Portfolio Virpi K. Karjalainen / Oleksia Design by oleksiadesign

portfolio

Alkumeri ammoin kasvuvoimana sinussa. Elämä siirtyneenä jalona eloosi. Kulku kauniina silmukkana kohdallasi. Jatkuvuuden tasainen virta liikkeessäsi. Alun aine soluissasi.

Villi rauhan lähteenä sisälläsi. Myrsky tyvenä sielussasi. Eläimen konstailemattomuus luonteessasi. Raivo lempeänä tuulahduksena jäljessäsi. Tuli hehkuna sydämessäsi.

Suunnattomuus päämääränä katseessasi. Pelko avoimuutenasi. Kierous kallellaan hyvään. Erheet juurevuutena elossasi. Turhuus karisseena ympäriltäsi.

Aamunsarastus toivonasi. Auringonlasku lohtunasi. Tähtitaivaan äärettömyys ympärilläsi. Kaiken turvallinen kierto. Kaiken alfa kaiken omega. Virpi K. Karjalainen 2020

Virpi Karjalainen

CV VIRPI K. KARJALAINEN SISUSTUSSUUNNITTELIJA/OPISKELIJA BIOLOGI YMPÄRISTÖASIANTUNTIJA

YHTEYSTIEDOT +358505477313 virpi.k.karjalainen@oleksiadesign.fi

KOULUTUS Itä-Suomen yliopisto 2001 Filosofian maisteri. Matemaattisluonnontieteellinen tiedekunta. Pääaine biologia, sivuaineet maantiede, ympäristönsuojelu, kasvatustiede. Erinomaiset tiedot.

SIVUSTOT Tampereen yliopisto https://oleksiadesign.blogspot.com/ 2008 Hallintotieteiden maisteri. Johtamiskorkeakoulu. Pääaine ympäristöpolitiikka, https://www.linkedin.com/in/virpi-karjasivuaine aluetiede. Erinomaiset tiedot. lainen-b4767a18/ Instagram @oleksiadesign Tyrvään käsi- ja taideteollinen oppilaitos 2022 Sisustussuunnittelija TAIDOT Suunnittelu, 3D-mallinnus, stailaus, visualisointi, tuotteistaminen, sisällöntuottamisuunnittelu nen, markkinointi, yrittäjyys, kädentaidot. 3D-mallinnus sisällöntuottaminen TYÖKOKEMUS markkinointi Sisustussuunnittelija, stailisti, visualisti visualisointi 13.11.2021- 9.22022 Visualisti, stailisti. Habitare PopUp, Taidepuoti, Asta-Messut. organisointi 1.5.-30.6.2021 Sisustussuunnittelija, stailisti. Bo LKV Tampere opetus luonnontieteet Biologian ja maantieteen lehtori, Lempäälän lukio tutkimus 1.6.2017- 11.8.2020 – opintovapaalla kädentaidot Innovatiiviset oppimisympäristöt jo opetuksen pelillistäminen Kestävän kehityksen koordinointi kampuksella KIELITAIDOT suomi Ympäristötarkastaja, Vesilahti ja Lempäälä englanti 1.1.2015-31.5.2017 ruotsi Ympäristön- ja luonnonsuojelu sekä rakennusvalvonta saksa Ympäristölainsäädäntö ranska Lokaali ja globaali yhteistyö (espanja ja italia) HARRASTUKSET sisustaminen kuvataiteet entisöinti ja vanhan huvilan kunnostus bloggaaminen, some kirjallisuus ja kirjoittaminen käsityöt puutarhan hoito valokuvaus urheilu ja ulkoilu

Biologian ja maantieteen lehtori, Lempäälän lukio 10.8.2010-31.12.2014 Opetuksen, oppimisen ja oppimisympäristöjen kehittäminen Kestävän kehityksen koordinointi Aineenopettaja, Tampereen kaupunki ja Yhteiskoulun lukion säätiö 1999-2003 ja 2005-2010 Luonnontieteiden ja liikunnan opetus yläkouluissa ja lukioissa. Äitiysloma ja hoitovapaa 1.2.2004 – 9.8.2005 Tutkija, Tampereen yliopisto Johtamiskorkeakoulu 1.6.2003-31.1.2004 Ympäristöriskit ja ympäristövaikutukset kaupunkisuunnittelussa Tutkimusyhteistyö TTY:n arkkitehtuuriosaston kanssa

portfolio

renovating an old maid’s table

This beautiful old maid’s table has been waiting to be noticed in our attic. The table is an excellent example of art nouveau (jugend) design, of which Finnish people are very keen on to. Art nouveau was dominating art trend in Europe from 1890 till early 1900 century. The history of the table is a bit unclear. It most likely belonged to former owners of the villa. The villa was built in 1924 in Karelia, Terijoki and was shipped to this very place in 1938. The house was built on top of the solid bedrock. The maid’s table is estimated to be from that era. The table is an excellent example of art nouveau design in Finland. The renovation process

The very start.

The maid’s table had been painted with wihitish little bit cream shaded oil paint. The shade was regarded a bit too yellowish and way too shiny. So it was decided to paint the table with water soluble, dim white furniture paint. The shade (in this case non shaded white) was elected to go along with the other furniture of the dining room; the white Vitra-Eames DSR chairs and old antique table and also with the white panel, presented in the following pictures. First the furniture was wiped with a moist clothe with mild soap water and then wiped with clear water after. After drying the furniture was first sanded with harsh sand paper (M80) and wiped with moist cloth after. In some parts of the furniture the paint was impossible to remove with sand paper and those spots needed a bit rougher treatment. The paint remover was used to these difficult parts. After removing the paint it was noticed that underneath the creamy paint there was another layer of colored lack or wax. After first round the table was sanded again with little bit softer sandpaper (M150) and wiped

The colours of the dining room. 4

Virpi Karjalainen

with moist clothe again. The final sanding was made with fine sandpaper (M240) and wiped with dry cloth to get rid of the sanding dust. The table was painted four times with Ilves-furniture paint. The paint was a delightful new acquaintance. It was really easy to spread with paint brush and paint roller. The delicate and noble brass pendant pulls were elected to go with the art nouveau style. They fit very nicely with the whole. All in all this renovating process was fun and very rewarding. The table happily found it´s place with the dining table. The maid’s table fits nicely with the atmosphere of the dining room. The colour goes perfectly with the white chairs and with the colour of the walls and the panel. Especially the light green wall colour makes a delightful combo with the table. The table is now serving as an assistant table - what a perfect role for a maid’s table. Painting process

Very pleased with the result. portfolio

oleksia design betonitalo Betoni elementtinä on karu ja kaunis samaan aikaan. Konstailematon ja suora sekä yllättävän monikäyttöinen. Lasi tekee loistavan liiton betonin kanssa, samoin puu. Betoni kestää aikaa ja katsetta sekä vaihtuvia sääoloja. Betoni jakaa mielipiteitä ja puhuttelee, mutta ei jää vaille huomioita. Betoni on ajaton ja vahvasti ajan kulussa mukana. Se on askel taakse betonirakentamisen aikaan 60-70-luvulle sekä harppaus linjakkaaseen minimalistiseen tulevaisuuteen ja vieläpä samanaikaisesti. Työtunteja kului valtavasti tämän OD betonitalon suunnitteluun, piirtämiseen ja mallintamiseen. Yksityiskohtien hiominen oli niin mukaansa tempaavaa, että kadotin ajantajun (ja lähes järkeni) - monesti. Joka ikinen koneen ääressä istuttu minuutti sekä yölliset pohdinnat materiaalivalinnoista ja kalusteista olivat kuitenkin vaivan arvoisia. Olen jopa itse tyytyväinen lopputulokseen.

Valo ja luonto tulvivat sisään isoista liukuovi-ikkunoista. Sisä- ja ulkotila pyrittiin saamaan jatkuvaksi tilaksi ja näin talon oleskelu tilat ovat hyvin avoimet. Terassit suunniteltiin kehystämään taloa molemmin puolin, jotta ulkona voidaan oleskella aamusta iltaan, päivänpaisteen mukaan. Sateen sattuessa maisemasta voi nauttia sisältä käsin. Toisen terassin viereen suunniteltiin pergola ja kesäkeittiö. Kauniina päivänä ruuan-

Ulko- ja sisätilan yhteys. Ihana valo.

