¯ LYHYESTI¯
Nurkkapuu-hanke innoitti Kalenterin inspiraationa on toiminut MTT:n Nurkkapuusta lajikkeeksi -hanke, jossa et-
Verhoseinäpihatossa asuu terveitä lehmiä
sitään tietoja paikallisista omena- ja päärynälajikkeista ja puuyksilöistä. MTT:n Piikkiön toimipaikassa sijaitsevassa kansallisessa hedelmäpuukokoelmassa on jo 68 maatiaisomenalajiketta, mutta kaikkien lajikeaitoutta ei ole vielä varmistettu. Lisäksi kokoelmaan kuuluu 10–15 päärynälajiketta. Tutkija Maarit Heinonen MTT:stä arvioi, että kokoelmasta puuttuu yhä kymmenkunta paikallista omenalajiketta. – Paikallislajikkeen historia, niiden viljelytaito ja kansanomaiset käsitykset ovat kasvigeenivaroihin liittyvää kulttuurista tietoa. Tällä tiedolla yhdistettynä lajiketietoon on moninaista käyttöarvoa, Heinonen toteaa. Lajikekohtaista geenivaratietoa voidaan käyttää esimerkiksi historiallisten puutarhojen vanhojen kasvien tunnistamisessa ja dokumentoinnissa. Paikallinen muistitieto on ensiarvoisen tärkeää
Toukokuun omppu on Erstaa.
maatiaislajikkeiden löytymisessä. Niiden arvostus nousee, kun lajikkeen synty- ja viljelyhistoria sekä yhteys paikallishistoriaan tunnetaan. – Minna Nurro Linkki maatiaisomenakalenteriin: www.martat.fi/piirit/uusimaa/puutarhamartat -> Maatiaisomenakalenteri
Tapani Kivinen
Uudenmaan Martat ovat julkaisseet netissä vuoden 2013 kalenterin, jonka jokainen kuukausi esittelee suomalaisen maatiaisomenalajikkeen. Omenat edustavat eri kuukausia sen perusteella, miten niiden tuore- tai varastosadon hyödyntäminen ajoittuu vuodenkiertoon. Lisäksi kalenterissa on omenareseptejä. Kalenterin omenapiirrokset on laatinut puutarhaneuvoja Kirsi Mäkinen Uudenmaan Martoista, ja monipuoliset taustatiedot omenoista on koonnut tutkimusmestari Hilma Kinnanen MTT:stä. Vanhoilla paikallislajikkeilla on monesti hauskoja nimiä: esimerkiksi tammikuun omppu on nimeltään Lantun talvi, ja marraskuussa esitellään Eppulainen.
Kirsi Mäkinen
Maatiaisomenat kukoistavat kalenterissa
Hankkeessa laadittu opas on kuvitettu havainnollisin piirroksin.
Verhoseinäpihatto näyttää soveltuvan hyvin nautakarjalle. Lypsykarjatiloille tehdyn kyselyn mukaan luonnollinen ilmanvaihto edistää lehmien terveyttä ja vähentää navetan melua. Painovoimainen ilmanvaihto ei kuluta sähköä juuri lainkaan. Suomessa arvioidaan olevan noin 300 verhoseinäpihattoa. MTT:n ja VTT:n vuosina 2009–2010 tekemässä verkkokyselyssä selvitettiin niiden toimivuutta. Yleisiä vastauksia saatiin 50 karjatilalliselta ja kustannuskyselyyn tuli 30 vastausta.
Lähes kaikki kyselyyn vastanneet kokivat navettailman parantuneen edelliseen ilmanvaihtotekniikkaan verrattuna. Sisäilman laatu oli etenkin kesäisin parempi kuin vähimmäistaso edellyttää. Ilman tehokas vaihtuvuus vähensi lehmien lämpöstressiä. Kesähelteillä 10 % tiloista käytti pihaton viilennykseen myös puhaltimia. Talven kylminä ajanjaksoina pihattoilma sumuuntui, jolloin verhojen sisäpinnalle muodostui jäätä. Se kuitenkin suli nopeasti ulkoilman lauhduttua. Jossain
määrin esiintyi lantakäytävien jäätymistä, mutta sitä ei koettu suureksi haitaksi. Juomakupit pysyivät yleensä sulina. Kylmimmät jaksot eivät vaikuttaneet eläinten terveyteen tai maitotuotokseen. Neljäsosa tiloista käytti talvella myös lisälämmitystä. – Olga Pihlman
Hankkeessa laadittu Maito ja me -ilmanvaihtoliite on saatavilla pdf-muodossa MTT:n Julkaisut-nettisivulla. MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi
19