Kappelin Kaikuja 14. vuosikerta 3/2015
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Pyh채n Syd채men kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti
Pääkirjoitus
”Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme aina olla Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.” (1. Tess. 4: 18.)
uudelleen Taivaassa, mutta se ei poista ikävää ja kaipausta täällä maanpäällä. Välillä kyynel vierähtää silmään muistellessani sitä kokonaisvaltaista huolenpitoa, jota Äitini osoitti meille läheisilleen. Hänellä oli palvelemisen lahja ja kaiken hän pyrki tekemään mahdollisimman huomaamattomasti ja nöyrällä asenteella. Äiti ei tekemisistään tehnyt minkäänlaista numeroa ja kuitenkin hän eli elämänsä muita palvellen ja suurella sydämellä.
Nämä Raamatun jakeet ovat saaneet olla lohduttamassa minua tämän kesän aikana. Toukokuussa rakas Äitini sai siirtyä täältä murheiden maasta Taivaan kirkkauteen. Taivaan Isä katsoi Äidin maanpäällisen elämän tulleen päätepisteeseen ja kutsui hänet sairauden keskeltä luokseen.
On levollista tietää, että elämämme ei ole sattumaa, vaan tarkoin harkittu ajanjakso alusta loppuun saakka. Voimiemme tunnossa saatamme ajatella, että ainahan me täällä maailmassa olemme ja lähtöhetkemme on kaukainen asia. Näin ei kuitenkaan asia ole. Jokainen päivämme on Taivaallisen Isämme antama suuri lahja. Tämä lahja on annettu meille vain määräajaksi ja kerran on jokaisen luovutettava elämänsä Hänelle, joka on sen meille lahjoittanut. Myöskään vuoronumeroita ei ole lähtöjärjestykseen jaettu, vaan tämäkin asia on Herramme käsissä. Joku saa kutsun tästä ajasta iankaikkisuuteen jo hyvinkin
Olen kiitollinen siitä, että sain olla päivittäin Äidin sairasvuoteen äärellä viimeisen elinviikkonsa aikana. Sain siunata häntä tuona aikana ajan rajan ylittämiseen, kun näin voimien vähenevän ja lähtöhetken lähenevän. Äiti turvautui Vapahtajaansa Jeesukseen Kristukseen ja sai siirtyä tästä ajasta autuaana Jumalan lapsena. Tiedän, että kohtaamme 2
nuorena ja toiselle annetaan elinvuosia jopa satavuotiaaksi saakka. Kuitenkin jokainen elämä on yhtä arvokas ja tärkeä, riippumatta sen pituudesta. Jumala katsoo tätä maanpäällistä elämäämme Taivasnäkökulmasta käsin. Hän on antanut tämän ainutkertaisen elämän meille lahjana ja sitä varten, että tämän maanpäällisen elämämme aikana oppisimme tuntemaan Hänen tahtoaan ja pelastuksen Jeesuksen täytetyssä työssä. Sitä varten me täällä maailmassa olemme, että Jeesus saisi tulla meille rakkaaksi Vapahtajaksi. Meille on annettu tehtäväksi viedä Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta kaikille ja kaikkialle. Jostakin syystä on Herramme antanut tämän tehtävän ihmisille ja tämän suurempaa elämäntehtävää ei voisi ollakaan. On kyse elämästä ja kuolemasta, Taivaasta ja kadotuksesta. Kumpaan paikkaan Sinä olet matkalla? Kadotukseen ei ole syytä kenenkään mennä, sillä Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten synnit Golgatan ristillä. Jokainen ihminen on syntiensä vuoksi tuomittu kadotukseen, mutta Jeesuksen uhrikuolemassa avattiin Tie Taivaan Kotiin. Sinäkin saat uskoa syntisi anteeksiannetuiksi ja elää jatkuvassa luottamuksessa Vapahtajaasi Jeesukseen Kristukseen. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” (Apt.16:31). Tämän uskontien päässä odottaa voittopalkinto ja sitä kohti saamme olla luottavasti kulkemassa. Kun tä-
män maailman valot meiltä sammuvat viimeisen kerran, niin silloin saamme Jeesukseen uskovina avata silmämme Taivaallisessa kirkkaudessa! Siellä ei ole enää kipua, eikä kaipausta, vaan uskominen on saanut muuttua näkemiseen! Sinne tahdon olla matkalla, tahdothan Sinäkin? Tervetuloa Kotiin! ”En voi rikkaammaksi tulla, kaikki Kristuksessa on. Taivas aarteineen on mulla, kun sain Herran suosion. Kaste antoi Kristuksen sekä lapsen oikeuden. Herran sana on se kahva, johon tartun uskoen. Se on testamentti vahva, varma kautta aikojen. Pelastun, kun uskon sen vaihtuessa tunteiden.” Siionin Kannel 108:1,5.
Kiitos, Saara! Olemme saaneet pidemmän aikaa nauttia Saara-toimittajamme upeista teksteistä lehdessämme. Nyt on kuitenkin tullut aika kiittää Saaraa uskollisesta työstä Kappelin Kaikujen toimittajana. Saaralla on ”monta rautaa tulessa”, joten ymmärrettävästi hän haluaa nyt priorisoida asioita tärkeysjärjestykseen. Tällä erää hän on siis jättämässä Kappelin Kaikujen toimittajan tehtävät. Lämpimät kiitokset Sinulle ajastasi Kaikujen toimittajana ja Taivaan Isän siunausta niihin tehtäviin, joiden parissa edelleenkin jatkat. Siunausta syksyyn! Jorma Tikkamäki päätoimittaja
3
Mistä ilolaulu syntyy?
