistynein m aa, on m aailm an suurin sanom a lehtien vuosikertalevikki suhteessa väkilukuun. Pohjoism aat ovat hyn n korkealla tässä U nescon pitäm ässä tilastossa, Suom ikin on ollut m aailm an neljän su u rim m an joukossa. - Televisiosta m inulla on sellainen käsitys, ettei se uutisvälineenä uh kaa sanom alehteä. Television kah d en k y m m en en m in u u tin uutisiin rm htu u vähän aiheita v errattu n a esim erkiksi H elsingin Sanom iin, jossa on kirjan verran m ateriaalia joka päivä. H esarin edeltäjän Päivälehden (1889) kerrotaan syntyneen su o m en n ielisten kirjoittajien into h im o sta. M ikä sanom alehden toim itustyössä on

218

K eijo K. K u l h a

leimallista tänä päivänä, kun katsot sitä ulkopuolelta? - H enki ja aate ovat yhä tallella, m u tta ne kam ppailevat rahan kanssa. A atepuolella sananvapaus on k o ro stu n u t jopa äärim m äisyyteen saakka. Sanom alehtien pääsivuilta näkee, että lukijalle pureksitaan nyt kaikki val miiksi, ja taitollisesti yksi iso asia nostetaan esiin.

Urheilun järjestömies Keijo K. K ulha tu n n eta an myös urheilum iehenä. H ä n e n koripalloilijauransa alkoi lyseolaisena Jyväskylän Kisa Toverien joukkueessa ja päätyi järjestöm iehenä aina Suom en O lym piakom iteaan saakka. - O lin koripalloilussa kaikissa rooleissa: pelaajana, seuratyössä, erotuo m arina, valm entajana, Suom en K oripalloliiton (SKL) puheenjohtajana ja m aajoukkueen johtajana. SKLn edustajana Suom en V altakunnan Urheilulii tossa (SVUL) ja sen varapuheenjohtajana sekä O lym piakom itean jäsenenä. N yt olen vielä Suom en U rheilum useosäätiön hallituksen puheenjohtajana. M ih in su u n taan olym piakisat voivat kehittyä? - O lym piakisoilla ei ole kasvun m ahdollisuuksia, yksi m aa ja yksi k aupunki ei pysty enää kisoja hoitam aan. Lajien m äärää pitää vähentää m erkittävästi tai tehdä erilaisia kisoja —m u u to in olym piakisat tukehtuvat m am m u ttitau tiin sa. Talvi- ja kesäkisojen ajoittam inen erilleen oli viisasta taloudellisen liikkum a-alan kannalta. O lym pialaiset ovat m aailm an suu rin ilm oitustaulu, kansainväliset y h tiö t kilpailevat m ainostilasta ja K an sainvälinen O ly m piakom itea (K O K ) rikastuu. -

K O K n vetäjät ovat kukin vuorollaan h alunneet jättää o m at jälkensä

kisojen historiaan. Kriittisesti voi ku iten k in kysyä: O n k o beach volley — jossa kaksi naista pelaa lentopalloa puolipukeissa hiekalla - olympialaji? M iksei urheilullinen suunnistus sovi olympialajiksi?

219

Pam auksen

po ik ia

— O lym pialiike on h a lu n n u t olla laajasti kansainvälinen ja sen seu rauksena kisoihin osallistuu esim erkiksi sadan m etrin juoksija, joka viipyy7 m atkalla 22 sekuntia. M aailm an rauhaa ja globalisaatiota edistäviä toim ia tarvitaan, aatteellinen kysyntä on olem assa, m u tta kehitysm aapolitiikka ei m ielestäni k u u lu olym piakisoihin.

Naapurimme Venäjä Kun kaksi karjalaista evakkoa haastaa, ju ttu kääntyy Venäjään ja venäläisiin. M ikä on historian tutkijan näkökulm a naapureihin ja naapurim aahan? — V enäläinen ih m in en on kerroksinen ku in venäläinen m atrjoska- nukkesarja, jo nka sisällä on m o n ta hahm oa. Se on poikkeuksellisen hyvä k a n sallinen sym boli, venäläisen sielun sisällä on m o n ta m on itu ista kerrosta. — M e ulkopuoliset em m e tu n n e venäläisiä pohjavirtoja, katsom m e asi oita liikaa M oskovan ja Pietarin näkökulm asta. M eidän pitäisi tu n te a laa jaa Venäjää ja sen historiaa ym m ärtääksem m e esim erkiksi vallankäyttöä. Tavallinen kansa on to ttu n u t kuu n telem aan ”om ia Krem lejään” — olipa vallassa m ongolipäällikkö 1200—1400 luvuilla tai vanhanaikainen tsaari, Stalin tai M edvedev. V allanpitäjät Venäjällä sietävät huonosti kritiikkiä, ko m m u n ism in aikana toisinajattelijoita p o tk ittiin m aasta pois. Venäjän kerroksellisuutta lisää vielä se, että suuren m aan eri alueilla on ihan om a kulttuurinsa. — Suom alaisten on vaikea saada o tetta venäläisestä eläm änm uodosta, joka peilautuu eteem m e television, lehtien, kirjojen ja internetin kautta. A jattelem m e virheellisesti, että nyky-V enäjän tulisi m u u ttu a sellaiseksi de m okratiaksi, jo h o n m e olem m e to ttu n ee t. M u tta suurvalta ei hevin m u u ta asenteitaan, Venäjän d em okratisoitum ista ei voi ulkopuolelta nopeuttaa. H aastattelu 19.5.2009

220

K e i j o K. K u l h a

Keijo K. Kulha: K u s ta n ta ja m ä ä rittä ä s a n o m a l e h d e n linjan, j o ta sen p ä ä t o i m i t ta ja sito u tu u n o u d a tta m a an .

N im i

Keijo Kalevi Kulha

Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka

Käkisalmi 19.3.1937 Helsinki

Koulutus

Filosofian tohtori

Am m atti

Päätoimittaja

Pamaus Seuran jäsenyys

Liittyi 2003

ja luottam ustehtävät

221

Pa m a u k s e n p o ik ia

J a a k k o P aavela

Ja a k k o P a a v e l a A leksander ja O lga Paavelan perheeseen syntyi neljä lasta Suojärven Lep päniem en kylässä 30-luvulla. H eistä vanhin Paul Paavela tuli tunnetuksi valtiovarainm inisterinä, valtiosihteerinä ja rautatiehallituksen pääjohtaja na. Perheen kuopus Jaakko Paavela syntyi kesällä 1939 ja teki evakkoreissun kahteen kertaa, kunnes Paavelat asettuivat H elsinkiin. — Perheen suojärveläiset ju u re t u lottuivat isän ja äidin puolelta 1600-luvulle saakka, m aanviljelijöitä ja talollisia kaikki. Ä idin isä ei kuulem m a itse osallistunut talon töihin, vaan toim i työnjohtajana ja kävi kirkossa ja söi piirakoita, Jaakko Paavela naurahtaa.

