Maaseudun tiede 3/2014

Äly on jo pelloilla Liite 3/2014 | 17.10.2014

Digiajan maatalous käyttää ja tuottaa paljon tietoa: paikannus, peltorobotit ja kännykkäsovellukset ovat jo arkea. Älykkäät ratkaisut tukevat kestävää ruoantuotantoa.

pekka fali

Biotalouden arvokkaat massat kartalle Rakenteilla olevaan Biomassa-atlakseen kerätään biomassojen paikkatietoja sekä tietoja niiden käytöstä. Atlasta voisi käyttää esimerkiksi maatilalleen biokaasulaitosta suunnitteleva viljelijä.

Sivu 6

Sekaviljely vahvistaa pellon käyttöä Sekaviljelyssä lajit voivat kasvaa vuororivein, kaistoina, päällekkäin tai täysin sekoittuneena. Lajit valitaan niin, että ne kilpailevat mahdollisimman vähän ravinteista, valosta, vedestä ja kasvutilasta.

Sivu 7

Bakteerien antibioottivastustuskyky kasvaa Suomessa tuotantoeläimistä tavatut bakteerit ovat herkkiä antibiooteille, mutta tilanne on huononemassa. Eviran seurannassa sikojen indikaattoribakteereilla todettiin resistenssiä useille lääkkeille.

Sivu 9

Vasikkatalossa vasikka kasvaa terveenä Vasikoiden kasvatuksen tulisi tapahtua erillään lehmähallista, joka on varsinainen sairauksien riskihautomo. Suomessa vasikkatalojen buumi odottaa vielä tuloaan.

Sivu 13

Syväpakkanen toimisi omenapankkina Omena on ainoa Suomessa menestyksellä viljeltävä hedelmä. Kenttäkokoelmissa säilytettävät lajikkeet voivat olla vaarassa, jos karanteenitaudeiksi luokitellut kasvintuhoojat rantautuvat Suomeen. Syväjäädytys voisi sopia oksien varasäilytykseen.

Sivu 17

Saara Tuohimetsä/MTT

Arvokkaat omenalajikkeet kasvavat toistaiseksi kenttäkokoelmissa.

Säilörehu sopii sialle sellaisenaan ja myös puristeena. …s. 7 Kannattaisiko rakentaa biokaasulaitos? …s. 14 Mistä löytyvät eroosiolle herkät peltolohkot? …s. 19

Prosessissa syntyvä typpipitoinen neste säilötään altaaseen, josta se voidaan levittää nurmelle. Säiliön yläpuolelle tulee pallomainen kupu, joka varastoi biokaasua.

Biokaasua lehmän tapaan MTT Sotkamoon valmistuu pian Suomen ensimmäinen biokaasulaitos, joka käy nurmirehulla. Käsittelyjäännöksenä muodostuu lannoitetta pellolle.

Lokakuun lopussa Sotkamossa käynnistyy uudentyyppinen biokaasulaitos. Se toimii kuivamädätystekniikalla eli raaka-aineena on kiinteä nurmirehu eikä esimerkiksi lietelanta.

Nurmi sopii biokaasun raaka-aineeksi, koska karjatilojen määrä vähenee ja peltoalaa vapautuu ruuantuotannosta. MTT:n vanhemman tutkijan Elina Virkkusen

mukaan pelloilla kasvava nurmi voi tuottaa seitsenkertaisen energiamäärän lantaan verrattuna, mutta sitä ei ole vielä juurikaan hyödynnetty.

Säilörehu kaasutetaan biokaasureaktorissa. Kaasu lämmittää MTT Sotkamon kiinteistöt ja korvaa näin fossiilisen polttoöljyn.

Biokaasulla käyvät tulevaisuudessa myös tutkimusaseman auto ja traktori.

Käsittelyjäännöksenä muodostuu typpipitoista nestettä sekä fosforipitoista kiintoainesta, joita voidaan käyttää lannoitteina pellolla.

Biokaasu parantaa maatilan riippuvuutta tuontipolttoaineista ja kohentaa aluetaloutta. Lisäksi se edistää ravinteiden kierrätystä sekä Kainuun ja koko maan biokaasuosaamista.

Sivut 10-11

Liisa Pesonen/MTT

Tutkimusmestari Esko Kaskioja tekemässä kiertokoetta kylvökoneen automatiikan avustamana.

Automaattiset navigointijärjestelmät parantavat tarkkuutta Traktoreiden ja työkoneiden navigointijärjestelmät eivät vielä toimi yhdessä. MTT:ssä kehitetty navigointijärjestelmä kylvi hehtaarin kokoisen pellon ilman ihmisen apua. Suorilla ajolinjoilla työkoneen suurin virhe oli alle viisi senttimetriä, ja mutkaisillakin ajolinjoilla virhe jäi alle 10 senttimetrin.

Sivu 5

2

Tarkempaa työtä GPS:n avulla GPS-paikannusta hyödynnetään traktoreiden ajo-opastimissa, automaattiohjauksissa ja täsmäviljelyssä. Laitteet ja vähentävät päällekkäistä työtä. hetkellä se, ettei palvelun saatavuutta ja laatua voida varsinaisesti taata. Palvelun käyttöönotto ei vaadi paikannuslaitteistolta kummoisia, mutta läheskään kaikki laitteistot eivät sitä tue. Vanha DGPS-kalusto saattaa toimia ilman ongelmia ja jotkut laitteistot saattavat vaatia versiopäivityksen.

Ilman avustavia järjestelmiä pelloilla tehdään paljon turhaa työtä. MTT:ssä tutkimme kokeneiden kuljettajien peltoajojen tarkkuutta neljän vuoden ajalta.

Tulokset olivat yksiselitteisiä: esimerkiksi neljän metrin kylvöurien mukaan tehdyn 16-metrisen ruiskutustyön lopputuloksessa oli keskimäärin 15 prosenttia päällekkäistä aluetta. Tästä kolmannes tapahtui päistealueella ja loput pellon suorilla ajo-osuuksilla, eli käytännössä traktorilla ajettiin keskimäärin 1,5 metriä liian lähellä edellistä ajolinjaa.

Vastaavan kokoisella pintalevittimellä päällekkäistä työtä oli puolet vähemmän, sillä aukkopaikkoja ei tarvitse varoa yhtä paljon. Kylvölinjat vuorostaan olivat nekin keskimäärin 30 cm päällekkäin. Resursseja menee koko ajan hukkaan.

Kiinnostaako maatalous diginatiivia?

Digitalisoituminen tulee mullistamaan elämäämme enemmän kuin sähkö. Sähköiset asiointipalvelut ja mobiililaitteet ovat vasta ensiaskelia tässä kehityksessä. Älypuhelin kädessä syntyneillä diginatiiveilla on aivan toisenlaiset valmiudet omaksua älyteknologia osaksi työntekoa kuin edellisillä sukupolvilla.

Maatalouteen älyteknologia on jo rantautunut erilaisina mittaus- ja automaatiosovelluksina, jotka siirtävät viljelijää kuormittavaa työtä koneille, säästävät aikaa ja vähentävät maatalouden ympäristökuormitusta. Itämeri kiittää täsmäviljelijää, jonka työkone päättelee ensin kasvin ravinteiden tarpeen ja sen perusteella annostelee sopivan määrän lannoitetta.

Toinen suuri käynnissä oleva muutos on fossiilisiin luonnonvaroihin nojaavan yhteiskuntamme siirtyminen biotalouden aikaan. Maatalous on metsien ohella merkittävä biotalouden raaka-ainevarojen tuottaja. Digitaaliset järjestelmät tuovat uusia mahdollisuuksia myös yksittäisille yrittäjille päästä osaksi biotalouteen rakentuvaa liiketoimintaverkostoa.

Tieto on valtaa, sanoo vanha viisaus. Kuka siis omistaa maatalouskoneiden keräämän tiedon ja kuka siitä hyötyy? Toisaalta, vain jaettu tieto voi jalostua. Jos vaikkapa kymmenen tomaatinviljelijää jakaa kasvihuoneissaan kertyvän tuotantotiedon, jonka tutkija analysoi ja koodari muuttaa digitaalisiksi tuotannon ohjausohjelmiksi, voi hyöty tulla viljelijälle mo-

ninkertaisena takaisin. Tiedon omistamisen ja käytön pelisäännöistä on kuitenkin sovittava.

Tieto jalostuu tietämykseksi ja ymmärrykseksi tutkijan päässä. Tutkimusraporttiin kirjoitettuna tämä ymmärrys ei täysin siirry viljelijän käyttöön. Tieto on muutettava koodeiksi ja ohjelmiksi ja tuotava helppokäyttöisinä sovelluksina älypuhelimiin ja muihin mobiililaitteisiin.

Digitaalinen tiedonsiirto mahdollistaa myös ruisleivän jäljittämisen jyvästä kaupan hyllylle. Matkaan mahtuu monenlaista tietoa – miten ja missä vilja viljeltiin, kuka leipoi leivän, paljonko kului luonnonvaroja. Tämä tieto voidaan liittää leipäpakkaukseen, jolloin kuluttaja voi valita ostoksensa oman arvomaailmansa mukaan.

Tulevaisuuden maatalous näyttää melko erilaiselta kuin tänään. Traktori ohjaa itseään, ja tieto siirtyy koneiden välillä viljelijän päätöksenteon tueksi reaaliaikaisesti. Ihan kaikkea ei digitekniikka kuitenkaan muuta. Vilja kasvaa ja multa tuoksuu kuten ennenkin.

Kyllä, uskon maatalouden kiinnostavan myös diginatiivia.

Sanna Marttinen Tutkimuspäällikkö Älykkäästi uusiutuvista luonnonvaroista sanna.marttinen@mtt.fi Puh. 029 531 7499

TOIMITTANUT: Niina Pitkänen, MTT

Liite 3/2014

71. vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkko) www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

Yhteistyössä:

Tarkista laitteiden yhteensopivuudet Mikäli laitteen ohjekirjasta löytyy RTCMlyhenne ja GPS-laitteessa on mahdollisuus kahteen sarjaporttiliitäntään, on melko todennäköistä, että tätä ilmaista palvelua voi hyödyntää. Egnos, WAAS ja SBAS eivät tässä hyödytä, vaan lyhenteet viittaavat satelliittivälitteisiin korjaustietoihin, joiden toimintavarmuus Suomen leveysasteilla on ollut epävarmaa.

Mikäli yhteensopiva kalusto löytyy, voi palvelua käyttää ilman investointeja hyödyntäen kännykän dataliittymää, kannettavan tietokoneen sarjaporttiliitäntää ja esimerkiksi ladattavissa olevaa ilmaista NTRIP Client -ohjelmaa. Android-laitteella tietokoneen voi pudottaa välistä pois. Tarkoitukseen on myös olemassa kokonaan omia käytössä kestäviä laitteita. Valitettavasti ilmaisia peltonavigointiohjelmistoja ja laitteita ei vielä ole saatavilla.

Lisätietoja korjauspalvelusta: http://euref-fin.fgi.fi/fgi/fi/paikannuspalvelu/dgnsspalvelu

Ilmainen GPS-korjauspalvelu verkossa GPS-laitteistojen hankinta on tasapainottelua kertainvestoinnin ja vuosittaisten kulujen sekä saavutettavan tarkkuuden kanssa. Edullisillakin GPS-laitteilla voi päästä parempaan lopputulokseen.

MTT:n peltotesteissä edullisen Garmin 19x:n keskihajonta on ollut alle kahden metrin luokkaa ilman mitään korjauksia. Sen sijaan ilman apuja tehty ruiskutustyö oli kymmenen ajolinjan jälkeen ajautunut keskimäärin jo 15 metriä.

Geodeettinen laitos on tänä vuonna avannut kehitteillä olevan ilmaisen GPSkorjauspalvelun, joka perustuu koko maan kattavaan FinnRef-verkkoon. Korjausdata saadaan GPS-laitteeseen internetin välityksellä.

Tämän palvelun haittapuolena on tällä

Jere Kaivosoja, MTT Lisätiedot: jere.kaivosoja@mtt.fi Puh. 029 531 7295

Korjauspalvelu oikaisi virheitä MTT:llä Vihdissä testattiin pelto-olosuhteissa Geodeettisen laitoksen korjauspalvelun nykytilaa. Ilman korjausta testatun Trimble 5700 -vastaanottimen paikannusvirheen keskiarvo oli 90 cm ja keskihajonta 46 cm.

Geodeettisen laitoksen avoimen differentiaalikorjauksen kanssa virheen keskiarvo oli 60 cm luokkaa ja keskihajonta 20 cm luokkaa.

Koekäytössä olevalla RTK-tasoisella korjauksella virhe ja keskihajonta olivat enää tuuman tasolla. Käytössä ei ollut kahden päivän testien aikana katkoksia.

Pellon ruiskutus Pellon reunaviivat Kerran ruiskutettu Päällekkäinen ruiskutustyö Kolminkertainen ruiskutus Työn määrä 1,13

0

50

100 m

Toteutunut pellon ruiskutuskartta, jossa 13 % on päällekkäistä.

TOIMITUSKUNTA: MTT: Jyrki Aakkula, Sanna Marttinen, Juha-Matti Katajajuuri, Niina Pitkänen, Harri Huhta, Hilkka Vihinen Maaseudun Tulevaisuus: Tiina Taipale

MAASEUDUN TIEDE Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Humppilantie 9 A 31600 Jokioinen 029 5300 700 www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus.

Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Kasvinsuojelun tilannetiedot reaaliajassa pelloille

3

Älykäs teknologia kulkee viljelijän mukana reaaliajassa. Uusi tilanne muuttaa tiedontuottajan, tiedon, ja tiedon vastaanottajan rooleja: tiedon pitää löytää käyttäjänsä silloin, kun tietoa tarvitaan. Kasvinsuojelun ajankohtaistieto tuotiin viime kesänä viljelijöiden älypuhelimiin.

P

Erja Huusel a-Veistol a/MTT

aikkaan sidotun ajankohtaistiedon saatavuus on parantunut tavattoman nopeasti: tieto virtaa viljelijälle muun muassa oman Facebook-yhteisön tai uutispalveluiden kautta. Näitä tietoja ovat esimerkiksi sadetutkahavainnot, lämpösumman kertyminen, sääennusteet ja tulvatiedotteet.

MTT tuottaa kasvinsuojelua tukevaa tietoa viljelijän päätöksentekoon. Tunnetuin muoto tästä ovat kasvukauden ajankohtaistiedotteet, joita julkaistaan sekä Kasper-verkkosivulla että Maaseudun Tulevaisuudessa. Tekes-rahoitteisessa MMEAhankkeessa yhdessä päättelykykyisiä semanttisia järjestelmiä toimittavan Profium Oy:n kanssa kehitettiin uusi tapa tuoda ajankohtaista kasvinsuojelutietoa viljelyyn.

Tiedot lohkosijainnin ja kasvin perusteella Hankkeessa suunniteltiin järjestelmä, joka välittää viljelijälle kasvinsuojelun ajankohtaistiedotteita ja muita tietoja lohkojen sijainnin ja valittujen kasvilajien perusteella.

Kasvukaudella 2014 koekäyttäjät vastaanottivat tietoja kännyköihin tai tabletteihin ladatun Viljavahti-sovelluksen kautta.

Sovellus tarjoaa käyttäjälle myös mahdollisuuden tehdä, tallentaa ja jakaa omia tuhoojahavaintoja.

Käyttäjän näkymä on dynaaminen ja näyttää oman, päivittyvän sijainnin karttapohjalla. Palvelu myös avustaa käyttäjää kasvintuhoojan tunnistamisessa.

Jatkossa sovellus pystyy lisäksi esittämään ajantasaista tietoa tiettyjen kasvintuhoojien levinneisyydestä. Parhaimmillaan järjestelmä osaa tietoa jakaessaan jo ennakoida, mitä käyttäjä tiedon luettuaan tekee. Näin järjestelmä auttaa hoitamaan asian loppuun.

Esimerkiksi tieto lähialueella tapahtuneesta tuhoojahavainnosta voidaan varustaa pääsyllä tuhoojaa koskeviin tarkempiin torjuntaohjeisiin, tai vaikkapa yhteydenot-

Tarpeenmukainen torjunta edellyttää kasvintuhoojien lohkokohtaista tarkkailua. Ajankohtaistiedotteet muistuttavat, milloin tarkkailu on syytä aloittaa. Hankkeessa tiedotettiin viljelijöitä muun muassa hernekääriäisen esiintymisriskistä hernepelloilla.

tomahdollisuuteen alueen kasvinsuojeluainetoimittajille. ”Kasvinsuojeluun liittyy paljon erilaisia asioita ja kokonaisuuksia, joiden hallinta vaatii tietotaitoa. Sähköisillä palveluilla tuetaan viljelijän päätöksentekoa nopeasti ja tarkasti”, kertoo hankkeeseen osallistunut viljanviljelijä ja MTT:n tutkija Sakari Raiskio.

Sovellus pellolla Viime kesänä tiedot kasvintuhoojista kulkivat viljelijöiltä tutkijoille ja takaisin Viljavahtisovelluksen kautta.

Tutkimuksessa käytetyn sovelluksen voi ladata ilmaiseksi iPad- tai iPhone-laitteeseen AppStoren kautta.

Sovellus löytyy nimellä Viljavahti.

Kosketusnäytöt vielä hankalia pellolla Sovellusta testattiin yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Testaajilta saatiin arvokasta palautetta sovelluksen toimivuudesta ja ideoita jatkokehitystä varten. Käytettävyyden helppous nousi merkittäväksi vaatimukseksi, sillä jokainen ylimääräiseksi koettu vaihe vie aikaa ja turhauttaa.

Testauksessa ilmeni, että lisätieto ajankohtaisesta tuhoojatilanteesta tai tuki tuhoojan tunnistamiseen on usein arvokkainta juuri silloin, kun ollaan pellolla tekemässä havaintoja ja päätöstä mahdollisesta torjuntatarpeesta. Kuitenkin kosketusnäytöllisten laitteiden ulkokäyttö on aina vähän hankalaa, koska sormissa kulkeutuu pölyä ja likaa, verkkoyhteys on usein hidas tai taustakartan tarkkuus ei alueella riitä.

