Musiikki

Turun NMKY tarjoaa puitteet monipuoliseen musiikin harrastamiseen ryhmissä ja yksilöinä musiikkiopistossa. Musiikkiryhmiä on neljä – Kuorot Aino-kuoro, Mieskuoro Naskalit ja Seniorikuoro, sekä vaskipuhallinorkesteri Aura Brass Band.

Mieskuoro Naskalit jatkaa vuonna 1919 aloitettua mieskuorotoimintaa. Perinteitä vaalien, ennakkoluulottomasti uusia tuulia tunnustellen, miehekkäästi mutta nuorekkaasti, tarvittaessa arvokkaasti mutta myös riehakkaasti, ennen kaikkea lippu ja mieli korkealla!

Eero ”Epa” Kunnas, 60 vuotta Pyry ”Pyrtsi” ”Pyrde” Kunnas, 31 vuotta

Epa: Suvussamme on laulettu Namikalla nyt jo kolmessa polvessa. Alkujaan kyse on puhtaasta sattumasta. Turkuun muutettuaan isäni Kalervo, joka lauloi Turun NMKY:n Mieskuorossa vuosina 1948 – 1984, haki ensin Laulun Ystäviin. Laulun Ystävien rivit olivat tuolloin kuitenkin täynnä ja Kale astui Turun NMKY:n Mieskuoron riveihin. Itse liityin kuoroon vuonna 1982 isäni puhuttua minut ympäri.

Isä-Kalervohan oli Namikan johtokunnassa yhdistyksen toiminnan kasvun vuosina. Niihin aikoihin kuorolla oli merkittävä rooli myös koko Namikan toiminnassa – kuoro oli Turun NMKY:n ainoa musiikkiryhmä, eikä toiminta vielä ollut niin laaja-alaista kuin nyt. Suvussamme musiikki on aina ollut läsnä. Kalen äiti oli mukana perustamassa Kuusankosken kaiku -kuoroa ja Kymenlaakson suunnalta suvusta löytyi absoluuttisen sävelkorvan omaavia vahvoja bassoja Kouvolan mieslaulajien riveistä. Äidin puolella taas on laulettu enemmälti rekilauluja, mutta äitikin lauloi kyllä Turun Naislaulajissa kakkosalttoa. Torvi on suvussa soinut aina Balkanin sodan ja Suomen sotilasmusiikin aamunkoista alkaen – Kalen isoisä toimi Balkanin sodassa armeijan kornetistina.

29 Pyry: Puhallin- ja mieskuoromusiikki oli lapsuudessani isän kautta aina läsnä. Kun olimme pieniä minä ja siskoni, joka hänkin on taitava sopraano ja Aino-kuorolainen, saimme usein pyöriä jaloissa isän harrastuksissa milloin minkäkin harjoitussalin aulassa. Piirtelimme, pelasimme Game Boylla ja luimme sarjakuvia samalla kun seinän takana viereisessä huoneessa pauhasi milloin mieskuoro ja milloin puhallinyhtye. Olin viettänyt teinivuoteni erilaisissa rock-bändeissä, mutta syksyllä 2013 aika oli kypsä Naskaleihin liittymiselle – kuoron ikärakenne oli tuolloin nuorentunut rajusti, joten uskalsin lähteä mukaan. En tuolloin kiihkeänä 25-vuotiaana olisi liittynyt kirveelläkään mihinkään ukkokerhoon. Isä puhui ympäri… Kuulostaa tutulta.

Epa: Mieskuoron taso on jatkuvasti kehittynyt kunnianhimoisempaan suuntaan. Naskaleiden toiminnasta on tullut vuosi vuodelta laaja-alaisempaa musiikillisesti ja muutenkin. Kuoro on pysynyt ajassa kiinni ja harrastuksen sosiaalinen ulottuvuus on vertaansa vailla. Laulu on sitä paitsi tutkitusti hyväksi ihmiselle – lukekaa vaikka lehdistä!

Pyry: Hyppy remuavasta rock-maailmasta soonisesti monin tavoin pehmeämmän laulumusiikin pariin oli tyylillisesti aika suuri, mutta alun ennakkoluuloista selvittyäni jäin koukkuun saman tien. Mieskuorolaulun historiassa on sävelletty nuottipinoittain upeita teoksia ja moni mieskuoroklassikko on rockiakin hevimpää kamaa. Naskaleiden kolmisenkymmenen laulajan porukassa olen kokenut myös ennenkuulumatonta yhteisöllisyyden tunnetta. Kuoroharrastuksessa sosiaalisen tason osuus on monin tavoin jopa syvempi, kuin vaikkapa muutaman hengen muodostamassa rockbändissä.