Virkamiesura Jaakko Paavela valm istui kolm essa vuodessa lainopin kandidaatiksi H el singin lainopillisesta tiedekunnasta 1962. V altiokonttori antoi siihen ai kaan opintovelat anteeksi nopeasti valm istuneelle opiskelijalle. — O stin rahoilla käytetyn V olkswagenin, m u tta m öin sen pian pois, Jaakko Paavela toteaa. — O piskeluaikana olin nim ism iehenä Enossa ja T ohm ajärvellä sekä h enkikirjoittajana Juliassa. V alm istuttuani toim in m u u ta m a n ku u k au d en H elsingin raastuvanoikeudessa syyttäjänä, kunnes m enin kulkulaitosten ja yleisten töiden m inisteriöön esittelijäksi. — Käräjät istuin Pohjois-Karjalassa Lieksassa ja N urm eksessa. U kkotuom ari Erkki K arppisella oli tapana tarjota lounas auskultantille ensim m äi senä käräjäpäivänä ja samalla kuulostella m iten aam upäivä m eni. Lounas n a u tittiin paikallisessa osuuskaupan ravintolassa. Sanoin kahvi- ja konjak-

223

Pa m a u k se n

po ik ia

kivaiheessa, että pitäisi jo u tu a yhdeksi käräjäpaikalle, kello oli kym m entä vaille. U k k o tu o m ari tilasi toiset konjakit ja sanoi: Jaakko, käräjät alkaa k u n tuom ari jo u tu u . - V altioneuvoston esittelijän toim i oli hyvä koulu nuorelle juristille. E sittelin kolm esti viikossa posti- ja lennätinlaitoksen asioita: keskiviikko na raha-asian valiokunnassa ja torstaina valtioneuvoston istunnossa, joissa p u h e tta jo h ti pääm inisteri sekä perjantaina tasavallan presidentin jo h ta m assa presidentin esittelyssä. K ansliapäällikkö Klaus H äkkänen opetti m in u a kiteyttäm ään asiani: Jos ju ttu si ei m ah d u yhdelle aaneloselle, se on huo n o . - Johannes V irolainen oli pääm inisterinä, kun esittelin raha-asiain valiokunnassa erästä m äärärahaa. V astapäätä pääm inisteriä istui veljeni Paul, valtiosihteeri ja budjettipäällikkö, joka puolsi tai hylkäsi esitykset. K uultuaan esitykseni pääm inisteri kysyi valtiosihteerin kantaa. En puolla, hylätään, Paul sanoi. Johannes V irolainen siihen: O lisitte sopineet keske nänne. - V altioneuvosto vahvisti uusien postim erkkien aiheet, koska m erkit olivat rahanarvoista tavaraa. Suom en posti oli m ukana hankkeessa 60-luvulla, k u n Euroopassa julkaistiin Punaisen Ristin m erkkisarja aiheesta ”sota- ja m u id en vankien h u o n o ko h telu ”. E sittelin kolm en postim erkin piirros-sarjan hyväksyttäväksi valtioneuvoston istunnossa. Kaksi m erkeis tä kelpasi, m u tta kolm as aiheutti vilkkaan keskustelun. Piirroksessa oli piikkilankojen takana laiha, riu tu n u t ja h u o n o k u n to ise n näköinen mies yläruum is paljaana. Pääm inisteri Ahti K arjalainen jakoi puheenvuoroja. K om m enteissa piirroksen m iestä verrattiin Biafran nälkäisiin ja arveltiin aiheen antavan h u o n o n kuvan Suom esta. Selitin etteivät aiheet kuvaa suo malaisia, vaan teem a on m aailm anlaajuinen. Pitkän keskustelun jälkeen valtioneuvosto päätti: piikit pois piikkilangoista ja m iehelle paita päälle.

224

J a a k k o P aavela

T elevisiom ieh en uralta viestin täneuvok sek si Jaakko Paavelan ura jatkui valtionhallinnossa kauppa- ja teollisuusm inis teriön ylitarkastajana ja toim istopäällikkönä, kunnes hän siirtyi silloisen M ainostelevision (M T V O y) varatoim itusjohtajaksi 1972. - T ehtäväkenttäni oli alusta pitäen hyvin laaja: yhteiskuntasuhteet, ul kom aan asiat, viestintäpolitiikka ja u u d e t audiovisuaaliset hankkeet. M yö h em m in vastasin myös konsernin talousasioista. M eillä oli toim itusjohtaja Pentti H an sk in kanssa hyvä yhteistyö ja runsaasti liikkum atilaa om istajien sekä hallituksen suhteen. - K aupallisen M T V n tulo Suom een oli m yös sisäpoliittinen kysymys. Euroopassa m ainosrahoitteisia televisiotoim innan m alleja oli jo käytössä, Englannissa etunenässä. M eillä esitettiin epäileviä k an n an o tto ja, esim er kiksi Yleisradion (YLE) pääjohtaja sanoi ettei televisiotoim inta Suom essa koskaan kannata. M T V m aksoi Yleisradiolle sen verkkojen käyttäm isestä, ja lähetysaikaa oli kaksikym m entä tu n tia viikossa, kun m in ä tulin m u kaan. - Kaikki tarjo ttu m ainosaika m eni kaupaksi, m u tta liikevaihto jäi liian pieneksi y h tiö n kehittäm istä ajatellen. R upesim m e p u u h aam aan om aa ka navaa, m u tta ajatus tyrm ättiin Yleisradion poliittisten ryhm ien toim esta. Siellä järkeiltiin, että kaksi kanavaa riittää Suomessa. - O lin vetäjänä M T V n uutisprojektissa, ja sitäkin vastustettiin kiivaas ti. Kaksi poliitikkoa sanoi syövänsä hatullisen sitä ihteensä, jos M T V saa joskus uutisluvat. Yleisradion pääjohtajat olivat niihin aikoihin enem m än tai vähem m än dem areita ja siinä joukossa arvioitiin M T V n uutisista tu levan vastakohta YLEn uutisille. P u h u ttiin halventavasti missi- ja deodoran tti-u u tista. A sioiden jauham inen ja perustelut kestivät vuosikausia en nen kuin M T V lähetti ensim m äiset uutisensa 1981. - O m a kanava oli M T V n kannalta ratkaiseva kehitysvaihe. Sen saan ti edellytti O y Kolm ostelevisio A b:n perustam ista, jossa Yleisradiokin

225

Pam auksen

p o ik ia

oli omistajana. N äin saatiin synnytettyä Suom een teknisesti uusi kana va 1993. YLE oli siihen asti syöttänyt poliitikoille sellaista tietoa, ettei meillä ole teknisesti m ahdollista tehdä kuin kaksi kanavaa. Se oli p u u ta heinää. Kolmas kanava löytyi kun Yleisradiolle annettiin melkein puolet Kolmostelevision osakkeista. Ja vielä neljäskin, kun Aatos Erkko tarpeeksi painosti. M ite n M T V n ohjelm apolitiikka kehittyi sinun aikanasi? - O m a toim ilupa oli vedenjakaja M T V n ohjelmapolitiikassa. Sitä e n nen, kun toim ittiin Yleisradion toimiluvalla, YLEn ohjelm aneuvosto saat toi p u u ttu a ohjelm iim m e. Esimerkiksi Chicagon kieltolakiaikaa kuvaava Lahjom attom at-sarja, Eliot Ness ja k u m p p a n it, kiellettiin väkivaltaisena. O m a teatteri perustettiin ja d o k u m en ttio h jelm ia tehtiin, m u tta ohjelm is to oli hyvin viihteellinen, koska viihde veti suuria katsojalukuja, ja katso jat tarvittiin m ainoksia varten. - O m a t uutiset m u u ttiv a t ohjelm apolitiikan vakavampaan suuntaan: aam ulähetykset tulivat m u kaan ja ajankohtaisohjelm at lisääntyivät. V iih de jäi vähemmälle. P uu ttu ik o Suuri N aapuri M T V n ohjelmapolitiikkaan? — Esitim m e Silkkisukat elokuvan siihen aikaan kun M T V oli vielä vuokralaisena YLEn kanavalla. Se oli koo m in en tarina kahdesta venäläi sestä virkamiehestä, jotka m enivät Pariisiin ja rupesivat viettäm ään haus kaa elämää. Joku komissaari lähetettiin miesten perään ja hänkin tykästyi Pariisin, eikä kukaan heistä h a lu n n u t palata Moskovaan. — Joku Yleisradion tyyppi huolehti siitä, että YLEn M oskovan kirjeen vaihtaja raportoi Silkkisukista silloisen Neuvostoliiton televisio- ja radiokomitealle. Siitä nousi häly: Suom en kaupallinen televisio s u u n n a n n u t provokaation N euvostoliittoa vastaan. Neuvostoliitto vaati Yleisradiolta selitystä, kuinka se salli vuokralaisensa esittää tällaista ohjelmaa.

