Issuu on Google+

Varmuutta viljelyyn uusilla lajikkeilla Liite 1/2013 | 22.3.2013

Paikallisiin olosuhteisiin sopivat lajikkeet ovat sadon onnistumisen tae. Viralliset lajikekokeet auttavat viljelijöitä tekemään oikeita valintoja.

Seppo Samuli

Tuomikirvat vähissä keväällä

Syksyn munalaskenta ennustaa pientä tuomikirvakantaa kevääksi. Tarkkailua ei kuitenkaan kannata unohtaa. Sivu 8

Tattarin suosio kasvaa Suomessa

Tattarin viljelyn suosio on kasvanut noin kolminkertaiseksi muutamassa vuodessa. Satovaihtelut ovat vielä suuria. Sivu 9

Jalostuksella saadaan kestävyyttä

Taudinkestävyyden saavuttaminen on kilpajuoksua taudinaiheuttajia vastaan. Työ vaatii pitkäjänteisyyttä. Sivu 15

Valkuaista kokonaan kotimaisin voimin

Rehuissa käytetty tuontivalkuainen voidaan tulevaisuudessa korvata kokonaan kotimaisella tuotannolla. Sivu 16 Olga Pihlman/MTT

MTT:n laboratorioissa tutkitaan monenlaisia näytteitä.

Osa elämän kiertokulkua

Laboratoriomestari Leena Puura haluaa selvittää, miten fosforia voitaisiin kierrättää tehokkaammin. Sivu 18

Ruisleipäviljassa satoisuutta on haettu hybridilajikkeista… S. 5 Jo ensimmäinen vuosi vaikuttaa kuminan satoon… S. 14 Raija Tahvonen

Jalostustyöntekijä Sari Jaaksi on poistanut rypsin kukasta sen siitepölyä sisältävät heteen. Sen jälkeen hän töpöttää sitä vasten toisen rypsilajikkeen kukkaa. Tavoitteena on yhdistää siitepölyssä oleva perimä siemenen kasvattavan kukan perimään.

Kumppani tositarkoituksella Uusia lajikkeita kehitetään risteyttämällä haluttuja ominaisuuksia perimässään kantavia lajikkeita toisiinsa. Käytännössä se tehdään siirtämällä siitepölyä kukinnosta toiseen. Ennen kuin uusi kasvilajike on edennyt jalostajan ideasta viljelyyn, taustalla on kymmenen vuotta työtä ja valtava määrä sen aikana tuotettua numerodataa. Suomalainen Boreal Kasvinjalostus tuottaa vuosittain useita uusia viljelykasvilajik-

keita markkinoille. Yleensä jalostustyön lähtökohtana on esimerkiksi viljaa jalostavan teollisuuden esittämät toiveet siitä, millaisia ominaisuuksien yhdistelmiä lajikkeisiin toivotaan. Sen jälkeen jalostaja valitsee risteytettä-

vät lajikkeet, jotka kylvetään kasvihuoneisiin. Itse risteytys on yksinkertainen tapahtuma mutta työläs: siitepölyä töpötetään käsityönä hedelmöitettävän kasvin emiin.

Sivut 10–11

Tapio Tuomel a/MTT

Ongelmat tuleentumisessa eivät välttämättä aiheuta korjuuvaikeuksia.

Suussa sulavan suklaakakun voi koristella makeisilla.  Sivu 20

Kaakaon polyfenolit voivat edistää terveyttä… S. 20

Oikuttelevat säät varjostivat viime kasvukautta Koko 2000-luku on ollut poikkeuksellisten säiden aikaa kuivuus- ja hellejaksoineen. Viime kasvukaudella ongelmia tuotti sateinen sää, ja sateet katkaisivat kylvöt pariksi kolmeksi viikoksi. Viime kesänä aikaiset lajikkeet toivat tuotantovarmuutta.

Sivu 3


2

Viljelijöillä hyvä valmius sopeutua ilmastonmuutokseen Vaikka viljelykasvivalikoimamme on rajallinen, viljelijät vaihtavat ketterästi aikaisista myöhäisiin viljalajeihin ja -lajikkeisiin tai päinvastoin edellisen kasvukauden kokemusten perusteella. Viljelijöiden valmius muuttaa viljelykäytäntöjä on tärkeää sopeuduttaessa ilmastonmuutokseen. Valppaudella voidaan parhaiten hyötyä ilmastonmuutoksen mahdollisuuksista, mutta välttää siihen liittyvät mittavat riskit. Kasvilajivalikoiman ennakoidaan monipuolistuvan, kun kasvukausi pitenee. Toisaalta kasvukausillemme tyypilliset säävaihtelut voivat entisestään yleistyä ja äärevöityä. Tämä saattaa hillitä kiihkeintä intoa lisätä uusien lajien ja myöhäisten lajikkeiden viljelyä. Kasvinviljely on kohdannut 15 viime vuoden aikana monia ilmastonmuutokselle tunnusomaisia sääilmiöitä. Viljelijät hyödyntävät kasvukauden aikana kertyneen kokemuksen seuraavan vuoden viljelypäätöksien teossa. Sääilmiöihin reagointi näkyy, vaikka yleiset viljojen markkinanäkymät vaikuttavatkin suuresti eri lajien viljelyhalukkuuteen. Alhainen sertifioidun siemenen käyttöaste osaltaan jarruttaa muutosherkkyyttä.

Lajikekokeiden koepaikkaverkko muuttuu Virallisten lajikekokeiden koepaikkaverkko muuttuu vuonna 2013. Jotta lajikekokeiden jatkuvuus voidaan turvata, kokeiden kenttätöistä yhä suurempi vastuu siirtyy MTT:n ulkopuolelle. Nyt tehdyillä järjestelyillä pyritään saamaan 15 prosentin alennus tilaajilta perittäviin testausmaksuihin. Osasta MTT:n koeasemia jouduttiin luopumaan 1990- ja 2000-luvulla kiinteiden kustannusten alentamiseksi. Harventunutta koepaikkaverkkoa paikattiin ulkoistamalla kokeita neuvonnan ja liikelaitosten koetiloille. Vuoden 2012 alussa lajikekokeiden suorittamisesta perittävää korvausta korotettiin 30 prosenttia, jotta lajikekokeet eivät olisi muodostuneet MTT:lle voimakkaasti tappiollisiksi. Suuret hinnankorotukset olisivat lopulta johtaneet viljojen ja nurmien lajikekokeiden tilausten loppumiseen Suomessa, kuten oli käynyt jo aiemmin avomaan vihannesten lajikekokeiden kanssa. Lajikekokeiden kustannusten alentamiseksi MTT:llä Piikkiössä tehtävät lajikekokeet loppuvat ja siirtyvät Boreal kasvinjalostukselle. Viljalajikkeiden testaus loppuu Mikkelissä, ja Maaningalta ne siirtyvät Jyväskylän seudulle Boreal Kasvinjalostuksen tekemiksi. Maaningalla jatkavat nurmikasvien lajikekokeet. Mahdollisia uusia MTT:n ulkopuolisia kokeita ovat myös Borealin järjestämät rypsikokeet Oulun ja Jyväskylän seudulla. Kevätvehnän ja kauran kokeet tule-

vat jakautumaan lyhyen ja pitkän kasvuajan kokeisiin. Lyhyen kasvuajan kokeessa Ruukki tulee kevätvehnällä uudeksi koepaikaksi. Rapsin testaus keskittyy enemmän I- ja II-vyöhykkeille ja III-vyöhykkeen koe jää pois. Jotta lajikkeesta olisi uusia koetuloksia saatavilla, neuvonnallisia lajikkeita yritetään saada takaisin kokeisiin virallisia lajikkeita 30 prosenttia alhaisemmalla testaushinnalla. Neuvonnallisten lajikkeiden mukanaolo parantaa koesarjojen luotettavuutta ja koetulosten käyttökelpoisuutta viljelijöiden ja neuvonnan tarpeisiin. Ulkopuolisella hankerahoituksella tehtäväksi suunniteltuja pilottikokeita uusilla koepaikoilla ei pystytä näillä näkymin aloittamaan keväällä 2013, sillä lajikekokeiden kehittämistyö on jäänyt ilman hankerahoitusta osana suurempaa hankekokonaisuutta. Alkanutta kehitystyötä jatketaan kuitenkin vielä tulevina vuosina.

Tarkastelu lajien ja lajikkeiden vaihtamisherkkyydestä täydentää aiempia MTT:n tekemiä tutkimuksia viljelijöiden muutosvalmiudesta. Niiden mukaan viljelijät ovat muun muassa taipuvaisia aikaistamaan kevätkylvöjä termisen kasvukauden aikaistuttua erityisesti 2000-luvulla sekä vähentämään syysvilja-alaa pahojen tuhotalvien jälkeen. Uusien lajien ja lajikkeiden viljelyyn ottaminen on eräs keskeisimpiä keinoja monimuotoistaa viljelyä ja sopeutua ilmastonmuutokseen. Myös tulevaisuudessa viljelijöiden käytössä tulee olla eri aikaisuusluokan lajikkeita tasapainoiltaessa hyötyjen ja riskien välillä.

leentumiseen. Toisaalta viljelijät suosivat myöhäisiä kauralajikkeita, jos lämpösummaa kertyi edellisenä kesänä runsaasti ja korjuille päästiin aikaisin. Ohran sekä aikaisten kaura- ja vehnälajikkeiden voi olettaa olevan suosiossa tulevana kasvukautena. Siemenen saatavuus heikentänee kuitenkin viljelijän valintamahdollisuuksia. Olihan korjuukausi 2012 varsin haasteellinen siementavaran laadulle. Pirjo Peltonen-Sainio, Lauri Jauhiainen, MTT Lisätiedot: pirjo.peltonen-sainio@mtt.fi, puh. 029 531 7610 Ull a Jauhiainen/MTT

Antti Laine, MTT Lisätiedot: antti.laine@mtt.fi, puh. 029 531 7431

Lajien ja lajikkeiden aikaisuuserot parantavat viljelyn riskienhallintaa ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. TOIMITTANUT: Johanna Leppänen, MTT

Liite 1/2013

Aikaiset lajikkeet ja ohra suosiossa Vehnän viljelyala on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana, kun taas ohra- ja kaura-alat ovat hivenen pienentyneet. Lisäksi viljelijät ovat siirtyneet 2–3 päivää myöhemmin tuleentuviin ohralajikkeisiin. Myöhäisyyden suosiminen näkyi myös vehnällä ja kauralla, joskin ohraa lievempänä. Tämä selvisi, kun MTT:n virallisten lajikekoeaineistojen lajikkeiden aikaisuuseroja kuvaavat tiedot kytkettiin maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen viljalajien ja -lajikkeiden viljelyn alueellisiin yleisyystietoihin. Sateinen tuleentumis- ja korjuukausi lisäsivät seuraavan vuoden ohra-alaa, kuten myös aikaisimpien vehnälajikkeiden suosiota. Ohran osuus alasta kasvoi vehnän kustannuksella myös, jos edellisellä kasvukaudella kului paljon päiviä kylvöistä tu-

Fakta

70. vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkko) www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

Yhteistyössä:

TOIMITUSKUNTA: MTT: Jyrki Aakkula, Markku Järvenpää, Juha-Matti Katajajuuri, Johanna Leppänen, Pekka Uimari, Hilkka Vihinen Maaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela

MAASEUDUN TIEDE Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Humppilantie 9 A 31600 Jokioinen 029 5300 700 www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


3

Viime kasvukausi oli poikkeus poikkeusten joukossa Vuosi 2012 oli poikkeuksellisten haasteiden kasvukausi, jota erityisesti sateet varjostivat. Koko 2000-luvulla on koettu ilmaston lämpenemiselle tyypillisiä piirteitä, kuten helle- ja kuivuusjaksoja mutta myös puintipoutia. Kesän 2012 oloissa lajikkeiden aikaisuuserojen merkitys korostui pitkästä aikaa. Viime kasvukausi oli poikkeus 2000-luvulla, muttei laajemmassa tarkastelussa. Säät oikuttelivat eivätkä kasvustot käyttäytyneet totutulla tavalla. Lämpösummaa kertyi keskiarvojen mukaan, mutta ilman 2000-luvulle tyypillisiä helteitä. Kylvöt käynnistettiin tavanomaiseen aikaan, joskin 2000-luvulla kylvöille on yleensä päästy hyvin aikaisin. Sateet katkaisivat kylvöt 2‒3 viikoksi. Juuri sateet ja niiden jakautuminen tekivät kasvukaudesta haasteellisen, ja haasteet kasvoivat korjuukautta kohti.

Ei aina korjuuongelmia Tuleentumisessa ilmenee suurta vuotuista vaihtelua riippuen lämpötilasta, muista säätekijöistä sekä viljelytoimista. Tuleentumisaika vaihtelee enemmän kuin kylvöjen ja tähkälle tulon ajoittuminen. Tuleentumisen viivästyminen ei väistämättä johda korjuuongelmiin, joskin se lisää riskejä. Vuosikymmenet eroavat suuresti toisistaan, kun tarkastellaan tuleentumisen jälkeisiä oloja virallisten lajikekoeaineistojen perusteella. Esimerkiksi kauralla suuria korjuuongelmia ilmeni reilulla kolmanneksella 1970ja 1980-luvun vuosista, mutta ainoastaan kahdesti 2000-luvulla ja kerran 1990-luvulla. Toisaalta 1970- ja 1980-luvuilla alle viidennestä vuosista voitiin luonnehtia korjuuoloiltaan ongelmattomiksi. 2000-luvulla niitä oli reilu kolmannes ja 1990-luvulla liki puolet vuosista. Myöhäisten lajikkeiden aika tulossa Aikaisuus olisi ollut kiistaton valttikortti viime kesänä. Aikaisuuden tuomaa tuotantovarmuutta ei ole kuitenkaan tarvittu merkittävässä määrin muina 2000-luvun kesinä ‒ eikä itse asiassa 1990-luvullakaan. Äärimmäistä myöhäisyyttä tulee kuitenkin näin pohjoisissa tuotanto-oloissa kavahtaa, varsinkin vehnällä. Myöhäisten lajikkeiden aika koittaa ilmaston yhä lämmetessä. Tuleentumattomia ja myös tuleentuneita kasvustoja jäi puimatta. On vaikea sanoa, syntyikö ongelma kylvöjen myöhästymisen

2 palstaa

Mitä enemmän kylvöt viivästyvät, sitä lämpimämmissä oloissa kasvustot kehittyvät. Tämä antaa kylvöjen myöhästymistä anteeksi, mutta sato voi jäädä pienemmäksi. 40 Poikkeama tuleentumisessa (päiviä)

Vuotuiset poikkeamat ovat suuria Kylvöjen siirtyminen myöhemmäksi voi viivästyttää puinneille pääsyä. Viralliset lajikekoeaineistot kuitenkin paljastavat, että viivästys kylvöissä ei keskimäärin kostaudu viivästymänä tuleentumisessa. Jos ohran kylvöille päästään viisi päivää myöhässä, kasvusto on puintikypsää neljä päivää jälkijunassa. Vehnällä ja kauralla viivästymä korjaantuu ohraa vähemmän. Mitä enemmän kylvöt viivästyvät, sitä lämpimämmissä oloissa kasvustot kehittyvät. Tämä antaa kylvöjen myöhästymistä anteeksi, joskin sadosta tinkien. Vuotuiset poikkeamat ovat kuitenkin suuria eikä viime kesä mennyt keskimääräisten nuottien mukaan. Kesällä 2012 ei esiintynyt puintikypsyyteen jouduttavia lämpöjaksoja. Ensimmäisen kerran 2000-luvulla kylvöjen myöhästyminen kostautui yhä suurempana tuleentumisen viivästymänä. Sateiset ja viileät olot pitivät kasvustot vihreinä.

Kevätviljalajikkeilla on merkittäviä eroja kasvuajassa kylvöstä tuleentumiseen. Aineisto: MTT Viralliset lajikekokeet. Päivien lukumäärä

20

2012 1987

Kevätvilja Ohra Kaura Vehnä

0

-20

-40 -20

1970- 1979 1980-1989 1990-1990 2000-2012 -10

0

10

20

Poikkeama kylvöjen käynnistymisessä (päiviä)

ja myöhäisten lajikkeiden käytön tuloksena vai siksi, että viimeiset 20 vuotta ovat tuudittaneet meidät kärsivällisesti odottelemaan puintipoutien ilmaantumista. Taustalla lienevät kaikki nämä syyt yhdessä. Pirjo Peltonen-Sainio ja Lauri Jauhiainen, MTT Lisätiedot: pirjo.peltonen-sainio@mtt.fi, puh. 029 5317 610

Tehoisa lämpötilasumma (°C)

Aikaisin kolmannes

Myöhäisin kolmannes

Aikaisin kolmannes

Myöhäisin kolmannes

83–91 91–98 96–102

96–102 102–106 104–110

784–866 872–921 932–973

913–961 952–991 990–1050

Viime kesän kylvöt käynnistyivät pitkän keskiarvon mukaisesti, joskin 2000-luvulla totuttua myöhemmin. Tämä viivästytti tuleentumista. Tilanne oli kuitenkin hankalin, jos sateet katkaisivat kylvöt. Vuosi 1987 on lähihistorian pahin katovuosi. Aineisto: MTT Viralliset lajikekokeet 1970-2012

Aikaisuus on viljelyvarmuuden turva Aikaisten lajikkeiden viljely on eräs tärkeimpiä riskienhallinnan keinoja lyhyen kasvukauden oloissa. Myöhäisten lajikkeiden suosio on kasvanut. Lajikkeen myöhäisyys on riskitekijä, mutta tuotanto-olomme ovat muuttumassa. Virallisten lajikekokeiden mukaan aikaisimmat ohrat kypsyvät 83 päivässä, kun myöhäisimmillä kypsyminen kestää lähes 20 päivää pidempään. Kauralla ja vehnällä pelivara jää pienemmiksi, noin 15 päivään. Kasvukauden pituus vaihtelee alueelta toiseen, mutta myös alueen sisäiset vuosivaihtelut ovat suuria. Maan eteläosissa kertyy kahdesti vuosikymmenessä 1200 asteen lämpösumma kylvöistä syyskuun puoliväliin. Kahdesti on tyytyminen 900 asteeseen. Pohjanmaalla päästään kerran kymmenessä vuo-

dessa 1100 asteen kertymään, kun taas 800 asteen kertymä koetaan keskimäärin kahdesti. Laji- ja lajikevalinnalla on merkitystä tuleentumisen varmistamisessa. Todennäköisyys tuleentua 92 päivän kuluessa kylvöistä on aikaisilla ohrilla suuri (79‒100 % kylvöajasta riippuen), myöhäisillä ohrilla kohtuullinen (30‒76 %), aikaisilla vehnillä vähäinen (17‒22 %) ja myöhäisillä vehnillä olematon (4‒5 %). Pirjo Peltonen-Sainio, Lauri Jauhiainen, MTT Lisätiedot: pirjo.peltonen-sainio@mtt.fi, puh. 029 5317610


