__MAIN_TEXT__

Page 1

Liite 3/2011

n

Hevoskaverien kompostilattia lämmittää tallin

24.10.2011

JAANA KANKAANPÄÄ

Lanta ei ole jäte, vaan ravinteita ja energiaa Tiina Ahlqvist lämmittää Mäntsälässä tallitiloja lämmöllä, jota syntyy hevosten lannasta ja kuivikkeesta. Järjestelmään tarvittiin vain vesiputket ja pumppu. Kompostoituvan kestokuivikelattian uumenista on mitattu jopa 60 asteen lämpö. Heikki Junttila ottaa puolestaan Nivalassa talteen 70 lehmän navetan lannan kaasut. 12 vuotta toiminut biovoimala polttaa kaasun lämmöksi, ja sähköä on tuotettu kuusi vuotta. Tänä syksynä se valmistuu uusi voimala. ”Tavoite on tuottaa itse 80 prosenttia sähköstä.” Kaasujen poiston jälkeen lanta siirtyy aikanaan pellolle. Se on silloin entistä ehompaa: hajutonta, ja ravinteet ovat kasvien hyödynnettävissä nopeammin kuin käsittelemättömässä lannassa. ”Lannoitteet loppuvat maailmasta ennen kuin öljy”, uuden voimalan Junttilalle toimittanut Jouko Vironen sanoo. Itse asiassahan karjatalous levisi Suomessa muinoin yhtä paljon lannan kuin maidon ja lihan takia: lehmä muunsi metsästä kerätyt kerput lannoitteeksi viljalle. Sivut 8–9 Pinewood Griminal lämmittää Tiina Ahlqvistia sekä ystävyydellä että lattialämmöllä, joka kerätään putkistoon karsinoissa muhivan kestokuivikkeen alta.

Peltojen viljely muuttuu ilmaston mukana

Maatilaympäristöä pitäisi hyödyntää hoivapalveluissa Janne Lehtinen

Kokemuksesta tiedämme, että luonnossa ja eläinten parissa liikkuminen rentouttaa. Tiede tulee kokemusten ymmärtämisessä kuitenkin vielä jälkijunassa. Viime vuosina tutkimustieto on lisääntynyt, ja vihreän hoivan periaatteisiin nojaavia, eläinavusteisia hoiva- ja terapiapalveluja on otettu käyttöön jopa sairaaloissa. Eläimet auttavat ihmistä oppimaan vuorovaikutusta. Sivu 12

Niina Pitkänen

Lämpenevä ilmasto pidentää kasvukautta alkupäästä, mutta samalla lisääntyvät tuholaiset, taudit ja rikkakasvit. Ilmastonmuutos vaatii uudenlaisia viljelykiertoja ja laajempaa viljelykasvien valikoimaa. Uudellamaall sijaitsevalle Lepsämänjoen valuma-alueelle tehtiin tulevaisuuskuva 40 vuoden päähän. Sivu 4 Villiviini villiintyi entisestään Elonkierron kasvihuoneilmastossa. Ilmastonmuutoksen vuoksi myös peltoviljelyä pitää sopeuttaa uusiin, lämpimämpiin olosuhteisiin.

Eläinten luontaisia kykyjä hyvän mielen tuojina voisi ottaa paljon laajemmin hoivapalvelujen käyttöön.

Nurmesta potkua biokaasuun

Kierrätetty lanta tuottaa tuloja

Kotitalousjätteissä paljon kotiruokaa

Pihvirotujen risteytys kannattaa

Nurmirehun ylivuotiset erät sekä viherkesantojen, luonnonhoitopeltojen ja suojavyöhykkeiden sato antaisivat lisää tehoa biokaasun tuotantoon.

Lannan ympäristövaikutuksia voidaan vähentää lannan oikeanlaisella käsittelyllä. Viljelijöille ja hallinnolle on kehitetty työkaluja lannan energian hyödyntämiseen.

Yli kolmannes suomalaisen kulutuksen ympäristövaikutuksista syntyy ruuasta. Siksi sen tuhlaamista halutaan vähentää.

Herefordin ja charolais’n suuriksi kasvatetut risteytyssonnit tuottivat hyvälaatuista lihaa. Vertailussa tutkittiin puhdasrotuisten ja risteytysten eroja.

Sivu 3

Sivu 6

Sivu 10

Sivu 13

Biokaasua ja -etanolia autoihin

Sivu 14

Prestarter avittaa untuvikkoja

Sivu 13

Sivutuotteet voi nyt kompostoida

Sivu 11

MTT on Suomen johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


2

MTT:ssä tutkittua n Lue tiedotteet kokonaan:

www.mtt.fi -> Ajankohtaista -> Uutiset

Teollisesta ajasta biotalouden aikaan – ympyrä sulkeutuu Suomi on osa globaalitaloutta hyvässä ja pahassa. Syrjäinen sijaintimme ei anna meille turvaa suurten yhteisten haasteiden kuten ilmastonmuutoksen, fossiilisten raaka-aineiden ja fosforin ehtymisen, luonnonvaraisen ympäristön katoamisen, ikääntymisen ja väestöräjähdyksen sekä ruoan ja energian voimakkaiden hinnanvaihteluiden edessä. Monien vaikuttajien summana teollisen ajan yhteiskuntalogiikka ei enää kaikilta osin toimi. Biotalouteen siirtyminen nähdään ratkaisuna öljyn ja muiden fossiilisten luonnonvarojen käytön aiheuttamiin ympäristöongelmiin, hiilipäästöjen vähentämiseen, ilmaston lämpenemiseen, ympäristön tilaan ja ruoan riittävyyteen. Biotalous tarkoittaa uusiutuvia luonnonvaroja tuottavaa, käyttävää, jalostavaa ja markkinoivaa tuotantoa sekä uusiutuvista luonnonvaroista valmistettujen tuotteiden kulutusta. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisussa ”Kohti biotaloutta – Biotalous konseptina ja Suomen mahdollisuutena” arvioidaan, että jo vuonna 2040 yli puolet bruttokansantuotteestamme syntyy biotaloudesta. Biotalouden sovellukset taas syntyvät liiketoimintaosaamisesta, eri alojen bioteknisestä osaamisesta sekä ekosysteemiosaamisesta. Ruoka- ja maataloussektori on globaalisti noussut keskiöön kestävän biotalouden ja vihreän kasvun haasteiden edessä. Näin siksi, että maankäyttö on avainasemassa, kun pyritään riittävään uusiutuvan energian tuotantoon – se on avainasemassa myös ruoan riittävyyden takaamiseksi kasvavalle väestölle. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kiina, joka on vahvasti vakiintumassa Afrikkaan turvatakseen tarpeisiinsa riittävän viljelykelpoisen maan. Tuumasta toimeen. Kuinka me täällä vihreän kullan maassa, jossa maatalous ja kotimainen ruoan tuotanto on ajettu aikamoiseen ahdinkoon, etenemme biotalouden toteuttamiseksi? Suomen biomassavarat ovat globaalistikin mitaten merkittävät ja EU-mittakaavassa kuuluvat laajimpiin maakohtaisiin biomassavaroihin. Jo seuraavien 20 vuoden kuluessa niiden arvioidaan olevan kokonaan käytössä. Maa- ja elintarviketalouden piirissä on Suomen monipuolisin, vuosittain uusiutuva biomassavara. Metsäbiomassat ovat huomattavasti hitaammin uusiutuvia, vaikka volyymiltään suuremmat. Ratkaisuna voidaan muun muassa nostaa maa-

SUOMESTA biotalouden HUIPPU MTT MAA- JA ELINTARVIKETALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

ja elintarvikesektorin biomassojen hyödyntämistä nykyistä 25 prosenttia tehokkaammaksi kehittämällä sivuvirroille ja jätteille uusiokäyttöä esimerkiksi lannoitteina tai biohajoavien komponenttien teollisuusraaka-aineina. Tähän tarvitaan uusia logistisia ratkaisuja sekä hajautettuja biojalostamoja. Suljettujen ainekiertojen kautta voidaan vähentää vesistön likaantumista, typpi- ja fosforipäästöjä sekä ympäristön kemiallista kuormitusta. Samalla logiikalla nykyisin huonosti hyödynnettyjä joutomaita ja kesantoja tulisi hyödyntää bioenergian tuotantoon, paikallisesti ja pienimuotoisesti. Biotalouden yhteiskunnassa nousevat kunniaan myös luomuruoka ja lähiruoka. Yhteiskuntarakenteen tulisi kehittyä hajautetun asumisen suuntaan koska kuljetusmatkoja tulisi minimoida – lähellä tuotettu ruoka, vaate ja energia olisivat arvostettuja ja turvallisiksi ja laadukkaiksi koettuja. Kaikki tämä tulisi toteuttaa niin, että koemme hyvinvointimme lisääntyvän. Aikuisväestö vielä tunnistaa perimätiedon kautta sen Suomen, jossa valtaosa ihmisistä työskenteli maatalouden parissa. Viime vuosisata oli teollisen yhteiskunnan kulta-aikaa, jonka kestämättömyyden seurauksia olemme jo päässeet näkemään. Biotalousyhteiskuntaan siirtyminen palauttaa meidät osin juurillemme: luonnonvarojen käyttö tapahtuu luonnon ehdoilla, lisääntyvässä määrin paikallisesti ja luonnollisia prosesseja hyödyntäen. Kun tähän lisätään teollisen ajan insinööri- ja biotekniikkaosaaminen ja maatalouden materiaalikierron sulkeminen, biomassan mahdollisimman monipuolinen käyttö ja jalostaminen tehostuvat. Suurin haaste tämän uuden biotalousyhteiskunnan ajatusmallin rakentamisessa löytyy kuitenkin aivan muualta. Kaikkialla maapallolla menestyminen elämässä tarkoittaa elintason kasvua, käytettävän rahan ja materian määrällistä kasvua. Jos kehittyneimmissä ja vauraimmissa länsimaissa ei pystytä keskustelemaan vakavasti kasvun hallitsemisesta, luonnonvaramme yksinkertaisesti ehtyvät. Tämä ei toki ole kenenkään toivoma vaihtoehto, koska silloin vaarana on, että siirrymme ajassa liiankin paljon taaksepäin.

merkittävä mahdollisuus saavuttaa kestävää kilpailuetua, luoda hyvinvointia, innovaatioihin perustuvaa yritystoimintaa ja työpaikkoja sekä houkutella ulkomaisia investointeja.

Osaamisen ja teknologian viennillä Suomi vaikuttaa aloitteellisena edelläkävijänä luonnonvarojen kestävään käyttöön myös maailmalla.

Maatalouden näkymät synkkenevät Tuottajahintojen nousu ei riitä paikkaamaan kohonneita tuotantokustannuksia: MTT ennustaa, että tänä vuonna maatiloilla saavutetaan vain 35 prosenttia yrittäjätulotavoitteesta. Jos yrittäjätulosta vähennetään yrittäjäperheen työpanoksesta aiheutuva kustannus 14,3 euron tuntipalkkaa käyttäen, jää kokonaispääoman tuottoprosentti negatiiviseksi, -3,1 prosenttiin. Yksityiskohtaiset ennustetulokset on nähtävissä MTT:n Taloustohtori -sivustolla maa- ja puutarhatalous-verkkopalvelussa www.mtt.fi/taloustohtori Kotimainen valkuaistuotanto voidaan kaksinkertaistaa Kotimaista valkuaistuotantoa voisi pikaisesti kasvattaa jopa puolella nykyisestä, mikä vähentäisi soijan tuontia. Kasviperäisen rehuvalkuaisen kotimainen tuotanto kattaa

Anu Harkki

tapahtuma Helsingissä miten elintarvikeketju luo kestävää hyvinvointia?

MTT järjestää 11. marraskuuta Helsingin Messukeskuksessa Suomesta biotalouden huippu -tapahtuman, jossa keskustellaan biotalouden kehittymisestä Suomessa. – Yhdessä voimme tehdä Suomesta biotalouden huippumaan, jossa maa- ja elintarviketalous, teollisuus ja energiatuotanto, tutkimus sekä kuluttajat sitoutuvat samoihin tavoitteisiin, uskoo MTT:n tutkimusjohtaja Anu Harkki. Hän painottaa, että biotalouden kehittymiseen tarvitaan hallitus-

tason poliittista tukea. Investointeja tarvitaan tuotekehitykseen, tutkimukseen, infrastruktuuriin sekä koulutukseen. Tilaisuudessa avataan keskustelua siitä, miten biotalouden visiot saadaan konkretisoitua toiminnaksi. Puhetta johtaa ja tilaisuuden juontaa uutistoimittaja Tomi Einonen. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille. Ilmoittaudu tapahtumaan 31. lokakuuta mennessä osoitteessa www.biotaloudenhuippu.fi

Euroopan velkakriisi piiskaa myös maataloutta EU:n maatalouden velka on viime vuosina kasvanut tuplavauhtia verrattuna 1990-luvun lama-aikaan. Tanskan ja Hollannin viljelijöillä on suurin velkataakka, kun taas Kreikan ja Espanjan viljelijät ovat lähes velattomia, paljastui MTT:n tutkimuksessa. EU:n maatalouden kestävyys rahoituskriisiä vastaan riippuu paljolti siitä, mitä Ranskassa, Hollannissa ja Tanskassa tapahtuu, sillä peräti 23 prosenttia EU:n maatalouden kaikista veloista on Ranskassa. Hollanti tulee toisena ja Tanska kolmantena, molemmat vajaan 20 prosentin velkaosuuksilla, toteavat MTT:n tutkijat. Lammastaloutta tuotteistetaan rannikolla ja saaristossa Itämeren rannikko- ja saaristoolosuhteissa on hyvät edellytykset kehittää lähellä tuotettuja ja laadukkaita lammastuotteita sekä niihin liittyviä palveluja. Saaristo-olosuhteet asettavat kuitenkin erityisiä vaatimuksia lammaselinkeinolle ja rajoittavat kasvun mahdollisuutta. MTT:ssä keväällä alkanut KnowSheep-hanke pyrkii tuotteistamaan Itämeren saaristo- ja rannikkoalueen lammastuotantoa. Hankkeella halutaan parantaa lammaselinkeinon kehittymismahdollisuuksia ja synnyttää uusia innovaatioita ja yhteistyöverkostoja.

Musta- ja punaherukoille sekä karviaisille luodussa pohjoiseurooppalaisessa ydinkokoelmassa lajikkeita säilytetään pääosin pelloilla, mutta Suomessa käytetään myös syväjäädytystä.

Tutkimusjohtaja, MTT Lisätietoja: anu.harkki@mtt.fi

Biotalouden visiot toiminnaksi n Biotalous on Suomelle

Herukoiden säilytyshanke löysi kadonneita lajikkeita Suomalaisia vanhoja, etsintäkuulutetuiksi julistettuja karviaislajikkeita löytyi useista naapurimaista. Löytöjen myötä vanhat Olavi, K. F. Packalén ja Lepaan Valio saadaan takaisin Suomeen. Samalla muutkin musta- ja punaherukoiden sekä karviaisen geenivarat voidaan turvata tuleville sukupolville entistä paremmin. MTT:n johtama RIBESCO-hanke selvitti, kuinka varmistetaan arvokkaimpien viljeltyjen herukoiden säilyminen. Herukan pohjoiseurooppalaiseen ydinkokoelmaan valittiin 1 800 herukkakannasta noin 300 kantaa.

nykyisellään selvästi alle neljänneksen tarpeesta. MTT:n OMAVARA-tutkimuksen mukaan rypsin, rapsin, herneen ja härkäpavun tuotantoa voisi lisätä reilusti, ja tuotantoalat olisi heti mahdollista kaksinkertaistaa noin 200 000 hehtaariin. Tuotannon kasvattaminen on kansallisten ruokaturva- ja rehustrategioiden tavoite.

Maaseudun Tiede uudistuu – osallistu kyselyyn n Maaseudun Tulevaisuu-

den ja MTT:n yhteistyössä tuottama Maaseudun Tiede -liite uudistuu loppuvuoden aikana.

Tavoitteena on uudistaa liitettä niin, että se tarjoaa Maaseudun Tulevaisuuden lukijoille mahdollisimman paljon helppolukuista ja tarpeellista tietoa maa- ja elintarviketalouden tutkimuksesta. Ennen uudistuksen toteutusta haluamme kuulla palautetta ja mielipiteitä liitteen lukijoilta. Internetiin luodussa lukijakyselys-

sä tiedustelemme muun muassa lukutottumuksia, mielipiteitä liitteen sisällöstä ja ulkoasusta sekä toivomuksia kiinnostavista juttuaiheista. Yhteystietonsa jättäneiden vastaajien kesken arvotaan viisi MTT:n tuotepakettia. Lukijakyselyn linkkiin pääsee helposti MTT:n etusivulta osoitteesta www.mtt.fi. Klikkaa oikeassa reunapalkissa näkyvää kysely -kuvaketta, joka ohjaa sinut suoraan kyselyyn. Lukijakysely löytyy myös suoraan Internet-osoitteesta https://www.webropol.com/P. aspx?id=568956&cid=28244679.


3

Nurmen mahdollisuudet polttoaineen lähteenä ovat kasvussa Arja Seppälä

n Alustavien arvioiden mu-

kaan jo alle viisi prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta tuottaisi viidesosan kansallisesta liikennepolttoaineiden bio-osuuden tavoitteesta.

Erilaisista peltoenergian tuotantomuodoista nurmella on monta etua. Se on viljelyvarma, ja sen viljely ja korjuu osataan. Nurmi soveltuu hyvin osaksi viljelykiertoja, parantaa maan rakennetta ja vähentää viljelymaan eroosiota. Nurmipalkokasvien typensidontaa hyödynnettäessä keinolannoitteiden tarve on varsin niukka, sillä biokaasulaitoksen kautta nurmisadon ravinteet palaavat käsittelyjäännöksen mukana lähes kokonaisuudessaan takaisin pellolle. Nurmi on myös nopeasti otettavissa takaisin ruuantuotantoon. Etelä-Suomeen lisää nurmea Selvin tilaus nurmirehun uusille hyödyntäjille on Etelä-Suomessa, jossa märehtijöiden lukumäärä peltopinta-alaan suhteutettuna on alhaisin. Peltoviljelytukiin sisältyy nurmien viljelyyn kannustavia toimenpiteitä, ja luomuviljelyssä nurmi on oleellinen osa viljelykiertoa. Tällä hetkellä nurmirehua tuotetaan karjanrehuksi noin 29 prosentilla peltopinta-alasta. Lisäksi viherkesantoja, pitkäikäisiä nurmia ja luonnonhoitopeltoja on lähes 10 prosenttia peltopinta-alasta. Etelä-Suomessa nurmirehulle ei kuitenkaan ole riittävästi käyttäjiä, joten sato jää monesti hyödyntämättä. Etelä-Suomessa on myös tarjolla mahdollisuus liittyä maakaasuverkkoon ja taajamien lämpöverkkojen läheisyyteen.