226

J a a k k o Paavela

- Pekka Silvola YLEstä soitti ja sanoi, että asia pitäisi saada pois päivä järjestyksestä. O lin m enossa M oskovaan m uissa asioissa ja sain audienssin television pääjohtajan sijaisen Juskevitshin luo. - Istu u d u im m e lounaalle Juskevitsh lähim pine m iehineen, ohjelm a johtaja Leo M eller ja m inä. Pöytään oli valm iiksi k atettu pienet votkalasit ja kaksi juom alasia. Isännälle ja m inulle kaadettiin juom alasiin, ja m u il le pieniin. Juskevitsh kysyi: G ospodin Paavela, olette esittänyt elokuvan, joka m eidän m ielestäm m e h u o n o n taa N euvostoliiton ja Suom en välisiä hyviä suhteita. M itä vastaatte? - Sanoin, että elokuva on esitetty M T V ssä ja Suom en sekä E uroopan elokuvateattereissa, em m ekä m e n ähneet siinä m itään Suom en ja N euvos to liito n välisiä hyviä suhteita loukkaavaa. M u tta tietäen, että venäläisten pitää aina voittaa, lisäsin: M u tta jos se on jollakin tavalla lo u k an n u t teitä, niin olen pahoillani. - Juskevitsh ojensi toisen juom alasin m inulle ja tarttu i itse toiseen. Jo im m e ne tyhjiksi kerralla do dna, eikä asiasta p u h u ttu koskaan sen jäl keen. M iltä television tulevaisuus näyttää? -

U skon, että televisiota katsellaan ainakin seuraavat kaksikym m entä

vuotta. Kanavia tulee paljon lisää, niitä syttyy ja sam m uu. M uita kuin val tiollisia kanavia pitää rahoittaa m ainonnalla, m u tta esim erkiksi Suomessa m ainosrahaa ei riitä m onille televisiokanaville, koska lehdet ovat meillä vahva m ainosm edia. U lkom ainen televisiotarjonta Suom essa tulee ole m aan valtava, useita satoja kanavia. K un m äärä lisääntyy, laatu huononee. V iestintäneuvoksen arvonim en Jaakko Paavela sai 1995. H än palveli M T V tä kaksikym m entäseitsem än v uotta ja jäi eläkkeelle 1999. O ikeus tieteen lisensiaatti Jaakko Paavelasta tuli 2007.

227

Pa m a u k sen

po ik ia

M onessa m ukana U lospäin su u n ta u tu n u t ja helposti lähestyttävä Jaakko Paavela on ja k a n u t osaam istaan ja asian tu n tem u staan m yös järjestöissä ja m uissa vapaaehtoisriennoissa. K arjalan L iiton hallituksessa hän on ollut m ukana yli kaksi k ym m entä vuotta. — K arjalan L iitto p e ru ste ttiin h eti talvisodan jälkeen h u h tik u u ssa 1940. O le n aikeissa selvittää itselleni, m iksi L iitto p e ru ste ttiin jo n iin varhain. O k iin k o jo silloin v arm oja ettei K arjalaa saada koskaan tak a i sin, ja tarv itaan k o tiseu tu liitto ? Jälk ik äteen voisi kuvitella L iito n p e ru stam isen tulleen tarpeelliseksi vasta k u n K arjala m e n e te ttiin ja rau h a teh tiin . — Liitto on K arjalan heim o n luonteva foorum i tavata toisiaan. Karjalan Liitto ei ole karjalaisten etujärjestö m u u ta k uin siinä mielessä, että Karjala halutaan takaisin. M itä Liitolle tap a h tu u , k u n om akohtaisesti m enetyksen kokeneet karjalaiset poistuvat? N äen om ista lapsistani, että m ielenkiinto Karjalaa koh taan on olem assa, m u tta ei sam alla tavoin kuin van h em m il lani ja itselläni. — K olm en p u o lu e e n (k o k o o m u s, keskusta, sos.dem .) p u h e e n jo h ta ja-tro ik k a K arjalan L iitossa v arm istaa edelleen sen, e ttä L iito n asem a poliittisessa kentässä ja rahanjaossa säilyy. Jos K arjalan L iitto olisi vain järjestö järjestöjen jo u k o ssa — ilm an vahvaa p o liittista m ieh ity stä —val tio n a p u je n su h te e n olisi p a ljo n vaikeam paa. En ole n ä h n y t K arjalan L iito n k a n n a lta m itään h a itta a siinä, e ttä p u h e e n jo h ta ja t ovat p o liitik koja. Jaakko Paavela kertoo pelanneensa n u o ren a pallopelejä ja löytäneensä hiih d o n uudelleen vasta kolm ekym ppisenä. K un Suom en Latu perusti prto im ik u n n a n 70-luvulla, Jaakko Paavela pyydettiin sen puheenjohtajaksi, ja siitä aukeni pitkä latu järjestön puheenjohtajaksi (1 9 8 3 -1 9 9 5 ) ja k u n niapuheenjohtajaksi.

228

J a a k k o P aavela

- A jauduin tehtävän m yötä myös F inlan d ia-h iih d o n puheenjohtajaksi kym m eneksi vuodeksi, ja n iinpä laturetkien lisäksi myös Finlandia piti hiihtää useam paan kertaan. Suom en Latu on hyvä k u ntoliikuntajärjestö, h iih d o n lisäksi ohjelm assa ovat m elonta, sauvakävely, av antouinti ja erävaelluskisat. K untoilua harjoitetaan vapaassa luonnossa. O sallistuit m yös V iron R eklaam itelevisioonin (RTV) to im in n a n käynnis täm iseen 9 0-luvun alussa. M illaiselta naap u rin reklaam ihom m at näyttivät kokeneen televisiom iehen silmin? - A lku oli yhtä kaaosta, valtiollinen Eestin televisio hallitsi kanavia. Y ritim m e rakentaa suom alaista Kolm ostelevisio O y:n kaltaista m allia, jos sa om istajia olisivat Eestin television lisäksi virolaiset to im ijat sekä M TV . M alli ei passannut valtiolliselle Eestin televisiolle, vaan R T V jäi sen kana valle vuokralaiseksi. Siihen aikaan Virossa soudettiin ja huovattiin: R T V n toim ilupa saatettiin p e ru u ttaa aam upäivällä ja palauttaa iltapäivällä. M yö hem m in ruotsalaiset ostivat enem m istön R T V stä ja siitä kehittyi vieläkin toim iva kolm oskanava. Jaakko Paavela on Karjalan tasavallan kunniakansalainen ja Karjalan kuulu karhunkaataja. K unniakansalaisuus tuli hänen 70-vuotispäivänään, m u tta tarina alkaa jo 80-luvun loppupuolelta. - O lin Petroskoissa, kun sieltä starttasi Karjalan tasavallan k u lttu u rim inisteriön isännöim ä h iihtoretki Iisalm een. Tapasin sillä reissulla Karja lan television pääjohtaja Valeri Tolskin. H än järjesteli seuraavana kesänä isäni ja m in u n kotiseutum atkaa Suojärvelle; m eitä n äy tettiin Karjalan te levisiossakin istum assa kotitalon raunioilla. M yöhem pinä vuosina veim me Karjalan televisiolle M T V n jo v an h en tu n eita kam eroita, kasetteja ja m ateriaalia. - T olskinin kanssa käytiin m yös karhujahdissa, a m m u in ensim m äisen ja toistaiseksi ainoan karhuni Karjalassa 1991. Sitten alkoi peijaiset, kesti aam uviiteen. Koko kylä tuli jonossa onn ittelem aan , kun lam paita ja leh-

229

Pa m a u k s e n p o ik ia

miĂ¤ raadellut karhu oli nurin. T unnelm a nousi kun kerrottiin am pujan olevan karjalainen ja ortodoksi. Suutelin kaikki kylĂ¤n naiset n uorim m asta vanhim paan. Haastattelu 19.11.2009

J a a k k o Paavela

Ja a k k o Paavela: E n ole n ä h n y t Karjalan L iito n k a n n a l t a m i t ä ä n h a it t a a siinä, että p u h e e n j o h t a j a t ovat poliitikkoja.