4

Satoisia ja lujakortisia ohralajikkeita viljelyyn Uudet ohralajikkeet ovat satoisia ja lujakortisia, mikä lisää niiden viljelyvarmuutta. Myös uudet, viljelyarvotestauksissa olevat linjat antavat viitteitä hyvän kehityksen jatkumisesta. Kasvilajikelautakunta hyväksyi vuosina 2011–2012 kaksi monitahoista ja seitsemän kaksitahoista lajiketta kansalliseen lajikeluetteloon. Luettelossa on moni- ja kaksitahoisia ohralajikkeita yli 70. Niistä kymmenen viljellyintä lajiketta vastaa yli 60 prosenttia koko maan ohra-alasta. Satoisat uutuudet Ragna (2012) ja Toria (2011) ovat norjalaisen Graminorin jalostamat lajikeluettelon myöhäisimmät monitahoiset ohrat. Erittäin lujakortinen Ragna polveutuu Vildestä ja on sitä merkittävästi satoisampi. Se on Vildeä kolme päivää myöhäisempi rehu- ja tärkkelystuotantoon soveltuva lajike kaikille maalajeille. Lajikkeen laatu on erinomainen. Ragnan verkkolaikun- ja härmänkestävyys on hyvä, mutta rengaslaikulle se on alttiimpi. Monitahoisten satoisin ja suurijyväisin lajike Toria on Ragnaa vajaan päivän myöhäisempi, ja sen taudinkestävyys on erittäin hyvä. Lajike soveltuu rehu- ja tärkkelysohraksi. Aikaisiin kaksitahoisiin kuuluva ruotsalainen SW Mitja (2012) on kaksi päivää Saanaa myöhäisempi. Lujakortinen lajike on menestynyt hyvin III-viljelyvyöhykettä myöten kaikilla maalajeilla. Satoisuudessa ja laadussa se kilpailee myöhäisten lajikkeiden rinnalla. Tautienkestävyys on hyvä, ja se sopii hyvin rehu- ja tärkkelystuotantoon. Eteläisen Suomen viljaville kivennäis- ja savimaille Tanskalaisen Sejet Plant Breedingin Columbus (2012) on satoisuudeltaan ja kasvuajaltaan Fairytalen luokkaa. Valkuaispitoisuus on alhainen ja jyväkoko suuri. Korren lujuus on lujakortisimpia heikompi. Sen tautienkestävyys on hyvä. Sunshine (2011) on lujakortinen, satoisuudeltaan ja kasvuajaltaan Harbingerin

Sato

Sato

kg/ha 7000

7000 6000

6000

5000

5000

4000

4000

3000

3000

2000

2000 1000 0

7000

Kasvuaika vrk 84 85 85 85

1000 86 89

89

89 89 90 90 91

91

92

92

92

Kasvuaika vrk 93 93 94 95 95 96 96 96 96 97 98 98 99 100 101 101 102 102 102 102 102 103 103 103

alhainen. Scrabble on näistä satoisampi ja hehtolitran painoltaan parempi lajike. Siemenen koko on molemmilla erittäin suuri ja tautienkestävyys hyvä.

Sato

6000 5000 4000 3000 2000 1000 0

Kasvuaika vrk 91 92 93 94 94 94 94 94 95 95 95 95 95 95 96 96 96 96 96 96 96 96 97 97 98 98

luokkaa oleva saksalaisen Saatzucht Josef Breun jalostama lajike. Sen siemenkoko on erittäin suuri ja muukin laatu on hyvä. Tautienkestävyydessä ei ole heikkouksia. Grace (2011) on kaksi päivää NFC Tippleä aikaisempi. Se on lajikeluettelon satoisimpia Streifin ja Fairytalen ohella. Saksalaisen Noordsaat Saatzuchtin jalostaman lajikkeen laatu ja tautienkestävyys ovat erit-

täin hyviä. Posada (2011) on saksalaisen Ackerin jalostama NFC Tippleä reilun päivän aikaisempi ja satoisampi lajike, jonka valkuaispitoisuus on alhainen. Lajikkeen tautienkestävyys on hyvä. Syngentan jalostamat Propino (2011) ja Scrabble (2012) ovat myöhäisiä lujakortisia lajikkeita. Propinon valkuaispitoisuus on

Aikaisuus on kauran viljelyssä valttia Aikaisuus ja lujakortisuus ovat tärkeitä tekijöitä valittaessa kauralajikkeita maan keski- ja pohjoisosiin. Myöhäiset lajikkeet ovat satoisampia, mutta silloin myös riskit sadonkorjuun epäonnistumiselle ja laadun heikkenemiselle lisääntyvät. Viime vuonna viljellyimmät lajikkeet olivat Belinda, Fiia, Veli, Eemeli ja Peppi. Niitä viljeltiin puolella koko Suomen kaura-alasta. Kauraa viljeltiin viime vuonna 352 600 hehtaarilla. Kauran viljely on ollut yhtä suosittua viimeksi vuonna 2008. Seitsemän lajiketta luetteloon Vuosina 2011 ja 2012 lajikeluetteloon hyväksyttiin seitsemän satoisaa kauralajiketta. Wilhelmiina (Boreal 2012) on kasvuajaltaan Fiian luokkaa oleva, merkitsevästi satoisampi lujakortinen lajike. Sen hehtolitran paino on korkea ja kuori ohut. Aikaisena se menestyy hyvin IV-viljelyvyöhykettä myöten. Lajike on tasaisen satoisa kaikilla maalajeilla. Haga (Graminor, Norja 2012) on kasvuajaltaan Roopen luokkaa, mutta satoisuudeltaan parempi. Lajike menestyy erinomaisesti pohjoisemmillakin vyöhykkeillä. Korrenlu-

0

juudeltaan se on Roopea parempi, Belindan luokkaa. Haga pärjää kaikilla maalajeilla. Ydinsato on korkea, myöhäisempien tasoa. Vinger (Graminor, Norja 2012) on neljä päivää Belindaa aikaisempi ja yhtä satoisa la-

Magnus Scharmanoff

jike. Se on ollut III-vyöhykkeellä ja karkeilla kivennäismailla satoisampi. Jyväkoko on isompi kuin aikaisemmilla lajikkeilla, ja ydinsato on korkea. Vinger on Belindaa pitempi, mutta korrenlujuudeltaan samaa tasoa.

Lajike käyttökohteen mukaan Suurin osa ohralajikkeista palvelee rehukäyttöä, ja osa menee mallas-, entsyymi- ja tärkkelysohriksi. Mallasohraksi viljellystä alasta vain osa täyttää mallasohralle asetetut laatuvaatimukset. Kaksi viljellyintä mallasohralajiketta ovat Barke ja NFC Tipple, ja uusimmat mallasohrat ovat Harbinger ja Fairytale. Kaikki mallasohrat soveltuvat tärkkelysteollisuuden raaka-aineiksi. Näiden lisäksi on nimetty joukko kaksi- ja monitahoisia lajikkeita suosituslajikkeiksi. Laadukkaan raaka-aineen tuottaminen eri käyttökohteisiin huomioidaan jo jalostajien jalostusohjelmissa. Merja Högnäsbacka, MTT Lisätiedot: merja.hognasbacka@mtt.fi, puh. 029 531 7247

Myöhäisten kauralajikkeiden viljely lisää sadonkorjuun epäonnistumisen riskejä.

Mirella (Boreal 2011) on korrenlujuudelta ja satoisuudeltaan Belindan tasoa, vaikka se on kaksi päivää aikaisempi. Laadultaan lajike on keskimääräinen. Se soveltuu elintarviketeollisuuteen muun muassa ohuehkon kuorensa ja hyvän betaglugaanipitoisuutensa ansiosta. Flocke (Alter, Saksa 2012) on Belindaa päivän aikaisempana ja yhtä satoisana erityisesti I–III-vyöhykkeille soveltuva elintarvikekaura. Se menestyy parhaiten karkeilla kivennäismailla. Lajikkeella on iso jyvä, korkea hehtolitran paino ja erittäin ohut kuori. Charly (NS, Saksa 2012) on sadoltaan ja kasvuajaltaan Belindan tasoa. Valkuaispitoisuus on korkeampi, jyvä suurempi sekä kuori erittäin ohut. Rocky (NS, Saksa 2012) on sadoltaan ja kasvuajalta Belindan tasoa. Rockyn sadon laatu on myös erinomainen, Belindaa parempi. Merja Högnäsbacka, MTT


Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

5

Yrjö Tuunanen

MTT:ssä tutkittua Kausihuoneessa kasvatettu avomaankurkku tuotti huomattavasti suuremman sadon kuin avomaalla kasvatettu. Lisäksi kausihuoneessa päästiin taimien istutukseen ja saatiin ensimmäinen sato aikaisemmin kuin avomaalta. MTT:n tutkimusasemilla Sotkamossa, Ruukissa ja Rovaniemellä verrattiin avomaankurkun kasvatusta kausihuoneessa ja avomaalla. Kokeessa oli mukana kaksi partenokarppista lajiketta, Corentine ja Monolit. Kausihuoneen taimet kylvettiin 23. toukokuuta ja avomaataimet 6. kesäkuuta. Märän ja kylmän kevään takia istutus venyi pitkälle kesäkuuhun. Kurkut istutettiin mataliin mustalla kurkkumuovilla katettuihin penkkeihin. Kastelut ja lannoitteet annettiin tihkuletkujen kautta. Kausihuoneessa taimet tuettiin pystyasentoon.

Uusissa leipäviljoissa satoisuutta on haettu hybridilajikkeista ja keskieurooppalaisista, myöhäisistä lajikkeista.

Uudet leipäviljalajikkeet rantautuvat Suomeen Uusissa leipäviljalajikkeissa satoisuutta on haettu rukiilla erityisesti hybridilajikkeista ja vehnillä kasvuajaltaan keskimääräistä myöhäisemmistä keskieurooppalaisista lajikkeista. Hybridi- ja synteettisistä ruislajikkeista ei ole markkinoilla suomalaisia jalosteita. Täällä viljellyt saksalaiset ja ruotsalaiset hybridilajikkeet ovat osoittautuneet satoisiksi ja talvenkestäviksi. Syysruis Brasetto on Boreal Kasvinjalostuksen edustaman KWS:n jalostama hybridiruis, jonka kylvösiemeneen on lisätty pölytystä parantavaa populaatiolajiketta. Hyvä pölytys lisää satoa ja vähentää rukiilla torajyväriskiä. Brasetton sato on jäänyt keskimäärin hieman alle Evolon satotasoa. LänsiSuomessa III-viljelyvyöhykkeellä sen sato on ollut huomattavasti Evoloa korkeampi, eikä siinä ole ollut talvituhoja merkittävästi enempää. Kasvuajaltaan Brasetto vastaa täysin Evolon kasvuaikaa. Brasetto on korrenpituudeltaan Evolon luokkaa ja laonkestävyydeltään rukiiden huippuluokkaa Waletin kanssa. Tuhannen siemenen paino on lajikkeiden korkein. Valkuaispitoisuus jää muiden satoisien hybridirukiiden tavoin populaatiolajikkeita alhaisemmaksi. Lajikkeen sakoluku on hyvä, mutta jää Evolon sakolukua selvästi alhaisemmaksi. Ruislajikkeet Syysruis Caspian on Rautakeskon edustaman ruotsalaisen Lantmännenin jalostama hybridilajike, joka myydään ilman pölyttävää populaatiolajiketta. Caspianin talvenkestävyys ja sato ovat Brasetton luokkaa ja kasvuaika lähes vuorokauden Evoloa aikaisempi. Korrenpituudeltaan Caspian on Evoloa pidempi, mutta korrenlujuudelta merkittävästi parempi. Tuhannen siemenen ja hehtolitran painolta Caspian on hieman Evoloa pienempi. Sen sakoluku on korkea

ja sakoluvun kestävyys lajikkeiden keskitasoa. Caspian viihtyy voimaperäisessä viljelyssä savimaalla. Syysruis Kapitän on Plantanovan edustama ja saksalaisen Saatzucht Diekmannin jalostama synteettinen ruislajike. Kasvuajaltaan lajike on vuorokauden myöhäisempi kuin satoisin populaatiolajike Reetta. Kapitänin korsi on lyhyt ja laonkestävyys on lajikkeessa hyvä, samaa luokkaa kuin Waletissa. Tuhannen siemenen paino ei ole korkea, mutta suurempi kuin kotimaisten populaatiolajikkeiden. Hehtolitrapaino on lajikkeiden korkein. Lajikkeen valkuaispitoisuus on yleisesti suurempi kuin hybrideillä, mutta pienempi kuin populaatiolajikkeilla. Lajikkeen sakoluku on keskitasoa, mutta sakoluvun kestävyys on lähes parhaiden lajikkeiden luokkaa. Hyvän lumihomeenkestonsa ansiosta lajike soveltuu viljeltäväksi hyvin myös Sisä-Suomen lumisille alueille. Talvituhoja Kapitänissa on kotimaisia populaatiorukiita enemmän, noin 25 prosentin luokkaa. Syys- ja kevätvehnälajikkeet Syysvehnä Janne on Limagrainin Saksassa jalostama ja Boreal Kasvinjalostuksen edustama talvenkestävä, korkean satopotentiaalin lajike, jonka lumihomeen kesto on erinomainen. Lajikkeella on myös hyvä kesto härmää, ruosteita ja lehtilaikkutauteja vastaan. Lajikkeelle tyypillistä on erittäin lyhyt korsi, minkä lisäksi lakoutuminen on

vähäistä. Syysvehnistä Jannen valkuaispitoisuus on lähes Urhon luokkaa. Suurimolekyylisten gluteiiniosien johdosta sen sitko soveltuu hyvin leivontaan. Kevätvehnä Draco on Nordic Seedin edustama, saksalaisen Secobra Saatzuchtin jalostama lajike. Draco on satoisuudeltaan Amaretton luokkaa, mutta kasvuajaltaan vuorokauden myöhäisempi. Dracon korrenpituus on samaa tasoa kuin Amaretton, mutta laonkestävyys virallisissa lajikekokeissa on ollut huomattavasti parempi. Jyvien tuhannen siemenen paino on Amarettoa merkittävästi suurempi. Valkuaispitoisuudelta ja sakoluvultaan lajike on hyvin Amaretton kaltainen. Kevätvehnä Seance on Plantanovan edustaman tšekkiläisen Selgenin jalostama satoisa lajike. Lajike on Amarettoa hieman satoisampi, mutta kasvuajaltaan vuorokauden aikaisempi. Sen korsi on lyhyt, mutta lajikkeista herkimmin lakoutuva, joten korrensääteen käyttö voi olla suotavaa. Lajikkeen tuhannen siemenen paino on Amarettoa pienempi ja hehtolitrapaino samaa luokkaa kuin Amaretton. Lajike on haettu lajikelistalle rehuvehnänä. Antti Laine, MTT Lisätiedot: antti.laine@mtt.fi, puh. 029 5317 431

Ensimmäinen sato saatiin kaikilla paikkakunnilla eri istutusajasta huolimatta lähes samaan aikaan, kausihuoneesta heinäkuun puolenvälin jälkeen ja avomaalta elokuun alussa. Satokausi jatkui syyskuun puolelle. Parhaana satoaikana satoa korjattiin 2–3 päivän välein. Sotkamossa ja Ruukissa kausihuoneesta saatiin yli kolminkertainen sato avomaahan verrattuna. Rovaniemellä kausihuoneessa päästiin lähes kaksi kertaa suurempiin satoihin kuin avomaalla. Lajikkeiden välillä satomäärissä ei ollut suuria eroja. Satoerot kausihuoneessa ja avomaalla johtuvat osaksi koleasta ja märästä kesästä. Kausihuoneen tuuletus osoittautui haasteelliseksi säiden takia. Kausihuonekasvustoon ilmestyi satokauden lopussa pahkahometta.

Anu Räty, Vesa Järvelin, Janne Ylijoki, Hanna Kekkonen ja Kaisa Soppela, MTT Lisätietoja: anu.raty@mtt.fi, puh. 029 531 7704


6

Erilaiset kesät näkyivät pohjoisen sadossa Viileä kesä suosi kaaleja Rovaniemellä, ja porkkanat kasvoivat parhaiten Ruukissa. Sotkamon valkosipulikokeissa parhaiten pärjäsivät kainuulainen ja siperialainen kanta. Porkkanan, kerä-, kukka- ja parsakaalin lajikkeita kokeiltiin MTT:n pohjoisilla tutkimusasemilla kasvukausina 2011–2012. anu räty

Lähes kaikki porkkanalajikkeet saivat viime kasvukaudella pienemmän kokonaissadon kuin 2011. Poikkeuksena oli Napoli, joka kasvatti satoaan vuonna 2012. Paras porkkanasato tuli Ruukissa molempina vuosina. Kasvukaudella 2011 varhaislajikkeista Jerada sai suurimmat kokonaissadot Sotkamossa, Ruukissa ja Rovaniemellä. Mutta kaudella 2012 lajike ei pärjännyt, vaan satoisimmaksi osoittautui Sotkamossa ja Ruukissa Napoli. Rovaniemellä myyrät tuhosivat osan sadosta vuonna 2011. Varastolajikkeista Maestro oli paras vuonna 2011 Sotkamossa ja Ruukissa. Rovaniemellä Exelso sai parhaimman sadon. Lajikkeet vaihtuivat 2012, ja Sotkamossa paras oli Namdal ja Ruukissa Exelso. Rovaniemellä varasto- ja teollisuuslajikkeiden tuloksia ei saatu 2012. Viileä kesä kasvatti kaalisatoja Ruukissa kaalilajikkeilla Campra, Farao ja Amazon kokonais- ja kauppakelpoinen sato olivat korkeampia 2012 kuin 2011. Rovaniemellä varhaislajikkeilla Campra ja Farao kokonaissato oli viime kaudella pienempi kuin 2011, mutta huonoja esiintyi vähemmän, ja käytännössä kauppakelpoisen sadon määrä nousi. Syyslajikkeilla kokonaisja kauppakelpoiset sadot olivat 2012 lähes yhtä suuria tai suurempia kuin 2011. Sotkamossa syyslajikkeista Brady kasvatti kokonaissatoaan, ja sen koko sato oli kauppakelpoista 2012. Tekila-lajikkeella kauppakelpoinen sato nousi, vaikka kokonaissato laski. Talvilajikkeiden sadot laskivat kaikilla paikkakunnilla 2012. Kasvuaika kävi koleana kesänä lyhyeksi ja kerät jäivät pieneksi.

2 palstaa

Isokyntinen, lila valkosipulikanta oli lajikekokeiden toiseksi paras.