Myös tiedon avoimuus nostaa kysymyk-

siä. Vaikka tilat verkostoituvat ja toimivat yhteistyössä, ei ole itsestään selvää, että viljelijä haluaa jakaa tekemänsä tauti- ja tuholaishavainnot avoimesti. Saman alueen viljelijän juuri tekemä ensihavainto tuhoojasta saattaa olla muille arvokasta ajankohtaistietoa, mutta riittääkö ”yhteinen hyvä” motivoimaan havainnon tekijää? Tätä ei vielä päästy tutkimaan, sillä sovelluksessa havainnot jäivät käyttäjien omaksi tiedoksi.

Tutkimuksessa käytetyn sovelluksen voi ladata ilmaiseksi iPad- tai iPhone-laitteeseen AppStoren kautta. Sovellus löytyy nimellä Viljavahti.

Hanna Huitu ja Marja Jalli, MTT Lisätietoja: hanna.huitu@mtt.fi Puh. 029 531 7233

Tietämyksen hallinta yhdistää datan ja kokemuksen Kattavakaan datavarasto ei auta viljelijää ennen kuin se voidaan yhdistää hänen omaan kokemukseensa. Tällöin viljelijä kykenee tekemään oikeita päätöksiä tarvittavista toimenpiteistä.

Kasvintuotannon teknologian tiimi tutkii tarkemmin tietämyksen hallintaa. Tietämyksen hallinta tarkoittaa järjestelmissä sijaitsevan datan ja käyttäjän oman asiantuntemuksen yhdistelmän hallinnointia ja hyväksikäyttöä.

Käyttäjälle tietämyksen hallinta näyttäytyy

saatavilla olevan datan näyttämisenä tilanteeseen sopivilla menetelmillä. Tällöin data tukee käyttäjää ja auttaa häntä toimimaan oikein monimutkaisissakin tilanteissa.

Taustalla tietämyksen hallinnasta voi huolehtia kehittynyt ohjelmisto, joka kykenee itsenäisesti päättelemään, mitä dataa käyttäjä milloinkin tarvitsee, ja millä tavalla se tulisi hänelle esittää.

Jussi Nikander, MTT

4

Navigointijärjestelmä parantaa tarkkuutta ja helpottaa työtä Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu robottiautoista, jotka ajaisivat tiellä ihmisen puolesta. Maataloudessa tällaiset ohjausjärjestelmät ovat olleet arkipäivää jo useita vuosia.

Juha Backman/MTT

Kuljettajan työtaakkaa on pyritty keventämään ja työn tarkkuutta parantamaan navigointijärjestelmillä, jotka siirtävät osan kuljettajan tekemästä työstä koneen tehtäväksi.

Traktorin ajolinjojen tarkkuus saadaan pysymään halutulla tasolla koko työpäivän ajan jo nyt saatavilla olevilla kaupallisilla järjestelmillä.

Peltotyökoneiden tehokkuutta on puolestaan pyritty parantamaan yhä vain suurentamalla työkoneiden kokoa. Suuremmat työkoneet ovat useimmiten hinattavia, ja osassa työkoneista on toimilaitteita, joilla työkoneen paikkaa suhteessa traktoriin voidaan ohjata. Markkinoilla on jo ohjausjärjestelmiä tällaisille työkoneille, mutta niitä ei ole kunnolla yhdistetty traktorin navigointijärjestelmään.

Monessa tilanteessa olisi edullisempaa, jos traktori poikkeaisi halutulta ajoreitiltä, jotta työkone pysyisi sillä paremmin. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi jyrkät mutkat ja rinteet, joissa työkone valuu sivusuunnassa.

Esteet ja katkokset pitää selvittää Aalto-yliopiston, MTT:n ja Helsingin yliopiston yhteisessä Agromassi-tutkimushankkeessa on yhtenä tutkimusteemana tutkittu ja kehitetty traktorin ja hinattavan työkoneen yhteistä navigointijärjestelmää, joka pystyisi toteuttamaan koko peltotyön ilman ihmisen välitöntä ohjausta.

Navigointijärjestelmä toteutetaan avoi-

keinoja, jotka perustuvat työstetyn ja työstämättömän alueen havainnointiin. Kehitetty tunnistusmenetelmä paransi myös työkoneen tarkkuutta pelkkään GPS:ään perustuvaan navigointiin verrattuna.

Juha Backman, MTT Lisätiedot: juha.backman@mtt.fi Puh. 029 531 7388

Järjestelmä kylvi hehtaarin yksin

Prototyyppinavigointijärjestelmällä ohjattiin Valtra T-132 ja Junkkari Maestro 3000 -yhdistelmää. Edessä olevat esteet havaittiin traktorin keulassa olevan laserskannerin avulla.

mena, maataloustyökoneiden tiedonsiirtostandardia ISO 11783 (kauppanimeltään ISOBUS) tukevana järjestelmänä. Tällöin kokonaisjärjestelmä muodostuu useamman eri valmistajan komponenteista, jotka kaikki toimivat yhdessä.

Navigoinnin käyttöönoton olisi oltava helppoa maanviljelijälle. Tästä syystä hank-

keessa tutkittiin navigointijärjestelmän asetusten automaattista viritystä. Jotta ihmisen toimia ei ajon aikana tarvittaisi, kehitettiin menetelmiä pellossa olevien esteiden kuten sähkötolppien tunnistamiseen ja väistämiseen sekä automaattiseen päistekäännösten tekemiseen.

GPS-katkoksista selviämiseen kehitettiin

Prototyyppinavigointijärjestelmää testattiin useampana kesänä peltotesteissä Vakolassa Vihdissä. Lopullinen järjestelmä kykeni simuloidusti kylvämään noin hehtaarin kokoisen pellon ilman ihmisen ohjausta. Testeissä ei käytetty siemeniä tai lannoitteita vaikka itse työ muutoin suoritettiin. Ajonopeus oli työssä 12 km/h.

Suorilla ajolinjoilla työkoneen suurin virhe oli alle viisi senttimetriä, ja mutkaisillakin ajolinjoilla virhe jäi alle 10 senttimetrin. Prototyyppijärjestelmä myös todisti, että hajautetun, monen valmistajan komponentteihin perustuvan järjestelmän toteuttaminen on mahdollista käyttäen ISO 11783 -standardia.

Maatalouskoneiden turvallisuutta hallitaan hyvällä suunnittelulla Hyvä suunnittelu ja koneiden käytön ymmärtäminen takaavat maatalouskoneen toimivuuden ja turvallisuuden, vaikka yhdessä toimivia koneita olisi monta.

Liisa Pesonen/MTT

Peltoviljelyssä käytettävien maatalouskoneiden automaatio on kasvanut jo pitkän aikaa. Lähellä markkinoita ovat jo koneet, jotka pystyvät toimimaan itsenäisesti. Tällaisilla koneilla on maailmalla tehty tutkimusta jo pitkän aikaa.

Peltoviljelyssä toimitaan lähes aina traktorin ja työkoneen tai useamman työkoneen yhdistelmällä. ISOBUS-liitännällä varustellut koneet pystyvät tiedonvaihtoon toisten ISOBUS-koneiden kanssa, ja koneiden keskinäinen tiedonvaihto mahdollistaa entistä kehittyneemmän automaation toteuttamisen. Pitkälle automatisoidut ISOBUS-koneet alkavat jo ikään kuin yhdistyä yhdeksi koneeksi.

Automaatiolla pyritään parantamaan tehokkuutta. Samalla kuitenkin valmistajia ja käyttäjiä huolestuttaa koneyhdistelmien turvallisuus ja käyttövarmuus.

Turvallisuus lähtee suunnittelusta Automatisoiduissa koneissa käytetään usein turvatoimintoja turvallisuuden varmistamiseen. Nykyisiä sähköisiä ohjausjärjestelmän turvajärjestelmiä ei voida enää täysin testata, sillä riittäviä testimenetelmiä ei ole,

Automaatio parantaa työkoneiden tehokkuutta, mutta koneyhdistelmien turvallisuus mietityttävät.

ja täydellisten testien läpikäyminen kestäisi vuosia.

Ohjausjärjestelmien turvallisuus varmistetaan oikean suunnittelun ja suunnittelun aikaisten testien avulla. Suunnittelua ohjaavat lukuisat standardit, joiden avulla varmistetaan, että suunnittelussa otetaan kaikki oleellinen huomioon ja että laitteeseen varmasti päätyy toimiva järjestelmä. Järjestelmien pitää esimerkiksi kestää erilaisia vikoja sekä pystyä tunnistamaan niitä ja sopeutumaan niihin.

Automaatio vaatii uutta ymmärrystä Kun kaksi konetta yhdistyy ja alkaa toimia yhdessä, eivät vanhat suunnittelustandardit enää riitäkään varmistamaan kokonaisuuden turvallisuutta. Syntyy siis tarve uudelle suunnittelulle. Pelkkä vastaus kysymykseen, miten toimintoja pitäisi rakentaa, ei riitä.

Tämän takia suunnittelu on aloitettava kokonaisuuden ja käyttötarkoituksen ymmärtämisellä.

Turvatoimintojen suunnittelun perus-

tana on, että käyttäjä ymmärtää, miten koneet toimivat, mitä ne tekevät ja mitä ne juuri nyt voivat tehdä. Lisäksi koneet eivät saisi tehdä mitään muuta kuin mitä niiden vallitsevassa tilanteessa on tarkoitus tehdä.

Käyttäjän ja koneen vuorovaikutuksen ymmärtäminen ja kehittäminen ovat erittäin tärkeitä osia turvallisen koneen luomisessa. Konetta ei nimittäin vain käytetä, vaan niitä huolletaan ja korjataan ja niiden säiliöitä täytetään.

MTT on ollut mukana metallialan strategisen huippuosaamisen keskittymä FIMECC:in EFFIMA-ohjelman projekteissa AGROMASSI ja FAMOUS. Näissä projekteissa on kehitetty yhdessä lukuisten yritysten, tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa menetelmää ja periaatteita, joiden avulla koneturvallisuutta voidaan kehittää ja varmistaa monikoneympäristöissä ja työmaiden tasolla.

Ari Ronkainen, MTT Lisätiedot: ari.ronkainen@mtt.fi Puh. 029 531 7686

Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

5

Älyteknologialla lisää potkua puutarhatuotantoon Kasvihuoneviljelyn energiatehokkuutta tulee lisätä ja kasvutekijöiden käyttöä tehostaa. Myös kasvinsuojeluaineiden käytöstä halutaan kokonaan eroon ja sadon laadun tulee täyttää yhä paremmin kuluttajien tarpeet.

Vaikka kasvihuoneessa on jo pitkään käytetty tietokoneen avulla ohjattua ilmaston, kastelun ja lannoituksen säätöä, niin uusien teknisten lähestymistapojen avulla voidaan viljelystä tehdä yhä hienommin säädettyä.

Valaistusratkaisuja voidaan räätälöidä kunkin kasvin tarpeiden ja kehitysrytmin mukaisesti, kun yhdistetään LED-valaistus ja valotuksen ohjaustekniikka. Aihepiiriä on MTT:ssä tutkittu yhdessä keskeisten valaisinvalmistajien kuten Philipsin ja Valoyan kanssa. Esimerkiksi oikean LED-spektrin ja valon jaksotuksen avulla kyetään säätämään koristekasvien pituuskasvua ja lukuisten lajien kukinnan rytmiä. Tällöin vältytään käyttämästä haitallisia ja kalliita kasvunsääteitä.

Viime aikoina MTT:ssä on tutkittu myös tomaatin laatua yhdessä Joensuun Yliopiston ja Vaasan Novia-Instituutin kanssa.

Näissä tutkimuksissa on todettu, että yksinomaan sinistä valoa lähettävillä erikoisvalaisimilla (LED Finland Oy) voidaan edistää terveysvaikutteisen hyperiini-yhdisteen muodostumista tomaatin hedelmiin ja erityisesti vuoden pimeimpänä aikana.

Otolliset olosuhteet automaattisäätelyllä Sijoittamalla kasvihuoneeseen keskeisimpiä kasvutekijöitä kuten valoa, lämpötilaa, kosteutta ja hiilidioksidia haisteleva langaton anturiverkosto kyetään viljelyolosuhteet säätelemään sellaisiksi, että ne maksimoivat kasvien yhteyttämisen, mutta minimoivat esimerkiksi kasvuston taudit ja tuholaiset.

Näin ollen tutkimukseen perustuvat

kuvat: MTT:n arkisto

ICT-pohjaiset ratkaisut siirtävät yhä enenevässä määrin viljelyteknisen päätöksenteon viljelijältä tietokoneelle. Hyötynä on viljelyvarmuuden lisääntyminen, energiankulutuksen väheneminen ja lopulta viljelyn taloudellisen kannattavuuden paraneminen.

Kasvihuoneessa tapahtuvassa ympärivuotisessa salaattien viljelyssä keskeinen haaste on salaatin lehtien nitraattipitoisuuden hallinta. Niukassa valossa kuten talviviljelyssä tai muutaman päivän pilvijakson aikana salaattikasveihin kertyy helposti vapaata nitraattia, ellei ravinneliuoksen nitraattipitoisuutta alenneta.

Toisaalta liuoksen liian matala nitraattipitoisuus hidastaa salaatin kasvua ja heikentää laatua, ja alentaa salaatinviljelyn taloudellista tulosta. Tutkimusten mukaan älykkäällä lähestymistavalla voidaankin annostella kasvatusliuokseen nitraattia kasvin saaman valomäärän perusteella, jolloin maksimoidaan salaatin kasvu, mutta minimoidaan lehtien nitraattipitoisuus.

Kasvihuone tuottaa myös energiaa Pisaraverholla varustettu älykäs kasvihuone on myös energian tuottaja vuoden valoisimpana aikana kuten MTT:n tutkimustulokset yhdessä Novarbo-yrityksen kanssa osoittavat. Tällöin ylimääräinen lämpöenergia voidaan hyödyntää lähialueella esimerkiksi käyttöveden lämmitykseen. Vastaavasti vuoden kylmimpänä aikana fiksusti integroidussa kasvihuoneessa voidaan hyödyntää vaikkapa teollisuuslaitoksen hukkalämpöä.

Tietotekniikka on vahvasti tunkeutumas-

Älykkäiden ratkaisujen kehittäminen vaatii paljon kokeellista tutkimusta. Kuvassa Daniel Sjöholm (etualalla) ja Kari Jokinen mittaavat valospektrin muutoksia LED-valaistussa kurkkukasvustossa.

sa myös perinteisesti avomaalla viljeltävien kasvien kuten mansikan ja vadelman viljelyyn. Tämä mahdollistuu niin sanotun tunnelitekniikan avulla, jolloin kastelun ja lannoituksen säätö on aikaisempaa paremmin ohjelmoitavissa. Näköpiirissä on myös lisävalotuksen käyttö LEDeillä. Tällöin kasvien sadon tuotto paranee pidentyneen satokauden ansiosta.

Keskusteluyhteys kuluttajaan Internet-pilven kautta On myös todennäköistä, että Internet-pohjaisilla pilviratkaisulla tullaan ohjaamaan tuotantoa ja kuluttajien ostopäätöksiä. Tällöin esimerkiksi tuottajan, kaupan ja kuluttajan välillä on kiinteä ”keskusteluyhteys” ja

Parhaimmillaan ICT-tekniikkaan perustuva älykäs kasvihuone minimoi energian käytön ja maksimoi tuotannon, mitä viljelijä voi seurata vaikkapa suoraan monitorista.

viljelijät tuottavat ainoastaan sellaisia tuotteita ja sellaisilla tuotantomenetelmillä, joita kuluttajat arvostavat.

Ratkaisuja on kokeiltu jo muutamien tuottajien ja tuoretuotteita kuten salaatteja ja yrttejä käyttävien ravintoloiden välillä Japanissa. Parhaimmillaan lähestymistapa vähentää ylimääräistä tuotantoa, edistää tuotannon läpinäkyvyyttä ja pienentää ruokahävikkiä. Siten koko tuotantoketjun kustannukset pienenevät ja uusiutuvien luonnonvarojen käyttö tehostuu.

Kari Jokinen, MTT Lisätiedot: kari.jokinen@mtt.fi

Tekovalon spektrikoostumuksella voidaan muokata joulutähden kehitysrytmiä.

6

Biomassa-atlas kokoaa biotalouden paikkatiedot Mistä löytyy olkea, järviruokoa, haketta? Missä olisi sopiva paikka biojalostamolle? Riittääkö pelto käsittelyjäännöksen levitykseen? Biomassa-atlas vastaa näihin ja muihin biomassan sijaintia koskeviin kysymyksiin.

Biomassa-atlaksesta tulee biomassojen kestävää käyttöä edistävä, Internet-selaimessa toimiva sovellus. Sovelluksen käyttäjä voi laskea kartalta rajaamaltaan alueelta biomassojen määrän, haarukoida massojen ominaisuuksia ja tarkastella niiden käytön vaikutuksia kestävyyteen.

Biomassa-atlakseen kerätään ensin biomassavaroja koskevia paikkatietoaineistoja kuten tietoa puustosta, hakkuupotentiaalista ja metsähaketaseista, lannasta, viljelykasvien sivuvirroista ja peltopotentiaalista sekä kotitalouksien, palveluiden ja teollisuuden biojätteistä. Myöhemmin tietoja pyritään täydentämään esimerkiksi massojen nykyistä käyttöä koskevilla tiedoilla.

Aineistoja kerätään useissa tutkimuslaitoksissa eri tahdissa. Metsien ja soiden biomassat eli puusto ja turve tunnetaan jo tarkkaan. Järviruoko taas on esimerkki biomassasta, jota ei vielä juurikaan hyödynnetä, vaikka mahdollisuuksia on tunnistettu paljon. Sen esiintymien sijainnista ja laajuudesta vasta aloitellaan systemaattista ja kattavaa tiedon keruuta. Biomassa-atlaksen tiedot täydentyvätkin sitä mukaa, kun paikkatiedot biomassoista karttuvat.

Eeva Lehtonen/MTT

neuvojia, kehittäjiä ja kouluttajia. Haastatellut pitävät tärkeänä, että kokonaispotentiaalin lisäksi saisi tietoa käytettävissä olevasta biomassasta ja paikoista, joissa mitäkin biomassaa jo käytetään.