Nurmisadon todennäköisyysjakauma paikkakunnittain kg ka /ha 15000

12000 10 % 15 % 9000

50 % 15 % 10 %

6000

3000

0 Mikkeli

Maaninka

Ylistaro

Rovaniemi

Sotkamo

Timotein (Tammisto II) ja nurminadan (Kasper) keskimääräisen vuosisadon vaihtelu näkyy lajikekoeaineistossa. Kultakin paikkakunnalta mukana ovat vuodet, jolloin sekä Tammistolta että Kasperilta on satotieto. Havaintoja (vuosikeskiarvoja) oli 12-15 kappaletta kuvan paikkakunnilla.

Ylimäärä biokaasuksi Karjatilat ovat yleensä mitoittaneet nurmirehutuotantonsa siten, että myös keskimääräistä huonompina vuosina selvitään eläinten ruokinnasta ilman, että eläimiä pitää teurastaa rehunpuutteen vuoksi. Hyvinä vuosina joustetaan jättämällä nurmen toinen sato lannoittamatta. Tällöin kuitenkin hukataan hyvien vuosien tuotantopotentiaalia. Lajikekokeiden perusteella sato jää keskimäärin joka kymmenes vuosi alle 73 prosenttiin keskimääräisestä sadosta. Kokonaisuudessaan tuotantopotentiaalia jää hyödyntämättä jopa kolmannes

toteutuneeseen keskisatoon verrattuna, mikäli rehuntuotanto on mitoitettu siten, että edellisen kesän rehu riittää tulevaksi talveksi ainakin yhdeksänä vuonna kymmenestä. Ylivuotisten rehuerien laatu vaihtelee, mutta biokaasulaitoksen raaka-ainereserviin ne voitaisiin laskea mukaan. Lisäksi nurmentuotannon sivutuotteena tulee yleensä jonkin verran heikompilaatuista nurmirehua, jolle ei nykyisellään aina ole käyttäjää. Nämä ylijäämäerät sekä kotieläintilojen lanta mahdollistaisivat jonkin verran biokaasutuotantoa myös intensiivisen maidontuotan-

Hyvä energiatuotos saadaan, kun ruohoa lisätään biokaasureaktoriin lannan joukkoon.

non alueella. Nurmentuotannon tehostamisella saataisiin myös tuotetun rehun keskimääräistä hintaa laskettua. Tuotannossa haasteita Nurmea hyödyntävät biokaasulaitokset ovat tähän asti olleet pääasiassa pienikokoisia tai käyttäneet myös muita raaka-aineita. Nurmibiomassan hyödyntämiseen liittyy vielä monia haasteita, joita alan pioneerit joutuvat ratkaisemaan. Biokaasuteknologiaan, laajamittaiseen nurmensopimustuotantoon, nurmenkorjuun logistiikkaan sekä käsittelyjäännöksen

ravinteiden hyödyntämiseen liittyy kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat oleellisia arvioitaessa nurmea hyödyntävän biokaasulaitoksen taloudellisia toimintaedellytyksiä. Nurmibiomassalla toimivan biokaasulaitoksen toimintaedellytyksiä selvitetään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston rahoittamassa Bionurmi-hankkeessa. Arja Seppälä, Pellervo Kässi ja Teija Paavola, MTT

Lisätietoja: arja.seppala@mtt.fi Puh. 040 742 0557

Luonnonhoitopellot tuottavat biokaasun raaka-ainetta Oiva Niemeläinen

n Viherkesantojen, luonnon-

sinään biokaasutettuna nurmirehu vaahtoaa ja kuorettuu helposti. Kasvimassan kuiva-ainesato ja sulavuus ovat metaaninsaannon kannalta tärkeitä. Sulava rehu tuottaa hyvin biokaasua.

hoitopeltojen ja suojavyöhykkeiden sato on mahdollista hyödyntää tuottamalla siitä bioenergiaa.

Peltoenergiaa tuotetaan tällä hetkellä Suomessa noin 16 000 hehtaarilla. Tämä on polttolaitosten käyttämää kuivaa ruokohelpeä. Luonnonhoitopeltojen, viherkesantojen ja suojavyöhykkeiden yhteispinta-ala on tähän verrattuna yli kymmenkertainen. Kasvustot ovat pääasiassa monivuotisia nurmia, ja sadon saa hyödyntää muilta paitsi riistapelloilta. Nykyisin sato hyödynnettäneen laiduntamalla tai heinäksi vain pieneltä pinta-alalta. Jos hehtaarilta saatava kuiva-ainesato olisi viisi tonnia, luonnonhoitopeltojen ja viherkesantojen sato sisältäisi biokaaasuteknologialla hyödynnettynä energiaa 3 terawattituntia eli 3 000 megawattituntia. Biokaasulaitoksen käsittelyjäännös palautuu pelloille lannoitteena. Biomassasta hyvin metaania Peltobiomassa on keskimäärin parempi biokaasun lähde kuin lanta. Karkean arvion mukaan lehmän lietelantatonnista syntyy biokaasureaktorissa 7–14 kuutiometriä metaania, kun tonnista peltobiomassaa sitä syntyy 30–150 kuutiometriä. Hyvä tulos saadaan, kun ruohoa tai säilörehua lisätään biokaasureaktoriin lannan joukkoon. Yk-

1palsta =47 mm, 2 palstaa = 99 mm, 3 palstaa = 151 mm 4 palstaa=203 mm 5 pl=255 mm

MTT:llä Jokioisissa sijaitseva peltolohko on ollut jo useita vuosia luonnonhoitopeltona. Kirsi Raiskio ja Samuli Klemelä ottivat näytettä heinäkuussa 2010. Kuiva-ainesato oli tuolloin 6 290 kg hehtaarilta.

Keskimääräiset kuiva-ainesadot Kuiva-ainesato kg/ha Sotkamo Luonnonhoitopellot (2-vuotinen nurmi) Suojavyöhykkeet Viherkesannot

Jokioinen

2010

2011

2010

2011

4280

4690

5540

5430

-

3780

3950

5160

4050

4330

4100

5120

Satomääriä kartoitetaan Hoidettujen, viljelemättömien peltojen satomääriä on kartoitettu viljelijöiden pelloilla Jokioisten ja Sotkamon ympäristössä kahtena vuonna. Eteläisen otanta-alueen kuiva-ainesadoiksi saatiin luonnonhoitopelloilla keskimäärin 5 430–5 540 kg ka/ha ja pohjoisessa 4 280–4 690 kg ka/ha. Lohkojen välinen vaihtelu on suurta. Luonnonhoitopeltoja, viherkesantoja ja suojavyöhykkeitä saa lannoittaa vain perustamisvuonna, joten niiden sadot ovat viljeltyjä nurmia pienemmät. Kasvustot suositellaan niitettäväksi vasta loppukesästä, jotta pellolla pesivät linnut ja muut eläimet eivät häiriinny. Korjuukustannuksia ja korjuun vaikutusta ravinteiden kiertoon ja kasvuston monimuotoisuuteen tutkitaan Hoidettu viljelemätön pelto biokaasuksi -hankkeessa, jota rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Näytteiden keruu viljelijöiden pelloilta jatkuu vuonna 2012. Oiva Niemeläinen ja Elina Virkkunen, MTT

Lisätietoja: oiva.niemelainen@mtt.fi Puh. 040 148 4657


4

Muuttuva ilmasto edellyttää monipuolisempaa peltoviljelyä ja typen hallintaa n Viljelyn aloittava sukupol-

pien satojen saamiseen. Samalla muutos entisestään lisää tarvetta peltomaiden rakenteen ja vesitalouden hyvään hoitamiseen, ravinnetaseiden hallintaan ja vesiensuojeluun. Muutoksen oloissa sekä alueellinen että tilakohtainen erikoistuminen on huono, monipuolistuminen hyvä vaihtoehto. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää myös pitkäjänteisiä poliittisia pää-töksiä ja taloudellisia kannustimia.

vi näkee työssään nykyistä lämpimämmät ja pidemmät kasvukaudet sekä leudommat ja vähälumisemmat talvet. Kun sääilmiöiden vaihtelut lisääntyvät, sopeutuminen on välttämätöntä. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen ja kipsin levitys voivat riittää torjumaan typen ja kiintoaineiden valumia, joita leudot talvet uhkaavat kasvattaa.

Viime vuosikymmenien aikana viljelijät ovat varovaisesti mukautuneet ilmaston vähittäiseen lämpenemiseen aikaistamalla kylvöjä. Lämpenemisen edetessä kevät aikaistuu edelleen, ja kylvötöihin päästään aiemmin. Vuoteen 2040 mennessä kylvöjen odotetaan aikaistuvan viikolla nykyiseen verrattuna. Lämpeneminen ja pitenevä kasvukausi mahdollistavat peltoviljelykasvien suuremmat sadot ja nykyistä laajemman viljelykasvivalikoiman käyttöönoton. Tämä edellyttää kuitenkin viljelyn sopeuttamista uusiin olosuhteisiin: viljelykasveja on jalostettava ja viljelyjärjestelmiä kehitettävä. Lämpimämmässä ilmastossa monet tuholaiset, taudit ja rikkakasvit menestyvät entistä paremmin, ja uusia tuholaislajeja leviää Suomeen. Talven ja kevään riskit kasvavat Entistä leudommat talvet mahdollistavat syyskylvöisten lajikkeiden viljelyn lisäämisen, mutta myös talvehtimisen riskit lisääntyvät talviolosuhteiden vaihtelevuuden myötä. Useiden nykyisten viljely-kasvilajikkeiden satoisuus heikkenee lämpötilan noustessa, koska korkeampi lämpötila sadonmuo-dostusvaiheessa kiihdyttää tuleentumisen ennenaikaiseksi. Suurten sato-odotusten kannalta alkukesän sateiden niukkuus on entistä haitallisempaa: suuremmat sadot tarvitsisivat nykyistä enemmän vettä. Jatkossakin viljelykasveilta vaaditaan kylmänkestävyyttä. Kotimaisen kasvinjalostuksen on kyettävä tuottamaan uusiin olosuhteisiin sopeutetut lajikkeet. Typen kuormitusta hallittava Entistä useammin toistuvat lämpimät, vesisateiset talvet sekä lisääntyvät rankkasateet ja tulvat lisäävät eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista. Lisäksi typen vapautuminen maaperästä kiihtyy, kun maaperän eloperäinen aines hajoaa lämpimämmässä ilmastossa nopeammin. Esimerkkilaskelmassa Lepsämänjoen valuma-alueella Uudellamaalla ilmastonmuutos uhkaa lisätä peltomaan kulkeutumista vesiin 15 prosenttia ja liukoisen typen huuhtoutumista 6 prosenttia, jos pellonkäyttö pysyy vuoden 2009 kaltaisena. Esimerkeissä on laskettu vuoteen 2055 mennessä toteutunut viljelykasvivalikoiman muutos. Erityisesti siihen liittyvä talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääntyminen riittäisi lähes torjumaan kiintoaineskuormituksen kasvun, ja se riittäisi enemmän kuin kom-

Juha Helenius, Kati Komulainen ja Torsti Schulz, Helsingin yliopisto, Pirjo Peltonen-Sainio, Kaija Hakala, Hannu Ojanen, MTT sekä Katri Rankinen, Suomen ympäristökeskus

Valkuaisomavaraisuus 2055 Viljelykasvit Rapsi Härkäpapu Herne Lupiini Kevätvehnä Ohra Kaura Syysvehnä Luonnonhoito

/ 0

0,25

0,5

Lisätietoja: juha.helenius@helsinki.fi, http://vaccia7.maat.helsinki.fi Puh. 040 849 3025 1 km

Pohjakartta-aineisto © Maanmittauslaitos 53/MML/11

Valkuaisomavaisuutta korostava tulevaisuuskuva kertoo, mitä viljelykasveja 720 hehtaarin laajuisen uusmaalaisen viljelyalueen lohkoilla voisi kasvaa kasvukaudella 2055.

pensoimaan liukoisen typen kuormituksen kasvun. Kipsin levitys vähensi kuormitusta Laskelmissa tärkeäksi kuormitusta vähentäväksi toimenpiteiksi nousi talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisäksi typpitaseen hallinta. Eräänä

keinona typen hallintaan korostuu lannoituksen jakaminen. Uusista keinoista kipsin levitys vähensi mallilaskelmien kiintoaineskuormaa jopa 50 prosenttia. Vuosisadan loppupuolelle käännyttäessä lisätoimenpiteet ovat tarpeen, sillä ilmastonmuutos jatkuu ja voimistuu, ja sen myö-

EU:n Life+ -ohjelman VACCIA-hanke kokosi tietoa sopeutumisen tarpeista ja keinoista. Esimerkkilaskelmassa on muodostettu yhteenveto 19 erilaisen laskentamallin tuloksista. Työssä huomioitiin mahdollisuus sekä hyvään että huonoon tulokseen ilmastonmuutoksen hillinnässä.

tä kuormitusongelmat korostuvat edelleen. Sopeutuminen edellyttää kannustusta Jos muutokseen sopeutuminen onnistuu, merkitsee ilmastonmuutos mahdollisuutta uusien kasvilajien ottamiseen viljelyyn sekä suurem-

Mitä viljellään Lepsämänjoen alueella 40 vuoden kuluttua? n Kahdessa esimerkkilaskel-

massa tarkasteltiin ilmastonmuutostietoja Lepsämänjoen valuma-alueella Uudellamaalla. Tarkastelussa oli se, mitä viljelykasveja alueen 720 peltohehtaarilla viljeltiin vuonna 2009, ja miltä pellonkäyttö voisi näyttää vuonna 2055.

Laskelmissa huomioitiin viljelykasvilajien sekä viljelykierron vaatimukset. Taustatietoina käytettiin lohkojen maalaji- ja kaltevuustietoja sekä tietoja siitä, miten lähellä vesiuomia kukin lohko sijaitsee. Lisäksi pellonkäyttö riippuu muun muassa markkinatilanteesta sekä siitä, onko soveltuvia lajikkeita ja tarvittava laitekanta saatavissa. Näitä seikkoja ei tulevaisuuskuvissa yritetty ennakoida. Vuonna 2009 peltoalasta 49 prosenttia oli ohralla, kevätvehnällä oli 15 prosenttia. Jonkin verran viljeltiin syysvehnää ja ruista, rypsiä ja rapsia, ja noin neljännes alasta erilaisia muita kasveja. Valkuaisomavaraisuuteen ohjaava maatalouspolitiikka mahdollistaisi ilmaston muuttuessa pellonkäytön, jossa vuonna 2055 vallitsevaksi lajiksi 30 prosentin osuudella on vaihtunut syysvehnä. Ohran osuus on pudonnut viidennekseen, ja sitä korvaamaan on noussut rapsi 13 prosentin osuudella. Kaura on mukana 10 prosentin osuudella, ja palkokasvit härkäpapu, herne sekä lupiini kattavat yhdessä 12 prosenttia peltoalasta.

_^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _

_^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _

^^ _ _^ _ _^ ^ _^ _ _^ ^ _^ _ _^ ^ _^ _ _^ ^ _^ _

^^ _ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _

^^ _ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _

Monimuotoisuus 2055 Viljelykasvit Rapsi Härkäpapu Herne Lupiini Ohra Kaura

^^ _ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _

Ruisvehnä Syysvehnä Syysruis Ruokohelpi Auringonkukka Maissi Kumina Hamppu

^^ _ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _

_^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ ^^ _ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _^ _

/

_^ ^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _ _^ ^ _^ _^ _^ _^ _

0

0,25

0,5

1 km

Pohjakartta-aineisto © Maanmittauslaitos 53/MML/11

Viljelyn monipuolisuutta korostava tulevaisuuskuva havainnollistaa, mitä viljelykasveja 720 hehtaarin laajuisen uusmaalaisen viljelyalueen lohkoilla voisi kasvaa kasvukaudella 2055. Visiossa maatilat ovat korostaneet monimuotoista kasvinvuorotusta ja vähentäneet yksipuolisuuden riskejä.

Monipuolisuus vähentää riskejä Toinen, monipuolistuvaa tuotantoa edustava tulevaisuuskuva otettiin tarkasteluun monimuotoisen pellonkäytön hyötyjen vuoksi. Uusien ruokakasvilajien viljely on mahdollista vain, jos niille on muodostunut markkinat, ja sopivia lajikkeita on saatavilla. Näillä eh-

doilla monipuolisuus vähentää niitä taloudellisia, viljelyvarmuuteen ja maan viljavuuden hoitoon sekä ympäristön kuormittumiseen liittyviä riskejä, joita nykyisin vallalla oleva yksipuolistumiskehitys tuo mukanaan. Monipuolistuneen tuotannon tilanteessa esimerkkialue vuonna 2055 sisältää syysviljoja: syysveh-

nää, ruista ja ruisvehnää yhteensä 30 prosenttia alasta, rapsia 13 prosenttia sekä palkokasveja samat lajit ja osuudet kuin valkuaisomavaraisuuden esimerkissä. Lisäksi lajivalikoimaan ovat nousseet ruokohelpi ja kumina kumpikin 10 prosentin osuudella sekä hamppu, rehumaissi ja auringonkukka kukin 5 prosentin osuudella.


5

Mihin ilmastonmuutosarviot perustuvat? Petri Ekholm

n Viimeisten sadan vuoden

muutosta onnistutaan hillitsemään kansainvälisesti sovittujen tavoitteiden mukaan. Pahimmassa tapauksessa ihmiskunta ei onnistu vähentämistalkoissa, ja päästöt vain lisääntyvät.

aikana viljelykasvien kasvukausi on kevään keskilämpötilojen nousun myötä pidentynyt havaittavasti. Vuotuinen keskilämpötila nousee 3–6 astetta, talvella enemmän kuin kesällä. Kevään ja kesän korkeammat keskilämpötilat kasvattavat kasvukauden lämpösummaa.

