kansansivu @ 12 – Keskiviikko 25. 9. 2013
KUVIA
julkaistavaksi ä ja juttuvinkkej ää tt he lä i vo me nettisivuiltam n.fi ne ai al m www.rau UTE kohdasta PALA
VUOSIKOKOUKSET Eurajoen Nurkin sukuseura. Hallitukseen Timo Laes pj, Marja-Liisa Kivimäki vpj, Ilmo Lehtinen, Marjo Jasu, Raimo Jokinen, Maija Mustonen, Maili Nordman, Keijo Raitala ja Outi Räikkönen. Rauman Kokoomusnuoret. Puheenjohtajaksi Kalle Valmunen, hallituksen muiksi jäseniksi Sonja Heino, Krista Pihala, Juha AlaRohdainen, Iisak Pertola ja Silja Koskinen.
KAUPUNKILEHTI
UUSI RAUMA
RIIPPUMATON KAUPUNKILEHTI 35:s vuosikerta Ilmestyy keskiviikkoisin ja lauantaisin Susivuorentie 2, 26100 Rauma, arkisin klo 8 –16 keskus puh. 010 83361 Palvelupiste Kauppatorilla, Isokirkkokatu 9, arkisin klo 8-16.30 Sähköpostit: toimitus@uusirauma.fi ilmoitus@marvamedia.fi yhdistykset@uusirauma.fi etunimi.sukunimi@marvamedia.fi Vastaava päätoimittaja Pasi Katajamäki 010 8336 247 Uutistuottaja Anu Elo 010 8336 512 Teematuottaja Kaija Ulmanen 010 8336 261 Urheilutuottaja Janne Rantanen 010 8336 510 Myyntipäällikkö: Eero Robles 010 8336 262 Ilmoitusmyynti: Helena Arousva 010 8336 265 Julia Falck 010 8336 505 Merja Haavisto 010 8336 281 Anne Harmainen 010 8336 504 Jari Marttinen 010 8336 279 Myyntisihteeri/trafiikkI: Ritva Piutunen 010 8336 264 Ilmoitustuotanto: 010 8336 521 ja 010 8336 522 Laskutus: Maarit Kiviaho 010 8336 501 Kustantaja Marva Media Oy johtaja Reima Numminen Painopaikka Westpoint, Rauma
w w.kaupunk ww www.kaupunkiplus.fi
Jakelu: RAUMAN SUORAJAKELU OY
Isokirkkokatu 9, p. 010 8336 531
UR:n jakelupalaute 24 h/vrk automaattiin
010 295 5581 tai www.raumalainen.fi ➤ Palaute
#raumalainen
Kansantekstarit ja Kansankanavat: toimitus@uusirauma.fi Tai 044 550 77 22 (viestin alkuun ur ja välilyönti)
Juha Rihtlän jälkeläisillä sukujuhla Laitilassa Juha Rihtlän ja Eeva Iisakintyttären jälkipolvea kokoontui syyskuun ensimmäisenä lauantaina Laitilan Untamalan koululle sukukokoukseen, joka oli järjestyksessään 12:s. Kolmen vuoden välein järjestettävät tapaamiset aloitettiin Eurajoella 1980-luvulla. Juha Rihtlä eli Eeva-vaimonsa kanssa 1800-luvun alkukymmeninä Kalannissa. Sukutoimikunnan puheenjohtaja Jan-Eric Danielsson totesi, että sukuseuroja syntyi paljon 1980-luvulla, mutta nyt alkaa aktiivinen toiminta pikku hiljaa hiipua. Toiminnalle ei näytä löytyvät jatkajia nuoremmista polvista. – Tämä uhka on meilläkin, ellemme pysty aktivoimaan nuorempia. Uudenlaiset ideat ovat nyt tarpeen, totesi Danielsson.
Kun tapaamiset aloitettiin, koolla oli runsaasti yli 200 sukulaista, nyt paikalla oli reilut 90 henkilöä. Suvun juuret ovat vahvasti satakuntalaisessa ja varsinaissuomalaisessa maaperässä. Sukutapaamiset yhdessä eurajokelaisen Taimi Jussilan kanssa alkuun polkaissut professori Tarmo Kunnas toteaa olevansa ylpeä talonpoikaisista juuristaan. Myös merimiesammatit ovat olleet suvun miehille tyypillisiä valintoja. Kunnas oli organisoimassa vuonna 2011 järjestettyä sukulaismatkaa Ranskaan. Matkan pääkohde oli Atlannin rannalla oleva Oleronin saari.