Parsakaali Pharos menestyi Rovaniemellä parsakaalilajikkeiden sadot

Porkkanan lajikekoe, satotulokset (tn/ha) 2011–2012 Sotkamo

Ruukki

Rovaniemi

2011

2012

2011

2012

2011

2012

Rosalie

51,5

45,6

64,6

63,9

43,5

31,2

Circeo

60,8

35,4

67,2

61,1

58,2

20,1

Napoli

56,3

59,7

81,3

92,1

44,5

30,0

Norwalk

47,9

46,5

69,1

63,7

40,7

23,4

Jerada

77,2

49,5

109,8

60,4

59,2

29,7

3 palstaa

Keräkaalin lajikekoe, satotulokset (tn/ha) 2011-2012

Carboli

49,9

25,9

65,6

32,4

45,6

Campra F1

Sotkamo 2011 2012 58,8 –

Exelso

61,9

39,1

89,8

66,5

57,7

Farao

46,6

59,8

84,0

70,9

67,9

Morelia

63,3

45,7

91,9

59,3

57,4

Nozomi

52,3

62,8

70,9

70,2

58,0

Amazon

70,6

69,8

60,3

65,8

39,5

60,1

Tekila Brady Concul Attraction Sting F1 Lennox 2 palstaa Paradox

67,6 75,3 108,5 66,6 51,4 78,5 69,9

58,2 80,8 89,5 46,1 27,6 43,0 39,1

58,3 74,4 103,1 69,5 55,4 71,3 65,9

72,0 74,0 86,7 49,8 37,7 50,6 40,3

46,0 49,2 43,7 33,1 22,1 42,4 39,1

44,8 54,1 50,9 28,6 16,7 26,4 25,1

Merida

59,6

44,9

90,5

56,1

47,9

Maestro

70,4

40,8

93,6

48,7

47,0

Namdal

50,8

64,2

Silvano

78,8

41,9

110,4

86,1

55,4

Extremo

42,5

79,3

78,2

116,5

66,5

Olimpo 2 palstaa

Ruukki 2011 2012 51,6 57,5

Rovaniemi 2011 2012 64,4 60,3

kasvoivat reilusti vuodesta 2011, ja ne olivat hyvälaatuisia. Kasvukaudella 2011 Rovaniemellä ja Ruukissa aikainen lajike Pharos oli ykkönen ja Sotkamossa kolmas. Kaudella 2012 Pharos saavutti kaikilla paikkakunnilla parhaimman tuloksen. Sotkamossa ja Rovaniemellä sen koko sato oli kauppakelpoista. Myöhäinen Monaco sai hyvän kokonaissadon, mutta huonoja esiintyi paljon etenkin vuonna 2011. Viileä sää suosi kukkakaaleja Myöhäiset kukkakaalilajikkeet menestyivät Rovaniemellä. Ne tuottivat sateisena ja viileänä kesänä 2012 paremman sadon kuin lämpimänä kesänä 2011. Lajikkeilla Altamira ja Jerez kokosato oli kauppakelpoista. Varhaislajikkeista ei saatu kunnon satoa, mikä johtui luultavasti epäonnistuneesta taimikasvatuksesta. Sotkamossa ja Ruukissa myöhäislajikkeissa selvää ykköstä ei esiintynyt. Satoisimmat lajikkeet vaihtelivat eri kasvukausilla. Sade piiskasi valkosipuleita Valkosipulilajikekokeessa kokeiltiin yhdeksää kantaa. Sipulit istutettiin lokakuussa 2011, ja rivivälinä oli 50 cm. Sadekesä lakastutti naatistoa jo elokuun alussa. Sato korjattiin elokuussa ja se kuivattiin. Parhaimman sadon kasvatti kainuulainen, lievästi lilasävyinen kanta, jonka alkuperä ja oikea nimi eivät ole tiedossa. Toiseksi tuli lila, isokyntinen ja rotevakasvuinen siperialainen kanta. Kolmanneksi ylsi myös lila Sabadrome. Kokeet olivat osa MTT Sotkamon vetämää ja EU:n maaseuturahaston Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten kautta rahoittamaan Vihannesviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen -hanketta. Anu Räty, Vesa Järvelin, Janne Ylijoki, Hanna Kekkonen ja Kaisa Soppela, MTT Lisätietoja: anu.raty@mtt.fi, puh. 029 531 7704 1 palstaa

Valkosipulin lajikekoe, satotulokset, Sotkamo 2012

Kukkakaalin lajikekoe, satotulokset (tn/ha) 2011–2012 Sotkamo 2011

Kanta

Parsakaalin lajikekoe, satotulokset (tn/ha) 2011-2012

Ruukki

Rovaniemi

2012

2011

2012

2011

2012

Sotkamo 2011

Ruukki

2012

2011

Rovaniemi 2012

2011

2012

Aleksandra

Kuivatut kg/m² 0,56

Arno

0,26

Cledor

0,50

Flavor

0,45

Helsinki

34,4

8,5

25,7

20,7

17,2

Fellow

7,0

5,1

9,0

8,4

4,1

8,9

Maybach

13,3

6,0

12,6

8,3

Pharos

23,5

10,7

19,7

18,5

12,1

18,0

Oviedo

13,5

4,3

3,9

7,7

Batavia

22,4

9,2

10,2

11,6

4,2

9,1

Chamonix

56,0

26,8

57,7

31,7

23,3

27,8

Ironman

28,3

5,4

17,8

8,3

6,1

8,1

Sabadrome

0,70

Altamira

66,1

21,3

49,8

35,4

17,3

21,9

Kechua

18,1

8,0

11,5

13,5

7,0

11,7

Siperialainen kanta

0,93

Jeraz

63,1

16,9

50,2

38,5

23,4

26,3

Monaco

35,5

8,5

16,8

15,9

7,4

11,2

Suomalainen kanta

0,26

Kainuun kanta

0,97

Printanor

0,40


7

Kevätrapseissa hybridilajikkeiden suosio kasvaa

Syysrapsin ja syysrypsin viljely lisääntyy rannikkoalueella, mutta syysöljykasvien talvehtiminen on epävarmaa. Kevätrapsi säilyttänee sijansa eteläisten viljelyalueiden öljykasvina.

Yrjö Salo/MTT

Lajikeluetteloon on saatu paljon uusia, entistä satoisampia lajikkeita, kun öljykasvien viljelyala on laajentunut. Uusimmat listalle hyväksytyt lajikkeet ovat satoisat hybridit Smilla ja Majong. Tämän hetken viljellyimmät kevätrapsilajikkeet Trapper, Campino ja Tamarin ovat olleet luettelossa vasta muutamia vuosia. Vuonna 2012 lajikeluetteloon hyväksytyt Smilla ja Majong vaikuttavat etenkin II-viljelyvyöhykkeellä selvästi edeltäjiään satoisammilta. Hyväsatoisia hybridilajikkeita Trapper on satoisa hybridilajike. Sen kasvuaika ja sadon lehtivihreäpitoisuus ovat nykyisen lajikevalikoiman alhaisimmat. Vastaavasti sen valkuais- ja öljypitoisuudet ovat hyvää keskitasoa. Trapperia viljelläänkin jopa III-viljelyvyöhykkeellä. Saksalainen Smilla on myös aikainen hybridilajike. Sadon laadussa se ei poikkea merkittävästi Trapperista, mutta satotaso on ollut parempi varsinkin eteläisessä Sisä-Suomessa. Ruotsalainen Majong on erittäin satoisa hybridilajike. Se on menestynyt hyvin myös II-viljelyvyöhykkeellä, mutta pitkän kasvuajan vuoksi viljelyn riskit ovat suuret. Virallisissa lajikekokeissa sadon lehtivihreäpitoisuus on ollut melko alhainen. Siemenkoko on selvästi muita lajikkeita suurempi, ja sadon öljypitoisuus on erittäin korkea. Valkuaispitoisuus on ollut keskitasoa. Majong muistuttaa ominaisuuksiltaan paljon hybridilajike Brandoa. Campino on yleisimmin viljelty tavanomainen lajike. Trapperiin verrattuna sen sa-

Kevätrapsilajikkeiden kasvuajoissa on selviä eroja.

Kevätrapsilla vankka asema Kevätrapsin viljelyala on pysynyt viime vuosina vakaasti noin 15 000 hehtaarissa, samalla kun kevätrypsin pinta-ala on vaihdellut voimakkaasti. Kevätrapsia viljellään erityisesti Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla sekä jonkin verran Hämeessä. Syysrapsin ja syysrypsin viljely lisääntyy rannikkoalueella, mutta syysöljykasvien talvehtiminen on epävarmaa. Niistä ei myöskään ole tuloksia

totaso ja sadon öljypitoisuus ovat samaa luokkaa, mutta sadon valkuaispitoisuus on selvästi alhaisempi ja lehtivihreäpitoisuus korkeampi kuin Trapperilla. Tamarin on erittäin myöhäinen tavanomainen lajike. Sen kasvuaika on kaksi viikkoa myöhäisiä kevätrypsilajikkeita pidempi, mutta silti sadon lehtivihreäpitoisuus on ollut melko alhainen. Sadon öljy- ja valkuaispitoisuus ovat lajikevalikoiman keskitasoa.

virallisista lajikekokeista eikä lajikkeita kasvilajikeluettelossa. Toistaiseksi kevätrapsi siis säilyttänee sijansa eteläisten viljelyalueiden öljykasvina. Marja Kujala, MTT Lisätiedot: marja.kujala@mtt.fi, puh. 029 531 7397

Uusilla nurmilajikkeilla satoa ja laatua

Nurmilajikkeista on tarjolla tulevina vuosina uusia satoisia lajikkeita. Varsinkin timotein sato on nousussa. Myös uudet, laadukkaat ja satoisat nurminatalajikkeet haastavat ruokonatoja. Timoteilajikkeet Switch ja Rakel ovat ruotsalaisen SW seed AB:n jalosteita. Lidar on tanskalaisen DLF-trifoliumin jalostama norjalaista alkuperää oleva lajike. Rubina ja Rhonia ovat kotimaisen Boreal Kasvinjalostus Oy:n uutuuslajikkeita. Rakelin, Rubinan ja Rhonian kokonaissato on Grindstadin tasoa. Lidarin ja Switchin sadot ovat hieman Grindstadia pienemmät. Molempien jälkikasvukyky on Grindstadin luokkaa, mutta kevätsato on selvästi Grindstadia pienempi. Rakelin ja Rubinan kevätsato on korkea. Rakel on luettelon lajikkeista satoisin. Uutuuksien satopotentiaali hyödynnetään parhaiden kolmessa korjuussa, ja ne ovat satoisia koko maassa. Rakel, Switch ja Lidar ovat samaa aikaisuusluokkaa Grindstadin kanssa. Rakelin ja Switchin sulavuus ei poikkea Grindstadista ensimmäisessä sadossa yhdenaikaisessa korjuussa. Lidarin ja hieman myöhäisemmän Rhonian kevätsadon sulavuus on hieman Grindstadia parempi.

Kevätrapsilajikkeiden satoisuus ja sadon laatu virallisissa lajikekokeissa vuosina 2007–2012. Sato Kasvuaika Valk.Öljy Lehtivihreä viljelyvyöhykkeittäin I-vyöhyke

II-vyöhyke

pv

%

%

ppm

2200

2690

112

23,3

42,5

16

= 100

= 100

SMILLA

102

107

112

23,5

41,9

20

CAMPINO

102

99

113

21,7

42,6

32

TAMARIN

105

96

115

23,4

42,1

22

MAJONG

113

115

115

22,7

44,5

23

TRAPPER

Uudet nurminadat ovat laadukkaita Swaj on ruotsalainen ruokonatalajike. Sen kokonaissato on muiden ruokonatalajikkeiden tasoa, keskimäärin yli 15 prosenttia suurempi kuin nurminadoilla. Kevätsato on suurempi kuin Koralla, mutta jälkikas-

vukyky ei ole yhtä hyvä. Swajin talvenkestävyys on kotimaisten lajikkeiden Redun ja Karolinan tasoa. Se sato on korkea pohjoista Suomea myöten, jossa se menestyy Koraa paremmin. Sekä kevät- että syyssadossa Swajin sulavuus on matala. Redun ja Karolinan sula-

vuudet ovat parempia kevätsadossa, mutta syyssadossa lajikkeiden erot sulavuuksissa tasoittuvat. Valtteri ja Klaara ovat kotimaisia nurminatalajikkeita, ja SW Minto on uusi ruotsalainen lajike. Valtteri ja Klaara ovat satoisia, SW Minto on hieman Kasperia heikkosatoisempi. Klaaran kevätsato on korkein. Sen jälkikasvukyky ei ole aivan Valtterin tasoa, joten Valtterin kokonaissato on suurempi. SW Minton ensimmäisen niiton sato on alhainen, mutta sen jälkikasvukyky on hyvä. Valtteri ja Klaara ovat talvenkestäviä lajikkeita, jotka menestyvät hyvin koko nurmiviljelyalueella. Myös SW Minton talvenkestävyys on hyvä. Lapissa sen satotaso on kuitenkin ollut muita lajikkeita pienempi. Markku Niskanen, MTT Lisätietoja: markku.niskanen@mtt.fi


8 mielipide

Markku Äijälä

Lajikejalostus tuo lisäarvoa elintarvikeketjuun Kasvinjalostus ja sen tuottamat uudet lajikkeet ovat elintärkeä tekijä maamme kasvintuotannolle ja sen myötä koko elintarviketuotannon menestymiselle. Suomen viljelyolot poikkeavat merkittävästi muista maista jopa lähimmistä naapureistamme. Siksi paikallisen viljelyn tarpeisiin kohdistuvan lajikejalostuksen merkitys on erityisen suuri. Kotimaisilla Borealin jalostamilla lajikkeilla viljellään noin 2/3 kaikista Suomen pelloista. Kilpailu markkinoillamme on kuitenkin kovaa. Useat toimijat tarjoavat viljelyyn lajikkeita sekä muista Pohjoismaista että Keski-Euroopasta. Vaikka lajikkeiden maahantuojia on markkinan koko huomioiden suhteellisen monta, on kovasta kilpailusta myös hyötyä. Se on siivittänyt kotimaisen jalostajan kehittämään jatkuvasti toimintaansa. Boreal määrittelee lajikkeidensa jalostustavoitteet asiakkaidensa, suomalaisen viljelijän ja satoa käyttävän teollisuuden, tarpeiden mukaisesti. Viljelijän tavoitteena on saada mahdollisimman suuri ja laadukas sato mahdollisimman pienin tuotantokustannuksin ja -riskein. Teollisuus puolestaan tarvitsee eri käyttötarkoituksiin ja erilaisiin valmistusprosesseihin soveltuvia raaka-aineita kilpailukykyiseen hintaan ja mieluiten mahdollisimman läheltä tuotantolaitoksia. Näiden asiakastarpeiden tunnistaminen ja hyvä yhteistyö sekä viljelijöiden että teollisuuden kanssa on tuottanut hyviä tuloksia, uusia entistä parempia lajikkeita. Lajikejalostuksen elintarvikeketjuun tuomat hyödyt ovat hyvin suuret. Ilman jo yli sata vuotta toiminutta kotimaista kasvinjalostusta eivät maamme kasvinviljely ja elintarviketuotanto olisi pystyneet kehittymään nykyiselle tasolleen, joka kattaa monipuolisesti kuluttajien tarpeet.

Nykyään kotimaisesta lajikejalostuksesta vastaavan Borealin jalostusohjelmat kattavat kaikki merkittävät peltoviljelymme kasvilajit. Tämä varmistaa monipuolisen viljelyn edellytysten kehittymisen vastaisuudessakin. Nykyisten lajiketarpeiden lisäksi arvioidaan koko ajan, antavatko ilmastonmuutos, viljelyn kehittyminen tai esimerkiksi kuluttajien tarpeet aihetta ottaa ohjelmiin mukaan meille uusia kasvilajeja tai lajiketyyppejä. Kasvinjalostus etenee pienehköin, mutta varmoin askelin. Uusimpien lajikkeiden ominaisuudet, kuten satoisuus, korrenlujuus, taudinkestävyys sekä sadon laatu, ovat aivan eri tasolla kuin esimerkiksi kymmenen vuotta vanhojen lajikkeiden. Lajikkeiden kehittyminen tuo viljelijälle jatkuvasti huomattavia lisätuottoja ja kustannussäästöjä. Paras hyöty lajikejalostuksesta saadaan, kun uudet lajikkeet otetaan mahdollisimman nopeasti käyttöön. Panostus tehokkaasti toimivaan kasvinjalostukseen on hyvin kannattava sijoitus viljelijälle, elintarviketeollisuudelle ja koko kansantaloudelle.

Markku Äijälä Toimitusjohtaja Boreal Kasvinjalostus Oy

Onko tuomikirvakanta hiipumassa? Kotimainen tuomikirvakanta on syksyllä tehdyn munalaskennan perusteella koko maassa hyvin vähissä tänä keväänä. Viime kesäksi ennuste lupasi runsaasti kirvoja, mutta kesän viileä sää ja sateet lannistivat kirvat. Joillakin seuduilla kirvoja tosin tavattiin yli kynnysarvojen meneviä määriä. Ennuste lupasi kasvukaudelle 2012 reippaasti tuomikirvoja lähes koko maahan. Suuren tuhoriskin (40 munaa/100 silmua) ylittäneitä munamääriä löytyi yhdeksältä paikkakunnalta eri puolilta maata. Siivellisten tuomikirvojen tuomilta orasmaille siirtymisen aikaan vallitsi kuitenkin viileä ja sateinen sää, joka haittasi kotiutumista oraille. Kirvojen esiintyminen oli yleensä vähäisempää kuin ennuste oli luvannut eikä torjuntaa juurikaan tarvinnut tehdä. Paikalliset erot olivat silti suuria. Uudellamaalla, EteläKarjalassa ja Turun seudulla tuomikirvoja oli paikoin liiaksikin. Näiltäkään alueilta tulleissa tuomenoksissa ei talvimunia kuitenkaan ollut. Itku pitkästä ilosta Tuomikirvat eivät ole kuolleet sukupuuttoon. Tarkkailuun pitää edelleen varautua ensi keväänä. Jos kevät tällä kertaa on lämmin ja mukavan kostea, pienikin kirvamäärä lisääntyy nopeasti orailla varsinkin, jos ne jätetään huomiotta. Keltaiset liimapyydykset ovat viljelijän paras ystävä viljojen orastuessa. Oraitakin voi tutkiskella ja kurkata myös oraan tyveen maan sisään, jos kevät on kuiva. On myös mahdollista, että tuomikirvoja kulkeutuu kaukaakin ilmavirtojen mukana. Kaikenlaisia hyönteisiä tulee meille vaihtelevin määrin koko kasvukauden ajan. Suuri osa tulijoista on viljelykasveille vaarattomia, kuten monet perhoset tai sääsket. Koivukirvaa on tullut huomattavan suuria määriä, mutta viljoille ne eivät ole haitallisia. Tuomikirvaennuste antaa melko hyvän kuvan tulevan kesän kirvatilanteesta, mutta vallitseva sää on aina ratkaisevassa asemassa. Syksyllä saatiin näytteitä 41 eri kohteesta. Useita näytteitä saattoi olla samalta paikkakunnalta niin läheltä toisiaan, että kartalla ne on yhdistetty. Lohtajan arvoa lukuun ottamatta kaikki tulokset olivat välillä 0–3,49 munaa/100 silmua. Lohtajan tulos oli 13,6, mutta sekin pysyttelee pienimmän tuhoriskin (15 munaa/100 silmua) sisällä. Irmeli Markkula, MTT Lisätiedot: irmeli.markkula@mtt.fi, puh. 040 551 7561

Ennuste tuomikirvojen aiheuttamasta tuhoriskistä vuonna 2013

Fakta Ennuste tehdään laskemalla kunkin paikkakunnan 3–5 tuomesta kustakin puusta sadasta silmusta munien lukumäärä ja näistä keskiarvo. Oksia kerättäessä on varmistettava, että puu on tuomi ja että oksat ovat tuoreita. Oksat leikataan sopivalta tarttumakorkeudelta. Oksia ovat toimittaneet MTT:n toimipaikat, eräät koetilat ja maatalousalan koulut, muutamat ProAgrian neuvojat ja viljelijät. Jokioisilla oksat pätkitään sopivan kokoisiksi ja munat lasketaan mikroskoopin avulla. Summista vähennetään todennäköinen kuolleisuus, joka vaihtelee SisäSuomen 55 prosentista PohjoisPohjanmaan rannikkoalueiden 90 prosenttiin. Munamäärä 1–15 tarkoittaa pientä tuhoriskiä, 15–40 mahdollisia tuhoja ja yli 40 suurta tuhoriskiä. MTT jatkaa kirvaseurantaa imupyydyksillä ja keltaisilla liimapyydyksillä. Ennustekartta ja tarkkailun tulokset ovat nähtävissä osoitteessa www.mtt.fi/kasper.