Epa: Paras muisto namikauraltani - niitä on lukemattomia. Kuoron esiintyminen presidentti Mauno Koiviston muistotilaisuudessa vuonna 2017 oli suuri kunnia. Koivisto oli itsekin kuoromies ja namikalaisia. Kuoron Floridan-matka 90-luvulla oli ensimmäinen Amerikan-matkani… Kuoron 90-vuotiskonsertti vuonna 2009, joka oli ensimmäinen esiintyminen uudella Naskalit-kokoonpanolla, tuntui merkittävältä. Rivissä oli lukuisia uusia nuoria laulajia ja tekemisen taso noussut jälleen uudelle tasolle. En ole mitalien perään, mutta Suomen Mieskuoroliiton myöntämä ansiomerkki työstä maamme mieskuorotoiminnan eteen vuonna 2019, oli hieno ele. Ehkä järisyttävin kokemus on ollut sit

tenkin ensimmäinen matka Neuvosto-Viroon vuonna 1989: virolaisten mieskuorojen musiikillinen suvereniteetti teki minuun suuren vaikutuksen. Vieraanvaraiset ja suurisydämiset virolaiset tuntuivat vaikeista olosuhteista huolimatta elävän ja hengittävän musiikkia. Erilaisia muistoja olisi jaettavaksi ihan loputtomiin.

Pyry: Laulava vallankumoushan siitä lopulta syntyikin. Tätä on pakko kompata sen verran, että myös itselläni on hyvin vahva muisto kuoron 2014 matkalta Tallinnan Laulupiduille. Iloisia kansallispukuihin pukeutuneita ihmisiä kuhisevat kadut ja täpötäysi laululavan rinne saivat jotakin läikähtämään sisälläni. Laulaminen liittyy tiiviisti virolaisten itsenäisyystaisteluun. Ihmisten riemu vapaasta Virosta välittyi noissa juhlissa todella väkevällä ja puhtaalla tavalla. Muista kohokohdista puhuttaessa kuoron 100-vuotisjuhlavuotta on tietenkin täysin mahdotonta jättää mainitsematta.

Epa: Naskaleiden osalta vuoden 2019 toimintaa määritti kuoron oma 100-vuotisjuhla. Vuosi oli kuorolle monin tavoin menestys. Onnistuimme tekemään ”Laulu kantaa aikain taa” -juhlakonsertistamme paljon suuremman produktion, kuin olisimme ehkä itsekään uskoneet: Konserttielämystä vahvistettiin valoilla ja videoilla. Kokonaisuus kietoutui hienosti taiteellisen johtajamme Tommi Saalaan kirjoittaman ansiokkaan historiikkiteoksen ympärille. Juhlakonserttimme esitettiin loppuun myydylle Sigyn-salille ja musiikillisestikin kuoro onnistui paremmin kuin kenties koskaan aiemmin.

Pyry: Myös alkuvuodesta äänittämämme ”Tuli kirkkoon miehet ja joulu” -joululevy on nostettava esille. Levy soi upeasti ja kuoro kuulostaa hyvältä. Projekti oli suksee myös menekin puolesta: levyn ensipainos myytiin jouluun mennessä käytännössä katsoen loppuun. On mukava olla mukana laadukkaalla äänitteellä, jota ei tarvitse ostaa vain kannatuksen vuoksi. Teimme myös joulukonserteissamme uuden kävijäennätyksen.

Epa: Kuoromme on vuosien saatossa kehittynyt pelkästä harrastajaporukasta suomalaisten mieskuorolaulupiirien eturivin joukoksi.

Pyry: Naskaleista on alkanut muodostua jonkinlainen brändi myös oman piirinsä ulkopuolella. Silloin tällöin joku ventovieras on tullut kylillä kysymään laulanko Naskaleissa.

Epa: Eikä kyse ole vain surevista omaisista tai eläkeikäisistä. Naskaleiden karisma tuntuu purevan myös nuorempiin pari- kolmikymppisiin. Namika tuo ihmisiä yhteen kuten laulukin. Kuorolauteelle mahtuu vierekkäin opettaja, opiskelija, lääkäri, potilas, toimari, työtön, sivari, kapiainen, tutkija ja raksajätkä kaikki sulassa sovussa – vain laululla on väliä. Musiikkia voi harrastaa missä vain, mutta tällaisia porukoita on harvassa.

Epa: Lyhyesti muotoiltuna olen saanut Namikalta elämän tarkoituksen ja sisällön. Ihmiselo pitää sisällään erilaisia ylä- ja alamäkiä, mutta kuoroharrastus on kantanut yli kaikkien elämänvaiheiden. Vastavuoroisesti olen ilolla antanut kuorotoiminnalle ”kaikkeni”. Isä-Kalervosta ja minusta tuli kuoroharrastuksen myötä myös ystävät. Sanoisin sen olevan normiolosuhteissa melko harvinaista.