Talon toinen terassi ja viereinen pergola. 6

Virpi Karjalainen

laitto onnistuu myös ulkona. Terassikalusteissa pyrittiin säilyttämään talon pelkistetty suora, geometrinen linja. Hieman pehmeyttä tuotiin puumateriaalilla ja pehmusteilla. Paksut betoniseinät tarjoavat näkösuojaa talon muissa tiloissa. Makuuhuoneet sijoitettin talon eri päätyihin, jotta niihin saadaan mahdollismman rauhallinen ilmapiiri. Keittiö, sauna ja saniteettitilat sijoitettiin talon keskivaiheille. Talon kalustevalinnoissa pyrittiin ensisijaisesti funktionaalisuuteen, vain oleellinen otettiin mukaan suunnitelmaan. Kalustevalinnoilla pyrittiin kunnioittamaan betonin läsnäoloa ja antamaan betonille tilaa ja hieman tuomaan betonia lähestyttävämmäksi. Kalustevalinnoissa kiinnitettiin erityistä huomioita niiden muotokieleen, yhteiseen kieleen talon hengen kanssa. Sävy- ja materiaalivalinnoissa ratkaisi luonnonläheisyys ja hillitty hienostuneisuus. Puu ja puunsävyt toimivat loistavasti betonin kanssa. Valkoinen taas nostaa esiin betonin harmauden ja jylhyyden. Metalli voimakkaana materiaalina muodostaa harmonisen parin betonin kanssa. Osa talon kalusteista, kuten ruokapöytä ja hyllyt, ovat kiinteitä betonikalusteita ja ne tuovat tilaan jämkkää rytmiä. Taloon haluttiin tuoda niin ulkomaisia klassikoita, kuten Vitran DSW tuolit, Fritz Hansenin Swan tuolit ja myös kotimaisia klassikoita, kuten Artekin käsikranaatti valaisimet. Valkoinen raikastaa betonin tuomaa harmautta ja myös keventää tunnelmaa. Matot valittiin kalusteiden sävyjen mukaan talon yleisilmettä korostamaan. Matot ovat luonnonmateriaaleja ja suhteellisen hillittyjä värimaailmaltaan. Ne pehmentävät tilaa ja tuovat kodikkuutta. Keittiö suunniteltiin pelkistetyksi ja linjakkaaksi. Tärkeänä pidettiin pääsyä ulos myös keittiön kohdalla. Ruokailu ja ruuan valmistus ulkona on vaivattomampaa jos yhteys keittiöön on suora. Keittiöö tuotiin vain tarpeelliset kodinkoneet ja mm. yläkaapit jätettiin kokonaan pois. Sauna sijoitettiin toisen makuuhuoneen läheisyyteen. Saunan yhteydessä on saniteettitilat. Talon toisen makuunhuoneen yhteydessä on saniteettitilojen lisäksi suihkutila.

Yksityisyyden suojaa sanitettitiloihin ja pesutiloihin saatiin tummentamalla laseja. Saniteetti- ja pesutilojen materiaalivalinnoissa pitäydyttiin myös hyvin maanläheisissä sävyissä ja materiaaleissä. Betonia ei haluttu näissäkään tiloissa kätkeä. Myös makuuhuoneissa jatkuu sama pelkistetty vähäeleinen linja. Makuuhuoneet pyrittiin rauhoittamaan viemällä ne kauan oleskelutilasta. Makuuhuoneissa tarvittava valon määrä on pienempi, joten ne sijoitettiin kauas isoista ikkunoista. Osa makuunhuoneen kalusteista, kuten yöpöydät, ovat kiinteitä betonikalusteita. Ne tuovat tilaan ryhtiä ja ohjaavat muiden kalusteiden sijoittelua. Oleskelutilaan pyrittiin tuomaan vuodenajasta riippumatonta mukavuutta. Takka tuo kodikkuuttaa ja lisälämpöä viileisiin päiviin. Vuodenaikojen muuttumista voi seurata sohvalta tai lepotuoleista käsin. Sohva on nahkainen kuten myös nojatuolit. Lehmäntaljamatto luo yhteyden luontoon. Puiset, satulavyölepotuolit ovat äärimmäisen mukavat ja keventävät muuta sisustusta. Oleskelutilasta aukeaa näkymä talon toiselle terassille ja kesäkeittiöön, joka on varusteltu kaasugrillilä ja pesualtaalla. Kesäkeittiöön pääsee suoraan keittiöstä, mikä helpottaa ruuan laittoa ulkotiloissa. Tereassin ruokailuryhmä w

Oleskelutilan hillittyä muotokieltä ja värimaailmaa.

Sohvalla voi nauttia takkatulesta. Lepotuoleista avautuu maisema ulos. portfolio

oppilaitoksen aulatilan sisustussuunnitelma Suunnittelin oppilaitoksen aulatilaan uuden sisustuksen. Aulatilan sisältävä rakennus on 80-luvulla rakennettu laajennusosa vanhempaan 1900-luvun alkupuolella rakennettuun, funktionalismia (art nouveau) edustavaan, koulurakennukseen. Aulatila edustaa hyvin 1980-luvun arkkitehtuuria niin arkkitehtoonisen ilmeensä puolesta kuin myös osin sisustusratkaisujen osalta. Sisustussuunnitelman tavoitteena oli saattaa tila palvelemaan nykypäivän tarpeita ja saada tila monipuolisempaan käyttöön. Tilan potetiaali ja soveltuvuus eri käyttötarkoituksiin pyrittiin tuomaan esiin. Aulatilasta haluttiin saada ajanmukainen ja aikaa sekä kulutsta kestävä, mutta myös perinteitä ja rakennusta kunnioittava. Aulatila toimii myös sisääntuloaulana, joten sen tulee olla myös edustava - rakennuksen käyntikortti. Suunnitelman värimaailmaa valittiin kontekstiin ja oppilaitoksen henkeen sopivaksi.

Aulatila alkuperäisessä asussa

Aulatila on hyvin valoisa korkean tilan osalta sillä valoa tulvii sisään korkeasta kattoon asti ulottuvasta ikkunasta. Myös matalamman tilan seinustalla kulkee ikkunarivi koko matkalta.

Lasitiilet ja aulan värimaailma sekä kaluste- ja tekstiilivalinnat edutavat 80-lukua. Harmaagraniittilattia (punagraniittisin tehostein) on hyvässä kunnossa ja olemukseltaan hillitty. Aulatilaan suunniteltiin paikat erilaisille toiminnoille; opiskeluun ja ryhmätyöskentelyyn, hiljaiseen työskentelyyn tai rauhoittumiseen sekä rentoutumiseen ja oleiluun. Kalusteilla ja värimaailmalla tuotiin tilaan eloa ja toimivuutta. Kalusteissa kiinnitettiin erityistä huomiota kulutuskestävyyteen, muunneltavuuteen sekä toimivuuteen oppilaitoskäytössä. Suunnitelmassa huomioitiin myös oppilaitoksen olemassa olevavärimaailma sekä aulaan jäävät kiinteät puitteet. Ympäröivä luonto, omenapuineen ja apilanurmineen sekä oppilaitoksen viereinen vesistö, pyrittiin tuomaan sisään kalusteiden värimaailmassa ja muotokielessä. Värimaailma valittiin myös korostamaan harmaagraniittilattiasta nousevia kauniita vihreän sävyjä sekä sopimaan taivaansiniseksi maalattuihin ovenkarmeihin ja kaiteisiin. Tila jaettiin kolmeksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Korkeaselkänojalliset sohvat luovat rauhallisen ympäristön hiljaiseen työskentelyyn. Ne toimivat samalla tilanjakajana. Tilaa jakaa osiin ja suojaa antaa myös omenapuuta muistuttava puu joka toimii ilmoitustaulunakin. Pöydät kokoavat pienryhmät opiskelemaan tai toimivat kohtaamispaikkana. Sohvaryhmä ja riippuvat rottinkituolit ovat oivat rentoutumiseen. Sohvaryhmien oheen tuodut sohvapöydät toimivat laskutilana ja näin myös virvokkeiden nauttiminen onnistuu. Luonnonmateriaa-

