9
Savolaiset olivat vain yksi haara alkukarjalaisia. Heidän nimensäkin Savoi esiintyy yhä henkilönimenä vepsäläisellä alueella. Savolaisen väestön lähtökohta oli Kannaksella Äyräpään alueella, josta saavuttiin Savolahteen , alkuaan Savoinlahteen. Myöhempi nimimuoto Savi kasjohtunee sekaann uksesta savi-sanaan. Savolainen heimo ei ole kielitutkimuksen valossa ruvennut kehitty ~ mään hämäläisten ja kaijalaisten sekoituksesta, vaikka sekaantumista lieneekin jossain määrin tapahtunut taistellessa raja-alueista. Novgorod muodosti luultavasti jolloinkin v. 1227 maahan tekemänsä ristiretken jälkeen silloin asutun Savon itsenäiseksi pogosta-nimiseksi hallintopiiriksi. Pääkirkko pappilaineen rakennettiin Savilahden rannalle nykyisen Mikkelin kaupungin itärannalle. Jäljellä on vielä Kivisakasti. Vähitellen vakiintui Savilahti Savolahden rannalle vastaamaan viimemainitun alueellista käsitettä. Savilahden seurakunnassa on kaikesta päättäen ollut myös useampia kappeleita. Sellainen on todennäköisesti sijainnut Tuukkalassa, jonka hautausmaan haudoista myöhäisimmät osoittavat selvästi kirkollisen hautaamismenetelmän noudattamista.
VISULAIIDEN KAPPELI JA JUONENNURMEN KRUSIFIKSIRISTI Toinen laadultaan todennäköisimmin varhaiskeskiaikaan kuuluva on kansan muistoissa sitkeästi säilynyt Visulahden kappeli-kirkko. Vanhimpien muistiinmerkintöjen mukaan se on sijainnut entisellä saarella, nykyisin vesijätän ympäröimäitä kummulla Visulahden pohjukassa. Kumpu on jo ammoin useammasti kaskettu ja kiviäkin siitä on viljelysten tieltä raivattu, joten kappelin ja sen paremmin kuin sen hautausmaankaan jäännöksiä siinä ei enää ole näkyvissä, tuskinpa edes kaivauksilla esiin saatavissa. Raivauksissa ilmitulleisiin löytöihin ei ole kiinnitetty huomiota, koska niillä ei ollut käytännöllistä arvoa. (Korander)
KITOAHO Tämän tyyppinen "koivikko-saari" löytyy valtatie 5:n eteläpuolelta Lassi Siiskosen talon kohdalla. Lyyli Siiskonen muisti, että koivikkoa on vanhastaan kutsuttu Kitoahonlehdoksi. Huusharjun idänpuolisella sivulla virtailee Visulahteen laskeva puro. Tämä on ilmeisesti kadoksissa ollut Kapa.kkaoja, johon perimätiedon mukaan on piilotettu kirkonkellot vainalaisten uhatessa. Uudessa kartassa oja onkin merkitty Kapakanoja-nimiseksi. HeikkaJan isäntä Eino Taskinen kertoi äitinsä Elina Taskisen kertoneen, että kappeli olisi sijainnut Heikkalan ja Visulahden välillä. Jotkut vanhat ihmiset ovat kertoneet, että kappeli olisi sijainnut koulun ja Sairiian tienristeyksen maastossa.