Tietoa kaivataan myös biomassapotentiaalin kehittymisestä tulevaisuudessa. Päivittäisen biomassojen korjuutyön suunnittelussa tarvittaisiin myös tietoa biomassojen ja maa-alueiden omistuksesta.

Tärkeä osa suunnittelua on sovittaa yhteen käyttäjien toiveet sekä tietoaineistojen mahdollisuudet ja rajoitteet. Kaikkea tietoa ei voida esittää avoimessa karttaliittymässä yksityiskohtaisesti. Ja osa tiedoista ei kukaan vielä kerää. Biomassa-atlaksen kehitystyö jatkuukin vielä pitkään ensimmäisen toimivan version avaamisen jälkeen.

Eeva Lehtonen, MTT Lisätiedot: eeva.lehtonen@mtt.fi Puh. 029 531 7450

Biomassa-atlas auttaa hahmottamaan, missä biomassoja on saatavilla ja mihin niitä jo käytetään.

Biomassan tiedot yhteen paikkaan

Pasi Korpel ainen/SYKE

Atlaksesta perustiedot biokaasulaitokselle Biomassa-atlasta voisi käyttää esimerkiksi maatilalleen biokaasulaitosta suunnitteleva viljelijä. Hän tuntee oman tilansa lantaja nurmimäärät, mutta biomassa-atlaksen kartta näyttäisi, miten paljon lähialueilta voisi saada muita biomassoja ja kuinka pitkiä matkoja niitä pitäisi kuljettaa. Hyödyllistä voisi myös rajata biomassoja esimerkiksi niiden kiintoaine- tai ravinnepitoisuuden perusteella.

Sovellusta ei ole pystytetty oikopäätä, vaan ensin on selvitetty, mitä tietoja mukaan on mahdollista saada ja mitä käyttäjät sovellukselta odottavat. Käyttöliittymän ensimmäinen versio on tarkoitus rakentaa ensi vuoden kuluessa.

Tietoa sijainnista ja omistuksesta kaivataan Suunnitteluvaiheessa on haastateltu virkamiehiä, yritysten ja etujärjestöjen edustajia,

Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa Biomassa-atlas-esiselvityshanketta, joka käynnistyi helmikuussa 2014.

Hankkeen tulokset valmistuvat marraskuussa, ja Biomassa-atlaksen rakentaminen alkaa esiselvityksen valmistuttua.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n koordinoiman hankkeen muut toteuttajat ovat Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Suomen ympäristökeskus, Metsäntutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto ja Vaasan yliopisto.

Järviruokoa ei ole vielä osattu hyödyntää tarpeeksi.

Lanta- ja lietefosfori teholannoitteeksi Fosfori on hupeneva, uusiutumaton luonnonvara, jonka saatavuuden on arvioitu heikkenevän merkittävästi seuraavien 50–100 vuoden kuluessa. Varantojen hupeneminen onkin lisännyt mielenkiintoa lannan ja jätevesilietteiden sisältämän fosforin parempaan hyödyntämiseen.

Fosforihuuhtoumien vähentämiseksi ja Itämeren rehevöitymisen hillitsemiseksi näitä fosforirikkaita jakeita on pyrittävä käyttämään entistä tarkemmin. Suomessa maatalouden osuus Itämereen huuhtoutuvasta fosforista on arvioitu olevan noin 60 prosenttia. Fosforin huuhtoutumista on kasvattanut viime vuosikymmenien liiallinen fosforilannoitteiden käyttö, mikä on nostanut peltomaiden fosforipitoisuudet korkeammiksi kuin kasvit tarvitsisivat.

Väkilannoitteiden käyttö on vähentynyt merkittävästi viime vuosien aikana, mutta kotieläintuotannossa muodostuvan lannan

fosforimäärä on pysynyt ennallaan. Tuotannon keskittyminen on johtanut niin sanottujen hot spot -alueiden muodostumiseen.

Näillä alueilla lantaperäistä fosforia muodostuu merkittävästi kasvien tarvetta enemmän. Lisäksi väkilannoitteiden käyttö kasvattaa fosforitasetta entisestään.

Kierrättämällä lanta- ja lieteperäinen fosfori tarkemmin voitaisiin lannoitefosforin käyttö kohdentaa sitä tarvitseville peltolohkoille.

Keväällä alkaneessa PROMISE-hankkeessa (Phosphorus recycling of mixed substances) tutkitaan prosessoinnin vaikutusta

kotieläinlannan ja jätevesilietteiden sisältämän fosforin liukoisuuteen sekä raskasmetallien ja haitallisten aineiden pitoisuuksiin.

Haitallisista aineista analysoidaan antibiootti- ja patogeenipitoisuuksia.

Hankkeen tavoitteena on selvittää fosforirikkaiden sivujakeiden käyttöturvallisuutta fosforilannoitteena. Yhtenä lietetuotteiden prosessointimenetelmistä testataan Outotecin kehittämää Ash Dec-menetelmää, jossa lietteen poltossa muodostuvasta tuhkasta erotellaan fosfori ja raskasmetallit erikseen.

Samalla antibiootti- ja patogeenijäämät tuhoutuvat korkeassa polttolämpötilassa.

Hankkeen koordinaattorina toimii MTT ja muina partnereina saksalainen Julius Kühn-Instituutti, ruotsalainen National Veterinary Institut ja Outotec GmbH & Co. KG. MTT:n vastuulla on lannoitetuotteiden raskasmetallipitoisuudet ja fosforianalytiikka.

Kari Ylivainio, Minna Sarvi ja Eila Turtola, MTT Lisätiedot: kari.ylivainio@mtt.fi Puh. 358 29 531 7928

7

Viherlannoitus kasvattaa pellon tuottavuutta

Viherlannoituksen avulla lisätään viljelykiertoon ravinteita, etenkin typpeä palkokasvien biologisen typensidonnan avulla. Samalla parannetaan pellon kasvukuntoa.

Viherlannoitus tuottaa typpilannoitusta viljelykierron seuraaville kasveille, mutta se sitoo ja vapauttaa myös muita ravinteita ja estää eroosiota. Syväjuuriset kasvit lisäävät maahan vedenläpäisykykyä parantavia kanavia. Matalajuuriset kasvit murustavat ja kuohkeuttavat pintamaata.

Maahan muokattu kasvimassa lisää myös maan multavuutta, mikä puolestaan kasvattaa maan ravinnevarastoja, parantaa maan vesitaloutta ja mururakennetta sekä helpottaa muokkausta. Rehevä viherlannoituskasvusto estää rikkakasvien kasvua ja aluskasvitkin voivat kilpailla rikkakasveja vastaan. Monivuotinen kasvusto suojaa maan pintaa eroosiolta.

Viherlannoituskasvustoja on kolmenlaisia: yksivuotiset kasvustot, monivuotiset kasvustot ja aluskasvit. Yksivuotiset viherlannoituskasvustot tuottavat yhdessä kesässä suuren typpisadon, joka myös hajoaa nopeasti seuraavien kasvien käyttöön.

Monivuotiset kasvustot parantavat maan kasvukuntoa, mutta kasvilajistosta riippuen myös niiden synnyttämä typpihyöty voi olla suuri. Aluskasvit puolestaan tuottavat vähemmän lannoitus- ja rakennehyötyjä kuin varsinaiset viherlannoituskasvustot, mutta toisaalta ne eivät aiheuta katkosta tuotantokasvien viljelyyn.

Kasvilajit tarpeen mukaan Viherlannoituskasvustoon kylvettävät kasvit valitaan tavoitteiden mukaan. Monipuoliset siemenseokset ovat suositeltavia, ja kasvustoon kylvetään sekä typpeä sitovia että sitä sitomattomia kasveja. Monivuotisiin kasvustoihin kylvetään heiniä ja apiloita. Kasvuun lähtö niiton jälkeen on niissä tärkeä ominaisuus.

Yksivuotisiin seoksiin kylvetään nopeakasvuisia lajeja. Nopea kasvu on erityisen tärkeää, jos kylvöä viivytetään rikkakasvien torjunnan vuoksi ja syksyllä kylvetään ruista, vehnää tai rypsiä. Virnat, vihantaherneet ja härkäpapu sopivat näihin seoksiin. Vahvakortiset viljat pitävät kasvustoa pystyssä. Myös typpeä tehokkaasti maasta kerääviä ja typpensä melko nopeasti luovuttavia ristikukkaisia kasveja

Arja Nykänen/ProAgria

Vihantaherne kauran kanssa tuottaa hyvän viherlannoitusmassan.

ja italianraiheinää voi lisätä seokseen.

Yksivuotisen viherlannoituskasvuston perustaminen onnistuu varmimmin kevätkylvöjen aikaan, viljojen tapaan vantaiden kautta kylväen. Kasvustosta tulisi saada nopeasti peittävä, jotta rikkakasvien kasvu estyy. Monivuotisen viherlannoituskasvuston voi kylvää ilman suojaviljaa tai sen kanssa. Viherlannoituskasvusto niitetään tarvittaessa. Niitolla pyritään lisäämään kasvuston massan tuottoa ja estämään rikkakasvien lisääntymistä ja vahvistumista.

käytetään kevätkylvöisiä kasveja, pitäisi syyskyntö tehdä mahdollisimman myöhään tai mieluiten keväällä.

Viherlannoituskasvin biokaasutus ja mädätteen käyttö lannoitukseen näyttäisi parantavan sekä satoja että pienentävän hävikkejä.

Näin typpi saadaan paremmin kasveille oikeaan aikaan, oikeassa muodossa. Maan typpipitoisuuden lisääntyminen palkokasveja viljelemällä lisää hiilen sitoutumista maaperään.

Tällöin biologinen typensidonta ei lisää ilmakehän hiilidioksidin nettomäärää.

Typpi hyödyksi eikä ympäristöön Kasvustojen tiheä niitto lisää typen huuhtoutumista ja haihtumista ilmaan. Syyskylvöiset kasvit hyödyntävät hyvin viherlannoituskasvustojen lannoitus- ja maanparannusvaikutusta eli huuhtoutuminen on vähäistä. Jos

Arja Nykänen, ProAgria Etelä-Savo ja Hannu Känkänen, MTT Lisätietoja: arja.nykanen@proagria.fi Puh. 0400 429 089

Opas viherlannoituksesta MTT:n ja ProAgrian yhteishankkeessa Luomua lisää – Luomutilojen neuvonnan kehittäminen tuotettiin Viherlannoitusopas, johon on koottu tutkittua tietoa ja vinkkejä käytännönläheiseen muotoon.

Vinkit sopivat myös tavanomaiseen viljelyyn.

Julkaisu ja lisätietoa hankkeesta löytyy osoitteesta http://www.proagria. fi/hankkeet/luomuneuvonnan-kehittaminen-lutune-3616

Sekaviljely tehostaa peltoalan käyttöä kestävästi Sekaviljely eli kahden tai useamman kasvilajin yhteisviljely on yksi keino vähentää viljely-ympäristön yksipuolisuudesta aiheutuvia haittoja. Sen avulla voidaan myös lisätä satovarmuutta ja tehostaa peltoalan käyttöä kestävästi. Sekaviljely tukee typpija valkuaisomavaraisuuden kasvattamista ja ekologista kasvinsuojelua.

Käytännön tarpeisiin vastaavat ja alueellisiin oloihimme soveltuvat heinä-, palkokasvi- ja viljaseokset ovat Suomen sekaviljelyn perusta. Tulevaisuutta voisivat olla lisäksi viljan lajikeseokset sekä rehuntuotannossa yhä monipuolisemmat, koko kasvukauden optimaalisesti hyödyntävät ja ympäristötekijöiden vaihtelua sietävät lajiseokset.

Sekaviljelyssä lajit voivat kasvaa vuororivein, kaistoina, päällekkäin tai täysin sekoittuneena. Seosviljely on teknisesti yksinkertaisin sekaviljelyn muoto: lajit kylvetään ja korjataan yhdessä.

Sekaviljelyssä periaatteena on valita lajit kasvutekijöiden eli ravinteiden, valon, veden ja kasvutilan suhteen vähän keskenään kilpaileviksi. Sadon käyttötarkoitus sekä viljelytoimien ajoitus ja sujuvuus täytyy myös huomioida jo suunnitteluvaiheessa.

Kilpailu mahdollisimman pieneksi Seoskumppanien kylvötiheydellä ja -ajalla voidaan hienosäätää kilpailusuhteita. Monipuolisessa seoksessa lajien kehitysrytmi ja ravinteiden oton ajoittuminen vaihtelevat. Kasvuston tasapuolisen kehittymisen kannalta tärkeää on lajien erilainen kyky sietää vaihtelevia ympäristötekijöitä kuten sateen määrää ja ajoittumista, tuulta sekä kasvitauteja.

Käytännön viljelyssä seosten etu ovat olleet etenkin rikkakasvitorjunta ja satovarmuus vaihtelevilla maalajeilla.

Monipuoliset seokset tekevät vielä tuloaan Lajien ja lajikkeiden tehtävät seoksessa ovat moninaisia. Esimerkiksi satoisa, isojyväinen monitahoinen ohralajike yhdessä viljelyvarman kaksitahoisen lajikkeen kanssa takaa sekä laatua että satovarmuutta. Liikaa monipuolisuutta seoksissa ei yleensä ole koskaan.

Siemenpakkaamoihin seosten monipuolistaminen on tervetullutta. Räätälöityjä seoksia valmistetaan tilauksesta lajikkeiden saatavuuden rajoissa. Nurmi- ja viljaseosvalikoimamme on vielä suppeampi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Euroopassa markkinoidaan myös

viljojen lajikeseoksia, mutta Suomessa niitä kokeilevan viljelijän on itse sekoitettava seos.

Lajiseossato soveltuu oman käytön lisäksi hyvin tilojen väliseen rehukauppaan. Lajikeseosten myynti onnistuu myös teollisuuteen, kunhan sato vain täyttää lajikohtaiset laatuvaatimukset.

Viljelijöiden oman kehittämistyön ohelle kaivataankin kotimaista tutkimusta seosten monipuolistamisen satovaikutuksesta nykyisellä lajikkeistolla, eri viljelymenetelmillä ja eri lannoitustasoilla viljelyvyöhykkeittäin. Myöskään lajikekokeissamme ei ole vielä mukana useista lajikkeista koostuvia referenssiseoksia kuten Tanskassa ja Ruotsissa.

Pohjoiset olosuhteemme rajoittavat viljelyn monimuotoistamista, mutta seosten edut voivat myös korostua rajallisella valikoimalla ja haastavissa kasvuoloissa. Laji- ja lajikeseokset voisivat olla kestävä keino lisätä myös kevät- ja syysviljojen sekä öljykasvien viljelyvarmuutta.

Sari Himanen, MTT Lisätiedot: sari.himanen@mtt.fi Puh. 029 531 7218

Hyviä kokemuksia lajikeseoksista Keinoja ja kiinnostusta sekaviljelymenetelmien laajempaan kehittämiseen selvitettiin Makeran rahoittamassa ja MTT:n toteuttamassa Sekaviljely ja lajikeseokset -hankkeessa.

Hankkeen työpajassa kuultiin myönteisiä kokemuksia niin kauran ja ohran lajikeseoksista kuin herneviljaseoksista.

Näkemyksiä vaihdettiin myös nurmiseosten monipuolistamisesta, aluskasveista ja seosten markkinointikanavista.

Lisätietoja: http://www.ilmase.fi/

8 Oiva Niemel äinen/MTT

mielipide

Liisa Pesonen, liisa.pesonen@mtt.fi

Forssan Vaskipuistossa esitellään nurmikon menestymistä perustettuna erilaisilla kasvualustoilla ja siemenseoksilla. Kuva on otettu 22. toukokuuta 2012 juuri ennen nurmikon kylvämistä.

Kierrätysmateriaalit sopivat kasvualustaksi viherrakentamiseen Digitalisaatio ja datan omistajuus maatilan toiminnassa Maatilan toimintaympäristö digitalisoituu, ja maatilan data nousee yhdeksi keskeisistä maatilan liiketoiminnan tekijöistä. Automaatiojärjestelmät avustavat maatilan töissä enenevissä määrin. Ne tuottavat jo nyt runsaasti dataa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi järjestelmien etähuollon tai tuotantoprosessin suunnittelun ja parantamisen perustana.

Dataa varastoidaan vain satunnaisesti, mutta yleensä järjestelmän tarjoajan toimesta. Viljelijöillä ei ole välttämättä pääsyä omaa maatilaansa tai sen tuotantoprosesseja käsittelevään dataan.

Täten datan hyödyntäminen maatilan toiminnassa jää usein heikoksi.

Tulevaisuuden Internet-teknologiat pilvipalveluineen mahdollistavat datan tehokkaan hyödyntämisen tuotantotoiminnassa. Näihin uusiin teknologioihin kuuluu muun muassa tavaroiden Internet (Internet of Things, IoT), jossa fyysiset ”tavarat” kuten koneet ja laitteet liitetään osaksi Internetiä yhdessä järjestelmien ja palvelujen kanssa. Tunnusomaista on, että jokaisella laitteella on oma yksilöivä tunnus (ID). Tavaroiden Internet mahdollistaa helpon sensoreiden ja laitteiden lisäämisen järjestelmiin sekä niiden tuottaman datan linkittämisen erilaisiin palveluihin tai avustaviin sovelluksiin jopa tosiaikaisesti.

Uudet teknologiat mahdollistavat paitsi helpon datan tuottamisen myös sen tehokkaan hyödyntämisen. Maatiladatasta, varsinkin kun sitä yhdistetään muista lähteistä saatavaan dataan kuten avoimeen dataan, voidaan tuottaa räätälöityä tietoa ja palveluja myös muuhun kuin datan keruun alkuperäiseen tarkoitukseen. Viljelijän työmäärän ja vastuun lisääntyessä, tilakoon kasvaessa tai tilan erikoistuessa erilaiset älykkäät avustavat järjestelmät kuten monitoroinnit ja automaattiset muistutukset

ja hälytykset ovatkin tervetullut lisä työympäristöön.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa vanha totuus siitä, että tieto on valtaa. Herää kysymys siitä, kuka omistaa valtaa tuovan datan. Onko esimerkiksi lypsyrobotin tai traktori-työkoneyhdistelmän tuottaman datan omistusoikeus järjestelmän omistavalla viljelijällä vai automaatiojärjestelmän ja sen etähuollon tarjoavalla järjestelmän tuottajalla?

