ominaisia omalle aikakaudellensa? Vanhoja reseptejä lu-
Hankintoja tehtiin ulkomailta, mutta myös suomalaisilta
kiessa tulee ottaa huomioon se, että reseptejä on vaikea
kustantajilta ja kirjakaupoista. 1789 Kustantaja Johan Chris-
ajoittaa, koska ne ovat usein kopioiden kopioita ja välit-
toffer Frenckell avasi Turussa kirjakaupan, ja myös Magnus
tyneet keittokirjasta ja vihkosta toiseen, naiselta naiselle,
Swederuksella oli kirjakauppa Turussa 1780-luvulle. Hän
kokilta kokille. Alkuperä on lähes mahdoton saada selvil-
myi pääasiassa ruotsalaisia, saksalaisia ja ranskalaisia kir-
le. 1700-luvun lopulta peräisin olevan suomalaisen resep-
joja. Kuitenkin kirjoja tehokkaammin tieto levisi kirjeiden ja
tivihon ohjeet voivat vallan hyvin olla oman aikakautensa
henkilökohtaisten kontaktien välityksellä (Mäkeläinen 1972,
ohjeita tai sitten osa on hyvinkin vanhoja, kulkenut naisten
26-27, 28).
pienissä vihkosissa tai muistissa vuosikymmenten tai vuo-
Ensimmäinen suomenkielinen keittokirja – Kokki=kirja
sisatojen ajan. Lisäksi on huomioitava se, että niitä resep-
– julkaistiin vasta 1849, joten käsinkirjoitetuille reseptivih-
tejä, joita vihkoissa oli, ei välttämättä valmistettu lainkaan.
koille oli tarve. Niitä on kopioitu suvuittain, sekä ystävien
Voi olla, että joku ruoka on lisätty vihkoon tai keittokirjaan
ja tuttavien keskuudessa. Niitä on muokattu omaan aikaan
vain siksi, että se oli hieno tai erikoinen tai oli toiveena, et-
ja tyyliin sopivaksi. Reseptejä on myös vaihdettu runsaasti.
tä sitä olisi joskus voitu valmistaa. Reseptit – ja keittokirjat
Ja koska säätyläiset ovat seurustelleet yleensä vain keske-
– ovatkin osin totta, osin haavetta, eli reseptien autentti-
nään, ei reseptikokoelmiin yleensä kuulunut kansanomaisia
suuteen ja yleisyyteen tulee suhtautua hieman kriittisesti.
ruokia, vaan vain omalle säädylle sopivia reseptejä. (Knuut-
Keittokirjojen, reseptivihkojen ja reseptien suhteen tu-
tila 2010.)
lee myös panna merkille, että ne ovat olleet ”liikkuvaa materiaalia”, kulkureita ja kiertolaisia. Suomeen on keittokirjo-
Katso 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolen
ja tuotu lähinnä Keski-Euroopasta ja Ruotsista; esimerkiksi
resepteistä taulukko III.
jo aiemmin mainittu Cajsa Wargin – Kaisan – keittokirja (1755) on ollut melko yleinen ja sitä on käyttänyt muiden muassa Fredrika Runeberg. Aila Tallgrenin mukaan (1950,
Muutamia mainintoja resepteistä
603) Kaisan keittokirja oli rannikkoalueilla ”joka koisa”. Yli-
ja reseptivihoista
päätään suomalaiset säätyläiset omistivat paljon ulkolaista kirjallisuutta ja osasivat melko yleisesti ranskaa ja saksaa,
Aristokratian ja ylimystön naisilla oli reseptikokoelmia jo
englantiakin. Kirjoja ostettiin itselle ja annettiin lahjoiksi.
1500-luvulla. Ruokaohjeiden keräileminen kiinnosti jo sil-
41
Kuvallinen Keittokirja. Kustantanut Lindstedtin antikvaarinen kirjakauppa 1899.