Syyspuolella kasvukausi pitenee vähemmän kuin keväällä, sillä päivänpituuteen ilmastonmuutos ei vaikuta. Kasvukauden sademääriin ei odoteta suuria muutoksia: kuivuus tulee edelleen olemaan kevään ja alkukesän sekä liiallinen märkyys syksyn kiusana. Satoja uhkaavien sään ääri-ilmiöiden kuten rankkasateiden, pitkien sadejaksojen, tulvien, myrskyjen ja kuivuusjaksojen odotetaan lisääntyvän, samoin epätavallisen korkeiden kesä- ja talvilämpötilojen. Talvet leudontuvat ja lumipeite ohenee. Talviaikainen valunta pelloilta ojiin lisääntyy. Talvisin lumipeite tulee entistä useammin sulaan maahan, ja sula- ja pakkasjaksot vuorottelevat. Tämä heikentää syyskylvöisten lajien talvehtimista.

Ilmatieteen laitos laskee muuttujat Ilmatieteen laitos tuottaa laskelmia odotettavissa olevista muutoksista. Ilmastoon vaikuttavat kuukausien ja vuodenaikojen keskilämpötilat, minimi- ja maksimilämpötilat sekä sademäärät. Samoin muuttujia ovat tuulten nopeus, pilvisyyden vaikutus auringon säteilyn määrään, maan kosteus ja talven lumisuus. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen onnistumista koskevat arviot otetaan laskelmissa huomioon. Juha Helenius, Kati Komulainen ja Torsti Schulz, Helsingin yliopisto, Pirjo Peltonen-Sainio, Kaija Hakala, Hannu Ojanen, MTT sekä Katri Rankinen, Suomen ympäristökeskus

Lepsämänjoen alueella kevät- ja syysvalumat ovat runsaita. Kipsin levitys auttoi vähentämään kiintoaineksen valumista jokeen.

Kevätpakkaset eivät kokonaan häviä, vaan hallat ovat edelleen mahdollisia. Maan kasvukunto on

vaarassa heikentyä, kun vähälumiset, vesisateiset talvet ja rankkasateet sekä tulvat lisäävät eroo-

Lisätietoja: juha.helenius@helsinki.fi, http://vaccia7.maat.helsinki.fi Puh. 040 849 3025

siota ja maaperän tiivistymisen riskiä. Parhaassa tapauksessa ilmaston-

Suorakylvö auttoi tattaria kuumalla ja kuivalla kasvukaudella Marjo Keskitalo

n Kuumuus heikensi tattarin

Taimitiheyden vaikutus pähkyläsatoon

satoa ja kasvatti satoindeksin ennätyskorkeaksi vuonna 2010. Suorakylvö saattaa kaksinkertaistaa sadon kuivina kasvukausina.

Pähkyläsato g/m2 250 200 150

Tattarin biomassa- ja pähkyläsadon vaihteluita jäljitettiin Pirkanmaalla kymmenen peltolohkon avulla. Lohkoista rajattiin muutaman neliömetrin koeruutuja tarkempia mittauksia varten. Lohkot kylvettiin suoraa tai tavanomaista kylvömenetelmää käyttäen. Ennen tavanomaista kylvöä pellot tasoitettiin lautasäkeellä kevätkosteuden säilyttämiseksi ja muokattiin S-piikkiäkeellä. Hehtaaria kohti siementä kylvettiin 50–55 kg, mikä vastasi noin 200 kappaletta/ m2. Vain kolme peltoa sai pienen lannoitelisän (maksimissaan 20 kilogrammaa typpeä hehtaarille), kun muita seitsemää multamaata viljeltiin ilman lannoitusta. Satoindeksi huomattava Neliötä kohti kasvustot tuottivat biomassaa keskimäärin 400 grammaa, josta pähkyläsato käsitti noin 170 grammaa vaihtelun ollessa 86213 grammaa neliömetrillä. Korjattavan sadon osuutta biomassasta ilmaistaan satoindeksin avulla. Tässä kokeessa indeksi oli keskimäärin 0,42. Tulos oli aiemmissa MTT:n tutkimuksissa saatuja 0,15–0,30 indeksejä selvästi korkeampi. Pähkylöiden suuri osuus biomassasta johtui todennäköisesti kuivasta ja kuumasta kesästä yhdistettynä vähäiseen lannoite- ja maaperätypen saantiin, mikä rajoitti varsiston kasvua. Suorakylvöruudut satoisampia Kymmenen koeruudun neliönäytteistä laskettu satoarvio hehtaaria

100 50 0

100

120

140

160

180

200

220

Taimitiheys kpl/m2

Neliöt kertovat sadon määrän; vihreän ellipsin sisällä olevat näytteet kerättiin suorakylvöruuduilta ja punaisen ellipsin sisällä olevat näytteet tavanomaisesti kylvetyiltä ruuduilta. Keltaisen katkoviivan sisällä olevien koeruutujen esikasvina oli rypsi, muiden esikasvina oli tattari. Vain punaisen katkoviivan sisällä olevia ruutuja lannoitettiin. Harvaan taimettuneet, suorakylvetyt koeruudut tuottivat lähes kaksinkertaisesti satoa perinteiseen kylvömenetelmään verrattuna.

Tattarin pellonpiennarpäivä keräsi vilppulalaiselle pellolle paljon tattarista kiinnostuneita ihmisiä. Tattarin pähkylät olivat elokuun alussa hyvässä kasvussa.

kohti olisi yltänyt 1 700 kilogrammaan, mutta viljelijöiltä saadun tiedon mukaan satoa kertyi todellisuudessa noin puolet tästä. Kun viljelymenetelmien taustatiedot käsiteltiin, havaittiin, että suorakylvettyjen koeruutujen pähkyläsato oli keskimäärin 196 grammaa ja tavanomaisten ruutujen sato 130 grammaa neliömetriä kohti. Kylvömenetelmistä johtuva ero oli suurin harvaan taimettuneissa

kasvustoissa, jolloin suorakylvetyt ruudut tuottivat lähes kaksinkertaisesti satoa. Viileässä ilmassa paras sato Vuosi 2010 oli varsin lämmin ja haihtuminen oli suurta, mikä saattoi vaikuttaa suorakylvön paremmuuteen viljelymenetelmänä. Ulkomaisten lähteiden mukaan kuivuus voi verottaa satoa, jos sateeton kausi

ajoittuu ennen kukintaa. Koeruuduille asennettiin lämpötilamittareita, jotka mittasivat kasvuston lähellä olevaa mikroilmastoa noin kymmenen minuutin välein. Kun näistä mittauksista laskettiin keskiarvo, havaittiin, että viileässä mikroilmastossa kasvaneet tattarit tuottivat enemmän biomassaa ja pähkyläsatoa kuin lämpimässä kasvaneet. Kasvupaikan valinta mutkikasta Tattari on hallanarka kasvi, ja kasvupaikaksi valitaan siksi yleensä lämmin pelto. Kasvukauden lämpötilaa on tarkasteltu tattarin kohdalla lähinnä minimitekijänä. Kasvupaikan valintaa saattaakin mutkistaa se, että keväthallojen lisäksi tulisi varautua myös kuiviin ja kuumiin jaksoihin. Tattarin tutkimus jatkui kasvukaudella 2011. Tällä kertaa tutkittiin suorakylvön vaikutusta tattarisadon

kohottajana myös muissa kuin kuivissa kasvuoloissa. Marjo Keskitalo, MTT

Lisätietoja: marjo.keskitalo@mtt.fi Puh. 050 520 2296

Tattarin satovaihtelut syynissä Tattarin viljelyala Suomessa on kaksinkertaistunut. Vuosina 2010 ja 2011 tattaria viljeltiin noin 1 400 hehtaarilla. Tästä 60 prosenttia viljellään Pirkanmaalla. Vuonna 2010 alkaneen Tattarituotannon kehittäminen Ylä-Pirkanmaalla -hankkeen tavoitteena on jäljittää tattarin satovaihteluita parempien viljelymenetelmien kehittämiseksi.


6

Hyödyllinen lanta kierrättää ravinteita, tuottaa energiaa ja nostaa maataloustuloa Sari Luostarinen

n Hyötylanta-tutkimusohjel-

ansiosta koko Suomen maataloustulo nousee laskelmien mukaan 5-10 miljoonaa euroa vuosittain. Väkilannoitefosforin myynti voi laskea jopa puoleen nykyisestä, mutta vaikutus typen myyntiin on vähäisempi, alle 5 prosenttia. Lisäksi fosforitaseet laskevat jopa 90 prosenttia tiheän eläintuotannon alueilla.

ma tuotti työkaluja lannan ja muiden eloperäisten materiaalien hallintaan. Lannan paremman hyödyntämisen kautta Suomen maataloustulo voi nousta 5-10 miljoonaa euroa.

Uusiutumattomien raaka-aineiden ehtyminen, lannoitetuotannon energiankulutus ja päästöt sekä maatalouden ympäristövaikutusten vähentämistarpeet ohjaavat kohti suljetumpaa ravinnekiertoa ja uusiutuvaa energiaa. Lantafosfori on suurelta osin kasveille käyttökelpoista, mutta helposti huuhtoutuvaa. Fosforia myös sitoutuu maahiukkasiin. Runsaassa levityksessä se varastoituu ja nostaa maan fosforilukua. Liukoinen lantatyppi on kasveille käyttökelpoista, mutta haihtuu ja huuhtoutuu herkästi. Kasvukauden ulkopuolella levitettynä se huuhtoutuu erityisen helposti. Lannan orgaanisesta typestä osa vapautuu maassa hitaasti liukoiseksi typeksi. Ruokinta ja prosessointi avuksi Lantafosforin pitoisuutta voidaan pienentää fosforiruokintaa optimoimalla sekä käyttämällä kasviperäisen fosforin käyttökelpoisuutta parantavaa fytaasientsyymiä sioilla ja siipikarjalla. Lannan ravinnepitoisuuksia voidaan muuttaa myös prosessoimalla lantaa yksin tai yhdessä muiden eloperäisten materiaalien kanssa. Prosessoinnilla pyritään päästöjen minimointiin sekä ravinteiden tehokkaampaan kierrättämiseen ja energiantuotantoon. Sopiva prosessi tai prosessiketju on valittava tapauskohtaisesti. Jakeistaminen on yksinkertaisin keino jakaa lantaravinteita kahteen jakeeseen: kuivajae sisältää yleensä enemmän fosforia ja nestejae liukoista typpeä. Jakeistuslaite vaikuttaa tulokseen. Linko on

Sari Luostarinen, Heikki Lehtonen, Johanna Logrén, Teija Paavola, Jukka Rintala, Tapio Salo, Kari Ylivainio ja Markku Järvenpää, MTT sekä Juha Grönroos ja Katri Rankinen, Suomen ympäristökeskus

Lisätietoja: sari.luostarinen@mtt.fi Puh. 040 355 7028

Hyötyä lannasta Biokaasuprosessi tuottaa lannasta ja muista eloperäisistä materiaaleista uusiutuvaa energiaa ja kierrätysravinteita. Kuvassa saksalainen biokaasulaitos Bioenergie Laupheim.

tehokkaampi fosforin erottaja kuin ruuvipuristin, vaikka molemmilla menetelmillä kuiva-aine erottuu hyvin. Biokaasuteknologiaa voidaan soveltaa tilakohtaisissa laitoksissa, tilojen yhteislaitoksissa tai keskitetyissä laitoksissa. Lietelannan typen liukoisuus nousee biokaasuprosessissa 20–30 prosenttia, ja fosfori säilyy kasveille käyttökelpoisena. Lietelanta tuottaa enemmän biokaasua kuin siitä jakeistettu kuivajae, sillä nestejakeeseen jää merkittävästi biokaasupotentiaalia. Lannan kanssa voidaan käsitellä myös muita eloperäisiä materiaaleja. Esimerkiksi pienikin nurmilisä nostaa biokaasutuottoa merkittävästi ja parantaa jäännöksen ravinnetasetta kasville. Myös jäännös voidaan jakeistaa ja esimerkiksi nestejakeesta voidaan jatkojalosta-

malla tuottaa väkilannoitteita vastaavia orgaanisia lannoitevalmisteita. Oikea aika ja tekniikka tarpeen Lannan tai prosessoitujen orgaanisten lannoitevalmisteiden pintalevitystä tulisi välttää. Sijoituslevitys vie ravinteet suoraan kasvin saataville, mikä on edullista sekä viljelijälle että ympäristölle: ravinteet menevät tehokäyttöön eivätkä päädy ilmaan ja vesiin. Levitys kannattaa tehdä aina kasvukauden aikana, sillä vain kasvava kasvi ottaa ravinteita. Syyslevityksen jälkeen sateet ja talven sulamisvedet huuhtovat liukoisia ravinteita vesistöihin.

Tilojen yhteistyö parantaa kannattavuutta Yksikkökoon kasvaessa lannan levitysalan tarve ja kuljetusmatkat nousevat. Tämä ja lannoitehintojen vaihtelu tekevät lantaravinteiden kierrätyksen ja prosessoinnin taloudellisesti mielekkääksi. Laskelmien mukaan jo 2-3:n nauta- ja sikatilan yhteistyö laskee jakeistuslaitteen takaisinmaksuajan alle viiteen vuoteen. Samalla lantatyppi voidaan hyödyntää tehokkaammin, ja pienempään tilavuuteen väkevöity lantafosfori kannattaa kuljettaa kauemmaksi. Lantafosforin erottaminen vähentää pellon hankinnan ja lannanlevityksen kokonaiskustannusta kotieläintilalla. Näiden toimenpiteiden

Eloperäisten materiaalien hyödyntäminen

Perttu Virkajärvi

Biokaasuprosessi

Terminen käsittely Raaka-aineet: lanta, kasvikset, biojäte, teollisuuden sivutuotteet, puhdistamon liete jne.

Raaka-aineet: lanta, kasvikset, biojäte, teollisuuden sivutuotteet, puhdistamon liete jne.

Biokaasuprosessi

Terminen kaasutus

Biokaasu energiaksi

Nestejae

Orgaaninen ravinnetuote Orgaaninen ravinnetuote Suotovesi Kaasu energiaksi Tuhka

Orgaaninen ravinnetuote

Kuivajae

Mekaaninen erotus lingolla

Biokaasu energiaksi

Kompostointi

Lannan jakeistaminen mahdollistaa lantaravinteiden tehokkaamman käytön.

Maa- ja metsätalousministeriön tilaama Hyötylanta-tutkimusohjelman toteutettiin 2008–2010. Sitä koordinoi MTT partnereinaan SYKE, TTS, Helsingin yliopiston Agroteknologian laitos sekä ProAgria keskusten liitto. Hyötylanta-työtä jatkava, MTT:n vetämä Baltic Manurehanke tekee lannasta liiketoimintaa Itämeren maissa. Baltic Manure on Euroopan komission Itämeristrategian lippulaivahanke. Suomesta mukana ovat MTT, SYKE, Helsingin yliopiston Agroteknologian laitos ja Turku Science Park Oy. www.balticmanure.eu https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/kestavatuotanto/ fossiilisestauusiutuvaan/hyotylanta

Ammoniakin strippaus

Epäorgaaninen ravinnetuote

N Ilmastus, fosforin saostus ja biologinen typen poisto

Purku vesistöön

Epäorgaaninen ravinnetuote

Lannan ja muiden eloperäisen materiaalien energia ja ravinteet voidaan hyödyntää erilaisilla, tapauskohtaisesti valittavilla prosessiketjuilla.

Viljelijät ja viranomaiset kaipaavat rohkaisua lannan tehokäyttöön Tutkimuksen pohjalta syntyi suosituksia niin viljelijöille kuin hallinnolle. Molempien on tarpeen tuntea lannan ominaisuudet, kun tavoitteena on lannoitekäytön tarkentaminen ja lannan prosessointi. Viljelijä: tunne mahdollisuudet Lantafosforin määrää voidaan pienentää ruokinnan optimoinnilla, ja fosfori voidaan hyödyntää nykyistä tehokkaammin jakeistamalla lanta. Myös biokaasuprosessi te-

hostaa lannan hyödyntämistä sekä energiana että ravinteina. Lannan käsittelyn kannattavuutta saa nostettua tilojen välisellä yhteistyöllä ja huolellisella suunnittelulla. Lantavarastot kannattaa kattaa, käyttää sijoittavaa levityslaitteistoa ja välttää syyslevitystä, jottei typpi mene hukkaan haihduntana tai huuhtoumana. Kasvi- ja eläintilojen väliseen yhteistyöhön kannattaa panostaa, jotta ravinteet saadaan sinne, missä niitä tarvitaan.

Hallinto: tue ja kannusta Lantafosforin käyttökelpoisuus kasveille vastaa väkilannoitefosforia, minkä vuoksi lantafosfori tulisi levityksessä huomioida täysmääräisenä. Samoin lantafosforin käyttöpoikkeuksista tulisi luopua, sillä ne estävät sekä lannan ohjautumista prosessointiin että orgaanisten lannoitevalmisteiden markkinoille tuloa. Orgaanisten lannoitevalmisteiden käyttöä

edistäisi myös nitraattiasetuksen kevyempi tulkinta sekä fosforin käyttökelpoisuusarvion yhtenäistäminen kokonaisfosforiin perustuvaksi. Syyslevityksestä luopumista, lantaloiden kattamista ja etävarastointia tulisi edistää ravinteiden tehokkaamman käytön edistämiseksi sekä päästöjen vähentämiseksi. Myös kotieläin- ja kasvitilojen tiiviimpää yhteistyötä tulisi tukea. Taloudelliset kannustimet sijoituslevitykseen, jakeistamiseen,

biokaasuteknologian laajempaan käyttöönottoon sekä kierrätysravinteiden tuotantoon ovat ympäristöllisesti perusteltuja. Myös viranomaisten ymmärrys prosessoinnin kokonaisuuksista edesauttaa ravinteiden ja energian yhteistuotannon lisäämistä. Lisäksi on huomattava, että harkitsemattomat rajoitukset lannan käytössä voivat johtaa ympäristötuesta luopumiseen, jolloin lannan hyödyntäminen ei tehostu ja ympäristön tila heikkenee.


