salissa, ja jatkuva kunnollisten tilojen puute oli huutava. Mikaeli otettiin käyttöön vuonna 1988, mutta pöhinää talon tiimoilta oli huomattavasti jo aiemmin. Talon valmistumisen odotettiin ratkaisevan paitsi tilaongelmia, myös antavan vahvan piristysruiskeen kulttuurielämälle koko maakunnassa. Talon tulevasta käyttötarkoituksesta oli paljon keskustelua. Musiikkiopisto haaveili saavansa taloon omat tilat. Julkisuudessa pohdittiin mm. sitä, voiko konserttitalossa järjestää rock-konsertteja. Konserttitalon lisäksi kulttuuritoimen strategiassa oli suunnitelmia ratkaista tilaongelmia myös rakentamalla uudisrakennukset Musiikkiopistolle, teatterille ja Suur-Savon museolle. Lautakunnassa oli esillä maaliskuussa 1989, että Pankalammelle rakennettaisiin näille toimijoille kokonainen kulttuurikeskus. Uuden konserttitalon nimestä järjestettiin avoin kilpailu. Erilaisia nimiehdotuksia tuli kaikkiaan 382 kpl. Maltillisten ehdotusten, kuten Etelä-Savon musiikkikeskus tai Savon sinfonia, lisäksi kaupunkilaiset olivat käyttäneet mielikuvitusta. Saattaisimme käydä konserteissa nykyään talossa nimeltä Panlundia, Lempilinna, Konsensus, Musa Mökki, Kokkeli, Marskin Sointu,
Hineelä, Soijapapu, Mikropolitan, Soimahuone, Soundiriini, Sävelsuvanto, St Michel Intermezzo, Do-Re-Mikkeli tai vaikkapa Torvela. Mikaeli vihittiin käyttöön marraskuussa 1988. Martti Talvela lauloi nimikkosalissaan, ja eduskunnan puhemies Matti Ahde piti juhlapuheen. Toiminta haki jonkin aikaa uomiaan, sillä alkuun konsertit eivät vetäneet yleisöä toivotulla tavalla, ja Mikkelin orkesterin toiminta oli epävakaata. Helsingin Sanomien kriitikko Seppo Heikinheimo oli tyylilleen uskollisena haukkunut orkesterin ensiesiintymisen Mikaelissa lyttyyn syyskuussa 1988. Länsi-Savossa 21.4.1989 Mikkelin konserttirenkaan Lauri Lehto ja Mikaelin johtaja Jukka Korpela voivottelivat mikkeliläistä konserttiyleisöä, joka ei ymmärtänyt arvostaa kansainvälisten klassisen musiikin tähtien tasoa, vaan täytti Martti Talvela –salin vain viihdekonserteissa. Samassa jutussa kulttuuritoimenjohtaja Matti Liukkonen muistutti, että Mikaelin pitäisi olla myös pienten kulttuuritoimijoiden käytössä, sillä nämä olivat olleet vahvasti vaikuttamassa talon rakentamisen puolesta.
Arkkitehti Arto Sipisen suunnitteleman Konsertti- ja kongressitalo Mikaelin rakentaminen vuonna 1988 toi kauan kaivatun parannuksen Mikkelin kulttuurielämän tilaongelmiin. Kuva: Paavo Innanen. Viulistikuva: Jesse Haaja
”EI MIKÄÄN HÖMPPÄKERHO” – MIKKELIN KAUPUNGIN KULTTUURIPALVELUT 1985–2014
15