N im i

Jaakko Paavela

Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka

Suojärvi 17.6.1939 Helsinki

Koulutus

O ikeustieteen lisensiaatti

Am m atti

Varatoimitusjohtaja

Pamaus Seuran jäsenyys

Liittyi 1997

ja luottam ustehtävät

231

Pa m a u k se n p o ik ia

A hti H

hti

ir v o n en

ir v o n e n

A hti H irvosen v an h em m at olivat kotoisin Pohjois-K arjalasta, isä M ikko Rääkkylästä ja äiti Laina (os. Laasonen) Tohm ajärveltä. Perheeseen siu naan tu i kuusi lasta, joista A hti Ilm ari syntyi V iipurissa 1931. Isä palveli koko työuransa V altion R autateitä ja äiti hoiti kodin sekä lapset. Talviso dan syttyessä perhe asui V iipurin T ienhaarassa ju u ri valm istuneessa o m a kotitalossa. - O lin kahdeksanvuotias ja toisella luokalla T ienhaaran kansakoulussa, k u n talvisota alkoi. Ikim uistoinen päivä: opettaja ilm oitti heti aam ulla k o u lu n päättyvän. Ja k u n pääsin k o tipihaan, niin kolm e venäläistä p o m m ik o n etta lensi m atalalla yli ja p u d o tti po m m in sa keskikaupungille. - Seuraavina päivinä p o m m itu k set jatkuivat — asuim m e lähellä SuurM erijoen lentokenttää —ja meille tuli kehotus lähteä länteen päin. M u tta se ei o llut helppoa, sillä a u to t olivat arm eijan käytössä, ja täyteen sullo tu t ju n at ajoivat pysähtym ättä ohi Tienhaaran asem an. L oppujen lopuksi läh d ettiin potkukelkalla m aantietä pitk in länteen äiti, pikkusisko Pirkko ja m inä. M o nien vaiheiden jälkeen päädyttiin Jyväskylän lähelle m aaseu dulle. - Perheem m e palasi V iipuriin syksyllä 1943. K otitalo oli palan u t talvi sodan loppuvaiheessa, joten me asuim m e Papulassa V altion R autateiden h en k ilö k u n n a n kerrostalossa. - M enin toiselle luokalle V iipurin kaksoisyhteislyseoon, jota myös v a n h e m m at veljeni olivat käyneet. Siihen aikaan yksi ain u t rakennus oli saatu k u n n o ste ttu a koulu n k äy n tiä varten, ja sitä käytti kolm e oppikoulua. M in u n koulupäivääni kuului neljä o p p itu n tia kello 16—20. Illalla k o u lusta palatessa V iipuri oli aavekaupunki: katuvaloja ei ollut, p o m m ite tu t

233

Pa m a u k s e n

p o ik ia

talot raunioina ja kattopellit rämisivät tuulessa. Taustalla kuului K an n a k selta y h täm ittainen tykkien jylinä. K oulut suljettiin helm ikuussa 1944, ja taas kehotettiin lähtemään. Ahti H irv o n en kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta ja valmistui eko nom iksi Helsingin kauppakorkeakoulusta 1954. K auppatieteiden mais teri hänestä tuli 1959. Helsingin kauppakorkeakoulun kunniatohtoriksi Ahti H irvonen vihittiin 1991.

M etsäyhtiön puun ja kuoren välissä Ahti H irv o n en m uistetaan Suom en Y hdyspankin johtajana sekä pörssiyh tiöiden hallitusten jäsenenä ja puheenjohtajana: Nokia, Finnair, K ym m e ne, O u to k u m p u , T ie to teh d a s... yhteensä neljätoista pörssiyhtiötä. M u tta uransa hän aloitti teollisuuden palveluksessa, E nso-G utzeit O y:n sisäisenä tarkastajana 1955. Lähtö Enso-G utzeitista yksitoista vuotta m yö h e m m in oli m urroskohta Ahti Hirvosen elämässä. — Y h tiö n ylim m ässä johdossa syntyi konflikti, A hti H ir v o n e n m u is telee. Sisäisen j o h to k u n n a n p u h e e n jo h taja , to im itu sjo h ta ja Pentti H alle, halusi edistää investointia K a n a d a n K itim atiin , jota m u u t j o h to k u n n a n jäsenet vastustivat. T ila n n e kiristyi. Vastustajat kirjoittivat y h tiö n hallintoneuvostolle to im itu s jo h ta ja n

to im iv a n vastoin j o h to k u n n a n

e n e m m is tö n tahtoa. H a llin to n e u v o s to asetti to im ik u n n a n selvittämään h anketta. — M in ä en ollut konfliktissa millään tavalla m ukana, olin siihen aikaan kirjanpito-osaston päällikkönä, m u tta m in u t m äärättiin to im ikunnan sihteeriksi. Jo u d u in esimiesteni riitojen väliin, Ahti H irv o n en hymähtää. — E nso-G utzeitin hallintoneuvoston puheenjohtaja Klaus Waris ryhtyi jo h ta m a a n yhtiötä, vaikkei hänellä siihen m itään valtuuksia ollut, m utta kukaan ei kyseenalaistanut hän e n toim intaansa. Waris olisi h a lu n n u t Hal-

234

hti

ir v o n en

Ien erottaa, siihen oli jo presidentti U rho Kekkosen lupa, joka tarvittiin koska Enso oli valtioenem m istöinen yhtiö. — T ilinpäätöksen aikaan H alle sanoi m inulle, että jos a n n a t kapinalli selle oppositiolle tietoa jo ta et an n a m inulle, niin m inä erotan sinut. O p positio puolestaan uhkasi erottaa, jos a n n an toim itusjohtajalle tietoa, jota ei an n eta heille. Kun näytti siltä ettei to im ik u n n a n selvitystyö edennyt, kerroin W arikselle tukalasta asem astani. W aris vastasi ym m ärtävänsä jos pyydän eroa tällaisessa tilanteessa. M u tta hän neuvoi etten k u itenkaan si toutuisi m in n ek ään m uualle, koska hän uskoi saavansa kiistan hoidetuksi. — N iin m in ä sitten pyysin eroa ja jäin odottelem aan, m illoin H alle läh tee ja rauha palaa. M u tta yh ten ä päivänä W aris soitti ja ilm oitti että asia on o te ttu hänen hoidostaan pois, H alle jatkaa toim itusjohtajana. M in u n piti ruveta hankkim aan työpaikkaa 34-vuotiaana. K ym iyhtiöstä se sitten löytyi, eikä ollut vaikeatakaan. — Jälkikäteen selvisi, miksi H alle sai jatkaa herrana talossa. H ä n oli m en n y t T am m iniem een ja teh n y t kau p at Kekkosen kanssa. Pari k u u k a u t ta audienssin jälkeen M atti K ekkonen n im ite ttiin E nson juristiksi. A hti H irv o n en jää m ietteisiinsä, kunnes lausuu harkitusti: - H alle olisi ilm an m u u ta o tta n u t m in u t takaisin, jos olisin sitä pyytänyt. M u tta se ei tu llu t m ieleeni, koska esim iestä pitää voida k u n n io ittaa. Jos en olisi silloin lähtenyt, niin todennäköisesti olisin jäänyt Ensosta eläkkeelle. Työurani olisi o llut paljon yksipuolisem pi. U rho K ekkosen "om istajaohjaus” näyttäytyy täm än päivän valossa d ik ta tuurilta. O liko se 'm aan tapa”? — Asiat olivat silloin Kekkosen peukalon alla, esim erkiksi U im aharjun sellutehtaan perustam inen. Enso om isti sahan U im aharjussa 60-luvulla. Valtio halusi rakentaa sen yhteyteen sellutehtaan, m u tta Enso vastusti hanketta. K ekkonen ilm oitti ettei hän tule käym ään E nsoon eikä PohjoisKarjalaan, ennen kuin savu nousee U im ah a rju sta...

