Kansantaloustieteen laitoksella assistenttina työskennellyt Olavi Jakkula puolestaan muisteli, että epävarmuudesta huolimatta assistenttien asema oli ”kohtuullisen hyvä” ja hankaluudet professoreiden kanssa olivat esillä enemmän liitossa kuin Oulussa.156 Ilmeisesti käytännöt vaihtelivat laitoksittain ja riippuivat pitkälti professoreiden persoonista. Ohjesäännöt eivät ehtineet olla kauaa voimassa, kun Assistenttiliitto ryhtyi TYÖSUOJELU TULEE vaatimaan niiden uudistamista vuonna YLIOPISTOLLE 1970. Uudistaminen oli liiton mielestä tarpeen korkeakouluissa hieman aiemMyös työsuojelu eli töiden terveellisyyteen, turvallisuuteen ja min käynnistetyn tutkinnonuudistukviihtyvyyteen liittyvät asiat nousen157 vuoksi, mistä seuraavan työtaakan sivat keskustelun aiheiksi yliopisse epäili kaatuvan assistenttien niskaan. tolla 1970-luvun kuluessa. Niin Pelkojen osuminen oikeaan lisäsi entiKontinkankaan kuin Linnanmaansestään tarvetta ohjesääntöjen päivittäkin toimipisteisiin perustettiin miselle.158 työsuojelutoimikunnat.IX YhdisOYAY:n mielestä neuvottelujen tyksen jäsenistöä osallistui heti pohjaksi laaditussa malliohjesäännössä ensimmäisiin työsuojeluvaaleihin oli erityisen tärkeää painottaa tutkimuskeväällä 1978. Linnanmaan toimityötä, työvelvollisuuksien supistamista kuntaan valittiin Seppo Kinnunen ja määrävuosien lisäämistä. Assistentti ja asiamiehiksi Jouko Vahtola sekä tuli määritellä tutkijaksi ja opettajaksi. Juhani Niskanen. Kontinkankaalle Hänen työaikansa tuli määritellä vuosivalittiin asiamieheksi Juhani X Häggman. tunteina ja kokonaistyöajasta tuli varata noin 60 % tutkimustyölle. Lisäksi yhdistys katsoi, että assistentin toimen määräaikaisuudesta tuli luopua eikä hakijoilta saanut vaatia tutkimussuunnitelman esittämistä. Liiton myöhemmin lausuntokierrokselle lähettämässä ohjesääntöluonnoksessa mainittiin assistentin tehtävistä ensimmäisenä itsenäisen tutkimustyön tekeminen, mihin OYAY oli tyytyväinen. Tärkeimpinä kohtina luonnoksessa yhdistyksen hallitus piti työaikaa koskevia määräyksiä. Se päätti vielä esittää liitolle, että assistenttien viikoittainen opetustuntien määrä tuli rajata 12:een 12–24 tunnin sijaan. Myös yliassistenttiohjesääntöä yhdistys halusi viilata ehdottamalla poistettavaksi kohdan, joka korosti esimiehen asemaa yliassistentin valvojana. Lisäksi yhdistys esitti, ettei yliassistenttien luentovelvollisuutta korotettaisi.159 Assistenttien pyrkimykset sääntöjen muuttamiseen olivat tyypillistä ay-toimintaa. Ilmosen ja Kevätsalon mukaan juuri työelämän sääntöjen teko on keskeisin väline, jolla suomalaiset ja OECD-maiden ay-organisaatiot ovat edistäneet jäsenistönsä etuja. Säännöt, jotka ohjaavat työelämän suhteita, ovat ilmauksia osapuolten välisestä luottamuksesta tai sen puutteesta.160 Assistenttien tapauksessa sääntöjen luomisen
45