henkilöt KIRJA Pertti Messo / Lehtikuva
UUSI RAUMA
Lauantai 21. 12. 2013 – 5
Somea, perhe-elämää ja teatteria
Sari Östman pitää itseään raumalaisena Porissa
Ari Anteroinen
Ari Anteroinen Heikki Kahila
Terve, terve, tässä on todellakin Heikki! Heikki Kahila: Ääneen elettyä (Gummerus 2013) Muisteluksia ja tarinoita on myös tässä kirjassa. Vanha väki muistaa Heikki Kahilan, 77, luotettavana ja siistinä uutistenlukijana television mustavalkokaudelta. Hän oli yksi ensimmäisistä suomalaisista julkkiksista ja rohmusi aikanaan Telvis-patsaita vaikka kuinka paljon. Televisiojuttujen lisäksi sittemmin uutispuolelta viihteeseen loikanneen Kahilan muistelmissa on myös oivaa ajankuvaa sen ajan Suomesta. Sellaisesta Suomesta, joka on jo ollut ja mennyt ja elää enää vain muistoissamme. Mielenkiintoista luettavaa on tämäkin. Tokihan Kahilan piti kirja tehdä, kun se toinenkin luotettava uutisikoni Arvi Lindkin sai oman elämänkertansa. Sen kirjoitti myös yksi television tutuista kasvoista, Heikki Hietamies. Linden Arvi –niminen kirja julkaistiin 1999. Ari Anteroinen
Filosofian maisteri Sari Östman oli mukana yhtenä tutkijana ja kirjoittajana hiljattain julkaistussa kirjassa Sosiaalisen median historia. Takana on myös saman ryhmän kirja Funetista Facebookiin - internetin kulttuurihistoria, joka julkaistiin vuonna 2009. – Uudesta kirjasta on tilattu kuutisenkymmentä arvostelukappaletta ja sitä on myös myyty hyvin, Östman kertoo. Kirjoittajia on myös haastateltu moniin medioihin. Myös Länsi-Suomi teki kirjanjulkistustilaisuudesta jutun. Tässä jutussa keskitytään kuitenkin enemmän henkilö Sari Östmaniin. Moni näet muistanee hänet raumalaisten harrastajateatterien lavoilta. Nyt elämä on kuitenkin vienyt Sarin perheineen asumaan Poriin. Oma koti löytyy Vanhalta-Koivistolta punaisesta puutalosta. – Aloitin opiskelut täällä Porissa Turun Yliopiston Porin yliopistokeskuksessa vuonna 2004, 29-vuotiaana. Alkuun kävin puolitoista vuotta täällä Raumalta käsin, Sari sanoo. – Alkuun opiskelin kulttuuriperinnön tutkimusta, mutta sitten kävin vuonna 2008 johdantokurssin digitaalisesta kulttuurista. Aihe oikeastaan valitsi minut. Minua kiinnostaa tässä nimenomaa se, mikä on ihmisen suhde teknologiaan. Perinteinen kysymys tässä vaiheessa kuuluu: Mitä seuraavaksi? – Pitäisi väitellä ensi vuoden puolella tohtoriksi. Väitöskirjaa on pakerrettu vuodesta 2008 lähtien. Ei tätä nyt keskenkään voi jättää, kun kerran aloittanut. Minusta siis pitäisi tulla filosofian tohtori, eli ”hömppätohtori”, vähättelee Östman.
Perhe tasapainottaa Sari Östman sanoo, että vaik-
Tohtoriksi. Ensi vuonna tässä nojatuolissa pitäisi istua ”hömppätohtori” Sari Östman.
ka tutkija onkin tavallaan 24/7 töissä ja ajattelua ei pääse pakoon, niin muutakin elämään sisältyy. – Lapsiperheen elämää tässä elämme ja se limittyy tähän tasapainottaa samalla väitöskirjan tekemistä, toteaa alle kouluikäisen tytön ja teiniikäisen pojan äiti. – Kun väännämme joulupipareita tyttären kanssa, siinä väkisinkin saa muuta ajateltavaa.
Raumalainen Porissa Sari Östman pitää itseään raumalaisena, sillä muutettuaan Laitilasta 19-kesäisenä Raumalle hän asui Raumalla toistakymmentä vuotta. Nyt Porissa on asuttu kah-
Kun väännämme joulupipareita tyttären kanssa, siinä väkisinkin saa muuta ajateltavaa.”