Kykeneekö viljelijä hyödyntämään digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet tehokkaasti vai keräävätkö muut toimijat hyödyn? Voiko maatiladataa päätyä viljelijän etujen vastaisesti ulkopuolisten toimijoiden käyttöön?

Kykeneekö viljelijä hyödyntämään digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet tehokkaasti vai keräävätkö muut toimijat hyödyn?

Digitalisaation edetessä ja tavaroiden Internetin lisääntyvän soveltamisen myötä datan omistajuus ja datan ylläpidon sekä kontrolloidun jakelun järjestäminen nousevat keskeisiksi tekniikan ja palvelujen kehityssuuntaan vaikuttaviksi tekijöiksi. Maatiladata, sen ylläpitopalvelut sekä dataan perustuvat arvonlisäpalvelut ovat merkittäviä liiketoiminnan osatekijöitä maataloustuotannossa. Siksi maatiladatan omistajuuskysymys ja datan arvo tulisi tiedostaa laajasti maataloussektorilla ja etenkin viljelijöiden keskuudessa, kun uutta teknologiaa otetaan käyttöön.

Kirjoittaja on MTT:n kasvintuotannon tutkimuksen asiakaspäällikkö ja vanhempi tutkija.

Turpeen käyttö vaikuttaa voimakkaasti kasvualustan elinkaarilaskelmiin, kun turpeen hajoaminen niin kompostoinnin aikana kuin käyttökohteessakin katsotaan kasvihuonekaasujen lähteeksi. Erilaisten biojätevirtojen hyödyntäminen kasvualustojen tuotannossa parantaisi tuotantoketjun ilmastovaikutusta.

Turve toimii muun muassa viherrakentamisessa käytettävien kasvualustojen tuotantomateriaalina. Sitä käytetään myös kompostointiprosessin aikana. Elinkaarilaskelmissa turvetta pidetään kuitenkin uusiutumattomana fossiilisena raaka-aineena.

Elinkaarivaikutusten kannalta olisikin hyvä, jos niin kompostoinnissa kuin kasvualustojen tuotannossa voitaisiin käyttää biojätepohjaisia raaka-aineita. Niiden ilmastovaikutukset olisivat suotuisammat.

Mädätetty ja kompostoitu jätevesiliete sekä kompostoitu, erilliskerätty biojäte ovat tyypillisiä jätevirtoja, joita voidaan käyttää kasvualustatuotannossa.

Kasvualusta vaikuttaa suoraan ilmastoon MTT:n LCA in landscaping -hankkeessa on kehitetty nurmikkoalueiden perustamisen ja hoidon elinkaarilaskentaa. Kasvualustasta kertyvät vaikutukset osoittautuivat ilmastovaikutusten laskennassa keskeisiksi.

Kasvualustan raaka-aineiden valinta vaikuttaa suoraan tuotteen ilmastovaikutukseen. Turpeen korvaaminen kompostilla on ilmastovaikutuksen kannalta edullista. Toisaalta kompostin käyttö voi johtaa ravinnepitoisuuden nousuun ja riskiin paikallisesta rehevöittämisvaikutuksesta – etenkin liukoista typpeä voi alkuvaiheen heiveröisen kasvuston tarpeisiin olla tarpeettoman paljon.

Fosforin huuhtoutumisherkkyyteen vaikuttaa fosforin sitoutuminen kasvualustaan.

Puhdistamolietteessä fosfori on saostettu,

eli se ei ole herkkä huuhtoutumaan, mutta myös sen käyttökelpoisuus kasveille on alhainen. Erilliskerätystä biojätteestä tehdyssä kompostissa ei ole fosforin saostusta ja sen käyttökelpoisuus kasveille on hyvä.

Lähellä tuotettu kasvualusta paras Kuljetukset ovat merkittävä kustannustekijä, mutta elinkaarilaskennassa kuljetusten polttoaineenkulutuksesta aiheutuvat elinkaarivaikutukset ovat sangen pienet. Pienentämällä kuljetettavien kasvualustamassojen määriä vähennettäisiin silti kuljetusten ympäristövaikutuksia.

Lähellä olevien kasvualustamateriaalien käyttäminen kasvualustan tuotannossa voisi tapahtua siten, että paikalle kuljetetaan vain tarvittava komposti, joka sekoitetaan kasvualustaksi käyttökohteen materiaaleja, esimerkiksi poistomaata hyödyntäen.

Olemme kehittäneet laskuria, jolla eri tavoin koostettujen kasvualustojen elinkaarivaikutusta voisi verrata, mutta kasvualustojen muokkaaminen käyttökohteeseen sopivaksi lähellä käyttöpaikkaa kaipaa kehittämistä. Puuttuvien käsittelytilojen ja laitteistojen lisäksi kohdepaikalla tuotettujen kasvualustojen tuottamisessa on lisäksi lainsäädännöllisiä rajoitteita.

Oiva Niemeläinen ja Frans Silvenius, MTT Lisätietoja: oiva.niemelainen@mtt.fi Puh. 029 531 7547

9

Bakteerien vastustuskyky mikrobilääkkeille lisääntyy Suomalaisilta tuotantoeläimiltä eristetyt bakteerit ovat kansainvälisesti vertailtuna herkkiä mikrobilääkkeille, mutta tilanne on huononemassa. Evira seuraa resistenssitilannetta. Seurannassa on mukana ihmisille ja eläimille tautia aiheuttavia bakteereita sekä terveiltä eläimiltä eristettyjä bakteereita.

Mari Heinonen/Helsingin yliopisto

Mikrobilääkeresistenssiä todetaan suomalaisilta tuotantoeläimiltä eristetyillä bakteereilla kansainvälisesti vertailtuna vähän. Tuotantoeläinten bakteerien resistenssi on hyvin yleistä maissa, joissa mikrobilääkkeitä käytetään paljon.

Esimerkiksi broilereiden kampylobakteerien resistenssi fluorokinoloneihin kuuluvalle siprofloksasiinille oli vuonna 2013 Hollannissa 50 prosenttia, Saksassa 60 prosenttia ja Espanjassa 92 prosenttia, kun taas Suomessa ei resistenssiä todettu lainkaan.

Kaikki Suomessa vuonna 2013 tuotantoeläimistä eristetyt salmonellat olivat herkkiä kaikille tärkeille mikrobilääkkeille. Myös kampylobakteerien ja indikaattoribakteerien resistenssitasot olivat eurooppalaiseen keskitasoon verrattuna meillä alhaisia.

Suomen tilanne muuttumassa Aihetta huoleen kuitenkin on. Eviran seurannassa sikojen indikaattoribakteereilla todettiin resistenssiä useille mikrobilääkkeille. Ihmisten terveyden kannalta on erityisen huolestuttavaa se, että sekä sioilta että naudoilta eristetyillä kampylobakteereilla on todettu fluorokinoloniresistenssin lisääntymistä seurantavuosien aikana. Fluorokinolonit ovat ihmisten lääkinnässä keskeisen tärkeitä mikrobilääkkeitä.

Myös eläimille tautia aiheuttavilla bakteereilla on jo vuosien ajan todettu resistenssiä. Esimerkiksi porsaille ripulia aiheuttavilla E. coli -bakteereilla ja joillakin lehmien utaretulehdusbakteereilla todetaan korkeita resistenssiprosentteja. Tämä vaikuttaa eläinten mikrobilääkehoitojen onnistumiseen.

Mitä voimme tehdä?

Mikrobilääkkeiden käyttö aiheuttaa resistenssiä. Onkin tärkeää, että niitä käytetään vain silloin, kun lääkityksiä tarvitaan, ja että tällöin käytetään oikeaa lääkettä oikeaan tautiin. Hoidon oikeaa kohdentamista varten tarvitaan näytteitä. Niitä tulee olla riittävä määrä, jotta taudinaiheuttaja ja sen herkkyys käytettävissä oleville mikrobilääkkeille selviävät.

Jos tilalla on toistuvia tai jatkuvia tautiongelmia, eläinlääkärin ja tilan tulee yhteistyössä selvittää, miten ongelmat saadaan hallintaan, jottei jouduta toistuvien lää-

Evirassa on seurattu pitkään muun muassa sikojen vastustuskykyä mikrobilääkkeille.

kekuurien kierteeseen. Resistenssiseurannassa tämä näkyy tilanteen huononemisena.

Tilalla se tarkoittaa sitä, että aikaisemmin käytetyt mikrobilääkkeet eivät tehoa, eläinten hoidon kustannukset nousevat ja lopulta tehoavaa lääkettä ei enää löydykään.

Anna-Liisa Myllyniemi, Suvi Nykäsenoja, Liisa Kaartinen ja Saara Raulo, Evira Lisätietoja: anna-liisa.myllyniemi@ evira.fi Puh. 0400 287 398 Anne Nissinen/MTT

Ensi vuoden alusta alkaen Evira seuraa myös kaupassa olevan lihan mikrobien resistenssiä.

Resistenssiseuranta laajenee kauppoihin Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on yli kymmenen vuoden ajan seurannut sikojen, nautojen ja broilereiden bakteerien mikrobilääkeresistenssiä eli vastustuskykyä mikrobilääkkeille kansallisessa FINRES-Vet seurantaohjelmassa.

Ohjelmassa tutkitaan kaikkien tuotantoeläimistä ja kotimaisista elintarvikkeista eristettyjen, ihmisille tautia aiheuttavien salmonellabakteerien resistenssiä mikrobilääkkeille. Lisäksi seurataan ihmisille tautia aiheuttavien kampylobakteerien resistenssiä.

Terveiden eläinten bakteerit avaimina Ohjelmassa ovat mukana myös terveiltä eläimiltä eristetyt, niin sanotut indikaattoribakteerit. Indikaattoribakteereita kerätään samalla tavalla kaikissa EU-maissa, joten tulokset ovat keskenään vertailukelpoisia.

Terveiltä eläimiltä eristettyjen, niin sanottujen indikaattoribakteerien resistenssitason ajatellaan heijastavan koko maan tuotantoeläinten resistenssitilannetta. Indikaattoribakteerit heijastelevat siten epäsuorasti mikrobilääkkeiden käyttöä eläimille.

Eläinten lääkinnän ja terveydenhuollon

tarpeisiin on seurattu myös bakteereita, jotka sairastuttavat vain eläimiä.

Seuranta laajenee kauppojen tiskeille Kansallisen seurantaohjelman sisältö perustuu osittain kansallisiin päätöksiin ja osittain EU-lainsäädännön vaatimuksiin. Aikaisemmin kussakin maassa tehty seuranta kattoi vain oman maan eläimet. Vuoden 2015 alusta kaikissa EU-maissa toteutettava resistenssiseuranta laajenee siten, että seurannan piiriin tulee myös kaupoissa oleva broilerin-, sian- ja naudanliha.

Lihasta haetaan laajakirjoisia beetalaktamaaseja tuottavia bakteereita. Nämä bakteerit tuottavat entsyymejä, joka tekevät ne resistenteiksi monille ihmisten ja eläinten hoidossa tärkeille beetalaktaamiryhmän lääkkeille kuten penisilliineille.

Pakollinen EU-seuranta ei kata täysikasvuisia nautoja. Arvioidaan, että Suomessa eläinten mikrobilääkkeistä suurin osa käytetään nautojen hoitoon, joten nautojen resistenssitilanteen seuranta olisi kansallisesti tärkeää. Nyt pohditaankin, olisiko Suomen resistenssiseurantaan syytä sisällyttää myös näitä kansallisesti tärkeitä seurantakohteita.

10

MTT Sotkamossa käynnistyy lokakuun lopussa Suomen ensimmäinen nurmea käyttävä biokaasulaitos.

Nurmella toimiva biokaasulaito jäljittelee lehmää Sotkamoon valmistuu pian Suomen ensimmäinen biokaasulaitos, jonka syötteenä on pelkästään nurmirehu. Hehtaarin tuotolla lämpiää omakotitalo vuoden ajan tai kaasuttelee henkilöauto 30 000 kilometriä.

SOTKAMO (MT)

Konttiin asennettu biokaasureaktori on kuin lehmän pötsi. Se muodostaa säilörehusta biokaasua. Jäljelle jää nestemäistä typpi- ja kiinteää fosforilannoitetta.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT rakennuttaa Sotkamossa uudentyyppistä, kuivamädätysteknologiaan perustuvaa biokaasulaitosta. Se valmistuu ja käynnistetään näillä näkymin lokakuun lopussa.

Nurmella käyvä laitos lämmittää jatkossa MTT:n toimitilat ja tuottaa polttoainetta tutkimuslaitoksen autolle ja traktorille.

Kiinteistöjen lämmitykseen on aiemmin kulunut vuosittain 26 000 litraa kevyttä polttoöljyä.

MTT:n vanhemman tutkijan Elina Virkkusen mukaan pelloilla kasvava nurmi voi tuottaa seitsenkertaisen energiamäärän lantaan verrattuna, mutta sitä ei ole vielä juurikaan hyödynnetty.

Karjatilojen määrä on vähentynyt, joten myös nurmialaa on vapautunut ruokintakäytöstä. Suomessa on yli 200 000 hehtaaria hoidettua, viljelemätöntä peltoa, tai muuta peltoa, jota voisi hyödyntää biokaasun tuotannossa.

Testiympäristö yrityksille Biokaasua voidaan käyttää lämmityksen lisäksi ajoneuvojen polttoaineena.

Sotkamon tutkimusaseman laitos on tuotantomittakaavan pilotti, jonka tarkoitus on näyttää nurmituottajille ja biokaasulaitosten toimittajille, miten ketju pellolta biokaasun myyntiin toimii.

Valmistuttuaan laitos toimii ennen kaikkea biokaasuteknologian testaus- ja toimin-

Biokaasu korvaa polttoöljyn

Jukka pasonen

Hehtaarin nurmipellon energiasisältö vastaa noin 2 000 litraa kevyttä polttoöljyä.

Sillä voi lämmittää omakotitalon vuoden ajan tai ajaa henkilöautolla 30 000 kilometriä.

30 000 km biokaasuautolla

yhden omakotitalon vuoden lämpöenergia

40 nurmirehupaalia = 2 000 litraa kevyttä polttoöljyä

Lähde: MTT Sotkamo

taympäristönä. Se rakentuu moduuleista, joihin voidaan liittää yritysten kehitteillä olevia laitteita. ”Yrittäjät voivat esimerkiksi testata Sotkamossa mittausteknologiaa”, laitoksen rakennuttamisesta vastaava MTT:n tutkimusmestari Pekka Heikkinen kertoo.

Lisää tankkausasemia MTT:n Valtra N141 -traktori muunnetaan käyttämään biokaasua, ja Volkswagenilta on

tilattu biokaasuauto. Niiden avulla testataan käytännössä, miten biokaasun jakelu ja käyttö onnistuu.

Lähes kaikki biokaasun tuotantolaitokset ja tankkauspisteet sijaitsevat toistaiseksi Etelä-Suomessa ja sen verran harvassa, etteivät biokaasuautot ole vielä laajasti yleistyneet.

Tulevaisuudessa yksittäiset maatilat tai maatilojen yhteiset biokaasulaitokset voisivat toimia autojen ja traktoreiden tankkauspisteinä.

Hehtaarin nurmituotolla voi huristella noin 30 000 kilometriä.

Biokaasureaktori kontissa Sotkamon laitoksen reaktori on koottu siirrettävään konttiin BioGTS:n tehtaassa Jyväskylässä.

Heikkisen mukaan konttiratkaisu pienentää kustannuksia huomattavasti. ”Siirtokuljetus maksaa noin 3 000 euroa.

Se on vähän, jos vertaa, paljonko maksaa,

11 kuvat:pekka fali

Prosessissa syntyvä typpipitoinen neste säilötään altaaseen, josta se voidaan levittää nurmelle. Säiliön yläpuolelle tulee pallomainen kupu, joka varastoi biokaasua.

Kiinteistön lämmityskattilassa on kaksoispoltin, jolla voidaan polttaa sekä biokaasua että kevyttä polttoöljyä.

os jos rakentajat asuisivat puoli vuotta työmaan lähellä.”

Siirrettävällä kontilla on myös parempi vakuusarvo kuin kiinteällä reaktorilla.

Lannoite ei haise Elina Virkkusen mukaan biokaasulaitos so-

Tutkimusympäristö Biokaasua pellolta myyntiin VuoGas-hankkeessa MTT:n Sotkamon-toimipisteeseen rakennetaan kuivamädätysteknologiaan perustuva biokaasulaitos, joka tuottaa nettoenergiaa 260 megawattituntia vuodessa.

Kuivamädätys tarkoittaa, että raaka-aine on kiinteää biomassaa, ei esimerkiksi lietelantaa.

Hankkeen päärahoittajia ovat Kainuun liitto (Euroopan aluekehitysrahasto) ja Suomen valtio. Lisäksi hanketta rahoittavat MTT, ISS Palvelut Oy, Senaatti-kiinteistöt ja Envitecpolis Oy. Biokaasulaitoksen teettäminen Sotkamoon maksoi noin 300 000 euroa.

Investoinnin tarkoitus on vahvistaa biokaasuosaamista Kainuussa ja koko maassa.

Lähde: MTT

pii erityisesti kasvinviljelytiloille, kuivalantatiloille ja hevostiloille.

Biokaasureaktori ei ole niin nuuka kuin lehmä. Sille kelpaa myös ylivuotinen tai heikompilaatuinen rehu.

Käsittelyjäännös levitetään pellolle. ”Lannoite ei haise, sillä biokaasutuskäsittelyn aikana hajuyhdisteet häviävät lähes kokonaan”, Virkkunen kertoo.

On mahdollista, että navetan rakentamiseen saa naapureiltakin luvan helpommin, jos maatilalla on käytössä biokaasureaktori.

Lannanlevityksen hajuista ei silloin tarvitse kärsiä.

Suvi Niemi

Rehupaalit syötetään reaktoriin kontin katonrajasta.

Nurmen käyttö kohentaisi vaihtotasetta Biokaasulaitosten rakentamista puoltaa moni seikka. ”Vähähiilisyys, ravinteiden kierrätys, huoltovarmuus, aluetalous”, MTT:n vanhempi tutkija Elina Virkkunen luettelee.