KANSANKANAVAT
Hävettää sinun ja kaltaistesi puolesta itsenäisyyspäivänä!
Eriarvoinen yhteiskunta ja sen uhrit Kannattaisi sinunkin ajatella kaksi kertaa, ennen kuin syyllistät sotaveteraaneja, sillä he ovat taistelleet hengellänsä meille tämän hyvinvointiyhteiskunnan ja itsenäisyyden! Hyvin monen perheen korvaus siitä on sankarihauta kirkkomaalla ja tunnen sekä tiedän paljon sotiemme veteraaneja, jotka eivät ole eläissään saaneet sen paremmin rahallista kuin terveydellistä korvausta tai hoitoa siitä hyvästä. Joten turhaa on kenenkään kadehtia heitä, joita tämä yhteiskunta vielä jotenkin voi huomioida heidän eläissään. Tiedän myös monta veteraanin leskeä, jotka ovat sanoneet ”sotilaspojille” heidän kerätessään rahaa veteraaneille, että he ovat itse veteraaninsa haudanneet. Näitä on paljon, jotka eivät mitään kuntoutusta ole eläissään saaneet, joten on hyvä vain, kun vielä voidaan saattaa kunnialla haudanlepoon ne, jotka ovat sen eläissään ansainneet. Uskon, että harva veteraani on eläissään ”poukkinut ” työtä vieroksuvana sossun luukulla, vaan kyllä he ovat kukin mahdollisista vammoistaan huolimatta yrittäneet itse elättää perheensä ja olla kelpo kansalaisia vanhuuden päiviinsä asti.
❞ Kiitos sille nuorelleparille, kun autoitte minua kaaduttuani Monnankadulla! ❞ ”Lääkäri” määrää potilaan kotiutettavaksi, sama potilas on kahden tunnin kuluttua talonmiehen määräyksestä taas ensiavussa. Tämäkö raumalaista soteuudistusta? ❞ Eikö toimittajan (L-S 22.9.) tulisi tarkistaa haastateltavan pätevyys ennen artikkelin julkaisua? Kuka tahansa voi kutsua itseään koirankouluttajaksi, koirahierojaksi, ongelmakoirakouluttajaksi
kimässä ollut uusikaupunkilainen parkkilaiva Port Caledonia joulukuussa 1924. Koko miehistö hukkui. Aaltoihin vaipuivat sukuun kuuluneet aluksen ensimmäinen perämies, pyhärantalainen 38-vuotias Emil Laitonen ja hänen poikansa, 18-vuotias Vaito Laitonen. Caledonian tuho on synnyttänyt Oleronin saarella myyttisen kertomaperinteen. Tragediasta on sävelletty mm. laulu, joka on nimetty Antiochen karikon mukaan. Elokuussa 2011 meriarkeologit löysivat Caledonian ankkurin matalikolta. Tapauksesta uutisoitiin laajasti Suomessakin, niin tv:ssä kuin valtakunnallisissa sanomalehdissä. Sukutapaamisessa muisteltiin ainutlaatuista reissua
ja alettiin suunnitella uutta kulttuurimatkaa, joka suuntautuu Provenceen ensi huhtikuun alussa.
