Charterlento 1961 Vasta nyt, 50 vuotta myöhemmin, kerron ensi kerran tähän lentoon liittyviä kokemuksia julkisuuteen. Minulla on vielä jäljellä joitakin muistiinpanoja. Osan olen aiemmin luovuttanut Helsinki-Vantaan Ilmailumuseolle.
Tapahtumaketju alkaa Charterlennon lähtö Helsingistä oli aamulla 21.4.1961 ja sen päivän lennon piti päätyä Palma de Mallorcalle illalla. Jouduimme tekemään yhden välilaskun Hampuriin polttoainetäydennystä varten. Matkalennon aikana, jossain Genevejärven yläpuolella, saimme radioviestin, jonka mukaan Ranskan ilmatila on suljettu ja kaikkien Ranskaan päin lentävien koneiden pitää laskeutua Zürichiin. Radioliikenne ei ollut millään tavalla poikkeuksellista, mutta käsky laskeutua Zürichiin oli ehdoton. Emme tietysti voineet käsittää, mistä oli kysymys. Laskeutumisen jälkeen saimme Zürichin sveitsiläisiltä virkailijoilta tietää, että Algeriassa toimiva kapinaryhmä oli samana aamuna julkisesti ilmoittanut koodisanoman ”Palvelustytön huone on ryöstet-
ty”. Ranskassa oli viestiä pidetty merkkinä OAS-kapinakenraalien sotatoiminnan aloittamisesta Ranskan presidentti Charles de Gaullea vastaan. Kaikki Ranskan rajat suljettiin välittömästi. Laskeuduimme Zürichiin. Tilanne lentokentällä oli hyvin sekava. Jatkolentojen mahdollisuuksista ei lentoviranomaisilla ollut mitään tietoa. Kentälle laskeutui jatkuvasti lisää koneita ja kenttä täyttyi matkustajista. Yön aikana matkustajien olosuhteet kehittyivät hyvin hankaliksi eikä lopuksi kaikilla ollut paikkaa, mihin päänsä kallistaisi. Yöajasta ja puhelinruuhkasta johtuen emme saaneet yhteyttä Aeron Helsingin toimistoon, joten tilanteen purkaminen jäi meidän oman ratkaisumme varaan. Toisaalta, siihen aikaan iltayöstä Helsingin toimistot eivät edes olisi olleet auki. Jouduimme rauhoittamaan omia matkustajiamme hyvin paljon. Jossain vaiheessa aamupuolella yötä tuli luoksemme miesvirkailija, joka tuntui tietävän jotain Ranskan tilanteesta. Häneltä saimme tarkemmat tiedot siitä, että kapinoivat laskuvarjokenraalit olivat ryhtyneet toimiin
Ranskan presidentti de Gaullea vastaan. Presidentti oli puolestaan määrännyt sulkemaan kaikki Ranskan lentokentät, ja kiitoradoille oli ajettu esteeksi panssarivaunuja. Tämä meille tuntemattomaksi jäänyt virkailija kertoi, että mahdollisuuksia jatkolentoon on ja antoi meille ranskalaisen puhelinnumeron lentoluvan pyytämiseksi. Käsitimme kyseessä olevan puhelinnumeron johtavan Ranskan viralliseen aluelennonjohtoon.
Poikkeava lentosuunnitelma Sunnuntaiaamuna 22.4.1961 tilanne lentokentällä oli entistäkin sekavampi. Noin kello 7.00 aikaan soitin annettuun puhelinnumeroon ja pyysin lentolupaa lentää VFR-näkölentosääntöjen mukaisissa olosuhteissa yli itä-Ranskan. Tämä ehdotukseni perustui kokemuksiini vuoden 1952 Helsingin olympialaisten aikaisista lentoliikenteen kaaoksesta. Tällöin etelä-Suomessa ruuhkaantuneen lentoliikenteen tilanne oli ratkaistu niin, että Aeron koneet saivat lentää VFR:ssä eli näköolosuhteissa ainakin reittivälit Helsinki-TurkuMaarianhamina-Tukholma. Voisiko tätä