Biokaasun käyttö ei voimista kasvihuoneilmiötä, sillä peltobiomassan hiili on sitoutunut ilmakehästä vain vähän aikaa sitten.

Maatila pystyy itse tuottaman biokaasun, jolloin ulkomaisen polttoaineen ostamisen tarve vähenee. Se parantaa paitsi huoltovarmuutta myös vaihtotasetta.

MTT tutki Bionurmi-hankkeessa, millä edellytyksillä nurmea voisi tuottaa kestävästi biokaasun raaka-aineeksi Hämeessä, Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa.

Tulosten mukaan nurmea riittäisi kaasun

raaka-aineeksi noin kymmenelle 10–15 megawatin laitokselle ilman että nurmiala olisi pois ruuantuotannosta.

Tehokkaimmillaan nurmea hyödyntävä biokaasulaitos on kuitenkin jo 3–6 megawatin kokoluokassa. Esimerkiksi kolmen megawatin laitoksen raaka-ainehuolto vaatisi noin 1 200 hehtaarin peltoalan.

Biokaasulaitoksen lähialueella syntyvän karjanlannan voisi myös ohjata energiakäyttöön. Prosessi hyötyisi lietelannan käytöstä sivusyötteenä.

Viljelijät kiinnostuneita Nurmirehun hyötykäyttö eteläisessä Suomessa on vähentynyt, sillä yhä harvemmalla maatilalla on karjaa.

Nurmet ovat kuitenkin monella tavoin

hyödyllisiä: peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys pitää ravinnevalumat kurissa, ja viljatilan kierrossa nurmi parantaa maata ja vähentää kasvitautien torjuntatarvetta, MTT muistuttaa.

Bionurmi-hankkeen tilaisuuksissa kävi selväksi, että viljelijöillä on halua tuottaa nurmibiomassaa biokaasulaitokselle, etenkin jos laitos on paikallisessa omistuksessa ja hyötyjä saadaan paikallistasolle.

Nurmen korjuu tietäisi urakoitsijoille työtä kesäkuun alkupuolelta syyskuun loppuun. Urakoitavaa työtä toisi myös kaasutuksen käsittelyjäännöksenä syntyneiden lannoitteiden levittäminen takaisin pelloille.

Suvi Niemi

12 Uudet hankkeet Tiedosta tehoa maatalouteen Moderni maanviljelijä käyttää tilallaan monenlaisia koneita, laitteita ja järjestelmiä, joissa syntyy ja joihin tallentuu monenlaista tietoa maatilan toiminnasta. Tieto valitettavasti jää usein seisomaan näihin järjestelmiin, vaikka kyseisellä tiedolla voitaisiin ymmärtää tilan toimintaa paremmin. Tietoa voitaisiin hyödyntää myös paremman ja kestävämmän toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Järjestelmien integraatiota on vuosien varrella yritetty edistää, mutta yhteensovitustyö on liian usein jäänyt kesken maatilan moninaisten järjestelmien takia. Nyt ongelmaa ratkaistaan soveltamalla modernia pilviteknologiaa, joka helpottaa tietojen ja järjestelmien yhdistelyä.

MTT on mukana yhteiseurooppalaisessa CLAFIS-hankkeessa, jossa kehitetään pilvialustaa palvelemaan koko maatalouden tuotantokiertoa yli tuotantorajojen. Hanke toteutetaan EU:n seitsemännessä puiteohjelmassa ja siinä on mukana yhteensä 13 partneria yhdeksästä maasta.

Laaja partnerijoukko takaa, että maatalouden alueellinen erilaisuus ja eri tuotantosuunnat tulevat huomioiduksi kehitystyössä.

Hankkeessa tuodaan maatalouden koneet ja järjestelmät samalle alustalle ja kootaan hajallaan oleva tietämys yhteen tuottamaan ratkaisuja ja lisäarvoa maatalouden tarpeisiin. Tavoitteena on parantaa maatalouden taloudellista, ympäristöllistä ja sosiaalista kestävyyttä.

Kestävyys saavutetaan tilan toiminnan paremmalla ymmärtämisellä, oikein kohdistetuilla tuotantopanoksilla ja tehokkaalla riskien hallinnalla.

Maataloudessa ei yksi oppi sovellu kaikkeen, vaan oikeaan tilanteeseen on valittava oikeat työkalut.

Siksipä kehitettävän järjestelmän on kyettävä käsittelemään moninaisia ja erilaisia tietoja ja tilanteita. Myös päätöksenteon mallien on sovittava maatilan toiminta ympäristöön ja päätöksenteon tueksi tarvitaan aina tilanteesta riippuvaisia tietoja ja ohjeita.

Näihin ongelmiin haetaan ratkaisua tietämyksen hallinnasta. Tietämyksen hallinnassa ei puhuta enää vain tiedosta; saatavilla olevan tiedon pohjalta pyritään luomaan tietämystä ja ymmärrystä.

Pilviteknologiat ja tietämyksen hallinta yhdessä käyttäjäkeskeisen suunnittelun kanssa antavat mahdollisuuden saavuttaa todellista lisäarvoa tuotteisiin ja tuotantoon. Lue lisää: http://www.clafis-project.eu.

Ari Ronkainen, MTT

Lisätietoja: ari.ronkainen@mtt.fi Puh. 029 531 7686

Apilapeltojen määrä kasvussa Apilanurmien määrää ei erikseen tilastoida, ja arviot pinta-alasta vaihtelevat. Tietoja pinta-aloista kuitenkin tarvittaisiin. MTT:ssä tuotettiin arvio apilan viljelyaloista kahdella arviointimenetelmällä, jotka antoivat samansuuntaisia tuloksia.

Tilastotietoa apilan siementuotannosta ja -tuonnista saadaan Evirasta, joka tilastoi tuontisiemenen ja sertifioidun siemenen tuotannon määrät. Nurmipalkokasvien siemenmäärät ovat kasvaneet tasaisesti tarkasteluajanjaksolla 2004–2013. Poikkeusvuosi on kuitenkin 2009, jolloin nurmipalkokasvien siementen menekki nousi merkittävästi. Syy kysynnän kasvuun oli viherlannoitusnurmen sisällyttäminen ympäristötukeen.

MTT:ssä laaditussa laskelmassa nurmipalkonurmien siemenet luokiteltiin kolmeen ryhmään. Säilörehunurmiin laskettiin puna-apila, alsikeapila sekä sini- ja rehumailaset. Laidunnurmien siemeniksi luokitettiin valkoapila sekä keltamaite. Loput lajit oletettiin käyttäviksi viherlannoitusnurmissa.

Tarkasti tilastoidun viherlannoitusnurmien alan perusteella vähennettiin käytettävissä olevasta siemenmäärästä niiden perustamiseen tarvittu siemenmäärä. Säilörehunurmien perustamiseen käytettävästä siemenmäärästä apiloiden osuudeksi oletettiin 4 kg/hehtaari.

Laskelmassa tarkasteltiin neljää erilaista viljelykiertovaihtoehtoa: kaksivuotinen viherlannoitusnurmi, kolmivuotinen laidun sekä nelivuotinen säilörehunurmi. Osa säilörehunurmista kuitenkin uusitaan jo kolmannen vuoden jälkeen. Tämän huomioimiseksi mallinnettiin myös vaihtoehto, jossa osa säilörehunurmista uusitaan jo ennen neljättä vuotta.

Säilörehuanalyysien kautta käsiksi apilan määrään MTT:n aikaisemmista tutkimustuloksista tiedetään, että säilörehunäytteen kalsiumpitoisuus selittää melko hyvin myös näytteen apilapitoisuutta. Valion säilörehuanalyysien keskiarvot vuosilta 2002–2014 antoivat hyvin tietoa kalsiumpitoisuudesta. Kalsiumpitoisuus sopii myös mailasten määrän selittämiseen.

Kalsiumin osuutta säilörehunäytteissä voivat toki myös lisätä nurmien epäpuhtaudet kuten voikukka, jonka kalsiumpitoisuus onkin heinäkasveja korkeampi.

Vuonna 2013 säilörehunurminäytteiden kalsiumpitoisuus oli keskimäärin 4,7 g/kg kuiva-ainetta. Nurmen apilapitoisuus voi kuitenkin vaihdella. Pinta-alan laskemiseksi oletettiin, että apilanurmien kuiva-ainesadosta keskimäärin 50 prosenttia on peräisin apilasta.

Luomutuotanto erikseen nurmialasta Luomutuotannossa nurmialaa oli vuonna 2013 yhteensä 81 000 hehtaaria ja se on lisääntynyt 16 000 hehtaarilla vuodesta 2008. Luomunurmien oletettiin olevan kokonaisuudessaan apilanurmia. Siementen käytön perusteella apilanurmia voidaan kokonaisuudessaan arvioida olevan noin 170 000–180 000 hehtaaria.

Kun tästä vähennetään luomutuotannon osuus, voidaan arvioida, että noin 90 000– 100 000 hehtaaria apilanurmista viljellään tavanomaisessa tuotannossa, eli karkeasti noin viidennes. Apilapitoisia laitumia oli 21 000 hehtaaria.

Parhaiten pitoisuus- ja siemenlaskelmat vastasivat toisiaan, kun oletettiin, että säilörehunurmista kolmasosa oli kolmivuotisia ja kaksi kolmasosaa nelivuotisia, jolloin nurmien kesto olisi keskimäärin 3,3 vuotta.

Tapio Tuomel a/MTT:n arkisto

Reilussa kymmenessä vuodessa apilanurmien osuus nurmista on kasvanut neljänneksellä.

200000 180000 160000 140000 120000 100000 Peltoala, 80000 hehtaaria 60000 40000 20000 0 2010

2011

2012

2013

Siemenlaskelman laidunala Siemenlaskelman säilörehualan ka. 3,3 vuotta Siemenlaskelman säilörehualan ka. 4 vuotta Säilörehuanalyysien perusteella laskettu ala

Arviot vastaavat hyvin toisiaan Molemmilla toisistaan riippumattomalla menetelmällä saatiin melko hyvin toisiaan vastaava arvio pinta-alasta.

Säilörehunäytteiden pohjalta tehdyssä analyysissä apilanurmien kehityssuunta vaikuttaa selkeältä: vuosien 2002 ja 2013 välillä apilanurmien osuus nurmista on kasvanut neljänneksellä. Apilanurmien ala on kasvanut noin 30 000 hehtaarilla, ja lisäksi

viherlannoitusnurmien ala on vakiintunut noin 50 000 hehtaariin.

Siemenaineiston perusteella erityisesti laidunnurmiseoksissa hyödynnettävän valkoapilan käyttö on säilynyt tasaisena.

Pellervo Kässi ja Olli Niskanen, MTT Lisätietoja: pellervo.kassi@mtt.fi Puh. 029 5317417

Apilanurmi lannoittaa vihreästi Apilanurmilla on mahdollista säästää väkilannoituksessa, ja niillä on hyväksi havaittu tuotosvaste. Apilan etuihin kuuluu myös se, että sen käyttö nurmiseoksessa pidentää sadonkorjuuikkunaa. Apilanurmi ei kuitenkaan ole turvemaiden kasviseos, mikä rajoittaa käytön lisäämistä osassa maata.

On myös muistettava, ettei apila menesty nurmiseoksessa, jos typpilannoitus pidetään puhtaan nurmen tasolla. Apilarehujen sisältämän kasviestrogeenin on epäilty aiheuttavan hedelmällisyysongelmia, mutta positii-

viset kokemukset esimerkiksi luomutiloilta osoittavat, ettei kyseessä ole kovin merkittävä haitta.

Apilaa voi rehukäytön lisäksi hyödyntää viherlannoituksessa. Viherlannoitusnurmet ovat mukana myös tulevassa ympäristökorvausjärjestelmässä luonnon monimuotoisuutta, sekä maan rakennetta ja laatua edistävänä lohkokohtaisena toimenpiteenä.

Viherlannoitusnurmissa täytyy olla vähintään 20 prosenttia typpeä sitovaa apilaa tai muuta palkokasvia.

13

Vasikkatalo on vasikoiden koti Navettahalli on tehokas sairausriskien hautomo. Siksi vasikoiden kasvatuksen tulisi tapahtua erillään varsinaisesta lehmähallista. Esimerkkejä tällaisista eläintilojen ratkaisuista on runsaasti ulkomailla. Suomessa buumi odottaa vielä tuloaan.

Vasikat on perinteisesti kasvatettu samassa rakennuksessa hiehojen ja lehmien kanssa.

Vasikoiden tilat on yleensä suunniteltu lähelle poikimakarsinoita ja maitohuonetta. Näin siirrot ja juotto toimivat parhaiten, kun etäisyydet ovat lyhyet.

Viime vuonna päättyneessä MTT:n, Helsingin yliopiston ja Työtehoseuran Lypsykarjatilan lehmien ryhmittely -tutkimuksessa havaittiin, että uusista, yli 100 lehmän pihatoista liki puolessa vasikat kasvatetaan edelleen samassa ilmatilassa lehmien kanssa.

Vasikkatalo auttaa terveeseen kasvuun MTT:n, Savonia AMK:n, Atrian ja Faban Kestävä karjatalous -tutkimuksessa on selvitetty vasikoiden alkukasvatuksen teknologisia vaihtoehtoja. Suomen olosuhteisiin tarvitaan yksikertainen, edullinen ja samalla talviolosuhteissa toimiva rakennus – vasikkatalo.

Niitä on Suomeen jo useita rakentunut, mutta varsinainen buumi odottaa tuloaan.

Hankkeessa kehitettiin malli vasikkatalolle. Rakennuksessa on tilaa 48 vasikalle. Pohjaratkaisussa on kaksi osastoa, jotka jakautuvat neljään 6 vasikan sektoriin.

Poikimisen ja emän hoidon jälkeen vasikka siirretään 6 yksilökarsinan ryhmään, ja se kasvaa 2–3 kuukauden ikään asti samassa karsinasektorissa. Kasvun edistyessä yksilökarsinoita yhdistellään pareittain. Loppupuolella kaikki kuusi yksilökarsinaa voidaan yhdistää yhdeksi karsinaksi väliseiniä poistamalla.

Malli 120 lehmän karjakoolle 2–3 kuukauden päästä ryhmä siirretään kerralla nuorkarjapihattoon. Karsina puhdistetaan lannasta, pestään ja kuivitetaan uudelleen seuraava erää varten. Lannanpoisto ja kuivitus tapahtuvat rakennuksen päädyistä ja keskeltä pienkuormaajalla. Karsinarivin keskellä on polvenkorkuinen betoniseinämä, jota vasten kuormaan kauha voi työntää lantasatsin ilman, että se sekoittuu naapurisektoriin.

Juotto tapahtuu maitotaksilla, ja käytävät on mitoitettu taksin tilatarpeen mukaan. Heinä tai vastaava karkearehu jaetaan manuaalisesti. Rehukeittiö ja rehuvarasto ovat sivusii-

Tulevaisuuden maidontuotantoyksikössä kullekin eläinryhmälle on rakennettu ikä- ja tuotantovaiheeseen tarkoituksenmukaiset tilat. Vasikan tie lehmäksi kulkee erillisen vasikkatalon kautta nuorkarjapihattoon, josta takaisin maidontuotantopihattoon poikimista odottavien hiehojen osastoon lähelle poikimakarsinaa.

Vasikkalan malli on suunniteltu kahden lypsyrobotin kokoiseen navettaan.

vessä. Malli on luotu 120 lehmän karjakoolle ja se on helppo tuplata peilaamalla uusi yksikkö sivusiiven toiselle puolelle.

Tapani Kivinen, MTT

Lisätiedot: tapani.kivinen@mtt.fi Puh. 0400 555 647

Ylipainepuhallus takaa vasikoille raikkaan ilman Yrjö Tuunanen/MTT

Suomeen rakennetut vasikkatalot ovat verhoseinäisiä lämpöeristettyjä rakennuksia.

Siitäkin huolimatta, että ilmanvaihto on painovoimainen, sitä voidaan tehostaa koneellisella sisäänpuhalluksella. Menetelmää on uusi ja sitä kutsutaan ylipainepuhallukseksi.

Puhalluksen ideana on suunnatuilla ilmasuihkuilla tuoda raitista ilmaa yksittäisiin karsinoihin siten, että sinne muuten seisomaan jäävä bakteeripitoinen ilma saadaan vaihtumaan. Puhalluksen mitoitukseen on USA:ssa kehitetty Excel-pohjainen ohjelma, jolla ilman liikenopeus eläinten tasolla saadaan vedottomaksi.

Suomen ensimmäinen valmistui keväällä Suomeen on viime keväänä valmistunut ensimmäisten joukossa ylipainepuhalluksella varustettu vasikkatalo. Viime toukokuussa ja elokuussa vasikkatalossa tehtiin ilmamäärämittaukset.

Toukokuun mittauksessa havaittiin tuulen vaikuttavan merkittävästi ilmanopeuksiin ja ilman jakautumiseen vasikkatalon sisätiloissa.

Navettahallista erillinen vasikkatalo takaa vasikoille terveen kasvun.

Toisin sanoen verhoseinäisen rakennuksen ilmanvaihto riippuu suuresti tuulen suunnasta ja nopeudesta. Tällöin ylipainepuhalluksesta on selvää hyötyä vain tyynellä säällä.

Elokuun mittauksessa simuloitiin talvitilanne eli verhot ja ovet suljettiin. Tavoitteena on tasainen 0,25 m/s ilmanopeus, joka ei aiheuta vedon tunnetta.

Hyvä ilmanvaihto vedottomasti Kahdessa puhaltimessa ilman sisäänottonopeus vaihteli 3–4 m/s. Ilma puhallettiin kahden 34 cm läpimittaisen muoviputken kautta eläintilaan. Yksilökarsinalinjan putkessa oli läpimitaltaan 35 mm reiät 30 cm välein. Ryhmäkarsinalinjassa oli 35 mm reikiä 50 cm välein ja 45 mm reikiä 40 cm välein. Ilman ulostulonopeus oli putkien alku- ja loppupäässä liki sama, joten ilman jakautuminen pituussuunnassa oli tasaista.

Ilmasuihkun nopeus heti reiässä on suuri, 5–7 m/s. Suihku kuitenkin hidastuu nopeasti, ja jo metrin päässä puhallusreiästä se on noin 0,5 m/s ja eläinten tasolla karsinassa vaihtelee 0–0,4 m/s.