235

Pa m a u k s e n

po ik ia

K uu san kosk elta T iivolan v aik u tu sp iiriin A hti H irvosen ura Kymi O y :n organisaatio-osaston päällikkönä K uusan kosken Voikkaalla jäi parin vuoden m ittaiseksi. Suom en Y hdyspankin (SYP) silloinen to im itu sjo h taja M ika Tiivola, joka oli myös K ym iyhtiön hallituksen varapuheenjohtaja, alkoi o h jata A hti H irvosen urakehitystä. Tiivola kutsui h änet perustam isvaiheessa olleen T ietotehdas O y:n to im i tusjohtajaksi 1968. T ietotehtaaseen keskitettiin SYPin sekä siihen lähei sesti liittyvien yhtiö id en tietokoneet. K olm e v u o tta m y ö h em m in Tiivola tarjosi Y hdyspankin jo h to k u n n a n jäsenyyttä ja A hti H irvosen kaksikym m entäyksi vu o tta kestänyt p a n k k i m iehen ura alkoi. Se h u ip en tu i Suom en Y hdyspankin pääjohtajuuteen 1 9 8 9 -1 9 9 2 . K eskustellessam m e Suom en 1990-luvun pankkikriisistä A hti H irv o n en luettelee kriisiin jo h ta n e ita syitä: N euvostoliiton vientikaupan yhtäkkinen rom ahdus, Suom en julkisen talouden m enojen lisääm inen 80-luvun k o r keasuhdanteessa, e p ä o n n istu n u t "vakaan m arkan” valuuttakurssipolitiik ka, valuuttasäännöstelyn p u rk u ja kansainvälinen laskusuhdanne. — Suom en rah am ark k in at p id ettiin silloin kireällä. M u tta sam aan ai kaan ulkom aanvaluutan m ääräistä lu o tto a oli käytettävissä paljon alem m alla korolla kuin m arkkaluottoa. Yrityksille kertyi näissä olosuhteissa paljon ulkom aista velkaa, josta tuli tap p io ita kun jo u d u ttiin tekem ään suuri devalvaatio. — Jälkikäteen on arvosteltu: m iksi p a n k it pelastettiin, miksei pelastet tu pankkien asiakkaita? M ielestäni kyseessä oli säästöpankkikriisi: valtion koko p an kkituki m eni säästöpankeille. M u u t p ankit eivät pankkitukea tarvinneet eivätkä saaneet. Kaikki varsinaista pankkitukea saaneet p ankit jo u tu iv at lopettam aan toim intansa. Pankkeja ei siis pelastettu, vaan valtio pelasti pankkituella niiden p ankkien tallettajat, jotka m u u ten olisivat m e nettän eet talletuksensa.

236

hti

irvonen

— O suus- ja säästöpankkien vakavaraisuusvaatim ukset olivat paljon lie vem m ät kuin liikepankeilla. N iillä tarvitsi olla vähem m än om aa pääom aa pan k in riskeihin nähden. Sanoin keskustelussa presidentti M au n o Koivis to n kanssa: Jos koko säästöpankkiryhm än lu o to t olisi k o nsolidoitu (keski näiset velat ja saatavat poistettu) pankkikriisin alkaessa, n iin om a pääom a olisi ollu t suurin p iirtein nolla. E n tin en säästöpankkim ies Koivisto vastasi siihen: Paljon m iinuksella. K ansallis-O sake-Pankin (K O P) pääjohtaja Jaakko Lassila ja Y hdyspan kin M ik a T iiv o la näyttivät käyvän julkisuudessa hegem onia-taistelua Suo m en ykköspankin asem asta pankkikriisin vuosina. U lkopuolelta katsellen taistelu näytti dram aattiselta, oliko se sitä? — M olem m issa pankeissa yritettiin tasoitella ykkösm iesten lausum ia ja rau h o ittaa vastakkainasettelua kertom alla, että SYP ja K O P eivät varsinai sesti kilpaile keskenään. K ilpailun rin tam alinjat kulkivat paikallispankki en ja liikepankkien välillä. SYPillä ja K O Pilla oli v ak iintuneet asiakassuh teet, em m e m e toisiltam m e asiakkaita kalastelleet. M olem m illa oli paljon yritysasiakkaita ja kireä likviditeetti, kun taas paikallispankeilla oli enem pi talletuksia ja ne saattoivat ostaa liikepankkien asiakkaita. Säästöpankkiryhm än tu h o jo h tu i osittain siitä, että se valtasi T am pellan SYPiltä. H y vässä sovussa siitä luovuttiin, he ottiv at T am pellan suuret riskit ja satsasi vat vielä lisää rahaa - se oli viim einen niitti. K O P fuusioitiin Suom en Y hdyspankkiin 1995, allekirjoitit fuusiosopim uksen U nitas O y:n hallituksen puheenjohtajana. M iten sopim us syntyi? — E nsim m äinen yritys syyskuussa 1994 ei o n n istu n u t, koska kansallis pankkilaiset vaativat osakkeiden vaihtosuhteeksi 1:1. O lim m e avanneet kirjat toisillem m e ja m eillä n ä h tiin selvästi K O Pin olevan paljon h u o n o m massa kunnossa kuin Y hdyspankki. T odettiin, ettei tästä m itään tule. — T äm än jälkeen K ansallispankki teki vielä ison osakeannin keräten kaksi m iljardia m arkkaa m arkkinoilta, m u tta pankin uskottavuus ei palau-

237

Pa m a u k s e n

p o ik ia

tunut. Tilanne oli veitsen terällä, kun luottam us meni ja KOPin osakkeen arvo putosi. Meille ilm oitettiin hyvin jyrkästi, että Yhdyspankin on pak ko ottaa Kansallispankki haltuunsa. O lim m e samaa mieltä, m utta kilpai lusyistä. KOPin osakekurssi syöksyi niin alas, että vaihtosuhde oli lopulta 3:1, kun fuusiosopimus allekirjoitettiin neljästoista helm ikuuta 1995.

Uskovainen pankinjohtaja M auno Saari kuvaa kirjassaan A h ti Hirvosen elämäntase rahatja henki pää henkilön uskoontuloon liittyviä pohdintoja, jännitteitä ja epäilyjä. Ahti H irvonen tuli uskoon m uutam aa kuukautta ennen kuin pääjohtaja M ika Tiivola tarjosi hänelle SYPin toim itusjohtajan tehtävää syksyllä 1981. A hti H irvonen pyysi viikon miettimisaikaa: voisiko uskovainen toim itus johtaja olla pankille rasite? - Kerroin Tiivolalle uskoontuloni ja hän sanoi: Se on hyvä asia, eikä kuulu pankille. M inusta hän oli suorastaan innostunut, ilmeisesti hänellä itselläänkin oli saman suuntaisia ajatuksia. H änen isänsä oli pappi. - Tultuani m yöhem m in nimitetyksi Yhdyspankin pääjohtajaksi, hal lintoneuvoston puheenjohtaja Jaakko H onko antoi ymmärtää, että henki lökohtainen arvomaailmani oli eräs peruste pääjohtajaa valittaessa. Mikä on pörssiyhtiön johtajan tehtävä? - Tutustuin uskoon tultuani käsitteeseen servant leadership (palveleva johtajuus). Siinä johtaja on yrityksen sidosryhmien palvelija, luottohenkilö. Sidosryhmiin kuuluu osakkeenomistajien lisäksi henkilökunta, asi akkaat, tavarantoim ittajat, rahoittajat. Laajemmin ajatellen sidosryhmänä on koko yhteiskunta, jolloin m ukaan tulevat myös ympäristökysymykset ja kestävä kehitys. Kokemukseni m ukaan oma uskonnollinen arvomaail ma tukee palvelevan johtajuuden arvoja.

