TIELIIKENNE Kut~n jo edellä on ma.in.ittu, oli 01<lantieverkosto vielä e nnen toista maailmansotaa melko harva ja p uu tteellinen. :vlaanteitä parempia ol ivat ns. ta lvi tie t, jotka oikoiva t yli j~irvense lkien, soid~~n ja nwlsMaip11leiden. Tällaisia talviteitä oli ainakin pari isompna kii vlössä. Toinen kulki ka upungis ta päin tullessa Kellosalmcl t<l PuuJan ra nnalle ns. "Lankkurantaan", siitä P unilpuki n s uon yli Vasikkaselälle, t\i~ rväl~in suon yli J'urunlahteen jn siW4 niemen yli Kanttura n Jussin torpalle, jatkuen Väisä länsaa ren selille. Samila tie tä lienevät :..1ikkelin viranomaiset paenneet vcnäläis iii l(lkn<t-<tj<tjiaan josktJS isonvihan aika na. To ine n tiirkdi tnlvitic ku lki ns ulukscn iliipuolitse Vanhamii en Muinolan suora n päiislä Korlclillnmcn notkoon, si itä Parkkisen la hteen /.CJ Poikelmukscllc Iivosen tai paleelle ja Puhin siv ujnen va rt ta )uh inl.ammelle, Yläntef:lle Vn nhaanlahtccn jil Ylättaipalccseen. s itten Korpijärveä pitkin Verijä rvelle Kalliola hteen, siitä maihin jil milantiel le. Silll1<1a tietä kul kivat h evosten vetämiit viljalastit kM1sallissodan aikana aina Joutsasta asti luovu tukseen. Joku oli laskenut n iihn~:en sä lä hes salakunta lastia sam an p 11ivän aikana. JäätiN ovat olleet kä ytössä m yöhemminkin mm. puut,w aran <~jossn a utojen ja traktorien aikaka udella. N iitä on aina muodostunut sinne, missii niitä on tarvittu esimerkiksi kulkumatk<J n lvhe ntämisen ta i maa ntien kchnoudcn vuoksi. Yleensä talvitietä Kuljettiin hevosella ja reellä tai hiihtämällä . Rcet n iin kuin s uksetkin tehti in kotona. jnlnkset j<t muut reentekoainekset kui vattiin tuva n orsilla. Kntto ol i silloin korke<JIIa. Kekknlan Alat<Jiossa oli semmoinen puuscppii, Eemil llämäläinen,J·oka teki veneet, sailvit, s ukset jn p iirongit. J;ilki oli kuin teh as työ tii, jota sittemmin arvostettiin jopn e nemmän kuin käsityötä. Maantiet muodostui vat vä h itell~~n ta Hattujen polkujen ja kiirryteiden paikalle tärkeide n kohkiden vä lil le, kute t1 m <w ntie Ukonsaimesta Va nhamäen, "Ko rp ikylän" ja Vu<>lingon kautta l\.1ikkelin ka upunkiin. Maanteiden kunnossapito kuu lui man ttaaliin pannLm maan omistaja lle. Tosin osa kustannuksista sälvte ttiin vuonna '1882 laissa kruun ulle ja metsänomist<ljille, jotka vel voitettiin taloud ellisessa kiiytössii olevan metsämaansa p uolesta tiemenoihi n. Teiden hoito oli varsin suuri rasitus taloflisille, jotka jout u iv<~t hevospeJillä ja m ies-lapiovoimin kntjaamaan routav;wriot, pitiim äiin saviojat a uki ja raivaamaa n kivt't tieltä. Erityistä h uolta aiheutti siltojen ku nnossapito. Puusiltoja oli tervattava, niihi n oli va ihdettavn lankkuja ja kiisipuita . Joskus saattoi kevä ttulva viedii ko ko silla n mc nncssäiin. Talojen tieosu udet oli jilcttu niin, e ttä osuus saattoi olla kauknna nmien tilus ten kohdalta, niinkuin Taipaleen talon osuus Kesti n riihen kohdalta talon kohdalk n . 115m. Talvisin ei kukaan (lurannut teitä vielä 20-luv un lopull.l, kun Huugo Karjalainen li ikennöi a utollaa n Vanhamii-
R4