3D-mallinnus aultilasta 8

Virpi Karjalainen

moodboard

liset rottinkituolit tuovat mukanaan palan ympäröivää luontoa sisätilaan. Ne ovat myös hauska yksityiskohta sisustuksessa. Pisaran malliset, siniset rahit muistuttavat vesistöstä ja lehdenmalliset vihreät rahit muistuttavat ympäröivästä vehreästä luonnosta. Oppilaitoksen pitkää kunniaksasta historiaa muistettiin suunnitelmassa kuvataulujen muodossa. Suunnitelma tehtiin SketchUp-mallinnusohjelmalla. Valmis mallinnus vietiin Twinmotion-ohjelmaan, jonka avulla tilasta saadaan hieman realistisempi käsitys. Suunnitelmalla saatiin aulatilaan ryhdikkyyttä, toimivuutta

ja pirteää ilmettä. Korkeaselkänojaiset sohvat sijoitettiin kasvokkain luomaan rauhallisen tilan. Työskentelytilaksi suunnitellut pöytäryhmät sijoitettiin ikkunoiden eteen valon saanni maksimoimiseksi. Lepo- ja oleskelutila sohvineen ja rottinkituoleineen sijoitettiin muodostamaan piirin korkean ikkunan edustalle. Ikkunaan suunnteltiin moottoroitu kaihdinverho. Samasta näkymää peittämättömättästä materiaalista suunniteltiin paneeliverhot tarvittaessa eteen vedettäviksi. Seinien väriksi valittiin Tikkurilan Pro Grey sävy 1936, puolihimmeänä.

Aulatilan hiljaisen työn nurkkaus ja oleskelutila. portfolio

toimiston tuunaus Päivitin toimistoon uuden ilmeen. Asiakas halusi toimistosta viihtyisämmän ja toimivamman. Päivitetyn sisustuksen avulla toimistosta saatiin imeikkäämpi, viihtyisämpi sekä värimaailmaltaan että muotkieleltään yhtenäisempi. Toimistoon suunniteltiin myös muutama hauska yksityiskohta tuomaan hieman luonnetta.

Toimisto alkuperäisessä asussaan.

Toimiston koko on noin 15 neliömetriä. Ulkoseinällä kulkee ikkunarivi koko seinäin matkalta. Käytävän puoleisella seinällä on puolestaan yläikkunrivistö koko seinän leveydeltä. Lattiamateriaali on vaalea laminaatti, josta nouseen aavistus punaruskean sävyjä. Toimisto koettiin hieman ahtaaksi ja osin toimimattomaksi sekä aavistuksen karuksi ja persoonattomaksi. Tähän haettiin muutosta uuden stailauksen avulla. Toimistoon suunniteltiin uudet verhot Marimekon iki-ihasta Kaivo-kuosista. Tämä verhokangas on samanaikaisesti näyttävä ja rauhoittavat. Se on myös loistava esimerkki ajattomasta kuosista joka on samanaikaisesti hieman retro ja sil-

ti hyvin linjakkaan moderni. Toimiston äänimaailmaa saatiin pehmeämmäksi akustiikkataulun avulla, joka päällystettiin upealla Marimekon Seireeni-kankaalla. Seireeni-kuosin muoto noudattelee verhojen kuosin kaarevia linjoja sekä myös vastakkaiselle seinälle sijoitetun hyllykön kaarevia linjoja. Seireeni-kuosi on puolestaan todella kaunis kuvaus veden liikkeestä. Seireeni-kuosin värimaailma on onnistuneen herkkä yhdistelmä luonnollisia värrejä. Mustat toimiston nojatuolit saivat piristystä Marimekon Kaivo-kuosisten tyynyjen muodossa. Tyynyjen päälliset tehtiin verhokankaan ylijäämäpaloista ekologista ja taloudellista. Inspiraatiota ja ideoita saatiin luonnosta. Myös toimistoon suunniteltu värimaailma tuotiin luonnosta. Oheinen Mood Board kiteyttää toimistoon luodun tunnelman ja sävymaailman. Suunnitelman lähdökohtava toimivat luonnon muodot ja luonnossa esiintyvät värit. Maija Isolan Marimekolle suunnittelemat Kaivo- ja Seireeni kuosit toistavat hienosti veden luonnolliosta liikettä. Tätä kaarevaa muotokieltä löytyy myös puun vuosilustoista. Suunnitelmaan johdettu värimaailma saatiin myös luonnosta. Oheisen puun leikkauspinnassa luonnollinen puun vanhenimprosessi on luonot hurmaavan värimaailman. Suunnitelmassa pyrittiin yhdistämään nämä upeat värit ja upeat muodot osaksi toimiston tunnelmaa. Suunnitelma on hyvä esimerkki siitä miten värimaailmaa ja muotokietä yhtenäistämällä saadaan muutettua tilan rytmiä ja parannettua viihtyvyyttä sekä tuotua persoonallisuutta tilaan suhteellisen pienellä vaivalla ja pienellä budjetilla.

Twinmotion luonnos. 10

Virpi Karjalainen

Toimistoon suunniteltua tunnelmaa.

Toimiston uusi ilme. portfolio

alakerran muutos Tähän alakertaan haluttiin selkeämpää tilanjakoa ja toimivuutta. Suunnittelin uuden sisustuksen yhteistyössä asukkaan kanssa. Tila on kolmikerroksisen talon alin kerros, jota käytetään sekä työtilana ja rentoutumistilana että myös nukkumiseen. Halusin tasapainottaa ja rauhoittaa tilaa jakamalla sitä selkeämmin eri toimintoja palvelemaan sekä yhtenäistämällä tilan sävymaailmaa. Lähtökohta koko muutosprosessille löytyi taiteilija Anne Mäkelän teoksesta Tasapaino. Teos on kuin tehty tähän tilaan ja upeana koristaakin rentoutumistilaa. Oheinen moodboard kuvaa tilan sävymaailmaa ja tuo luonnon tasapainon osaksi suunnittelua. Vuodenaikojen vaihtelu, kivilajikierto, vedenvirtaus ja kasvu ovat luonnon tasapainoisia prosesseja, jotka toimivat innoittajina ja ideoiden lähteinä tässäkin suunnitelmassa.

Kohteen tunnelmakuva

Materiaali ja kalustevalinnoilla pyrittiin vaimentamaan äänimaailmaan ja tuomaan lämpöä sekä pehmeyttä mutta myös jämäkkyyttä tilaan. Ylelliset Louis de Poortere Mad Men, matot lämmittävät marmori- ja parkettilattialla. Ne myös tuovat ympäröivän luonnon osaksi sisustusta. Sininen, Abys, kuvaa takapihan rantoja huuhtovaa järveä ja vihreäsävyinen Crack, kuvaa kallionhalkeamia ja niissä kasvavia vaatimattomia vahvoja lajeja. Syksy on asukkaan lempi-vuodenaika, joten sävymaailma poimittiin syksyn sävyistä. Valitut sävyt ovat pitkälle murrettuja ja omiaan tuomaan seesteisyyttä mustan marmorilattian ja harmaan kiviseinän kaverina. Tila jaettiin selkeämmin työtilaan ja rentoutumistilaan liukuovilasiseinällä. Lasiseinän rakennetta pyrittiin keventämään tammikehyksillä. Ne myös sointuvat hyvin yhteen tammiviiluovien kanssa, jotka vaihdettiin valkoisten peiliovien tilalle. Työtila sijoitettiin parhaan valaistuksen ja ikkunoiden läheisyyteen. Ihana iso Louis de Poortere matto kokoaa työtilan elementit kokonaisuudeksi. Taidetta sijoitettiin kaunistamaan pöydän takaa avautuvaa näkymää. Rentoutumis- ja nukkumistila sijoitettiin mahdollisimman kauaksi työpisteestä, lasiseinän toiselle puolelle. Seinän kaunis sininen sävy rauhoittaa ja antaa hyvät unet. Tekstiilit valittiin sointumaan seinän ja syksyn sävyihin. Ylellisyyttä tilaan tuo 12

laadukas Hästens-sänky ja kaunis Louis de Porteere matto. Tilaa hieman riisuttiin ylimääräisistä kalusteista ja tavaroista, jotta sinne saatiin tilaa ja ilmavuutta tarpeellisille toiminnoille ja huonekaluille. Joitakin uusia huonekalu- ja valaisinhankintoja löytyy suunnitelmasta, mutta myös olemassa olevia kalusteita hyödynnettiin suunnitelmassa. Isoimmat huonekaluhankinnat ovat Muuto daybed ja jo mainittu sänky. Pintamateriaalit koettiin ennestään toimiviksi; vain väliovet päivitettiin tammiviiluisiin ja kierreportaat vaihdettiin valurautaisiin. Tammiaskelmat todettiin sopiviksi. Lasiseinä on oiva ja keveä ratkaisu jakamaan tilaa estämättä valon kulkua tilassa. Valaistus koettiin erityisen tärkeäksi, sillä tilassa luonnonvalon määrä on suhteellisen vähäinen ja painottuu tilan etualaan. Tilaan sijoitettiin kattospottien seuraksi riippuvalaisimet baaritiskin yläpuolelle, pöytävalaisimia ja lattiavalaisin. Sängyn päätyyn sijoitettiin lukuvalot. Tilasta tuli asukkaan mielestä varsin viihtyisä ja toimiva, mikä suuresti lämmittää suunnittelijan mieltä.