Julkaisut MTT:n Raportti-sarjassa on ilmestynyt talven ja kevään aikana muun muassa: – Maitotilalle kilpailukykyä tuottavuutta ja tehokkuutta kehittämällä. Kilpailukykyä maidontuotantoon -hanke – Biologinen typensidonta fossiilisen energian säästäjänä – Perunan ilmastovaikutukset – Ihmisen ja ympäristön hyvinvointi: terveys ja kestävä kehitys politiikka-asiakirjoissa – Biokaasulaitosten lopputuotteet lannoitevalmisteina – Kasvihuonetuotteiden ilmastovaikutuslaskenta: Loppuraportti – Suomen ruokaturvan ja elintarvikehuollon nykytila ja tulevaisuuden näkymät – Maaseudun palvelut valinkauhassa - markkinoiden toimivuus ja SGEI – Perunan sadetuksen hallinta – Tuorevihannesten tuotantoketjun tavoitteena turvallinen tuote: Tuorevihannesten hygienia: raaka-aineet, tuotteet, vesi ja jätteet” - TUOVI -hankkeen loppuraportti Julkaisut löytyvät osoitteesta https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/julkaisut


9

Lajikejalostuksen puute uhkaa tattarituotannon kehittymistä Suurissa tuottajamaissa, kuten Venäjällä ja Kiinassa, tattarin tuotanto on romahtanut lähes puoleen. Suomessa ja muissa länsimaissa tattarin suosio kasvaa, mutta satovaihtelut ovat suuria. Pohjoiseen sopivat lajikkeet takaisivat tasaisen sadontuoton. Pixmac

Syynä Venäjän ja Kiinan tuotannon romahtamiseen voivat olla kuluttajien asenteet, jotka ovat muuttuneet suosimaan länsimaiden tavoin vehnästä tehtyjä tuotteita. Samalla Suomessa ja muualla länsimaissa kiinnostus uusvanhoihin viljelykasveihin on herännyt sekä viljelijöillä että kuluttajilla. Tattarin viljelyn suosio onkin kasvanut noin kolminkertaiseksi verrattuna muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen, ja viime vuosina viljelyala on ollut noin 1300–1400 hehtaaria. Monien muiden vaihtoehtokasvien tapaan tattarin satovaihtelut voivat olla suuria. Syitä vaihteluihin on tutkittu MTT:ssä.

Sopivat lajikkeet vähissä Meille hyvin sopivat lajikkeet olisivat yksi keino taata tasaisempi sadontuotto. Sopivia lajikkeita on hankala saada ulkomailta viljelyyn, sillä tattaria jalostetaan hyvin vähän. Lisäksi maat, joissa jalostusta harjoitetaan, ovat ilmastollisesti hyvin erilaisia kuin Suomi. Melkoisen työn takana oli saada MTT:n kokeisiin venäläiset lajikkeet Dykul ja Devyatka, joiden kuljettamiseksi Suomeen jouduttiin kirjoittamaan useampikin paperi. Verranteeksi saatiin aiemmin testatut Koraja Panda -lajikkeet Puolasta. Sen sijaan valkovenäläisten Anita- ja Karmen -lajikkeiden saannissa ei onnistuttu, vaan kokeissa käytettiin vuoden 2007 lajikekokeen satoja. Ristipölytteisenä kasvina siemenmateriaali ei siten ollut lajikeaitoudeltaan puhdasta. Verranteena oli pirkan2 PALSTAA 125 maalaisilta viljelijöiltä saatu ja yleisesti Suo3 PALSTAA 190 messa viljelty kanta. 4 PALSTAA

5 PALSTAA

Parempia lajikkeita Suomeen Lajikkeita testattiin vuosina 2011 ja 2012 Jokioisilla tehdyissä kenttäkokeissa. Tutkittavat vuodet erosivat keskisatojen suhteen

Suomen oloihin sopivat tattarilajikkeet voisivat taata tasaisen sadon.

selvästi, sillä 2011 lajikkeiden hehtaarisadot ruutusadoista laskettuna jäivät 150–414 kiloon, kun taas vuonna 2012 eri lajikkeista saatiin satoa 780–1020 kiloa. Parhaat sadot tuottivat venäläiset Dykul ja Devyatka sekä alun perin valkovenäläiset Anita- ja Karmen-lajikkeet. Suhdeluvuin ilmaistuna näiden sadot olivat 1,17–1,68 kertaa suuremmat kuin yleisesti maassam-

Sadon suhdeluku 1,8

me viljellyn tattarikannan. Myös Kora ja Panda ylsivät vuonna 2012 verrannetta parempaan satoon. Myllytysominaisuuksiin 2 PALSTAA 125 PALSTAA 190 vaikuttava siemenen koko oli3muiden paitPALSTAA si Pandan ja Anitan kohdalla 45verrannetta PALSTAA suurempi. Tulokset ovat selvä osoitus siitä, että tattarista on mahdollista saada parempia satoja uusilla lajikkeilla ja tuotannon kehittymisen

1,4 1,2 1

14

70

12

60

10

50

2012

0,6

2011

0,4 0,2 0

Fosforia pähkylöissä kg/ha

6

Fosforia varsissa kg/ha

Devyatka Dykyl

Karmen

Kora

Panda

Viljelty

20

2

10

Typpeä varsissa kg/ha

0

0- 0 - 0

tattarikanta

Tattarin lajikekokeen satotulokset suhdeluvuin ilmoitettuna.

Typpeä pähkylöissä kg/ha

30

4

0 Anita

Lisätietoja: marjo.keskitalo@mtt.fi, puh. 029 5317 341

40

8

0,8

Marjo Keskitalo ja Timo Niemelä, MTT

Typpeä kg/ha

Fosforia kg/ha

1,6

kannalta olisikin erityisen tärkeää saada näitä lajikkeita pikaisesti Suomeen.

32 - 4,2 - 39,2

64 - 8,4 - 78,4

0- 0 - 0

N - P - K -lannoitus

32 - 4,2 - 39,2

64 - 8,4 - 78,4

N - P - K lannoitus

Lannoituksen (N-P-K) vaikutus tattaripähkylöiden ja varsien fos- Lannoituksen (N-P-K) vaikutus tattaripähkylöiden ja varsien forinmäärään (kg/ha) runsaasti humusta sisältävällä maalajilla. typenmäärään (kg/ha) runsaasti humusta sisältävällä maalajilla.

Tattari - mainio kasvi multamaille Viljelijät tuntevat tattarin kasvina, joka menestyy pienellä lannoitemäärällä. Tutkimustuloksia asiasta on kuitenkin ollut vähän saatavilla. MTT selvitti kenttäkokeilla, kuinka paljon tattari sitoo typpeä ja fosforia kasvustoonsa. Vähäinen NPK-lannoitus (32–4,2–39,2) paransi sadon määrää nollaruutuun verrattuna, mutta suuremmalla lannoitemäärä sadonlisä oli pienempi. Nollaruutujen pähky-

läsadoksi saatiin 1185 kg/ha, ja lannoitusta saaneiden koejäsenten sadot olivat 322 kiloa (32–4,2–39,2) ja 200 kiloa (62–8,4–78,4) suurempia. Erityisesti varsisato kasvoi lannoituksella, sillä lannoitetuissa ruuduissa varsisato oli 1374 kg/ha (32–4,2–39,2) ja 1335 kg/ ha (62–8,4–78,4) suurempi kuin nollaruuduissa (2124 kg/ha). Rehevästä kasvutavasta johtuen tattarissa on runsaasti ravinteita vie-

lä korjuuhetkelläkin, ja kasvuston kokonaistypestä (41–61 kg/ha) ja fosforista (9–13) kg/ha noin puolet oli varsissa. Huomioitavaa on se, että suurimman lannoitemäärän saaneet ruudut lakoutuivat, mikä todennäköisesti vaikutti sekä sadon määrään että kasvuston ravinteiden ottoon. Tattarin ravinteiden käytössä tuleekin olla varovainen, sillä ylimääräiset ravinteet siirtyvät varsistoon, mikä ei hyödytä päh-

kyläsatoa. Tämä on huomioitava erityisesti runsasmultaisilla maalajeilla, joille tattari soveltuu hyvin, mutta joilta myös liukenee kasvukauden aikana luontaisesti ravinteita. Näillä maalajeilla pellon omat ravinnereservit riittävät osaksi tattarin lannoitusta, jolloin ei turhaan kohoteta maaperän ravinnetilaa. Marjo Keskitalo ja Timo Niemelä, MTT


10

Kymmenen vuotta jalostajan id Boreal Kasvinjalostuksen kasvihuoneessa tuoksuu samalle kuin rypsipellon laidalla lämpimänä heinäkuisena päivänä. Vastassa on lavoittain kukkivia rypsikasvustoja, jotka on erotettu toisistaan muoviseinillä. KUVAT: Seppo Samuli

JOKIOINEN (MT)

Maaliskuisten rypsikasvustojen ei ole tarkoitus tuottaa kotikeittiöön öljyä eikä helpottaa rehutehtaiden valkuaispulaa. Kasvuston tehtävänä on tuottaa jälkeläisiä. Jälkeläiset kylvetään kokeisiin, joista jalostaja valitsee parhaat jatkoon. Ketju jatkuu aina siihen asti, kun noin kymmenen vuoden kuluttua valmiina on uusi, lajikeluetteloon mahdollisesti hyväksyttävä rypsilajike. Normaalioloissa rypsikasvusto hoitaisi lisääntymisensä omin päin pölyttäjien avulla. Kukkien heteiden siitepöly hedelmöittäisi emin, jonka jälkeen hedelmöittynyt emi alkaisi tuottaa siemeniä. Siemenillä olisi samankaltainen perimä kuin emokasvilla. Jotta saadaan uusia uusia lajikkeita, Borealin kasvihuoneessa luodaan uutta perinnöllistä muuntelua kasveja risteyttämällä. Siinä tarvitaan ihmisen apua.

Datamäärä on valtava Kasvinjalostuksessa jalostajien ja heidän apunaan kasvihuoneissa, koeruuduilla ja laboratorioissa ahertavien työntekijöiden lisäksi tärkeässä roolissa on Veteläisen mukaan data. Kokeet tuottavat valtavan määrän numeromuodossa olevaa dataa, jota jalostajat hyödyntävät erityyppisten tilastoanalyysien avulla. – Eri data-analyysien avulla kasvinjalostaja pystyy tekemään valintoja eri kandidaattien välillä.

Ihminen pölyttää risteytettävän kukan Kasvinjalostustyöntekijä Sari Jaaksi nyppii pinseteillä rypsin kukasta heteet irti. Otteet ovat varmat ja nopeat. Pian jäljellä on vain kukan paljas keskusta, emi. Hede on kasvin koiraspuolinen lisääntymiselin, ja sen poistamista kutsutaan emaskuloinniksi, kertoo Borealin jalostusjohtaja Merja Veteläinen. Emaskuloinnin jälkeen Jaaksi nappaa kukan toisesta kasvista, joka on eri lajiketta kuin hedelmöitettävä kasvi. Hän näyttää, miten kukasta tippuu keltaista siitepölyä hänen kämmenselkäänsä. Nopeasti Jaaksi töpöttää kukalla paljaaksi nypittyä kukintoa. Emokasvinsa perimää kantava siitepöly on kulkeutunut kasvista toiseen. Lopuksi hän peittää hedelmöitetyn kukinnon pussilla, jotta se ei saa siitepölyä naapurikukinnoilta. Ideat syntyvät asiakkaiden toiveista Vaikka Jaaksin töpöttäessä siitepölyä kukasta toiseen ollaankin vielä aivan uuden lajikkeen syntytarinan alkumetreillä, alkupisteeseen päästäkseen täytyy astua vielä pari askelta taaksepäin. Uusien lajikkeiden tie kohti niitä viljeleviä maatiloja alkaa yleensä jalostajan ja esimerkiksi viljelykasveja käyttävän teollisuuden keskusteluista. Myös viljelijöiden kokemuksia kuunnellaan, Veteläinen kertoo. Esimerkiksi rehuteollisuus saattaa kaivata vaikkapa uutta ohralajiketta, joka vastaa eläimen ruokinnallisia tarpeita. Viljelijät puolestaan odottavat lajikkeilta satoisuutta ja viljelyvarmuutta. Tavoitteiden perusteella jalostajat kar-

vit, joiden perimään haluttu ominaisuus ei ole siirtynyt. – Lisäksi heti koeruutuviljelyn ensimmäisestä sadosta lähtien tehdään laatuanalyysejä, joilla selvitetään esimerkiksi leivonta-, mallastus- tai rehun ruokinnallisia omaisuuksia, Veteläinen luettelee. Nurmikasveista tutkitaan erikseen myös niiden biomassan koostumus. Joka kesä Borealilla on 30 000–40 000 koeruutua. Jokaisesta korjatusta näytteestä tehdään useita analyysejä. Vaikka osa ruuduista hylätään jo ennen sadonkorjuuta, vuosittain tehtävien laboratoriokokeiden määrä on suuri.

Tämän kevään koeruutukylvöjen valmistelut ovat hyvässä vauhdissa. Jokaista 30 000-40 000 koeruutua varten tehdään oma siemenpussi, jossa on tarkasti punnittu määrä testattavan lajikkeen siementä.

toittavat sellaisia lajikkeita ja jalostuslinjoja, joissa on kaivattuja ominaisuuksia. Kasvit kylvetään Borealin kasvihuoneisiin, ja niistä kasvatetaan sukukypsiä yksilöitä. Niitä risteyttämällä halutut ominaisuudet pyritään yhdistämään uuden lajikkeen perimään.

Laboratoriotutkimus karsii väärät perimät Lähes jalostusohjelman alusta asti jalostettavalle aineistolle tehdään erilaisia analyysejä laboratoriossa. Varhain aloitettavilla laboratorioanalyyseillä pyritään karsimaan pois ne kas-

Kylvöillä kaiken sujuttava virheettömästi Paraikaa Borealin siemenhallissa pakataan kiireellä siemenpusseja runsaan kuukauden päästä alkaville kylvöille. Kaiken pitää sujua sutjakasti ja virheettömästi, kun kylvöt alkavat. – Siinä ei ole aikaa ruveta miettimään, mitä mihinkin pannaan, Veteläinen toteaa. Jokaisen kokeen jokaisen ruudun siemenet punnitaan grammalleen ja ne pakataan omiin pusseihinsa. Pussit puolestaan pakataan laatikoihin etukäteen tarkasti suunnitellussa järjestyksessä sen mukaan kuin ruudut kylvetään. Kylvöjen lisäksi kaikki muutkin työt ovat tarkkaan suunniteltuja. Koko kasvinjalostuksen parissa työskentelevä joukon on noudatettava tarkkaa vuosikelloa, jotta kaikki asiat valmistuvat ajallaan ennen seuraavaa työvaihetta. – Esimerkiksi linjariveille kylvettävien siemenien on ehdittävä kypsyä kasvihuoneissa ajoissa ennen kylvöjä. Viralliset lajikekokeet päättävät vuosien työn Kun lajikekandidaatit ovat käyneet läpi monivaiheisen ja vuosia kestävän prosessin ensin kasvihuoneissa ja sen jälkeen pellolla, jäljellä ovat enää kaikkein tiukimman seulan läpäisseet lajikekokelaat. – Vuosittain kustakin jalostettavasta kasvilajista muutama päätyy MTT:n virallisiin

Lajikkeen tie jalostajan ideasta kylvökoneeseen 1. vuosi

2. vuosi

3. vuosi

Geeniperimän selvitys laboratoriossa.

Laatuominaisuuksien se Esimerkiksi teollisuus esittää jalostajalle toiveen uutuuslajikkeesta. Jalostaja päättää haluttujen ominaisuuksien mukaan risteytettävät lajikkeet.

Valittuja lajikkeita kasvatetaan kasvihuoneessa ja ne risteytetään keskenään.

Niiden tuottamista siemenistä kasvatetaan uusi sukupolvi, josta korjataan siemensadon sijaan talteen jo siitepöly.

Siitepölystä kasvatetaan laboratoriossa uusia kasviyksilöitä. Ne kasvatetaan kasvihuoneessa. Jokaisesta kasviyksilöstä korjataan siemenet erikseen.

Keväällä siemensato kylvetään ulos. Jokaisen kasvin tuottamasta siemensadosta kylvetään oma linjarivi. Kasvukauden aikana jalostaja valitsee ominaisuuksien perusteella ne linjarivit, joiden sato korjataan talteen. Muut hylätään.

Korjattujen linjarivien tuottamista siemenistä kylvetään ensimmäiset koeruudut. Niistä valitaan jälleen osa jatkoon, loput karsiutuvat.


11

deasta lajikkeeksi

Ennen risteytettävän kasvin pölyttämistä kukinnosta nypitään pois sen omat heteet.

Heteiden poistamisen jälkeen kukintoon töpötetään siitepölyä sen kasvin kukasta, jonka kanssa kasvi halutaan risteyttää.

lajikekokeisiin. Kahtena peräkkäisenä vuonna uusia lajikkeita verrataan muihin kilpaileviin uutuuslajikkeisiin ja markkinoilla jo oleviin lajikkeisiin eri puolilla maata sijaitsevilla koeruuduilla. Vasta sen jälkeen kun ne ovat läpäisseet viralliset lajikekokeet, ne voidaan hyväksyä kansalliseen lajikeluetteloon. Tullakseen hyväksytyksi luetteloon uuden lajikkeen pitää täyttää kolme sille asetettua ehtoa: lajikkeen pitää olla selvästi aiemmista lajikkeista erottuva, sen ominaisuuksien pitää olla pysyviä ja sen eri yksilöillä pitää olla keskenään yhtenäiset ominaisuudet. Kun lajike on hyväksytty, vuorossa on siemenlisäys ensin Borealin omilla sopimusviljelmillä, sen jälkeen lajikkeen valikoimiinsa ottavan siemenedustajan sopimusviljelmillä. JUHANI REKU

Lajikejalostusta tehty Suomessa sata vuotta

Jalostusjohtaja Merja Veteläinen tarkastaa rypsin risteytyksen onnistumista.

