126
Nykyisin tällaiset tervanpolttopaikat tulisi säilyttää mahdollisuuksien mukaan koskemattomina.
Kaija Taskinen
LAMPILAN RATSliTILAN MUODOSTUMINEN Vuonna 1561 maakirjaluettelon mukaan Norola 5, 6 ja 19 muodostui Matti Mikonpoika Rahusen anelåsta nro 420 ja veroluku 9. Pietari Outisen ja Lauri Outisen anelåsta nro 419 ja veroluku 9. Sekä Lauri Kotilaisen anek:ista nro 436, veroluku 7. Anekkiki:rja oli kirjallinen todistus maan omistusoikeudesta. Vuoden 1561 verollepanomaakitjaoli perustana Savon maanomistusolojen myöhemmille järjestelyille ja siten ensimmäinen varsinainen kiinnekohta Mikkelinkin pitäjän kantatilojen vaiheissa. Vuonna 1664 Lampilan rustholliin kuului kolme taloa. Vanhapelto-nimisellä maakappaleella asui Markku Olavinpoika Kemiläinen. Nykyisinkin talo sijaitsee tällä samalla paikalla. Vanhapelto kuului Matti Rahusen autioti1aan. Outinpellolla asui Abraham Hannunpoika Nykänen, jonka viljelyksiin oli yhdistetty yli 20 vuotta autiona ollut Pekka Nykäsen talo. Kolmas Lauri Kotilaisen talo sijaitsi Noronselällä, mutta sen kerrottiin olleen autiona ikimuistoisista ajoista saakka. Neronselkä nimestä on Norolan kylä saanut nimensä. "Ratsuväkeä hankittiin siten, että vauraimmat talot toimittivat verohelpotuksia vastaan kruunun käyttöön hevosen sekä ratsastajan varusteineen. 1600-luvuri lopulla tuli ratsumiehen varustamisesta tiettyjen talojen pysyvä velvollisuus, ratsumiestalot muuttuivat erityisiksi ratsutiloiksi, rustholleiksi, joille myönnettiin vapaus kruununverojen suorittamisesta." Ratsumiehille rusthollarin oli hankittava torppa asuttavaksi. Norolan kylän Lampila oli 1710-luvulle asti ratsutila numerolla 46. 1720-luvulta nro 77, 1730-luvulta nro 47 ja 1760-Iuvulta numerolla 32 aina ratsutilojen lakkauttamiseen asti. Ratsutilat lakkautettiin vuonna 1886. 1720-Juvulle saakka Lampilassa asui Nykäsiä. Tämän jälkeen taloa isännöivät Lampiset ja joiden mukaan taloa alettiin kutsua Lampilaksi. Lampisilla talo oli 1780-Iuvulle asti. 1770-luvulla osakkaaksi tuli Lampisten lisäksi Johan Smålander. 1780-luvulla omistajana oli majuri Sven Kristoffer Duncker. Henkikirjojen mukaan majuri Duncker omisti Lampilan ainakin vielä 1795. "Kustavinsodan aikana Mikkelin varusvaraston päälliköksi määrättiin aikaisemmin Karjalan rakuunarykrnentissä palvellut majuri Sven Kristoffer Duncker. Majuri Dunckerin aikana 1789 varusvarasto jouduttiin polttamaan, jottei kirkonkylään tunkeutunut vihollinen pääsisi hyötymään varastossa vielä jäljellä olevista tarvikkeista. Uusi varasto rakennettiin vasta 1796-1797. " Majuri Sven Kristoffer Duncker kuului kirkkoneuvostoon. Vuosina 1790-1792 hän oli kirkkoväärti eli kirkonisäntä, jonka päätehtävänä oli toimia kirkon isännöitsijänä ja