Ristiniemestä kotoisin oli ainakin yksi mies joka tuomittiin kuolemaan. Lasitehtaan työmies Edvard Kurko oli vapaussodan aikana toiminut Harjuhovin punakaartin päällikkönä. Hän tunnusti olevansa syyllinen neljään murhaan, nim. Luotsi Anton Nurmisen ja talonpoikien Matti Heijarin, Anton Talsin ja Matti Talsin. Sitä paitsi hän on kaiken todennäköisyyden mukaan ollut osallisena talonpoikien Einari Harjusen ja Taneli Hauhion murhaan ja 2-3 muuhun murhaan, vaikka hän kieltääkin tämän. Harjun hovin punaisella esikunnalla oli tapana hukuttaa uhrinsa läheisen joen avantoihin. Tästä joesta löytyi kahdeksan ruumista. Kaikkiaan murhattiin näillä seuduilla noin 20 henkeä. Itse punaisetkin alkoivat arvella, että murhaamisessa mentiin liian pitkälle, niin että he lopuksi erottivat Kurkon päällikön virasta. Vuonna 1918 sodan surmatöiden nimitys - murha, teloitus jne. - on riippuvainen siitä, miten ihmiset henkilökohtaisesti suhtautuivat sodan yleiskuvaan. Nimitykset "punainen terrori" ja "valkoinen terrori" kuvaavat surmatöiden herättämää painostavaa ilmapiiriä niissä väestöryhmissä, joihin se kulloinkin kohdistui. Vielä taistelujen tauottua surmattiin neljän viikon aikana ainakin 3100 punaista. Suurin osa näistä surmista tapahtui kiinniottamisen yhteydessä tai kenttäoikeuden tuomiona. Teloitukset veivät mukanaan sellaisiakin, jotka eivät olleet osallistuneet väkivallantekoihin. Heidän joukossa olivat mm. lasitehtaan työmiehiä Yrjö Svedberg (27 v.,naimisissa), Lauri Svedberg ( 23 v ) ja lasipuhaltaja Frans Enges (s. 1882 Nurmo, naimisissa ja seitsemän lasta). Miehet teloitettiin ampumalla toukokuussa 1918 Haminassa. Monet punaiset joutuivat vankileirille ja kuolivat siellä nälkään ja tauteihin mm. lasitehtaan työmies Fritiof Pahlberg (s. 1878 k. Tammisaaren vankileirillä 1.8..1918. naimisissa ja kuusi lasta.) ja lasipuhaltajat Aleksander Miettinen ( 37 v, k. Tammisaaren vankileirillä 23.7.1918, naimisissa ja 5 lasta) ja Feliks Blomberg (s. 1880 k. Suomenlinnan vankileirillä 7.9.1918 sairauteen.) Myös muita ristiniemenläisiä oli vangittuina Tammisaaren vankileirissä. Heitä syytettiin valtionpetoksesta ja syyttäjä vaati heille kahdeksan vuotta kuristushuonetta ja sen lisäksi kymmenen vuotta vailla kansalaisluottamusta. Heidät kuitenkin vapautettiin puolen vuoden kuluttua seuraavalle ehdoilla: Rangaistusaikana, joka on merkitty vapauspassiin , he eläisivät hiljaisesti ja nuhteettomasti sekä välttäisivät seurustelua pahamaineisten ihmisten kanssa. Vapautetut velvoitettiin myös kerran kuukaudessa leimauttamaan vapauspassinsa poliisimestarille. Lisäksi työnantajien oli luvattava ottaa vastuu heistä, etteivät vapautetut ryhdy mihinkään rikollisiin tekoihin. Osa työmiehistä oli 16 vuotta sahalla tai lasitehtaalla työssä, he olivat perheellisiä ja lainavaroilla rakennetun mökin omistajia. Pidätetyn pöytäkirjoista käy ilmi, että he olivat olleet etsimässä viljaa ja aseita Brakilassa ja Ristiniemessä. Lisäksi he olivat Vilniemen Työnväenyhdistyksen jäseniä.
46