tä tästä vanhustenkotihoidon ”pakkoliitosasiasta” ja emme edes uskalla ajatella tulevaa omaa kohtaloamme, kun se aika kohta koittaa. Nyt on huonokuntoisia vanhuksia lähes 100 jonottamassa laitoshoito paikkaa. Sehän on huonokuntoisten vanhusten heitteille jättöä, jos yksi osasto suljetaan. Turha on sitten ihmetellä, kun vanhukset ovat yksinäisiä, syövät huonosti, se vähäinenkin liikkuminen, ulkoilu ja sosiaalinen elämä loppuu ja he masentuvat. Ei kotipalvelulla ole aikaa! Sellainen vanhuusko tulevina aikoina on edessä, että monisairas vanhus makaa kotona vuorokaudet ympäriinsä sänkyyn kahlittuna yksin? Odotettavasti hoitoon kuuluu, että käydään vaipat vaihtamassa aamuin illoin ja samalla vaiennetaan vanhus pillereillä hiljaiseksi ja tyytyneeksi osaansa yhteiskunnan ylijäämätavaraksi. Ei osastoilla tarvitse olla yksin! Osastoilla on aina liikettä, jota voi huonokuntoisempikin vanhus seurata, puheensorinaa, apua, juttuseuraa, järjestetään joskus ohjelmaa... Vanhukset jäävät yksin koteihin ilman virikkeitä , syövät jos syövät, eivät liiku. Ei omaisilla ole tänä päivänä aikaa, tai edes aina mahdollisuuksia, hoitaa vanhuksiaan. Ei se koti aina ole vanhukselle se paras paikka, vaan laitos, jossa on turvallista ja perustarpeet turvattu. Sitten vanhuksille lisää edul-
lisia palvelutaloja, siis pienituloisillekin, joissa vanhusten turvallisuus on taattu, koska vanhuusväestö kasvaa koko ajan. Kyllä laitoshoito on vanhukselle monessa tapauksessa huomattavasti eloisampi ja jopa virikkeitä antavampi elinympäristö kuin koti. Muutaman harvan kerran kodissa pyörähtävä hoitohenkilöstö, sitten ei mitään muuta kuin yksinäistä hiljaisuutta. Jos et pysty liikkumaan, niin siinä sitten virut sängyn pohjalla! Kaupungin päättäjille toivomus: Voisitteko jokainen vuorollanne mennä päiväksi kodinhoitajien työpariksi? Saisitte nähdä tämän päivän tilanteen ja ne vanhukset, jotka odottavat/tarvitsisivat laitospaikkaa. Voimia ja viisautta vaativiin tehtäviin Rauman, ja miksei muidenkin kaupunkien, päättäjille säästöjenne kohteista, sillä nyt on kysymyksessä ne ikäluokat, jotka tämän hyvinvointiyhteiskunnan ovat rakentaneet. Ajatelkaa edes sitä, jos jotain olisi vielä järjen käytössä jäljellä
jne, vaikka ei olisi minkäänlaista tutkintoa tai pätevyyttä alalta! En minäkään kutsu itseäni kampaajaksi vaikka olenkin hoitanut hiuksiani jo 40 vuotta.
jäljellä enää laista, joka antaa kansalaiselle oikeuden kokoontua, pelkäämättä seurauksia, hänelle tärkeän asian tiimoilla?
❞ Kiitos Kostiainen ja Koskinen! Olette esimerkillisiä nuoria miehiä. Teistä monen pitäisi ottaa mallia.
❞ Tuntuu pelottavalta tuo Venäjän malli, mistä artikkeli kertoi (L-S 19.9 s.17). Kyseessä on Valko-Venäjän ydinvoimahankkeen aktiivivastustajat, jotka suljettiin koteihin tai vietiin putkaan Tshernobylin muistopäivän ajaksi. Kyllä Suomessakin kovat otteet aktivisteille tuttuja ovat olleet alusta alkaen. Huolettaa pakkovalta, jolla hankkeita läpi viedään. Mitä on
❞ Eivätkö nuo nuoret asukkaat millään ymmärrä, että yö on kerrostalossa hiljaisuusaikaa? Ei silloin ajella kolisevalla hissillä edestakaisin, eikä laahata kavereita asuntoon metelöimään, eikä pärisytetä autoa ikkunoitten alla, osaketalossa. Ymmärtävätkö ollenkaan, kenen talossa asuvat?
