2 Valtasuhteet koulussa
Valtasuhteet 22
Vallankäyttö itsessään ei ole positiivista tai negatiivista. Vallankäyttöä on yhtä lailla kiusaamistilanteeseen puuttuminen kuin oppilaiden vaatetukseen liittyvät vaatimukset, kuten lippiskiellot. Opettajalla on koulussa kiistämätön valta-asema suhteessa oppilaisiin. Tämän valtasuhteen kautta voidaan käsitellä ja purkaa syrjiviä normeja. Toisaalta ilman opettajan itsereflektiota opettaja saattaa vahvistaa normeja. Jotta ymmärrämme miksi normit aiheuttavat syrjintää, meidän on puhuttava vallasta. Esimerkiksi väitteet ”hyväksyn sinut, vaikka sinulla on ruudullinen paita” tai ”hyväksyn sinut, vaikka olet romani” ovat erilaisia, sillä jälkimmäinen saa voimansa pitkään vallalla olleista suomalaisuuden ja valkoihoisuuden normeista. Normit muodostavat valtarakenteen, jonka avulla vaaleista piirteistä poikkeavat etniset vähemmistöt on suljettu ulkopuolelle. Ensimmäinen väite ei liity mihinkään
valtasuhteeseen. Siksi sillä ei ole loukkaavaa tai ulkopuolelle sulkevaa voimaa. Normit tukevat ja vahvistavat valtasuhteita. Normikriittisen näkökulman kautta pääsemme tarkastelemaan sitä, kuka koulussa käyttää valtaa, miten valtasuhteita ylläpidetään ja miten niiden avulla vanhat asenteet ja käytännöt pysyvät voimassa. Yleensä valta mielletään asemaksi (kuten koulun rehtori) tai toiminnaksi (esimerkiksi opettaja käskee oppilaat istumaan). Valta liittyy kuitenkin myös muunlaiseen olemiseen ja toimintaan. Pohdi miten valtaa käytetään näissä esimerkkitilanteissa?
1
Pojat saavat vastata useammin opettajan kysymyksiin luonnontieteiden oppitunneilla.
2
Koulussa on vain sukupuolitettuja wc-tiloja.
3
Oppilaita, joilla ei ole kalliita vaatteita, kiusataan.