Kotikonnuilleen paluumuuttanut Eeva-Liisa Myöhänen remontoi vanhasta opinahjostaan majatalon.
Vanhan koulun uusi elämä ja emäntä Gasthaus Lastulahdesta tuli Eeva-Liisan jatkokoulu
K
un Lastulahden likka Eeva-Liisa Myöhänen suunti kotokonnuiltaan Nilsiästä maailmalle, vannoi hän matkan varrella kolmen asian nimiin. Ei koskaan takaisin Nilsiään, ei koskaan yrittäjäksi, eikä koskaan naimisiin. Matka vei laivakokki-opintojen jälkeen – ei suinkaan merille – vaan yli kymmeneksi vuodeksi Yleisradion palvelukseen. Sittemmin ura aukeni suurlähetystöjen ja konsulaattien kyökeistä Islannin kautta Itä-Saksaan ja 1991 itärajan taakse, missä Neuvosto-
liitto veti viimeisiä henkosiaan ja vaihtui pian Venäjäksi. Leningrad puolestaan Pietariksi, missä vierähti viisi vuotta. Kaikkiaan ulkomaan vuosia karttui reilut 11. Kotimaassa EevaLiisa asettui Espooseen.
Paluu kotikylään Kehä ykkösen ruuhkiin kyllästymisen myötä Eeva-Liisa mietti elämälle seuraavaa suuntaa. Yrittäjäkurssi murensi aikanaan vannottuja valoja. Jatkoa seurasi, kun edessä oli kotitilan osto Nilsiästä ennen vuosituhannen vaihdetta.
Alkuun leipä lohkesi vieraan palveluksessa ravintolan keittiössä, mutta idea yrittäjyydestä eli. Yhtenä ajatuksena maatilamatkailuyritys kotitilalla. Maatilamatkailu eli aallonharjalla, että rahoittajat suhtautuivat ideaan jo nihkeämmin. Samaan aikaan tuli kuitenkin tuttu kyläkoulu myyntiin, palasi Eeva-Liisa vanhaan opinahjoon. – En kai aikanani lukenut läksyjäni tarpeeksi hyvin, että palasin tänne jatkokouluun. Toivon mukaan saan täältä päästötodistuksen elämän seuraavaan vaiheeseen, kotikonnuilleen viitisentoista vuotta sitten muuttanut yrittäjä naurahtaa. – Mutta kolmas lupaus on ainakin pitänyt. Naimisiin en matkan varrella mennyt.
Kyläkoulu remonttiin
Ruokalaatikot kyytiin ja menoksi. Majatalon keittiössä valmistetaan kotiruokaa tilauksesta myös matkailualueelle.
Kyläkoulun kaksi kiinteistöä joutui heti omistajanvaihdoksen jälkeen remonttiin. Paljoa ei vanhasta puurakenteisesta luvattu, kun rakennustarkastaja arveli sen joutuvan majatalon sijaan käyttökieltoon. Vuorausten aukominen paljasti kuitenkin terveen hirsirungon. Vesikatolta vuotanut kosteus ei ollut jäänyt muhimaan, vaan oli haihtunut tuulettumalla ja vähäiset vauriot olivat korjattavissa.
Vesikaton lisäksi puurakennuksen seinävuoraus sisältä ja ulkoa meni uusiksi, samoin lattia. Tiloihin remontoitiin juhlasali ja keittiötilat. Juhlasaliin mahtuu kerralla reilut sata vierasta. Optimi on osapuilleen 80 henkilöä, mutta enimmillä salissa on ollut jopa 140 juhlavierasta kerrallaan. Kivirakennukseen remontoitiin viisi majoitushuonetta, yhteensä 45 majoittujalle. – Lähinnä leirimajoitusta, lapsille ja nuorille. Rippikoululeirit ja talvisin lasketteluleirit. Kuin myös erilaiset juhlatilaisuudet, joko majoituksella tai ilman, Eeva-Liisa pohtii majatalon asiakasryhmää.
Lähiruokaa ja luonnonrauhaa Matkaa majatalolta Tahkovuoren ytimeen on 22 kilometriä. Majatalon emäntä näkee sijainnin mieluummin vahvuutena kuin syrjäisenä. Sijainti antaa majoittujille ja eri tilaisuuksille ja kursseille rauhalliset puitteet. Luonnonrauhan, kaukana kaikesta hälystä, mutta hyvien liikenneyhteyksien varrella. – Sijainti mahdollistaa yksilölliset juhlat, vaikka sadan vieraan kesken. Ollaan tutussa porukassa, omatoimisesti omalla sakilla. Eikä leiriläisilläkään houkutukset ole turhan lähellä.
Yhtenä asiakasryhmä on hääjuhlat, jolloin vieraat voivat myös majoittua juhlien jälkeen. Sopii niille, joille yhteismajoitus ei ole ongelma. Luonnonrauhan lisäksi majatalon kotoinen ruoka valmistetaan aina paikan päällä, lähellä tuotetuista raaka-aineista. Myös leivät ja sämpylät leivotaan omasta takaa. Majatalon keittiöstä toimitetaan ruoka-annoksia tilauksesta myös matkailualueelle.
Majatalon on elämäntapayritys Työuraa on sen verran hulppeasti jo takana, että majatalon emännän katse on suunnattu jo elämän seuraavaan vaiheeseen. Oloneuvoksen osaan. Eeva-Liisa onkin valmistellut majatalon myyntiä jo jonkin aikaa. Vajaassa kymmenessä vuodessa majatalon toiminta on asettunut kuosilleen ja emäntä toivoo saavansa työlleen sitoutuneen jatkajan. Sesonkiaikaan majatalo työllistää yrittäjän lisäksi yhden työntekijän kyökin puolella. – Majatalon pito on enemmänkin elämäntapayritys, jonka pitäminen vaatii joustavuutta. Sopii esimerkiksi avioparille, poikamiestyttö pohtii työlleen jatkajaa. HEIKKI RISSANEN