…

Virpi Karjalainen

Tila ylhäältä katsottuna.

Tilan jako lasiliukuoviseinällä. portfolio

A bathroom with an industrial twist

This bathroom design was a bit challenging with a rather small budget and small spaces. Most difficult part was to decide which tiles to choose. With this bathroom I ended up with white hexagon tile to the floor and partly to wall also. Walls were covered with grey 30x60 tiles which have a bit stony rough surface, feeling like concrete a bit. Also the white hexagon tile is a bit rough to prevent from being slippery when whet. The black rainfall shower, the black metal towel knobs and the towel bar give the space an industrial twist. The oak wood cabinet goes nicely with the grey tone of the walls. I find the colours and tones relaxing and very suitable to this rather small bathroom to give a harmony to the space. The seam of the hexa-

gon tile is dark grey to bring out the elegant shape of the tlie. The glass door of sauna is the same tcolour, ransparent grey , as the colour of the shower glass wall.

A 3D top perspective.

Virpi Karjalainen

The hexagon tile continues on the wall, giving the space a rhythm. 3D Twinmotion.

Shower glass wall divides the space and protects the cabinet from excessive water. 3D Twinmotion.

portfolio

A tiny toilet design

The bathroom design was extended to the toilet next to the bathroom. And was continued with the same theme to give the two spaces a similar atmosphere and to combine these to spaces.

3D from above wtih Sketchuppro. A very compact space.

A round mirror goes well with the hexagon tile. 16

Virpi Karjalainen

The most important thing with this small toilet was to make the space functional, to have room for every essentials and to have enough space to comfortably use the space. A wide oak wood drawer was designed under the sink. The drawers have smaller compartments inside to keep things in order. All bathroom decoration and also the lighting were chosen carefully to follow the clear but slightly industrial theme. The bit rough look of the lighting brings a nice twist to this bathroom. Also the black stone sink goes along with this chosen theme. The tiles are exactly the same as in the bathroom to combine the spaces. The white hexagon tile covers the wall behind the sink and counter. The white roof makes the space look a bit bigger.

3D with Twinmotion. portfolio

Huvilan keittiön uudistus

Vanhassa talossa on tarinoita. Vanhat lattiat narisevat ja portaissa on kulun jälkiä, jopa sadan vuoden takaa. Vanhassa keittiössä on häärinyt emäntä jos toinenkin. Ruokasaliin on katettu lukuisille vieraille ja omalle väelle vieläkin useammin. Vanha on nostalgista, sisältörikasta ja säilyttämisen arvoista. ”Vanhassa vara parempi” toteaa vanha sanonta. Tämä sanonta saattaa viitata vanhoihin rakennuksiin, joissa vanhan painuneen hirsiseinän rako on pienempi eli parempi kuin vasta rakennetussa. Näin ollen tämän sata vuotiaan huvilan kohdalla lausahdus pitänee paikkansa. Mutta mitä jos talon keittiössä nykyään häärivä emäntä haluaa saattaa keittiön toiminnot nykypäivään? Miten uudistaa niin ettei tule turmelleeksi vanhaa ja arvokasta?

Inspiraatio ja värit löytyivät lähiluonnosta.

Inspiraatiota suunnitelmaan ammennettiin lähiluonnosta. Samoin suunnitelmassa käytetyt värit ovat peräisin läheisillä kallioilla kasvavista vaatimattomista lajeista ja myös itse ikivanhasta peruskalliosta. Keittiösuunnitelmassa keittiö saatettiin nykyaikaan vanhaa kunnioittaen ja talon henkeä vaalien. Keittiösuunnitelmassa huomioitiin myös muut keittiöön yhteydessä olevat tilat kuten ruokasali ja tupa. Keittiöön valittuja sävyjä ja materiaaleja vietiin myös ruokasalin puolelle ja näin tilat saatiin yhtenäisemmiksi. Keittiön malli löytyi ruotsalaisen Skandinaviska Sharekök -mallistosta. Tämä keittiövalmistaja tarjoaa ihastuttavan 20-talets Kök -mallin, joka soveltuu oivasti tähän 20-luvulla rakennettuun taloon. Keittiön malli on toimivan moderni vanhalla tvistillä. Kaapistoissa on ihastuttavia yksityiskohtia kuten ulkopuolelle jäävät saranat ja lukot. Maaleina käytetään ainoastaan perinteisiä ja ekologisia pellavaöljymaaleja. Valikoimassa oleva Vinter Mossa -sävy on todella talon emännän mieleen. Kodinkoneet valittiin laadukkaasta Smegin valikoimasta. Sävy Cream sointuu hyvin kaapistojen hennon vihreän kanssa. Tapetti löytyi Ted Bakerin mallistosta. Upea Navy-paperitapetti toistaa keittiöön valittuja sävyjä ja tuo siihen syvyyttä ja ripauksen tätä 18

päivää. Tapetti on uskalias valinta verrattuna perinnetapettiin, joka olisi ehkä ollut luotettavampi valinta. Tapettivalinta kuitenkin osoittautui oikeaksi, sillä se tuo sisustukseen yllätyksellisyyttä. Muuria ympäröivät seinät saivat sävykseen vanhan roosan. Samaa sävyä toistuu tapetissa. Maali on himmeää kalkkimaalia. Vanha natiseva lankkulattia saa jäädä taloon. Se kestää vielä monta hiontaa ja lakkausta/maalausta. Suunnitelmassa parannettiin myös keittiön valaistusta. Kattoon suunniteltiin kolme Louis Poulsenin Radiohus VL45 valaisinta. Välitilan valaistusta parannettiin kolmen ledspotin avulla. Keittiö uudistuu näin onnistuneesti vanhaa kunnioittaen ja talon tunnelmaa myötäillen. Vanhassa vara parempi - uusilla mausteilla.

…

Virpi Karjalainen

Pohjapiirros ja projektion suunta.

Suora 2D-projektio kaapistoseinälle. Sketchup pro. portfolio

Komea ja käytännöllinen Smegin Victoria kaasuliesi ja kolmen uudin yhdistelmä kruunaa keittiön. Myös liesituuletin on Victoria-sarjaa.

Käytännöllinen niemeke ja kulutusta kestävät vaaleat graniittitasot. Puollipanelointi kiertää koko keittiön ja ruokasalin. 3D Twinmotion.

Virpi Karjalainen

Keittiön kaapistoihin valittiin perinteitä kunnioittava pellavaöljymaali vihreä Vinter Mossa- sävy ja tasoihin harmaagraniitti. Smegin odinkoneiden sävy on Cream.

