Munsterhjelm kirjoitti päiväkirjassaan, kuinka matkustettiin
jasta (1744), jota on tiettävästi luettu myös Suomessa. (Lai-
Savoon pyhien viettoon ja saavuttiin lopulta neljän päivän
ne 1935.)
matkan jälkeen Leislahden kartanoon Rantasalmelle. Sieltä
Kirjassa kerrotaan muun muassa siitä, miten ruokalajit
käsin vierailtiin vielä Kaupialassa, Pyyvilässä, Rauhialassa ja
tulee laittaa juhlissa esille. 1700-luvun Euroopassa oli vallal-
Torstilassa (Mäkeläinen 1972, 105, 107.)
la kaksi eri tarjoilutapaa. Toista kutsuttiin ranskalaiseksi ja
Juhannusjuhlille puolestaan kutsuttiin usein myös kylä-
toista venäläiseksi. Venäläisen tavan mukaan kullekin ruo-
läisiä ja talon palvelusväkeä. Ainakin Joroisten Frugårdis-
kailijalle tuotiin eteen yksi ruokalaji kerrallaan. Vastaavasti
sa, sekä Bomilan, Örnevikin, Järvikylän, Pasalan ja Wättilän
ranskalaisen tarjoilutavan mukaan asetettiin kaikki ruokala-
kartanoissa on kokoonnuttu juhannuskokon ympärille jo
jit samalla kertaa tarjolle, jotta ruokailija saattoi jo aterian
1800-luvun alkupuolella. Juhannusjuhlan yhteydessä saa-
alussa nähdä, mitä kaikkea oli tarjolla. Ruoat toki syötiin
tettiin tarjota kaikille, tai vähintäänkin miehille, paloviinaa,
määrätyssä järjestyksessä. (Laine 1935, 972–973.)
viiniä, punssia ja bischoffia
2.
Myös pöydän kattamiseen annettiin ohjeita. Kutakin ti-
(Åström 1993, 211.)
laisuutta varten piti miettiä ja valita sopivat pöytäliinat ja pöytäastiat.
Pitkien pöytien liinoiksi suositeltiin valkois-
ta damastia, säkkikangasta, hollantilaista tai schleesialais-
Juhlakulttuuri yleisesti
ta hienoa pellavaa. Mallit ja kuviot oli sovitettava pöydän Juhlien suhteen kartanoissa harrastettiin paljon pitopöytiä,
suuruuden mukaan. Lautasliinoja piti olla kahdenlaisia; Tel-
jolloin kaikki ruokalajit olivat samanaikaisesti esillä ja otet-
ler-Tücher ja Serveitter. Niiden puolestaan piti olla samaa
tavissa. Gunnar Suolahden (1906, 109) mukaan ne tarjot-
laatua kuin pöytäliinat. Ne katettiin lautasen viereen ja hol-
tiin sen aikaisen rokokoo-muodin mukaisesti tinamaljoissa,
lantilaisen tavan mukaan isolla servietillä suojattiin vaattei-
vadeilta ja lautasilta. 1700-luvulla muotiin tulivat kuiten-
ta ja suuta, pieniin pyyhittiin veitset ja kädet. Taitellut ser-
kin myös ruokasalit ja yhdessä ruokaileminen (Ilmakunnas
vietit toimivat myös pöydän koristeina. (Laine 1935, 973.)
2009, 205). Tällaisten juhlien järjestämiseen tarvittiin luon-
Ruotsista kerrotaan, että kreivi Fersenin taloudessa ”pöy-
3
tähopeat katettiin damastiliinojen peittämien pöytien pääl-
Yksi esimerkki 1700-luvun ruokailukulttuurista löytyy
le sinivalkean kultareunaisen posliinin kanssa - - ylellinen
saksalaisen George Heinrich Zinckenin emännän tietokir-
kattaus luotiin pöytähopeilla, hopeisilla kyntteliköillä, val-
nollisesti ohjeita, ja niitä saatiin esimerkiksi keittokirjoista.
39
Kuvallinen Keittokirja. Kustantanut Lindstedtin antikvaarinen kirjakauppa 1899.