Unelma uudesta asumisesta: Vesala–Kontula

Lehdet kirjoittivat 1960-luvun alussa tuon tuosta uudesta Vesalan–Kontulan suurlähiöstä. Käytännössä rakentaminen keskittyi aluksi Kontulaan. Vesalan vuoro oli 1970-luvulla ja laajemmassa mitassa 1980-luvulla.

Kontulan ensimmäiset talot rakenteilla syksyllä 1964. Kuva: Työväen Arkisto

vesalan-Kontulan asemaKaavan suunnittelu alkoi vuonna 1961. Arkkitehti Pentti Aholan laatimassa kaavassa Kontulan jakaa kahtia Kontulantie, jolta erkanevat Porttitie, Kontulankaari ja Kotikonnuntie toimivat lähiön eri osien valtasuonina. Kaavassa otettiin huomioon autoistuminen varaamalla autopaikkoja yksi asuntoa kohti, vaikka tavallisella perheellä ei ollut vielä autoa. Asemakaavaan kuului myös varaus ”metron tyyppiselle raideliikenteelle”. Kontulalle on luonteenomaista taloryhmien sijoittuminen viuhkamaisesti metroaseman ympärille. Aseman vieressä on ostoskeskus alueen matemaattisessa keskipisteessä. Kontulalle on lisäksi ominaista suuri mittakaava ja rakennusmassojen välinen tyhjä tila, väljyys. “Metsässä olevat talot” on edelleen Kontulan keskeinen piirre.

Suunnitteluperiaate oli funktionalistinen: asuminen, työnteko ja palvelut sijoitettiin erilleen toisistaan. Kontula suunniteltiin puhtaasti asuntoalueeksi, sinne ei ajateltu tulevan lainkaan työpaikkoja, paitsi lähipalveluihin ja ostoskeskukseen. Koulut ja päiväkodit sijoitettiin alueen reunoille viheralueiden ääreen.

Suurimittaista aluerakentamista Helsingin kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1962 luovuttaa Kontulan Sato Oy:n, Asuntokeskuskunta Hakan ja kaupungin rakennettavaksi. Tämä mahdollisti 190 hehtaarin alueen kaavoittamisen ja rakentamisen kokonaisuutena. Kontulasta tuli suurin Suomessa toteutettu aluerakentamiskohde. Asuntorakentajat Haka ja Sato rakensivat yhdessä kunnallistekniikan. Järjestely vähensi Helsingin kaupungin talouteen kohdistunutta rasitusta. Kunnallistekniikan maksoivat tulevat asukkaat. ”Gryndaus” kytkeytyi läheisesti kunnallispolitiikkaan. Saton taustavoima oli kokoomus ja Hakan SDP. Virkamiesten, poliitikkojen ja rakennusyhtiöiden läheinen yhteistyö herätti myöhemmin arvostelua. Tuolloin sitä pidettiin luonnollisena. Helsingin Sanomat (20.4.1963) aluerakentamisel-

la ”päästään yhtenäisesti suunniteltuihin asuntoalueisiin ja taloudelliseen rakentamiseen”.

Asuntopulan oloissa ei juuri arvosteltu aluerakentamisen eikä elementtituotannon sanelemia arkkitehtonisia ratkaisuja. Harvoilta kriittisiltä mielipiteiltä vei terää suuri asuntotarve. Helsingin väkiluku kasvoi 1960-luvulla noin 10 000 asukkaalla vuodessa. Kontulaan vuosina 1964–1970 valmistuneet lähes 7 000 asuntoa vastasivat Helsingin noin yhden vuoden asuntotuotantoa.

Kontulaan kohdistui paljon myönteisiä odotuksia. Helsingin Sanomat luonnehti 4.4.1962 lähiöitä hyväksi vastakohdaksi keskustan ahtaudelle: ”Terveellisiä asuma-alueita, kauniita lastentaloja ja kouluja, avaria pihoja ja puistoja on kasvanut uusille liitosalueille, jolla nuori helsinkiläispolvi isännöi. Yhä useammat pääsevät muuttamaan pois keskustan melusta ja pölystä raittiiseen ilmaan ja luonnon tuntumaan.”

Uuden kaupunginosan suuri koko oli suoranainen ylpeydenaihe. Hakan toimitusjohtaja Antti Pelkola esitteli Helsingin Sanomissa 2.4.1963 Kontulaa ”Helsingin ympäristön suurimpana yhtenäisenä asumalähiönä”.

Elementtitekniikalla vauhtia talontekoon Uuden tehokkuuden aikakauteen liittyivät myös pohdinnat lähiön huoltotöiden järjestelyistä. Tämä johti Kontulan Huolto Oy:n perustamiseen. Yhtiö oli lajissaan ensimmäinen Suomessa. Kontula oli Myllypuron ohella ensimmäinen kaukolämpöverkkoon kytketty lähiö. Lämpöä niiden tarpeisiin tuotti Myllypuron uusi hiilivoimala.