Siionin kannel 238. 1. Nyt laulaa Herran kansa / iloista laulua. / On rikki synnin ansa, / kaadettu kuolema. / Lain ukkonen kun pauhaa, / niin lähde Herran luo! / Haavansa pyhät rauhaa / taas uskovalle tuo. 2. Ei auta rukoukset, kirkossa käyntisi, / ei virret, katumukset, ei huudot, itkusi. / Ei nöyryys auta eikä anteeksipyyntösi, / kun vaatteessasi reikä on ilmiselvästi. 3. Ei auta parannuskaan, kun synti syö kuin koi. / Et syyllisyyden tuskaan ommella paikkaa voi. / Vaan toista on, kun kuulla saat Herran sanoja: / Kun kuolin ristinpuulla, sait armon taivaasta. 4. On Herra maan ja taivaan jo lyönyt Saatanan, / hän autuaaksi aivan on tehnyt maailman. / Hän itse synnit kantoi, sai aikaan sovinnon. / Armonsa Isä antoi, näin käänsi kohtalon. 5. Jo kastehetkelläsi hän sinut puhdisti, / toi taivaan Isän käsi autuuden lahjaksi. / Ja vaikka eksyit tieltä polulle pahuuden, / hän johtaa sinut sieltä taas tielle totuuden. 6. Siis Herran lupaukseen saat aina uskaltaa / ja ristin siunaukseen, hän itse vakuuttaa. / Kun murtunut on ansa ja
vanki valloillaan, / niin eikö syystä laula hän vapaudestaan? Laulun tekijätiedot: melodia: William Howard Doane 1868, teksti: Johannes Vilhelm Hirvonen 1878, uudistaja: Lauri Thurén, Siionin kanteleeseen 1885. Onpa kummallinen laulu! 2. ja 3. säkeistössähän turhennetaan kaikki se, mitä me juuri kristillisyydessä pidämme arvokkaina ja tavoiteltavina hyveinä, osana kristillistä elämää ja elämäntapaa! Eikö rukouksillamme ja säännöllisellä messuun osallistumisellammekaan ole mitään merkitystä? – Eikö veisaamisella, katumuksella, Jumalan puoleen huutamisella, itkulla ja murheella… edes nöyryydellä saati anteeksipyynnöillä, parannuksen teolla…! Katsellaanpa vähän tarkemmasti, mistä on kysymys. Jo 1. säkeistössä todetaan, että Herran kansa laulaa iloista laulua. Miksi? Lauluntekijä 4
avaa asiaa jo samassa värssyssä: synnin ansa on rikki ja kuolema kukistettu. Kun joudut Jumalan lain alle, sen tuomitsemaksi, kehottaa laulaja sinua lähtemään Herran luo. Oppiako saamaan, esimerkkiäkö ottamaan, että oppisit hyviä tekoja? Ei. Hän kehottaa katselemaan kärsivää Kristusta, sillä: ”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” Jesaja 53:3-5
vakuuttaa, että saamme aina rohkeasti luottaa tähän lupaukseen ja Jeesuksen ristinkuoleman, kertakaikkisen syntiuhrin, tuomaan siunaukseen. Kun synnin ansa näin on murtunut, emmekö myös laulaisi siitä? Tästä syntyy oikea ilolaulu, tästä sellainen kristillinen harrastus, joka on Pyhän Hengen vaikuttamaa ja hänen mielensä mukaista. Laulun tekijä on Johannes Vilhelm Hirvonen, s. 7.5.1850 Käkisalmella, k. 21.12.1883 Turussa. Hirvonen teki merkittävän elämäntyön Sammatissa opettajana. Hänen laulujaan julkaistiin Suomen Lähetysseuran kokoelmassa Matkalauluja tiellä taivaalliseen Siioniin, ja merkittävimmäksi laulujulkaisuksi kohosi hänen oma laulukokoelmansa Halleluja. Hirvonen sai lapsuudessaan opiskella Pietarissa vähävaraisten perheiden lapsille tarkoitetussa koulussa, ja myöhemmin, Jumalan armon kirkastuttua, hän sai kipinän lähetystyöhön ja pääsi Lähetysseuran Lähetysopistoon. Niin evankelinen oli Hirvonen kuitenkin käsityksiltään ja hengellisyydeltään, että hänet erotettiin Lähetyskoulusta. Koko maailman autuus, kaste, Jumalan sana ja sen kuuleminen niin, että se yksin synnyttää pelastavan uskon, oli Hirvoselle tärkeä. Lasten opetukseen hän paneutui paitsi Sammatin koulun opettajana, myös pitämällä pyhisin raamatunselityksiä ja pyhäkoulua lapsille. J.V. Hirvosen Siionin kannel –lauluja ovat 164, 173, 180, 225, 237, 238, 242, 323, 353, 362 ja 369. Tutkistelemamme laulun sävelmä on newyorkilaisen säveltäjän William Howard Doanen, ja tunnetaan se ehkä parhaiten Sk –laulusta 262. Nyt Jeesuksesta laulan. Sävelmä sopii
Kaikki ahkerakin parannuksen teko ja ”kristillinen harrastus” – säk. 2. ja 3. – on joutavaa puuhaa, jos sen tarkoitus unohtuu: menemme kirkkoon kuullaksemme evankeliumia, kuullaksemme, kuinka hän kuoli ristillä sinun tähtesi ja minun tähteni kärsien sen rangaistuksen, joka kuuluisi minulle ja sinulle. Maan ja taivaan Herra on lyönyt Saatanan, syyttäjän, ja tehnyt koko maailman autuaaksi, sovittanut ihmissuvun pyhän Jumalan kanssa. Kasteessasi olet tullut tästä lahjasta osalliseksi ja liitetty Jumalan perheeseen. Eikä sekään hyvä vielä riitä: kun eksymme – sillä kaikki me eksymme – hän itse johtaa meidät takaisin totuuteen. Lopuksi laulaja 5
oivallisesti tähän ilolauluun kruunaten rauhallisella, melodisella linjakkuudellaan sen kestävän rauhan sanoman.