7

Lannan ympäristövaikutuksia voidaan vähentää Katri Rankinen

n Tehokkaampi käyttö, kä-

sittely ja kuljetus keventävät lannan aiheuttamaa ympäristön kuormitusta.

-10

-8

Lannan tehokkaamman käytön elinkaarisia ympäristövaikutuksia arvioitiin Hyötylanta-tutkimusohjelman esimerkkialueella Satakunnassa. Esimerkissä tarkasteltiin kolmea erilaista tulevaisuusnäkymää kokonaisuuksina ja niitä verrattiin nykytilaan. Tulevaisuusnäkymät olivat: ympäristötuesta luopuminen, lannan jakeistus ja tehostettu lannoitekäyttö sekä lannan biokaasukäsittely, jakeistus ja tehostettu lannoitekäyttö. Prosessointi auttaa vähentämään kuormitusta Ympäristötuesta luopumisen havaittiin nostavan fosfori- ja typpitaseita ja lisäävän merkittävästi vesistökuormitusta. Lannan prosessoinnit taas auttoivat vähentämään vesistökuormitusta. Ne mahdollistivat lantaravinteiden tehokkaamman käytön sekä ajallisesti ja paikallisesti toimivammat levityskäytännöt. Lannan merkittävimmät ympäristövaikutukset tulevat typestä. Haihtuvan ammoniakin rehevöitymis-, happamoitumis- ja pienhiukkasvaikutus on yhteen laskettuna vielä merkittävämpi kuin typen vesistövaikutus. Lisäksi typen haihtuminen heikentää lannan lannoitearvoa. Typen haihtumista voidaan vähentää tihentämällä lannanpoistoväliä ja jäähdyttämällä lantakanavia, kattamalla lantavarastot sekä käyttämällä lietelannan sijoituslevitystä ja kuivalannan multausta mahdollisimman pian levityksen jälkeen. Liukoisen lantatypen huuhtoutumista voi vähentää tarkentamalla levitysmääriä sekä välttämällä syyslevitystä. Fosforin käyttöä järkeistettävä Lantafosforin merkittävin ympä-

P-kuormitus

%

-6

-4

2 palstaa -2

0 Nykytila

Skenaario 1 liuk-P

Skenaariot 2/3

tot-P

N-kuormitus % 20

15

10

Lannan tehokkaamman käytön vesistövaikutuksia arvioitiin esimerkkivaluma-alueella Loimijoella.

ristövaikutus on sen rehevöittävä vaikutus vesistöissä. Huuhtoumat juontavat juurensa aiemmasta liiallisesta lannan ja väkilannoitteiden levityksestä ja maan fosforiluvun noususta. Tilanteen korjaaminen vie aikaa ja edellyttää lantafosforin järkevää peltokäyttöä. Järkeistäminen on tarpeen sekä uusiutumattoman fosforin kierrättämiseksi että maan fosforiluvun alentamiseksi. Lannan kuljetus voi kannattaa Lantaketjun ilmastovaikutus on suhteellisen pieni verrattuna ketjun muihin ympäristövaikutuksiin. Ilmastovaikutusta voidaan tehokkaimmin vähentää dityppioksidi- ja metaanipäästöjen hallinnalla. Sen sijaan kuljetusten hiilidioksidipäästöjen merkitys lantaketjun ilmastovaikutuksessa on suhteelli-

sen pieni. Lantaa kannattaakin kuljettaa pitempiä matkoja, mikäli sillä saavutetaan muita ympäristöetuja, kuten ravinnekuormituksen vähenemistä. Biokaasusta etuja ympäristölle Biokaasuprosessi voi vähentää lantaketjun ilmastovaikutusta erityisesti silloin, kun lantaa käsitellään yhdessä kasvimassan kanssa. Biokaasulla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita ja parantaa energiaomavaraisuutta. Myös typpihuuhtoumaa voidaan pienentää lantatypen liukoistumisen vuoksi, jos se kyetään ottamaan lannoituksessa huomioon. Jäännöksen jakeistaminen voi edelleen tehostaa ravinteiden hyödyntämistä ja vähentää päästöjä. Ympäristöhyötyjen saavuttaminen edellyttää kuitenkin käsittely-

5

0

-5

-10

Nykytila

Skenaario 1

Skenaario 2

Skenaario 3

Lannan tehokkaampi hyödyntäminen prosessoimalla mahdollistaa tehostetun ravinnekäytön ja vähentää lannan ympäristövaikutuksia. Kuvissa nykytilan lisäksi vertailussa skenaariot 1 (ympäristötuesta luopuminen) sekä 2 (jakeistaminen) ja 3 (biokaasu ja jakeistaminen).

jäännöksen katettua varastointia ja sijoittavaa, oikea-aikaista levitystä sekä biokaasun koko energiasisällön hyödyntämistä. Juha Grönroos ja Katri Rankinen, Suomen ympäristökeskus, Sari Luostarinen, Miia Kuisma,

Jarkko Leppälä, ja Markku Järvenpää, MTT, Reetta Palva ja Sakari Alasuutari, TTS sekä Laura Alakukku, Helsingin yliopisto

Lisätietoja: juha.gronroos@ymparisto.fi Puh. 040 526 3139

Minkinnahan hiilijalanjälki vastaa yhden päivän kulutusta n Suomessa tuotetun ketun-

nahan hiilijalanjälki on kolme kertaa minkinnahan ympäristövaikutusta suurempi.

Nita Koskinen

Turkistuotteiden ympäristövaikutukset CO2-ekv, kg (hiilijalanjäki) Minkinnahka Ketunnahka Suomalaisen keskimääräiset päästöt

28 83 27

PO4-ekv, kg AE-ekv, kg (rehevöityminen) (happamoituminen) -0,17 -0,22 0,01

0,23 0,55 0,05

Yhden minkinnahan hiilijalanjälki vastaa suunnilleen yhden suomalaisen ihmisen keskimäärin päivässä aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. 100 km:n 18 0,009 Ketunnahan hiilijalanjälki on puohenkilöautolla ajo lestaan noin kolminkertainen minkinnahkaan nähden. Tämä ilmenee Turkistuotteiden hiilijalanjälkeä verrattiin henkilöautolla ajamiseen ja MTT:n turkistuotteiden ympärissuomalaisen keskimääräisen kulutuksen päästöihin. tövaikutuksia selvittäneessä tutkiTurkiseläinten lannan käsittelyssä syntyy päästöjä, joita voi vähentää vapautuvista typpiyhdisteistä, ym- muun muassa pienentämällä rehun typpipitoisuutta. prosenttia koko Suomen maataloumuksessa. päristöhaittoja voidaan vähentää den ammoniakkipäästöistä. HappaHappamoittavia päästöjä turkisMaa- ja elintarviketalouden tutkiKaikki vaiheet tutkimalla mahdollisuuksia piemoittavat päästöt eivät kuitenkaan tuotannossa syntyy eniten lannan muskeskuksen laaja-alaista osaamukana laskuissa nentää rehun typpipitoisuutta, opaiheuta enää niin suuria ongelmia käsittelyssä. Rehevöittäviä päästöTurkistuotteiden ympäristövaikutukset mista, joka liittyi elinkaarilaskentimoimalla eläinten ruokintaa sekuin takavuosina. jä suurempi vaikutus oli kuitenkin taan, maataloustoimenpiteisiin, Turkistuotteiden ympäristövaikukä kehittämälläPO4-ekv, erilaisia kg tekniikoita Turkistuotteen raaka-aineeksi eli kg turkiseläinten rehuksi kalastetulCO2-ekv, AE-ekv, kg turkis- ja kotieläintutkimukseen setuksia selvittänyt MTT:n tutkimus turkistilojen(rehevöityminen) lannankäsittelyssä (happamoituminen) ketun tai minkin ravinnoksi (hiilijalanjäki) kalasla silakalla, jonka mukana merestä kä lannoite-, lanta- ja maaperätutkattoi kaikki turkisten tuotantosyntyvien typpiyhdisteiden käsittettavan Itämeren silakan mukana poistuu typpeä ja fosforia. Minkinnahka 28 telyyn. -0,17 0,23 rehujen ja niiden raaka-aikimukseen. Lisäksi tutkimukseen vaiheet: poistuu merestä satoja tonnia typHyödyt rehukalan Ketunnahka 83 -0,22 0,55valmistamisen, turkistilan, saatiin tietoja Riista- ja kalatalouneiden Itämeren silakan rehukäytöstä peä ja fosforia. Typpeä poistui 1,3 kalastuksesta den tutkimuslaitokselta ja Suomen nahkonnan, muokkaamon ja omoli huoprosenttia päästöt vesistön kokonaiskuorSuomalaisen keskimääräiset 27 aiheutuva ympäristöhyöty 0,01 0,05 ympäristökeskuksesta. Tutkimusta pelimon. mituksesta Turkistuotteiden hiilijalanjäljestä 100 km:n henkilöautolla ajo ja fosforia 3,7 prosent18 mattava, ja vesistöjen hoitotoimen0,009 Tutkimus sisälsi kaikissa rahoittivat Suomen Turkiseläinten tuotantovaiheissa kulutetun enerpiteissä kalastettavan vähempiartia kokonaiskuormituksesta. Nämä lähes puolet aiheutuu turkiseläinKasvattajain Liitto ry ja Turkistuotgian ja sen tuotannossa syntyneet voisen kalan hyötykäyttö rehuna merestä poistuvat ravinnemäärät ten lannan käsittelyssä vapaututajat Oyj. päästöt sekä kaikki kuljetuksissa ja voisi myös olla huomattava tulevaiovat suuremmat kuin turkistuotanvasta typpioksiduulista. Myös hapmuissa toimenpiteissä kulutetun suuden ympäristöetu. Tutkimuktotilojen ravinnepäästöt. pamoittavat päästöt aiheutuvat polttoaineen käytöstä aiheutuneet sessa todettiin turkiseläintuotannon pääasiassa eläinten lannan käsitFrans Silvenius, Nita Koskinen Lannan käsittelyssä päästöt. Tutkimuksessa selvitettiin hyödyntävän kustannustehokkaasti telystä, jossa vapautuu ammoniakja Sirpa Kurppa, MTT varaa parantaa myös tuotteiden rehevöittävät ja erilaisia sivuvirtoja, kuten lihantuokia. Lisätietoja: happamoittavat päästöt. tannon teurassivutuotteita ja kalan Koska suurimmat päästöt aiheuTurkiseläinten tuotannon amfrans.silvenius@mtt.fi, Tutkimuksessa hyödynnettiin perkuusivutuotteita. tuivat lannan käsittelyssä ilmaan moniakkipäästöt olivat seitsemän Puh. 040 847 2689


8 kuvat: PEKKA FALI

Heikki Junttila laskee voimalan laitteiston maksavan itsensä parissa vuodessa.

Junttilan biovoimala rakennettiin peilirahoituksella NIVALA (MT) n Junttilan tilalla Nivalassa on

käytetty biokaasua jo toistakymmentä vuotta. Kuuden vuoden ajan kaasusta on tuotettu myös sähköä.

Kaikki biovoimaan liittyvä on rahoitettu peilirahoituksella, Heikki Junttila kertoo. ”Aluksi etsin rahoitusta ja mahdollisia tukia, mutta kun olin viikon soitellut virkamiehille ja saanut aina kehotuksen soittaa jollekin toiselle, kyllästyin. Kävelin peilin eteen ja sieltä näin rahoittajan.” Sama rahoitusmalli on ollut käytössä myös tänä syksynä, kun Junttila on rakentanut uutta voimalaa jauhamaan sähköä biokaasusta. ”Tavoite on tuottaa itse 80 prosenttia ja ottaa Vattenfallilta verkosta 20 prosenttia tilan sähköstä.” Lisäksi maatalousyhtymän 70 lehmän navetta aputiloineen lämpiää biokaasulla. Sähkön myynti ei lyö leiville Kun sähköä välillä syntyy yli oman tarpeen, se syötetään valtakunnan verkkoon – ilman korvausta. Sähkön myynti verkkoon on periaatteessa mahdollista mutta käytännössä mahdotonta. Siihen tarvittaisiin sen seitsemän maksut, jotka veisivät enemmän kuin myytävästä sähköstä kertyisi tuloja. Junttila on kuitenkin tyytyväinen nykyisen sähköntoimittajan suhtautumiseen. ”Sähköyhtiö ymmärtää tässä oman etunsa. Kun tila varmistaa itse sähkön saannin, yhtiö pääsee vähemmällä”, arvioi toimitusjohtaja Jouko Vironen EU-Global Trading Oy:stä, joka toimitti Junttilalle nykyisen voimalan laitteet. Virosen mukaan syöttötariffista on rakennettu tuloautomaatti lähinnä välittäjälle, ei energian pientuottajalle. Esimerkiksi Saksassa asia on päinvastoin. Yksinkertaista ja edullista Junttilan biokaasulaitos on ollut

Automatiikka vahtii sähkön liikennettä.

alunperin Joensuun yliopiston käytössä ja sieltä käytettynä ostettu 12 vuotta sitten. ”Siitä asti se on puksuttanut.” Junttila seuraa prosessia lämpötilan avulla ja säätää tarvittaessa AIVrehulla. Myös kaasun muunto sähköksi toimii yksinkertaisesti. Kaasun syöttö tapahtuu pressuautomaatilla. Suojapressun päällä oleva paino aiheuttaa pienen paineen, joka riittää siirtämään kaasua putkistossa. Yhtään pumppua ei tarvita. Ei liioin lambda-antureita tai muita kalliita ja helposti rikkoutuvia hienouksia. Vanha aggregaatti, joka käytti kaasua ja tuotti sähköä, toimi hyvin kuusi vuotta, mutta korvaajan löytäminen sille kesti pitkään. Laitteita oli, mutta ”peilirahoituksella” han-

kittaviksi ne olivat aivan liian kalliita. Vuoden kesti myös löytää laitteisto säätämään sähkön kulkua. Erityisen herkkä kohta on valtakunnan verkon ja oman tuotannon raja. Lopulta sopivat laitteet löytyivät Viroselta, ja ne ovat toimineet nyt kolmisen viikkoa. 30 kilowatin teho riittää hyvin. Hukkalämpö ohjataan lämmittämään reaktoria Junttila laskee, että näin rakennettuina uudet laitteet maksavat itsensä parissa vuodessa. ”Jos oltaisiin rakentamassa uutta navettaa, biokaasuvoimala säästäisi lisäksi siinä, että pääsulake voitaisiin mitoittaa pienemmäksi”, Vironen muistuttaa. JOUKO RÖNKKÖ

Aggregaatti puksuttaa muutaman tunnin päivässä.

Ympäristöpalkinnon arvoinen teko Biovoimalasta ei lähde hajuja. Pakokaasu on niin puhdasta, että poistoputkeksi riittää muoviputki. Jouko Vironen ylistää Heikki Junttilaa ympäristöteosta, kun tämä ottaa talteen pahan kasvihuonekaasun ja korvaa sen käytöllä fossiilisia polttoaineita. ”Pelkästään tästä kannattaisi antaa ympäristöpalkinto”, Viro-

nen hehkuttaa. Lisäksi vähennetään jyrkästi hajuhaittoja. Merkittävää on myös karjanlannan muokkaaminen ympäristöystävälliseen muotoon. Kun lanta levitetään reaktoinnin jälkeen peltoon, se on hajutonta. ”Naapurit tässä välillä jo luulivat, ettei meillä ole lantaa levitettykään, kun ei ollut hajua”, Junttilakin kertoo.

Hajuttomuuden lisäksi lanta muuttuu myös toiselta osin: Kasvit voivat käyttää sen ravinteet nopeammin hyödyksi. Typpi on käytössä kasvukauden aikana eikä valu syksyllä sateiden mukana vesistöihin. Lisätyppeä ei tarvitse ostaa. ”Meillä vilja lakoontuu jo juhannukselta eikä puintiaikaan niin kuin ennen”, Junttila kuvaa

hymyssä suin. ”Eikä puintiaikaan tarvita korren vahvistajaa”, Vironen lisää. Karjanlannan tehokkaampi käyttö on merkittävämpi asia kuin ensi näkemältä huomaakaan. ”Lannoitteet loppuvat maailmasta ennen kuin öljy”, Vironen muistuttaa. JOUKO RÖNKKÖ


9 jaana kankaanpää

Toleranssin mittaaminen auttaa parantamaan jalostusarvoa n Uusi tilastollinen mene-

telmä auttaa torjumaan eläintauteja ja parantamaan toleranssia eläinjalostusohjelmissa.

Hevoset nauttivat olostaan kuivalla ja puhtaalla olkipatjalla, joka peittää maatuvaa kuivikepohjaa. Lämpöä keräävät putket kulkevat lattian alla.

Lanta lämmittää tallia Mäntsälässä MÄNTSÄLÄ (MT) n Lanta lämmittää sosiaali-

tilat ja satulahuoneen Pinewood-tallissa Mäntsälässä.

Muoviputkessa kiertävä vesi kerää lämmön hevosten karsinoissa kuukausia muhivasta kestokuivikepohjasta ja siirtää sen lämmittämään sosiaalitilojen lattioita. ”Olemme saaneet lattialämmön nousemaan 25 asteeseen”, tallin omistaja Tiina Ahlqvist kertoo. ”Käyttämällä varsinaista lattialämmitysputkea ja sijoittamalla se lähemmäs betonilattian pintaa, lämpöteho voisi olla vieläkin parempi, sillä olemme mitanneet jopa 60 asteen lämpöjä kestokuivikepohjasta.” Talli ja lattialämmitys on rakennettu vuonna 2004. Jos Ahlqvist rakentaisi nyt, hän käyttäisi veden sijasta glykolia ja sijoittaisi putken noin viisi senttiä lattian alle. Hän on kuitenkin tyytyväinen myös nykyiseen järjestelmään. ”Se on toiminnaltaan idioottivarma ja paljon paloturvallisempi kuin perinteinen patterilämmitys, eikä maksanut oikeastaan kuin vesiputkien ja kiertovesipumpun verran.”