”
sua, Östman kertoo. Raumalla tulee vierailtua enää harvakseltaan. – Rauman kaupunkikuva on jo kahdeksassa vuodessa aika lailla muuttunut. Raumalla on kuitenkin eniten kavereitani.
Teatteri kiinnostaa vieläkin
deksan vuotta. – Pidän itseäni raumalaisena Porissa ja jonkinlainen koti-ikäväkin välillä vaivaa. – Nyt kun meillä on kodikas talo täällä, se on kuitenkin aika lailla helpottunut. Eniten tässä haittaa se, että Porissa ei pääse haistelemaan meren tuok-
Raumalla asuessaan Sari Östman harrasti ahkerasti teatteria, ollen mukana muun muassa Teatterisakin ja Klassikkoprojektin produktioissa. – Ihan ensimmäinen juttu oli vanhalla rautatieasemalla esitetty Neiti Julie ja viimeinen Merimuseossa Sari ja Perttu Suomisen kanssa esitetty Satamakaupungin naiset, muistelee Östman.
Omena ei ole kauas puusta pudonnut, sillä Sari Östmanin ja puoliso Riku Sulinin poika Miro, 16, on ollut mukana muun muassa Teatteri ULPU:n Oliver Twistissä ja jopa Timo Koivusalon ohjaamassa Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa. Sari Östman on hänkin ajan niin salliessa jatkanut teatteriharrastustaan. – Ensi kesänä Ulvilaan on tulossa Veljeni Leijonanmieli. Eiköhän äiti ja poika ole siellä mukana, toteaa Östman. – Ainahan sitä näytöksien loputtua vannoo, että ei enää mene sinne käpyjen sekaan säitten armoille rämpimään, mutta... Lopuksi Sari Östman haluaa lähettää kaikille raumalaisille tutuille terveiset lehtemme välityksellä.
Lääninrovastin tervehdys Rauman rovastikunnalle ja koko Satakunnalle jouluna 2013
Oikea ilo on aina yksinkertaista JOULUTERVEHDYS Jouluna toivotetaan usein yksinkertaisia asioita: rauhaa, iloa ja levollista juhlaa. Jouluperinteetkin tuntuvat usein tavallisilta. Nykyinen maailma on toisenlainen. Kaukaiset asiat tulevat lähelle. Tapahtuipa jotain Etelä-Afrikassa, Ukrainas-
sa tai Syyriassa, niin siitä tulee tieto melkein samalla hetkellä. Monimutkaisten kriisien taustat kuvataan ja moni kokee syvän avuttomuuden kaaoksen keskellä. Myös tekniikka on niin kehittynyttä, että harvat osaavat käyttää laitteidensa kaikkia hienouksia. Tällaiset välineet saavat ihmisen tuntemaan rajallisuutensa. Sama toistuu ihmissuhteiden verkostoissa.
Jo joulun evankeliumi kuvaa muinaista monimutkaisuuden kriisiä. Viisaat pohtivat tulevan Messiaan syntymäpaikkaa. Kuningas miettii omaa asemaansa, kun hän kuulee viestejä tulevasta kuninkaasta. Paimenten yksinkertainen elämä mullistuu, kun enkelit hämmentävät viestillään. Veroluettelo liittää Joosefin ja Marian suureen maailmaan. Kaikki on monimutkaista.
Joulu voidaan nähdä myös yksinkertaisena. Jopa lapset pystyvät esittämään joulukuvaelmia – olennaisia osia ensimmäisestä joulusta. Uhkakuvienkin keskellä joulu lähettää tunnon Jumalan rauhasta, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Joulun yksinkertaisuus on ihme. Lapset avaavat aikuisten silmät. Olen hämmästellyt, kuinka lapset osaavat iloita jopa syvän vajavaisuuden keskel-
lä. Ymmärrän hyvin, miksi moni muistelee lapsuutensa jouluja. Lapsen ilo - ja aikuisenkin - on aina yksinkertaista. Selittely tukahduttaa ilon. Ilo kumpuaa syvemmältä. Se on kuin lähde, joka puhkeaa sisimpään. Paimenten kautta Jeesuslapsi auttaa näkemään taivaan uudella tavalla. Taivas on enemmän kuin avaruus ympärillämme. Paimenten hämmennys
muuttuu iloksi, kun he näkevät Jeesus-lapsen vaatimattomassa seimessä. Taivaallisesta ilosta tulee totta. ”Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.” Toivotan kaikille Jeesuslapsen lahjoittamaa jouluiloa – ihmettä, jonka lapsikin tajuaa! Tapio Seppälä, lääninrovasti