maan ilolaulua Pyhän Sydämen kappeliin! Olet myös tervetullut johonkin kuoroistamme: Helsingin Evankeliseen kuoroon, En Koreen tai Elävät Kivet –gospelkuoroon ” Kun murtunut on ansa ja vanki valloillaan, niin eikö syystä laula hän vapaudestaan?” – Voisiko tämä toteutua sinun kohdallasi paitsi kappelin seurakuntalaisena, myös jonkun kuoromme laulajana?
Onhan sinulle selvinnyt, kuinka pääset taivaaseen? Rohkenethan katsoa kärsivään ja ylösnousseeseen Kristukseen, kun synnit ja lankeemukset painavat ja Jumalan pyhä laki ja omatunto syyttää? Tervetuloa alkavana syksynä rukoilemaan, kuulemaan evankeliumia, nauttimaan pyhää ehtoollista ja laula-
Kullervo Puumala kappelin kanttori & kappelipelimanni
Vartsi-ilta
Var
10-14 -vuotiaille varhaisnuorille 27.8., 10.9., 24.9., 8.10., 22.10., 5.11., 19.11. ja 3.12. klo 18:00-20:00 os. Castreninkatu 18 B, Helsinki
10-14 -vuo 27.8., 10.9 19.11. ja 3 os. Castre
Vartsi-iltojen ohjelmassa on pelailua tai muuta actionia, hartaus, iltapala, keskusteluja ja leppoisaa yhdessäoloa.
Vartsi-iltoje actionia, h leppoisaa
Kysy lisää vetäjiltä: Ilmari Pyykönen, puh. 040-5004378 Jonna Lempinen, puh. 044-3230099
Kysy lisää Ilmari Pyyk Jonna Lem
TULE MUKAAN JA TUO YSTÄVÄSIKIN!
TULE MU TUO YSTÄ
Järjestää: Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen varhaisnuorisotyö
Järjestää: Luterilaise Evankelium varhaisnuo
6
Herra on kuningas
Kuvaaja: Pia Haataja
läsnäolostaan ja yritin ottaa matkapuhelimellani hänestä kuvan lapsilleni. Jonkinlaisen kuvan sainkin, vaikka aika kaukana kuningattaren seurueesta olin. Tuo hetki on jäänyt mieleeni lämpimänä matkamuistona. Onhan se hienoa, kun pääsee kuninkaallisten kanssa samoihin juhliin!
Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
Kristittyinä me kunnioitamme kaikkia esivallan edustajia. Paavali kehottaa 1. Timoteuskirjeen 2. luvussa meitä rukoilemaan esivallan puolesta. Hän kirjoittaa: ”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1. Tim. 2: 1-2).
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa! Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä. Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.
Esivalta on Jumalan asettama eikä kanna miekkaa turhaan. Se valvoo Jumalan valtuuttamana, että lakia ja järjestystä noudatetaan ja että väärintekijä joutuu vastuuseen teoistaan. On siis totisesti paikallaan, että jokainen kristitty rukoilee esivaltansa puolesta.
Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11 Eräällä Tanskan matkallani satuin pistäytymään taidenäyttelyn avajaisiin, joita kunnioitti läsnäolollaan Tanskan kuningatar. Ilahduin suuresti hänen 7
Mutta esivaltakin on vastuussa Jumalalle; Hän on nimittäin Kuninkaiden Kuningas. Sitä psalmirunoilija tarkoitti, kun hän kirjoitti psalmitekstimme sanat: ”Herra on kuningas!” Jumalan kuninkuus on enemmän kuin maallisten kuninkaiden ja kuningattarien valta. Psalmimme toteaa Jumalan olevan maailman hallitsija. Hän on Kunnian Kuningas. Hän on Pyhä ja Vanhurskas. Hänessä ei ole mitään väärää. Jumala on täydellinen, ja Hänellä on kaikki valta.
meidän syntimme, jotta me saisimme anteeksi. Hän puhdistaa sydämemme sovintoverellään. Hänen sovintotyönsä tähden meidät luetaan vanhurskaiksi uskosta, jonka Jumala lahjoittaa. Kristuksen omina saamme luottaa siihen, että Jumala pelastaa meidät ja antaa meille ilon, päättyyhän psalmimme lupaukseen: ”Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.” Teemu Haataja kappelin pastori
Jos meidän tulee kunnioittaa maallista esivaltaamme, kuinka suurella kunnioituksella meidän tuleekaan suhtautua Jumalaan! Sitä Hän meiltä vaatii. Miten tämän kunnioituksen tulisi käytännössä näkyä?