Pyry: Sama on tapahtunut myös meille. Ja on siinä jotakin hienoa, kun kuoroillanvietoissa kaksi- ja kuusikymppinen voivat istua samassa samassa pöydässä, vailla mitään raja-aitoja. Kuoron yläikäraja on 60 vuotta, joka isälläni tuli juuri täyteen. Hän ei usko kun sanon, mutta kyllä hänen kuorosta lähtönsä tuntuu jopa haikealta.

Epa: Jo pelkän yhdistyksen nimen vuoksi on tärkeää, että hommaa tehdään nuorten ehdoilla. On aika tulla ja on aika lähteä. Eräässä joulukonsertissamme pari vuotta taaksepäin osuimme Pyryn kanssa laulamaan saman kuorokorokkeen eri reunoihin – toisessa laidassa oli isä, toisessa poika ja eturivissä konserttia kuuntelemassa oma vanha äitini. Siinä hetkessä oli läsnä jotakin puhuttelevaa jatkuvuuden ja pysyvyyden tunnetta, jota soisin luonnollisesti myös Namikalle.

Aino-kuoro on monipuolinen naiskuoro, jonka karismaattisissa riveissä laulaa noin 25 naista. Taiteellisen johtajansa Satu Luukkosen osaavissa käsissä Aino-kuoro taipuu niin suomalaisen kansantaruston tunnelmiin, klassiseen tyylilajiin kuin kevyempään musiikkiin, jonka teemoissa tuntuu elämä kaikissa sävyissään.

Laulan Aino-kuorossa, olen sitä kautta ollut mukana Turun NMKY:n toiminnassa elokuusta 1999.

Musiikki ja laulaminen samanhenkisten ihmisten kanssa saa minut täällä pysymään. Myös se, että Aino-kuorossa ei vain lauleskella vaan toiminta tähtää kilpailuihin, kokonaisvaltaiseen esiintymiseen, äänen käytön oppimiseen jne., on pitänyt mukana toiminnassa.

Jäin tauolle kuorosta tammikuussa 2018 kun lähdin perheeni kanssa ulkomaille. Palatessani Turkuun kesällä 2019 ajattelin mennä katsomaan Aino-kuoron esitystä Aurajoella raikaa! -tapahtumaan, mutta löysinkin lopulta itseni esiintymästä vanhojen kuorokavereiden kanssa. Niin vahva oli vetovoima takaisin rakkaan harrastuksen pariin.

Kuva: Jorma Räsänen

Aura Brass Bandin tärkeänä tehtävänä on tehdä eurooppalaista Brass Band -kulttuuria paremmin tunnetuksi Suomessa sekä kannustaa niin nuoria kuin aikuisia vaskimusiikin pariin.

Reijo Borman

Olen kahdeksalla vuosikymmenellä maailmaa ihmetellyt peruskestävä torvensoittaja. Suuni on ollut messingillä alle kymmenvuotiaasta, eikä laantumisen merkkejä näy.

Ensikosketuksen Aura Brass Bandin toimintaan sain soittaessani orkesterin alppitorvisolistina. Bändi oli vielä raakile ja soittimistossa oli jopa brass bandissa kiellettyjä hedelmiä. Kornetistit roikivat trumpetilla, ja alppitorven kuulaan soinnin peitti käyrätorvi. Mutta tuo torvien yhteinen sointi kolahti, ja sillä tiellä ollaan. Brass bandissä saan leppeällä huuliotteella soittaa fl yygelitorvella itseäni parempien kanssa hunajaisia sooloja, joista joskus jopa kaveritkin nauttivat.

Pitkässä juoksussa bändimme toiminta on ollut nousujohteista, vaikka portaat ovat kivikkoisia olleetkin. Orkesterimme historian hienointa hetkeä ei varmasti kukaan mukana olleista unohda. Saimme keväällä 2013 esiintyä Oslossa European Band Championships -kilpailujen yhteydessä järjestetyssä konsertissa. Se oli paras keikka ikinä!

31 Hienoja muistoja on matkan varrella ollut lukuisia, mutta keväinen marssisoitto partiolaisparaatissa saa sydämen sykkimään. On hienoa seistä Turun tuomiokirkon edustalla yhdessä tuhansien lasten ja nuorten kanssa, joiden olemuksesta huokuu luottamus tulevaisuuteen.