Kunnallistekniset työt käynnistyivät Kontulassa marraskuussa 1963. Ensimmäisten talojen rakentaminen alkoi

Kontulan rakentajia työparakissa 11.11.1964 pidetyssä tilaisuudessa, jossa Suomen kommunistinen puolue esitteli aluetta neuvostovierailleen.

Kuva: Yrjö Lintunen / Kansan Arkisto

Perustamisasiakirja kätköön Porttitien siirtolohkareeseen

Kaupunki ja rakennusyhtiöt järjestivät lähiön perustamiskirjan juhlallisen muuraustilaisuuden 18. maaliskuuta 1964. Sen muurasi Porttitien lähellä sijaitsevaan rapakiviseen siirtolohkareeseen arvovaltainen seurue Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Teuvo Auran johdolla. Asuntosäästäjiä edusti taiteilija Onni Pasasen perhe. Aura luki ääneen ennen lieriön sulkemista perustamiskirjan mahtipontiselta kalskahtavan tekstin: ”Urho Kaleva Kekkosen ollessa Suomen Tasavallan Presidenttinä, Reino R. Lehdon pääministerinä, Teuvo Aura Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana, Lauri Ahon Helsingin kaupunginjohtajana, Olavi Lindblomin Aravan pääjohtajana, Aulis Junttilan Helsingin Sato Oy:n johtokunnan puheenjohtajana ja Jorma Viertokankaan sen toimitusjohtajana sekä Paavo Heinimon Helsingin Asuntokeskuskunta Hakan johtokunnan puheenjohtajana ja Antti Pelkolan sen toimitusjohtajana muurattiin tänään maaliskuun 18. päivänä vuonna 1964 yhtenäisesti suunnitellun ja toteutettavan Kontulan asumalähiön perustamiskirja.

Helsingin kaupungin, Helsingin Saton ja Helsingin Hakan yhteistyönä kohoavan uuden asumalähiön suunnittelussa ja rakentamisessa pyritään toteuttamaan asuntopolitiikan yleisiä päämääriä. Tulkoon Kontulasta merkkipaalu ponnisteluissa, joiden tarkoituksena on asuntopulan voittaminen ja asunto-olojemme parantaminen kaupungin ja yleishyödyllisten asuntotuottajien yhteistyön avulla.”

Perustamiskirjan lisäksi kiven sisään muurattiin kuparilieriössä 18.3. pääkaupungissa ilmestyneet aamulehdet ”sekä kaikki valtakunnassa käytössä olleet kovat rahat”.

Demokratian pioneerien tempaus Kontulan ostoskeskuksen pysäköintialueella 1960-luvun lopulla. Kuva kertoo myös, että autoistuminen oli vasta alussa.

Kuva: Kansan Arkisto

Kaukolämpöputken asennustyötä Ostostie 2a:n kohdalla lokakuussa 1965.

Taustalla Ostostie 5 ja Kaarikuja 5. Kuva: Foto Roos / Helsingin kaupunginmuseo

toukokuussa 1964. Saton työmaalla oli alusta lähtien mukana rakennusmestari Lauri Komonen. Hän muisteli aloitustunnelmia Kiinteistö ja isännöinti -lehdessä vuonna 1994: ”Naapurintie 6:sta se lähti liikkeelle 7.5.1964, kun läksin vetämään elementtiä kiinni. Koivut olivat hiirenkorvalla. Hirvet lähtivät rakennustyömaan vierestä ja teeret kujertelivat puissa. (...) Sato rakensi Naapurintien ja Haka Porttitiellä. Rakennusliikkeet kisasivat keskenään rakentamisen nopeudessa. Yötä päivää painettiin hommia. Oli kunnia-asia olla toista nopeampi. Kahden portaan pituinen pätkä kerrostaloa mentiin kaksi kerrosta viikossa ylöspäin.”

Komosen mukaan vauhti hidastui, kun rakentaminen oli edennyt viidennen kerroksen tasalle. Miesten työskentely muuttui puunlatvojen tason yläpuolella vaistomaisesti varovaisemmaksi.

Saton miehet saivat talonsa valmiiksi marraskuussa 1964. Hakan ensimmäinen talo valmistui tammikuussa 1965.

Nopea rakentaminen perustui elementtitekniikkaan. Kontulan ensimmäisessä rakennusvaiheessa talojen perustukset, kellarit ja kevyet väliseinät tehtiin vielä paikan päällä. Vasta toisessa vaiheessa oli käytössä täyselementtitekniikka. Molemmilla rakennusliikkeillä oli oma elementtivalimo rakennustyömaiden tuntumassa. Saton valimo sijaitsi nykyisten Leikkikuja 2:n ja Kotikonnuntie 10:n paikalla. Kotikonnuntie päättyi valimoon, joka purettiin vuonna 1968. Haka pystytti valimonsa Länsimäkeen.

Elementtien lisäksi rakennusyhtiöt hakivat teollista otetta rakentamiseen kautta linjan. Mm. kaikki kalusteet, keittiönkaapit ja komerot sekä ovet ja ovenkarmit tuotiin työmaalle maalattuina.