Tärkein syy hevosten hyvinvointi Kuivikepohjaa ei kuitenkaan tehty lämpötalouden takia, vaan se valittiin ensisijassa hevosten hyvinvoinnin näkökulmasta. Hevoset

Simulaatio varmistaa tilastomenetelmää Uuden simulaatiotutkimuksen avulla kehitettiin tilastollinen satunnaisregressio -menetelmä yksilön toleranssin mittaamiseksi. Simulaatiossa tietokoneella luodaan havaintoaineisto, jonka tulos on tiedossa. Simuloitu aineisto analysoidaan uudella tilastomenetelmällä, ja saatua tulosta verrataan tiedossa olevaan, simuloituun tilanteeseen. Näin voidaan varmistaa tilastomenetelmien toimivuus. Satunnaisregressiolla yksilön toleranssin mitaksi saadaan regressioyhtälön kulmakerroin, joka kuvaa, kuinka paljon yksilön ilmiasu muuttuu, kun taudinaiheuttajien paine nousee. Tämän menetelmän käyttö on loogista, koska toleranssi on määritelmänsä mukaan yksilön vaste nousevaan taudinaiheuttajien paineeseen. Uuden menetelmän avulla voidaan laskea yksilöille toleranssin jalostusarvo. Korkean jalostusarvon yksilöt periyttävät korkeaa toleranssia. Menetelmän avulla on mahdollista jalostaa toleranssia valinnan avulla ja parantaa tuotannossa käytettävää eläinmateriaalia. Menetelmää voidaan käyttää sekä kotieläimillä että viljellyillä kasveilla. Antti Kause, MTT

Lisätietoja: antti.kause@mtt.fi Puh. 040 844 9128

Toleranssi taudinaiheuttajia vastaan

Kestävä (korkea toleranssi)

Eläimen ilmiasu

Lämmön talteenotto oma idea Kestokuivikepohja tarkoittaa, että karsinan lattia on rakennettu selvästi käytävän lattiaa matalammalle, jotta hevosten lantaa mahtuu kertymään siihen ja maatumaan, eikä karsinoita tarvitse puhdistaa päivittäin. Mäntsäläläistallissa tyhjennysväli on noin kolme kuukautta. Hevoset eivät kuitenkaan seiso lannassa, vaan jalkojen alla on puhdas ja kuiva olkikerros. Suomalaistalleissa kestokuivikepohjat ovat harvinaisia, mutta niitä on paljon muualla Euroopassa. Idea lämmön talteenotosta ja sen toteutustavasta oli Ahlqvistin oma. ”Lämmön talteenotto tuntui järkevältä, mutta mitään valmiita ratkaisuja ei ollut tarjolla. Esimerkiksi lvi-liikkeissä asiasta oltiin ihan kuutamolla.”

Tuotantoeläinten hyvä terveys on perusta kestävälle elintarviketuotannolle. Kasvi- ja eläintaudit aiheuttavat vuosittain merkittävän taloudellisen tappion elintarvikeketjulle, ja niiden torjuminen on kallista. Eläinterveyttä ja tuotannon kannattavuutta voidaan parantaa vähentämällä tautien oireita ja taudinaiheuttajien vaikutusta eläinten ja kasvien menestymiseen. Tähän tähtää toleranssin parantaminen. Toleranssia voidaan tutkia mittaamalla, kuinka paljon yksilön terveys heikkenee, lisääntyminen alenee tai kasvu hidastuu taudinaiheuttajien määrän noustessa. Korkea toleranssi tarkoittaa, että yksilön ilmiasu pysyy muuttumattomana, vaikka taudinaiheuttajien määrä nousee. Matala toleranssi tarkoittaa, että yksilön ilmiasu heikentyy taudinaiheuttajien määrän noustessa. Kotieläintautien torjunnassa on perinteisesti keskitytty tautiresistenssin parantamiseen. Toleranssi ja resistenssi ovat kuitenkin kaksi erilaista, mutta toisiaan täydentävää puolustuskeinoa taudinaiheuttajia vastaan. Resistenssi tarkoittaa yksilön kykyä välttää taudinaiheuttajien eli bakteerien ja virusten tartunta kokonaan tai heikentää taudinaiheuttajan leviämistä ja lisääntymistä isännässä. Kokonaan resistentit yksilöt eivät saa tartuntaa. Toleranssi puolestaan paljastaa, kuinka paljon taudinaiheuttajat

heikentävät isäntäyksilön terveyttä, lisääntymistä ja kasvua. Toleranssi ilmenee vasta, kun yksilö saa tartunnan, ja kun taudinaiheuttajat alkavat vaikuttaa isäntään. Toleranssista poiketen tautiresistenssin parantamiseen on ollut keinoja jo pitkään.

Herkkä (matala toleranssi)

Taudinaiheuttajan määrä

Karsinat puhdistetaan ja kuivikepohja työnnetään bobcatilla suoraan lantalaan avattavien väliseinien kautta.

nauttivat olostaan olkipatjalla ja omistajalla on aikaa viettää hevosten kanssa, kun karsinoita ei tarvitse puhdistaa päivittäin. ”Kasvatettaville hevosille on vain eduksi, että karsinan lattia on käytävää alempana. Näin hevonen tottuu, että ihminen on sitä ylempänä, jolloin satuloiminen ja selkään meno sujuu heti alusta.” Myös työnsäästön edut ovat merkittäviä. Karsinoiden väliseinien avaaminen, lantapatjan tyhjennys bobcatilla suoraan lantalaan ja uuden olkipatjan teko vie 15 karsinan tallissa 6–8 tuntia. Yksi tyhjennys maksaa Ahlqvis-

tin mukaan noin 400 euroa eli koko vuoden tyhjennykset yhteensä 1 600 euroa. ”Jos karsinat puhdistettaisiin joka päivä käsin, se maksaisi varmasti moninkertaisesti enemmän.” Lantalassa jo tallissa maatumaan päässyt pohja muhii vielä jopa yhdeksän kuukautta, jonka jälkeen se hyödynnetään joko omalla tilalla tai naapurin mansikkaviljelmillä. Ahlqvist viljelee pääasiassa hevosheinää luonnonmukaisesti. Omaa peltoa on kaikkiaan 35 hehtaaria. TIINA TAIPALE

Korkean toleranssin yksilöt kestävät taudinaiheuttajia paremmin, jolloin yksilön ilmiasu pysyy hyvänä, vaikka taudinaiheuttajat lisääntyisivät.

Etanoli oli ensin Etanoli oli polttoaineena, kun Nikolaus Otto aloitti kokeilut polttomoottorilla 1860. Pähkinäöljy oli polttoaineena, kun Rudolf Dieselin moottori esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä 1900. Henry Fordin visio oli, että viljelijä tuottaa itse polttoaineen sekä omiin koneisiinsa että ohikulkijoille. Öljyteollisuus vastasi pelottelemalla, että etanolia suosimalla hallitus ”ryöstää veronmaksajat

tehdäkseen viljelijöistä rikkaita”. Etanolin valtit olivat tasalaatuisuus, turvallisuus ja vähäinen nakutus. Bensamoottori taas oli helpompi rakentaa ja käynnistyi kylmässä paremmin. Öljyteollisuus sai tuekseen raittiusaatteen: etanolin taakaksi tuli alkoholivero. Vastavuoroisesti nyt biopolttoaineita ja auton kasvikuiturakenteita kannattaa Amerikan hamppuyhdistys. HEIKKI VUORELA


10 Sakari Kiuru/MTT arkisto

Kotitaloudet tuhlaavat ruokaa yli 100 miljoonaa kiloa vuodessa

Kotitalouksien tuottamaa ruokahävikkiä estämällä voitaisiin välttää jopa 100 000 auton tuottama hiilijalanjälki.

n Suomalaiset kotitaloudet

heittävät ruokaa pois keskimäärin 23 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Suurin osa ruokahävikistä on nopeasti pilaantuvaa tuoretavaraa ja ruoanlaitosta yli jäänyttä ruokaa.

MTT:n Foodspill -tutkimuksen mukaan kotitaloudet heittävät ruokaa pois noin viisi prosenttia kaikesta ostetusta ruoasta. Hävikkiin joutuu keskimäärin 23 kiloa ruokaa henkilöä kohti. Yhteensä Suomen kotitalouksissa ruokaa heitetään pois noin 130 miljoonaa kiloa. Tämä on noin kaksi kertaa enemmän kuin kauppojen pois heittämä ruokamäärä. Syömäkelpoisen ruoan joutuminen roskikseen on ekologisesti ja taloudellisesti kestämätöntä: raaka-aineiden ja ruoan jalostuksesta aiheutuneet ympäristövaikutukset ovat syntyneet täysin turhaan. Yksinkertaisin keino vähentää ruoan ympäristövaikutuksia onkin ehkäistä ruokahävikkiä. Yhteensä Suomen kotitalouksissa heitetään ruokaa roskiin noin 500 miljoonan euron edestä. Hävikin estäminen vastaisi hiilijalanjälkenä samaa kuin noin 100 000 henkilöautoa poistettaisiin liikenteestä. Yli kolmannes suomalaisen kulutuksen aiheuttamista ympäristövaikutuksista syntyy ruoasta. Ilmastovaikutuksista neljäsosa syntyy ravinnon eli elintarvikkeiden, kaupan, ravintoloiden ja kotitalouksien toiminnan vuoksi. Ravinnon vaikutus vesistöihin on rehevöitymisen kautta jopa suurempi. Eniten pois vihanneksia ja kotiruokaa Foodspill-tutkimukseen osallistuneet kotitaloudet heittivät ruo-

Ruokahävikin jakautuminen prosentteina 19

Vihannekset sis. peruna

18

Kotiruoka 17

Maitotuotteet 13

Hedelmät ja marjat

13

Leipä ja viljatuotteet 7

Liha, kala ja kanamuna 6

Valmisruoka 4

Riisi tai pasta Muut 0

5

10

15

20

Kotitalouksissa pois heitetään eniten tuoreita vihanneksia, kotona valmistettua ruokaa ja maitotuotteita.

kaa roskiin vaihtelevasti: hävikkiin meni 0–160 kiloa ruokaa henkilöä kohti vuodessa. Eniten pois heitettiin vihanneksia (19%), kotiruokaa (18%), maitotuotteita (17%), leipää (13%) sekä hedelmiä ja marjoja (13%). Lihaa, kalaa ja kanamunia heitettiin pois 7 prosenttia ja valmisruokia 6 prosenttia. Kotiruoka tarkoitti kotona valmistettuja erilaisia ruokalajeja kuten laatikoita, patoja, kastikkeita, puuroja ja keittoja. Valmisruoka si-

sälsi laatikoiden ja muiden aterioiden lisäksi muun muassa hampurilaisia, pizzaa ja vauvanruokia kuten korvikemaitoa. Säilykkeitä ja muuta hyvin säilyvää kuten napostelutuotteita heitettiin pois suhteellisen vähän, vain 2,5 prosenttia. Poisheiton suurin syy oli, että ruoka oli jollain tavoin pilaantunut, esimerkiksi homehtunut (29%). Päiväys oli usein vanhentunut (19%), ruokaa jäi lautastähteeksi (14%) tai ruokaa valmistettiin liikaa (13%).

Hävikki kiinnostaa ruokaketjua Foodspill-hanketta rahoittavat MTT, MMM:n Laatuketju ja yhteistyöyritykset. Hankkeessa mukana ovat Jätelaitosyhdistys, Motiva, Arla Ingman, Valio, Ingman Ice Cream, Atria, HK Ruokatalo, Saarioinen, Kokkikartano, Kauppapuutarhaliitto, Palmia, Tampereen Ateria liikelaitos ja UniCafe sekä Pakkaustutkimus – PTR.

Uusissa ruokahävikkiin liittyvissä hankkeissa on selvitetty Pohjoismaisten kauppojen ruokahävikkiä ja sen vähentämismahdollisuuksia. Lisäksi ovat alkamassa kotitalouksien hävikin syitä ja vähentämisen mahdollisuuksia sekä pakkauksen ja pakkauskoon merkitystä selvittävät hankkeet.

Yksin asuvilla eniten hävikkiä Talouden koolla oli selkeä yhteys syntyneeseen hävikkiin: mitä enemmän taloudessa oli henkilöitä, sitä enemmän hävikkiä syntyi. Toisaalta henkeä kohti tarkasteltuna paljastui, että yksin asuvat tuottavat enemmän hävikkiä kuin muut taloudet. Eniten ruokahävikkiä syntyi nimenomaan yksin elävillä naisilla. Tilastollisesti merkittäviksi tekijöiksi nousivat muun muassa kotitalouksien käsitykset mahdollisuuksistaan vähentää hävikkiä. Kotitaloudet, jotka uskoivat voivansa vähentää ruokahävikkiä, tuottivatkin enemmän ruokahävikkiä kuin taloudet, jotka eivät uskoneet voivansa vähentää hävikin määrää tai arvioivat, ettei hävikkiä synny lainkaan. Lisäksi kotitalouksissa, joissa biojätteet lajitellaan päivittäin, ruokahävikkiä syntyi vähemmän

kuin talouksissa, jotka lajittelivat biojätteensä harvemmin. Asuinalueen tai sen kaupunkimaisuuden, perheen aikuisten koulutustason, asumismuodon, asuntotyypin, ruokaostosten päivittäisyyden, kauppamatkan pituuden, kulkutavan tai ruoanlaiton kotona ei havaittu vaikuttavan ruokahävikin määrään. Myös pakkausten koolla oli vaikutusta hävikin määrään. Niissä kotitalouksissa, joissa uskottiin hävikin pienenevän pakkauskokoja pienentämällä, syntyi myös eniten hävikkiä. Kirsi Silvennoinen, Juha-Matti Katajajuuri, Heta-Kaisa Koivupuro, Hanna Hartikainen, Lotta Jalkanen ja Anu Reinikainen, MTT

Lisätietoja: kirsi.silvennoinen@mtt.fi Puh. 040 179 4875

Foodspill tutki ruokajätteen sisällön Keväällä 2010 alkanut MTT:n Foodspill -hanke selvittää elintarvikeketjussa syntyvää ruokahävikkiä. Tarkastelussa ovat kotitaloudet, ravitsemispalvelut, kauppa ja elintarviketeollisuus. Syyskuussa 2010 toteutetussa seurantatutkimuksessa selvitettiin suomalaisten kotitalouksien ruokahävikkimääriä ja hävikin laatua. Tutkimuksessa selvitettiin vastaajien ikä, koulutus ja elämäntilanne. Lisäksi kysyttiin ruokailu- ja ostotottumukset ja lemmikkieläimet sekä arvioitiin, miten nämä tekijät vaikuttavat ruokahävikkiin. Tutkimukseen osallistui 420 kotitaloutta Turun, Tampereen ja Jyväskylän alueilta.

Kotitaloudet punnitsivat ruokahävikin kahden viikon ajan päivittäin aina, kun poisheitettävää syntyi. Tulokset kirjattiin päiväkirjaan. Päiväkirjaan merkittiin ruoan painon ja laadun lisäksi pois heittämisen syy, kuten pilaantunut tai päiväys vanhentunut. Jos pois heitetty ruoka annettiin lemmikille, se merkittiin omaan kohtaansa. Tutkimuksessa arvioitiin vain vältettävissä olevaa ruokahävikkiä, eli sitä poisheitettyä ruokaa ja raaka-ainetta, joka olisi voitu toisin säilyttäen tai valmistaen syödä. Muuta biojätettä kuten kahvinporoja tai luita ei tutkimuksessa mitattu. Nestemäisistä elintarvikkeista mukana oli käytännön syistä vain maito.


11

Pienteurastamon sivutuotteet kompostoimalla hyötykäyttöön

Heidi Valtari

n Yksinkertaisilla välineillä

voidaan kompostoida pienteurastamolla syntyviä luokan 3 sivutuotteita ja suolensisältöä. Valmis komposti käy tilalle maanparannusaineeksi.