Mitatut ilmanopeudet tarkoittavat sitä, että esimerkin vasikkataloon puhalletaan noin 1 900 kuutiometriä ilmaa tunnissa, mikä vastaa karkeasti kahta ilmanvaihtoa tunnissa. Tätä voidaan pitää hyvänä ilmanvaihtona talviolosuhteissa etenkin kun se tarkoittaa sitä, että karsinoissa lymyävä likainen ilma saadaan korvatuksi raittiilla ilmalla.

14

Sikalan haju hälvenee jäähdytyksen avulla Ympäristölupaa hakevat kotieläintilat törmäävät usein naapurien vastustukseen ja pelkoihin hajuhaitoista. Nykytekniikalla pystytään vähentämään kotieläinrakennuksen sisällä syntyviä päästöjä ja siten myös ulkopuolelle leviävää hajua niin, että sikalan haju jää historiaan.

Tutkimuksemme pilottitilalla on uusi lihasikala, jossa on kaksi identtistä kasvatusosastoa. Osastoihin on asennettu Pellon Groupin kehittämät lannan jäähdytys- ja sisäilman korkeapainejäähdytyslaitteistot. Mittauksia varten toisen osaston lannan jäähdytystä ei käytetty.

Hajumittarit käytössä kahdella mittausjaksolla Osastoista mitattiin sisäilman ammoniakkipitoisuutta tallentavalla Drägerin loggerilla. Hajun voimakkuutta mitattiin kenttämittauksiin soveltuvalla Nasal Ranger™ olfaktometrillä.

Hajun voimakkuus määritetään hajupitoisuutena, joka ilmaisee, kuinka monta kertaa ilmaa tai kaasua täytyy laimentaa, jotta se on hajutonta. Yksikkönä käytetään hajuyksikköä kuutiometrissä (hy/m3).

Ammoniakkipitoisuutta ja hajun voimakkuutta mitattiin osastoilta yhtä aikaa. Syys-

kuun mittausjaksolla ammoniakkipitoisuus vaihteli 0–10 ppm:n välillä ja keskimääräinen pitoisuus oli 5,6 ppm. Lokakuun mittausjaksolla pitoisuudet vaihtelivat välillä 0–8 ja olivat keskimäärin 3,8 ppm. Ero selittyy osin sillä, että lokakuussa siat olivat isompia ja osastojen lämpötilaa oli voitu alentaa, mutta myös ilmanvaihdon voimakkuudella ja osaston siisteydellä oli vaikutusta asiaan.

Lietekuilujen jäähdytys haihdutti hajua selvästi Osastolta 2, jossa oli käytössä lannan jäähdytys, mitattiin 4–7 hy/m3 hajupitoisuuksia.

Sen sijaan osastolta 3, jossa jäähdytystä ei ollut, mitattiin 15 hy/m3 hajupitoisuuksia. Kun osastolla 3 käynnistettiin korkeapainejäähdytys, putosi hajupitoisuus tasolle 4 hy/m3.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että lietekuilujen jäähdytyslaitteisto vähentää aistittavaa hajua selvästi. Ilman jäähdytys kor-

keapaineisella vesisuihkulla vaikuttaa samansuuntaisesti.

Hyvin hoidetussa sikalassa hajua muodostuu ja leviää ympäristöön hyvin vähän.

Esimerkiksi syyskuun mittauksessa osastosta 3 mitattu hajupitoisuus oli 15, ja sama pitoisuus mitattiin osaston 3 ilmastoinnin poistoputken päältä. Rakennuksen ulkopuolella havaittavissa oleva haju (2–4 hy/m3) tuntui tuulen alapuolella noin 15 metrin päässä tuotantorakennuksesta, mutta ei enää tämän etäämpänä.

lietteen levityksestäkin aiheutuva hajuhaitta historiaa.

Näyttää siltä, että uusilla teknisillä ratkaisuilla voidaan poistaa naapuruussuhteita haittaava hajun syntyminen ja leviäminen.

Toivottavaa olisi, että tietoisuus tästä mahdollisuudesta edesauttaisi maatalouden ja urbaanin alueen sopuisaa rinnakkaiseloa. Ehkäpä teknisistä ratkaisuista olisi Suomelle myös merkittäviksi uusiksi vientituotteiksi.

Lietteen fraktiointi poistaa myös levityshajut Kun nykyaikaisella pilottitilallamme lisäksi liete fraktioidaan ja käsitellään biologisesti, on

Lisätiedot: maarit.hellstedt@mtt.fi Puh. 029 531 7203

Maarit Hellstedt, MTT

16 14

Hannu Haapal a/Agrinnotech

Hajuyksikköä/m3

12 10 8 6 4 2 0 O2/24.9.2013 O2/8.10.2013 O3/24.9.2013 O3/8.10.2013 O3K/8.10.2013

Pilottimittauksissa käytettiin kannettavaa olfaktometriä. Hajua laimennetaan aktiivihiilen läpi johdetulla ilmalla aina vain vähemmän, kunnes haju havaitaan. Tulos on siis laimennussuhde.

Hajupitoisuus pilottitilalla eri mittauspäivinä. O2=osasto 2, jossa lantakourujen jäähdytys.

O3=osasto 3, jossa ei jäähdytystä. O3K=osasto 3, jossa ilman jäähdytys korkeapainevedellä.

Kannattaisiko rakentaa biokaasulaitos?

Biokaasulaitokset kiinnostavat maaseudun yrittäjiä varsinkin karjatiloilla. Laitoksista tarjolla oleva tieto on kuitenkin ollut hajanaista ja ristiriitaista, mikä on vaikeuttanut investoinnin kannattavuuden arviointia.

MTT:n rakentama biokaasulaskuri tarjoaa alustan, jolla voi vertailla esimerkiksi erilaisten syötteiden vaikutusta energiantuottoon ja biokaasun eri käyttömuotojen kannattavuutta. Laskuri on tarkoitettu biokaasulaitosten alustavan kannattavuuden arviointiin. Se ei siten korvaa tapauskohtaista suunnittelua, mutta tarjoaa mahdollisuuden eri vaihtoehtojen vertailuun.

Laskurista on pyritty tekemään monipuolinen ja helppokäyttöinen. Tämä on luonnollisesti edellyttänyt paljon yksinkertaistuksia. Oletuksena laskurissa on yleisesti käytetty biokaasulaitostyyppi, jossa on jatkuvatoiminen, täyssekoitteinen pystyreaktori ja joka toimii mesofiilisenä (n. 37°C) märkäprosessina.

Laskuri käyttää laskennassa oletusarvoja, jotka ovat kirjallisuuteen tai kokemukseen perustuvia keskimääräisiä arvoja. Laitoksen investointikustannukset arvioidaan itävaltalaisten biokaasulaitosten rakennuskustannusten perusteella Suomen erityispiirteet huomioiden. Suomessa on toistaiseksi vain vähän biokaasulaitoksia ja ne saattavat olla hyvin yksilöllisiä. Siksi niiden perusteella ei voida arvioida luotettavasti esimerkiksi rakennuskustannuksia.

Biokaasulaskurin avulla yksityisen laitoksen rakentamisesta kiinnostunut yrittäjä voi laskea erilaisten ratkaisujen kannattavuutta.

den määrä ja energiatuotantomuodon valinta.

Muokkaussivuilla voi muuttaa oletusarvoja omiksi arvoikseen ja siten tarkentaa laskentaa.

Biokaasulaskuri toimii parhaiten eri vaihtoehtojen vertailussa ja investoinnin suuruusluokan hahmottamisessa. Laskurin antamat tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia.

Esimerkiksi syötteiden tuottopotentiaali ja yhteismädätyksen vaikutukset metaanin syntyyn on syytä tarkentaa ennen investointipäätöksen tekemistä. Myös investoinnin suuruus tulee varmistaa tarjouspyynnöillä.

Biokaasulaskuri toteutettiin Maaseuturahaston rahoittamassa Biokaasulaitosinvestoinnin laskentatyökalu -hankkeessa, jota koordinoi Ukipolis. www.biokaasulaskuri.fi Sanna Marttinen, MTT Laskuri koostuu kahdesta tasosta: pääsivut ja muokkaussivut. Pääsivuilla laskenta teh-

dään käyttämällä laskurin oletusarvoja. Ainoat käyttäjältä vaadittavat tiedot ovat syöttei-

Lisätietoja: sanna.marttinen@mtt.fi Puh. 029 531 7499

15

Metsäenergian kestävyydessä painavat myös alueelliset vaikutukset

Bioenergian kestävyyden arvioinnissa on yleensä keskitytty vain ympäristövaikutuksiin, mutta on tärkeää huomioida myös taloudelliset ja sosiaaliset tekijät.

Metsäenergia esimerkiksi työllistää selvästi enemmän paikallista väestöä kuin fossiilinen energia.

Metsäenergian ympäristökestävyys on tunnena olevissa maissa kuudelle eri bioenergiakettusti hyvällä tasolla: metsien harvennushakjulle. Maakohtaiset raportit arvioinnin tulokYmpäristökestävyys Taloudellinen kestävyys Sosiaalinen kestävyys kuista ja metsätähteistä saatavalla hakkeelsista on julkaistu hankkeen englanninkielisillä sisäinen la tuotetun kaukolämmön ilmastovaikutus, nettisivuilla http://www.sustainable-biomass.

Kasvihuonekaasupäästöt Yrityksen Työllisyys korkokanta happamoittava vaikutus ja pienhiukkaspääseu/. Lisätietoa hankkeesta löytyy myös suoHappamoituminen Takaisinmaksuaika Vaikutus aluetalouteen töt ovat pienemmät kuin kaukolämmön, joka menkielisiltä sivuilta: www.mtt.fi/bioteam tuotetaan raskaalla polttoöljyllä.

Ilman laatu Työn laatu Maan hinnan muutos Erityisesti ilmastovaikutuksiltaan metsäTaija Sinkko ja Kaija Hakala, MTT sekä Aki (pienhiukkaset) (onnettomuudet, palkka) energia on kaukolämpöä puhtaampaa. Myös Villa, Itä-Suomen yliopisto Kemikaalien käyttö Vaikutus kansantalouteen Vaikutus kiinteistöjen hintaan energiatase eli ketjussa käytetyn energian suhde tuotettuun energiaan on metsäenerLisätietoja: kaija.hakala@mtt.fi Veden käyttö Lopputuotteen hinta Muutos ympäristön laadussa giaketjussa hieman parempi kuin polttoölPuh. 029 531 7169 jyn tuotantoketjussa. Metsäenergiaketjussa ei Ravinnetase Tuotantokustannus myöskään käytetä kemikaaleja tai vettä, joita molempia käytetään polttoöljyn tuotantoketEnergiatase jussa.

Maan käyttö Maan käyttö on lähes nolla sekä metsäenergian että polttoöljyn osalta. Metsätähteet ja harvennuspuut syntyvät muun metsätalouden sivutuotteena, jolloin niille ei lasketa Suomessa metsäenergialla on suurempi dehakkeen korjuussa ja kuljetuksessa, mikäli maan käyttöä. Polttoöljyn tapauksessa öljynvaikutus kansantalouteen kuin raskaalla poltraaka-aineet hankitaan alueelta. poraus voi kuitenkin pilata maata ja tehdä siitoöljyllä, kun arvioinnissa otetaan huomioon Vaikka sekä polttoöljy että metsäenergia tä käyttökelvotonta. kaikkien Suomen metsäenergiaa tuottavien työllistävät lähes saman määrän ihmisiä koko Ainoa ympäristön kannalta negatiivinen laitosten aiheuttama arvonlisäys. ketjussa, polttoöljyketjun työllistävyys tapahasia metsätähteiden energiakäytössä on se, etKaukolämmön tuotanto metsätähdehaktuu suurimmaksi osaksi Suomen ulkopuolelKestävyyden arvioinnissa otetaan tä metsätähteiden sisältämä typpi menetetäänYmpäristökestävyys keella on hieman halvempaa kuin raskaalla la. Paikallisen vaiku- kestävyys Taloudellinen kestävyysmetsäenergialaitoksen Sosiaalinen huomioon koko bioenergiaketjun polton yhteydessä. Jos metsätähde jätettäisiin polttoöljyllä, mutta kuluttajahinta on alhaitukset kiinteistöjen hintaan ja elinympäristön Yrityksen sisäinen korkokanta Työllisyys aikaiset vaikutukset ympäristöön, metsään, jäisivät myös sen sisältämät ravinteetKasvihuonekaasupäästöt sempi raskaalla polttoöljyllä tuotetulla kaukohyvinvointiin arvioitiin melko pieniksi vertalouteen ja ihmisiin. ja orgaaninen aines parantamaan metsämaata. lämmöllä. Metsämaan hinta on noussut Suorattuna öljynporaukseen, joka voi aiheuttaa Happamoituminen Takaisinmaksuaika Vaikutus aluetalouteen Metsätähteiden sisältämä fosfori voidaan kuimessa viimeisen 50 vuoden aikana, mutta ei suurta haittaa lähiseuduille. Tilastojen muKestävyyttä arvioidaan taulukostenkin palauttaa metsään tuhkan muodossa. Ilmanvoida kuinka paljon hinta on Maan nous- hinnan kaan metsätaloudessa sattuu kuitenkin enem-(onnettomuudet, laatuarvioida, (pienhiukkaset) muutos Työn laatu palkka) sa esitettyjen indikaattorien suhsut metsäenergian tuotannon vuoksi ja kuinmän onnettomuuksia kuin öljynporauksessa.

Kemikaalien Vaikutus kansantalouteen hintaan (positiivinen tai negatiivinen Taloudelliset vaikutukset ka paljonkäyttö muista syistä.

MTT ja Itä-Suomen yliopisto Vaikutus selvittivätkiinteistöjenteen vaikutus). lähes tasoissa EU:n Intelligent Energy Europe -ohjelman Veden käyttö Lopputuotteen hinta Muutos ympäristön laadussa Arvioinnin mukaan metsäenergia ei aina voiMetsäenergia parantaa rahoittamassa BIOTEAM-hankkeessa metsäTuotantokustannus Tarkasteltavalle bioenergiamuota raskasta polttoöljyä taloudellisessa mieles- Ravinnetase aluetaloutta energian kestävyyttä kolmen kestävyyden osadolle valitaan sopiva vertailuketju, sä. Metsäenergiaa tuottavan laitoksen sisäinenEnergiatase Metsäenergian tuotanto parantaa aluetaloutalueen suhteen. johon bioenergian tuotannon vaikorkokanta on parempi kuin öljynjalostata ja lisää alueen työpaikkoja sekä laitoksen Hankkeessa ovat Suomen lisäksi mukana Maanrakentamisvaiheessa käyttö kutuksia verrataan. mon, mutta takaisinmaksuaika on samaa että sen käytön aikana.

Alankomaat, Saksa, Italia, Puola ja Liettua. luokkaa.

Paikallista väkeä työllistyy myös metsätähKestävyyden arvioinnit tehtiin kaikissa muka-

Kestävyyden arviointi pähkinänkuoressa

Biomeiler tuottaa lannasta lämpöenergiaa Maaseudulla pienten kohteiden lämpöenergian tuottaminen hoidetaan usein öljyllä tai sähköllä, sillä puulämmityksen perustaminen on joskus kallista, vaikka polttoaine olisikin edullista. Kompostin tapaan toimivassa biomeilerissä lämpöä tehdään lannan ja hakkeen seoksesta.

ProAgria Länsi-Suomen Leader -rahoitteisessa hankkeessa saksalainen hankekumppanimme FASBA esitteli tietojenvaihdossa saksalais-ranskalaisen biomeilerin, joka hyödyntää lantaa kompostointimenetelmällä ja tuottaa siitä lämpöä vesikiertoiseen lämmitykseen. Laitteistosta tuleva vesi on lämmöltään 60–70-asteista, mutta on silti turvallisempaa olla ottamatta siitä lämmintä käyttövettä.

Perusidea biomeilerissä on se, että lämpöä tehdään lannan ja hakkeen seoksesta. Tarkoitus on, että biomeileristä tulee kompostin tapainen, ja sen teho on noin 1kW/10m3 kompostoitavaa massaa. Mitä kiinteämpää lanta on, sen paremmin se sopii biomeileriin – kaikki lanta siis käy, mutta hevosen ja kanan lanta ovat parhaita.

Oleellista on se, että eläimet eivät ole antibiooteilla lääkittyjä, jotta kompostin mikrobit toimivat oikein.

Biomeilerin elinkaari on 6–18 kuukautta riippuen siitä, tehdäänkö se kerralla vai ruokitaanko sitä.

Komposti toimii jopa talvella Biomeilerin rakentaminen aloitetaan siten, että vettä läpäisemättömälle alustalle hahmotellaan esimerkiksi olkipaaleista pyöreän

Biomeilereitä on jo perustettu ympäri Eurooppaa, mutta Suomen lainsäädäntö ei vielä tunne sitä.

muotoinen kehä, joka jakaa tasaisesti paineen. Kehä vahvistetaan esimerkiksi harjateräsverkolla.

Olkipaalikehän sisään sijoitetaan kompostiseos, johon asetellaan lämmön talteenottojärjestelmä mustasta muoviputkesta.

Muoviputkien on oltava 70 cm etäisyydellä toisistaan, jotta putken ympärillä oleva kompostin massa nostaa lämpötilaa riittävästi. Muoviputkien kerroksia voi asetella päällekkäin neljä, jolloin kompostin koko nousee maksimissaan kolmeen metriin.

Hyvä apuvälinen mustien muoviputkien asettamiseen ja kompostin purkamiseen on puu- tai harjateräsverkko, johon mustat muoviputket sidotaan.

Kompostin maatuminen käynnistetään kastelemalla. Talvikäyttöä varten komposti voidaan peittää esimerkiksi lumella. Tällä tavalla se on saatu toimimaan esimerkiksi Kanadassa -40 asteen lämpötiloissa.

Lopputulos muistuttaa multaa Kompostin käytöstä syntyvät tuotteet eli

käynnistymisessä tuleva vesi on otettava talteen. Yksinkertainen tapa sen hyödyntämiseen on esimerkiksi käyttäminen kasvaville kasveille. Maatunut hake-lantaseos on oikein toimineessa biomeilerissä kokonaan maatunut ja muistuttaa multaa. Se onkin erittäin hyvä maanparannusaine esimerkiksi kasvimaille.

