OLOHUONE JA MAKUUHUONE C-TALOSSA 1 5

Muistisairauden etenemisen myötä orientoituminen paikkaan, aikaan ja omaan identiteettiin heikkenee. Muistisairaiden henkilöiden kokemus kodin turvallisuudesta ja kontrollista on korostunut, sillä kodin symbolisen tunnistamisen taustalla on tietämistä, missä on ja kokemusta johonkin kuulumisesta (Oswald ym 2010)

Turvallisuuden kokemus syntyy jatkuvuudesta, muuttumattomuudesta ja tuttuudesta Muistisairaalla henkilöllä on tarve aikaisemman elämäntavan sekä kontrollin säilyttämiseen, turvalliseen ympäristöön, ymmärretyksi tulemiseen ja kompensaatiokeinojen löytämiseen. (Marshall 2009; Riikonen & Paavilainen 2018, 117; Topo 2009.) Koti tuntuu kodilta, kun siellä voi kokea olevansa vapaa, päättää itse ja toteuttaa itseään ja mieltymyksiään

Omat huonekalut ja tekstiilit, valokuviin säilötyt muistot, mahdollisuus tarkkailla vuodenaikojen muutosta ikkunasta ja parvekkeelta sekä rauhoittumiseen kutsuva käpertymispaikka vahvistavat turvallisuuden tunnetta.

Hyvällä valaistuksella voidaan ehkäistä kaatumisia, ja valaistukseen säätelyyn liittyvillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa myönteisesti muistisairaan ihmisen uneen, levottomuuteen ja masentuneisuuteen. Oikeanlainen valaistus tukee tilan hahmotettavuutta ja sillä voidaan edesauttaa tilassa orientoitumista (Mustonen ym 2019 )

Ikääntymisen myötä lihasmassa vähenee, mikä vaikuttaa kehon lämmöntuottoon. Tästä syystä ikääntyneelle henkilölle optimaalinen sisäilman lämpötaso on korkeampi kuin nuoremmilla. (Tuomaala 2017, 54.) Tilan ilmavirrat eli vetoisuus vaikuttaa lämpötilaan. Siksi säädettävä ilmastointi ja ikkunoiden vedottomuus ovat olennaisia asumismukavuuteen vaikuttavia asioita.

Päivittäisten toimintojen mutkaton sujumista voidaan tukea tilan toiminnallisuuden tukemisella sijoittamalla keskeiset toiminnot loogisesti ja varaamalla niille riittävästi tilaa. "Tiloja tilojen sisällä" -ajattelu, eli jakamalla ja rajaamalla erilaisia toiminnallisia alueita kaluste ja materiaaliratkaisuin tukee toiminnallisuutta. (Mustonen ym. 2019).