Armolle, Simpukan kylän irstakkeille, ja kipinät sytyttivät kolmen päivän kuluttua Miihkalin kotitilan. Näistä kahdesta tosiseikasta osasi tehdä johtopäätöksen jopa Ontrei. Tämä laupias jumalantyhmä oli vuosia myöhemmin tärkeä todistaja rikollisessa jalokivikaupassa. Järkytys tyrkki hautaan Miihkalin Anni-vaimon. Tuo tapasi huvittaa kylään poikkeavia akkoja ja ukkoja siunailemalla, ettei muista tyttäriensä lukumäärää. Niitä oli tarkkaan laskien parvi. Se oli Annin mielestä lähimmäksi sattuva numero. Miihkali meni Annin naurattaessa väkeä ikkunaan, koska se oli luonteva ja kohtelias tapa kääntää pyrskähtelijöille selkänsä. Miihkali tiesi Anninsa puhuvan totta. Miihkalin tila ei ollut kolmesataa vuotta vanha, kuten Vellikoukun talo, mutta vettä se piti. Viime hetkillään jopa kaipasi, Armo julkeni kätkättää. Loukkauksiin rukkimaakari vastasi vaikenemalla. Hänellä oli ollut Simpukan tuuhein tukka. Kun hän leveärintaisena nuorukaisena sukelsi Laukaanjokeen, hän tarttui hiuksistaan seitsentähtiin. 11