Biomeiler on käytössä noin 60 maassa, joista useat ovat Euroopan maita. Ruotsiin ensimmäinen biomeiler pystytettiin lokakuussa 2013 korvaamaan hevosen lannan polttoa. Suomen lainsäädäntö ei vielä tunne biomeileriä. Biomerin yleistymistä ja vaikutuksia muun muassa EU-tukia saaviin maatiloihin on vielä epäselvää. Lisäksi täydellisiä Suomeen soveltuvia rakennus- ja käyttöohjeita kaivataan, jotta biomeileristä ei tule ongelmaa mahdollisten väärinkäytösten vuoksi.

Jukka Kontulainen, Pro Agria Lisätiedot: jukka.kontulainen@proagria.fi Puh. 040 829 8135

16

Lihasika oppii syömään luomusäilörehua Säilörehuruokinta on lihasioille terveellistä, mutta toisessa vaakakupissa painavat rehun valikointi ja pienentynyt teurassaanto.

Yrjö Tuunanen/MTT:n arkisto

Karkearehu kuuluu luomulihasikojen päivittäiseen rehuannokseen. Säilörehu voisi turvata luomusikojen karkearehun saannin Suomen oloissa talvikaudella. Tavanomaisessa tuotannossa säilörehu voisi toimia virikerehuna sioille.

Lihasiat pystyvät syömään nurmisäilörehua 6−13 prosenttia rehun kuiva-aineesta.

Lihasika saa säilörehusta sulavia aminohappoja, mutta rehun valikointi ja tuhlaantuminen ovat käytännön ongelmina. Säilörehuruokinnan haittapuolena on sikojen ruuansulatuskanavan painon kasvu ja pienentynyt teurassaanto.

Sika valikoi rehunsa Sulavuuskokeessa huomattiin, että siat valikoivat säilörehua pois seoksesta. Ongelmat vähenivät, kun rehu silputtiin toiseen kertaan tarkkuussilppurilla noin 5−10 senttimetrin pituiseksi silpuksi. Kaikki siat oppivat syömään säilörehua. Noin 45 kiloa painavat siat söivät silputtua säilörehua kilon päivässä ja noin 80 kiloa painavat puolestaan 1,7 kiloa päivässä.

Säilörehun tuhlaantumiselta ei silti vältytty. Luotettavimmat tulokset saatiin, kun rehussa oli korkeintaan 13,3 prosenttia kuiva-aineesta säilörehua. Säilörehun kuiva-aineen kokonaissulavuus oli 67 prosenttia ja raakavalkuaisen sulavuus 68 prosenttia.

Säilörehun syöttäminen ei vaikuttanut yksilöruokittujen sikojen kasvuun. Siat, jotka eivät saaneet säilörehua, kasvoivat 731 grammaa päivässä ja kuluttivat kasvukiloa kohti 2,45 kiloa rehun kuiva-ainetta. Säilörehua saaneet siat kasvoivat keskimäärin 815 grammaa päivässä ja kuluttivat kasvukiloa kohti 2,37 kiloa rehun kuiva-ainetta.

Osa kasvun lisäyksestä johtui todennäköisesti ruuansulatuskanavan suuremmasta painosta, mutta lihasiat myös pystyivät käyttämään hyväkseen säilörehun ravintoaineita.

Säilörehuruokinta vaikutti edullisesti sikojen mahan terveyteen. Tärkkelyspohjai-

aineesta.

Säilörehu huononsi ryhmässä ruokittujen sikojen kasvua ja rehuhyötysuhdetta. Säilörehuruokinta suurensi teurastustappiota ja pienensi sikojen teurassaantoa. Lihasikojen säilörehuruokinnasta tarvitaankin lisätutkimusta, jotta sen ravintoaineet voitaisiin hyödyntää paremmin.

Hilkka Siljander-Rasi, MTT ja Paul Bikker, Wageningen UR Lisätietoja: hilkka.siljander-rasi@mtt.fi Puh. 029 531 7750

Siat oppivat syömään säilörehua, mutta osasivat myös valikoida rehun pois ruokintaseoksesta.

Kontrolliryhmä

Säilörehuryhmä

2,44 897 890 25,5 119,4 93,1 78,0 56,7

2,24 0,29 860 841 27,1 118,7 91,2 76,9 57,2

Rehun syönti, kg kuiva-ainetta/sika/pv Täysrehu Säilörehu Päiväkasvu, g/pv Teuraspainokorjattu päiväkasvu, g/pv Rehuhyötysuhde, MJ NE/kg Loppupaino, kg Teuraspaino, kg Teurassaanto, % Ruhon lihaprosentti

Säilörehun vaikutus luomulihasikojen tuotantotuloksiin ja teuraslaatuun Wageningenin yliopiston kokeessa.

nen, hienojakoinen koerehu aiheutti sioille mahahaavoja. Kun kuiva-aineesta korvattiin 6,7 prosenttia säilörehulla, mahahaavaa oli 12,5 prosentilla sioista. Kun säilörehun määrää lisättiin, mahahaavoja ei esiintynyt lainkaan.

Säilörehu pienentää teurassaantoa Kasvatuskokeessa säilörehun määrää lisättiin vähitellen. Alkukasvatuksessa siat pystyivät syömään säilörehua kuusi prosenttia ja loppukasvatuksessa 15 prosenttia rehun kuiva-

Säilörehukokeita yhteistyönä MTT ja Wageningenin yliopisto selvittivät Hollannissa kasvatetun luomunurmisäilörehun rehuarvoa ja sulavuutta lihasioilla. MTT:ssä määritettiin ravintoaineiden kokonaissulavuus ja aminohappojen ohutsuolisulavuus.

Hollannissa selvitettiin säilörehuruokinnan vaikutusta luomusikojen tuotantotuloksiin. Kontrolliryhmä sai luomutäysrehua ja koeryhmä seosta, jossa täysrehun nettoenergiasta oli korvattu alkukasvatuksessa 12 prosenttia ja loppukasvatuksessa 20 prosenttia säilörehulla.

Säilörehu sekoitettiin kuivaan rehuun apevaunussa ja sen syöttämistä lisättiin vähitellen.

Ruohosta proteiinia sikojen liemirehuruokintaan Suomen pelloilla kasvaa nurmirehua enemmän kuin mitä naudat ja hevoset tarvitsevat. Samanaikaisesti valkuaisrehua tuodaan ulkomailta. Entäpä jos nurmirehu prosessoitaisiin siten, että sen käyttömahdollisuudet myös sikojen ruokinnassa paranisivat? Voisiko säilörehu korvata soijaa?

Valion Ruohosta proteiinia -hankkeessa tutkittiin nurmisäilörehun käsittelyprosessia, jonka lopputuotteena on mikrobivalkuainen pekilo. Todettiin, että nurmisäilörehu on entsymaattisesti helposti pilkottavissa, ja että valkuaispitoinen pekilo kasvoi hyvin hyödyntäen säilörehun kuidusta saatuja sokereita.

Sivutuotteena syntyvä väkevöity säilörehu-uute voitaisiin hyödyntää sellaisenaan sikojen ruokinnassa. Samalla soijan, rehufosfaatin ja viljan osuus sikojen liemirehussa pienenisi. Lisäksi säilörehu-uutteen maitohappo itsessään riittäisi happamoittamaan rehun, erillistä happolisää ei tarvita.

Nurmirehu ei kuitenkaan ole ilmainen raaka-aine. Hankkeessa todettiin, että kokeiltua prosessia pitää yksinkertaistaa, jotta se olisi taloudellisesti kannattavaa. Syntyi useita ideoita, joita testataan jatkotutkimushankkeissa.

Mikäli säilörehun kuiturakenne pystytään hajottamaan riittävän edullisesti siten, että säilörehusta todella tulee sianrehua, niin moni asia voi muuttua nykyisestä. Jos prosessointi voidaan toteuttaa tilatasolla,

Arja Seppälä/MTT

Säilörehupirtelöstä biojalostamoon Nurmisäilörehun kemikaalit ovat kiinnostavia myös teollisuuden näkökulmasta. Säilörehun jalostaminen voisi tulevaisuudessa mennä rehukäyttöä pidemmälle.

Maatilalla esiprosessoitu säilörehupirtelö voisi olla välituote, joka jatkaa matkaansa erotustekniikoita hyödyntävään biojalostamoon. Säilörehuun perustuva biojalostamotyyppinen toiminta voi siis alkaa joko maatilojen yhteydessä tai keskitetyissä laitoksissa.

Olennaista on, että pystymme hahmottamaan mahdollisuudet ja luomaan niistä uutta kannattavaa toimintaa.

Lisätietoa Ruohosta proteiinia -hankkeesta IBC Finland 2014 -seminaarin verkkosivuilla www.ibcfinland.fi/projects/protein-feed-from-grass-silage-b/

Väkevöityä säilörehu-uutetta voitaisiin hyödyntää sellaisenaan sikojen ruokinnassa.

Arja Seppälä, MTT

nurmirehusta tulee oikeasti varteenotettava vaihtoehto sikatilan viljelykiertoon, ja nurmikasveja voidaan nykyistä tehokkaam-

Lisätietoja: arja.seppala@mtt.fi Puh. 029 531 7737

min hyödyntää ravinnehuuhtoumien ehkäisyssä. Samalla sikatilalle ostorehujen muodossa tulevan fosforin määrä vähenee.

Omenien geenit talteen syväpakkaseen

17

Omena on ainoa Suomessa hyvällä menestyksellä viljeltävä hedelmä. Omenan geenivarojen suojelemiseksi sekä viljelijät että julkiset tutkimuslaitokset ovat keränneet omenalajikkeita kenttäkokoelmiksi. Alustavien kokeiden mukaan lajikkeita voidaan säilyttää myös syväpakkasessa.

Kuvat: Saara Tuohimetsä/MTT

Kansallinen kasvigeenivaratyöryhmä on esittänyt varmuuskokoelman keräämistä kryosäilytykseen kenttäkokoelmien ohella.

Se pienentäisi riskiä kokoelmien tuhoutumisesta ja häviämisestä, koska kryotankissa materiaali on suojassa ympäristöstressiltä, taudeilta ja tuholaisilta.

Säilytys ei myöskään vaadi kalliita hoitotoimenpiteitä kuten avomaaviljelmät.

Alustavien kokeiden mukaan kryosäilytystä voidaan soveltaa arvokkaiden, vanhojen omenalajikkeiden säilytyksessä.

Taudit uhkaavat kenttäkokoelmia Ilmaston lämpeneminen suosii omenan viljelyä Suomessa, mutta toisaalta se lisää tautikuormaa. Kaksi pahaa uhkaa ovat hiljattain löydetty omenan lisäversoisuustauti ja toistaiseksi maastamme poispidetty tulipolte. Molemmat ovat karanteenitauteja, joiden esiintyminen kenttäkokoelmassa johtaisi koko kokoelman hävittämiseen kasvinsuojelulain nojalla.

Omenan lisäversoisuustauti eli Apple proliferation -fytoplasma (Candidatus phytoplasma mali) on vaarallinen kasvintuhooja, joka aiheuttaa omenapuiden versojen luutamaista kasvua ja satotappioita. Tauti on levinnyt viime vuosina EU:n alueella ja aiheuttanut aiempaa suurempia sadonmenetyksiä. Suomessa tautia levittävää fytoplasmaa on löydetty omenanlehtikempeistä (Cacopsylla picta).

Fytoplasmaa vastaan ei ole kemiallista torjuntakeinoa; tautia voi torjua käyttämällä puhdasta lisäysaineistoa ja torjumalla kemppejä. Toinen paha omenalla esiintyvä tauti on tulipolte, Erwinia amylovora -nimisen bakteerin aiheuttama hedelmä- ja koristekasvien vaarallinen kasvitauti, joka lopulta tappaa isäntäkasvinsa. Sitä pidetään Euroopan ja Välimeren maiden pahimpana hedelmäkasvien tautina.

Suomella on tulipoltteen suhteen EU:n myöntämä suoja-alueoikeus. Kuitenkin tuli-

Nestetyppi säilyttää turvallisesti Kryosäilytys on kustannustehokas menetelmä, jolla kasviaineistoja voidaan pitkäaikaissäilyttää syväjäädytettynä nestetypessä -196 °C:ssa. Äärimmäisen alhaisessa lämpötilassa kasvisolujen jakaantuminen ja aineenvaihdunta lakkaavat, eli aika pysähtyy ja materiaali voi säilyä teoriassa ikuisesti.

MTT:n Laukaan toimipaikassa on tutkittu kasvien kryosäilytystä vuodesta 2004 alkaen useilla kasvilajeilla. Saara Tuohimetsän tutkimusta tuki Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiö.

Typpeen pakastettu ja elvytetty Pirja-omenan silmu on kasvanut kahdeksassa viikossa pikkutaimeksi.

poltetta on jo löydetty Pohjoismaista ja Virossa se on todettu 2012. Taudin rantautuminen Suomeen lienee ajan kysymys, koska Suomen ilmasto soveltuu sille hyvin.

Kryokokeesta lupaavia tuloksia Talvikaudella 2014 pakastettiin nestetyppeen lepotilaisia silmuja ja silmujen elvyttäminen pakastuksen jälkeen ja jatkokasvatus tapahtui meristeemisolukosta tehtävän solukkoviljelyn kautta. Tutkimukseen valittiin kolme geeniperimältään poikkeavaa tarhaomenapuulajiketta: Pirja (Huvitus x Melba), Talvikaneli (Lobo x Punakaneli) ja Make (Atlas x Keltainen Syyskalvilli).

Omenien talvilevossa olevia silmuja kerättiin pieninä oksanpätkinä viileästä kasvihuoneesta MTT Laukaasta sekä Makesta ulkokentältä MTT Piikkiöstä. Osa tikuista esikäsiteltiin ennen pakastusta kuivattamalla niitä 3 vuorokautta kylmiössä. Tikut pakastettiin ensin -30 asteeseen ja sitten välittömästi nestetyppeen.

Silmut sulatettiin ja niistä tehtiin meristeemialoitukset koeputkiin. Kaikista kolmesta lajikkeesta saatiin elpymään normaaleja solukkoviljelmiä. Pirja ja Make hyötyivät selvästi esikuivatuksesta. Ulkokenttäaineistojen talletus vaatii erityistä lisätutkimusta suuren mikrobikuorman takia.

Koska menetelmällä saatiin talletettua ja palautettua normaaleja viljelmiä, sitä voitaisiin soveltaa myös muille omenapuulajikkeille. Koe oli lupaava askel kohti omenien varmuuskokoelman luomista kryotankkiin pitkäaikaissäilytykseen.

Saara Tuohimetsä, MTT saara.tuohimetsa@mtt.fi Puh. 029 531 7429

Vanhoja ja arvokkaita omenalajikkeita säilytetään kenttäkokoelmissa, mutta niiden lisäksi kaivataan kasvitautien ulottumattomissa olevaa säilytystekniikkaa.

18 Rauni Pakkal a

Anuriikka Lallukan innostus nuorkarjan genomitestaukseen nousee kiinnostuksesta tietää, miten perimä ja todellisuus vastaavat toisiaan, ja miten omaa lypsykarjaa voisi jalostaa eteenpäin.

Lempilehmä voi yllättää

Genominen jalostusarvo voi paljastaa lypsykarjasta huippuyksilöitä, joilta on lupa odottaa hyviä tuotoksia ja hyviä jälkeläisiä. Se voi myös auttaa kasvattamaan keskinkertaisen jalostusarvon hiehoista hyvän lypsykarjan.

Anuriikka Lallukan lempilehmä Uuttera on jättänyt jälkensä maidontuottajaperheen muistoihin. Kun Uuttera syntyi, perheen kolmevuotias poika lähestulkoon muutti navettaan lehmän viereen nukkumaan. Lehmästä tuli koko perheen lempeä lemmikki.

Puolitoista vuotta sitten tapaturmaisesti kuolleen lehmän jälkeläisiä on navetta täynnä.

Nekin ovat perheen lasten lemmikkejä. ”Lempilehmä ei välttämättä ole karjan paras, kaunein tai kestävin lehmä, mutta usein siitä otetaan silti jälkeläisiä. Uutteran tapauksessa meillä on kuitenkin tietoa myös lehmän hyvästä perimästä”, Anuriikka Lallukka toteaa.

Hän on ollut mukana kehittämässä nuorten hiehojen genomisten jalostusarvojen luotettavuutta Viking Geneticsin vetämässä LDprojektissa. Siinä on kahden vuoden aikana testattu tuhansia ayrshire- ja holstein-rotujen hiehoja ja lehmiä. Projektissa haetaan var-

muutta lypsylehmien genomiarvosteluun.

Yksilö on perimän ja taustan summa Anuriikka Lallukka halusi testata karjansa perimää nähdäkseen, miten navetan todellisuus vastaa eläinten perimän antamia odotuksia. ”Aiemmin jalostuksessa on oletettu, että sekä hyvistä että huonoista ominaisuuksista puolet tulee emältä, puolet isältä. Näin se ei ole, vaan jokaisen yksilön perimä määräytyy erikseen. Toisin sanoen yksi eläin voi saada sekä emältä että isältä 90 prosenttia niiden huonoista ominaisuuksista, kun taas toinen yksilö voi saada saman verran hyviä ominaisuuksia molemmilta”, hän toteaa.

Omassa karjassaan hän on nähnyt, miten perimä määrää osan kehityksestä, mutta eläimen tausta tuo siihen oman lisänsä. Testausten kautta hän on löytänyt karjastaan huomattavasti parempia yksilöitä, mutta myös

Lehmien hedelmällisyyden parantamisen tarve nousi esiin MTT:n tuottajakyselyssä Viime kesän Okra-maatalousnäyttelyssä selvitettiin maidontuottajien näkemyksiä MTT:n tuottamasta tutkimuksesta. Tärkeimpänä aiheena pidettiin lehmien hedelmällisyyden parantaminen jalostuksen ja ruokinnan keinoin.

Hyvänä kakkosena tuli lehmien rehunkäyttökyvyn ja kolmosena energiataseen tutkimus. Lisää tietoa toivottiin erityisesti korkeatuottoisten lehmien ruokinnasta, rehunkäyttökyvystä ja energiataseesta.