238

hti

ir v o n e n

— N ykyisin m o n et sanovat, kuten esim erkiksi en tinen työtoverini N al le W ahlroos, että yrityksen jo h d o n ain u t tehtävä on k a rtu tta a om istajien varallisuutta. Jos täm ä m erkitsee ihm isten ja eettisten periaatteiden u n o h tam ista, n iin se k o itu u pian om istajien vahingoksi. M ielipiteesi kvartaalikapitalism ista? — En ole koskaan kvartaalikapitalism ia hyväksynyt. Se on saanut liian suuren h u o m io n o p tio - ja palkitsem isjärjestelm ineen. Ei yrityksen johtaja voi rakentaa kvartaalin tai vuoden varaan, vaan p item p i täh täin täytyy olla. Pitää h u o leh tia kilpailukyvystä, hyvästä henkilöstöstä, asiakassuh teista ja ym päristöasioista. O len itsekin ollut hyväksymässä kaikkein su u rim pia o p tio-ohjelm ia N okian hallituksessa, m u tta ne m enivät oikeisiin osoitteisiin. Ei ole ollu t syytä katua, A hti H irvonen naurahtaa. A ikakauteesi k u u lu n u tta Hyvä Veli -k u lttu u ria on jälkikäteen kritisoitu vastapalveluksiin ja kiitollisuuteen perustuvista arvoista. O liko se sitä? — A rvosteltu on, m u tta toisaalta on koro stettu verkostoitum isen tärke yttä. Silloin ei ollu t tietokoneita eikä facebookia, se oli aikansa verkostoitum ista. Suom i on pieni m aa, jossa su urten yritysten jo h to p o rta a t tu n te vat perinteisesti to in en toisensa ja ylim m än poliittisen jo h d o n . Ei näiden ihm isten arvom aailm a poikkea m itenkään m u id en a m m attiry h m ien ar voista. O salla on erittäin korkeat eettiset arvot ja jo tk u t m enevät yli siitä missä aita on m atalin, m u tta suurin osa ihm isistä on näiden ääripäiden välissä. A loittaessani Y hdyspankin pääjohtajana sanoin lähim m ille ty ö to vereilleni: M itä tahansa teettekin, m iettikää sellaistakin detaljia, m iltä asia näyttää Ilta-Sanom ien lööpissä.

239

Pam auksen

p o ik ia

T uom asm essuja ja K unniakierroksia A hti Hirvosen luottam ustehtävät hengellisissä yhteisöissä ovat m onipuoli set vuosikym m enten ajalta. H änet tunnetaan vapaaehtoistyön kannattaja na ja ns. kolm annen sektorin sisällön ja toim intalogiikan pohtijana. H än oli jäsen pienessä työryhmässä, joka kehitti Helsingin Agricolan kirkkoon uuden jum alanpalvelusm uodon Tuomasmessun 1988 . - Kun tulin mukaan laajempiin kirkollisiin tehtäviin, rupesin katsele maan m iten kirkon organisaatio toimii. Samaan tapaan kuin Ensossa, Yh dyspankissa ja muissakin organisaatioissa. M itkä ovat kirkon tavoitteet ja m iten mission toteuttamisessa onnistutaan? Kirkko näytti aika huonolta, tavoitetta oli vaikea löytää. Ja vaikka seurakunnan toiminnassa korostet tiin sunnuntain päiväjumalanpalveluksen tärkeyttä, kirkossa oli kolm e kym m entä henkeä kym m enentuhannen hengen seurakunnassa. - Rupesin kyselemään m uutam ien m uiden kanssa: eikö tätä voisi teh dä toisin? Tuomasmessussa oli alusta pitäen hyvin korkeatasoinen musiik ki, kuoro ja esilaulajat, urkuja ei soiteta ollenkaan. Laaja esirukous- ja sielunhoitopalvelu, ovat sellaista jota muissa jumalanpalveluksissa ei ole. Tuomasmessu räjähti pian käsiin niin, että kirkossa oli toistatuhatta hen keä. Jum alanpalvelusm uoto levisi nopeasti muualle Suomeen ja Saksassa järjestetään säännöllisesti Tuomasmessu yli kuudessakymmenessä seura kunnassa. Tuomasmessu ei vaadi raskasta hallintoa: vapaaehtoiset, maal likot ja papit, tekevät messun. Jokainen messu on oma projektinsa, jonka vetää maallikko. - Eräs teologian professori sanoi, että Tuomasmessun tapaisessa jumalanpalveluyhteisössä tulisi olla myös diakoniaulottuvuus eli lähimmäis palvelu. Vasta sitten toteutuu käsky: Tehkää kaikki kansat m inun ope tuslapsikseni ja rakastakaa lähimmäisiä niin kuin itseänne. M inut ja pari m uuta värvättiin yli sata vuotiaan, melkein nukahtaneen, diakoniajärjestö Helsingin kaupunkilähetyksen hallitukseen. Siitä kehittyi HelsinkiMis-

240

hti

ir v o n e n

sio, jossa on nyt tu h a t vapaaehtoista toim ijaa ja k y m m e n e n tu h a tta nim eä avustaj arekisterissä. Suom en e v an k elislu terilain en kirkko on vaikeuksissa, jäsenkato uhkaa. M itä sen tulisi tehdä? - K irkon rakenteen pitäisi lähteä jäsenistä, A hti H irv o n en pitää pitkän tauon ja tiivistää ilmiselvästi sanottavaansa. - Työntekijäkeskeisyydestä jäsenkeskeisyyteen, palkatusta työstä vapaaehtoisuuteen, siinä on kehi tyksen suunta. V apaaehtoistyö ja siihen liittyvä v a stu u n o tto on parhaita tapoja sito u ttaa jäsenet pysym ään kirkon piirissä. H aastattelua tehtäessä 78-vuotias A hti H irv o n en on m yös fyysisesti vi reä. H ä n kertoo liikkuvansa säännöllisesti: kävelyä, lentopalloa, kuntosalitreeniä ja h iihtoa. A ikaisem pien vuosien lajeja olivat suunnistus ja ju o k su. S uom en U rheiluliiton ”K unniakierros” hyväntekeväisyystapahtum assa hän juoksi yli 50-vuotiaana radalla tunnissa 34 kierrosta (13.200 m etriä), joka oli kova tulos pan k in jo h tajien joukossa. Juoksem iseen liittyy myös täm än h aastattelun loppukevennys. - Lasse V iren p alkattiin Y hdyspankin pr-tehtäviin M oskovan olym piakisoja edeltävänä vuonna. Se oli sitä pankkikilpailun aikaa, kun rahan hinnalla ei voitu kilpailla, niin teh tiin erilaista pr-työtä. Lasse oli koko kansan suuri suosikki ja veti väkeä p an k in tilaisuuksiin. M e olim m e erit täin tyytyväisiä hänen työhönsä. - K un Lasse V iren oli lähdössä harjoittelum atkalle E telä-A m erikkaan M ika Tiivola kysyi: Pitääkö m iehen saada harjoitella pankin ajalla, ja tu leeko tästä ennakkotapaus? E h d o tin , että tätä pidetään en n ak k o tap au k sena jokaiselle, jolla on neljä kultam italia olym pialaisista ja m ahdollisuus voittaa lisää. H aastattelu 3.1 1 .2 0 0 9

241

Pa m a u k s e n p o i k i a

A h ti H irv o n e n : M o n e t sa n o v a t, e ttä y rity k se n jo h d o n a in u t teh tä v ä o n k a rtu tta a o m ista jie n v a ra llisu u tta . Jos tä m ä m erk itse e ih m iste n ja e e ttis te n p e ria a tte id e n u n o h ta m ista , n iin se k o itu u p ia n o m is ta jie n v a h in g o k si.