Keräyslupa 2015-2016: Poliisihallituksen 13.1.2015 myöntämän keräysluvan POL-2014-12480 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 13.1.2015-31.12.2016 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.
1. Käsky kuuluu: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Meidän on uskottava ja turvatta yksin Jumalaan. Mikään ei saa nousta Hänen rinnalleen. Toiseksi Jumala vaatii meiltä Hänen tahtonsa mukaista elämää. Psalmissamme sanottiin: ”Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa!”
Pankkiyhteystiedot Pyhän Sydämen kappelin toiminnan tukemiseksi:
Oletko sinä täyttänyt Jumalan vaatimukset? -- Et ole – et sinä enkä minä. Siihen ei kukaan pysty. Me olemme syntisiä ihmisiä emmekä kykene täyttämään Jumalan tahtoa; omasta voimastamme emme kykene edes uskomaan Häneen. Siksi Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Siksi Jeesus suostui kärsimyksiin ja ristinkuolemaan. Siksi Hänet haudattiin. Siksi Hän nousi kuolleista. Jeesus tuli sovittamaan
Tilinro: Danske Bank FI13 8000 1500 7791 95 Saaja: SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Viitenro: 10078 89200 41311 40515 Keräyslupa no: POL-2014-12480 8
Aluekoordinaattorin kaikuja
Afrikan aluekoordinaattorin työsuhdeetuihin kuuluvat matkat aurinkoiseen Afrikkaan paikanpäälle katsomaan ja suunnittelemaan miten Sleyn tukemaa työtä käytännössä toteutetaan. Tarjolla olevasta aurinkoisen eksoottisesta ilmastosta huolimatta Suomeen palaa yleensä lähes yhtä valkoisena kuin lähtikin. Rusketusraidat jäivät odottamaan leppoisampia reissuja. Afrikan aluekoordinaattorin lämpimät päivät kuluvat toinen toisensa perään kokouksissa, palavereissa tai matkustaessa. Siitä huolimatta, että aurinko tuntuu paistavan paremmin Suomen rajojen ulkopuolella, ei se kaikkiin sielläkään osu. Vaikka sisaremme ja veljemme Afrikassa voisivat nauttia ylenpalttisesti fyysisestä auringosta, heidän elämäänsä varjostavat useat murheet ja uhat. Monet ongelmista liittyvät jokapäiväisiin elämisen edellytyksiin. ”Muzungun” eli eurooppalaisen on välillä ihmeteltävä miten vähällä monien afrikkalaisten kristittyjen ja kirkkojen on tultava toimeen.
aikaiseksi varsinkin Afrikassa, jossa elintaso on meikäläistä niukempaa. Sleyn toimesta suomalaisten yksityisten lahjoittajien, seurakuntien, Sleyn paikallisosastojen ja lähetyspiirien sekä muiden yhteistyökumppaneiden, kuten Evankelisen Opettajaliiton, varoilla vedetään niin useita ja niin suuria hankkeita, että yksittäisen ihmisen on tehtävä tosissaan työtä voidakseen hahmottaa itselleen kaikkea tapahtuvaa. Sleyn kautta Afrikan työssä tuetaan koko ajan satoja kummilapsia, orpoja, koululaisia ja opiskelijoita. Työn laatua varmistavat monipuolisilla ammattitaidoillaan ja suunnittelukyvyillään varustetut lähetystyöntekijät perheineen sekä useat paikalliset työntekijät. Afrikassa rakennetaan jatkuvasti kouluja, kaivoja, kirkkoja sekä mm. asuinpaikkoja orvoille. Suunnitelmissa on useita projekteja, jotka onnistuessaan vievät afrikkalaista yhteiskuntaa ja kirkon toimintoja kohti omavaraisuutta. Evankeliumia saarnataan uusille heimoille ja opetuksella tuetaan kristinuskon kannalta vakiintuneempia alueita.
Työmatkani konkretisoivat itselleni sitä, miten paljon lähetystyöllä saadaan 9
Matkojen aikana Afrikan aluekoordinaattoria tituleerataan paikallisten toimesta joskus ”The Visiting Guest of Honour” (Kunniavieras). Tarjottua kunniaa ei aluekoordinaattori voi itselleen ottaa. Hän voi kyllä välittää sen heille, joille se kuuluu. Kunnian auringonpaiste on välitettävä ja kuuluu Teille, jotka olette olleet mukana
tukemassa monenlaista maallisen ja taivaallisen ihmiselämän rakentamiseen tähtäävää toimintaa kaukaisimpienkin lähimmäistemme parissa. ”Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan.” 1. Kor. 16: 11. Tom Säilä Afrikan aluekoordinaattori
PERHEKERHO Kotona oleville vanhemmille ja lapsille vauvasta kouluikään keskiviikkona 2.9., 7.10., 4.11. ja 2.12. klo 10-12 Helsingin Luther-salille, os. Lastenkodinkatu 5. Perhekerhossa on hartaus, mukavaa vaihtelevaa puuhaa: leikkejä, lauluja, askarteluja ja keskusteluja sekä välipala. Tervetuloa mukaan! Yhteyshenkilö: Saija Simanainen puh. 040-5054041, saija.simanainen@sley.fi
10
Eräs tie
Joh. 14:1–7 Vuoden 1998 syksyllä minun elämässäni oli merkittävä vaihe. Silloin aloitin koulunkäynnin. Astuin niin sanotusti opin tielle ja sillä tiellä olen edelleen. Haluaisin nyt vähän kuvailla teille ensimmäistä koulutietäni Kokemäen Kuurolassa.
