ryvsy issää. ja se tul' nwill(' e ikä p uhunt mitt;~ä . tvlyö <M teltii, i.'l se 1 ol desantti. :vlinä an noin sille ru okaa ja kahvi:~, mut'ei ~e kiilostak<~a <;<lnonf, ,·aikka k.1ikki kelpas. Sillo ol' noita ~ot.1pakolais in meillä Otav<1~la, pcrreitä ja p iemii lapsia. Sitt<: miun siskotyttö sano, että käske pois tuo mies, ettei se saa olla tää llä yötä. Mic s it ru pe~i n sa nom:~:~ sille, et tuoss<l j<irven takana on tuo Pa rtin ta lo, et se on isompi. Meil on niin pienet huoneet ja paljo sakkia, ettei tiis sovi o lcmaaba. Se läks k il tisti ja m;ini sinne. Siellä oli vötilan a nta ncä Möhc mmi .ne ilmotti Ein ar Paajasell<', jok.1 ol' kybpiiällikkö, et t•hii se ollu k\1 mcikiiliii~iii, mut mitä Iie heittiiiintvnvt sellaseks. Joku sano et ~L' ol' rika~ mies, mu t heittii sillec, et ku lki p itki kvliii". Samnlla tavalla kulcksi Ville Lonki, Kasakka :'\Jiirv;inen ja [ussi Hintikka talosta taloon näillä kyl illä. SOt<hlikana t~i tunnettu min käänlaisia vap.1.1-ajan ongclmin. Työtä r ii tti l'ok.1iscllc koulu laisistil \'<lnhuksiin asti. Jokaista ko tirintamalla o c\·aa koske\·a työ oli motti talk<x)t. Polttopu ita ta n ·ittiin p.,lj<m, ja valtio n polttoninekeskus huolehti siitä, että jokninen teki osuuto.:ns.1. :\1olli pinot ku ljete ttiin PuuJan ra ntaan, lastattiin skll;i lotjiin, joilla nt• kuljetettiin sovittu ihi n kokoamispaikkoihin. Ka il 'it: oli \·aikea paikka mondk henkisen tvön tekiFillc. Kcnotaan opettaj<l l>aajascn ,·aJitelleen työtä raskaaksi. Oli s iihen i~'i ntä sa no m1 t: "Samaa leipäähän siekii oot syönny, mikä~ siin ' on, et sie et s iihe pv~ty'' . Hautal<1hderm1äen isäntä Veikko \1yvryl;ii nen ker too: '"l oi· nlll <1 k in oli teh Uidinä ,·iien motin Llrakkil. kun y hen kerran olin lomall<1, se piiivitti, eWi h alon tekkoo ois mentä ,·ä. Min;i sanoin, dtä sinne ei h uoli mem1ä. Min;i käv in vhcn moti n tekemlissä tuolIn Kestin :.wvlinmaassa . .\1inä ::,;moin, L;ttii sicl ' o n halkornotti, saat Si.ll10\'il, mut' iilii m ää tekcmiii:i uu~ia, ky\ S~' piisoo'' . ., uskin mill ninkilan ka ns<lln me historiassa on koettu samala i~ta yksimielisvyttä ihmisten kc~kcn kui n sod<~n vuosina. Valtakunnan p~i~imiehet'k:in keh nitti\·at kansan rukoilemmm. l'ienen Suomen säilyminen itsenäiscn;i on :-.u orastaa n ih me, j<)k,, on \'Oinut toteutua ' e1in Jumc~lan avu lla. Kun välirauha solmittiin l9.9.19·P me mcnchmmt' Karja la n kannaksen, Laatokan pohjobpuolisen nlueen, s uuri mmnn osan Sillliln kurmi'lsta j<~ Pct-;t1111on. joudu imme ,·uokraam.1<1 n Porkk;~ l ;~n 30 vuodeksi v('nälä isillc lukikohdaksi. Sittenk in me siiilytimmc itscnäbyydcn. s(~n a rvon olemme nykypäi\'inä oppineet ynuniirt;im;iiin sc ura tt'Ss<~ mmt:~ suku l,lisk<msnmmc its~~näisyystaiste1ua Suomenlahden deliip uolella. Me.iJiii nuoremmill:~ ikä po l\'illn on kunniavelka sotamme itwnliideiHe, niin kauan k11in heitä on keskellämme. l.:.iviit he koskaan ole pitäneet suurta meteliä ib•'stä;in, he hoiti\·at vain veh-ollisuute nsa kun isiinmaa ku tsui. 1 kidän, ja k ,1ikkien soda~s.1 t.listellciden c1nsiost,1 meillä on ,·apaa isänma11 ja om,, kotiky l :i ~ "J l<1ivalknn, kohta poisse1 on \'Cljct, muistaka,,, }l('illc kallis on miln. Kertokaa lastenl.1psillc bul uin , himmetii e i mu istot ko~kaan ~aa ~ " (Kalen·o H:~m;i!;i i ncn : Veteraanin ilt<1 hu uto)
59