Joskus aikaa voidaan säästää Aina uuden lajikkeen kehittäminen ei vie jalostajalta kymmentä vuotta. Hyvä esimerkki siitä on Boreal Kasvinjalostuksen jalostusjohtajan Merja Veteläisen mukaan härkäpapu. Kiinnostus härkäpavun viljelyyn heräsi kolmisen vuotta sitten, kun tuontivalkuaiselle haluttiin kotimainen vaihtoehto. Koska härkäpavun kysyntä oli ollut pientä, meneillään ei ollut myöskään uusiin la-

4. vuosi

5.–6. vuosi

jikkeisiin tähtääviä jalostusohjelmia. Borealin geenipankissa oli kuitenkin varastoituna härkäpavun aiempien jalostuslinjojen siemeniä, joiden avulla pystyttiin uusien lajikkeiden jalostuksessa hyppäämään monta vuotta yli. Uusi kotimainen lajike saattaa olla virallisissa lajikekokeissa jo ensi vuonna, Veteläinen arvelee. JUHANI REKU

7.–8. vuosi

9. vuosi

Kasvi on nyt pölytetty. Jotta kasvin oma siitepöly ei pääse leviämään kukkaan, se suojataan pussilla.

Tavoitteellista kasvinjalostusta on harjoitettu Suomessa sadan vuoden ajan. Hankkijan kasvinjalostuslaitos perustettiin sata vuotta sitten vuonna 1913, ja Maatalouden tutkimuskeskuksen (tuolloin MTTK) kasvinjalostuslaitos 1924. Kun Hankkija ajautui konkurssiin, sen hallussa olleet lajikkeiden geenivarat pelastettiin perustamalla uusi kasvinjalostusta harjoittava yritys, Boreal, vuonna 1994. Siihen yhdistettiin Hankkijan lisäksi myös MTTK:n ja Jokioisten siemenkeskuksen toiminnot. Alkuun kasvinjalostus oli valintajalostus-

10. vuosi

11.–13. vuosi

ta: maatiaislajikkeista valittiin parhaat yksilöt viljelyyn. Valinnalla ei vielä saatu kehitettyä kokonaan uusia lajikkeita. Sen avulla voitiin kuitenkin hitaasti karsia kasvista joitain ominaisuuksia ja vahvistaa toisia. Vähitellen valintajalostuksen tilalle alkoi tulla risteytysjalostus. Siinä eri lajikkeiden yksilöitä pölytetään toistensa siitepölyllä. Näin voidaan kehittää kokonaan uusia kasvilajikkeita, joilla joko on tai ei ole aiempien lajikkeiden ominaisuuksia. JUHANI REKU

14. vuosi

15. vuosi

elvitys laboratoriossa. Ensimmäinen satotesti kahdella koepaikalla.

Useille koepaikoille kylvetään koeruutuviljelmät.

Lajike viedään viralliseen lajikekokeeseen. Osa lajike-ehdokkaista karsiutuu vielä tässä vaiheessa.

Lajike voidaan hyväksyä kansalliseen lajikeluetteloon.

Jalostajayritys viljelyttää uutta lajiketta kantasiemeneksi omilla sopimusviljelijöillä.

Siemenliikkeet viljelyttävät kantasiemenestä ensimmäisen sukupolven perussiementä siemenluokka (B1). Seuraavina vuosina siitä tuotetaan 2. ja 3. sukupolven perussiementä (B2 ja B3).

Kolmannesta polvesta (B3) tuotetaan ensimmäinen sertifioitava siemensukupolvi (C1).

Viljelijä ostaa ja kylvää sertifioidun siemenen.


12

2 PALSTAA 125 3 PALSTAA 190 4 PALSTAA 5 PALSTAA

Uusilla herukkalajikkeilla huippusatoja Pohjois-Suomessa Mustaherukat Mikael ja Marski sekä viherherukka Vilma tuottivat erinomaisen sadon pohjoisessa. Valkoherukoilla vanhat lajikkeet olivat selvästi uusia satoisampia. Kalle Hoppul a

Uudet mustaherukkalajikkeet Mikael ja Marski tuottivat huippusatoja Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan korkeuksilla. Rovaniemellä Mikael oli selvästi Marskia kestäRuukki 2 PALSTAA 125 vämpi ja satoisampi. 3 PALSTAA 190 Mikaelia ja Marskia suositellaan 4 PALSTAAPohjoisSuomessa uusiksi mustaherukan päälajik5 PALSTAA keiksi. Mikael sopii ammattiviljelyn päälajikkeeksi pohjoisimmille viljelyalueille sekä esimerkiksi vähälumisuuden vuoksi talvehtimisen kannalta vaikeille kasvupaikoille. Marski sopii tuoremarjamyyntiin sekä pääla2 PALSTAA 125 Järvi-Suomeen ja talvehjikkeeksi pohjoiseen 3 PALSTAA 190 timiseltaan varmemmille kasvupaikoille.

Mikael

/ha

000

000

000

000

2010 2011 2012

Marski-lajiketta suositellaan Mikaelin kanssa pohjoisille kasvualueille. Valkoisista vanhat parempia Viherherukoista Vilma oli Venny-lajiketta satoisampi kaikilla koepaikkakunnilla. Vilma aiheuttamat satotappiot. viljelyvarmempi. Nämä lajikkeet menestyvät oli myös talvenkestoltaan hieman parempi. Valkoherukoiden uusimmat lajikkeet Lehyvin Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Venny kykeni kuitenkin kohtalaiseen sadonpaan Valkea ja Piikkiön Helmi eivät kyenneet Lapissa Valkoinen suomalainen kykenee saMarski myös Mortti Valk. Holl. Vilma Öjebyn Håkan Kristin kuinVenny Piikkiön mutta on muita herukoita hertuottoon Rovaniemellä. enää Pohjois-Pohjanmaalla heikkoon Lepaandontuottoon, kg/ha Valkea Sotkamo Viherherukoista Pohjois-Suomen päälasadontuottoon. Kainuussa uutuuslajikkeita ei kempiHelmi talvivaurioille. 2010 15000 jikkeeksi suositellaan Vilmaa varmemman ollut kokeissa mukana. 2011 sadontuottonsa vuoksi. Vilma sopii ammatValkoherukoista Pohjois-Suomessa suosiKolme koepaikkaa, 14 lajiketta tiviljelyyn Pohjois-Pohjanmaata ja Kainuutellaan pitäytymään vanhoissa lajikkeissa ValMTT on testannut suomalaisia ja norjalaisia 2012 12000ja Etelä-Lappiinkin, jos hyväkta myöten koinen suomalainen ja Valkoinen hollantiherukan uutuuslajikkeita Pohjois-Suomessa sytään mahdolliset talvivauriot ja niidenRovaniemilainen. Näistä Valkoinen suomalainen lienee Sotkamossa ja Rovaniemellä vuodesta 2008 alkaen sekä2010 Ruukissa vuodesta 2009 alkaen. Satotasot 9000 paikkakunnittain 2010–2012 Mukana ovat olleet uutuudet Marski, Mika2011 el, Kristin, Håkan, Venny, Vilma, Piikkiön kg/ha 2012 Valkea. Verranteina ovat olHelmi ja Lepaan Ruukki leet vanhat valiotaimituotannossa olevat la150006000 jikkeet Öjebyn, Mortti, Hedda, Ola, Valkoinen suomalainen ja Valkoinen hollantilainen. 12000 2010 3000 Taimet istutettiin mustaan muoviin tihey2011 dellä 5600 tainta/ha. Kokeissa käytettiin tih9000 2012 kukastelua ja rakeista lannoitusta suositusten mukaisilla lannoitustasoilla. Kemiallista kas6000 0 Marski

Ola

Mortti

Valk.Suom.

Mikael

Hedda

Öjebyn

Vilma

Venny

Håkan

vinsuojelua käytettiin vain Ruukissa. Lajiketestaus rahoitettiin Euroopan maaseuturahastosta Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ely-keskusten kautta. Koepaikoista Sotkamo edustaa pohjoista Järvi-Suomea, ja se on runsasluminen ja talvehtimisen kannalta helppo. Ruukki on vähälumista pohjoista rannikkoseutua, missä talvehtiminen on yleensä heikompaa kuin Sotkamossa. Rovaniemen Apukka on etelälappilaisittain karu kasvupaikka, ja siellä talvehtimisen suhteen jyvät karsiutuvat akanoista. Kalle Hoppula, Kati Hoppula, Kaisa Soppela, Hanna Kekkonen, Vesa Järvelin ja Janne Ylijoki, MTT Lisätiedot: kalle.hoppula@mtt.fi, puh. 029 531 7228

Kristin

3000

000

0

0

Mikael kg/ha 15000

Mikael Marski Mortti Valk. Vilma Öjebyn Håkan Kristin Venny Lepaan Piikkiön Holl. Valkea Helmi

Ola

Hedda

Vilma

Marski

Öjebyn

Venny

Sotkamo

2010 2011 2012

12000 9000 6000 3000 0

Marski

Ola

Mortti Valk. Mikael Hedda Öjebyn Vilma Venny Håkan Kristin Suom.

kg/ha 10000

Rovaniemi

2010 2011 2012

8000 6000 4000 2000 0

Mikael

Ola

Hedda

Vilma

Marski

Öjebyn

Venny

Mortti

Valk. Suom.

Mustaherukka Mikael on lajikkeista talvenkestävin. Se tuottaa vielä Rovaniemelläkin lähes 10 tn/ha sadon. Mikael on hyvänmakuinen ja marjakooltaan keskinkertainen. Kasvutavaltaan se on pystykasvuisempi kuin Öjebyn. Mortti Valk.Suom. Mustaherukka Marski sopisi suurimarjaisuutensa vuoksi tuoremyyntiin. Sotkamossa se on ollut uusista lajikkeista pystykasvuisin ja satoisin. Ruukissa ja Rovaniemellä satotaso on ollut Mikael-lajiketta pienempi, mutta vanhoja lajikkeita parempi. Marski on erittäin pystykasvuinen. Mustaherukat Kristin ja Håkan ovat uusia suurimarjaisia, norjalaisia lajikkeita. Kasvutavaltaan ne ovat pystyjä. Kristin ja Håkan istutettiin kokeisiin muita lajikkeita vuotta myöhemmin ja pienemmistä taimista. Taimien ikään suhteutettuna sadot ovat lupaavia, mutta lajikkeet tarvitsevat vielä seurantaa. Lajikkeita ei myydä Suomessa. Viherherukat Venny ja Vilma ovat pystykasvuisempia kuin vanha Vertti, mutta lamoavampia kuin uudet mustaherukat. ´Vilma´ on lajikkeista satoisampi ja talvenkestävämpi. Kypsät marjat ovat hieman punertavia. Vilma tuotti hyvän sadon vielä Rovaniemellä. Venny on sadoltaan keskinkertainen Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla ja kohtalainen vielä Lapissakin. Marjat ovat väriltään vihreämpiä kuin Vilma-lajikkeella. Molemmat viherherukat voivat saada ankarina talvina jonkin verran talvivaurioita. Valkoherukat Piikkiön Helmi ja Lepaan Valkea ovat pystykasvuisia ja kooltaan melko pieniä. Molemmat lajikkeet ovat pohjoisessa heikkosatoisempia kuin vanhat lajikkeet. Sateisena kesänä ne ovat myös alttiita harmaalaikulle ja varistetaudille. Emme suosittele niitä viljelyyn enää Pohjois-Suomessa.


13

Uudet, satoisat vadelmalajikkeet tulevat Norjasta Norjalaiset vadelmalajikkeet tuottivat Sotkamossa erittäin hyvän sadon vuonna 2012 ja lupaavan sadon myös Ruukissa. Lajikkeiden todellinen kestävyys ja satoisuus pohjoisessa varmistuvat kuitenkin vasta muutaman vuoden seurannan jälkeen. Satoisimpia olivat Stiora, Borgunn ja Orion. Sotkamossa suurimarjainen Stiora talvehti paremmin kuin Glen Ample ja oli myös sitä satoisampi. Pohjoisella rannikkoseudulla Ruukissa norjalaisten lajikkeiden satokehitys oli lupaavaa, mutta hitaampaa kuin Sotkamossa. Norjalaiset uutuudet Stiora, Borgunn, Orion, Balder ja keltainen Varnes ovat vielä tuntemattomia lajikkeita Suomessa. Suurimarjaisia ja satoisimpia niistä olivat Stiora ja Borgunn. Orion tuotti myös hyvän sadon, mutta oli maultaan vaatimattomampi. Balder oli sadoltaan keskinkertainen ja maultaan melko hapan. Varnes tuotti melko vaatimattoman sadon, mutta oli makea ja kauniin oranssinkeltainen sekä talvenkestävyydeltään parempi kuin keltainen vadelma Fallgold. Vanhat lajikkeet varmoja Vuosina 2010–2012 lajikkeet Ottawa, Jenkka, Maurin makea ja Muskoka tuottivat varmimmin satoa Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Muskoka oli satoisampi Ruukissa ja Ottawa Sotkamossa. Jenkka oli hieman satoisampi, mutta maultaan Maurin makea oli makeampi ja marjakooltaan suurempi kuin Jenkka. Muista lajikkeista skotlantilainen Glen Ample, unkarilainen Vertödi venusz ja venäläinen Kolokolsik olivat ensimmäiset vuodet satoisia ja talvehtivat hyvin. Vuonna 2012 Glen Ample - ja Vertödi venusz -lajikkeiden satotasot kuitenkin romahtivat Ruukissa. Sotkamossa sato laski jonkin verran vain Glen Amplella. Äkämäpunkki kiusana Äkämäpunkki aiheutti eniten oireita lajikkeille Glen Ample, Vertödi venusz, Heisa ja Ville. Jonkin verran oireita oli myös Stioraja Balder-lajikkeilla. Melko vähän oireita oli Borgunnilla ja Orionilla. Muissa lajikkeissa ei ollut äkämäpunkin oireita nähtävissä. Vadelma on haastava viljelykasvi pohjoisessa. Vaihtelevat talvet aiheuttavat aina riskin vadelman talvehtimiselle. Täysin talvenkestävää lajiketta Pohjois-Suomeen ei ole vielä löytynyt. Jonkin verran talvivaurioita ja satovaihtelua ilmenee aina myös kestävimmillä lajikkeilla. Vuodet 2010–2011 olivat vadelmien kannalta suotuisia ja useat lajikkeet tuottivat

Kati Hoppul a

huippusatoja. Vuonna 2012 Ruukissa vadelmalajikkeiden satotasot kuitenkin romahtivat kaikilla muilla paitsi norjalaisilla lajikkeilla. Sotkamossa yleistä notkahdusta lajikkeiden sadoissa ei ollut havaittavissa. Kati Hoppula, Vesa Järvelin, Janne Ylijoki, Sirkka Luoma ja Hanna Kekkonen, Kaisa Soppela, MTT Lisätiedot kalle.hoppula@mtt.fi, puh. 029-5317228

2 PALSTAA 125 3 PALSTAA 190 4 PALSTAA 5 PALSTAA

Fakta MTT:n Lajikekokeet Pohjois-Suomessa MTT on testannut vadelmalajikkeita Sotkamossa ja Rovaniemellä vuodesta 2008 alkaen sekä Ruukissa vuodesta 2009 alkaen. Mukana on ollut yhteensä 24 lajiketta, joista osa on ollut vain havaintoruutuina. Rovaniemellä talvivaurioita esiintyi vadelmilla niin paljon, että lajikekokeet lopetettiin jo vuonna 2010. Koepaikoista Sotkamo on pohjoista Järvi-Suomea, runsasluminen, sekä talvehtimisen kannalta helppo. Ruukki on vähälumista pohjoista rannikkoseutua, missä talvehtiminen on yleensä heikompaa kuin Sotkamossa. Taimet istutettiin mustaan muoviin 50 cm taimivälillä ja tavallista tiheämmällä 2 m rivivälillä. Kokeissa käytettiin tihkukastelua ja kastelulannoitusta suositusten mukaisilla lannoitustasoilla. Hometta ja tuhoeläimiä torjuttiin kemiallisesti. Lajiketestaus oli osa marjanviljelyhanketta, jota rahoitettiin Euroopan maaseuturahastosta Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ely-keskusten kautta.

Ottawa-lajike oli satoisa Sotkamossa.

kg/ha 25000

Sotkamo

20000 15000 10000

2010

5000

2011 2012

0

Pensasmustikat yllättivät satoisuudellaan Sateisesta kesästä huolimatta MTT:n uusin pensasmustikkalajike Jorma tuotti Sotkamossa erinomaista satoa. Sato oli myös laadultaan lajikkeiden parhaita. Muita satoisia lajikkeita olivat Aino ja Siro. Suurimarjainen North Blue tuotti satoa, mutta kärsi heikosta marjanlaadusta. Paras pensasmustikkalajike Jorma tuotti kesällä Sotkamossa lähes 1,5 kg/pensas, ja kauppakelpoisen sadon määrä oli noin 7000 kg/ha. Jorma-lajikkeen sato vastasi jo lähes Etelä-Suomen satomääriä ja oli muihin lajikkeisiin verrattuna ylivoimainen. Hyvän sadon tuottivat myös Aino ja Siro, joilla satoa kertyi noin 800 g/taimi ja kauppakelpoista satoa noin 3700 kg/ha.

Siro oli laadultaan jonkin verran Aino-lajiketta parempaa. Suurimarjainen North Blue tuotti Ruukissa noin 700 g/taimi, mutta Sotkamossa sen satomäärät jäivät heikoiksi. Sato oli osin huonolaatuista, sillä marjat pehmenivät liian nopeasti pensaissa. Onko Sinestä Ainon haastajaksi? Sine paransi satoaan lupaavasti. Jatko näyttää, onko siitä Aino-lajikkeen haastajaksi. Puolikorkea Saani ja varpumustikat Hele ja Tumma olivat pienisatoisia, mutta koristearvoa ja kestävyyttä niillä olisi kuitenkin Pensasmustikka Jorma oli satoisin Sotkamossa.

riittävästi harrastekäyttöön. Alvar ja Arto olivat heikkosatoisia ja liian myöhäisiä Kainuuseen ja Pohjois-Pohjanmaalle. Vakavista talvivaurioista kärsivä Patriot kykeni vain hyvin heikkoon sadontuottoon. Kokeet olivat osa marjahanketta, jota rahoitetaan EU:n maaseuturahastosta Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ely-keskusten kautta. Kati Hoppula, Kalle Hoppula, Vesa Järvelin, Janne Ylijoki, Sirkka Luoma, Hanna Kekkonen, Kaisa Soppela, MTT Lisätiedot: kalle.hoppula@mtt.fi, puh. 029-5317228


14 MTT:ssä tutkittua Kumina kasvaa hyvin muokkaamattomassa maassa. Savimaan kokeessa suorakylvetyn kuminan ensimmäinen siemensato oli hieman suurempi kuin muokatun maan, vaikka taimettuminen oli vähäisempää. Suorakylvetyn kuminan keskimääräinen siemensato vuonna 2012 oli noin 1500 kg/ha, lähes sata kiloa suurempi kuin muokatussa maassa. Sato riippui kevään 2011 kylvösiemenmäärästä, ja molemmissa kylvötavoissa päästiin parhaimmillaan noin 1700 kg/ha siemensatoon. Suurimmat sadot tuottaneisiin kasvustoihin tarvittiin kylvösiementä 20–25 kg/ha muokkaamattomassa ja 10–15 kg/ha muokatussa maassa. Ero johtui muokkaamattoman maan vähäisemmästä taimettumisesta. Suorakylvön taimitiheys jäi kolmasosaan muokatusta maasta. Osasyy voi olla kuukauden koleus kylvön jälkeen. Taimettuminen oli hidasta etenkin kylmemmässä suorakylvetyssä maassa. Kahden viikon kuivuus ja kuumuus tämän jälkeen saattoi johtaa vastaitäneiden yksilöiden kuolemaan.