Ruokasalia, jossa keittiön sävymaailma saa jatkua. Ted Bakeryn Navy-tapetti koristaa myös ruokasalin seiniä. 3D Twinmotion.

portfolio

Messuosaston visualisointi

Sain kunnian toimia visualistina kuvataiteilija, graafikko Anne Mäkelän messuosaston suunnittelussa Pop-Up-Habitare messuille 2021 vuoden lopulla. Yhteistyö tämän taiteilijan kanssa on aina saumattoman sujuvaa ja hänen teoksistaan on niin helppo pitää. Tilojen tyyliseikoista olemme hämmästyttävän saman mielisiä. Annen taide on hyvin tunnistettavaa, vahvaa ja herkkää samanaikaisesti sekä hyvin puhuttelevaa ja kerroksellista. Anne kätkee teoksiinsa elämän ihanuuksia ja kipukohtia, jotka avautuvat katsojalle hiljalleen. Teokset ja aiheet ovat tälle taiteilijalle rakkaita ja tämä välittyy katsojalle ihanasti. Tein 3D-mallinnuksia Sketchup pro:lla ja Twinmotion-ohjelmalla suunnittelun ja teosten sijoittelun avuksi.

Tilan visualisointia, Twinmotion 3D.

Messuosaston koko oli vain 3x2m ja tilan pieni koko asetti tietyt rajoitteet. Valaistusta tilaan saatiin isojen korkealla olevien messuhallin kattovalojen lisäksi kahden 35W spotin avulla. Tilan sävyt ovat sopivasti neutraalit; seinät ovat valkoiset ja lattia harmaa, jonka päällä on tummanharmaa palamatto. Tilassa on myös pistorasia. Kalusteina toimivat Laatikkokaupan tammipuiset yksinkertaisen tyylikkäät tasot ja laatikostot. Mustat teräksiset teostelineet ovat osin Finnish Design Shopista. Pyrin tekemään tilasta harmonisen ja hyvin jaotellun, siten että teoksia näkyy mahdollisimman moneen suuntaan ja ne kiinnittävät messuvieraiden huomion. Messuosaston tulee olla toimiva, miellyttää silmää ja olla kutsuva, jotta messuvieraitden kiinnostus herää ja he haluavat tulla piipahtamaan. Mielestäni messuosaston visualisointi ja mallinnus onnistui hienosti. Tilasta tuli funktionaalinen , hyvin rytmitetty ja sävyil22

tään harmoninen. Teokset pääsevät hienosti esille selkeässä samaa tyylilinjaa toistavassa tilassa. Puitteet ovat kauniit, mutta teokset näyttelevät tässä pääosaa - ansaitusti.

… Virpi Karjalainen

Tilan ja teosten sommittelua. 3D SketchUp Pro.

3D-mallinus messuosastosta, SketchUp Pro portfolio

Elämäni taiteilijat

Esittelen tässä blogitekstissä minulle viisi hyvin merkittävää kotimaista taiteilijaa ja hieman heidän tuotantoaan. Kukin heistä on koskettanut minua hyvin eri tavoin. Akseli Gallen Kallela on kulkenut matkassani jo lapsuudesta, ensin Kalevala-aiheisten, hieman pelottavien ja kunnioitusta herättävien maalausten myötä, ja myöhemmin ehkä vieläkin vaikuttavampien Symposion-vaiheen maalausten myötä. Akseli Gallen-Kallelalla on ollut minuun niin voimallinen vaikutus, että annoin hänen etunimensäkin pojalleni. Helene Schjerbeck on lumonnut minut taideteoksiin vangitulla herkkyydellä ja jotenkin mystisellä, jollain tapaa hauraalla henkilökuvallaan. Hänen kauttaan minulla on myös kytkös syntymäkaupunkiini. Emil Wickström astui maailmaani jo varhain lapsuudessani, tuijoteltuani Visavuoren, Emil Wicktsrömin taitelijakodin, julistetta kesästä toiseen makuuhuoneessani kesämökillämme. Haaveilin tuolloin retkestä Visavuoreen - vasta aikuisena pääsin. Osmo Rauhalan taide läikäyttää luonnonsuojelijaa sydämessäni tavalla johon eivät muut yllä. Hänen taiteensa nivoo ja esittelee rakkauden luontoon kauniilla, yksinkertaisella ja konstailemattomalla tavalla. Biologi minussa huokaisee ihastuksesta tämän kauneuden äärellä joka ikinen kerta. Muotoilija Oiva Toikka puolestaan herättää kunnioitukseni mielikuvituksellisen, uskaliaan ja valtavirrasta poikkeavan muotoilun ansiosta. Hän osaa ihastuttavasti vangita kauniin ja herkän luonnon teoksiinsa hyvin värikkäällä ja omaleimaisella tavalla. Hän on tehnyt lasinpuhalluksesta todellista taidetta. Akseli Gallen-Kallela (1876-1931) Axel Gallén elämäntarina on varsin värikäs ja hyvin tapahtumarikas, sävyttynyt osin surullisen kauniiksi. Hän syntyi vuonna 1865 Porissa ruotsinkieliseen perheeseen. Perhe muutti 1867 Tyrväälle, jossa hän vietti lapsuutensa. Vuonna 1876 Akseli Gallén muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot ruotsalaisessa normaalilyseossa. Hän kuitenkin lopetti kouluopinnot 1881 kuusitoistavuotiaana voidakseen keskittyä pelkästään taideopintoihin. Hän opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1881-1884. Tuona aikana hän maalasi mm. herkän Poika ja varis -teoksen (1884). Vuonna 1885 Akseli Gallen-Kallela aloitti opinnot Pariisissa. Gallen-Kallela maalasi ensimmäisen Kalevala-aiheisen maalauksen hyvin vaikuttavan Aino-triptyykin vuonna 1889. Samana vuonna hän palasi Pariisista Suomeen. Vuonna 1890 Akseli Gallen-Kallela avioitui Mary Söörin kanssa. Pariskunta perusti ensimmäisen kotinsa ensin Malmille. Seuraavana vuonna esikoistytär Impi-Marjatta syntyi. Tuona vuonna myös Aino-triptyykin toinen versio valmistui. Marjatta tytär ei elänyt pitkään, sillä hän kuoli silloiseen kulkutautiin kurkkumätään vuonna 1895. Tuona samana vuonna valmistui rakenteilla ollut Kalela ateljee-koti Ruovedelle. Kirsti tytär syntyi seuraavana vuonna ja tuona vuonna 1896 Gallen-Kallela teki myös ensimmäiset etsaukset ja lasitukset; Gallela oli varsin monipuolinen taiteessaan. Suurimmat Kalevala-aiheiset maalaukset Gallen maalasi vuosina 1996-1899. Vuonna 1898 Gallen-Kallela matkusti Italiaan perehtymään fresko-maalaamiseen ja samana vuonna Jorma poika syntyi. Vuonna 1900 Gallen-Kallela maalasi Pariisin maailmannäyttelyn Suomen osaston vaikuttavat Kalevala-aiheiset kattofreskot. Hän jatkoikin freskojen maalaamista aktiivisesti koko 1900-luvun alun, jolloin hän myös matkusteli ja muutti useasti. Vuonna 1907 perhe muutti Leppävaaraan kartanoon ja samana vuonna Akseli muutti nimensä virallisesti Akseli Gallen-Kallelaksi. Vuonna 1909 perhe oleskeli Afrikassa nykyisen Kenian alueella; tuolloin Gallen-Kallelan töissä vallitsi ekspressionistinen kausi. Tarvaspään huvila rakentui vuonna 19111913. Seuraavana vuonna Gallen-Kallela osallistui Venetsian biennaleen. Vuonna 1915 perhe muutti takaisin Kalelaan ensimmäistä maailmansotaa pakoon. Vuonna 1918 Gallen-Kallelasta tuli pääesikunnan kirjapainon esimies Mannerheimin käskystä. Vuonna 1919 Gallen-Kallela nimitettiin professoriksi. Vuosina 1920-22 hän kuvitti Koru-Kalevalaa. Vuosina 1923-24 Gallen-Kallelan perhe asui Yhdysvalloissa, jossa Akseli Gal24

len-Kallela tutki mm. intiaanien taidetta. Vuonna 1926 perhe palasi Tarvaspäähän, joka remontoitiin asuinkäyttöön. Vuonna 1928 Gallen-Kallela maalasi kansallismuseon mykistävän kauniit freskot Pariisin maailmannäyttelyssä olleiden pohjalta. Vuosina 1928-1931 Gallen-Kallela kuvitti Suurkalevalaa, mutta teos ei ehtinyt valmistua, sillä Akseli Gallen-Kallela kuoli vuonna1931 keuhkotautiin Tukholmassa, ollessaan paluumatkalla Kööpenhaminasta. tietoa Gallen-Kallelasta Gallen-Kallelan teoksista juuri Symposion on mielestäni kiehtovin. Akseli Gallen-Kallela maalasi Symposion-teoksen (alkuperäinen nimi Probleemi) vuonna 1894. Kreikan kielestä lainattu sana ”symposion” tarkoittaa juominkia ja nimenomaan miesten keskustelutilaisuutta. Maalauksesta on kaksi versioita, joista ensimmäistä versiota pidetään luonnoksena toiselle versiolle, mutta niitä voidaan myös tarkastella saman aiheen kahtena eri versiona. Ryhmäkuvaan on maalattu vasemmalta lukien itse Akseli Gallen-Kallela (tuolloin vielä nimeltään Axel Gallén), Oskar Merikanto, Robert Kajanus ja Jean Sibelius. (Sarajas-Korte, Salme: Suomen varhaissymbolismi ja sen lähteet. Tutkielma Suomen maalaustaiteesta 1891–1895., s. 283–289. Helsinki: Otava, 1966).

