kun kaikki vaatteet olivat lähes hellevaatteita. Kotona Oulussa olisi ollut pilvin pimein lämmintä ja pitkähihaista päälle pantavaa. Olisi pitänyt ottaa hieman tarkemmin selville talvisen Espanjan sääolot. Oli ostettava läskärit eli paksupohjaiset kengät, tikkitakki ja sadetakki. Kyllä se siitä. Toinen Espanjan yllätys oli parempi. Kävin ruokakauppa Lidlissä ja ostin kärryntäydeltä tavaraa. En meinannut uskoa silmiäni, kun hinta oli aivan mitätön tavaramäärään nähden. Varmasti reilusti alle puolet Suomen hinnoista. Suunnistin suomalaisyhdistyksen tiloihin Kymppiin, josta löytyi paljon uusia tuttavia ja tekemistä. Olin Kympin hallituksessakin yhden kauden ja hommia piisasi. Voi sitä riemua, kun lämmin ja kirkas aurinko sai kukat kukkimaan ja linnut laulamaan. Talvi oli ohi. Kympin tutustumismatkat viini- ja oliivitiloille toivat uuden kuvan Espanjan kaupungeista, maaseudusta ja tietenkin espanjalaisista. Osaisipa kieltä, vaikka tulkki oli todella hyvä espanjalaissuomalainen herrasmies.
102
Keväällä Suomeen lähtiessä olin kahden vaiheilla palaanko Espanjaan vielä syksyllä, mutta sattuma sanelee huomisen. Suomalainen mieshenkilö tarjosi asuntoaan samasta miljööstä seuraavaksi talveksi, koska ei itse pääse tulemaan maahan. OK. Tulen vielä, katsotaan sitten taas jatkoa. Syksyllä seurakunnan johtava pappi pyyteli seurakuntakoti Torrentuvan vastaavaksi ja päivystäjien tueksi. Kokeillaan sitten, lupasin. Siellä vierähti kolme vuotta. Nyt asun Fuengirolassa ja toimin Martoissa, Sofia-opiston hallituksessa ja seurakuntaneuvostossa. Kesät olen Suomessa ja talvet täällä Aurinkorannikolla. Lapset ja lastenlapset vierai levat usein luonani, kuten myös entiset työkaverini. Aurinko paistaa ja lämpöä riittää. Seija Rantasuo, Oulu, Fuengirola