Rakentaminen toi Kontulaan suuren määrän työväkeä. Rakentajista huomattava osa oli pääkaupunkiseutulaisia, jotka kävivät töissä kotoaan. Muualta maasta tulleet asuivat vuokralla Kontulan ympäristössä. Heille ei annettu lupaa yöpyä työmaalla.

Työviikon päätteeksi huomattava miehistä juopotteli työmaan lähituntumassa. Alkoholia kaupittelivat työmaiden liepeillä liikkuneet salakauppiaat. Koko Itä-Helsingissä ei ollut vielä alkoholimyymälää. Kauppansa teki myös pontikka, jota valmistettiin lähimetsissä.

Hellahuoneista väljempiin oloihin Kontulasta sai 1960-luvun puolivälissä samalla rahalla kaksi kertaa isomman asunnon kuin keskikaupungilta. Vuonna 1966 neliöhinta oli 635 markkaa (1 138 euroa). Vuoteen 1970 mennessä hinta nousi tuhanteen markkaan (1 490 euroa). Edullisista hinnoista huolimatta Helsingin Sanomat kertoi marraskuussa

Ilmakuva Kontulasta ja Vesalasta vuodelta 1971. Taustalla oikealla näkyvät Tuukkalantien talot ovat rakenteilla,

samoin Länsimäki. Kuva: SKY-Foto / Helsingin kaupunginmuseo

1966, että Kontulan neljännen rakennusvaiheen asuntosäästäjistä yli puolet oli joutunut luopumaan hankkeesta vuosikausien säästämisen jälkeen. Tulotasoon suhteutettuna asunnot olivat monelle sittenkin liian kalliita.

Lähiöihin muutettiin paremman asumisen toivossa. Vaatimustaso oli elintason kohoamisen myötä nousemassa. Hellahuone ei riittänyt enää tuon ajan ihanneperheen – vanhemmat ja kaksi lasta – tarpeisiin, vaan sen katsottiin tarvitsevan neljä huonetta ja keittiön. Kontulan asuntokantaa tutkineen Antti Pajalan mukaan alueen matalissa kolmikerroksisissa taloissa on lähinnä perheasuntoja, korkeissa seitsemän-yhdeksänkerroksissa taloissa on pienempiä asuntoja. Pienasuntojen osuus on 29 prosenttia, keskikokoisten 3–4 huoneen (keittiö huoneeksi laskettuna) on 57 prosenttia ja isompien 14 prosenttia asuntokannasta.

Pienimpien yksiöiden pinta-ala on vain 21 neliömetriä ja pienimpien kaksioiden 40 neliömetriä. Kolmen huoneen ja keittiön asuntojen pinta-alat vaihtelevat 63–77 neliön välillä, neljän huoneen ja keittiön asuntojen 74–99 neliön välillä ja viiden huoneen ja keittiön asuntojen 93–122 neliömetrin välillä. Pienasunnot ovat nykystandardeihin verrattuina pieniä, perheasunnot puolestaan tilavia.

Kellareissa on talous- ja kylmäkellarit, saunat (joskus myös ullakolla), kuivaushuoneet ja pesutuvat, varastotilat, väestösuojat ja osassa taloista kerhotilat. Kahdessa talossa on saunan yhteydessä uima-allas. Asuntojen pohjaratkaisut ovat hyvin samankaltaisia, mikä johtuu käytetystä rakennustekniikasta, jossa tavoitteena oli mahdollisimman suuri samanlaisten elementtien määrä.

Kontulan kerrostalojen ensimmäiset asukkaat pääsivät muuttamaan marraskuussa 1964 Naapurintie 6:een. Lähiöön nousi runsaasti myös kaupungin ja yleishyödyllisten rakennuttajien vuokrataloja, mikä kertoi hyvinvointivaltion rakentamisen päässeen hyvään vauhtiin. Helsingin kaupungin ensimmäiset asunnot valmistuivat Kontulankujalle vuoden 1965 alkupuolella. Suomi-yhtiön vuokratalo Tanhuantie 1:ssä oli muuttovalmis vuoden 1965 lopussa. Myös vuokraasunnon saaminen tuntui 1960-luvulla suorastaan veikkausvoitolta.

Kaikkia Kontulaan muuttaneita yhdisti ilo väljistä ja valoisista asunnoista. Kaikkia kirpaisivat myös heikot ja nopeasti kasvavan lähiön asukkaille riittämättömät palvelut. Työssäkäyville vaikeuksia aiheuttivat huonot liikenneyhteydet. Tilanne alkoi helpottua, kun Kontulaan valmistui ostoskeskus vuonna 1967.

Alueen nimeksi vakiintui Kontula. Vesalan kerrostalorakentaminen alkoi 1970-luvulla Tuukkalantieltä. Laajamittaisemmin kerrostaloja valmistui Vesalaan 1980-luvulla, kun pitkään valmistellut metrosuunnitelmat toteutuivat. Metron ja kerrostalojen rakentamisen vuoksi oli purettava osa alueen pientaloista. •