Symposion (Probleemi) ensimmäinen versio 1894

Virpi Karjalainen

Maalauksessa herrat pohtivat elämän ja taiteen arvoitusta, jota edelleen mekin pohdimme. Mitä taide on? Maalaus kuvaa henkilöitä karikatyyrimäisesti ja mielestäni hieman sarkasti sesti. Taustassa on jotain taianomaista ja syvää symboliikkaa. Jo Probleemin maalaaminen herätti kiinnostusta aikansa taiteilijapiireissä. Mm. Albert Edelfelt kirjoitti taulusta näin: ” Kajanus, päissään, saarnaa Merikannolle, Sibeliukselle ja Gallénille. Materia nyljetyn naisen hahmossa istuu pöydällä punssipullojen joukossa, hengen piirtyessä siluettina Jupiter-planeettaa vasten.” Edelfelt myös ihmetteli, miksi maalauksessa esiintyvät henkilöt olivat teoksesta niin innoissaan. (Valkonen, Markku: Kuvien Suomi. Suomen taiteen vuosisadat, s. 82–83, 85. Helsinki: Otava, 1992.) Gallén teki Symposion maalauksesta toisen version, jossa mielestäni henkilöhahmot on kuvattu siistimmin ja tunnelma siinä on hillitympi. Uudessa versiossa verisen sfinksi-hahmon tilalla on siivet, jotka näyttävät mielestäni suojelevan juopunutta seuruetta. Myös aiempaan versioon maalattu naishahmo on kadonnut lähes kokonaan uudemmasta versiosta. Naisen jalat näkyvät kuvan alareunassa. Nais-sfinksi, jota voidaan pitää taiteen pakenevan salaisuuden vertauskuva on jäljellä samoihin aikoihin maalatussa Conceptio Artis -teoksessa (Valkonen, Markku: Kuvien Suomi. Suomen taiteen vuosisadat, s. 82–83, 85. Helsinki: Otava, 1992.) Erona versioiden välillä on myös se, että myöhemmässä Symposiumissa on teoksessa juopuneesti naurava Oskar Merikanto, on kuvattu pöytää vasten nukkuvana. Gallen-Kallela kertoi kirjeissään Robert Kajanukselle hauskana yksityiskohtana, että Merikantoa maalatessaan hän joutui välillä turvautumaan paremman puutteessa lanttuun Merikannon päätä hahmotellessaan, ja saaneensa siten taulusta parodisen aineksen pois. (Ilvas, Juha toim.: Sanan ja tunteen voimalla. Akseli Gallen-Kallelan kirjeitä., s. 40–42. Helsinki: Valtion taidemuseo, 1996).

siä aiheita; ja myös tämä kummeksutti aikalaista yleisöä. Häntä pidettiin kummajaisena. Schjerfbeck maalasi koko elämänsä ja hänen mittava tuotantonsa käsittää öljyvärimaalauksia, akvarellitöitä, piirustuksia, litografioita sekä tekstisuunnitelmia. Helene Schjerbeckin uraa ja ihmissuhteita varjosti lapsena kaatumisen seurauksena saatu lonkkavika. Ontuva kävely herätti aikalaisissa mielikuvan sairaasta naisesta ja arvellaan myös, että Schjerbeckin kihlat englantilaisen taiteilijan kanssa purkautuivat juuri lonkkavian takia, sillä sulhasen suku ei hyväksynyt ontuvaa ja ehkä siten sairasta miniää, jonka epäiltiin kantavan tubia. kansallisbiografia Mielestäni Helene Schjerfbeck on henkilönä ja taiteilijana erityisen kiinnostava. Hänen ulkoinen haurautensa yhdistettynä sisäiseen paloon ja rohkeuteen kuvata ajalle poikkeuksellisella tavalla ja naistaiteilijoille poikkeuksellisia aiheita, osoittaa todellista taiteilijan luonnetta. Hänen töissään on havaittavissa kokeilevuutta ja modernia otetta. Helene Schjerfbeck lähti Pariisiin saatuaan senaatin matka-apurahan syksyllä 1880. Hän opiskeli Académie Trélat’ssa ja Académie Colarossissa ja maalasi myös Meudonissa ja Bretagnessa ja palasi Suomeen kesäksi 1882. Toisella Ranskan matkallaan vuonna 1884 Schjerfbeck osallistui Pariisin kevätsalonkiin teoksellaan Lehtimajajuhla (1883). Ranskassa Scherfbeck maalauksiin tuli mukaan naturalismia, joka oli aikalaisten mielestä paheksuttua ”radikaalia realismia”. Pariisissa oleskelun aikana hän myös tapasi englantilaisen taidemaalarin, jonka kanssa kihlautui. Schjerfbeck jäi naimattomaksi ja lapsettomaksi. Erityisesti lapsettomuuden hän koki surullisena ja harkitsi jopa adoptiota, mutta ympäristö on tässäkin asiassa vastainen. Schjerfbeck on saattanut kuvata toteutumatonta haavetta lapsesta tässä jäljempänä esittelemässäni teoksessa ”Hymyilevä tyttö”, Katri 1921.

Symposion toinen versio 1894

Helene Schjerfbeck (1862-1946) Helene Schjerfbeckin taitelijaura on hyvin erikoinen, sillä hän aloitti taideopinnot jo 11-vuotiaana. Hän loi merkittävän ja laajan teoskokoelman uransa aikana. Hän on mielestäni yksi merkittävimmistä suomalaisista taiteilijoista, vaikka aikalaiset eivät tosin häntä osanneet arvostaa. Tuona aikana naisen asema oli varsin ahdas eikä luovuutta pystytty käsittämään. Schjerfbeck kuvasi teoksissaan, kuten Haavoittunut soturi hangella (1880) ja Wilhelm von Schwierin kuolema (1886) hyvin miehiportfolio

Hymyilevä tyttö”, Katri 1921.

Mielestäni teoksessa on jotain hyvin viehkeää, tyttömäistä ja positiivista kuplivaa elämäniloa - jotain sellaista, jota ehkä puuttui Schjerfbeckin elämästä. Kaikkiaan hänen ihmissuh25

teensa olivat, jotenkin ahdistavia, myös suhde äitiin oli hyvin erikoinen. Schjerfbeckin isä kuoli 1876 tuberkuloosiin lasten ollessa murrosikäisiä (veli Magnus) ja Olga äiti jäi yksin lasten kanssa. Taloudelliset vaikeudet varjostivat elämää ja tekivät lapsuudesta ankean. Schjerfbeckin suhde äitiin oli hyvin ristiriitainen sillä äiti ei hyväksynyt tyttären taiteellisia töitä, mutta vuosikymmenien tiivis yhteiselämä sitoi heitä toisiinsa. Ulkomailla vierailujen (mm. Wien ja Firenze) ja Helsingissä asumisen jälkeen Schjerfbeck muutti äitinsä kanssa Hyvinkäälle 1902 ja löysi jälleen maalaamisen ilon. Tämä ilo on jotenkin mielestäni vangittu Hymyilevä tyttö, Katri, teokseen 1921. Teos on jotenkin lohdullinen. Schjerfbeckin elämässä tapahtui muutos syksyllä 1913, kun taidekauppias Gösta Stenman vakuuttui hänen taiteensa arvosta ja järjesti ensimmäisen yksityisnäyttelyn hänen teoksistaan. Hyvinkäällä Schjerfbeck tapasi myös elämänkertansa kirjoittajan Einar Reuterin (kirjailijanimeltään H. Ahtela), jonka kanssa ystävyys jatkui eliniän. Hymyilevä Katri teoksen mallina on naapurin sepän Juho Kustaa Mäkisen nuorin tytär Katri (1910-1989), joka sisarustensa kanssa auttoi Schjerfbeckejä taloustöissä. Katri oli malleista Schjerfbeckille mieluisin ja Katri istui mielellään taiteiljan mallina. Katri onkin myöhemmin kommentoinut mallina olemistaan, että ”ei tarvinnut muuta kuin näyttää herran enkeliltä”.