Suomessa on noin 400 teurastus- ja lihanjalostusyritystä, joista noin 90 on pienteurastamoja. Pienissä teurastamoissa yksi keskeinen haaste on teurastuksen sivutuotteiden käsittely kustannustehokkaasti. Mahdollisimman suuri osuus halutaan hyötykäyttöön hävittämisen sijaan. Sivutuotteiden käsittely uudistui Eurooppalainen sivutuotelainsäädäntö uudistui maaliskuussa ja toi mukanaan sivutuotteiden käsittelyyn uusia mahdollisuuksia. Aiemmin käytännössä ainoa mahdollisuus oli toimittaa luokan 3 sivutuotteet kuten veri, karvat, suoli ja suolen sisältö hyväksyttyyn käsittelylaitokseen. Nyt luokan 3 sivutuotteet voidaan kompostoida tai mädättää, kunhan niiden turvallisuus on varmistettu lämpökäsittelyllä. Hygienisoitu sivutuote voidaan kompostoida sellaisenaan tai maatilalla lannan joukossa. Hygienisointia on mahdollista toteuttaa myös erillisenä palvelutoimintana esimerkiksi pienteurastamoille ja kalankäsittelijöille. Hygienisoitu luokan 3 sivutuote voidaan toimittaa sellaisiin yhdyskuntabiojätettä käsitteleviin laitoksiin, jotka eivät voi vastaanottaa käsittelemättömiä luokan 3 sivutuotteita. Kompostointia kokeiltiin pienteurastamolla Kompostointikoe toteutettiin kesän 2009 ja talven 2010 aikana pienteurastamolla Ulvilassa. Ensimmäinen kompostointijakso aloitettiin kesäkuussa ja toinen lokakuun lopussa. Kompostointikokeella oli oma vaikutuksensa uuteen sivutuoteasetukseen. Kokeessa kompostoitiin luokan 3 sivutuotteita, joita muodostui noin 1 000 kg viikossa. Ensin sivutuotteet jauhettiin myllyllä palakokoon <12 mm, minkä jälkeen niitä kuumennettiin tunnin ajan 70o C lämpötilassa kippikattilassa. Tämän jälkeen sivutuotteiden sekaan lisättiin suolen sisältö ja olki. Seoksessa oli noin puolet suolen sisältöä, 3–4 prosenttia olkea ja loput sivutuotteita. Seokseen lisätty rasva paransi kompostin lämpiämistä. Kokeiluvaiheessa ei haluttu investoida laitteisiin, joten komposti perustettiin kärryyn, jonka pohjalla oli kuormalava ja metalliverkko. Komposti pitäisi eristää hyvin, jotta jyrsijät ja muut eläimet eivät pääse kompostiin. Talvella kärry lämpöeristettiin styrox-levyillä. Kompostin hygienia ja sekoittaminen tärkeää Vaatimukset valmiin kompostin laadulle säädetään lannoitevalmistelaissa 539/2006 ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa 24/11 ja 13/07. Lopputuotteessa ei saa esiintyä salmonellaa eikä Escherichia coli-bakteerien määrä saa olla yli 1 000 pmy/g. Kompostoinnin jälkeen otetuissa näytteissä mikrobimäärät olivat pieniä. Komposti myös lämpeni hyvin: lämpötila vaihteli 40:n ja 65:n celsius-asteen välillä. Sivutuotteiden jauhamiseen kului aikaa noin puoli tuntia ja kuumentamiseen 2,5–3 tuntia erää kohden. Kompostiainesten sekoittamiseen ja kompostin kokoamiseen ku-

Juha Vuorenmaa ja MTT:n tutkija Marja Lehto mittaavat kompostin lämpötilaa Vuorenmaan pienteurastamolla Ulvilassa.

lui noin kaksi tuntia. Komposti on käännettävä säännöllisesti, jotta koko massa kompostoituisi tasaisesti. Tässä kokeessa komposti käännettiin käsin, aluksi kerran viikossa. Yhteen kääntökertaan kului aikaa noin yksi tunti. Sekoitusruuvi helpottaa kompostointia Jos kompostointi olisi osa pienteurastamon normaalia toimintaa, menetelmä, laitteet ja välineet pitäisi suunnitella sellaisiksi, että materiaalin käsittely sujuisi joustavasti, eikä siitä aiheutuisi haittaa yrityksen toiminnalle. Koska luokan 3 sivutuotteet pitää kuumentaa 70 asteeseen tunnin ajaksi, tarvitaan tätä varten sopiva ja hyväksytty laitteisto. Kompostorin tulee olla suljettu, lämpöeristetty ja riittävän tiivis, jotta eläimet eivät pääse kompostiin. Kompostoitava seos pitäisi myös sekoittaa tehokkaasti. Eläinperäiset sivutuotteet ovat hankalasti sekoittuvaa, sitkeää ja kokkareista

Pienteurastamon sivutuotteet Luokan 1 sivutuotteet on aina hävitettävä vaatimusten mukaisesti. Luokan 2 sivutuotteet tulee toimittaa vaatimukset täyttävään laitokseen. Käsiteltyinä ne voidaan hyödyntää lannoitevalmisteena tai turkiseläinten ruokintaan. Luokan 3 sivutuotteet voidaan kompostoida tai käsitellä biokaasulaitoksessa. Lisäksi niitä voidaan käyttää lemmikkieläinten ruokana tai turkiseläinten rehuna. Kaikki sivutuotteet voidaan hävittää myös polttamalla jätteenpolttolaitoksessa.

Marja Lehto

materiaalia, joten sekoittaminen on hankalaa. Tehokas sekoitusruuvi ja rumpukompostori olisivat hyvä, mutta aika kallis ratkaisu tilatason kompostointiin. Kompostointi onnistuu kuitenkin myös yksinkertaisessa, eristetyssä laatikossa. Kuukauden kompostoitumisjakso suljetussa kompostorissa on riittävä, jos kompostoitava materiaali saadaan tehokkaasti sekoitettua ja massa kompostoituu tasaisesti. Jälkikompostointia varten tarvitaan tiivis ja riittävän suuri alusta eli kompostointikenttä. Riittävän pitkä, vähintään puolen vuoden mittainen jälkikompostoitumisjakso on välttämätön, jotta komposti myös stabiloituu riittävästi ennen levitystä. Marja Lehto, MTT, Heidi Valtari Turun yliopisto/ Ruoka-Suomi -teemaryhmä, Olli Venelampi, Evira ja Pirjo Salminen, MMM.

Lisätietoja: marja.lehto@mtt.fi Puh. 040 354 8894

Pienteurastamon sivutuotteet +70o C:een tunnin ajaksi.

kuumennettiin

kippikattiloissa

Kompostointi vaikuttaa yrittäjälle sopivalta toiminnalta Kompostointikoe toteutettiin Juha Vuorenmaan pienteurastamolla Ulvilassa. Vuorenmaa pitää kompostointia yrittäjälle mahdollisena keinona sivutuotteiden käsittelyyn. Hän arvioi, että kuljetusmatkojen lyhenemisen pitäisi näkyä myös tulopuolella. – Prosessi, koneet ja laitteet kannattaa suunnitella sen mukaisesti, että työ helpottuu ja aikaa jätteiden käsittelyyn kuluu mahdollisimman vähän. Voin suositella samaa myös muille, varsinkin jos kuljetusmatkat käsittelylaitokselle ovat pitkiä, hän kertoo. Hän uskoo, että sivutuotteiden hygienisointiyritys voisi olla mahdollinen, jos lähistöllä on riittävä määrä alan yrityksiä, ja jos materi-

aalia tulee riittävän paljon ja sopivalla tahdilla. – Käsiteltyä sivutuotetta vastaanottavan laitoksen pitäisi olla myös riittävän lähellä ja porttimaksujen kilpailukykyisiä, hän pohtii. Sivutuotteiden käsittely ja käyttö ovat säädeltyjä Pienteurastamosivutuotteiden hygienisointi ja käsittely lannoitevalmisteeksi on tehtävä hyväksytyssä laitoksessa. Kompostoinnin, biokaasulaitosten sekä sen yhteydessä olevan hygienisointiyksikön hyväksynnästä vastaa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Myös erillisen hygienisointitoiminnan on oltava viranomaisen hyväksymä. Valmisteilla olevan

asetuksen mukaan tehtävä tulisi kunnaneläinlääkärille. Hygienisoidut sivutuotteet on aina toimitettava hyväksyttyyn kompostointi- tai biokaasulaitokseen. Laiduntaminen tai rehun kerääminen eläimille on kielletty 21 vuorokauden ajan pienteurastamosivutuotteita sisältävän kompostin tai mädätysjäännöksen levittämisestä maahan. Käytöstä on oltava myös kirjanpito, jossa on tiedot käyttökohteista, tuotteen käyttöajankohdasta ja sadon keräämisen tai laiduntamisen ajankohdasta. Lisätietoja kompostointi- ja biokaasulaitosten toiminnan vaatimuksista saa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Internet-sivuilta.


12 Janne Lehtinen

Eläimistä pitävä opiskelija Elina Kuisma viihtyi kesätöissä MTT:n Elonkierto -maaseutupuiston lampaiden keskellä Jokioisissa.

Luonto ja eläimet lääkitsevät läsnäolollaan n Luonto, eläimet ja maati-

laympäristö tarjoavat monia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Suomessa on jo alan edelläkävijöitä, mutta kokonaisuutena vihreän hoivan tarjonta on meillä vielä vähäistä.

Moni meistä tuntee luonnon elvyttävät ja parantavat voimat oman kokemuksensa kautta. Yhdelle rentoutumisen keinona voi olla puutarhanhoito, toinen saa lemmikkieläimistä tukea omaan jaksamiseensa. Kolmannelle kalastusretket luonnon helmassa ovat keino oman mielenterveyden vaalimiseen. Luonnon parissa mieli virkistyy ja ajatuksenjuoksu selkiintyy, sielu lepää ja voimavarat palautuvat. Tiede tulee tässä asiassa selvästi jälkijunassa. Kun kysymys on ihmisen ja luonnon kohtaamisesta, yksittäisen osatekijän vaikutusta kokonaisuuteen on vaikea saada esille. Tutkitun tiedon puute yhdistettynä teknistä osaamista painottavaan kulttuuriimme on johtanut lääketieteellisten menetelmien korostumiseen sairauksien hoidossa ja perinteisen luonto-osaamisen syrjäytymiseen. Lääketiede on pystynyt merkittäviin saavutuksiin, mutta silläkin on rajansa. Muun muassa mielenterveysongelmat, alkoholismi, sosiaaliset ongelmat ja lastensuojelu ovat esimerkkejä tilanteista, joissa tarvitaan laaja-alaisempaa otetta. Huomion kohteeksi nousee silloin

ihminen kokonaisuudessaan ja hänen kykynsä selviytyä kohtaamistaan ongelmatilanteista. Luonto rauhoittaa Viime vuosina tutkimustieto luonto- ja eläinavusteisten menetelmien vaikuttavuudesta on vahvistunut nopeasti. Tiedämme luonnonympäristöllä olevan ennen kaikkea stressireaktioita lieventäviä ja keskittymiskykyä lisääviä sekä mielialaa parantavia vaikutuksia. Vihreys rauhoittaa, sillä ympäristön peruspiirteiden tulkinta tapahtuu automaattisesti. Jo aivorungon alemmilla tasoilla, missä aistihavainnot alustavasti luokitellaan, kokemus luonnonympäristöstä liitetään turvaan ja rauhoittumiseen. Tutkitusti luontokokemukset auttavat myös palauttamaan keskittymiskykyä, joka nykypäivän kiivastahtisessa elinympäristössä saattaa ajoittain olla koetuksella. Myös mieliala kohenee luonnon parissa: pelon ja vihan tunteet heikkenevät ja myönteiset tunteet vahvistuvat. Rauhoittuminen ja hyvä olo saattavat ensi kuulemalta vaikuttaa pehmeiltä keinoilta lääketieteen täsmämenetelmiin verrattuna. Tarkemmin ajatellen ollaan kuitenkin sosiaalisten ja psyykkisten ongelmatilanteiden ytimessä: ihmisen omassa voimaantumisessa ja hänen kyvyssään löytää ongelmiinsa ratkaisuja. Stressi heikentää terveyttä Stressi, joka väistämättä liittyy kaikkiin haastaviin elämäntilanteisiin, heikentää kykyä uusien asi-

oiden omaksumiseen ja käyttäytymismallien muuttamiseen. Myös ärsytyskynnys alenee, eikä olennaisia asioita välttämättä pystytä enää tunnistamaan. Kaikki nämä reaktiot ovat omiaan heikentämään yksilön mahdollisuuksia ulospäästytien löytämiseen silloin, kun haasteet kaatuvat päälle. Stressillä on selkeät yhteydet myös fyysiseen sairastumiseen. Lyhytaikaisina stressireaktiot auttavat ihmistä sopeutumaan ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Ongelmia syntyy vasta, kun stressitila on liian voimakas tai pitkäaikainen. Tällöin elimistön toimintakyvyn kannalta olennainen palautumisvaihe jää toteutumatta. Vakava ja pitkäaikainen stressi on yhdistetty muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen, syöpäsairauksiin, psykooseihin ja dementiaan. Lapsuuden aikaiset traumat saattavat jättää jälkensä myös aivojen kehitykseen, ja herkistää elimistön reagoimista myöhemmissä stressitilanteissa. Turvalliset ja luotettavat ihmissuhteet ovat luonnollisesti tärkein tuki vaikeissa elämäntilanteissa. Näiden ohella ihmisillä on käytettävissään laaja selviytymiskeinojen valikoima. Luonto eri muodoissaan on yksi mahdollisuus, jota voitaisiin käyttää nykyistä paljon laajemmin ja monipuolisemminkin stressin säätelyssä. Tukea ja lohtua eläimiltä Eläimen läsnäolo, kosketus ja läheisyys rauhoittavat ihmistä ja tuovat lohtua ja tukea, joka on alati saatavilla. Siten se on omiaan täydentä-

mään ihmissuhteiden kautta saatavaa turvaa. Vuorovaikutus eläimen kanssa poikkeaa ihmissuhteista siinäkin, että eläimeltä puuttuvat sosiaaliset arvoasetelmat. Eläin arvioi kohtaamiaan olentoja käyttäytymisen, ei ulkonäön tai sosiaalisen aseman perusteella. Eläinten luontaiset kyvyt elämänilon ja hyvän mielen tuojina on ulkomailla otettu käyttöön jopa lastensairaaloissa. Tuomalla eläimiä paikan päälle on voitu helpottaa lasten oloa jopa niin paljon, että kipulääkityksiä on voitu vähentää. Eläinavusteisessa terapiassa puolestaan käytetään eläimiä sosiaalisen vuorovaikutuksen peileinä

ja harjoituskumppaneina. Eläinten käyttämä kieli on kehonkieltä, ja siksi ne pystyvät lukemaan ihmisen olemukseen ja käyttäytymiseen liittyvää tunnetason tietoa. Eläimen peilaamia ja esille tuomia tuntemuksia pystytään terapeutin tuella ottamaan tietoiseen käsittelyyn. Terapiassa pystytään vaikkapa harjoittelemaan erilaisia tapoja tunnetilan kohtaamiseen. Eläinten kanssa toimittaessa harjoitustilanne ei ole niin vakava kuin ihmisten välillä. Eteenpäin päästään välillä naurunkin avulla. Anja Yli-Viikari, MTT

anja.yli-viikari@mtt.fi Puh. 03 4188 3183

Maatila kuntouttaa Maatiloja käytetään monissa Euroopan maissa kuntoutusympäristöinä, jotka tekevät yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Maatilakuntoutus soveltuu esimerkiksi potilaille, jotka palaavat pitkäaikaisesta laitoshoidosta, ja jotka tarvitsevat turvallisen ympäristön omien voimavarojen palautumiseen. Maatilalla voidaan opetella arjen perustaitoja kuten säännöllistä päivärytmiä tai vuorovaikutustaitoja muiden ihmisten kanssa. Suomessakin on muutamia kehitysvammaisten laitoksia, jotka järjestävät työtoimintaa ja asumista maatilaympäristössä. Maatila tarjoaa monimuotoisen toimintaympäristön, jossa huomio voidaan siirtää

pois potilaan vajavuuksista ja ongelmista, ja onnistumiskokemusten kautta voidaan rakentaa hänen itsetuntoaan. Myös yhteisöön kuuluminen on tärkeää: muilta ihmisiltä saadulla tuella ja palautteella kehitystä voidaan ohjata myönteiseen suuntaan. Oma osuutensa on silläkin, että maatilalla toimitaan jatkuvasti luonnon parissa. Elämän, kasvun, lisääntymisen ja kuolemankin ilmiöt ovat läsnä arjessa ja antavat sille sisältöä. Oman tekemisen jäljet näkyvät, mikä tekee työstä ja omasta olemassaolosta merkityksellistä. Nälkäiset eläimet rauhoittuvat saadessaan ruokaa, ja kasvimaa kukoistaa, kun sitä hoidetaan hyvin. Työ kiittää tekijäänsä.


13

Risteytys kannattaa pihvilihantuotannossa Maiju Pesonen

n Pihvirotuisten nautojen vä-

Sonnien kasvu- ja teurastulokset

lillä on selkeitä eroja lihantuotanto-ominaisuuksissa. Suunnitelmallisella risteytyksellä on mahdollista hyödyntää rotujen hyviä puolia, sillä mikään ei ole ylivertainen kaikissa ominaisuuksissa. Risteytyseläinten yksilölliset erot voivat kuitenkin olla suuret.

Kotimaista tutkimustietoa liharotuisten nautojen lihantuotanto-ominaisuuksista on vähän. Suomalainen nurmisäilörehuvaltainen ruokinta poikkeaa jonkin verran ulkomailla käytetyistä rehustusmalleista. Lisäksi meillä teurasruhojen hinnoittelu suosii suuria teuraspainoja. MTT:n InnoNauta Kehitys -hankkeessa vertailtiin charolais (ch), hereford (hf ) ja charolais-hereford (ch×hf ) -sonneja tilakokeessa. Suuret teuraspainot Koesonnit kasvatettiin korkeisiin teuraspainoihin, koska hyvin suurten ruhojen osalta on olemassa vähiten tutkittua tietoa. Hf-sonnien teuraspaino oli kokeessa keskimäärin 414 kg, ch×hf -risteytysten 476 kg ja puhtaiden ch-sonnien 507 kg. Odotetusti puhtaiden ch-sonnien kasvutulokset ja teurasprosentti olivat korkeammat kuin hf-sonneilla. Risteytyssonnit sijoittuivat tuloksissaan puhtaiden eläinten väliin, kuitenkin lähemmäksi ch-eläinten tuloksia. Pitkä kasvatusaika ja korkea teuraspaino eivät olleet helppo yhdistelmä hereford-sonnien kasvatuksessa. Ensimmäisessä teuraserässä hereford-sonnien teurasikä oli 17,8 kuukautta ja teuraspaino hieman yli 390 kg, tällöin rasvaluokka oli 3,3. Pidempi 14 kuukauden kasvatusaika toi hereford-sonneille yli 420 kg teuraspainon, mutta samalla rasvaluokka nousi neljään.

hf

Rotu ch × hf

ch

Kasvatusaika, päivät Teurasikä, kk Alkupaino, kg

394 18,9 254

385 18,9 289

376 18,8 312

Loppupaino, kg Teuraspaino, kg Päiväkasvu, g/pv Nettokasvu, g/pv Teurasprosentti Lihakkuus, EUROP Rasvaisuus, EUROP Marmoroituminen • Ulkofile

764 414 1300 729 54,1 R 3,8

827 476 1391 861 57,6 U2,9

865 507 1476 937 58,6 U+ 2,9

1,5

1,25

0,88

• Entrecotee Ulkofileen valuma, % Leikkuuvaste, kg/cm2 Aistinvarainen arvio

1,19 0,49 10,0

0,69 0,54 10,5

0,56 0,76 11,9

6,1 5,6 5,8 17,5

5,6 5,3 5,5 16,4

5,2 5,2 5,5 15,9

• Mureus • Mehukkuus • Maku Yhteispisteet

Lihakkuus: P- on heikon lihakkuus, E+ on paras lihakkuus teurasruholle. Rasvaisuus: 1 on vähärasvaisin, 5 on runsasrasvaisin ruho.

Risteytyssonnit kasvoivat hyvin. Niiden liha sai hyvät pisteet myös aistinvaraisessa maku- ja laatuarviossa.

