2. Inga kulkee määrätietoisesti polkua kohti jokea. Oikeaan jalansyrjään sattuu, hän ei ole pannut siihen linjamenttia vaikka olisi pitänyt, työntänyt vain kuin vihapäissään isoisän tekemään virsuun. Hänellä on ollut syntymästään saakka oikeassa jalassa kuusi varvasta, joista reunimmainen sojottaa ulospäin ja sattuu helposti kiviin ja puunjuuriin. Hän käyttää siitä nimitystä Vaakasuora. Vaakasuora vaikeroi ”hiljennä vauhtia”, mutta Inga ei välitä, hän kompuroi polkua eteenpäin. Kauempaa ylhäältä kuuluu kosken pauhu, se voimistuu mitä lähemmäksi hän tulee, se peittää kaikki muut äänet. Hän yrittää tasoittaa hengitystään. Miksi hän otti virsut, olisi pitänyt panna kengät näinkin pitkälle ja vaikealle matkalle. 14