11
Visu/ahden kaivaukselta. Valok. J. Lepptlaho 1955. Museovirasto
SAIRILAN LINNAVUORI Sairiian linnavuorella, joka nousee Salosaaren jakaman Visulahden itäisestä Sairiian lahdesta n. 30 metrin korkeuteen, ei ole ollut päälinnan ulkopuolella käytettävissä pengermiä uloimmiksi puolustusasemiksi. Itse vuoren päällys on varustettu suojatuksi puolustuspaikaksi. Vuoren läntistä ja pohjoista sivua ovat sen jyrkät seinät suojelleet. Sen koillis- ja lounaiskulmista sen sijaan on noussut vuoren laelle pääsyn mahdolliseksi tekeviä solia, jotka ovat vaatineet niiden kohdalta luonnonsuojan täydentärnistä. Lounaisen solan yläpään kohdalta onkin vielä kallion laen reunalla jäljellä pohjaosia siinä olleesta muurista, mutta pääosa muurin kiviaineesta täyttää solan pohjan koko sen mitalla .
.
Koillinen sola taas on ollut parhaiten suojattavissa muurilla solan ulkosuulla. Siitä ei kuitenkaan ole enää mitään jäännöksiä, muurin kivet on aikojen kuluessa kokonaan poistettu. Varsinaisesti siis vain vuoren eteläinen sivu, joka on jyrkän hiekkaharjun peittämä, on ollut päävarustuksella suojattava. Tämä ei ole kivimuuri, vaan pohjaltaan n. viiden metrin levyinen hiekkavalli, johon maata on kasattu sekä vallin ulko- että sisäpuolelta. Tämä varustus sijaitsee harjun jyrkänteellä ja kiertää kaaressa mäen ylätason luontaista reunaa seuraten. Vallissa ja eteläsyzjällä on n. kaksi metriä leveän porttiaukon leikkaus, joka on ollut kivillä pielustettu raukeamisen estämiseksi. On todennäköistä, että vallin harjaa on korottanut puinen paalurivi, jonka maan sisäänkin painuneet osat ovat kuivassa hiekkamaassakin ammoin sitten lahonneet näkymättömiin. Puolustusjärjestelmä tässä linnassa on siis ollut mahdollisimman yksinkertainen, se kun on nojautunut yhden ainoan taisteluaseman varaan ilman mahdollisuutta vetäytyä sisempään puolustusasemaan kuten monissa muissa Iinnoissa on ollut.