Charolais-sonnit pystyttiin kasvattamaan 19,5 kuukauden teurasikään ja yli 500 kg teuraspainoon rasvaluokan pysyessä kohtuullisena kolmosena. Charolais-hereford-risteytyssonneilla pitkä kasvatusaika ja korkeampi teuraspaino lisäsi rasvan muodostumista puhtaita charolaisia enemmän. Ensimmäisessä teuraserässä risteytyssonnien teuraspaino oli 471 kg ja rasvaluokka 2,5. Teurasiän noustessa lähemmäs 20 kuukautta ja teuraspainon ollessa yli 480 kg rasvaluokka oli keskimäärin 3,25. Lihan laadussa eroja Lihan mehukkuuteen vaikuttaa lihan marmoroitumisaste ja veden-

sitomiskyky. Jos lihalla on hyvä vedensitomiskyky, pihvi luovuttaa mehunsa vasta syöjän suussa. Lihan maku tunnistetaan paremmin marmoroituneesta lihasta, koska rasva kuljettaa ihmisen suussa maun muodostumiseen tarvittavia molekyylejä. Kaikkien rotujen ulkofilee ja entrecote olivat hyvin vähän marmoroituneita. Lihaksien marmoroitumisen määrä oli jonkin verran yhteydessä rasvaluokkaan, mutta huomattavasti enemmän marmoroituminen on yksilöllinen ominaisuus. Tulosten mukaan hf-sonnien liha oli marmoroitunut merkittävästi enemmän kuin ch- tai ch×hfnautojen. Hf-ulkofileellä lihan leik-

Teurasruhojen lihanlaatuominaisuudet: 0=ei marmoroitumista, 5=erittäin paljon marmoroitunut. Leikkuuvaste on murealla lihalla 4,2-11,30. Aistinvarainen arvio: mitä korkeammat pisteet, sen parempi

kuuvaste oli pienin ja aistinvarainen laatu paras. Hereford ja charolaisrotujen risteytyksellä näytti olevan suotuisa vaikutus lihan syöntilaatuun puhtaaseen ch-rotuun verrattuna. Charolais painoi enemmän Lihasaanto oli hereford-sonneilla 348,6 kg, charolais-hereford-risteytyksillä 406,3 kg ja charolais-sonneilla 425,6 kg. Ch×hf- ja ch-sonnien ruhot olivat myös merkittävästi painavampia kuin hf-ruhot, mikä osaltaan selittää eroja lihasaannossa. Teurasruhot leikattiin kaupallisen leikkuun mukaan. Ch-sonneilla useiden arvopalojen (paah-

topaisti, kulmapaisti, ulkopaisti, sisäpaisti, trimmattu ulkofile, trimmattu sisäfile) lihasaannot olivat suuremmat kuin hf-sonneilla. Ch×hf-risteytykset sijoittuivat lihasaannoissa puhtaiden rotujen väliin. Ruhokilon kaupallinen arvo oli suurin ch-sonneilla (3,39 e/kg) ja pienin hf-sonneilla (3,08 e/kg). Risteytyssonneilla ruhon kaupalliseksi arvoksi muodostui 3,28 e/kg. Maiju Pesonen, Maarit Kärki, Sirpa Lunki ja Arto Huuskonen, MTT

Lisätietoja: maiju.pesonen@mtt.fi Puh. 050 542 4569

Rehuvalkuaisen optimointi parantaa kasvua jo alkuvaiheessa n Untuvikkojen prestarter-

ruokinta vauhditti broilerien kasvua koko kasvatuskauden ajan ja paransi tuotantotuloksia. Kasvatusrehun valkuaispitoisuutta alentamalla tuotanto puolestaan heikkeni, mutta ympäristöä kuormittavaa typpeä erittyi vähemmän.

Rehuvalkuaisen määrän ja aminohappokoostumuksen optimoinnilla pyritään mahdollisimman hyviin tuotantotuloksiin ja samalla mahdollisimman pieniin ympäristöä kuormittaviin typpipäästöihin. Rehuvalkuaisen määrä ja laatu vaikuttavat valkuaisen hyväksikäytön tehokkuuteen ja erittyvän typen määrään, mutta vaikutus on suhteessa eläimen valkuaisentarpeeseen. Linnut eivät pysty hyödyntämään huonolaatuista valkuaista, vaikka sen pitoisuus rehussa olisikin suuri. Tällöin valkuaista hukkaantuu ympäristöä kuormittavana typpenä. Prestarter-rehussa on tavallista starttirehua suurempi energia- ja valkuaispitoisuus, ja sen tarkoituksena on untuvikkojen elinvoiman ja parven tasaisuuden parantaminen. Suomessa prestarter-rehun käyttö on vielä harvinaista. Untuvikoille kahta eri rehua MTT:n broilerikanalassa toteutettiin ruokintakoe, jossa tutkittiin

Ruokintakokeen tuotantotulokset Tavallinen starttiruokinta

Prestarter

Raakavalkuainen (g/kg )*

215

201

186

172

215

201

186

172

Rehunkulutus (g/lintu/pv)

104,9

104,3

104,5

103,8

105,9

106,0

106,3

104,6

1,7

1,8

1,9

2,1

1,7

1,8

1,9

2,1

Elopaino (g)

2496

2369

2214

1979

2513

2384

2270

2036

Teuraspaino (g)

1796

1699

1566

1402

1812

1728

1575

1408

4,0

5,8

5,0

3,3

4,0

2,3

5,5

4,2

Rehunhyötysuhde (kg rehua/kasvu kg)

Kokonaispoistuma %**

*Keskimääräinen pitoisuus kasvatusrehuissa, joissa energiaa keskimäärin 12,07 ME MJ/kg ** sisältää kuolleet ja karsitut linnut

Ruokintakokeessa linnut jaettiin valkuaisen saannin perusteella neljään ruokintaryhmään. Puolet untuvikoista sai kolmen ensimmäisen päivän ajan prestarter-rehua.

prestarter-rehun ja kasvatusrehun valkuaispitoisuuden vaikutuksia tuotantotuloksiin. Kokeessa linnut saivat starttirehua ensimmäisen viikon ajan. Puolet linnuista sai tavallisen starttirehun sijaan ensimmäiset kolme päivää prestarter-rehua. Linnut jaettiin kasvatusrehukaudeksi (7–40 vuorokautta) neljään ruokintaryhmään. Raakavalkuaista rehuissa oli kasvatusrehukaudella keskimäärin 215, 201, 186 tai 172 g/ kg. Tärkeimpien aminohappoja pitoisuus rehuvalkuaisessa oli kaikissa ryhmissä sama. Rakeistetut rehut siPrestarter-rehua saaneet untuvikot kasvoivat paremmin kuin normaalia starttirehua syöneet linnut.

Kimmo Haimi

sälsivät vehnää, soijarouhetta, rypsiöljyä sekä tarvittavia kivennäisiä ja vitamiineja. Rakeistetun rehun lisäksi linnut saivat kokonaisia vehnänjyviä keskimäärin 25 prosenttia rehumäärästä. Kokeessa mitattiin lintujen tuotantotulokset. Kokeen lopussa määritettiin turvepehkun kokonais- ja liukoisen typen pitoisuudet. Tasaisempi parvi Prestarter-ruokinta vaikutti koko kasvatuskauden ajan: prestarter-rehua syöneet linnut kasvoivat paremmin kuin starttikauden ajan tavallista starttirehua syöneet linnut. Prestarter-ruokinta ei parantanut rehunhyötysuhdetta eikä sillä

ollut vaikutusta kokonaispoistumaan eli kuolleiden ja karsittujen lintujen määrään. Prestarter-rehua syöneiden lintujen painot vaihtelivat vähemmän kuin tavallista starttirehua syövien lintujen painot. Kokeen tulosten perusteella prestarter-ruokinnan etu normaaliruokintaan verrattuna on lintujen kasvun ja parven tasaisuuden parantaminen. Lisäksi kokeen tulokset osoittavat, että untuvikkojen ruokinnalla voidaan vaikuttaa koko kasvatusajan tuotantotuloksiin. Valkuaislisä hukkasi typpeä Lintujen kasvu ja rehunhyötysuhde heikkenivät, kun kasvatusrehun valkuaispitoisuus pieneni. Ero oli suurin kahden pienimmän valkuaispitoisuuden välillä. Kokonaispoistumaan valkuaispitoisuudella ei ollut vaikutusta. Pehkun typpipitoisuus suureni eli typpeä hukkaantui enemmän, kun dieetin valkuaispitoisuus lisääntyi. Tulevaisuudessa tarvitaan lisätutkimuksia valkuaisruokinnasta ympäristötavoitteiden ja ruokinnan suunnittelun yhteen sovittamiseksi. Erja Koivunen, Jarmo Valaja ja Petra Tuunainen, MTT, Eija Valkonen, Hankkija-Maatalous Oy ja Eija Talvio, HK Agri Oy

Lisätietoja: erja.koivunen@mtt.fi Puh. 03-4188 3656


14

Maatalouden biomassoista polttoainetta tuhansille ajoneuvoille Saija Rasi

n Energiakasveista, oljesta

Lakeuden Etapin biokaasulaitoksella Ilmajoella käsitellään jätevesilietteitä ja biojätteitä. Laitos on Suomen suurimpia biokaasulaitoksia.

ja lannasta olisi mahdollista tuottaa biometaania polttoaineeksi kymmenille tuhansille henkilöautoille. Tämä selviää W-Fuel -hankkeen tähänastisista tuloksista.

merkittävä ilmanlaatuun vaikuttava tekijä Suomessa. Euroopan yhteisö on edistänyt vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä etenkin ympäristönäkökohtiin vedoten, mutta riippuvuuden vähentäminen fossiilisiin polttoaineisiin on korostunut yhä enemmän viime vuosina. EU:n tavoitteiden mukaan biopolttoaineiden tai muun uusiutuvan energian tulisi vuoteen 2020 mennessä kattaa kymmenen prosenttia tieliikenteessä käytetystä polttoaineesta.

Jätehuollon kehitys ja uusiutuvan energian edistämistoimet ovat lisänneet kiinnostusta tuottaa biokaasua jätteistä ja hyödyntää sitä energian tuotannossa. MTT:n koordinoimassa Jätteestä liikennepolttoaineeksi- eli WFuel -hankkeessa tutkitaan biokaasun tuotantoa biojätteiden ja jätevesilietteiden lisäksi energiakasveista, lannasta ja maatalouden sivuvirroista. Lupaava polttoaineen lähde Alustavien tulosten perusteella merkittävä määrä biokaasupotentiaalista on saatavissa energiakasveista, oljesta ja lannasta. Turun, Salon ja Kymenlaakson alueilla noin 90 prosenttia kokonaispotentiaalista tulee näistä materiaaleista. Jokaiselle kolmella alueella peltobiomassoista tuotettu biometaani riittäisi polttoaineeksi noin 70 000–80 000 henkilöautolle. Kotitalouksien ja teollisuuden biojätteiden osuus biokaasun kokonaispotentiaalista näillä alueilla on 2–5 prosenttia, mikä vastaa 1 000–3 000 auton vuosikulutusta. Pääkaupunkiseudulla kotitalouksien ja teollisuuden biojätteiden osuus kokonaispotentiaalista on lähes 40 prosenttia, mikä vastaa yli 10 000 auton vuosikulutusta. Biokaasua muodostuu muun muassa kaatopaikoilla, ja sitä tuotetaan jätevedenpuhdistamoiden lietteistä sekä yhdyskuntien biojätteistä. Biokaasua voidaan tuottaa myös lannasta, peltobiomassoista sekä elintarviketeollisuuden sivutuotteista. Energiakasvien biokaasupoten-

Saija Rasi, Maarit Hellstedt, Jukka Rintala, MTT

Lisätietoja: saija.rasi@mtt.fi Puh. 040 570 1596

tiaali lasketaan peltopinta-alojen ja keskimääräisten satotietojen avulla. Peltopinta-aloja määritettäessä on huomioitu nykyiseen ruoantuotantoon tarvittava peltoala. Lantamäärä on laskettu maatilojen eläinmäärien mukaan. Biokaasusta polttoainetta Biokaasulaitosten kannattavuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten vertailupolttoaineen hinta. Lisäksi jätepohjaisen materiaalin saatavuuteen vaikuttavat muun muassa kuljetuskustannukset se-

kä biojätteen erilliskeräyksen tehokkuus. Alueille tehtävissä suunnitelmissa katsotaan, mikä osuus alueen biokaasupotentiaalista on teknistaloudellisesti hyödynnettävissä sekä selvitetään ympäristövaikutukset. Biokaasun käytöllä ajoneuvojen polttoaineena on tutkitusti merkittäviä etuja, kun sen koko elinkaarta verrataan muihin, niin kutsuttuihin ensimmäisen sukupolven biopolttoaineisiin. Liikenne on toiseksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde ja

W-Fuel etsii tulevaisuutta W-Fuel -hanke tutkii biokaasun tuotantoa ja käyttöä liikennepolttoaineena Turun, Salon, Helsingin ja Kymenlaakson alueilla sekä Pohjois-Virossa Harjun ja Lääne-Virun maakunnissa. Kohdealueille tehdään käytännön suunnitelmat, joiden avulla paikalliset energia- ja ravinnevarat voidaan parhaalla

mahdollisella tavalla hyödyntää biokaasuksi. Suunnitelmissa biokaasulaitoksille ja biometaanin tankkausasemille haetaan parasta sijaintia. Hankkeen tulokset julkaistaan alkuvuodesta 2012. Hanketta rahoittaa EU:n Central Baltic INTERREG IV A -ohjelma.

Ruisvehnässä orastaa kotimainen bioetanoli Niina Pitkänen

Ei vähennä ruokapeltoa

n Ruisvehnästä povataan

uutta potkua kotimaisen bioetanolin valmistukseen. Forssalainen jätehuoltoyhtiö Envor Group luottaa hyväsatoiseen rehuviljaan, jonka energia voitaisiin hyödyntää viimeistä pihausta myöten.

Kanta-Hämeessä toimiva jätekonserni Envor Group selvittää parhaillaan mahdollisuuksia perustaa Forssaan bioetanolilaitos. Kotitalouksien ja teollisuuden biojätteistä kompostimultaa ja biokaasua tuottava yhtiö on kiinnostunut bioetanolista, sillä EU:n uusiutuvan energian direktiivin myötä etanolin käyttö polttoaineena näyttää entistä houkuttelevammalta. Envorin suunnitelmien mukaan etanolia ei kuitenkaan valmistettaisi biojätteistä vaan pääosin ruisvehnästä. Risteytyslaji kiinnostaa sen hyvän satoisuuden ja viljelyvarmuuden vuoksi. – Meidän oloissamme ruisvehnä on ekologisin vaihtoehto etanolin raaka-aineeksi. Siitä saa vähimmillä panoksilla eniten etanolia hehtaaria kohti, kertoo Envor Biotechin projektipäällikkö Pertti Pärssinen.

Viljelymaan käyttäminen energiantuotantoon on kuitenkin iso eettinen kysymys maailmassa, jonka toisella reunalla kärsitään nälänhädästä ja toisella ylensyömisestä. Tällä hetkellä lähes kaikki Suomessa käytettävä bioetanoli tuodaan ulkomailta, pääosin USA:sta. Siellä bioetanolin tuotantoon käytetään maissia, jonka hiilijalanjälki ei täytä EU:n RES-direktiivin määräyksiä. Pertti Pärssisen mukaan ruisvehnästä tehty bioetanoli ei olisi pois ruuantuotannon pinta-alasta. – Suomessa on tänäkin vuonna 270 000 hehtaaria peltoa kesan-

nolla. Laitoksemme tarvitsisi 40 000 hehtaaria viljeltyä ruisvehnää. Suomessa on siis potentiaalia lisätä uusiutuvan energian käyttöä, ja tämä on yksi tapa, jolla maatalous voisi osallistua talkoisiin. Ensi vuodeksi Envor valmistelee viljelydemonstraatioita viidelle tilalle. Jos yhtiön suunnitelmat etenevät aikataulussa, laitos on valmis vuonna 2013. – Tosiasia on, että kun lähdemme nollasta, käytämme aluksi vehnää ja ohraa. Vuodesta 2017 alkaen ruisvehnä olisi sitten pääasiallinen vilja. Niina Pitkänen, MTT

Envor Biotechin projektipäällikkö Pertti Pärssinen uskoo, että bioetanolin kysyntä kasvaa lähivuosina. Jätteet eivät kuitenkaan riitä täyttämään kysyntää.

Kaikki osat hyödyksi

Suuri sato, paljon etanolia Ruisvehnästä on odotettavissa satoa jo suhteellisen alhaisella lannoitustasolla 5 000 kiloa hehtaarilta. Pertti Pärssisen nopean laskelman mukaan se tuottaisi 1 900 litraa etanolia. – Ruokohelpi ei normaalisadolla pysty tuottamaan sellaista määrää etanolia, hän toteaa. Ruisvehnän jalostus on myös edennyt isoin askelin. Lajikkeiden etanolisaanto ja talvenkestävyys

Etanolin tuotantoprosessissa vilja mäskätään paksuksi liemeksi ja käytetään, jolloin siihen syntyy alkoholia toistakymmentä prosenttia. Kun mäskistä tislataan etanoli pois, jäljelle jää vielä nestemäistä rankkia. Yhdysvalloissa rankki kuivataan ja myydään pelletteinä karjan rehuksi. Envorin ajatusten mukaan rankistakin voisi tuottaa energiaa biokaasulaitoksessa. – Se kattaisi kaiken energian, jota etanolitehdas tarvitsee mäs-

ovat parantuneet. – Kotimaisella jalostuksella on hyvin lupaavia linjoja, jotka ovat talvehtineet hyvin jopa PohjoisPohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Samoin ruotsalaisilla ja keskieurooppalaisilla on erittäin mielenkiintoisia lajikkeita, Pärssinen kertoo. MTT:n virallisissa lajikekokeissa testataan parhaillaan seitsemää uutta ruisvehnälajiketta.

kin käyttämiseen ja tislaamiseen. Energiaa jää vielä ylikin. Konsepti on järkevä sekä taloudellisesti että kasvihuonekaasutaseen optimoinnin kannalta, Pertti Pärssinen selvittää. Ruisvehnän valkuainen puolestaan voidaan käyttää hyväksi typpilannoitteena MTT on mukana Envor Groupin projektissa muun muassa asiantuntija-avun antajana sekä kenttäkokeiden ja virallisten lajikekokeiden järjestäjänä.