Seniorikuoro pitää yllä Turun NMKY:n varttuneempien mieskuorolaisten niin laulullista taitoa kuin henkistä vireyttä. Kuoron keski-ikä on yli 70 vuotta ja laulutaito on edelleen korkeatasoista.

Väiski aloitti mieskuorotoiminnan rakennusmestarien kuorossa 1948. Lehti-ilmoituksen innoittamana haki myöhemmin Turun NMKY:n Mieskuoroon. Silloinen kuoron taiteellinen johtaja Lauri Karttunen hyväksyi koelaulujen jälkeen kolmesta uudesta hakijasta kaksi – joista toinen oli Väiski. Hän aloitti II-tenorina mutta on laulanut jo 10 vuotta I-bassoa.

Vuonna 1993 Lauri Karttunen ehdotti ikääntyville mieskuorolaisille, että perustetaan kuoro kun ”pojat” haluavat vielä laulaa. Ja näin perustettiin Seniorikuoro. Väiski on perustajajäsen ja ollut myös pitkäaikainen kuoron isäntä ja puheenjohtaja. Kuoroharrastus on ollut puolison kanssa yhteinen, sillä vaimo Anja toimi pitkään kuoron rahastonhoitajana ja kahvihetken yhtenä emäntänä. Mukana toiminnassa on saanut pysymään laulaminen ja reilu porukka.

Parhaita muistoja on paljon! Jokavuotiset kuoromatkat – Suomi on kierretty ympäri. Idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Sekä monet ulkomaanmatkat. Väiski muistelee erityisesti Norjan Bergeniä yhtenä parhaimmista paikoista missä hän on kuoron kanssa käynyt. Kuoromatkat yhdistivät mukavasti porukkaa. Myös Mauno Koiviston 60-vuotispäivillä esiintyminen Presidentinlinnan pihalla, kutsu linnaan kahville ja ”Manun” kädenpuristus on jäänyt Väiskin mieleen.

Tunnelmallinen joulukonsertti on jäänyt erityisesti mieleen vuoden 2019 namikatoiminnasta sekä soolona konserteissa laulettu ”Veteraanin iltahuuto”.

”Namikalta olen saanut hyviä kavereita ja hyvän mielen. Itse koen antaneeni yhteisölle oman vilpittömän panokseni”.

Seniorikuorossa on ollut hyvä sakki koko kuorotoiminnan ajan. Kaikki tullaan toimeen keskenämme.

Väiski on saanut useita kunniakirjoja kuorouran aikana, mm. Mieskuoroliitolta ja NMKY:n Maailmanliiton hopeisen ansiomerkin.

Turun NMKY:n musiikkiopisto tarjoaa taiteen laajan oppimäärän opetusta. Musiikkiopistossa voi opiskella kaiken ikäiset musiikin harrastajat.

Opetusta annetaan laulussa ja pianon, viulun, huilun, kitaran, pienkanteleen ja ukulelen instrumenttiryhmissä sekä bändisoittimissa. Musiikkiopistossa järjestetään myös erityistä tukea tarvitsevien bändiopetusta. Kaikille musiikkiopiston opiskelijoille kuuluu myös musiikin perusteiden opiskelu.

Hanna Penttilä, 25 vuotta

Olen mukana erityisryhmän bändissä. Olen nuoresta pitäen pitänyt paljon musiikista. Tässä erityisbändissä olen ollut mukana jo toista vuotta - aloitin syksyllä 2018. Täällä opetus on hyvää. Olen soittanut kuvionuoteista kotona jo pitkään, mutta täällä todella oppii koko ajan lisää uutta. Olen todella iloinen että pääsin tänne soittamaan.

Mielestäni tämä meidän bändiryhmä on paras missä olen koskaan soittanut!

Vikram-Veikko ”Viki” Banauliker, 12 vuotta

Olen käynyt viulutunneilla Turun NMKY:n musiikkiopistossa kuusi ja puoli vuotta. Käyn myös musiikin perusteiden opetuksessa.

Täällä namikalla on kiva soittaa, sekä soittotunneilla että konserteissa. Lähden konsertteihin tosi mielelläni esiintymään kun pyydetään, olenkin niissä käynyt melkein jokaisessa.

Erityisesti vuodelta 2019 on jäänyt mieleen perheiden taiteiden yön konsertti Samppalinnanmäeltä. Tapahtumassa oli tosi kiva tunnelma. Itse soitin siinä tapahtumassa ja esityksessä meni todella kaikki muu pieleen paitsi minun soitto: opettajan pianonuotit lähtivät lentoon tuulen mukana ja meidän mukana ollut koira alkoi ulvoa taustalla. Mutta kokonaisuutena esitys oli kuitenkin hyvä!