le syntyi kolme tytärtä Estelle, Anna-Liisa ja Mielikki. Vuonna 1918 Wikströmit muuttivat Helsinkiin ja Visavuoresta tuli heidän kesäpaikkansa. Wikströmistä tuli Suomen taiteilijaseuran puheenjohtaja ja hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1919. Wikströmin kyvyt huomattiin varhain ja hän oli arvostettu ja työllistetty kuvanveistäjä jo suhteellisen nuorella iällä. Wikström voitti Säätytalon otsikkoryhmän veistoskilpailun, mikä vakiinnutti hänen asemansa julkisten monumenttien veistäjänä. Myös yksityiset keräilijät olivat kiinnostuneita Wikströmin töistä. Serlachius suku tuki Wikströmiä tämän uralla ja Mäntässä onkin useita Wikströmin töitä esillä.

Emil Wikström (1864-1942) Emil Erik Wikströmiä pidetään suomalaisen taiteen kultakauden yhtenä merkittävimpänä kuvanveistäjänä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on mm. Lyhdynkantajat, nuo funktionalismia edustavan Helsingin rautatieaseman ryhdikkäät patsaat sekä Elias Lönnrotin ja J.V. Snellmanin muistomerkit ja Kansallismuseon edustaa somistava graniittinen karhupatsas. En esittele tässä blogitekstissä kuitenkaan Wikströmin tuotantoa sen syvemmin, vaan jäljempänä kerron kovin kiehtovasta Wikströmin taiteilijakodista Visavuoresta. Emil Wikström oli perheensä kolmas poika (synt. 1864) ja hänen jälkeensä syntyi vielä yksi poika. Wikströmien isä kuoli poikien ollessa pieniä ja äiti jäi poikien kanssa yksin. Wikström työskenteli lähettinä Turun lennätintoimistossa päätettyään kansakoulun vuonna 1877. Wikström vuoli vapaa-ajallaan puuveistoksia ja hänen lahjakkuutensa kuvanveistäjänä tulivat Turkulaisten tietouteen, kun hän pääsi leikkaamaan nimileimasimia puuhun lennätintoimistossa. Turkulainen sivistyneistö auttoi Emil Wikströmiä taloudellisesti, jotta hän pääsi opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun Turussa. Myöhemmin Wikström siirtyi opiskelemaan Helsinkiin Suomen Taideteollisuusyhdistyksen Veistoskouluun ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun, jossa hän tutustui Axel Galléniin. Senaatti myönsi Wikströmille apurahan, jonka turvin hän opiskeli Wienin taideteollisuuskoulussa ja Wienin taideakatemiassa vuosina 1883-1885. Tämän ajanjakson jälkeen Wikström siirtyi opiskelemaan Pariisiin Académie Juliainiin, Axel Gallénin houkuttelemana. Hänen laajaan tuttavapiiriin kuuluivat myös mm. Eero Järnefelt ja Pekka Halonen. Wikström opiskeli vielä kertaalleen sekä Wienissä että Pariisissa. Pariisista Suomeen palattuaan Wikström rakennutti Sääksmäen kauniiseen ja rauhalliseen maisemaan Visavuoren ateljeehuvilan 1894. Rakennus kuitenkin paloi vuonna 1896 aivan täysin ja myös monet Wikströmin valmiit ja keskeneräiset työt tuhoutuivat tulipalossa. Uuden Visavuoren rakentaminen aloitettiin vuonna 1899 ja asuinrakennusosa valmistui vuonna 1902 ja ateljee vuonna 1903. Emil Wikström avioitui helsinkiläisen Alice Högströmin kanssa vuonna 1895 ja heil26

Axel Gallén Wikströmin veistämänä (oma kuvakokoelma)

Viimeiset vuodet ennen kuolemaansa 1942 Wikström työskenteli jälleen Visavuoressa. Sairaudet ja sota-ajan kehno ravinto musersivat Wikströmin terveyden. Hän oli elämänsä aikana oppi-isänä usealle nuorelle kuvanveistäjälle kuten Eemil Haloselle ja Aarre Aaltoselle. Visavuori on säilynyt kauniina muistomerkkinä Emil Wikströmistä. Paikka on kerrassaan jotenkin maaginen. Ensi-käynnilläni siellä muutamia vuosia sitten pystyin melkein aistimaan taiteilijan läsnäolon siellä. Paikka on omiaan esittelemään Wikströmin uraa, elämää ja teoksia. Visavuoren asuinrakennus edustaa kansallisromanttista tyyliä ja ateljee enemmän keskieurooppalaista rakennustyyliä. Ateljeen yhteyteen Wikström suunnitteli myös tähtitornin ja Suomen ensimmäisen pronssivalimon. Wikströmin kiinnostus ja tietämys fysiikasta ja tähtitieteestä antaa hänen persoonalle neron leiman. Mielestäni hän onkin Suomen Leonardo da Vinci. Wikström oli laajasti kiinnostunut elämästä ja tieteistä taiteen lisäksi. Wikström oppi ensimmäisenä suomalaisen mm. Virpi Karjalainen

Visavuori (oma kuvakokoelma)

pronssin valamisen taidon. Myöhemmin Wikström laajensi ateljeerakennust ja rakennutti sinne myös kauniin talvipuutarhan ja urkuparven urkuineen. Visavuoren rakennukset ovat säilyneet 1900-luvun alun asussa irtaimistoineen. Visavuoren kauniit huonekalut ovat suurimmaksi osaksi peräisin Pariisista. Visavuoressa on myös poikkeuksellisen kauniit vanhat tapetit. 60-luvun loppupuolelta lähtien Visavuori on toiminut museona Wikströmin museosäätiön ylläpitämänä. Lämpimästi suosittelen käyntiä siellä. Visavuori

Osmo Rauhala (1957-) Osmo Rauhala on nokialainen taidemaalari. Hän on opiskellut Vapaassa taidekoulussa 1981-1982, Taideakatemian koulussa 1982-1987 ja myös Turun kauppakorkeakoulussa 1976-1987 sekä School of Visual Arts Master ohjelmassa 1988-1990. Hän on myös opiskellut lakia New Yorkin Yliopistossa. Osmo Rauhalan ensimmäinen taidenäyttely oli näyttävästi New Yorkissa vuonna 1989. Samana vuonna hän piti taidenäyttelyn myös Tampereella. Myöhemmin hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä sekä kotimaassa että ulkomailla, monia museonäyttelyitä ja osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin ympäri maailmaa. Rauhala valittiin vuonna 1992 vuoden nuoreksi taiteilijaksi Suomessa. Rauhalan teokset somistavat useita museokokoelmia ja niitä on lukuisissa kokoelmissa ympäri maailmaa. Suomessa hänen teoksiaan voi ihailla mm. Kiasmassa, Tampereen taidemuseossa, Sara Hildénin taidemuseossa, Espoon modernin taiteen museossa sekä mm. Didrichsenin taidemuseossa. Osmo Rauhala toteutti yhdessä Kuutti Lavosen kanssa Tyrvään Pyhän Olavin uudelleen rakennetun, palossa tuhoutuneen kirkon sisätilojen maalaukset. Hyvin vaikuttavat maalaukset kertovat tarinoita uskosta, luonnosta ja kaiken kulminaatiosta hyvin kauniin yksinkertaisesti. Rauhala ja Lavonen palkittiin Kirkon kulttuuripalkinnolla 2009 Tyrvään kirkon maalauksista. Rauhala on tehnyt alttaritaulut myös Korson kirkkoon, Pitkäniemen sairaalakirkkoon sekä Pinsiön kirkkoon. Rauhalan teoksissa yhtenä toistuvana hahmona on peura. Juuri nuo Rauhalan suloiset, viattomat peura-hahmot, ovat herättäneen ihastukseni hänen taiteeseen. Pinsiön kirkko on myös saanut tämän ihastuttavan peura-hahmon alttaritauluunsa. Alttaritaululla on viehkeä tarina, sillä pinsiöläiset saivat taulun kirkkoonsa vaihtokauppana, kun he maalasivat Rauhalan ostaman vanhan kyläkoulun - hauska tarina. Maalauksen nimi on Usko Toivo Rakkaus. Teoksessa on ku portfolio