Isä ja poika hukkuivat Saaren edustan karikolle haaksirikkoutui La Rochelleen pyr-
Sari ja Jyrki Soukainen, kiitos! Lauantain sävellyskonsertti oli merkittävä tilaisuus raumalaisen musiikin historiassa. Eipä niitä oman kylän musiikintekijän sävellyskonsertteja useinkaan Raumalla kuulla. Nyt kuultiin ja raumalainen konserttisyksy sai mielenkiintoisen ja vahvan alun heti mahtavan Wagner-konserttisarjan jälkeen. Paitsi, että konsertti oli raumalaissyntyisenä Tapaus, oli se sitä myös musiikillisesti. Paikalla ollut Sibelius-Akatemian lehtori, säveltäjä Heikki Valpola totesi konsertin jälkeen: ”Soukaisen sävellykset ovat raikkaita, monipuolisia sekä rehellisyydessään ja vilpittömyydessään aidosti tekijänsä näköisiä. Niitä kuunteli mielenkiinnolla tasokkaan ja monipuolisen esittäjistön tulkitsemana.” Edellisiin Valpolan ajatuksiin yhtyy kernaasti Posellin täyttänyt runsas musiikinharrastajien ja –ystävien joukko, joka jäi odottamaan Jyrki Soukaisen sävellystuotannon yleisempää ja runsaampaa esillä pitämistä. Kiitollinen kuulija
Vanhukset heitteille? Raumalla suljetaan yksi sairaalan/terveyskeskuksen vuodeosasto. Niin minä kuin moni muukin ollaan hämmästynei-
RJ, ympäristöaktivisti, Rauma
Maanviljelijä runoilijana Näyttämötaiteen grand old lady Etta-Liisa Kunnas-Lappalainen esitti tilaisuudessa Eino Johannes Ali-Kleemolan kirjoittaman runon Toivioretki, joka on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 1920-luvulla. – On aivan suurenmoista, että maanviljelijä on loihtinut tällaisen runoelman kuolleen poikansa muistolle, totesi Kunnas-Lappalainen herkistyneenä. Runossa ”kertoja” palaa aina uudelleen poikansa haudalle ja solmii retkillään jo-
Palvotaanko Posellissa Mariaa? Posellissa kokoontuu Pyhän Marian seurakunta. Eikö se olekaan Jeesuksen Kristuksen seurakunta? On se. Ei siellä palvota Mariaa. Mutta miksi sillä on sellainen nimi? Suomen evankelisluterilaisessa lähetyshiippakunnassa, johon Pyhän Marian seurakunta kuuluu, kaikilla seurakunnilla on nimi.
❞ Markku Palosen kirjoitus (UR 21.9.) kaupungin telakkateollisuuden pelastussuunnitelmista oli hienoa luettavaa. Laitetaan vielä uuden meriteknologiapuiston/telakan nimeksi ikäänkuin uudelleen Finnyards. Tämä nimi mielestäni kulminoituu vahvasti suomalaiseen ja ennen kaikkea raumalaiseen laivanrakennusosaamiseen. JV
ka kerta uuden kukan muistojen seppeleeseen. Runossa on 13 säettä. Laulullaan sukulaisia ilahduttivat Lappi Tl:ssä vaikuttaneen kauppias Kustaa Toivosen pojan tyttäret Maija ja Enni Toivonen. Sukutoimikuntaa johtaa edelleen Jan-Eric Danielsson. Muut jäsenet: Ali-Kleemolan sukuhaarasta Timo Suvanto ja Juhani Ali-Kleemola, Holmroosin haarasta Katri Toivonen, Juha Toivonen, Sakari Toivonen ja Marja-Riitta Ovaska, Lindbergin haarasta Kirsti Vuorela ja Maarit Suominen, Lönnroosin haarasta Eija Tuominen, Rauno Sjöroos ja Eija Vehmanen, Vilenin haarasta Danielssonin lisäksi Aulikki Kartano ja Helena Valtonen. Marja-Riitta Ovaska
Niinpä esimerkiksi Turussa kokoontuu ruotsinkielinen Sankt Gabriels församling eli Pyhän Gabrielin seurakunta. Palvotaanko siellä arkkienkeli Gabrielia? Ei suinkaan! Sen sijaan seurakunnan messussa taivaan enkelitkin yhtyvät kiitosvirteen, jonka se virittää Karitsalle. Entä palvotaanko Porin Sakkeuksen seurakunnassa parannuksen tehnyttä tullimiestä? Ei, vaan Sakkeus on esikuva syntisille, jotka polvistuvat samaan ehtoollispöytään palvoen Kristusta, joka jakaa ruumiinsa ja verensä syntien anteeksiantamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi seurakunnalle. Ja kuka sopisikaan paremmin antamaan nimensä evankelis-luterilaiselle seurakunnalle kuin Jeesuksen äiti, autuas neitsyt Maria! Hän otti uskossa vastaan Jumalan sanan lupauksen enkeli Gabrielin kautta. Häntä Jumala käytti suurimman pelastustekonsa valmisteluun antaen Jeesuksen, Jumalan Pojan ja meidän Vapahtajamme syntyä hänestä. Sillä tavalla, uskon kautta ja Jumalan armosta Maria, Jumalan Pojan äiti, on pyhä. Eikä Pyhän Marian seurakunta palvo häntä, vaan ylistää yhdessä hänen kanssaan hänen pyhää Poikaansa Marian kodissa eli kristillisessä seurakunnassa. Pyhä Maria on yksi meistä, armahdetuista syntisistä ja uskossa pyhistä. Martti Vaahtoranta
Em mnääkä yäll hauku!