Aikainen korjuu vaarantaa kuminan itävyyden Kuminan sato määräytyy jo perustamisvuonna, ja alussa tehdyt toimenpiteet vaikuttavat seuraaviin vuosiin. Rikkakasvien torjunta on keskeinen ensimmäisen vuoden sadon vakuudeksi tehty toimenpide. Sen rinnalla ehkä vähemmän huomiota saanut tekijä on kuminansiemenen itävyys, jolla on myös merkitystä tasaisen kasvuston aikaansaamiseen. Joinakin vuosina saatavilla on ollut siemeneriä, joiden itävyydet ovat olleet vain noin 50 prosentin luokkaa. Kylvö hyvin heikosti itävällä siemenellä on epävarmaa ja tuo merkittäviä lisähaasteita heti alkumetreillä. Hitaasti ja epätasaisesti taimettuneen kasvuston rikkakasvien torjunta on myös erityisen haasteellista. Väärä korjuuaika tuo satotappioita Mistä kuminansiemenen itävyyserot voivat johtua? Asiaa selvitettiin vuonna 2012 MTT:n meneillään olevassa Ylivoimainen kuminaketju -hankkeessa, jossa tutkittavat seitsemän lajiketta korjattiin kolmessa vaiheessa. Korjuut ajoitettiin tuleentumisvaiheisiin, jotka olisivat myös käytännössä järkeviä korjuuaikoja. Jo ensimmäisessä korjuussa siemenet olivat Janne Lehtinen

Kylvö sinänsä onnistui molemmilla tavoilla. Suorakylvettykin maa mureni, eivätkä edeltävän viljan oljet haitanneet. Idätyspaperilla tehdyn testin perusteella siemenen lähelle mahdollisesti jäävä lannoiterae ei haittaa kuminan itämistä. Taimettumisen väheneminen on tuttu ilmiö toistakymmentä vuotta eri kasveilla jatkuneissa savimaan suorakylvökokeissa. Öljykasvien taimettuminen on useissa kokeissa vähentynyt lähes puolella.

2 PALSTAA 125 3 PALSTAA 190 4 PALSTAA 5 PALSTAA

kukkimattomat

Hannu Känkänen, MTT Lisätiedot: hannu.kankanen@mtt.fi, puh. 029 5317 413

kukkivat

10 8 2 PALSTAA 125 3 PALSTAA 190 6 4 PALSTAA 5 PALSTAA 4 2 0

Gintaras Konczewicki

Niederdeutcher

Prochan

Record

na voi olla jonkinlainen itävyyslepo, mikä tarkoittaisi itävyyksien paranemista jonkin ajan kuluttua korjuusta. Mistä sitten erot eri puintiaikojen välillä johtuvat? Puintikosteudet laskivat odotetusti korjuuajan viivästyessä ensimmäisestä korjuusta (30–45 prosenttia) kolmanteen (12–13 prosenttia). Myös siementen homehtuminen itämisen yhteydessä väheni kosteusprosentin laskiessa. Aikainen tai jopa kohtuullisen myöhäinenkin korjuu saattaa siis johtaa siihen, että siemenen itävyys voi jäädä alhaiseksi. Vielä ei tiedetä, johtuuko heikko itävyys siemenen vioittumisesta puinnin yhteydessä tai jostakin muusta tekijästä. Joka tapauksessa kuminan korjuun ajoitukseen näyttäisi tulevan uusi tekijä. Jatkossa onkin pohdittava, mitä sadolta haluaa. Aikaisella korjuulla välttyy varisemistappioilta mutta myöhemmin korjattaessa sato ehtii tuleentua ja siemen on itävämpää. Marjo Keskitalo, MTT Lisätiedot: marjo.keskitalo@mtt.fi

Kuminalajikkeiden juurissakin on eroja

14

Sylvia

Volhouden

Kukkivien ja kukkimattomien kuminalajikkeiden 2 PALSTAA 125kuivat 3 PALSTAA 190 juurenpainot 4 PALSTAA (g/10 juurta) heinä5 PALSTAA kuun alun mittauksissa vuonna 2012.

alapuolelta. Tutkittavia lajikkeita oli seitsemän, joista jokaisesta nostettiin heinäkuun alussa 10 kukkivan ja 10 kukkimattoman kasvin juurta. Juuret pestiin ja kuivattiin. Tuloksista nähdään, että juuren painoon vaikuttavat sekä lajike että kasvin kehitysvaihe (kukkiva/kukkimaton). Suurimmat erot havaittiin kukkivien yksilöiden juurissa, ja Konczewicki-lajikkeen juuret olivat yli kaksi kertaa painavampia kuin Volhouden-lajikkeen. Eroja juurten painossa Kukkivien yksilöiden juuret todennäköisesti kevenevät tuleentumista kohti mentäessä, jolloin vararavinto siirtyy varsistoon ja kehittyviin siemeniin. Tätä puoltaa kuiva-aineissa havaittu ero kukkivien (18 prosenttia) ja kukkimattomien (35 prosenttia) välillä. Voisikin olettaa, että aikaisten lajikkeiden (Gintaras, Konczewicki ja Niederdeutcher) kohdalla kukkivien yksilöiden juuret olisivat olleet jo heinäkuussa kukkimattomia kevyempiä, mutta tulokset osoittavat juuri toisinpäin. Se, mistä näinkin suuret erot juurten painoissa johtuvat ja mikä merkitys juurten koostumuksessa on kuminan kasvuun, tullaan selvittämään jatkossa. Marjo Keskitalo, MTT

50

70

45

60

Siementen itävyys %

Muokatun maan suurin ensimmäisen satovuoden siemensato saatiin, kun kasviyksilöitä oli 180– 240 neliömetriä kohti. Muokkaamattoman maan paras kasvitiheys oli 110–130 kpl/m2, ja tätä tiheämmässä siemensato jo pieneni.

Myöhäisellä korjuulla itävämpää siementä Ensimmäisen ja toisen korjuun itävyydet olivat kaikilla lajikkeilla hyvin alhaiset ja vasta viimeisen korjuun siemenistä osa iti yli 50 prosenttia. Parhaiten itivät Niederdeutcher ja Gintaras ja heikoimmin Volhouden, Record ja Prochan. Kaiken kaikkiaan melko heikoksi jääneiden itävyysprosenttien taka-

Kumina kasvattaa ensimmäisenä vuotena paalujuuren, joka määrää kasvin talvehtimiskyvyn sekä kukintaan virittymisen. On tärkeää tietää, millaisia kuminan juuret ovat, jotta voidaan paremmin ymmärtää juurten ja maanpäällisen kasvuston riippuvuutta sadon muodostuksessa. Lajikkeiden maanpäällisessä kasvustossa on havaittu eroja muun muassa satoisuudessa, varisemisherkkyydessä sekä siementen laatutekijöissä. MTT:n kuminan lajikekokeessa selvitettiin mahdollisia eroja myös maan pinnan

12

Kuten öljykasvit, kumina korvaa kasvullaan harvempaa kasvitiheyttä. Suorakylvetty kasvusto peitti maata yhtä hyvin kuin tiheämmässä kasvava muokatun maan kumina. Kylvövuoden syksyllä juuret olivat usein suurempia muokkaamattomassa maassa, vaikka näytteet oli otettu samasta kasvitiheydestä.

ruskean puintikypsiä. Erojen saamiseksi korjuut tehtiin viikon välein 31. heinäkuuta sekä 8. ja 15. elokuuta. Sadon lisäksi lajikkeista määritettiin itävyydet heti puinnin jälkeen ennen kuivaamista. Puintikosteudet laskettiin 40 C° asteessa kuivatetuista siemeneristä. Vuonna 2012 kumina tuleentui sateisen kesän takia poikkeuksellisen myöhään. Muut lajikkeet paitsi Prochan (1220 kg/ha, 2. korjuu) ja Record (1365 kg/ha, 3. korjuu) hyötyivät aikaisesta korjuusta. Lajikkeiden satomäärät olivat 700 (Volhouden), 1110 (Konczewicki), 1145 (Niederdeutcher), 1220 (Sylvia), 1260 (Gintaras) kg/ha. Väärästä korjuuajasta johtuvat satotappiot olivat 170–455 kg/ha lajikkeesta riippuen.

40 Gintaras

50

Konczewicki

30

Niederdeutcher

30

25

Prochan

20

20

Rekord

15

Sylvia

10

40

10

Volhouden

0 31.7.2012.

8.8.2012.

15.8.2012.

Korjuuaika

Korjuuajan vaikutus kuminasiementen kosteuteen (%) MTT:n lajikekokeessa Jokioisilla vuonna 2012.

Gintaras

35

Konczewicki Niederdeutcher Prochan Record Sylvia Volhouden

5 0 31.7.2012

8.8.2012

15.8.2012

Korjuuajan vaikutus kuminasiementen itämiseen (%) MTT:n lajikekokeessa Jokioisilla vuonna 2012.


Lajikkeiden taudinkestävyys vaatii vuosien työn

15

Taudinkestävyys on muuttuvissa ilmasto-oloissa entistä tärkeämpi kasvinjalostuksen osa-alue ja viljelijöiden lajikevalinnan kriteeri. Määrätietoisen jalostuksen ansiosta lajikkeiden taudinkestävyys on parantunut, ja markkinoille tuotavat lajikkeet kestävät entistä paremmin tauteja. Tulevaisuudessa taudinkestävyyden merkitys kasvaa entisestään. Kasvinjalostus, myös taudinkestävyysjalostus, perustuu kasvien geenivarojen hyödyntämiseen. Kestävyyden aikaansaaminen on pitkäjänteisen työn takana. Sattumalta ei tätä ominaisuutta lajikkeisiin saada. - Vaikka nykymenetelmillä jalostusprosessia on saatu nopeutettua, aikaa tarvitaan edelleen jopa yli kymmenen vuotta, jotta uusi taudinkestävyysperimä saadaan istutettua uuteen viljelylajikkeeseen, erikoistutkija Marja Jalli MTT:stä kertoo. Työssä lähdetään liikkeelle kestävyyslähteiden eli geenien metsästyksestä. Eri tautien kestävyysgeenejä voidaan etsiä maatiais- tai villilajikkeista tai jo olemassa olevista lajikkeista. - Pitää varmistua myös siitä, että taudinkestävyysgeenit toimivat meidän oloissamme esiintyviä taudinaiheuttajia vastaan, Jalli lisää. Kun oikeat geenit on löydetty, ne siirretään risteytyksen keinoin olosuhteisiimme sopeutuneeseen lajikkeeseen tai jalostuslinjaan. Sen jälkeen, takaisinristeytysten kautta, saadaan tulokseksi nykylajiketta vastaava uusi linja, jolla on taudinkestävyys perimässään. Tätä linjaa käytetään edelleen vanhempana uusiin lajikkeisiin tähtäävissä risteytysohjelmissa. Takaisinristeytysten määrää on voitu vähentää, sillä nykyteknologioiden avulla jälkeläisiä pystytään tarkastelemaan DNA-tasolla ja vertaamaan entistä paremmin vanhemmaislajikkeisiin. Paikalliset olosuhteet Kuten kasvinjalostuksessa aina, myös taudinkestävyysjalostuksessa otetaan huomioon paikalliset olosuhteet. Ohra on Suomessa tärkein viljakasvi, ja sen merkitys säilyy myös tulevaisuudessa suurena. Ohran taudinkestävyysjalostuksessa on keskitytty erityisesti verkkolaikkuun, joka on oloissamme merkittävin ohran tauti. Myös rengaslaikun ja härmän osalta tehdään entistä enemmän töitä. - Kotimaisen tutkimuksen ja lajikejalostuksen yhteiset, pitkäaikaiset panostukset ohran taudinkestävyyden parantamisessa näkyvät uusissa kotimaissa lajikkeissa. Tulevaisuudessa entistä taudinkestävämmät lajikkeet tulevat valtaamaan markkinoita, kasvinjalostaja Reino Aikasalo Borealilta uskoo. Taudinkestävyyttä parannettaessa ei kuitenkaan ole tarvinnut tinkiä muista tärkeistä lajikeominaisuuksista, vaan samaan aikaan lajikkeiden satotasoja, korrenlujuutta ja laatua on pystytty kehittämään merkittävästi. Valitsemalla viljelyyn lajikkeen, jolla on hyvä taudinkestävyys, viljelijä panostaa myös sadontuottokykyyn. Samalla tautitorjunnan aine- ja työkustannukset alenevat, mikä osaltaan parantaa viljelyn kustannustehokkuutta. - Mahdollisimman hyvin tautihyökkäyksiä sietävän kasvuston yhteyttäminen ja ravinteiden käyttö on tehokasta, jolloin lajikkeeseen jalostettu sato- ja laatupotentiaali ovat parhaiten hyödynnettävissä, Aika-

Boreal Kasvinjalostus Oy

Ohra on Suomen tärkein viljelyskasvi, ja sen taudinkestävyysjalostuksessa on keskitytty erityisesti verkkolaikkuun.

Lajikkeiden alttius härmätartunnalle %

Lajikkeiden alttius verkkolaikkutartunnalle %

25

25

20

20

15

15

10

10

5

5 0

Rolfi (1997)

Wolmari (2010)

salo muistuttaa. Kestävien lajikkeiden viljely on ympäristöystävällistä tautien torjuntaa, ja samalla hillitään torjunta-aineresistenssin kehittymistä. Tunne lajikkeesi Taudinkestävyys on lajikeominaisuus. Kun lajike tunnistaa taudinaiheuttajan iskeytymisen, se puolustautuu tautia vastaan. Selvimmin lajikkeiden väliset kestävyyserot ilmenevät voimakkaassa tautipaineessa. - Viljelijän on tunnettava viljelemänsä lajikkeet, niiden ominaisuudet; vahvuudet ja heikkoudet, Marja Jalli sanoo. Hän muistuttaa, että taudinkestävyys ei yleensä tarkoita immuniteettia taudinaiheuttajan tartuntaa vastaan. Kestäväkin lajike saa tautioireita riittävässä tautipaineessa, mutta tauti etenee kasvissa varsin hitaasti eikä välttämättä haittaa kasvua satoa alentavasti. Työsarkaa riittää Tulevaisuuden olosuhteet ovat osittain vielä hämärän peitossa. Haasteet ovat kuitenkin jo hyvin tiedossa, sillä ilmastonmuutos lisää

Bor07533 (2013)

0

Rolfi (1997)

tautipainetta ja tautilajisto runsastuu. Taudit kehittävät uusia rotuja, ja aiemmin meillä harmittomien taudinaiheuttajien merkitys kasvaa. Resistenssilähteitä etsitään koko ajan lisää meillä ja muualla. Vaikka kestävyys jonkin taudinaiheuttajan osalta olisikin löydetty, se saattaa murtua, jolloin tarvitaan taas uusia lähteitä.

Wolmari (2010)

Bor07533 (2013)

- Työ on kilpajuoksua taudinaiheuttajia vastaan, Marja Jalli kuvaa. Anna Perttu, Boreal Kasvinjalostus Oy Lisätiedot: anna.perttu@boreal.fi, puh. 040 356 1778

Fakta Taudinkestävyydellä eli resistenssillä tarkoitetaan kasvin kykyä puolustautua taudinaiheuttajaa vastaan. Tautien hillitseminen Erityisesti viime kesän jäljiltä maassa on runsaasti taudinaiheuttajia, koska tautipaine oli kova. Lisäksi korjaamatta jääneet kasvustot sekä muokkaamattomien lohkojen pinnalle jääneet kasvustojätteet lisäävät tautien esiintymisriskiä tulevana kasvukautena olennaisesti.

Huolellinen viljelykierron suunnittelu, taudinkestävät lajikkeet ja terveen, peitatun siemenen käyttö ovat tehokkaimmat tautien hallintakeinot. Tautiriskin hallinta on kasvukaudella helpompaa ja taudintorjuntaruiskutuksissa voidaan siirtyä rutiininomaisesta käsittelystä tarpeenmukaiseen käsittelyyn. Näin säästetään työtä ja rahaa, ja viljelyn kannattavuus paranee.


