UUSI RAUMA
Keskiviikko 14. 8. 2013 – 15 Teuvo Salmisen arkisto
Aune lähdössä Kanadaan.
Teuvo Salmisen arkisto
Heikki Salminen junamiehenä.
”Olemme ylpeitä juuristamme” Ari Anteroinen Huomenna torstaina on Rauman veturipuistossa jälleen juhlan aika, kun entiset Rauman rautatien työntekijät ja Rautatienmäellä asuneet ovat koolla muistelemassa. Tilaisuus alkaa juhlallisesti fanfaarilla ja lisäksi kuullaan muutakin musiikkia sekä erilaisia muisteloita. Esimerkiksi itsekin tovin rautateillä tovin töissä ollut tietokirjailija Tapio Niemi luennoi aiheesta Kiskot vievät länteen. – Paikalle nousee myös teltta, jonne ripustetaan vanhoja valokuvia. Jos oikein huono keli sattuu, tilaisuus siirretään sisätiloihin viereiseen SPR:n Pikku-Jumbo –kahvilaan, kertoo yksi puuhamiehistä, Raimo Vahanto.
Kuin yhtä perhettä Yhteisöllisyys on asia, joka tuli viime viikolla pidetyssä suunnittelukokouksessa monta kertaa esiin, kun paikalla ollut väki äityi muistelemaan. – Asuin Rautatienmäellä ja muistan esimerkiksi sen, että yksi suuri tapahtuma oli aina rautatieläisten joulujuhlat Soihtulassa. Se oli sellainen koko perheen juhla, jonne vaativa Mirjam Syrjänen oli ohjannut erilaisia esityksiä. Esiintymisasut olivat vanhempien talkoille tekemiä, muistelee Marjatta Komaro. – Pihoilla kaikki leikkivät keskenään. Siellä oli mukava asua. Aikanaan rautatieläiset rakensivat asuintalon myös Rautatienkadulle ja sitten 1978 kaksikerroksisen, kuuden perheen rivitalon Varemäkeen. Rautatienmäen viimeinen talo purettiin vuonna 1991. Entiset rautatieläiset ovat
selvästi ylpeitä juuristaan ja pohtivat vakavissaan myös jonkinlaisen perinneyhdistyksen perustamista.
Oikea paikka Rauman oma höyryveturi Pikku-Jumbo on oikeassa paikassaan jo puretun veturitallin vanhalla kääntölavalla. Matti Salminen oli aikanaan kunnostamassa junavanhusta. – Kunnostettu Pikku-Jumbo saatiin ulos tallistaan keväällä 1988. Oli kyllä murheellista, kun vanha veturitalli purettiin. Siinä olisi ollut oiva museon paikka. – Isäni oli veturimies, joten kun itse siirryin kaupungin hommista pois, oli kai luonnollista, että sain vastuulleni veturin entisöintiprojektin. Mukana oli useampikin mies, Salminen toteaa. Hetken aikaa Pikku-Jumbon sijoituspaikaksi ajateltiin vanhan asemarakennuksen lähellä olevaa nurmikenttää. Siellä on vieläkin ratapätkä olemassa. – Kyllä veturi on nyt ihan oikeassa paikassaan, Salminen sanoo.
Tiukka asemapäällikkö Toivo Marjanen muistelee tapausta, kun hänet pyydettiin eräänä talvena apuun Kiukaisten asemalle. – Olin aamulla ajoissa paikalla ja menin puhdistamaan raiteet lumesta, kun pari junaa oli tulollaan. Kun sain junat selvitettyä, tuli asemapäällikkö ihmettelemään, miksi laiturit olivat vielä lumen peitossa. Hän totesi, että heidän oma miehensä toimesta lumityöt olisi jo aikaa tehty, ”Topi” naureskelee. Teuvo Salmisen arkisto
Saattoväessä Onnii S Salminen S tt ä ä on mukana k O l i ((vasemmalla ll ttakarivissä) vieressä veljensä Eino Salminen. Aune istuu eturivissä keskellä ja Onnin vaimo Suoma eturivissä oikealla. Eturivissä on myös Suoman ja Onnin lapset Hilkka, Eila.
– Itse asiassa asemapäällikkö oli kyllä vaativa, mutta myös oikeudenmukainen. Euran asemalla töissä ollessaan Toivo meni puolestaan kysymään päälliköltä vapaata, koska esikoistytär oli syntynyt ja olisi pitänyt päästä uutta tulokasta Porin sairaalaan katsomaan. – Kyll sää sitä viäl kerkkes tarppeks kattel, ko se kotti tlee, ärähti päällikkö. Pentti Helin taasen muistaa eräänkin rautatieläisen, joka joutui näöntarkastukseen valtion leipiin siirryttäessä. – Ekillä oli lasisilmä. Näöntarkastuksessa hän peitti sen ensin kädellään ja luki sujuvasti terveellä silmällään Ekirjaimet taulusta. Sitten kun piti laittaa käsi toisen silmän eteen, Eki vaihtoikin vain sujuvasti kättään ja peitti uudelleen lasisilmänsä. Ja taas E:t näkyivät oikein mainiosti.
Tepakin rautatieläisten sukua Taiteilija ja puhallinmuusikko Teuvo Salminenkin on rautatieläisten sukua. Näin Tepa muistelee: – Isoisäni Onni Salminen toimi Rauman rautatieasemalla vaihdemiehenä 50-luvulla ja asui perheineen Rautatiemäellä. Myös isäni oli nuoruudessaan jonkin aikaa junamiehenä. – Kun isäni Heikki Salminen meni naimisiin Helenan kanssa, niin ensimmäinen yhteinen koti löytyi Grundströmin talosta aivan ylikäytävän ja veturitallin läheisyydestä. Tuon Sipolan talon paikalla on nyt Monitori. Helenan isä toimi Peipohjan rautatieaseman junalähettäjänä. Hänellä oli hieno virkapuku koppalakkeineen. Olen siis kasvanut rautatien ympäristössä rautatieläisten sukuun. Myös Enoni Paavo Paasihaara myi lehtiä ja makeisia Rauma – Peipohja välillä vaunusta toiseen iso nahkainen myyntiteline vatsan päällä. 20-luvun lopulla Teuvon serkku Aune Salminen lähti Rauman rautatieasemalta tosi pitkälle matkalle aina Torontoon Kanadaan asti. – Sinne hän jäikin loppuelämäksi, avioitui ja sai sukunimekseen Wiggelar. ➤ Rautatieläisten ja Rautatienmäen asukkaiden kokoontuminen torstaina 15.8. klo 18 Veturipuistossa.