tien yli, missä kohtaa katsoa tarkkaan oikealle ja vasemmalle. Ensimmäisinä koulupäivinä oli helppoa ja huoletonta kulkea kouluun sen kuin vain seurasi äitiä, niin pysyi turvallisesti oikealla tiellä.
Kotoa kouluun oli matkaa noin kaksi ja puoli kilometriä mutkaista hiekkatietä. Koulumatka taitettiin polkupyörällä. Tähän matkaan kuului kolme risteystä, joissa piti osata valita oikea suunta. Ei siis ihan mitään lasten leikkiä. Lisäksi aina toisinaan saattoi kylätiellä pyyhältää pienen pyöräilijän ohi ihan autojakin. Ei sopinut siis Anteron toikkaroida Tunturi-merkkisellä sinisellä fillarilla ihan miten sattuu.
Mutta tilanteen piti muuttua. Jossain vaiheessa äidin piti väistyä tieltä.
Ihka ensimmäisinä koulupäivinä en saanut suinkaan pyöräillä kouluun yksin. Äiti pyöräili edellä omalla Nopsallaan, ja kertoi aina tarkkaan, missä risteyksissä piti pysähtyä, missä taluttaa pyörä
Seuraamisen vakavuus punnittiin siinä vaiheessa, kun äiti ei enää näkyvänä kulkenut edellä. Piti kuuliaisesti kulkea sitä tietä, jota äiti oli kulkenut.
Eräänä päivänä äiti ei enää lähtenytkään kulkemaan edellä. Minun piti uskaltaa yksin lähteä kello 8.15 taittamaan matkaa. Äiti oli jättänyt minulle hyvän esimerkin, jota minun piti seurata. Vasta tässä vaiheessa,kun äiti oli väistynyt tieltä, punnittiin se, seurasinko todella äitiä ja pysyinkö turvallisesti tiellä.
11
Millaista on kulkea Sitä tietä?
ei näyttänytkään enää niin kivalta ja hohdokkaalta.
Samoin kuin äiti yhtenä päivänä sanoi minulle, että hänen täytyi väistyä pois,sanoi Jeesus opetuslapsilleen menevänsä pois. Opetuslapset olivat tottuneet seuraamaan Jeesusta kulkemaan samoja teitä hänen kanssaan. Se oli varmaan suhteellisen helppoa ja mukavaa siinä vaiheessa, kun Jeesus vielä oli heidän kanssaan.
Eräät opetuslapset kiistelivät siitä, kuka heistä on kaikkein suurin. He olivat ylpeitä itsestään. He unohtivat kilpailun toinen toisensa kunnioittamisessa. Tällainen ei ollut se tie, jonka Jeesus kulki. Jeesuksen tien seuraaminen ei ole kunnian vaan häpeän tie. Entä miten kuuliaisia Jeesus-tien kulkijoita me olemme?Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa usein kieltäytymistä monista miellyttävän oloisista, maailman tarjoamista kivoista asioista. Oletko sinä ikinä innosta hihkuen syöksynyt täyttämään himoasi Jumalan sanan unohtaen? Ainakin minulla käytännön elämässä näkyy kerta toisensa jälkeen se, että synti vetää voimakkaammin puoleensa kuin halu sitoutua Jumalan rakkaudellisiin käskyihin. Jeesus osuu asian ytimeen sanoessaan: Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.
Oli kuitenkin välttämätöntä, että Kristuksen piti mennä pois, piti kuolla. Sen piti tapahtua, että voisi tulla ilmi, tahtoivatko opetuslapset seurata Jeesusta. Se tapahtui monta sataa vuotta sitten mutta kuitenkin sitä tapahtuu edelleen. Edelleen punnitaan sitä, tahdommeko me seurata Jeesuksen tietä. Voin myöntää, että minut punnittiin melko kevyeksi, mitä tuli äidin seuraamiseen matkalla kotoa kouluun. Aivan ensimmäisiä äitini käskyjä minulle oli: ”Kypärä pysyy sitten, Antero, päässä.” No, se pysyi päässä hyvin vähän aikaa, suunnilleen sen ajan kun äidillä oli näköyhteys minuun. Mutta hyvin pian sen jälkeen, kun pääsin pois kotipihasta, kypärä siirtyi killumaan Tunturin ohjaustankoon.Näin kuuliainen äidin seuraaja minä olin.
Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa nöyrää ja pyyteetöntä muiden ihmisten palvelemista. Oletko sinä aina auttanut ja palvellut toisia ihmisiä, kun he ovat apua tarvinneet? Ainakin minulle kokemus kertoo, että sellaiset palvelutehtävät kelpaavat, joista saa jotakin kunniaa. Vaikeaa on auttaa auttamisen ilosta.
Jeesus itse on Se tie
Entä millaisia Jeesus-tien kulkijoita olivat ensimmäiset opetuslapset? Opetuslapsi, joka kielsi tuntevansa Jeesuksen, valitsi mieluummin ihmisten suosion kuin Jeesuksen seuraamisen. Itse asiassa kaikkien opetuslasten kerrotaan jättäneen Jeesuksen ypöyksin siinä vaiheessa, kun Jeesuksen seuraaminen
Jos sinä mietit nyt, onko sinusta kulkemaan tätä Jeesus-tietä, sanon sinulle: ei sinusta ole ei jos se olisi sinusta itsestäsi kiinni. Ei ole minusta eikä sinusta seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä. 12
Iloinen uutinen on se, että Jeesus ei ainoastaan kutsu kulkemaan tietä, hän sanoo itse olevansa tie. Sinut on kastettu Kristukseen, hän pysyy sinussa. Sinä olet Kristuksessa ja sen takia sinä myös pysyt tiellä.
taivaassa. Minkälaisen sijan Jeesus on meille valmistanut? Jeesus sanoo: ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.” Kuolemaa ei tarvitse pelätä. Ei tarvitse olla levottomalla mielellä. Kristukseen uskova saa olla levollisella mielellä ja tietää olevansa matkalla ikuiseen lepoon. Ainakaan minä en tiedä mitään parempaa kuin sen, että saa vihdoinkin levätä. Varusmieskään ei tiedä mitään parempaa kuin lepo. Taivaassa saa levätä. Levossa ei tarvitse yrittää eikä esittää mitään, ei tarvitse stressata mitään tulevaa.
Jeesus-tiellä pysyminen ei ole kiinni minun tekemisestäni vaan siitä, mitä Jeesus teki. Jumala avasi meille tien. Tien raivasi vapaaksi Jeesuksen kärsimyksen täyteinen elämä, Jeesuksen häpeällinen kuolema ja Jeesuksen riemullinen ylösnousemus ja voitto kuolemasta. Luota siihen. Luota Jumalan täydelliseen armoon. Luota siihen, että Jeesuksen takia saat kaikki syntisi anteeksi. Me kaikki saamme anteeksi kaikki lankeemukset, ylpeyden ja Jeesuksen kieltämiset. Ei ole sellaista syntiä, jota Jumala ei antaisi anteeksi Jeesuksen tähden. Jeesus-tiellä pysyt Jumalan armosta.
Jeesus sanoo valmistavansa meille asuinsijan siis kodin. Taivas on koti. Se tunne, kun palaa uuvuttavalta matkalta kotiin ja saa painua tuttuihin pehkuihin on jotain upeaa. Taivaan koti on vielä upeampaa. Siellä ei ole homeisia lattialautoja, kallista yhtiövakuutusta, perheenkeskisiä riitoja, huutamista, huonosti nukuttuja öitä eikä mitään muutakaan ikävää.
Mihin Se tie vie? Kun minun äitini oli muutaman kerran kulkenut polkupyörällään minun edelläni koulumatkan, saattoi hän todeta: ”Nyt on Anteron helppo kulkea perässä, kun olen opettanut kaikki liikennesäännöt ja matkalla vaanivat vaaranpaikat. Nyt poju osaa helposti homman yksinkin.”
Me Kristus-tien kulkijat olemme vaeltajia. Olemme vieraita ja muukalaisia maailmassa. Me kaipaamme päästä jo kotiin. ”Minä tahtoisin Isä jo kotiin, Isä minua väsyttää.” Jeesus sanoo itse noutavansa meidät luokseen, jotta saisimme olla siellä missä hän on. Taivasta ei Raamatussa kovin paljon kuvailla, mutta eikö tämä kuvaus jo riitäkin! Taivaassa saamme olla siellä, missä Jeesus on. Taivaassa saamme olla ikuisesti hänen kanssaan, joka itse on täydellinen rakkaus. Ja Jeesus itse noutaa meidät luokseen!
Näin ei ole kristityn Jeesuksen seuraajan tien laita. Kristityn tiestä ei ole luvattu helppoa ja vaaratonta tietä. Mutta mikä merkitys kristitylle onkaan sillä, että Jeesus kulki edellä? Jeesus ei valmistanut meille seuraajilleen vain tietä. Hän kulki edeltä valmistaakseen meille sijan 13
Epilogi Siitä koulumatkasta täytyy vielä sanoa jotakin. Todellisuudessa en pyöräillyt koulumatkaa ihan yksin sen jälkeenkään, kun äiti oli siirtynyt sivuun. Isosisko kulki minun kanssani. Hän auttoi minua. Ja itse asiassa sinä vuonna, kun minä menin kakkoselle, isosisko meni yläasteelle ja hänen koulumatkansa vaihtui.
