VIRTSANKARKAILU – KIUSALLINEN ONGELMA Teksti Esko Heikkinen Kuvat MCI Press/Vesa Tyni
Jopa joka neljäs 30–59-vuotias nainen on kokenut tilapäistä virtsankarkailua. Yli 65-vuotiaista naisista parisenkymmentä prosenttia kärsii päivittäisestä karkailusta. Vaivan perimmäisenä syynä on sidekudosten synnynnäinen heikkous tai lantionpohjan kudosten venyminen synnytysten yhteydessä. Sulkumekanismi pettää helpommin myös, jos potilaalla on runsaasti ylipainoa.
G
ynekologi Juha Korhonen pitää virtsankarkailua eli inkontinenssia epämiellyttävänä vaivana, joka voi eristää sosiaalisesti ja invalidisoida elämää. Hän uskoo, että varsinkin vanhempien ikäluokkien kohdalla osa tapauksista jää todennäköisesti hoitamatta häpeilyn takia. Tavallisimmin ”pissa tulee housuihin” naurunpyrskähdyksen, aivastuksen, noston tai muun ponnistamisen yhteydessä. – Stressi- eli ponnistusinkontinenssi lisääntyy iän myötä ja pahenee usein menopaussin jälkeen, sillä virtsaputkea ympäröivät kudokset ovat riippuvaisia estrogeenista. Myös synnytykset lisäävät ponnistusinkontinenssia. Toinen tyyppi on pakkoinkontinenssi, jossa virtsarakon yliaktiivinen seinämälihas aiheuttaa – usein ilman varoitusta – kovan virtsaamispakon, johon liittyy virtsankarkailua.
APUA ARKALUONTOISEEN VAIVAAN
keumalla hoidon kannalta merkitystä. Yli 90 prosenttia potilaista pääsee leikkauksen avulla eroon vaivastaan.
VAIVA PARANEE HELPOLLA TOIMENPITEELLÄ Nykyisin ensisijainen leikkaus on TVT tai sen eri muunnokset, tavallisimmin TVT-O. Nimi tulee englannin sanoista Tensionfree Vaginal Tape, mikä tarkoittaa jännitteetöntä emättimen tukiverkkoa tai -nauhaa. – Se on puolisen tuntia kestävä päiväkirurginen toimenpide, josta yleensä pääsee samana päivänä kotiin, Juha Korhonen kertoo. Toimenpiteessä alavatsan iho ja ihonalainen kudos tai nivustaipeet puudutetaan. Ihoon tehdään kaksi noin sentin pituista viiltoa häpyluun päälle tai nivustaipeisiin. Kolmas pieni haava tulee emättimen etuseinämään virtsaputken alle. Emättimen kautta pujotetaan tukiverkko virtsaputken ja häpyluun alta tai nivustaipeiden kautta molemmin puolin ihon alle ja kiristetään sopivaksi. Verkko tarttuu kudokseen ja muodostaa arpeutuessaan tukirakenteen potilaan omien venyneiden sulkumekanismien tueksi. Virtsaamisen onnistumisen jälkeen potilas pääsee kotiin. Sairauslomaa tarvitaan noin kymmenen päivää ja kotona pärjää hyvin tavallisten särkylääkkeiden avulla. Yleensä potilaat hämmästyvät toimenpiteen helppoutta ja levittävät TVT:n ilosanomaa muillekin.
Lievän ponnistusinkontinenssin ensimmäinen hoito on fysioterapia, jossa erilaisilla lihasharjoituksilla pyritään palauttamaan lantiopohjan toimintakykyä. Jos se ei auta, suositellaan potilaalle leikkaushoitoa. Vaikean ponnistusinkontinenssin hoidoksi voidaan suositella myös suoraan leikkaushoitoa. Leikkaus tehoaa hyvin ponnistusinkontinenssiin, mutta pakkoinkontinenssiin se ei sovi. Ero selviää urodynaamisilla tutkimuksilla ja kyselylomakkeilla. Leikkaukseen tullaan yleensä Gynekologi Juha Korhonen gynekologin kautta, sillä hän on kertoo potilaiden hämmästyvän paras arvioimaan, onko esimerkiksi mahdollisella kohdunlastoimenpiteen helppoutta.
14
01/2013