15

Biotestatut lopputuotteet sopivat pelloille lannoitteeksi Merja Torniainen

n Biokaasulaitoksista saata-

vat lopputuotteet soveltuvat lannoitevalmistekäyttöön, ja niiden käyttöä eri muodoissa tulisi tehostaa. Osa tutkituista lopputuotteista sai biotestissä jopa paremman tuloksen kuin lanta, johon tuloksia verrattiin.

Biokaasulaitosten lopputuotteet soveltuvat peltokäyttöön, selviää Eviran, MTT:n, VTT:n ja Jyväskylän yliopiston Biovirta-tutkimushankkeen tuloksista. Lopputuotteet eivät aiheuta merkittäviä haittavaikutuksia testikasveille. Laatua voidaan seurata biotestien avulla. Biovirta-tutkimushankkeessa verrattiin kolmen erityyppisen biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksiä ja niiden soveltuvuutta lannoitevalmisteeksi. Testattavaksi valittiin laitosten mädätysjäännöstä, mädätysjäännöksestä erotettua kuivajaetta ja rejektivettä sekä kuivattua, pelleteiksi puristettua kuivaraetta. Raaka-ainepohja vaihteli jonkin verran: yksi laitoksista käytti raakaaineena pääasiassa sian lietelantaa, kun taas kahdessa muussa laitoksessa oli pääasiallisena raaka-aineena puhdistamoliete. Myös käsittelyprosessit poikkesivat toisistaan. Osa tuotteista stabiilimpia kuin lanta Maa-ainekseen sekoitetut lopputuotteet osoittautuivat hiilidioksidin tuottotestin perusteella stabiileiksi yhden laitoksen kuivajaetta lukuun ottamatta. Sen sijaan vertailuna käytetty lietelanta osoittautui maaperään sekoituksen jälkeen epästabiiliksi eli sen mikrobiologinen hajoaminen jatkui lannoittamisen jälkeen. Hajoamisen jatkuminen voi heikentää kasvien kasvua, koska osa hajoamistuotteista on kasveille haitallisia. Merkittävää myrkyllisyyttä biokaasulaitosten tuotteissa ei pellolla käytettävissä pitoisuuksissa havaittu, kun saatuja tuloksia verrattiin lietelantaan. Tutkimuksen perusteella tuotteiden raaka-ainepohjalla ei näyttänyt olevan merkittävää myrkyllisyysvaikutusta kasveille. Kasvi- ja valobakteeritestien tulosten tulkinta on kuitenkin haastavaa, koska monet tekijät voivat vaikuttaa toksiseen vasteeseen. Testikasvit reagoivat eri tavoin Kasvit reagoivat herkästi ravinnepoikkeamiin ja muutoksiin kasvuolosuhteissa, kuten kuivuuteen. Myös haihtuvat yhdisteet, kuten ammoniakki ja haihtuvat rasvahapot voivat aiheuttaa kasvuhäiriöitä. Kasvitestejä voidaan kuitenkin käyttää hyvin muiden testien tukena. Kasvatuskoetulokset osoittivat, että eri kasvilajien välillä oli herkkyyksien eroja: kiinankaali oli testikasvina selvästi ohraa herkempi ja näytti selvemmin eroja eri tuotteiden välille. Nopea, yksinkertainen ja herkkä krassin itävyystesti osoittautui myös käyttökelpoiseksi lopputuotteiden laadun testaamisessa. Lantaan verrattuna itävyys oli kaikissa biokaasulaitosten lopputuotteissa hyvä. Yhden laitoksen mädätysjäännöstä ja kuivajaetta lukuun ottamatta biokaasulaitosten lopputuotteet edistivät krassin siementen itämistä ja juuren kasvua paremmin kuin lietelanta. Kemiallisella lannoitteella saadut tulokset olivat samaa suuruusluokkaa kuin biokaasulaitosten lopputuotteiden tulokset.

Kasvatuskokeissa tutkittiin ohran ja kiinankaalin itävyyttä ja taimettumista sekä kasvien tuorepainoa, lehtien väriä ja yleiskuntoa. Kiinankaali näytti ohraa herkemmin eroja biokaasulaitosten lopputuotteiden välille. MLV % 120 100 80 60 40 20 0

MJ

Lanta NPK

KJa

KJb

RV

Laitos 1

MJ

KJ

RV

Laitos 2

MJ

KJ

RV

RAE

RAE+ NPK

Laitos 3

Krassin elinkykyindeksi (MLV %) kuvaa näytteen mahdollista fytotoksisuutta eli haitallisuutta kasveille kontrolliin verrattuna. Indeksi on kolmen näytteenottokerran tulosten keskiarvo. Lyhenteet: NPK= kemiallinen lannoite, MJ= mädätysjäännös, KJ= kuivajae, RV= rejektivesi, RAE= kuivarae.

Hygieniavaatimukset täyttyivät Laitoksista saatavien lopputuotteiden hygieniataso täytti kaikilla laitoksilla lainsäädännön vaatimukset. Hygieniataso arvioitiin määrittämällä eri prosessinvaiheista otetuista näytteistä taudin aiheuttajia ja indikaattoribakteereja. Tehokkaimmaksi käsittelyksi

osoittautui terminen kuivaus, jossa lopputuotteena saatiin kuivaa pellettiä. Terminen käsittely tuhosi hyvin myös itiöitä muodostavia bakteereita, joita todettiin kahden muun laitoksen lopputuotteissa. Ilman hygienisointia ei missään laitoksessa saavutettu mikrobiologisesti riittävän hygieenistä lopputuotetta. Näin ollen tautia aiheuttavien

bakteerien tuhoutuminen edellyttää aina riittävää kuumennuskäsittelyä tai muuta lopputuotteen jatkokäsittelyä ennen sen luovuttamista lannoitevalmistekäyttöön. Tuotteiden käyttömahdollisuudet Tuotteita olisi mahdollista hyödyntää tehokkaasti niiden sisältämän

ravintosisällön mukaan ja käyttökohteen vaatimusten mukaisesti, kun myös erityyppiset viljelymaat ja kasvit huomioidaan. Eri jakeiden erottaminen tuo prosessiin lisäkustannuksia, eikä pienillä laitoksilla ole tällä hetkellä siihen mahdollisuuksia. Suurissa laitoksissa sen sijaan eri jakeiden erottaminen antaa lisämahdollisuuksia uusien, runsaasti typpeä sisältävien lannoitevalmisteiden valmistamiseen. Muutamilla laitoksilla on Suomessa tästä jo hyviä kokemuksia. Biovirta-hankkeessa tutkittiin biokaasulaitosten lopputuotteiden erilaisia käyttömahdollisuuksia. Jatkotutkimushankkeessa saadaan lisätietoa biokaasulaitosten lopputuotteiden sisältämistä kemiallisista haitta-aineista sekä niiden aiheuttamista mahdollisista riskeistä. Merja Torniainen, Liisa Maunuksela ja Mirkka Herranen, Evira sekä Anu Kapanen ja Minna Vikman, VTT

Lisätietoja: liisa.maunuksela@evira.fi Puh. 020 772 5263

Mitä biotestit mittaavat? Biotestien avulla voidaan selvittää lopputuotteiden säilyvyyttä ja myrkyllisyyttä. Säilyvyyttä eli lannoitevalmisteen stabiilisuutta eri olomuodoissa testattiin hiilidioksidin tuottotestillä. Testi mittaa lannoitevalmisteen mikrobiologista aktiivisuutta ja kuvaa sitä, jatkuuko hajoaminen

tuotteessa edelleen vai onko tuote hyvin säilyvässä olomuodossa. Myrkyllisyyttä ja kasvien kasvuun vaikuttavia ominaisuuksia testattiin krassinsiementen itävyystestillä ja bakteerin valontuottokykyyn perustuvalla testillä. Biotesteissä jäljiteltiin pelto-olosuhteita sekoittamalla lopputuo-

tetta maa-ainekseen siten, että seos vastasi mahdollisimman hyvin todellista käyttötarkoitusta. Maa-aineksina käytettiin runsasmultaista hietamoreenia eli laboratoriossa valmistettua standardimaata ja turvepohjaista kasvualustaa. Näin saatiin selville eri lopputuotteiden vaikutuk-

set niiden erilaisissa kasvuolosuhteissa. Biokaasulaitosten lopputuotteiden lisäksi testattiin myös lietelannasta ja kemiallisesta peltolannoitteesta tehtyjä seoksia. Näin saatiin verrattua biokaasulaitoksen lopputuotteiden laatua jo käytössä oleviin lannoitevalmisteisiin.


16

Puusta voisi lypsää maitoa märehtijöiden avulla Eeva Saarisalo

n Puusta saa muutakin kuin

paperia, lankkua ja klapia. Jopa kolmannes puusta on hemiselluloosaa, jonka käyttöä rehuksi MTT, Åbo Akademi ja METLA ovat selvittäneet. Puhdas hemiselluloosa on kiinnostava rehukomponentti, koska se ei sisällä käytännössä lainkaan typpeä ja fosforia.

Märehtijät ovat kehittyneet käyttämään heinäkasvien soluseinän kuitua energian ja ravintoaineiden lähteenä. Pötsin mikrobit pystyvät hajottamaan myös puuvartisten kasvien kuitua. Jos rehussa on liikaa typpeä ja fosforia eläimen tarpeisiin nähden, niitä erittyy lantaan runsaasti, ja ympäristökuormituksen riski kasvaa. Rehuannosta voidaan laimentaa käyttämällä hyväksi hemiselluloosan sulavaa kuitua, sillä se ei sisällä käytännössä lainkaan typpeä ja fosforia. Metsäteollisuuden sivutuotteiden käyttöä märehtijöiden rehuna on tutkittu jo vuosikymmenien ajan, mutta tuotteiden käyttö ei ole yleistynyt. Tutkimuksen ja tuotannon kehittyessä myös puuaineiden, erityisesti hemiselluloosan käyttö rehuna avaa uusia mahdollisuuksia. Vihreä tekniikka erottelee hemiselluloosan Puusta 40–45 prosenttia on selluloosaa, 25–35 prosenttia hemiselluloosaa ja 20–30 prosenttia ligniiniä. Hemiselluloosa on usein sidoksissa ligniinin ja selluloosan kanssa. Ne kaikki yhdessä muodos-

Metsästä lisävoimaa ruoan tuotantoon Puukuidun muuttaminen märehtijöiden avulla maidoksi ja lihaksi on kutkuttava ajatus. Jos hemiselluloosarehua pystytään tuottamaan edullisesti, ruoantuotannon kustannuksia voitaisiin pienentää. Samalla voidaan vapauttaa peltomaata suoraan ihmisten ravinnoksi käytettävien kasvien tuotantoon. Tämän toteutuminen edellyttää vielä lisäkokemusten saamista rehukäytöstä lypsävillä lehmillä. Samalla on ratkaistava hemiselluloosajakeen säilytykseen, käsittelyyn ja kuljetukseen liittyvät kysymykset. Marketta Rinne, Kaisa Kuoppala, Riitta Sormunen-Cristian ja Erkki Joki-Tokola, MTT sekä Stefan Willför, Åbo Akademi

Lisätietoja: marketta.rinne@mtt.fi Puh. 050 570 0811

Tulevaisuudessa puuperäinen hemiselluloosa voi muodostaa osan märehtijöiden rehuannoksesta.

tavat kasvin joustavan tukirangan. Hemiselluloosa saadaan eroteltua puusta paine-kuumavesiuutolla, joka tehdään vedellä ilman kemikaaleja. Raaka-aineeksi voi käyttää haketta tai sahapurua, mutta myös muu biomassa voi soveltua käytettäväksi. Paine-kuumavesiuuton avulla puuhake tai sahapuru voidaan erotella erilaisiin jakeisiin, joita voidaan käyttää energiantuotannossa, funktionaalisina materiaaleina kuten luonnonmukaisina biokemi-

kaaleina tai jopa elintarvikkeiden ainesosina. Hemiselluloosa sulaa pötsissä hyvin Kun eri puulajeista eristettyjä hemiselluloosajakeiden sulamista pötsissä simuloitiin inkuboimalla niitä koeputkissa pötsinesteen kanssa, kuusesta peräisin oleva galaktoglukomannaani ja koivun ksylaani sulivat lähes täydellisesti. Lehtikuusesta eristetty arabinogalaktaani sen sijaan vaikutti pöt-

simikrobeille huonommin sopivalta aineelta. Lampaiden ruokinnassa galaktoglukomannaani myös maistui eläimille, kun sitä annettiin nurmisäilörehun kanssa. Korkeimmillaan annos oli 15 prosenttia rehuannoksen kuiva-aineesta. Rehun sulavuus ei kuitenkaan ollut yhtä korkea kuin laboratoriomäärityksessä. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että vesiliukoinen kuitukomponentti viipyi pötsissä vain lyhyen ajan.

Mikä hemiselluloosa? Hemiselluloosa on joukko polysakkarideja, jotka muodostuvat haaroittuvista sokereista kuten mannoosi, ksyloosi, glukoosi, galaktoosi, ja arabinoosi. Hemiselluloosien rakenne vaihtelee eri kasvilajeilla. Kuusessa yleisin hemiselluloosa on galaktoglukomannaani ja koivussa glukuroniksylaani. Heinäkasveissa vallitseva hemiselluloosa on ksylaani. Sen rakenne eroaa hiukan puuksylaanista.

Tyrni on luonnon vitamiinipommi

Tapio Tuomela

n Tyrnin marjoja on hankala

kerätä, mutta pensaan keskellä viitseliästä poimijaa odottaa varsinainen terveyspilleri.

Tyrni kasvaa Suomessa luonnonvaraisena meren rannoilla. Luonnonvaraisen marjan maku ja ravintoainepitoisuudet vaihtelevat kannan ja kasvupaikan mukaan. Vielä enemmän vaihtelevat viljeltyjen lajikkeiden ominaisuudet. Jalostetut tyrnit ovat yleensä kahden tai kolmen eri alalajin risteytyksiä. Marjan väri voi olla kirkkaankeltainen tai voimakkaan oranssinpunainen tai kaikkea niiden väliltä. Maku voi olla miedon tai voimakkaan hapan ja makeuskin vaihtelee. Tyrnissä on erikoista sokeria, etyyliglukoosia, joka antaa tyrnille tyypillisen aromin. Marjassa paljon potkua Tyrnin makuun vaikuttaa myös sen öljy . Öljyä on sekä hedelmälihassa (1,4–13,7 %) että siemenissä (noin 10 %). Siemenöljyssä on molempia välttämättömiä rasvahappoja eli linolihappoa ja alfalinoleenihappoa. Tyrnissä on yleensä runsaasti C-vitamiinia, mutta pitoisuudet

viljellyn tyrnin on osoitettu vähentävän tulehdusreaktioita ja iho-oireita. Tyrniöljyn on todettu helpottavan kuivasilmäisyyden oireita.

vaihtevat 1–1329 mg/100g. Myös E-vitamiinia on runsaasti, 57–1100 mg/100g. Muutama ruokalusikallinen saattaa siis turvata päivittäisen C- ja E-vitamiinin saannin. Tyrnin marjoissa on myös A-vitamiinin esiasteita eli karotenoideja ja monia muitakin bioaktiivisia yhdisteitä. Kaikkien marjojen tavoin tyrni sisältää paljon antioksidatiivisia polyfenoleja. Tyrnille tyypillisisiä polyfenoleja ovat tanniinit ja flavonoideihin kuuluvat flavonolit. Polyfenolit ehkäisevät elimistössä haitallisia hapettumisreaktioita ja tehostavat immuunijärjestelmän toimintaa.

Maku voi yllättää Tyrnimarjaa voidaan käyttää mehuina tai hilloina tai monenlaisiin jälkiruokiin. Kuivattua tyrnimarjaa voi syödä rouheena puuron, myslin tai viilin kanssa. Tyrnin voimakasta makua voi laimentaa omenalla, banaanilla tai porkkanalla. Tyrnin lehdistä voi hauduttaa teetä. Raija Tahvonen, MTT

Lisätietoja: raija.tahvonen@mtt.fi Puh. 040 481 9750

Myös lääkitsevä vaikutus Erityisesti kiinalaiset tyrnin alalajit sisältävät runsaasti sekä ravintoaineita että muita bioaktiivisia aineita. Kiinassa tyrnin marjoja, siemenöljyä ja lehtiuutetta käytetään lääkkeenä esimerkiksi iho-ongelmiin ja erilaisiin tulehduksiin. Tyrnin uskotaan myös auttavan elimistöä sopeutumaan rasitukseen ja kylmään ympäristöön. Suomessa

Tyrnismoothie 2 rkl tyrnimarjoja 1/2 omenaa tai banaania 1 1/2 dl maustamatonta jogurttia (Asidophilus-Bifidus) tarvittaessa 1 tl sokeria, ripaus vaniljasokeria Paloittele hedelmä, lisää tyrnimarjat ja jogurtti. Sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Tarjoa heti.

Tyrnismoothien voimakasta makua pehmentävät banaani ja maustamaton jogurtti.

Liite 3/2011

24.10.2011

68. vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkkoversio) Maaseudun Tieteen verkkoversio: www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

Toimittanut: Niina Pitkänen, MTT Yhteistyössä:

ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 31600 Jokioinen

Toimituskunta: MTT: Jyrki Aakkula Sari Forsman-Hugg Maaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela

Puhelin (03) 41 881

Markku Järvenpää

Telekopio (03) 4188 2339

Pirjo Mattila

Hilkka Vihinen

Sähköposti: etunimi.sukunimi@mtt.fi

Anu Harkki

Titta Tapiola

Internet www.mtt.fi

Niina Pitkänen

Seuraava liite ilmestyy 19.12.2011

Profile for Natural Resources Institute Finland (Luke)

Maaseudun Tiede 3/2011  

Maaseudun Tiede on tiivis tietopaketti maa- ja elintarviketalouden tutkimuksista. Liitteessä kerrotaan MTT:n ja yliopistojen tuoreista tutki...

Maaseudun Tiede 3/2011  

Maaseudun Tiede on tiivis tietopaketti maa- ja elintarviketalouden tutkimuksista. Liitteessä kerrotaan MTT:n ja yliopistojen tuoreista tutki...

Profile for mttelo