Samaan aikaan pikkuveli alkoi kulkea samaa koulureittiä minun kanssani. Ja minä sain vuorostani olla auttamassa. Ei tarvinnut kulkea yksin. Katso ympärillesi. Sinun ei tarvitse kulkea taivasmatkaa yksin. Tie on välillä raskas, mutta sinulla on sisaria ja veljiä, jotka auttavat ja joita sinä voit auttaa yhteisellä tiellä. Antero Toikka
Tarina johdatuksesta
Johdatukseen on helppo uskoa, silloin kun kyse on läheisen ihmisen elämästä. ”Olen ihan varma, että tuo tilanne ratkeaa juuri niin, kuin on tarkoitus.”
hon olin merkinnyt plussia ja miinuksia välivuoden pitämiselle ja opintojen heti aloittamiselle. Paperilla olin pitänyt välivuotta järkevämpänä vaihtoehtona ja silti aloittanut opinnot heti.
Kesällä 2011 mietin paljon johdatusta omassa elämässäni. Olin saanut tammikuussa opiskelupaikan ja muuttanut pääkaupunkiseudulle. Olin hyvin epävarma siitä, että onko minun hyvä kyseisessä oppilaitoksessa ja haluanko jäädä pääkaupunkiseudulle. Pahimman kriisini keskellä löysin vielä paperin, jo-
Kesän aikana aloin nähdä, miksi päätökseni oli ollut hyvä ja koin, että Jumala oli viisaudellaan johdattanut minua. Näin myös monia ovia, jotka Jumala olisi voinut sulkea. Eipä ollut sulkenut. Elin pitkään tuolla kokemuksella Jumalan johdatuksesta. 14
Siskoni lähetti hakemuksen, mutta sai vastauksen, että valitettavasti syksyn vapaaehtoiset on jo valittu. Normaalisti vastaavassa tilanteessa siskoni toteaisi, että nyt kävi näin. Tällä kertaa asia jäi kuitenkin kaihertamaan ja hän lähetti viestin, että jos on edes pienen pieni mahdollisuus, niin hän todella haluaisi paikkaan.
Nuorin siskoni haki opiskelemaan viime keväänä ja kesällä tuli tieto, ettei hän saanut opiskelupaikka. Alkoi vaikea pohdinta. Mitä nyt? Hän oli sinut sen kanssa, ettei päässyt opiskelemaan, mutta mietti, että kunpa nyt tulisi lapulla vastaan, että mitä hänen kuuluu tehdä seuraavaksi. Sisko tuli useammassa keskustelussa ilman sen suurempaa merkitystä todenneeksi, että kunpa tulisi lapulla vastaus, että mihin nyt.
Samaan aikaan sisko tietenkin jatkoi vaihtoehtojen pohtimista ja pähkäilemistä. Lopulta paikasta tuli ilmoitus, että joku oli perunut paikkansa ja he kokoontuisivat valitsemaan tilalle uuden tulijan. Vastausta odotellessa viestittelimme siskoni kanssa. Tuskailin itse erään asian kanssa ja mietin, miten asiat menevät. Samaan aikaan vakuutin siskolleni, että Jumalan hyvä tahto toteutuu hänen syksynsä suhteen aivan varmasti. Tajusin, että taitaa olla paikallaan kuunnella itseään.
Eräässä nuortenillassa siskoni jutteli syksyn suunnitelmista vetäjän kanssa ja harmitteli, että kaikki järjestöjen haut ovat jo umpeutuneet, eikä au pairiksikaan oikein uskalla lähteä yksityistä kautta. Vetäjä kertoi, että hänen siskonsa oli viettänyt välivuoden Englannissa kristillisessä hotellissa vapaaehtoistyössä. Siskoni sai vetäjältä lapulla paikan nimen.
Niin siinä kävi, että sisko sai paikan. Minä sain jälleen hyvän muistutuksen siitä, että Jumalan johdatus on ennenkin kantanut minua ja läheisiä ja siihen kannattaa edelleen luottaa. Siskoni taas oppi, ettei pidä lannistua heti. Muistutuksena hänellä on edelleen se lappu kalenterin välissä.
Kertsin jälkeen sisko heitti kaverinsa kotiin ja syksy nousi jälleen puheeksi. ”Vitsi, kun tulisi lapulla vastaus, helpottaisi ihan hirveästi.” Samalla sisko tajusi, että hänellä on kännykän kuorien välissä lappu, jossa oli Britannian paikan tiedot. Kotona sisko tutustui netissä paikkaan ja kyseli siellä olleelta vetäjän siskolta lisää tietoja. Paikka vaikutti kaikin puolin täydelliseltä. Siltä se kuulosti myös meidän perheenjäsenten korvin - juuri siskolleni tarkoitetulta.
Saara Räty P.s. Tämän lehden myötä järjestän kalenterista hieman lisää aikaa arkeeni ja jätän taakseni tehtävän Kaikujen toimittajana. Kiitos näistä vuosista, siunausta!
15
Kädet
Vielä ennen nukkumista rukoukseen taipuvat. puoleen hyvän Vapahtajan hiljallensa vaipuvat.
Pienokaisen hennot kädet äidin kaulaan kietoutuu, äiti pienen syliin sulkee, hymy uneen heijastuu. Vilkas katu, vaaranpaikka edessä on lapsella Isän käteen turvalliseen pieni painaa omansa.