Pinsiön kirkon alttaritaulu Usko Toivo Rakkaus

vattu Jumalan silmä, joka viittaa uskoon, lähteestä juova suloinen peura viittaa toivoon ja sydämen muotoisesta sipulista kasvava kukka on rakkauden symboli. Rauhala on pyrkinyt teoksellaan ottamaan kantaa nykymaailman tilanteeseen ja ympäristökysymyksiin. Rauhala korostaa moraalisten perusarvojen merkitystä maailmassa ja peräänkuuluttaa niiden palauttamista ihmisten arkeen tällä informaatiotulvan ja -sodan aikakaudella. Enempää samaa mieltä en voisi olla. Rauhala toivoo, että teos puhuttelee ihmisiä ja vie ihmisen näiden moraalisten arvojen lähteille, erityisesti kaaoksen ja sekasorron aikana nyt ja tulevaisuudessa. Osmo Rauhalan valitsema elämäntyyli on varsin kiehtova, hän viettää paljon aikaa New Yorkissa ja loput ajasta hän kasvattaa lampaita ja viljelee sukunsa luomutilaa Pinsiössä - kaksilapsinen perhe kulkee matkassa. Rauhala harrastaa biologiaa, filosofiaa, vaellusta, kalastusta sekä ympäristötaiteen kehittämistä. Miten mielenkiintoinen, viisas ja moniulotteinen taiteilija ja persoona! Rauhalasta

Oiva Toikka (1931-2019) Professori Oiva Kalervo Toikka syntyi vuonna 1931 Viipurin maalaiskunnassa maanviljelijän ja emännän pojaksi. Toikka valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta keramiikan osastolta vuonna 1956 ja kuvaamataidon opettajan osastolta vuonna 1960. Toikan puoliso Inkeri Toikka (1931-2009) oli myös lasitaiteilija. Toikka työskenteli Nuutajärven lasitehtaalla ja Arabia Oy:n muotoilijana sekä myös Taideteollisen oppilaitoksen opettajana ja kuvaamataidon opettajana Sodankylässä. Toikka on ehkä parhaiten tunnettu lasilinnuistaan (Iittalan Birds -sarja), jotka ovat myös keräilijöiden haluamia. Näissä lasilinnuissa Toikka osaa yhdistää luonnonkauneuden, mielikuvituksen sekä käsittämättömän lasinpuhalluksen taidon. Lasilinnut valmistetaan käsityönä ja ne ovat rakastettuja ympäri maailmaa. Toikka on suunnitellut myös mm. kauniit Kastehelmi- ja Flora-astiastot sekä Pioni ja Krouvi- sekä Frutta-sarjan lasistot. Näissä sarjoissa luonto tulee esineen mukana koteihin kauniilla ja herkällä tavalla osaksi kattausta ja elämää. Sarjojen lisäksi Toikka on suunnitellut lukuisia uniikkikappaleita. Hän on myös mm. suunnitellut kankaita Marimekolle Hänen taiteellinen toimintansa kattaa myös esimerkiksi lavastuksen ja pukusuunnittelun erilaiset teokset. Toikka nimettiin Suomen valtion taiteilijaprofessoriksi vuonna 1993. Hän on tuotantonsa ohella luennoinut ympäri maailmaa. Toikka on voittanut lukuisia arvostettuja palkintoja, 27

…

mm. Pro Finlandia -mitalin 1980, Kaj Franck -muotoilupalkinnon 1992, Suomi-palkinnon 2000 ja Prins Eugen -palkinnon 2001. Oiva Toikka Vuoden 2014 joulukuussa, itsenäisyyspäivän vastaanotolla Presidentin linnassa, Ylen toimittaja haastatteli Oiva Toikkaa. Tuolloin Toikka oli juuri avannut tuoreiden Venetsian Muran-

Flora (Iittala.com)

Ibis (Iittala.com)

Frutta lasi (Iiittala.com)

ossa tehtyjen lasiteosten näyttelyn. Toimittaja kysyi pyörätuolissa istuvalta Oiva Toikalta miten Toikka edelleen jaksaa tehdä kovasti töitä, johon Toikka vastasi: ”En mä kutsuis niitä töiksi, kun en ole koskaan ollut työn perään, mutta tykkään hauskanpidosta. Viihtymisestä.” Siinä viisaita sanoja viisaalta mieheltä, jokaiselle puurtajalle. Nuo sanat kuvaavat valloittavan muotoilijan upeaa elämänasennetta ja raottavat ehkä hieman ovea hänen mielikuvitukselliseen maailmaansa. Syvä kunnioitukseni. 28

Kuulas (iittala.com)

Virpi Karjalainen

Pihasauna-projekti

Pihasaunasuunnitelmassa oli tavoitteena saada aikaan yhtenäinen, tyylikäs kokonaisuus ja jatkumo viereiselle asuinrakennukselle. Tilojen käytännöllisyyteen ja monikäyttöisyyteen kiinnitettiin erityistä huomioita. Saunan alkuperäistä pohjapiirrosta jouduttiin hieman muokkaamaan, jotta tiloista saatiin toimivat.

Terassin tunnelmaa

Valintoja terassille

portfolio

Saunan alkuperäistä pohjapiirrosta jouduttiin hieman muokkaamaan, jotta tiloista saatiin toimivat. Terassit suunniteltiin raikkaiksi ja viihtyviksi. Terassien käyttökuukausia saatiin lisää jatkamalla terassia lasikatoksella. Terassille tuotu kuparinen amme on persoonallisen komea ja lisää terassin käyttömukavuutta. Tyylikkäät ja laadukkaat terassikalusteet tekevät tilasta kutsuvan ja

raikkaan. aunassa ja pesutiloissa huomioitiin käyttömukavuus ja tunnelma. Saunasta haluttiin tunnelmallinen ja särmikäs. Tumma haapapanelointi tekee saunasta rauhallisen ja on oiva pari rouhealle betonimaiselle mikrosementtipinnalle. Suihkun paikkaa muutettiin alkuperäiseen piirrokseen nähden, jotta tilasta saataisiin funktionaalisempi ja käytön kannalta mukavampi.

Pukuhuoneeen sävymaailmaa

Saunan ja suihkutilan tunnelmaa 30

Virpi Karjalainen

Tilaan suunniteltu kuparinen sadesuihku on ylellinen. Sisätilojen lattiamateriaaliksi valittiin tyylikäs ja rouhea harmaa hexagon laatta vaalealle saumalla. Lauteet kruunaavat saunan. Tässä kohteessa lauteiksi valittiin tuppeen sahattu haapalankku. Tuppeen sahattu lankku tuo saunaan hieman konstailematonta mökkitunnelmaa olemalla silti äärimmäisen tyylikäs laudepuu. Iki-kivikiuas on laadukas ja riittävän tehokas antamaan hyvät löylyt isompiinkin kuutioihin. Pukuhuoneeseen tuotiin hieman veden värejä ja vaaleutta kontrastina tummaan saunaan. Vaalea haapapanelointi seinissä ja katossa luo keveyttä ja kontrastia särmikkäälle betonimaiselle pinnalle ja lattialle. Peilissä ja naulakoissa olevat kaarevat ja pyöreät muodot ovat myös omiaan tuomaan pehmeyttä tilaan.

…

Kupariset yksityiskohdat tuovat suihkutilaan ylellisyyttä. portfolio

Sauanrakennuken mallinnus SketchUp Pro 32

Virpi Karjalainen

portfolio

Saunarakennuksen mallinnus Twinmotion

Virpi Karjalainen

portfolio

Virpi Karjalainen