Nimi Syntymäpaikka ja -aika Kotipaikka Koulutus Ammatti Pamaus Seuran jäsenyys ja luottamustehtävät

242

A hti Ilmari H irvonen Viipuri 10.3.1931 Helsinki Kauppatieteiden maisteri Pääjohtaja Liittyi 1973

P ekka M a l in e n

P ek k a M

a l in e n

Käkisalmessa syntynyt Pekka M alinen tu n n eta an karjalaispiireissä m usiikkim iehenä. E läm änikäinen m usiikkiharrastus sai pontevan alun hänen voittaessaan ko u lu p o ik an a "henkisten kilpailujen” laulusarjan. A ikuisena hän k o u lu ttau tu i leipätyön ohessa H elsingin konservatorion ooppera- ja yksinlaululuokilla. H arrastus on tu o n u t Pekka M aliselle soolotehtäviä operettia m yöten sekä laulam isen iloa useissa kuoroissa: K ansallisooppe ran lisäkuoro, Suom en filharm oninen kuoro, Yleisradion kansanlaulukuoro P e ip p o se t... — M usiikissa viehättää se, ettei laulaja tule koskaan valm iiksi, aina on u u tta opittavaa, Pekka M alinen sanoo nöyrästi.

Geodesian assistentista IBMn mieheksi — In n o stu in jo 12-vuotiaana suunnistukseen ja sieltä ju o n tu u a m m a tin valintani: halusin m ieheksi joka osaa tehdä karttoja. Siihen aikaan kuuta ei vielä ollu t valloitettu, m u tta m inä m ielikuvittelin olevani ensim m äinen k u u n kartoittaja, Pekka M alinen naurahtaa. — Pääsin opiskelem aan 17-vuotiaana Polin m aanm ittausosastolle O ta niem een ja opiskelu oli m inulle m ieluisaa. Kesät m enivät m a a n m itta u sja kartoitustehtävissä, esim erkiksi Im atran V oim an m aastotutkim uksissa ja ilm akuvauksissa. Kävin välillä arm eijan vapaaehtoisena ja sain valm is tu ttu a n i kiinnityksen geodesian assistentiksi. M uistan vielä palkkanikin: 5 3 .0 0 0 m arkkaa.

243

m a u k sen

po ik ia

— Ystäväni Aulis H o k k an en h o u k u tteli m in u t International Business M ach in es'in (IB M ) palvelukseen 1962. Palkkani tuplaantui, k u n aloitin yhtiössä m yyntineuvottelijana ja atk-opettajana. E tenin koulu tu sk esk u k sen päälliköksi ja sain am erikkalaisyhtiön kansainvälisen keskijohdon koulutuksen. Siitä oli suuri hyöty m yös m y ö h em m in toim iessani v altio n h allin n o n esim iestehtävissä. — IB M n to im in ta ta p a oli asiakaslähtöinen ja innostava. Työssä oli u u den alan ja u u d en aikaansaam isen kiihkoa. T u ntui, että olim m e en sim m äisinä m aailm assa ju u ri tätä työtä tekem ässä. IBM piti hyvää h u o lta työntekijöistään, sosiaaliset ed u t koskivat koko perhettä. V aim oni Seija m uistaa y h tiö n am erikkalaisen pääjohtajan lähettäm än kom ean k u k k a laitteen, joka saapui ko tiim m e n u o rim m a n poikam m e synnyttyä. M illaisia ongelm ia tietokoneilla ratk o ttiin 1960-luvulla? — Keskeisiä olivat su u rten tietom assojen yksinkertaiset käsittelyongelm at: pankkien ja v ak u utusyhtiöiden laajat asiakasrekisterit. K auppojen ongelm at liittyivät tavaraliikenteeseen. K un ne o n n istu ttiin ratkom aan, sovellukset siirtyivät teollisuusprosessien ohjaukseen. O lin m u k an a EnsoG u tzeitin Im atran p ap eritehtaan säätötekniikan kehittelyssä, k u n proses sia h io ttiin reaaliaikaisesti m itattavaksi ja tehokkaam m aksi. — V altionhallinnon suurilla toim ijoilla K ansaneläkelaitoksella ja A rm ei jalla oli o m at tietokoneet. O petusm inisteriössä eläteltiin suuria unelm ia: p o h d ittiin olisiko tietokoneavusteinen opetus m ahdollista tulevaisuudes sa. N äm ä ajatukset eivät silloin to te u tu n e e t m assiivisten tietokoneiden avulla, vasta pc-aikakausi m ullisti opetuksen tältä osin. Suom alaisen tietokonehistorian aam uhäm ärästä Pekka M alinen m uis telee leppoisan huvittuneesti kom iteapäätöstä. — A kateem ikko Erkki Laurila, tiedem ies joka oli suom alaisen tek n o logian ykkösnim i, jo h ti valtion sähköaivokom iteaa 1950-luvun lopussa. Sähköaivot tarkoitti nykykielellä tietokonetta. T iedem iesten kom itean

244

P ekka M a l in e n

loppupäätelm ässä esitettiin, että sähköaivoja tarvitaan Suom een yksi, tai korkeintaan kaksi kappaletta.

K olm e vu o tta O u lu ssa - Valtion tietokonekeskuksen (V TK K ) pääjohtaja O tto K arttu n en eh d o tti, että lähtisin pistäm ään pystyyn V T K K n O u lu n aluekeskuksen. Sii hen aikaan O u lu n seudulla vain yliopistossa oli tieteellisiä tehtäviä varten vaatim aton tietokone. Suurella innolla aloitin siellä 1967, laitteet h a n k it tiin aluekeskukseen ja h en k ilö k u n ta pestattiin sekä k o u lu te ttiin . Yliopis ton puolella rupesin p itäm ään tieteellisen oh jelm o in n in kursseja ja olinpa loppuvaiheessa yliopiston tietojenkäsittelyopin vt. professorina. — O ulussa m inulla oli m ahdollisuus käyttää aikaa tieteelliseen tu tk i m ukseen ja niin p ä väittelin tohtoriksi Teknillisessä korkeakoulussa O ta niem essä 1969 (S im ulation in photogram m etry). — En k u itenkaan viihtynyt O u lu n seudulla, vaan to te u tin kodissam m e vierailleen ukkini toivom uksen: K oita hyvä poika, vaik m il viäryyvel piästä tiält pois.

T eollisu usn eu vos K auppa- ja teollisu u sm in isteriössä - K auppa- ja teollisuusm inisteriöön (K T M ) perustettiin Teknologian to i m isto, ja m in u t valittiin sen päälliköksi 1970. Toim isto antoi alkuvaihees sa pientä tu k irah o itu sta yritysten tuotekehityshankkeisiin, noin pariin kym m eneen projektiin. O n n istu m isia tuli m yöhem m in pii-teknologian ja elektroniikkateollisuuden sekä paperiteollisuuden alalla. Valtio rahoitti myös N okian tietoverkkojen kehittelyä, ennen kännykkä-a ikäkautta. — T oim isto p äällik k ö n ä pääsin heti alusta pitäen m u k aa n m yös teol-

245

Pa m a u k s e n

po ik ia

lisu u sn e u v o ttelu k u n n a n tek n o lo g iajao sto n ty ö h ö n , sen sihteerinä. Ja osto n toim esta syntyi v ih k o n en , jossa e h d o te ttiin m m . kansainvälisen teollisuussihteeri -verkoston p erustam ista. V erkosto syntyikin nopeasti: k y m m en en virkam iestä eri puolille län tistä m aailm aa. T asap ain o n vuoksi teollisuussihteeri sijo ite ttiin m yös M oskovaan. E ihän sieltä siihen aikaan m itää n teknologiaa o llu t saatavissa, m u tta olihan siellä s u u rte n saavu tu ste n konferensseja, joissa su o m a la in e n k in diplo m aattiv irk am ies saattoi käydä. - M in u t n im ite ttiin K T M ssä apulaisosastopäälliköksi 1971 ja sain virkaan liittyvän teollisuusneuvoksen arvon, vähän yli kolm ekym ppisenä. K otona kehaisin arvonim eä vaim olleni Seijalle, joka sanoi herttaisesti hy myillen: N iitä o n rikkaita teollisuusneuvoksia, ja sitten on tu o m m o isia kuin sinä. M ikä on teollisuusneuvos-urasi kohokohta? - Y m m ärsin jo 1974, että teknologian kehittäm iseen pitää saada uusi organisaatio. E sitin esim iehilleni keskusvirastoa, T eknologiahallitusta, m u tta vanhem pi virkam ieskunta ei syttynyt ajatukselle. H erättelin kysy m ystä vielä vuosien varrella K TM ssä, m u tta tu rhaan. V altiovarainm iniste riö läm peni ehdotukselleni perustaa laaja kom itea selvittäm ään teknologi aa ja sen kehittäm istä Suom essa. Vuosien kom iteatyön tuloksena valtion b u d jettiin saatiin 1984 Teknologian kehittäm iskeskuksen (TEK E S) pe rustam inen. Siitä olen erityisen ylpeä. O liko K T M ssä poliittisia virkanim ityksiä Sinun aikanasi? -