16

Kotimainen tuotanto korvaamaan tuontivalkuaista Kotimainen valkuaistuotanto kattaa ainoastaan runsaat 15 prosenttia kotieläintuotantomme täydennysvalkuaistarpeesta. MTT:n laskelmien mukaan tuontisoijavalkuainen pystyttäisiin tulevaisuudessa korvaamaan teoriassa kokonaan kotimaisella valkuaisella. Kasvinjalostuksella on tärkeä rooli tavoitteeseen pääsemi2 palstaa sessä. Nyt keskitytään herneen ja härkäpavun satoisuuden lisäämiseen. Boreal Kasvinjalostus Oy

Herneen viralliset lajikekokeet 2005-2012, mittari Karita Lajike

kpl

Sato Suhdekg/ha luku

Karita

33

3526

100

JermuBOR

10

4309

122

RocketBOR

10

4236

120

HuldaBOR

12

3708

105

Kasvuaika Tsp pv g

Suomessa toimitaan rehuvalkuaisen suhteen tuontisoijan sekä tuotavan rapsin ja rapsirouheen varassa. Rehuvalkuaisen tuotannon lisääminen ja valkuaisomavaraisuuden kohottaminen ovat kotimaisen tuotantoketjun keskeisiä tavoitteita. Väestönkasvun ja elintason kohoamisen myötä rehuvalkuaisen maailmanlaajuisen kysynnän on arvioitu kasvavan noin 50 prosenttia kahden seuraavan vuosikymmenen aikana. Kehitys johtaa vääjäämättä valkuaisen ajoittaiseen niukkuuteen maailmanmarkkinoilla. Ennusteet ilmastonmuutoksen vaikutuksista soijantuotantoalueiden kuivuusongelmien lisääntymiseen eivät suinkaan asiaa helpota. Satotasot ylös, haitta-aineet alas Kotimaisen lisävalkuaisen tuotanto on tällä hetkellä pääosin rypsin ja rapsin varassa. Näiden kasvien viljelyä voidaan vielä selvästi lisätä. Lisäksi on mahdollista edistää palkoviljojen viljelyä huomattavasti. Kotimainen

kasvinjalostus on ymmärtänyt keskeisen asemansa valkuaisomavaraisuuden parantamisessa ja lähtenyt entistä vahvemmin jalostamaan hernettä ja härkäpapua. Herneellä työ kohdistuu satoisuuden ja valkuaispitoisuuden nostamisen ohella laonkestävyyden parantamiseen. Härkäpavulla jalostuksen odotetaan tuovan nopeitakin parannuksia erityisesti satoisuuteen. Lajikkeiden kasvuaikaa pyritään samalla lyhentämään. Merkittävimpänä harppauksena voitaneen lähivuosina nähdä härkäpavun sisältämien haitta-aineiden poistaminen kasvinjalostuksen avulla. Haitta-aineet rajoittavat jossain määrin härkäpavun käyttöä sikojen ja siipikarjan ruokinnassa. Haitta-aineiden poistaminen yhdessä muun lajikekehityksen ja viljely- ja ruokintatutkimuksen kanssa edistävät tulevaisuudessa kotimaisen rehuvalkuaisen käytön läpimurtoa sekä valkuaisomavaraisuuden turvaamista. Kasvunvaraa on Viime vuosina herneen ja härkäpavun yh-

Valk.sato kg/ha 675

97,7

295

22,4

***

98,4

240 ***

21,5

**

794

***

***

98,3

242 *** 20,8 ***

765

**

98,4

254 *** 23,6 ***

758

*

teenlaskettu pinta-ala on noussut noin 15 000 hehtaariin, mutta nykyisten palkoviljojen alan voisi viljelykierto huomioiden moninkertaistaa. MTT:n OMAVARAhankkeessa tehtyjen laskelmien mukaan ala pystyttäisiin vuosisadan puoleenväliin mennessä jopa kymmenkertaistamaan ja nykyisin tuotava soijavalkuainen korvaamaan teoriassa kokonaan kotimaisella valkuaisella. Herne ja härkäpapu ovat tärkeimmät palkoviljamme. Myös lupiinin ja linssin viljelyä tutkitaan. Herneellä on pitkät perinteet kotimaisena valkuaiskasvina, ja sen viljely osataan. Viljelyvarmuutta herneelle on tuonut nykylajikkeiden suhteellinen aikaisuus ja parantunut laonkestävyys. Herneenviljely nähdään silti vaativana lajina, ja viime vuosina puhtaan herneen viljelyala on jäänyt noin 5000 hehtaariin. Lähivuosina markkinoille tulevien, satoisempien lajikkeiden odotetaan kuitenkin lisäävän herneen kiinnostavuutta. Viljelyssä on tavoiteltu ensisijaisesti ruokahernelaatua vihreäsiemenisillä lajikkeilla, mutta rehuvalkuaisen tuotantoon uudet keltasiemeniset lajikkeet tuovat lisää vaihtoehtoja. Valkuaissadon määrä on lajikkeissa uudella tasolla ja valkuaisen laatu korkea. Härkäpavun jalostuksessa panostetaan satoisien ja kasvuajaltaan Suomeen soveltuvien lajikkeiden kehittämiseen. Lisäksi tärkeänä tavoitteena on härkäpavun sisältämien haittaaineiden poistaminen kasvinjalostuksen avulla.

Valk.%

Uusimmat ruokintakokeet osoittavat, että suuri osa soijavalkuaisesta voidaan korvata herneellä ja aminohappotäydennyksellä. Härkäpapu on noin 10 000 hehtaarin viljelyalallaan noussut tärkeäksi palkoviljaksi Suomessa. Härkäpapu tuottaa herneen veroisia satoja, mutta korkeamman valkuaispitoisuuden (noin 30 prosenttia) ansiosta lajin valkuaissatopotentiaali on suurempi. Käytännössä 1000–1200 kg/ha valkuaissadot ovat normaaleja. Merkittävä härkäpavun viljelyä rajoittava tekijä on pitkä kasvuaika. Meillä viljeltävä Kontu-lajike on muutoin viljelyvarma eikä lakoontuminen ole ollut ongelma. Aminohappokoostumus härkäpavulla on hernettä vastaava. Poikkeuksena herneeseen lajilla on kuitenkin haitta-aineita, joista merkittävimmät ovat visiini ja konvisiini. Kasvinjalostuksella haitta-aineita voidaan vähentää ja tulevaisuuden lajikkeet ovatkin haitta-aineettomia. Pertti Pärssinen, Boreal Kasvinjalostus Oy Lisätiedot: pertti.parssinen@boreal.fi, puh. 040 540 9195

Keltaiset herneet markkinoille Borealin rehuherneen jalostusohjelmasta ensimmäisenä lajikkeena markkinoille tuodaan satoisa keltasiemeninen Jermu-lajike. Se tuottaa jopa 20 prosenttia suurempia satoja kuin nykyiset herneenviljelyn valtalajikkeet. Jermu on kasvuajaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan hyvin Suomen oloihin soveltuva lajike. Sen siemen on pienikokoinen, mistä on etua oloissamme. Sadon kuivuminen on nopeaa niin pellolla kuin kuivurissakin ja samalla myös siemenen rikkoutumisriski pienenee. Jermun valkuaispitoisuus on satoisalle lajikkeelle tyypillisesti melko alhainen, mutta korkean satotason ansiosta valkuaisen tuotto hehtaaria kohti on korkea. Omien hernelajikkeiden rinnalle Boreal toi pari vuotta sitten markkinoille tanskalaisen rehuherneen Rocketin. Borealilla uskotaan, että tulevaisuudessa rehuherneen viljely yleistyy uusien lajikkeiden tullessa markkinoille.

Kotimaisten palkokasvien herneen ja härkäpavun viljelyä voidaan lisätä huomattavasti. Herneen kohdalla jalostustyö kohdistuu satoisuuden ja valkuaispitoisuuden nostamisen ohella laonkestävyyden parantamiseen.


17

Keittiömestarit testasivat porkkana- ja keräkaalilajikkeita Kaali- ja porkkanalajikkeiden maussa, rakenteessa, tuoksussa ja käyttöominaisuuksissa on eroja. Anu Räty

Lapin keittiömestarit ry arvioi MTT Rovaniemen Apukassa kasvatettujen porkkana- ja valkokaalilajikkeiden soveltuvuutta ammattikeittiökäyttöön aistinvaraisten ominaisuuksien perusteella. Kaalilla lajikkeet Brady ja Paradox erottuivat selvästi muista lajikkeista. Porkkanalajikkeista Maestro arvioitiin parhaaksi. Keittiömestarit arviointityössä Aistinvaraisen arvioinnin suorittivat Lapin keittiömestarit ry:n neljä ravintolakeittiöiden ammattilaiskeittiömestaria Saamelaisalueen Koulutuskeskuksen opetuskeittiön tiloissa Ivalossa. Lisäksi kaksi mestaria valmisti tuotteet ja ruokalajit. Porkkanasta ja kaalista oli molemmista arvioitavana kahdeksan eri lajiketta. Kustakin lajikkeesta valmistettiin vakioreseptillä arvioitavat tuotteet. Porkkanalla arvioitavat tuotteet olivat raaka ja kypsennetty kuutio sekä porkkanatimbaali. Kaalilla arvioitavana oli raaka ja höyrytetty raaste sekä kaalikääryle. Jokaisesta lajikkeesta ja tuotteesta arvioitiin maku, tuoksu, rakenne, väri, lajikkeen soveltuvuus kyseisen ruokalajin valmistukseen sekä Horeca-käyttöön. Horeca tarkoittaa elintarvikekaupan suurasiakasryhmää, joka sisältää hotelleja, ravintoloita ja muita ruokapalveluyrityksiä. Hävikkien määrittämiseksi kustakin tuotteesta mitattiin alkupaino, käsittelyn jälkeinen raakapaino sekä kaalilla myös paino kypsennyksen jälkeen. Porkkanalajike Maestro menestyi Porkkanoista varastolajike Maestro sekä teollisuuslajikkeet Extremo ja Silvano saivat arvioinnissa lähes samat kokonaispisteet. Neljänneksi tuli varastolajike Namdal. Maultaan parhaimmiksi arvioitiin Maestro, Namdal ja Silvano. Näistä Maestro-lajike oli raadin mielestä myös tuoksultaan paras. Lisäksi sen rakenne arvioitiin sekä raakana että kypsennettynä parhaaksi. Lajikkeilla Extremo, Maestro ja Silvano väri

sekä rakenteesta raakana ja kypsänä. Paradox-lajike kesti hyvin kypsennyksen. Sen maku parani ja väri voimistui kypsennettäessä. Sen sijaan Brady-lajikkeella väri vaaleni muuttuen hailakaksi, ja osan mielestä myös maku häipyi kypsennettäessä. Kaalilajikkeista Paradox ja Brady olivat parhaita valmiina tuotteena eli kaalikääryleinä sekä soveltuivat raadin mielestä parhaiten myös Horeca-käyttöön. Molemmat lajikkeet menestyivät myös MTT Sotkamon, Ruukin ja Rovaniemen viljelykokeissa. Brady-lajikkeen kokonaissato kasvukausilla 2011–2012 oli noin 80–50 tonnia hehtaarilta tutkimuspaikkakunnasta riippuen. Paradox-lajikkeen kokonaissato vaihteli noin 70–40 tonnia hehtaarilta kaudella 2011. Anu Räty, Jussi Veijola ja Kaisa Soppela, MTT Lisätietoja: anu.raty@mtt.fi, puh. 029 531 7704

Fakta

Syysvalkokaalilajike Bradyn väri ja maku hälvenivät kypsennyksessä, mutta esimerkiksi kaalikääryleihin se sopii mainiosti.

säilyi hyvin kypsennyksen aikana. Silvanolajikkeella myös maku voimistui kypsennettäessä. Maestro lajikkeella rakenne säilyi hyvin kypsentämisen aikana. Namdal-lajiketta luonnehdittiin makeutensa ansiosta hyväksi raasteporkkanaksi. Raadin mielestä porkkanatimbaali onnistui parhaiten lajikkeista Extremo ja Maestro. Porkkanalajikkeista parhaiten Horecakäyttöön soveltuivat Extremo, Maestro ja Silvano. Osalla lajikkeista raakahävikit ovat suuria, johtuen lähtöpainossa mukana olleista pienistä ja käyristä porkkanoista.

Viljelykokeet olivat osa MTT Sotkamon vetämää Vihannesviljelystä vahva elinkeino Poh-joisSuomeen -hanketta. Hanketta rahoittaa EU:n maaseuturahasto Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten kautta. Yhteistyössä oli mukana myös Lappi luo II -työohjelma, jota rahoittaa EU:n maaseuturahasto Lapin ELYkeskuksen kautta.

Kasvukaudella 2011 Maestro-lajike oli kokonaissadoltaan paras Sotkamossa ja Ruukissa noin 90–70 tonnia/hehtaari. Kaudella 2012 satotasot laskivat ollen noin 49–40 tonnia/hehtaari. Valkokaalissa kaksi ylitse muiden Arvioinnissa parhaiten pärjäsivät talvilajike Paradox ja syyslajike Brady. Nämä lajikkeet saivat korkeimmat pisteet mausta raakana 2 palstaa

Aistinvarainen arviointi valkokaali Amazon Attraction Brady Consul Lennox Paradox Sting F1 Tekila

Aistinvarainen arviointi porkkana Carboli Exelso Extremo Maestro Merida Morelia Namdal Silvano

Maku

3,0

2,5

3,8

2,8

2,3

3,5

3,0

2,0

2,3

2,0

2,3

1,8

1,5

1,8

2,5

1,5

3,8

3,8

4,0

3,5

3,0

4,0

3,5

2,3

3,8

3,8

3,8

3,5

3,5

4,3

3,0

2,5

Maku

3,0

3,3

3,8

4,0

2,0

1,5

4,0

4,0

Tuoksu

Tuoksu

3,3

2,8

3,8

3,8

2,0

1,5

3,5

3,5

2,8

3,3

4,0

4,3

3,0

1,5

3,3

3,8

Rakenne raakana Rakenne kypsänä

2,3

3,3

3,8

4,3

2,8

2,3

3,5

4,0

Väri raakana

2,8

2,3

3,0

3,3

2,3

2,5

3,8

2,0

3,0

2,5

3,0

3,3

2,3

2,3

2,8

3,8

Väri kypsänä

3,8

2,8

2,3

3,0

3,3

3,8

3,3

2,3

2,3

3,3

3,3

3,5

2,5

2,3

3,0

4,0

Valmis tuote

3,5

4,0

4,8

3,3

3,8

4,8

3,8

2,3

2,8

2,5

3,5

3,5

2,8

3,0

2,3

2,5

Soveltuvuus HORECA-käyttöön

3,0

3,5

4,0

2,8

3,0

4,8

3,5

2,0

2,5

2,8

3,8

3,8

2,5

2,0

3,0

3,8

Pisteiden keskiarvo

3,2

3,1

3,5

3,0

2,8

3,7

3,3

2,1

2,7

2,9

3,6

3,8

2,5

2,0

3,2

3,7

Raakahävikki %

12,2

16,7

9,2

8,8

19,5

10,0

24,3

11,9

36,9

27,4

21,4

20,1

38,0

20,1

17,9

21,0

Kypsennyshävikki %

6,4

5,9

4,0

6,8

7,7

7,7

12,5

7,4

Rakenne raakana Rakenne kypsänä Väri raakana Väri kypsänä Valmis tuote Soveltuvuus HORECA -käyttöön Pisteiden keskiarvo Raakahävikki %


18 MTT:ssä tutkittua Lajikkeen taudinkestävyys on osa viljelyvarmuutta, ja se ilmenee lajikkeissa eri tavoin. Verkkolaikkua hyvin kestävässä lajikkeessa taudinaiheuttaja tartuttaa kasvin, mutta oireet jäävät altista lajiketta pienemmiksi. Siemenlevintäinen verkkolaikku etenee voimakkaammin kuin kasvijätteestä tai ilmasta tullut tartunta.

Läpimurtoa etsimässä Laboratoriomestari Leena Puura toivoo, että fosforia voitaisiin kierrättää paremmin. Ympäristön hyvinvoinnista kiinnostunut Puura ei ole mikroskooppiin tuijottaja. Hän katsoo maailmaa avaruusperspektiivistä ja haluaa olla mukana elämän kiertokulussa. Olga Pihlman

Virallisissa lajikekokeissa verkkolaikkutartunta on ollut keskimääräistä alhaisempi Conchita-, Grace-, JB Maltasia -, Edvin-, Elmeri-, Fairytale- ja Toria-lajikkeilla. Suurin osa lajikkeista kestää verkkolaikkua melko hyvin, jolloin taudin voimakas leviäminen edellyttää verkkolaikulle suotuisia olosuhteita usean kerran kasvukauden aikana. Rengaslaikunkestävä lajike voi olla lähes oireeton. Erittäin hyvin rengaslaikkua kestävät Propino ja Quench. Muilla ohrilla tartunnan voimakkuutta ohjaa kasvitautipaine. Rengaslaikkutartuntaa on tarkkailtava, jos ohra on usein lohkon viljelykierrossa ja sää on sateinen. Yhä useammassa ohralajikkeessa on mlo-härmänkestävyysgeeni. Tämä turvaa lajikkeiden puhtauden. Härmälle suotuisissa olosuhteissa härmätartunnalle voivat muita herkemmin altistua Jyvä, Polartop, Pilvi, Einar, Kunnari, Tiril, Aukusti ja Wolmari. Eurooppalainen kevätvehnän jalostus on keskittynyt härmän- ja ruostekestävyyden kehittämiseen. Parhaiten härmää kestävät Bombona, Demonstrant, Amaretto, Zebra, Puntari, Wappu, Bjarne ja Epos. Ruosteiden kestävyydestä Suomessa on toistaiseksi vähän tietoa. Ruoste- ja härmäkestävyys murtuu lehtilaikkuresistenssiä nopeammin, ja tarkkailu on suositeltavaa kaikilla vehnälajikkeilla. Täysin laikkutautien kestäviä kevätvehnälajikkeita ei Suomessa ole viljelyssä. Lehtilaikkutauteja esiintyy hieman vähemmän Sertori-, Epos-, Wellamo-, Demonstrant-, Bombona-, Amaretto- ja Puntari-lajikkeissa. Laikkutautien etenemistä on seurattava kaikissa vehnälajikkeissa. Yleisin kauran lehtiä vioittava kasvitauti on siemen- ja lehtilaikkulevintäinen kauranlehtilaikku. Kauranlehtilaikkua kestävät hyvin Rocky-, SW Ingeborg -, Steinar-, Mirella Iiris - ja Belinda-lajikkeet. Suurin osa kauralajikkeista on kenttäkestäviä. Peittaus on tehokas kauranlehtilaikun torjuja. Peittaus tehoaa myös tyvi- ja punahomeita aiheuttaviin Fusarium-sieniin, joiden kestävyydestä on vasta vähän tietoa.

Marja Jalli, MTT Lisätiedot: marja.jalli@mtt.fi, puh. 029 531 7261

Laboratoriomestari Leena Puuran uran kohokohtia on ollut työskentely Egypti-hankkeessa. – Pääsin Suomessa ja Egyptissä kouluttamaan tutkijoita laboratoriotöihin. Työ oli mielenkiintoista ja palkitsevaa, koska sain jakaa tietoa, jota meillä on. Egyptissä on yliopistoissa laajaa tutkijakoulutusta, mutta käytännön laboratoriokoulutus puuttuu.