Maitotilan suurimpina haasteina vastaajat näkivät kannattavuuden, työssä jaksamisen

sekä lehmien heikentyvän hedelmällisyyden ja kestävyyden mukanaan tuomat ongelmat.

Vastauksista nousi esiin tarve löytää keinoja lehmien tuotantovuosien pidentämiseen.

Kyselyyn vastasi 176 maidontuottajaa ympäri Suomen. Yli puolet vastaajista tuli alle 50 lypsylehmän tiloilta, ja kolmasosalla vastaajista tilakoko oli 50–100 lehmää. Yli sadan lehmän tiloja oli seitsemällä prosentilla ja yli 150 lehmän tiloja neljällä prosentilla vastaajista.

Vastaajien kesken arvotut viisi genomitestiä voitti Anuriikka Lallukka.

paljon huonompia yksilöitä kuin oli kuvitellut – ja silti kaikki elävät sulassa sovussa samassa navetassa. ”Testien mukaan uudet hiehomme ovat perimältään huonoja, mutta niistä löytyy silti hyviä ominaisuuksia. Mitä terveempi lapsuus hieholla on, sitä paremmin se pärjää myöhemmin. Hyvin menestyvää, heikon perimän lehmää voi pitää karjassa pitkäänkin, mutta siitä en välttämättä ota jälkeläisiä”, hän pohtii.

Määrätietoinen jalostus on vuosien työ Anuriikka Lallukka tuli tilalle 15 vuotta sitten, ja lypsykarjaa on kehitetty määrätietoisella jalostuksella. Ensimmäiset genomitestit Anuriikka Lallukan nuorista hiehoista otettiin

Varmuutta genomitestaukseen Viking Geneticsin LD-projektissa haetaan luotettavuutta punaisten rotujen genomiarvosteluun ottamalla mukaan sonnien lisäksi myös naaraiden genomitietoa.

Kahden vuoden testausten jälkeen tulokset osoittavat, että lisäluotettavuutta on saatu.

Ennen genomista valintaa jalostusarvon määrittämiseen käytettiin pelkästään jälkeläisarvostelua. Jälkeläisarvostelu antaa tarkkaa tietoa jalostusarvosta, mutta luotettavaa tietoa saa vasta, kun jälkeläisiä on arvosteltu tarpeeksi.

Genomisen valinnan avulla saadaan nopeammin tietoa eläimen jalostusarvosta. Se perustuu DNA:n perinnöllisten ominaisuuksien selvittämiseen.

kaksi vuotta sitten. Nyt nämä lehmät ovat jo lypsyssä, ja alkamassa on jo kolmannen sukupolven testaus. ”Karjassa on nyt parikymmentä lehmää, jotka edustavat hyvää perimää. Kun niiden kasvulle tarjoaa hyvät olosuhteet ja ne säilyvät terveinä, niistä on lupa odottaa huippuyksilöitä”, Anuriikka Lallukka toteaa.

Vaikkapa sellaisia kuin Uuttera.

Niina Pitkänen, MTT

Anuriikka Lallukka 40-vuotias maitotilallinen Iitistä.

Kotoisin Vantaalta.

Tullut tilalle 15 vuotta sitten, päätoimisena maidontuottajana neljä vuotta.

Tilalla on yhden robotin yksikkö eli noin 70 lypsävää lehmää sekä nuorkarja. Suurin osa lehmistä ayrshire-rotua.

Entiseltä ammatiltaan Faban jalostusneuvoja ja Pro Agrian maitotilaneuvoja.

Maitotilalta liikenevä vapaa-aika kuluu kahden lapsen harrastusten ja oman käsityöharrastuksen parissa.

Seuraava Maaseudun Tiede -liite ilmestyy 15.12.2014

19

Kolumni Aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

Keskittämisen kiivas uskonto Eroosioherkkyyskarttoja esiteltiin viime kesänä Okra-maatalousnäyttelyssä. Demoversio on edelleen avoinna tutustumista varten.

Pellon eroosioherkkyys näkyy kartalla Mitkä peltolohkot Suomessa ovat eroosioherkimpiä? Voidaanko viljelyn vaikutuksia simuloida etukäteen? Vastauksia saadaan yhdistämällä tarkka laserkeilausaineisto, eroosiomalli ja suurteholaskenta.

Eroosio on merkittävä maatalouden fosforikuormituksen aiheuttaja, ja peltojen eroosioriskin kehittyminen on yksi maatalouden kansainvälisistä ympäristöindikaattoreista.

Myös maatalouden ympäristötoimenpiteiden suuntaamisen kannalta peltojen eroosioriskin arviointi on tärkeää. Peltolohkot ja jopa niiden osat voidaan luokitella eroosioriskin suhteen.

Käytännönläheinen malli Eroosioherkkyysriskin arvioimisessa on käytetty RUSLE-mallia, jota on hyödynnetty kauan Yhdysvalloissa ja muissakin maissa neuvonnassa ja tutkimuksessa.

Malli on rakenteeltaan suhteellisen yksinkertainen ja koostuu viidestä tekijästä: R=sadetekijä, K=maaperätekijä, LS=Rinteen pituus ja jyrkkyystekijä, C=maanpeitetekijä (kasvillisuus) ja P=ihmisen toimintaa kuvaava tekijä. LS-tekijä on eroosion kannalta merkittävin.

Yhdistämällä malli paikkatietoaineistoihin voidaan laatia lohkokohtaisia karttoja, joissa näkyvät eroosioherkimmät paikat. Lisäksi saadaan arvio eroosion määrästä lohkolla tai muulla määritellyllä alueella (tonnia/hehtaari/ vuosi). Malli ennustaa pintavalunnan kautta tapahtuvaa eroosion paikkaa luotettavammin kuin sen määrää.

Tavoitteena karttojen nopea päivitys RUSLE-mallin tarkka erotuskyky eli kah-

den metrin solukoko ja kyky havaita noin 15 cm korkeuseroja vaatii tietokoneelta paljon laskentatehoa. Raskasta laskentaa vaativien ongelmien ratkaisemiseen voidaan käyttää tehotyöaseman tai supertietokoneen grafiikkakortteja.

Eroosiokarttojen nopeaa päivittämistä ja vuorovaikutteisuutta varten on kehitetty grafiikkakortteja hyödyntävä sovellus yhdessä Åbo Akademin tietojenkäsittelytieteiden laitoksen asiantuntijoiden kanssa. Tavoitteena on, että koko valtakunnan eroosiokarttojen päivitys tapahtuisi tarvittaessa yhden yön aikana tai jopa nopeammin.

Vielä kehitteillä olevan vuorovaikutteisen mallin avulla käyttäjä voisi simuloida erilaisten toimenpiteiden vaikutusta eroosioherkkyyteen vuorovaikutteisesti.

Karttoihin voi tutustua verkkopalvelussa Karttojen valtakunnallinen kattavuus on sidoksissa laserkeilausten edistymiseen. Maanmittauslaitoksen arvion mukaan keilausaineisto kattaa koko Suomen vuonna 2019.

Maatalousmaasta on katettu nyt noin 80 prosenttia.

Karttoihin tutustumista varten luotiin pilottiversio Okra-maatalousnäyttelyä varten.

Palvelussa on mukana kuntia Oripään ympäristöstä. Palveluun voi edelleen tutustua osoitteessa http://mapserver.mtt.fi/geoserver/ www/okra.html Harri Lilja, Eila Turtola ja Jari Hyväluoma, MTT Lisätietoja: harri.lilja@mtt.fi Puh. 029 531 7467

LAMPAITA

Mallia on testattu kuudella eri koekentällä ympäri Suomea. Kuvassa Jokioisten lintupajun kenttä. Ruutujen värit vihreästä punaiseen tarkoittavat eroosion suhteellista määrää kullakin koeruudulla.

Vuoden ajan käymäni kyläkoulutaistelun aikana olen tutustunut kuntapolitiikkaan. Kantapään kautta on pakko sanoa, ettei demokratian tila ole häävi. Tämä on testamentti taistelulle, jonka karuna tilinpäätöksenä kotikuntani Kokemäki päätti lakkauttaa kyläkoulumme.

Mikä hommassa haisee? Kysymys lienee siitä, mihin suuntaan nenänsä kääntää.

Joissain suunnissa kyse on uusien tuulien tuoksusta, modernien tarpeiden täyttymisestä ja kilpailukykyisen kunnan investoinneista. Toisessa suunnassa lemuaa kuntalaisten ja erityisesti lasten arjen huomioimatta jättäminen, tarkoitushakuinen tiedontuotanto, järjetön tuhlailu, yksittäisten virkamiesten vaikutus koko kunnan päätöksentekoon ja lepsu poliittinen työ.

Olennainen ongelma on virkamiesten vallankäytössä. Kokemäen tapauksessa kouluverkkoselvitys ja sen taustamateriaalit olivat tökeryydessään jopa huvittavia. Koulurakennus, jossa aikaisemmin ei ole todettu korjaustarpeita, on yhden virkamiehen tunnin tarkastuskäynnin jälkeen välittömän peruskorjauksen tarpeessa.

110 vuotta terveenä seissyt ja tarpeen mukaan remontoitu hirsirakennus, tyytyväiset lapset ja henkilökunta sekä maalaisjärki jyrätään vaatimuksilla koneellisesta ilmanvaihdosta ja täydellisestä remontista asianmukaisine hintalappuineen.

Tämän kaiken läpi viedäkseen ovat asiaa valmistelleet virkamiehet käyneet propagandataistelua antaakseen ymmärtää, että kansalaisten taustatietojen pyynnöt ovat vain kiusantekoa ja että esitetyt väitteet ovat faktoja. Eikä tämä tapahdu

Venäjällä, vaan Satakunnassa. Valitettavasti moni valtuutettu on valmis uskomaan virkamiehiä mieluummin kuin kriittisiä kansalaisia.

Kyläkoulumme lakkauttamisen yhteydessä on jaettu myös poliittisia linjoja uudestaan. Ensimmäistä kertaa keskusta on lakkauttamassa elinkelpoista kyläkoulua ja rikkomassa sopimaansa oppilasmäärärajaa. Voidaankin kysyä: mihin tarvitaan sitä maalaisliittoa, jolle maaseudun asiat jäävät jalkoihin keskittämisen huumassa?

Usean tutkimuksen mukaan koulujen lakkauttamisen seurauksena ei ole säästöjä syntynyt. Mihin rahat menevät?

Kokemäen tapauksessa syrjäkylän elinvoimainen koulu lopetetaan ja samalla rakennetaan keskustaan uusi liikuntahalli ja laajennetaan keskustakoulua. Työ tehdään velkarahalla, joka nostaa kertarysäyksellä kunnan velka-asteen kaksinkertaiseksi. Uudet käyttö- ja korkokustannukset peittoavat saadut säästöt.

Sama ilmiö on nähtävissä eri mittakaavoissa koko Suomessa. Palvelut keskittyvät maakuntakeskuksiin. Alueelliset investoinnit ajautuvat suurempien maakuntien pääkaupunkeihin. Erityisiä syitä täytyy keksiä aina, jos jokin valtion organisaatio pitäisi siirtää pois pääkaupunkiseudulta. Perustelut ovat aina samat: on järkevää investoida vain sinne, missä on jo muita investointeja.

Luonnonvaroista arvokkaimpia ovat klassiset hyveet: Käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus.

Kuten kotikunnassanikin Kokemäellä, liian usein päätöksentekoa leimaavat kuolemansynnit, enkä puhu nyt pelkästään ylensyönnistä.

20 Hil

ma

Ki

Reseptit

n n

an en

TT /M

Ruokaisa tonnikalasalaatti Pieni purkki tonnikalaa vedessä Noin 5 cm pätkä purjoa (mielellään valkoista osaa) 2 omenaa – makeahko hapokas lajike, kuten Heta tai paikallisomenalajike Sariola sopii hyvin 2 dl kypsää täysjyväriisiä 200 g kypsiä (pakaste)herneitä Kastike: 2 dl kermaviiliä tai kreikkalaista jogurttia 1 rkl pöytäetikkaa tai omenaviinietikkaa 1 rkl sokeria ½ tl suolaa Runsaasti hienonnettua tilliä Kypsennä riisi ja pakasteherneet.

Kuutioi omenat ja viipaloi purjo ohuiksi siivuiksi. Sekoita kastikeainekset keskenään ja yhdistä salaatin ainesten kanssa.

Suomalaisten paikallisomenalajikkeiden kirjosta löytyy omena joka käyttötarkoitukseen. Paikallisomenalajikkeita kartoittavassa MTT:n Nurkkapuu-hankkeessa kootaan tietoa myös näiden lajikkeiden käyttökokemuksista.

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla Kilo kasviksia, marjoja ja hedelmiä päivittäin nautittuna ehkäisee sairastumista useimpiin elintapasairauksiin ja vähentää ennenaikaisen kuoleman riskiä. Omena on hyvä osa tätä pakettia.

Omenassa on runsaasti ravintokuitua, kohtalainen määrä C-vitamiinia ja monia muitakin ravintoaineita. Omenan kuitu auttaa hallitsemaan haitallisen kolesterolin määrää, tasoittaa verensokerin vaihteluita ja ylläpitää hyödyllistä suolistomikrobistoa.

Omenat sisältävät laajan kirjon myös fenolisia yhdisteitä. Tosin lajikkeiden välillä on suurta vaihtelua. Omenoissa esiintyviä fenoliyhdisteryhmiä ovat proantosyanidiinit, flavonolit ja fenolihapot.

Kuoret sisältävät erityisen paljon näitä yhdisteitä.

Punakuorisissa lajikkeissa on myös jonkin verran antosyaaneja, nimenomaan kuorissa. Vaikka omenien fenoliyhdistepitoisuus onkin pienempi kuin useimpien marjojen, omenien merkitys fenoliyhdisteiden lähteenä on suuri niiden suuren kulutuksen vuoksi.

Lajikkeita tuhansia eri tarpeisiin Omenasta on jalostettu ilmeisesti lähes 10 000 lajiketta. Ravintoainepitoisuudet, fenolisten yhdisteiden pitoisuudet, maku ja rakenne vaihtelevat lajikkeittain. Lisäk-

si kasvupaikka, viljelytekniikka, lannoitus ja ilmasto-olosuhteet vaikuttavat ominaisuuksin jonkin verran.

Fenoliset yhdisteet ovat hyvä esimerkki: mitä enemmän omena saa valoa kypsymisen aikaan, sitä voimakkaammaksi kuori värittyy. Usein myös sokerien määrä lisääntyy samalla.

Eri lajikkeet sopivat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Omena sopii välipalaksi ja jälkiruoaksi. Piirakoihin ja hilloihin sopivat happamat lajikkeet. Tuoremehusta tulee hyvää, kun yhdistetään happamia ja makeita lajikkeita. Kotipuutarhojen vanhoista omenapuista löytyy talouskäyttöön erityisen sopivia vanhoja lajikkeista, jotka usein ovat suomalaisia paikallisomenalajikkeita, kuten Lantun Talvi, Yläkautun Omena, Lepaan Liereä, tai vanhoja ulkomaisia omenalajikkeita, kuten Antonovka ja erilaiset Kanelit tai Särsö.

Kesä- ja syyslajikkeet säilyvät kypsinä vain lyhyen ajan, kun taas myöhään syksyllä kypsyvät talvilajikkeet säilyvät pidempään.

Talvilajikkeet kannattaa poimia ennen kovia pakkasia. Ehjät ja terveet omenat voi pakata yksitellen sanomalehtipaperiin tai silkkipaperiin ja sitten asetella varovasti laatikkoon,

jota säilytetään viileässä paikassa. Omenat erittävät runsaasti etyleenia, joten niitä ei pidä säilyttää yhdessä porkkanoiden tai muiden kasvisten kanssa, koska etyleeni voi aiheuttaa makuvirheitä.

Pestyt omenat voi syödä kuorineen Omenat kannattaa pestä hyvin, mutta nykyään ne voi syödä kuorineen. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan torjunta-aineiden määrät ovat vähäisiä. Kuori on terveellistä, koska siinä on runsaasti fenolisia yhdisteitä.

Omenan siemeniä ei kannata syödä suuria määriä, koska niissä on myrkyllistä amygdaliinia. Muutaman siemenen syöminen ei kuitenkaan haittaa. Pilaantuneissa omenissa voi puolestaan olla mikrobien tuottamaa myrkyllistä patuliinia. Patuliini ei ole akuutisti myrkyllinen, mutta se voi vaurioittaa geenejä ja lisätä siten syöpäriskiä.

Pudokkaat pitäisikin siksi kerätä ja käyttää päivittäin ja ruskettuneet omenat pitää hylätä kokonaan.

Kaura-omenapaistos 2 dl runsaskuituisia kaurahiutaleita 1 dl saksanpähkinäöljyä tai noin 100 g voita ½ dl sokeria Noin 1 kg omenia Noin 1 tl kanelia ja/tai inkivääriä Paloittele omenat vuokaan ja mausta halutessasi kanelilla ja/tai inkiväärillä. Sekoita kaurahiutaleet, öljy ja sokeri ja ripottele seos omenien päälle.

Halutessasi voit lisätä vielä pinnalle hiukan saksanpähkinärouhetta.

Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Lisäkkeenä voit tarjota vaniljalla maustettua kermavaahtoa, vaniljakastiketta tai jäätelöä.

Raija Tahvonen, Pirjo Mattila, Maarit Heinonen ja Hilma Kinnanen, MTT

IPM-Suomi 2025 Mitkä ovat pahimmat kasvinsuojelun ongelmat?

Mitä tapahtuisi, jos kemiallista torjuntaa ei olisi lainkaan?

Mihin tutkimuksella on jo ratkaisut, mistä tietoa puuttuu?

IPM-Suomi: Tila, tieto ja tulevaisuus II, 20.11.2014 Jokioisten Tietotalo, Humppilantie 9 A Lue lisää ja ilmoittaudu: www.mtt.fi/ipmsuomi

Maaseudun Tiede 4/2014 ilmestyy 15.12.2014 Maaseudun Tulevaisuuden ja MTT:n yhteistyön 70-vuotisjuhlalehti esittelee Luonnonvarakeskuksen tutkimusta MTT:stä, Metlasta ja RKTL:stä.