Vanhan parin hauraat kädet yksin hakee harhailee, kunnes löytää samanlaiset, tuntee tutut omikseen. Sormet ajan rypyttämät tarttuu toisen vastaaviin, niissä aistii rakkaat muistot, polut vuosiin yhteisiin.
Nuoren mieli vaihteleva myrskykohun nostattaa kaipaus ja myllerrykset sydämessä asustaa. Emo armas astuu viereen, tukkaa hiljaa pörröttää, huolen rypyt otsaltansa, käsin hellin tasoittaa.
Myöskin kädet toisenlaiset, moni joutuu näkemään: - Mikä ihmismielen maisen tilaan saa niin synkeään? Tiukkaan puristettu käsi, kantaa vihaa mukanaan, kivi nyrkkiin piilotettu, tahtoo toista satuttaa.
Päivä nousee, hehkuu kevät, onni väikkyy hymyten, toiveet monet repussansa paljon uutta luvaten neito nuori rohkeasti juoksee, juoksee innoissaan, rakastetun lujiin käsiin omat painaa uskaltaa. Kädet päivän töiden jälkeen illoin lepoon asettuu, väsyneinä, uupuneina vuoteellensa rauhoittuu.
Vapahtajan hellät kädet kuolonpaaluun sidottiin, terävin ja kovin lyönnein poikkipuuhun naulittiin. Maailmassa eläessään sairaita hän paransi, 16
pääsiäisen koittaessa heräsivät elämään, koko maailman ne sulkee, armolliseen suojaansa, nyrkkiin puserretun käden tahtoen myös avata.
jakoi leipää, anteeksantoi, pienimmätkin siunasi. Kädet nauloin lävistämät ristille ei jääneetkään,
Anneli Räty
17
Perhepalsta
Ajasta Iankaikkisuuteen Kaija Annikki Tikkamäki os. Salokangas s. 24.10.1933 Vöyrillä k. 22.5.2015 Kauhavan sairaalassa ”Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme aina olla Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.” (1. Tess. 4: 18.)
Kastetut 24.5.2015 Elias Gabriel Gröhn ”Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta - ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus. Todistajia on näin kolme: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi.” (1. Joh. 5: 6-8.)
Avioliittoon vihityt 25.7.2015 Taru Anneli Saari (os. Maanpää) ja Joona Martti Juhani Saari 8.8.2015 Maaria Anniina (os. Luoma) ja Juho Henri Tapani Anttoora 22.8.2015 Katja Minna Maaria (os. Kaitainen) ja Johannes Lauri Tuomaanpoika Toepfer ”Rakkaani on minun ja minä olen hänen” (Laul. l. 6: 3)
18
Messu sunnuntaisin klo 11 Pyhän Sydämen kappelissa, os. Kirstinkatu 1 Rukoushetki ennen messua klo 10.30
Pvm
Liturgi
20.09. 27.09. 04.10.
Teemu Haataja Teemu Haataja Mikkelinpäivä Lauri Thurén Teemu Haataja Ville Auvinen Seppo Suokunnas Pyhäinpäivä Teemu Haataja Antti Rusama Teemu Haataja Teemu Haataja Tuomiosunnuntai Pekka Huhtinen 1. adventtisunnuntai Teemu Haataja Itsenäisyyspäivä Teemu Haataja 3. adventtisunnuntai Lasse Nikkarikoski 4. adventtisunnuntai Teemu Haataja Joulupäivä Teemu Haataja Tapaninpäivä Ari Norro Antti Rusama
11.10. 18.10. 25.10. 31.10. 01.11. 08.11. 15.11. 22.11. 29.11. 06.12. 13.12. 20.12. 25.12. 26.12. 27.12.
Saarnaaja
19
Pekka Leino Teemu Haataja Lauri Thurén Marko Turunen Hannu Kippo Seppo Suokunnas Jukka Niemelä Antti Rusama Teemu Haataja Olavi Rimpiläinen Pekka Huhtinen Teemu Haataja Jiska Gröhn Lasse Nikkarikoski Pekka Huhtinen Reijo Arkkila Pasi Hujanen Antti Rusama
Yhteystietoja KAPPELIN KAIKUJEN TOIMITUSKUNTA
KAPPELIN VASTUUNKANTAJAT
Päätoimittaja: Jorma Tikkamäki p. 040-552 9754 jorma.tikkamaki@gmail.com
Kappelin pastori: Teemu Haataja p.041 4776375 teemu.haataja@sley.fi
Kappelin pastori: Teemu Haataja teemu.haataja@sley.fi
Pääsuntio: Olli Olenius puh 044 3416900 psksuntio@gmail.com
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala kullervo.puumala@sley.fi
Kappelipelimanni: Kullervo Puumala, p. 0400-568666, kullervo.puumala@sley.fi
Toimittaja: Saara Räty Taitto: Kaisa Koponen Kansikuva: Pia Haataja
Kahvitusvastaava: Ulla Puukangas p. 050 3252523 sydiskahvit@gmail.com Pyhäkoulu- ja raamattukerhovastaava: Soili Norro p. 050-3316857 soili.norro@gmail.com
Jos osoitteesi muuttuu, muistathan ilmoittaa siitä joko jorma.tikkamaki@gmail.com (puh. 040-5529754) tai anna.poukka@sley.fi. 20