Maanäytteitä täynnä olevia pahvilaatikoita on hyllymetreittäin. Näytteiden vastaanottohuone on Laboratoriumin alakerrassa, MTT:n laboratorioiden tiloissa Jokioisilla. Sinne tuodaan kaikkea maan ja taivaan väliltä: kasveja, elintarvikkeita, maa- ja vesinäytteitä. Ensikertalainen eksyisi rakennuksen sokkeloisilla käytävillä ilman opasta. Laboratoriomestari Leena Puura on työskennellyt MTT:llä yli 30 vuotta. Hän liikkuu tottuneesti näytehuoneesta tutkimustiloihin, ohi argonkaasusäiliöiden ja hiilidioksidipommin. Tutkimushuoneen lasikaapeissa pulputtavat harmaanruskeat näytteet. – Näyte punnitaan, useimmiten muokataan liuokseksi uuttamalla tai keittämällä apuaineen avulla, suodatetaan, otetaan talteen ja mitataan jollain härvelillä, Puura tiivistää työnsä kulun. Neljän kohdan luettelo kuulostaa yksinkertaiselta, mutta MTT:n laaja tutkimuskenttä edellyttää hyvin monenlaisia mittauksia ja laitteiden tuntemusta. Puuralle työn laaja, yhteiskunnallinen näkökulma on tärkeää. Se helpottaa joskus yksitoikkoisilta tuntuvien työvaiheiden suorittamista. – Tietysti sillä on merkitystä, mihin työ liittyy. Liian vähän näemme laboratoriossa, mikä on työmme tarkoitus ja mihin kokonaisuuksiin se kuuluu. Fosfori sykähdyttää Kemia kolahti heti keskikoulun ensimmäisellä oppiaineen tunnilla. Laboratoriotyöt Puura aloitti 17-vuotiaana. Ennen MTT:lle tuloaan vuonna 1982 hän työskenteli Kemiralla fosforin parissa. – Kun aloitin Kemiralla, fosforia alettiin saostaa jätevedestä. Nyt olen MTT:llä mukana hankkeissa, joissa tutkitaan ravinteiden ja myös fosforin hyötykäyttöä. Tuntuu, että ympyrä on sulkeutumassa. Puuran mukaan fosfori on tulevaisuudessa suuri kysymys: louhittavan fosforimalmin on arvioitu loppuvan 50 vuodessa, mikä voi ro-

MTT:n laboratorioissa tutkitaan maanäytteitä. 1980-luvulla näytteitä kerättiin ympäri maailmaa, ja nyt näytelaatikoita lähetetään tutkittavaksi Keniaan, missä paikalliset voivat verrata niitä vastakerättyihin näytteisiin.

mahduttaa satotasot. Lannoitteena tarvittavan fosforin irrottaminen jätevedestä sen haaskaamisen sijasta ja fosforin tehokkaampi kierrättäminen ovat ratkaisuja ruoan riittävyyden turvaamiseksi. Toinen Puuraa kiinnostava aihealue on seleeni. Hän työskenteli Kemiralla, kun seleeniä alettiin lisätä lannoitteisiin. MTT osallistuu seleenitutkimukseen ja sen pitoisuuksien seurantaan Suomessa. Perusruoka-aineita seurataan koko ajan, ja tarpeen mukaan lannoitussuosituksiin tehdään muutoksia. Uuden etsimistä – Olen hirveän kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy työhön. Seuraan ruokaan ja ihmisten terveyteen liittyviä asioita. Olen saanut tehdä MTT:llä hyvin monenlaisia töitä, ja useaan työpäivään mahtuu uuden oppimista tai ongelmien ratkeamista. Puura on MTT:n johtokunnan jäsen. Toiminta ammattiyhdistyksissä erilaisissa luottamustehtävissä ja työsuojelussa ovat luonteva osa hänen työtään. Lisäksi hän on mukana kunnallispolitiikassa: Puura on Jokioisten

kunnanvaltuuston varavaltuutettu ja ympäristölautakunnan jäsen. – Yhteiskunnallinen aspekti on aina mukana siinä, mitä teen. Haluan vaikuttaa työympäristöön. Välillä olen ollut itsepäinenkin ja halunnut kehittää työtä, löytää uutta. Johanna Leppänen

Leena Puura Koululukseltaan laboratorioteknikko, työskentelee MTT:llä Jokioisilla laboratoriomestarina. Asuu Jokioisilla. Harrastaa sulkapalloa, ulkoilua, hiihtämistä, suunnistusta, sienestystä ja marjastusta. Olen kehitysmaakauppa-aktivisti: ”Reilun kaupan tuotteet kuuluvat arkipäivääni.”


Seuraava Maaseudun Tiede -liite ilmestyy kesäkuussa 2013

19

Eeva-Maria Tuhkanen

Kolumni Aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

Yltöisten Arboretumissa voi tutustua myös FinE-kasveihin.

Alppiruusut ja atsaleat ovat FinE-kasvien uutuuksia FinE-kasvit ovat Suomessa tuotettuja ja tutkittuja, kestäviä puutarhakasveja. FinE-valikoima laajeni viime vuonna, ja siinä on nyt lähes 200 koriste- ja hyötykasvia. Samalla FinE-logo sai uuden muodon. Pensasvalikoima sai huomattavan lisän Suomessa jalostetuista alppiruusuista ja atsaleoista. Alppiruusuja on 20 lajiketta, tosin kaikkia ei ole vielä myymälöissä. Sopivalla lajikevalinnalla alppiruusujen kukinnasta saa nauttia toukokuun lopusta juhannukseen. Pienille pihoille sopivat parhaiten matalat tiiviit alppiruusut Elviira, Kullervo, Vieno, Kaino ja Venla. Korkeiksi kasvavat muun muassa P.M.A. Tigerstedt ja St. Michel. Atsaleat ovat alppiruusujen sukulaisia, mutta ne varistavat lehtensä talveksi, eivätkä ole yhtä herkkiä kevätahavalle kuin ikivihreät alppiruusut. Punaviolettikukkainen kevätatsalea on kestävin, keltakukkaisia kaunottaria edustaa gentinatsalea Kullannuppu. Molemmat ovat vain noin metrin korkuisia. Atsaleoita tulee FinE-valikoimaan lisää. Peruslajeja ja erikoisuuksia Peruslajeista kuusamat, jasmikkeet, hortensiat, pensasangervot ja uudemmat tulokkaat pensashanhikit Goldteppich ja Tervola, varmistavat kukinnan kesäkuusta syksyyn. Pensasruusuvalikoimassa on juhannusruusun ja sen vaaleanpunaisten sukulaisten lisäksi valamonruusu sekä kestävin keltakukkainen, ha-

risoninruusu William’s Double Yellow. Löytöruusuja saa nyt myös myymälöistä. Katseenvangitsijaksi pihalle voi valita japaninmagnolian Vanha Rouva, jonka suuret valkoiset, tuoksuvat kukat aukeavat ennen lehtien puhkeamista. Kookas japaninmagnolia on kestävä Keski-Suomessa saakka. Valkokukkainen paratiisiomenapuu Ranetka Purpurovaja ja purppuraomenapuut Marjatta ja Rixi varmistavat myös omenapuiden pölytystä. Makua ja terveyttä marjoista Viherherukka on suomalainen C-vitamiinipommi. Makea Vilma ja hapokkaampi Venny korvaavat aikaisemman Vertti-viherherukan. Punaherukoiden happamuutta vierastavan kannattaa istuttaa vanhoja punaherukkalajikkeita makeampi Punahilkka. Valko- ja mustaherukoista on tulossa uusia lajikkeita. Lisätietoa FinE-kasveista on osoitteessa www.mtt.fi/fine Sirkka Juhanoja, MTT Lisätiedot: sirkka.juhanoja@mtt.fi

Kukoistavat perennat ja kestävät puut Perennoista, koristepensaista ja puista kiinnostuneen kannattaa suunnata Yltöisten Arboretumiin ja puistoon Kaarinan Piikkiöön. EU-rahoitteinen DEVEPARK-hanke toi kasviaarteet esille. Perennanäytemaalla kokokesäisen kukoistuksen takaavat 130 erilaista, tutkitusti kestävää, tervettä ja hyväkasvuista perennaa. Lajit on varustettu nimikyltein. Puulajipuiston eli arboretumin ja puiston alueelta löydät yli 200 puuvartista lajia. Tutustumista helpottavat nimikyltit, opastaulut ja toimistosta lainattava helppokäyttöinen mp3-soitin, josta voit kuunnella selostusta viitoitetun polun varrella. Avoinna 15.5.–15.9. arkisin klo 8–15, ryhmät sopimuksesta. Tiedustelut 029 5300 700. www.mtt.fi/puistot (Arboretum Yltöinen) Eeva-Maria Tuhkanen, MTT Lisätiedot: eeva-maria.tuhkanen@mtt.fi, puh. 050 408 2960

Rusopäivänlilja Sirkku on ensimmäinen FinEperenna.

LAMPAITA

Huijareiden Suomi Suomalaiset ovat hyviä jankkaamaan itseensä liittyviä tosiasioita: syntymälahjaksi saadun lottovoiton jälkeen suomalainen rehellisyys on vertaansa vailla, koska talvisodan hengessä ei veljeä jätetä vaan painetaan sisulla läpi harmaan kiven. Vai oliko se päin mäntyä. Ensimmäinen virhe on itsepetos, jota ei tarvitse kaukaa hakea. Ärsyttävintä nykysuomalaisuudessa on selkärangattomuus. Törmättyäni viimeisen vuoden aikana suoraselkäisiin huijareihin ja jouduttuani kohtaamaan liian monta matalan moraalin muka-ammattilaista on aika päivittää suomalaisuuden kuva: olemme petollisia, laiskoja ja omaa etua tavoittelevia juntteja. Rakennusala on hyvä esimerkki. Kisälliperinteen muututtua kustannustehokkuuden kilpajuoksuksi ei laadusta ole kukaan välittänyt juuri mitään pitkään aikaan. Tärkeätä on haalia keikkoja, oikaista siellä, missä se ei heti näy ja venyttää aikataulupinnaa äärimmilleen. Ammattiylpeys on kadonnut yhtä hyvin kuin laadulla ja taidolla kilpailu. Sosiaali- ja terveysala kokonaisuudessaan on murroksen kourissa. Lääkäriliiton masinoima lääkäripula ja yksityiseen hoitoon suunnattu Kela-korvaus ovat rappeuttaneet perusrakenteen. Hoivapalveluiden kilpailuttaminen on paljastanut radikaalin ristiriidan laadun ja tehokkuuden välillä: miten mitata välittämisen ja huolenpidon laatutekijöitä? Nettikaupassa pelisäännöt ovat vielä täysin hakusessa. Huutokaupat.compalvelusta ostamani maansiirtokärryn kippi ruiski öljyä ja kärryn myyjä, Macea oy, vähät välittää, kunhan kauppa käy. Vastuunkanto ei sovi kaikille, mutta silti

on vaikea ymmärtää, miten järjestäytynyt, epärehellinen, suomeksi rikollinen, toiminta on osana jotain näinkin arkipäiväistä. Muutenkin it-ala on suomalaisen rappiokulttuurin pesämuna. Keskeneräiset tuotteet myydään tilaajalle hymyssä suin tietäen, että päivitykset työllistävät myyjää koko tuotteen elinkaaren. Maanviljelijätkin ovat oppineet, ettei paperille kannata kirjoittaa sitä, mitä pellolla hommaillaan, koska EU on jotain hahmotonta jossain muualla, ja toimeentulon riippuessa kirjoittajanlahjoista ei itse asia aina kiinnosta tarpeeksi. Mikä Suomea vaivaa? Kilpailuttaminen on kasvattanut ahneutta, joka on johtanut arviointikyvyn pettämiseen. Kun pienet toimijat karsitaan alalta saavuttamattomien sertifikaattien tai liian isojen urakoiden myötä, häviää samalla yritysten yhteiskuntavastuu. Pörssiyhtiö vastaa tuloksestaan omistajilleen, ja kaikki muu on turhaa. Persoonattomassa prosessissa, kuten nettikaupassa tai alihankintaketjussa katoaa kuittien lisäksi myös vastuu. Onneksi pikkuveljen valvontamekanismit kehittyvät koko ajan ja esimerkiksi verkkopalvelu puskaradio.net jakaa tietoa kuluttajakokemuksista. Huijareiden maa, perkele. Oma kokemukseni on, että maahanmuuttajat ovat ainoa ryhmä, jolla on vielä tarve näyttää että täältä pesee. Saattaa olla, että uussuomalainen rasismi johtuukin turhautumisesta: Jos musta mies on tarpeeksi rohkea tarttuakseen mopin varteen, pitäisi valkoisenkin harkita paikkaansa sohvalla sosiaalipalveluiden nojassa.


20

Syntisen hyvä suklaa ei ehkä olekaan niin syntistä

Reseptit Suussa sulava suklaakakku

Suklaan suosio kasvaa maailmalla, ja etenkin tummat suklaat ovat lisänneet suosiotaan. Tutkimuksissa on löydetty myös tieteellistä perustaa kaakaon ja suklaan terveysvaikutuksille.

pirjo mattil a

Suklaadippi hedelmien ja marjojen kera on ihana jälkiruoka. Kuumenna 2 dl kermaa kattilassa ja sulata siihen 200 g suklaata. Sitten vaan dippailemaan!

Suklaasta on tullut viinien kaltainen nautiskelu-, maistelu- ja ylellisyystuote. Suklaalle on omistettu lehtiä, kirjoja sekä erilaisia tapahtumia ja messuja. Shanghaihin Kiinaan on rakennettu jopa kokonainen suklainen teemapuisto ”Suklaan Onnenmaa”. Vaikka Kiinaan on perustettu suklaapuisto, kiinalaiset syövät suklaata vähiten maailmassa (0,12 kg/hlö/v), kun taas Irlannissa vuosittainen kulutus on noin 12 kg/hlö. Suomalaiset sijoittuvat suunnilleen välimaastoon 7 kg:n kulutuksellaan. Pääsiäinen on joulun ohella suklaan myynnin sesonkiaikaa. Jumalten ruokaa Kaakaopapuja on osattu hyödyntää erilaisina ruokina ja juomina jo ennen ajanlaskumme alkua. Vuonna 1753 Carl von Linné antoi kaakaopuulle tieteellisen nimen, Theobroma cacao. Kreikan kielessä theo tarkoittaa jumalaa ja broma ruokaa. Nimi tarkoittaa siis jumalten ruokaa. Kaakaopavut ovat kaakaopuun hedelmän fermentoituja siemeniä. EU-lainsäädännön mukaan tummassa suklaassa kaakaokuiva-aineen pitoisuus tulee olla vähintään 35 prosenttia. Toisaalta korkealaatuisessa tummassa suklaassa kaakaokuiva-ainepitoisuus saattaa olla yli 70 prosenttia. Tumman suklaan valmistuksessa käytetään kaakao-

massaa, kaakaovoita ja useimmiten myös sokeria kaakaomassan kitkeryyden vähentämiseksi. Maitosuklaaseen lisätään nimensä mukaisesti maitoa. Valkosuklaa ei sisällä lainkaan kaakaomassaa. Sen perusaineosat ovat kaakaovoi, maito ja sokeri. Tummempi on terveellisempää Suklaa tunnetaan parhaiten lähinnä herkku- ja hemmottelutuotteena. Aiemmin sitä kuitenkin käytettiin moniin erilaisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin. Viime vuosina kaakaota ja suklaata koskevissa tutkimuksissa on löydetty myös tieteellistä perustaa terveysvaikutuksille. Kaakao sisältää runsaasti flavonoidityyppisiä antioksidantteja (polyfenoleja). MTT:llä tehdyn tutkimuksen mukaan kaakaojauhe sisälsi noin 150 tutkitusta kasviperäisestä elintarvikkeesta toiseksi eniten näitä yhdisteitä. Suklaalle tyypillisiä polyfenoleja ovat katekiinit, epikatekiinit ja prosyanidiinit. Nämä kaakaon polyfenolit antavat tummalle suklaalle tyypillisen kitkerän maun, ja mitä tummempi suklaa, sitä enemmän se sisältää näitä yhdisteitä. Valkoisessa suklaassa näitä yhdisteitä ei ole lainkaan. Kaakaoko superfoodia? Kaakaon polyfenoleilla ja muilla bioaktiivisilla yhdisteillä saattaa olla useita terveyttä

edistäviä vaikutuksia. Kaakaolla on tulehdusta lieventäviä vaikutuksia, jotka saattavat vaikuttaa positiivisesti sydämen ja verisuonten terveyteen. Kaakao saattaa myös vähentää diabeteksen riskiä ja parantaa immuunipuolustusta. Erilaisissa ihovoiteissa kaakao saattaa suojata ihoa esimerkiksi auringon ultraviolettivalolta. Kaakaolla on myös suotuisa vaikutus mielialaan, kognitiivisiin toimintoihin ja kylläisyyden tunteeseen. Mikäli kaakaomassaa nautitaan suklaan muodossa, hyvillä vaikutuksilla on myös kääntöpuolensa. Suklaassa on paljon rasvaa ja energiaa, ja sen runsas nauttiminen aiheuttaa painonnousua. Toisaalta suklaan rasva (kaakaovoi), vaikka tyydyttynyttä rasvaa onkin, on terveellisempää kuin esimerkiksi maitorasva runsaan steariinihappopitoisuutensa vuoksi. Steariinihappo ei nykytietämyksen mukaan nosta veren kolesterolipitoisuutta. Tähänastiset tutkimukset osoittavat, että kohtuullisella kaakaon tai tumman suklaan nauttimisella on enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Pirjo Mattila, Raija Tahvonen, MTT Lisätiedot: pirjo.mattila@mtt.fi, puh. 029 5317502

Kesän tapahtumia Elonkierrossa 26.6. Luonto elvyttää -teemakierros. Mukana hoiva-alpakka Börje 27.7. Eläimellistä menoa -tapahtuma 15.8. Teemana leipä - Jokioisten leivän 30-vuotisjuhlakierros www.mtt.fi/elonkierto Ojaistentie 44, Jokioinen Avoinna kesäkuusta syyskuun puoliväliin

Taikina 150 g oivariinia tai dellariinia (voilla tulee kovempi rakenne) 4,5 dl sokeria 3 kananmunaa 1,5 dl vettä 1 dl kaakaojauhetta (Van Houten tai vastaava, ei kaakaojuomajauhetta!) 1,5 tl ruokasoodaa 2 dl piimää tai maustamatonta jogurttia 6 dl vehnäjauhoja (voit käyttää täysjyväjauhoja halutessasi) Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää siihen kaakaojauhe hyvin sekoittaen ja kiehauta vielä niin, että seos sakeutuu. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää sitten sooda hyvin sekoittaen. Sekoita pehmeä oivariini ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää kananmunat yksi kerrallaan ja vatkaa voimakkaasti joka lisäyksen jälkeen. Lisää jauhoja, piimää ja kaakao-soodaseosta vuorotellen varovaisesti sekoittaen (noin neljänä annoksena – aina osa jauhoista ja nesteestä yhtä aikaa). Kaada taikina voideltuun korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa 1 t 15 min. Jäähdytä kakkua ensin vuoassa ja kaada sitten ritilälle jäähtymään. Yleensä kakku kohoaa keskeltä korkeammaksi ja se kannattaa jäähdyttää niin, että muoto säilyy. Anna kakun jäähtyä hyvin ja halkaise se sitten kolmeen kerrokseen. Täyte/kuorrute 200 g leivontasuklaata tai taloussuklaata 200 g oivariinia tai dellariinia 2 kananmunaa 6 dl tomusokeria 2 tl vaniljasokeria Sulata voi ja suklaa varovasti mikroaaltouunissa tai vesihauteella. Sekoita välillä huolellisesti. Älä kuumenna liikaa. Vatkaa kananmunat vaahdoksi ja lisää jäähtynyt oivariini-suklaaseos vaahtoon hitaasti kaataen ja samalla vatkaten. Lisää tomusokeri ja vaniljasokeri ja vatkaa seosta, kunnes se alkaa sakeutua. Levitä osa täytteestä kakun kerrosten väleihin ja säästä reilu kolmannes kuorrutukseen. Kuorrutus jähmettyy helpommin, jos täytetty pohja on kylmä. Jos haluat kuorrutuksesta sileän, voit yrittää tasoitella sitä lämpimällä veitsellä. Koristeeksi sopivat suklaamakeiset tai sulatetusta taloussuklaasta valutetut raidat. Suklaakakun seurana voi tarjota miedosti makeutettua kermavaahtoa.


Maaseudun Tiede 1/2013