En ole ikinä k u u lu n u t m ihinkään puolueeseen. K uulin m y öhem m in,

että m in u n toim istopäällikkö-nim ityksestäni oli väännetty kättä. E sim ie heni ylijohtaja Pekka Rekola piti pintansa, ja m in u t valittiin sito u tu m a t tom ana. Poliittisten virkanim itysten vyyhti selvisi m inulle vasta m y ö h em pinä vuosina.

246

P ekka M a lin en

- A pulaisosastopäällikön virka oli siihen aikaan poliittisesti sito u tu m atto m an m iehen u ran katto. K T M n korkeam m ille paikoille nousi de m areita ja kepulaisia. K olm e su urinta p u o lu etta pyysivät kyllä jäsenekseen, m u tta vastasin olevani m ielelläni sito u tu m a to n asiantuntija ja insinööri tässä organisaatiossa. H ävetti seurata vierestä, kun esim erkiksi Pekka Re kolan jälkeen teollisuusosaston ylijohtajan virasta kilpailivat kepulainen ja dem ari. V alinta ratkaistiin perustam alla teollisuusosaston rinnalle uusi pienteollisuusosasto - ja m olem m at saivat viran. Eikä käytäntö m u u ttu n u t, k u n kokoom uksesta tuli hallituspuolue.

Karjalaisuus ja Pamaus Seura - Evakkoreissu ja sotien jälkeinen aika antoivat meille karjalaisille itse varm uuden: eteen ei tule asiaa, josta ei selvitä. O p im m e sopeutum aan laskin e ttä nykyinen ko tim m e on m in u n 35:s kotini. Karjalan heim o oli heim oista paras k o htaam aan kotiseu d u n m enetyksen ja evakkotien. - T u tu stu in Risto Piepposeen ja hän kysyi: O otkos sie Pamauksessa? Siitä se lähti. T ulin jo h to k u n ta a n Pehr S om m arin puheenjohtajakaudella. T aloudenhoitajana oli K auko Kovasin, jo n k a V iip u ri-tu n tem u s ja van h o jen Pam aus-aikojen m u isto t opastivat m in u t Seuran to im in tatap aan ja perinteisiin. Siihen aikaan kuukausikokouksissa kävi vain 40—50 jäsentä, kun m eitä nykyisin on toista sataa. - Yhdistys on paljon puheenjohtajansa näköinen. H eikki M älkin p u heenjohtajuus (1989—1998) oli su u renm oinen kausi Pam auksen histori assa. H änellä oli laajat yhteydet karjalais- ja viipurilaisjärjestöihin, kuten myös varapuheenjohtaja Risto Piepposella. Pam aus tuli silloin tekem isiin m u id en karjalaisjärjestöjen kanssa ja to im in n a n näkökulm a sekä jäsenkirjo laajenivat. H eikki M älkki oli hovioikeudenpresidentti, m u tta hänellä oli yhteyksiensä ansiosta loistavat tied o t m yöskin talouseläm ästä. H än en

247

Pa m a u k s e n p o ik ia

kuukausikokousten avauspuheenvuoronsa olivat hyviä kauppa- ja teolli suuspoliittisia tietoiskuja, joita hän säesti karjalaisella huum orilla. H eikki M älkin johdolla Pam auksen kevätretket alkoivat su u n ta u tu a myös ulko m aille. - Pam auksen esitelm istä v aikuttavim pana on jäänyt m ieleeni kenraali m ajuri Ju hani R u u d u n esitys V iip u rin viim eisestä päivästä 2 0 .6 .1 9 4 4 . Isä ni, kapteeni ja p ataljoonankom entaja, A m os M alinen kaatui siellä. H än oli pitk än linjan sotilas, soitto-oppilas jo 1 1-vuotiaana Savon Jääkärirykm entissä Käkisalmessa. Kenraali R u u d u n esitys ei tu o n u t lisävalaistusta isäni kuolem aan, enkä ole m uualtakaan saan u t varm aa tietoa hän en vii m eisistä hetkistään sekasortoisessa V iip u rin m enetystaistelussa. M itä haluat sanoa nuorem m ille Pam auksen jäsenille? - Pam aus Seura on K annaksen evakkojen ja heidän jälkeläistensä vel jellinen yhteisö. Pitäkää Karjalan heim on p erinteitä kunniassa ja esillä, veren perin tö velvoittaa siihen. H aastattelu 4 .2 .2 0 0 9

248

P ekka M a l in e n

P ekka M a lise n te s ta m e n tti tuleville P a m au s-su k u p o lv ille: P itäk ä ä K a rjalan h e im o n p e rin te itä k u n n ia s sa ja esillä, veren p e rin tö v e lv o itta a siih en .

249

Pa m a u k s e n

po ik ia

PAMAUS SEURA

1. Pam aus on voim issaan, se jatkaa perinteitä. Seuran veljet toim issaan, k u n kulkee isäin teitä. V iipurlainen m eininki myö tu o tiin Karjalasta: E nsin ju tu t haastetaan ja sitten syödään vasta. Pam auksen jutuissa on ru u ti rutikuivaa: M o n ta S um m an koukkaajaa ja V uoksen yli uivaa. Jos se Posse eläisi, ei uskois näkem äänsä; kuinka m iehet K arjalan viel hoitaa leiviskäänsä. Pam aus m eitä yhdistää ja karjalainen sukupuu. Kyllä kelpaa rintaa ryhdistää, kun veljet k o k o o n tu u . 2. Pam aus on varoissaan, ja salkku pulskanlainen. A purahat, stip en d it saa m oni karjalainen. K auppaneuvos Lallukan on tyyli varainhoidon: ”M arkal ostan kahel m yyn, saan itse pienen voiton”. A rvokkaam pi ku iten k in on perinteiden salkku. V uosisatain ajalta on siellä tiedon tolkku: kuinka v ainot kestetään ja m iten painostusta. Perinteiden salkussa on p u n ain en ja m usta.

250

Pam aus seura

Pam aus m eitä yhdistää ja karjalainen sukupuu. Kyllä kelpaa rintaa ryhdistää, k u n veljet k o k o o n tu u . 3. Pam auksen veljeys on heim oveljeyttä. Siitä kaikki tu n n e m m e m e nöyrää ylpeyttä. Sydän haastaa karjalaa ja ilo pyrkii rintaan. O n h a n m eitä k o lh ittu , m u t ain on n o u stu pintaan. Jälkeläinen evakon, käy sassiin tähän sakkiin! Perintönä täältä saat sie liiviin sekä takkiin: Ystävyyttä kestävää ja yhteen k u u lu v u u tta. Sinun vuoros kehittää on u u tta viip u ru u tta. Sydän haastaa karjalaa ja ilo pyrkii rintaan. O n h a n m eitä ko lh ittu , m u t ain on n o u stu pintaan.

Shuffle-marssi. Sävellys Jussi Liski, sanat Pertti Araviita, esitys Erkki Liikanen. Rekisteröity Teostossa 19.8.2002, T eosnum ero 70134242.

251