Viinifriikki Lokakuinen perjantai-iltapäivä Messukeskuksessa. Työviikko on takana. Viini, ruoka & hyvä elämä -messuille virtaa hyväntuulista väkeä.
V
TEKSTI Kirsi Korhonen KUVAT Pekka Hannila
altaosa tulijoista on kahdestaan liikkuvia kaveruksia tai pariskuntia, mutta myös työporukoita, jotka ovat lähteneet joukolla elämysmatkalle hyvä viinin ja ruoan pariin. Poimin vilinästä helsinkiläisen, Heta Rautpalon, viiniharrastajan, joka aloitti viikonvaihteensa messukäynnillä. – Viini, ruoka & hyvä elämä -messuille tulin vuosien viiniharrastuksen houkuttamana, Rautpalo kertoo. – Kiinnostus viineihin heräsi, kun ikää oli reilut parikymmentä vuotta. Silloin kävin ensimmäisiä kertoja eurooppalaisilla viinitiloilla. Se vei mukanaan. – Mottonani olen pitänyt, että ennemmin nautin lasillisen hyvää viiniä kuin puoli pulloa keskinkertaista. Olen viiniharrastaja, joka tuskin tunnistaa eksoottisimpia rypälelajikkeita tai osaa ammattilaisten tavoin eritellä viineistä yksityiskohtia. Oman viiniharrastukseni ytimessä on viinin maku.
Viini sitoo yhteen Heta Rautpalolle viini on palkitseva sosiaalinen harrastus. – Kokoonnumme ystäväporukan kanssa maistelemaan eri alueiden erilaisia viinejä ja nauttimaan herkullisia ruokia. Hyvä viini ja ruoka ovat läheiset liittolaiset. Niistä muodostuu mukavassa seurassa fantastinen kokonaisuus ja mieleen jäävä elämys. Viinit kuuluvat siihen ryhmään makuasioita, joista on turha kiistellä. – Jokainen kokee ja maistaa viinin omista lähtökohdistaan. Silloin riittää, että viini maistuu omassa suussa hyvältä. Viini on mielenkiintoinen juoma, joka vaikuttaa pienten asioiden kautta. – Esimerkiksi jo oikealla lasivalinnalla viinistä saa enemmän irti. Huippuviiniä ei todellakaan kannata ottaa piknik-juomaksi muovipikariin, Rautpalo sanoo. – Jännittävää on myös se, että sama viini maistuu eri seurassa aivan erilaiselta. Saman olen huomannut vuodenaikojen vaihtelulla. Viini tuntuu aivan erilaiselta kesän lämmössä ja valossa kuin marraskuun pimeydessä ja koleudessa.
Juoman ja ruoan liitto Heta Rautpalo on koulutukseltaan kotitalousopettaja. Tausta heijastuu myös viiniharrastukseen. – Viini ja ruoka muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jossa molempien on istuttava toisiinsa saumattomasti. Usein mietitään, mikä viini sopii parhaiten tarjottavalle ruoalle. Itse olen kääntänyt näkökulmaa toisin päin, mikä ruokalaji istuu saumattomasti juuri tämän viinilaadun kanssa. Kannattaa kokeilla, hän vinkkaa. Sen verran vakavasti Rautapalo viineihin suhtautuu, että käy tilaisuuden tullen tutustumassa pääasiassa eurooppalaisiin viinitiloihin. – Tuliaisina kotiin tulee yleensä muutama hyvä viinipullo. Omassa suussa parhaimmilta maistuvat shampanjat ja kuivat kuohuviinit. Myös suhde punaviineihin on läheinen. Valkoviineihin suhtaudun hieman rajoittuneesti, hän pohtii. – Ainakin hapokkaimmat valkoviinit jäävät helposti hyllyyn.
Rento, välitön ja tuore Mitä tämänkertainen viinimessukäyntisi jätti mieleen? – Täällä on huiman rento ja välitön ilmapiiri. Vaikutelma on tuore ja mukava. Näytteilleasettajat olivat aidosti kiinnostuneita kävijöistä, vaikka useimmat olivat paikalla harrastusmielellä. Useimmat viinit, joita täällä maistoin, ovat myös Alkon valikoimassa. Eli hyvää uutta tuttavuutta saattoi käydä ostamassa myöhemmin lisää. – Viini, ruoka & hyvä elämä muodostivat toimivan kokonaisuuden, Rautpalo sanoo. – Ruokapuolelta saattoi syödä herkkuja paikanpäällä ja ostaa niitä mukaansa. Lieksalaistätien tekemät karjalanpiirakat jäivät mieleen, samoin ihanat antipastot sekä huimat valikoimat juustoja ja makkaroita. Viinitarvikkeiden ja ruoanvalmistusvälineiden myyjillä oli oma arvokas tehtävänsä. Messuista välittyi mukava ja positiivinen fiilis.
K A S V OK K A IN
25