TOP6
MOT Teksti: Jyrki Järvinen, MOT
Tällä palstalla käsittelemme vuoden 2014 aikana Myynnin ja markkinoinnin Oikeusturva MOTin TOP 6 asiat: 1) Kielletty kilpaileva toiminta 2) Työsuhteen päättyminen ja päättämissopimukset 3) Yhteistoimintaneuvottelut 4) Palkkaus 5) Rikosasiat 6) Autoasiat
Kiistaa kilometrikorvauksista Ei liene suuri yllätys, että autoasiat ovat hyvin edustettuna MOT:lle tulevissa kysymyksissä ja avunpyynnöissä. Näitä autoiluun liittyviä asioita ovat muun muassa kilometrikorvausten määräytyminen ja maksaminen, siirtyminen ja siirtäminen omasta autosta työsuhdeautoon tai päinvastoin ja yleisemminkin kustannusten jako työsuhdeautoilussa. Kilometrikorvausten osalta eniten keskustelua viime aikoina on aiheuttanut kilometrikorvauksen suuruus. Tilannehan on se, että verottaja määrittelee vain sen, miten suurena kilometrikorvaus voidaan verottomasti maksaa ja millaisilta työmatkoilta. Kilometrikorvaus on siis mahdollista maksaa korkeampanakin kuin verottajan antama määrä (tänä vuonna 43 snt) mutta ylimenevä osa on veronalaista palkkaa. Ongelmana on kuitenkin se, että jotkut työnantajat haluavat maksaa kilometrikorvauksen pienempänä. Näissä tilanteissa joudutaan arvioimaan työehtosopimusten sitovuutta, yrityksen käytäntöä ja työsopimuksen sisältöä, jotta voidaan selvittää, onko työnantajan menettely luvallista. Liikkuvassa myyntityössä joudutaan myös tekemään vaikeaa rajanvetoa siitä, onko yhtiön konttori myyntimiehen työpaikka vai ei. Mikäli konttorilla käydään säännöllisesti ja usein, saattaa verottaja katsoa, että konttori on myyntimiehen työpaikka eikä kodin ja konttorin väliseltä matkalta voida näin maksaa kilometrikorvauksia. Yksi ongelmaryhmä on palkkausmuoto, jossa kilometrikorvausten maksaminen on kytketty palkkaan. Joko niin, että km-korvaukset tavalla tai toisella vähennetään palkasta tai että palkan/myynnin määrä ratkaisee, paljonko kilometrikorvauksia voi saada. Näissä joudutaan tapauskohtaisesti arvioimaan, onko malli verottajan hyväksymä ja muutoin lain ja sopimusten mukainen. Oma vai työsuhdeauto? Liiton tutkimuksen mukaan voidaan hyvin karkeasti sanoa, että puolet jäsenistä ajaa omalla autolla. Toisaalta puolet
jäsenistä haluaa ajaa omalla autolla työajot. Valitettavasti nämä puolikkaat eivät täysin osu yksiin. Suuntaus tuntuu olevan selkeästi työsuhdeautoilun suuntaan. Osin siten, että työntekijä haluaa tai hyväksyy työsuhdeauton, mutta valitettavasti usein myös siten, että työntekijä painostetaan siirtymään työsuhdeautoon. Tilanteita on erilaisia, mutta mikäli työsopimuksessa on sovittu oman auton käytöstä, ei työnantaja voi ilman painavia perusteita siirtää työntekijää työsuhdeautoon. Työsuhdeautoon siirtymisessä on tärkeää olla tarkkana sen suhteen miten tuo siirtyminen toteutetaan. Lähtökohtana tulee pitää vähintäänkin sitä, että rahapalkka pysyy ennallaan, sillä on myös palkkamalleja, joissa autoedun ”Työsuhdeautoon verotusarvo vähen- siirtymisessä on tärkeää netään rahapalkasta. Hyvä tavoite on kui- olla tarkkana miten tuo tenkin saada raha- siirtyminen toteutetaan.” palkka jopa nousemaan kompensoimaan autoedun myötä kiristyvää verotusta. Myös riittävän pitkä siirtymäaika on monasti tarpeen, jotta mahdollisesti lähiaikoina tehdyn oman auton hankinnan saa kuoletettua. Vaikka täyden tai vapaan autoedun nimi antaa ymmärtää, että kaikki autoiluun liittyvät kustannukset kuuluvat työnantajalle, niin aivan näin yksinkertaista se ei ole. Vapaassakin autoedussa voi olla rajoituksia. Jos työnantaja on vuokrannut kyseisen auton, on vuokrasopimuksessa kilometrirajoja ja mahdollisesti muitakin käyttörajoituksia, joita tulisi noudattaa. Tällaiset rajoitukset eivät saa kuitenkaan estää tavanomaista vapaa-ajan käyttöä. Esimerkiksi kiellolle lähteä työsuhdeautolla lomalle ulkomaille on vaikea löytää hyväksyttäviä perusteita. Sen sijaan työnantaja voi määrittää esimerkiksi sen, miten usein autoa voi pesettää firman piikkiin. |
myynti & markkinointi 6/2014 | 31